Mulla on suomenpystykorvakoera. Se haukkuu linnut, oravat, karhut ja kaikki mitä metässä liikkuu. Niin ja immeiset kans. Siellä metässä.
Sitten kun tullaan n.s. ihmisten ilimoille ja lähettään vaikkapa iltalenkille ja tulloo muitahi koirankulettajia tietennii vasttaan, niin se haukkuu kaikki mustat koerat, ei minkkää muunvärissii. Minnuu ei ikinä ou vielä haukkunna, minkä nyt vähä ilosta vingahtelloo, ku oun jättäny rukkassii vahtimmaan kalalle lähttiissä. En ota sitä venneesseen ku se haukkuu lokit ja muut lentävät otukset samantien, niin ja vielä muut venneilijät, jos niitä sattuu olemmaan.
Sitten kun tullaan n.s. ihmisten ilimoille ja lähettään vaikkapa iltalenkille ja tulloo muitahi koirankulettajia tietennii vasttaan, niin se haukkuu kaikki mustat koerat, ei minkkää muunvärissii. Minnuu ei ikinä ou vielä haukkunna, minkä nyt vähä ilosta vingahtelloo, ku oun jättäny rukkassii vahtimmaan kalalle lähttiissä. En ota sitä venneesseen ku se haukkuu lokit ja muut lentävät otukset samantien, niin ja vielä muut venneilijät, jos niitä sattuu olemmaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sepäs se -kylon isänmaalinen koera ja kaukaa viishas, käykös vielä päälle aivan vehkeet kireellä.
Kyllä isänmaalisuus rupeaa painumaan oikein luontokappaleisiinkin, jotta huolta näkevät ja tiedostavat noin, kyllähän on viisas eläjä.
Velpoejalla oli aekonnaan niin hyvä koera, jotta piäs Rovaniemellä Pohjanhovviin sisälle parin viikon selekosessa vietetyn tuokion jäläkkeen. Eihän sitä nyt kaverrii jätetä pihalle, perhana. Siinä söevät ja jonniinverran taes isäntä juuvakkii. Sehi oli pystykorva.
Haalikon olivat kuulema joutunneet jättämmään portsarin huomaan. Se oli -70 luvulla se.
On se kiva kun haukkuu naapuritkin, varmaan ovat mielissään.
Ei se nuapurija hauku, on sen verran mehttee välissä, eikä muutenkaa. Nuapurit on mukavia immeissii, tuovat aina käyvessään herkkupaloja koirallekkii. Eihän se nyt semmossia nuapurija tietenkkää hauku, onhan sillä järkkee piässä.