Hain hoitokoiran eilen aamulla ulos ja mikä riemu alkoi. Maa oli valkoinen paljosta lumesta ja koira hyppeli ilmaan. Säkäkorkeutta on 85 cm, joten hypyt olivat näyttäviä. Ei voi kun nauraen katsella ison koiran kohellusta ensilumilla. Kuono syvälle entisiin merkkauspaikkoihin ja lumen syöntiä salaa. Tietää että se on kielletty. Siellä ne porvarit pihoissaan kolasivat hiki päässä ja traktorit olivat käytössä. Täytyyhän rikkaiden kartanoisäntien joskus käyttää suurta konearsenaaliaan. Ei ole minulla tuollaisista huolen häivää. Painelen vuokrarivariini, huoltomiehet kolaavat lumet. Hyppään bussiin. Pistän talvilenkkareihin liukuesteet ja silikonipohjalliset. Ei haittaa liukkaus eikä märkyys. Bussi vie torille ja siitä jatkan vaihdolla palvelutaloon. Ei tarvitse autoilijoiden tapaan skrapata laseja, vaihdatuttaa jonottamalla
talvirenkaita ja maksaa maltaita auton käytöstä. Edullista ja turvallista matkustamista.
talvirenkaita ja maksaa maltaita auton käytöstä. Edullista ja turvallista matkustamista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole talvesta vielä tietoa, lämpöasteilla ollaan. Puhumattakaan että auroja olisi vielä ollu näkösälä saatikka kolaajiakaan.
Tänne Länsi-Suomeen tuli yhden illan ja yön aikana tosipaljon lunta. Aurat olivat liikkeellä aamuvarhaisella ja niiden jäljiltä kulkutiet ovat paikoin liukkaita. Paljon lehtiä jäi vielä lumen alle. Lenkkareiden päälle on helppo pujottaa liukuesteet. Olin syksyllä kaukaa viisas ja tilasin netistä jo hyvissä ajoin talvilenkkarit silikonipohjallisineen ja liukuesteineen. Nyt niillä on käyttöä. Koira menee hirmuvauhtia edellä. Ja minä kipitän voimieni äärirajoissa perässä. Koirallahan on jo luonnostaan liukuesteet, kynnet. Mietiskelini äskettäin, että koira on ihan paras mielialalääke. Kun hiki päässä tullaan kotiin, on happihyppelyllä saanut kokopäiväksi hyvän mielen aikaan.
Koirasta on moneksi, myös terapeutiksi :).
siilen
Ihan parasta A-ryhmää 🐶
Oi sinä onnellinen, vailla huolenhäivää vietät tätä päivää.
Ei tarvitse kolata eikä raapata, eikä traktoria käynnistää. Ei tarvitse meidänkään, kattojen päällä on lunta ja maassakin ihan vähän.
20 senttiä märkää mutta ah niin valkoista. Sinne meni tämän porvarin haravointikiire, voi kun tämä pysyisi... Ulkona on niiiin kaunista, sisällä niiiin valoisaa. Haaveeksi vissiin jää.
Aamulla varhain kömmin tuplapeittoni alta, laitoin Rolls Royce kahvikoneeni päälle ja hipsin koiran kanssa lenkille. Märkä lumi ei suosinut hauvan lempipuuhaa - painaa nenää hankeen ja puhaltaa kuin hevonen. Mutta pienet lumipesut selällään oli otettava. Hankeen jäi koira-enkelin jäljet. Liian märkää jotta ite olisin innostunut.
Aurauskalusto esille, jotta lapsoset pääsisivät flunssatta kulkemaan bussille. Mieti, pikimusta... kromimaiset putket. Kaiken lisäksi kolan etulista vielä ehjä, eikä edes taipunut.
Iltapäivästä tyttären kanssa renkaiden vaihto hänen autoon. 40 minuuttia, koska tunkki oli romua. Ei kannata aina sitä halvinta ostaa, mietti tämä porvari. Ruuanlaitto, aattele mulla on peräti 6 kattilaa, kattilallisen. Katti-lallisen. Kat-tilallisen. Olen siis tilallinen. Auravallin siirtäminen sivuun, jotta pääsisin kartanostani kauppaan. Samalla tarkistamaan rengaspaineet - bensa-aseman pihaan ja ruuvaamaan venttiilihatut pois. "Epäkunnossa" - luki paineilmapönikän kaapin ovella. Huoks. Hatut takaisin. Pitäisikö muuttaa vähän sivistyneeseempään paikkaan, missä on edes kaksi palvelevaa huoltsikkaa, mietti tämä porvari.
Pihalle jälleen, putsaamaan lumet cabrioletistä. Kangas ei tykkää kovin painavasta lumesta. Supermotostakin oli pressu lentänut huitsiin. Hellä peittely, mä vielä muutan sen rahaksi.
2 tunnin auraus mun musta-kromilla. En edes saanut kaikkea tehty, liian painavaa. Kateellisena katselin naapuri-porvaria, jonka neljäs auto on saattohoidossa, ja näköjään toiminut heillä aurakalustona. Aurauspenkit vaan nurin sillä ja menox. Pitäisikö ostaa kolmas auto, mietti tämä porvari.
Sellainen oli mun lumipäivä. Olisiko pitänyt blogivaroitus antaa. Annan sen nyt.
Mutta arvaan että mulla on parempi kunto kuin Leskellä. Täällä Porvarilandiassa.
hmp
Tuotahan se on kun kaikkea krääsää pitää olla. En ole koskaan ymmärtänyt, että pitää haalia ympärilleen ties mitä. Todella sitovaa ja rasittavaa. Siinä sitten puurrat vuodesta toiseen kaiken romun keskellä. Ehkäpä se antaa mielenauhan joillekin, mutta itse en ikinä ole tuota tietä halunnut valita. Vieläkin asun niin, että jos jostain ilmaantuu parempi vaihtari tähän asumiseen, otan ripupussini olkapäälle ja lähden kulkuun. En ole kehenkään mitenkään sidoksissa. Kunnosta puheenollen, en olekaan hyvässä kunnossa. Jaksan kävellä vain 10 kilsaa päivässä kelillä kun kelillä. Muuten vain olla köllöttelen ja nautin elämästä.
Heti aamusta kainalot kastuivat hiestä, kun luin tuon hmpff:n kirjoituksen. Jo lukeminen teki sen, saati, että olisin joutunut hänenlaisensa urakan kimppuun.
Noh, kuules lesken, minä lähden aamusella oman veljeni luo. Siellä on kultainen noutaja, jota pääsen ulkoiluttamaan puhtaan luonnon keskelle. Fiilistelen sitten pari päivää millaista elämää sinulla on mahdollisuus viettää joka päivä.
Ei tämä minunkaan elämäni hassumpaa ole vaikkei koiraa olekaan. Aikojen kuluessa olen oppinut yksikseni pistämään lenkkaria toisen eteen.