Paras koneistamo?

Nauroin ääneen tuolle nettisivujen esittelyvideolle, lähes koko sen keston ajan:

http://komas.fi/

Tässä olikin varmaan koko viikonlopun paras huumoripläjäys.

Tuli tuosta dramaattisuudesta mieleen, että kohta on varmaan kaikenmaailman rasvaukot ja kappaleenvaihtajatkin jotain tosi-tv-sarjojen arvoisia suuria sankareita. Paskamaha-rekkakuskeistahan jo sankariohjelma onkin.

Logistic TKT systems on juuri sellainen

Varmasti saa, jos on vaikka menetelmäsuunnittelija tai ohjelmoija, eli tekee kevyttä toimistotyötä välillä Iltalehden sivuilla surffaillen. Ehdoton ehto on, että ei ole koneen ääressä töissä, se torpedoi kaikki palkkakehitysmahdollisuudet.

Ja näihin hommiin yleensä vaaditaan vähän enemmän kuin se pelkkä ammattikoulupohja.

Rasvahaalariukoilla ei ole toimistoihin mitään asiaa. Amis-pentit pysykööt vaan koneiden ääressä paskoine palkkoineen.

Ihan kyllä oli kyse hitsaajien palkoista, ei ollut puhe mistään toimistoapinasta.

Aamulla heti kahdeksan jälkeen nauroin ääneen kun katsoin yläkerran toimistostani pajan puolelle päin, kun auoin tietokonetta. Siellä ne kaltaisesi hitsarit taas naama viikonlopun jäljiltä turvoksissa laittoivat lankakeloja koneisiin ja puhdistelivat kaasusuuttimia, kun itse käynnistelin rauhassa tietokonetta ja mietin missä sitä kävisi ruokatunnilla syömässä. Töihin tullessa kävelin lisäksi huvikseni koneistamon läpi (normaalisti sitä kautta ei viitsi huvikseen kävellä), ja katsoin kun mitehet istuivat ja seisoivat zombeina koneiden edessä.

Kahvia siemaillen menikin taas aamupäivä leppoisasti projekteja pikkuhiljaa suunnitellessa. Ruokatunnin (11-12) jälkeen hommat jatkuivat normaalisti, ja äkkiä kello alkaakin olla näissä pykälissä, että valmistaudumme täällä toimistojen puolella jo kotiin lähtöön.

Mietin miten hyvin firma on tuottanut tulosta, palkkakehitys itselläni on ollu tasaisen hyvää pyytämättäkin, ja työnantaja on antanut työstäni kiitosta. Työt on mukavia, monipuolisia ja sopivan haasteellisia, ja vapaa-aikana jaksaa harrastaa hyvin kaikenlaista kun työt eivät vie kaikkia mehuja.

Onneksi en jäänyt haalariportaaseen, vaan tähtäin oli huomattavasti ylempänä. Nyt saa itse valita työpaikkansa, vaikka tästä liki täydellisestä paikasta en minnekään ole lähdössäkään.

Suunnittelija kirjoitti:

Aamulla heti kahdeksan jälkeen nauroin ääneen kun katsoin yläkerran toimistostani pajan puolelle päin, kun auoin tietokonetta. Siellä ne kaltaisesi hitsarit taas naama viikonlopun jäljiltä turvoksissa laittoivat lankakeloja koneisiin ja puhdistelivat kaasusuuttimia, kun itse käynnistelin rauhassa tietokonetta ja mietin missä sitä kävisi ruokatunnilla syömässä. Töihin tullessa kävelin lisäksi huvikseni koneistamon läpi (normaalisti sitä kautta ei viitsi huvikseen kävellä), ja katsoin kun mitehet istuivat ja seisoivat zombeina koneiden edessä.

Kahvia siemaillen menikin taas aamupäivä leppoisasti projekteja pikkuhiljaa suunnitellessa. Ruokatunnin (11-12) jälkeen hommat jatkuivat normaalisti, ja äkkiä kello alkaakin olla näissä pykälissä, että valmistaudumme täällä toimistojen puolella jo kotiin lähtöön.

Mietin miten hyvin firma on tuottanut tulosta, palkkakehitys itselläni on ollu tasaisen hyvää pyytämättäkin, ja työnantaja on antanut työstäni kiitosta. Työt on mukavia, monipuolisia ja sopivan haasteellisia, ja vapaa-aikana jaksaa harrastaa hyvin kaikenlaista kun työt eivät vie kaikkia mehuja.

Onneksi en jäänyt haalariportaaseen, vaan tähtäin oli huomattavasti ylempänä. Nyt saa itse valita työpaikkansa, vaikka tästä liki täydellisestä paikasta en minnekään ole lähdössäkään.

Oikea asenne! Seuraava etappi lienee kirkkoherra, vai peräti vuorineuvos?

Suunnittelija kirjoitti:

Aamulla heti kahdeksan jälkeen nauroin ääneen kun katsoin yläkerran toimistostani pajan puolelle päin, kun auoin tietokonetta. Siellä ne kaltaisesi hitsarit taas naama viikonlopun jäljiltä turvoksissa laittoivat lankakeloja koneisiin ja puhdistelivat kaasusuuttimia, kun itse käynnistelin rauhassa tietokonetta ja mietin missä sitä kävisi ruokatunnilla syömässä. Töihin tullessa kävelin lisäksi huvikseni koneistamon läpi (normaalisti sitä kautta ei viitsi huvikseen kävellä), ja katsoin kun mitehet istuivat ja seisoivat zombeina koneiden edessä.

Kahvia siemaillen menikin taas aamupäivä leppoisasti projekteja pikkuhiljaa suunnitellessa. Ruokatunnin (11-12) jälkeen hommat jatkuivat normaalisti, ja äkkiä kello alkaakin olla näissä pykälissä, että valmistaudumme täällä toimistojen puolella jo kotiin lähtöön.

Mietin miten hyvin firma on tuottanut tulosta, palkkakehitys itselläni on ollu tasaisen hyvää pyytämättäkin, ja työnantaja on antanut työstäni kiitosta. Työt on mukavia, monipuolisia ja sopivan haasteellisia, ja vapaa-aikana jaksaa harrastaa hyvin kaikenlaista kun työt eivät vie kaikkia mehuja.

Onneksi en jäänyt haalariportaaseen, vaan tähtäin oli huomattavasti ylempänä. Nyt saa itse valita työpaikkansa, vaikka tästä liki täydellisestä paikasta en minnekään ole lähdössäkään.

Näinhän se meillä herroilla menee, harmi kum sikarit joutuu nykyään polttelemaan pihalla.