Ystävä haukkuu hiljaisia hyväksyjiä kiusaajiksi

Eli haluaisin keskustella vähän siitä, mitä kiusaaminen muiden mielestä on. Itse olen jo aikuinen 24 vuotias nainen. Taustoista sen verran, että mua kiusattiin koko yläkoulun ajan ja osan alakoulusta. Haukuttiin nimillä, haukuttiin ulkonäköä, tehtiin rinki ja sanottiin ettei päästetä tota tänne jne. Pahinta oli se, että mulle huudeltiin "ammu ittes" aina ku avasin suuni tai tein jotain mikä oli muiden mielestä outoa. Olin masentunut jo pelkästään veljeni kuolemasta (seiskaluokalla) ja tämä koulukiusaaminen pahensi sitä entisestään.

Itse asiaan. Minulle tuli riita ystävieni kanssa viikko sitten kun whatsapin ryhmäkeskustelussa tuli puheeksi, etten pidä sitä kiusaamisena jos ei halua olla jonkun kaveri tai jos ei puutu kiusaamiseen (eli hiljaiset hyväksyjät). Sain kamalan viharyöpyn päälleni siitä, että enkö pidä syrjintää kiusaaamisena. Totta kai pidän jos se on nimenomaan tarkoituksellista syrjintää eikä sellaista, että joku vaan sattuu jäämään yksin kun ei löydä omaa kaveriporukkaa. Yksi kaveri sanoi, että olen itse kiusaaja kun lukiossa välttelin ihmistä joka teki oloni kiusalliseksi (vaikka kerroin olleeni hänelle ystävällinen jos hän tuli juttelemaan).

No, minä sitten flippasin täysin koska tulkitsin sen niin, että nämä myös kiusatut kaverini pitävät kaikkia muita kiusaajina paitsi itseään. Jos ei uskalla puuttua, olet kiusaaja. Jos et mene tutustumaan yksinäiseen ihmiseen, olet kiusaaja. Flippasin todella pahasti. No sitten myönsin, että meni tunteisiin ja ihmiset ymmärsivät sen, mutta kukaan heistä ei pyytänyt anteeksi itse. Sitten lähdin pois keskustelusta.

Muutama päivä myöhemmin otin yhteyttä keskustelun parhaaseen kaveriini, sillä asia jäi häiritsemään. Yllätykekseni hän sanoi, että koska hänellä on huonoja kokemuksia koulusta niin hän pitää myös sitä kiusaamisena jos ei uskalla puuttua kiusaamistilanteeseen tai ei uskalla kertoa opettajalle. Ymmärrän, että voi olla vähän katkera jos kukaan ei auttanut, mutta vaikka hänelle jäi paha mieli niin ei se nyt muista tee kiusaajija.

Osa ei uskalla puuttua tai kertoa opettajalle, hyvä jos uskaltavat vastata kysymyksiin tunnilla. Osa taas pelkää sitä, että jos puuttuu tulee itse kiusatuksi. Osa taas ei vaan näe, miten toista sattuu. Syitä on monia. Mutta kaverini piti heitä kaikkia kiusaajia. Hänen sanoin "lievempinä" kiusaajina kuin muita, mutta niin että he ovat silti kiusaajia. Ja hän ei muuttanut mieltään, vaikka sanoin että sillonhan itsekin olen ollut kiusaaja ja lähes koko koulu on silloin kiusaajia. Ja se, että kukaan ei ole tullut hänen viereen istumaan ruokalassa tai jotain ei ole kiusaamista. Nuoret haluaa vaan elää rauhassa siinä omassa tutussa kaveriporukassa. Ja esim. itse olin sosiaalisesti niin kömpelö, että ymmärrän täysin että joku vaivaantui seurassani kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa.

Eniten mua ottaa pattiin tässä se, että mun kaverin mielestä niiden muiden ois pitäny parantaa hänen oloa silläkin kustannuksella, että niitä muita aletaan kiusaamaan. Että ei haittaa jos muut kärsii kunhan hänellä on hyvä mieli ja kavereita. Ja myös se, että ei löydetä itsestä mitään vikaa vaan kaikki jotka ei ole halunnut tutustua, on kiusannut. Oman huonon kokemuksen ei pitäisi sumentaa näin paljon järkevää ajattelua. Ei ihmisiä nyt voi syyttää kiusaajiksi noin heposti. Jos terroristi hyökkää enkä uskalla mennä väliin niin tuleeko minusta terroristi? Vaikka olisinkin vaan lievä terroristi.... Eihän tuossa ajattelutavassa ole päätä eikä häntää. Ja kiusaamisen virallinen määritelmäkin sanoo, että kiusaaminen on jatkuvaa tahallista toisen loukkaamista tai satuttamista. Se että on tullut paha mieli jostain, ei tee siitä asiasta kiusaamista...

Kaiken lisäksi toinen kaveri yritti auttaa meitä sopimaan tämä riitä ja hän painosti sitä että mun pitäisi vaan kunnioittaa toisen mielipidettä ja tunteita. Joo mä voin ymmärtää sen et paskat kokemukset, mutta en todellakaan voi kunnioittaa mielipidettä joka luokittelee syyttömiä ihmisiä kiusaajiksi. Ja kun kiusaamisen määritelmä löytyy aika moneltakin nettisivulta niin ei oo edes kyse mielipiteestä. Mutta silti se olin minä joka oli loukannut toista kun en kunnioittanut hänen mielipidettä vaikka hän käytännössä haukkui kaikkia muita kiusaajiksi paitsi itseään. Ja käytännössä sanoi, että muiden olisi pitänyt tehdä hänen mieli paremmaksi silläkin kustannuksella, että heitäkin aletaan kiusaamaan. Että mielummin muut kärsii kun minä.

Sori tuli tämmönen romaani, mutta mielellään siis kuulisin, että mitä ootte mieltä mun kaverin/kavereiden ajattelutavasta ja mikä teidän mielestä lasketaan kiusaamiseksi? Tä keskustelu ahdistaa mua ja en pysty uskomaan, että mun kaveri ajattelee tuolla tavalla. Se on mun toisiksi paras kaveri ollut jo 8 vuotta, mutta nyt tuntuu etten tunne sitä enää ollenkaan kun ajattelee noin itsekäästi.