En tiedä mikä sai mut huutamaan
Sai kohottamaan nyrkit sua vastaan
Kai mä vain olin niin lapsi
Kaipasin rajoja niitä saamatta
Etsin omaa itseäni
Sieltä monien aikuisten joukosta
Löytämättä muuta kuin tuhoa, särjettyjä sydämiä
Uskoin niin, että sua vois rakastaa
Että sä voisit muuttua
Lakkaisit olemasta julma
Aika kului
Hitaasti vuodet saivat mut uskomaan
Ei kukaan paholaista saa muuttumaan
Ja kerta toisensa jälkeen mä raivosta itkin
Vihasin, kun en jaksanut
En jaksanut enää suhun uskoa
Ja kun sä lähdit
Mä tajusin miten paljon sua vihasinkaan
Siksi niitä kyyneleitä vuodatin
Vielä tänäänkin mä muistan sen kaiken
Vihan, raivon kyyneleet
Kun me vain yhteen otettiin
Ei kukaan päässyt sanomaan tää niin helppoa olis
Susta jäi ne syvät arvet
Usko, että kukaan ei oikeasti rakasta
Enkä mä usko
Ennen kuin toisin todistetaan
Että mä turhaan kyyneleitä vuodatin
Turhaan rakastin paholaista...
Sai kohottamaan nyrkit sua vastaan
Kai mä vain olin niin lapsi
Kaipasin rajoja niitä saamatta
Etsin omaa itseäni
Sieltä monien aikuisten joukosta
Löytämättä muuta kuin tuhoa, särjettyjä sydämiä
Uskoin niin, että sua vois rakastaa
Että sä voisit muuttua
Lakkaisit olemasta julma
Aika kului
Hitaasti vuodet saivat mut uskomaan
Ei kukaan paholaista saa muuttumaan
Ja kerta toisensa jälkeen mä raivosta itkin
Vihasin, kun en jaksanut
En jaksanut enää suhun uskoa
Ja kun sä lähdit
Mä tajusin miten paljon sua vihasinkaan
Siksi niitä kyyneleitä vuodatin
Vielä tänäänkin mä muistan sen kaiken
Vihan, raivon kyyneleet
Kun me vain yhteen otettiin
Ei kukaan päässyt sanomaan tää niin helppoa olis
Susta jäi ne syvät arvet
Usko, että kukaan ei oikeasti rakasta
Enkä mä usko
Ennen kuin toisin todistetaan
Että mä turhaan kyyneleitä vuodatin
Turhaan rakastin paholaista...
Vastaukset 1
Vanhimmat
toi oli hyvä ja kuullosti tutulta... mulle on periaatteessa käynyt joskus noin....