Avautumista

En tiedä miksi kirjoitan. Ehkä on vain tarve avautua jonnekin, tai jollekin. Ehkä leikin, että jotakuta voisi kiinnostaakin. En ole hyvä puhumaan ja totuus on, että ketään ei ole ikinä kiinnostanut.

En tiedä mitä enaa tekisin. Kohta vuosi mennyt, kun jouduin ekaa kertaa osastolle. Vuosi takana ja vieläkin olen samassa pisteessä. Olen yrittänyt antaa elämälle mahdollisuuden ja panostanut paranemiseen masennuksesta täysillä, mutta ei.

Näen unia, joissa kuolen. Ne eivät ole painajaisia, vaan lohdullisia. Minulle painajaisia ovat unet, joissa joku estää minua tappamasta itseäni, tai joku löytää minut liian aikaisin ja soittaa apua. Aamuisin herään todellisuuteen ja päässä pyörii vain suunnitelmia: koira hoitoon ja poikaystävälle pieni valhe, että jotain menoa ja illalla lääkkeet naamaan.

Olen taas pohjalla.

Ennen kuin kukaan ehtii mitään sanoa,( os kukaan jaksaa edes lukea saati sitten vastaamaan), kyllä, olen hoidon piirissä, mutta omaa polityöntekijääni ei voisi vointini vähempää kiinnostaa vointini.

Anteeksi ja kiitos.
472
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Älä ollenkaan pyytele anteeksi että kirjoitat tuntemuksestasi palstalla. Masennus on tila joka tulee pitkän ajan prosessina ja siitä toipuminen kestää aikansa. Se että päättää kuolla antaa lohtua että voi edes jotenkin mieltää hallitsevansa tilaansa. Sitä ratkaisua voi kuitenkin aina siirtää ja ei kannata hätiköidä ja jos mikä niin kuolema kyllä tulee ajallaan. Ja toivotaan että kun se pohja on nyt taas tullut niin sieltä voi sitten taas alkaa nousemaan ylös. Olisi se tosi järkytys poikaystävällekin jos lähtisit oman käden kautta. Onko sinulla ollut vaikeaa menneisyydessä ja osaatko ollenkaan kuvailla mistä se masennus johtuu. Onko suvussa taipumusta masennukseen, ym. Onko jokin tietty asia laukaissut masennuksen, menetys, kuolema, epäonnistuminen töissä, opiskelussa tai oletko joskus joutunut kiusaamisen kohteeksi. Kirjoittele se jo helpotta kun työstää ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi. Kyllä ihan sydämelle tekstin luin.

Äänestä

"Älä ollenkaan pyytele anteeksi että kirjoitat tuntemuksestasi palstalla. Masennus on tila joka tulee pitkän ajan prosessina ja siitä toipuminen kestää aikansa. "

Sinä aikana kun me tyhmät podemme masennusta, jota ei ole terapeutin kanssa purettu herrat virkaveljet lohduttavat meitä, että pura pois, ei se mitään. Siinä ei mene sukulaisen mt-potilaiden lasten työvoima lääkehoidon puolelle, eikä kenelläkään putkahda siitä mitää, kun yhta ahdistellaan herrakaartin toimiesta.

Rahaa se tienaa tänne tulemisella, lääkitys jatkuu vielä pitkään ja hän osti lääkefirman osakkeita kenties?

Mm. uudet koulutusohjelmat joita on pakolla nopeutettu eivät tietenkään ole mielyttyviä psyykkisesti, mutta siinä on teknisesti nopeutettu prosessia, vähentämällä välivaiheita, jos koskaan tästä kuullut.

Äänestä

"Olisi se tosi järkytys poikaystävällekin jos lähtisit oman käden kautta."

Mistä kuvittelet, että aloittaja on tyttö, olla on poikaystävä? Oletko itse pedofiili?

Äänestä
  • Pitää kai se uskoa kun itse kertoo poikaystävästään. Ei ole minun syy jo valehtelee. En sentään selvänäkijä ole.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tagigo kirjoitti:

En tiedä miksi kirjoitan. Ehkä on vain tarve avautua jonnekin, tai jollekin. Ehkä leikin, että jotakuta voisi kiinnostaakin. En ole hyvä puhumaan ja totuus on, että ketään ei ole ikinä kiinnostanut.

En tiedä mitä enaa tekisin. Kohta vuosi mennyt, kun jouduin ekaa kertaa osastolle. Vuosi takana ja vieläkin olen samassa pisteessä. Olen yrittänyt antaa elämälle mahdollisuuden ja panostanut paranemiseen masennuksesta täysillä, mutta ei.

Näen unia, joissa kuolen. Ne eivät ole painajaisia, vaan lohdullisia. Minulle painajaisia ovat unet, joissa joku estää minua tappamasta itseäni, tai joku löytää minut liian aikaisin ja soittaa apua. Aamuisin herään todellisuuteen ja päässä pyörii vain suunnitelmia: koira hoitoon ja poikaystävälle pieni valhe, että jotain menoa ja illalla lääkkeet naamaan.

Olen taas pohjalla.

Ennen kuin kukaan ehtii mitään sanoa,( os kukaan jaksaa edes lukea saati sitten vastaamaan), kyllä, olen hoidon piirissä, mutta omaa polityöntekijääni ei voisi vointini vähempää kiinnostaa vointini.

Anteeksi ja kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu