Jokaisella on varmaan joskus "keittänyt yli". Kerrothan selviytymiskeinosi tuosta kuohuttavasta tilanteesta - vai oletko spontaani ja annat palaa?
Itse olen äkkiväärä, mutta vanhemmiten vähän rauhoittunut.
Fyysinen kipu on joskus sietämätön. Jos kärsit sellaisesta, en ole täällä kysylemässä sinulta mitään. Kunnioitan kipuasi ja toivon sinulle parasta!
Fyysisestä meille taviksille: kärsitkö hiljaa vai otatko mieluummin heti särkylääkkeen?
Eräitä särkylääkkeitä mainostetaan vatsaystävällisiksi. Minulla oli kylkiluun murtuma, johon tuommoisia määrättiin. Eivät kyllä auttaneet, paitsi: maha meni sekaisin! Olin muista syistä episodin aikana pari päivää sairaalassa kokeissa ja eristivät minut, kun luulivat minun sairastavan jotain vatsapöpöä. Kerroin, että ko lääke ei sovi minulle - koevastaus pöpöstä oli negatiivinen ja määräsivät minulle paljon voimakkaamman lääkityksen, joka helpotti oloani.
En yleensä käytä särkylääkkeitä, mutta tuolloin se oli enemmän kuin paikallaan - jokainen hengenveto ahdisti, kun lihakset kivusta jumissa.
Ylitättekö kanssani kynnyksiä kokemustenne kautta?
Kipukynnyksesi - psyykkinen/fyysinen...
124
938
Vastaukset
- Psykoterapeutitar
Huomenta ja juuri nyt on ollut keskiviikkona alkanut aikaisemmassa työtapaturmassa sattuneen koiven kaamea hermokipu! Se jumiuttaa tehokkaasti sängynpohjalle! Täytyy vaan odottaa, että vähän helpottaa, että pääsisin apteekista hakemaan tehokkaammat reseptisärkypillerit. Kipu on niin kaamea, että huutaa tekisi mieli!
Minulla on korkea kipukynnys ja lisäksi verenohennushoito asettaa rajat lääkkeille. Hyvin vähän olen elämäni aikana tarvinnut kipulääkkeitä, paitsi näitä käsikauppalääkkeitä. Lisäksi saan herkästi sivuoireita kaikista mahdollisista lääkkeistä.
- Psykoterapeutitar
Kipukynnys ylittyy 100% tällaisessa infernaalisessa kivussa, missä tuntuu, kuin koipea poikki sahattaisiin. Aivan kamalaa!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Kipukynnys ylittyy 100% tällaisessa infernaalisessa kivussa, missä tuntuu, kuin koipea poikki sahattaisiin. Aivan kamalaa!
Totta. Sinulla on ohjeet siihen miten toimia ja itse tiedät mikä sinulle auttaa.
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Totta. Sinulla on ohjeet siihen miten toimia ja itse tiedät mikä sinulle auttaa.
Täh! Mitkä ohjeet? Mistä? En tiedä, mikä näin pitkittyneeseen kipuun auttaa! Ainoa, mikä on joskus auttanut, niin pillerit, joita en apteekista saa, kun en kävelemään pääse! Mitä taas höpiset!!!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Täh! Mitkä ohjeet? Mistä? En tiedä, mikä näin pitkittyneeseen kipuun auttaa! Ainoa, mikä on joskus auttanut, niin pillerit, joita en apteekista saa, kun en kävelemään pääse! Mitä taas höpiset!!!
Oletin tämän kirjoituksesi perusteella että sinulla on tutkittu ja todettu työtapaturman aiheuttama vamma. Totta kävit silloin lääkärissä ja se tutkittiin ja annetiin hoito-ohjeet, vai mites se meni. Onko työtapaturmadiagnoosi sitenkin vain omasi?
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Oletin tämän kirjoituksesi perusteella että sinulla on tutkittu ja todettu työtapaturman aiheuttama vamma. Totta kävit silloin lääkärissä ja se tutkittiin ja annetiin hoito-ohjeet, vai mites se meni. Onko työtapaturmadiagnoosi sitenkin vain omasi?
Siis oikeesti! Lopeta höpinäsi! Tässä kivussa on ihan tarpeeksi!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Siis oikeesti! Lopeta höpinäsi! Tässä kivussa on ihan tarpeeksi!
Ootpahan jaksanu koko päivän palstalla roikkua. Et voi kovin kipee olla;). Et vastannu kyssäriin. kävitkö lääkärissä, tutkittiinko ja saitkos hoito-ohjeet?
siilenämää kirjoitti:
Ootpahan jaksanu koko päivän palstalla roikkua. Et voi kovin kipee olla;). Et vastannu kyssäriin. kävitkö lääkärissä, tutkittiinko ja saitkos hoito-ohjeet?
Jaksat noista kirjoittaa jos huutomerkkejäkin jaksat paiskoa.
- hmpff
Siilenämää, onko sellaista olemassakaan kuin hoitoa hermokipuun? Lieventää ja ehkä ehkäistäkin kai voi, mutta jos se on kova, lievennyskin jättää ihan tarpeeksi tuskaa.
Mulla on aika ajoin kovat selkäkivut, tiedän miten sen ehkäisen ja miten sen hoidan. Mutta joskus sattuu päälle, ja jos kohtaisin jonkun joka vain kintaalla viittaa että "ite tiedät" niin pannulla päähän tulisi. Aika kylmäkiskoisesti vastailit kun toisen kärvistelee.
Kirjoittamisesta, joskus olen ite huomannut että kun vaan keksii jotain muuta tekemistä, saa edes ajatukset pois särystä. - hmpff
hmpff kirjoitti:
Siilenämää, onko sellaista olemassakaan kuin hoitoa hermokipuun? Lieventää ja ehkä ehkäistäkin kai voi, mutta jos se on kova, lievennyskin jättää ihan tarpeeksi tuskaa.
Mulla on aika ajoin kovat selkäkivut, tiedän miten sen ehkäisen ja miten sen hoidan. Mutta joskus sattuu päälle, ja jos kohtaisin jonkun joka vain kintaalla viittaa että "ite tiedät" niin pannulla päähän tulisi. Aika kylmäkiskoisesti vastailit kun toisen kärvistelee.
Kirjoittamisesta, joskus olen ite huomannut että kun vaan keksii jotain muuta tekemistä, saa edes ajatukset pois särystä.Niin, se piti vielä kirjoittaa, että säryn hoitamiseen menee yleensä aina vähintäänkin se yksi vuorokausi. Ainakin mulla. Sinä aikana on vain kärsittävä, saada se aika kulumaan.
hmpff kirjoitti:
Siilenämää, onko sellaista olemassakaan kuin hoitoa hermokipuun? Lieventää ja ehkä ehkäistäkin kai voi, mutta jos se on kova, lievennyskin jättää ihan tarpeeksi tuskaa.
Mulla on aika ajoin kovat selkäkivut, tiedän miten sen ehkäisen ja miten sen hoidan. Mutta joskus sattuu päälle, ja jos kohtaisin jonkun joka vain kintaalla viittaa että "ite tiedät" niin pannulla päähän tulisi. Aika kylmäkiskoisesti vastailit kun toisen kärvistelee.
Kirjoittamisesta, joskus olen ite huomannut että kun vaan keksii jotain muuta tekemistä, saa edes ajatukset pois särystä.Hoidolla tarkoitin sitä kokonaishoitoa minkä psykoterapeutitar oli lääkäriltään saanut. Hermokipuun on olemassa omat kipulääkkeensä. Niiden vaikutus on kuitenkin yksilöllinen. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Mahdollisuuksia hoitaa hermokipuakin kuitenkin on.
hmpff kirjoitti:
Niin, se piti vielä kirjoittaa, että säryn hoitamiseen menee yleensä aina vähintäänkin se yksi vuorokausi. Ainakin mulla. Sinä aikana on vain kärsittävä, saada se aika kulumaan.
Totta. Olemma yksilöitä. Toisilla kipu on kroonista ja toisilla ajoittaista.
- Psykoterapeutitar
hmpff kirjoitti:
Siilenämää, onko sellaista olemassakaan kuin hoitoa hermokipuun? Lieventää ja ehkä ehkäistäkin kai voi, mutta jos se on kova, lievennyskin jättää ihan tarpeeksi tuskaa.
Mulla on aika ajoin kovat selkäkivut, tiedän miten sen ehkäisen ja miten sen hoidan. Mutta joskus sattuu päälle, ja jos kohtaisin jonkun joka vain kintaalla viittaa että "ite tiedät" niin pannulla päähän tulisi. Aika kylmäkiskoisesti vastailit kun toisen kärvistelee.
Kirjoittamisesta, joskus olen ite huomannut että kun vaan keksii jotain muuta tekemistä, saa edes ajatukset pois särystä.Kiitos myötätunnosta! Tämä hermokipu on jostain syvältä! Vähäksiaikaa helpottaa ja sitten taas repäsee, että huuto ei ole kaukana.
Ajattelin jo kyseiselle nimimerkille vastata, että kaikki sairasloma-, pilleri-, ja työkyvyttömyyslomakkeet saa nykyisin netistä, että mitä sitä turhaan lekuriin tai tutkimuksiin😂
Ja kipuun lääkkeet ovat olemassa siellä apteekissa, mistä en nyt niitä sieltä saa, kun en näin kivuliaana niitä sieltä pääse hakemaan! Psykoterapeutitar kirjoitti:
Kiitos myötätunnosta! Tämä hermokipu on jostain syvältä! Vähäksiaikaa helpottaa ja sitten taas repäsee, että huuto ei ole kaukana.
Ajattelin jo kyseiselle nimimerkille vastata, että kaikki sairasloma-, pilleri-, ja työkyvyttömyyslomakkeet saa nykyisin netistä, että mitä sitä turhaan lekuriin tai tutkimuksiin😂
Ja kipuun lääkkeet ovat olemassa siellä apteekissa, mistä en nyt niitä sieltä saa, kun en näin kivuliaana niitä sieltä pääse hakemaan!Jos olet noin kivulias kuin sanot oikea osoite on päivystys, jos et satu tietämään. Tyhjä myötätunto tällä palstalla ei sinua auta.
- hmpff
siilenämää kirjoitti:
Jos olet noin kivulias kuin sanot oikea osoite on päivystys, jos et satu tietämään. Tyhjä myötätunto tällä palstalla ei sinua auta.
Tuossa olen eri mieltä. Myötätunto auttaa aina ja paljonkin ♥ Se on paras fiiis, laastari, kun itseään pännii, ja joku sanoo että minä ymmärrän. Jos ei pääse apteekkiin, pääsee tuskin ensiapuunkaan... no ehkä ambulanssilla. Mutta ne ei taida ottaa kyytiin ihan vaan kipupotilaita.
Mä en kyllä noihin kivunlievennyksiinkään usko. Okei, akuuttisesti kyllä, mutta sitten kroppa tottuu, pitää olla aina vaan karmeimmat tropit.
Tosin olen käsittänyt että sinä olet hoitoalalla? Kai siitä empatianjakelustakin voi tulla liikaa. Että kun aina vaan pitää ymmärtää kaikkia muita. Varsinkin jos itse käy läpi jotain rankempaa. hmpff kirjoitti:
Tuossa olen eri mieltä. Myötätunto auttaa aina ja paljonkin ♥ Se on paras fiiis, laastari, kun itseään pännii, ja joku sanoo että minä ymmärrän. Jos ei pääse apteekkiin, pääsee tuskin ensiapuunkaan... no ehkä ambulanssilla. Mutta ne ei taida ottaa kyytiin ihan vaan kipupotilaita.
Mä en kyllä noihin kivunlievennyksiinkään usko. Okei, akuuttisesti kyllä, mutta sitten kroppa tottuu, pitää olla aina vaan karmeimmat tropit.
Tosin olen käsittänyt että sinä olet hoitoalalla? Kai siitä empatianjakelustakin voi tulla liikaa. Että kun aina vaan pitää ymmärtää kaikkia muita. Varsinkin jos itse käy läpi jotain rankempaa.Pelkällä myötätunnolla ei pitkälle pötkitä vaan tarvitaan toimia. Voinhan täällä huudella tsemppiä ja jaksamista mutta se ei kipua poista. Lääkäriin pääsee jos todella on kipeä. Jos ei itse niin jonkun avustuksella. Itse en jäisi tuleen makaamaan vaan yrittäisin ainakin saada apua terveydenhuollosta. On olemassa myös kipupoliklinikoita joissa mahdollisuudet saada apua vaikeisiinkin kroonisiin kipuihin. Tulee mieleen et jos ei yritäkään hakea apua kipuun käyttääkö kipua johonkin muuhun tarkoitukseen.
- Psykoterapeutitar
hmpff kirjoitti:
Tuossa olen eri mieltä. Myötätunto auttaa aina ja paljonkin ♥ Se on paras fiiis, laastari, kun itseään pännii, ja joku sanoo että minä ymmärrän. Jos ei pääse apteekkiin, pääsee tuskin ensiapuunkaan... no ehkä ambulanssilla. Mutta ne ei taida ottaa kyytiin ihan vaan kipupotilaita.
Mä en kyllä noihin kivunlievennyksiinkään usko. Okei, akuuttisesti kyllä, mutta sitten kroppa tottuu, pitää olla aina vaan karmeimmat tropit.
Tosin olen käsittänyt että sinä olet hoitoalalla? Kai siitä empatianjakelustakin voi tulla liikaa. Että kun aina vaan pitää ymmärtää kaikkia muita. Varsinkin jos itse käy läpi jotain rankempaa.Paljon parempaa huomenta! Sain eilen vihdoinkin pillerit apteekista ja hierontaa koipeen. Kyllä tämä taas tästä! Olihan kokemus! Ei ole vielä koskaan hermo noin jumiin jäänyt.
Kyseisellä nimimerkillä on tyypillinen hoitohenkilökunnan kaikkitietävä kyyninen asenne; kuulustellaan ja syyllistetään!
Kiitos vielä myötätunnosta! Se kyllä oikeasti auttaa! Psykoterapeutitar kirjoitti:
Paljon parempaa huomenta! Sain eilen vihdoinkin pillerit apteekista ja hierontaa koipeen. Kyllä tämä taas tästä! Olihan kokemus! Ei ole vielä koskaan hermo noin jumiin jäänyt.
Kyseisellä nimimerkillä on tyypillinen hoitohenkilökunnan kaikkitietävä kyyninen asenne; kuulustellaan ja syyllistetään!
Kiitos vielä myötätunnosta! Se kyllä oikeasti auttaa!No sehän olikin hyvä kipupilleri kun auttoi hermokipuun noin nopeasti. Täällähän joku epäiilikin että hermokipuun ei lääkkeet auta;).
Kyllä minä ainakin tykkään kun menen hoitajan tai lääkärin vastaanotolle he keräävät tietoa kivusta ja aiemmista hoidoista. En yhtään tykkäisi siitä että suoraan vaan reseptiä kouraan eikä se ole tarkoituskaan.
Menetkö ensiapuun hakemaan empatiaa ja myötätuntoa vai oikeasti apua niin että vaiva saadaan hoidettua edes siedettävään kuntoon? Aikuisena me kaikki tiedämme kivut. Tältä palstalta en empatiaa odottaisi, korkeintaan vastauksena omia kipukokemuksia. Noh, vertaistukeahan se.- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
No sehän olikin hyvä kipupilleri kun auttoi hermokipuun noin nopeasti. Täällähän joku epäiilikin että hermokipuun ei lääkkeet auta;).
Kyllä minä ainakin tykkään kun menen hoitajan tai lääkärin vastaanotolle he keräävät tietoa kivusta ja aiemmista hoidoista. En yhtään tykkäisi siitä että suoraan vaan reseptiä kouraan eikä se ole tarkoituskaan.
Menetkö ensiapuun hakemaan empatiaa ja myötätuntoa vai oikeasti apua niin että vaiva saadaan hoidettua edes siedettävään kuntoon? Aikuisena me kaikki tiedämme kivut. Tältä palstalta en empatiaa odottaisi, korkeintaan vastauksena omia kipukokemuksia. Noh, vertaistukeahan se.On noi sinun naivistiset kommentointisi koomisia, jos eivät olisi niin surullisen typeriä!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
On noi sinun naivistiset kommentointisi koomisia, jos eivät olisi niin surullisen typeriä!
No pitäähän jonkun tyhmäkin olla teidän viisaiden joukossa. Pääsette loistamaan paremmin. Sinäkin vaikutat olevan penaalin terävin kynä.
Niin - verenohennuslääke minullakin ja silloinhan esim tulehduskipulääkkeitä ei suositella. Itsellänikin yliherkyyksiä lääkkeiden suhten. Joskus kivunhoito on konstikasta - en tosin minäkään käytä kipulääkettä kuin jossain pinnekivuissa tai aikanaan viisaudenhampaan kanssa. Migreenini hävisi verenohennuksen myötä!? - kivut eivät olleet niin kovat enää loppuvuosina, mutta aurja vilisi. Nyt ei aurojakaan vuosiin...
- Suuttuminen.oikeutettua
Taloyhtiössämme yksi asukas leikkasi talkoissa täydessä omenalastissa olevan omenapuun kaikki oksat tyngäksi. Minä yritin tosissani pysäyttää raiskauksen kovalla äänellä, tivasin lupaa moiseen, leikkaaja tölvi sanallisesti minulle päin, muut tuijottivat hölmistyneinä. Yritin myös mennä pysäyttämään, mutta leikkaaja hosui moottorisahan kanssa, joten peruutin välttäen mahdolliset fyysiset vahingot. Sen jälkeen samalla raivolla kysymään hallituksen puheenjohtajalta talon toiselta puolelta. Hän ei muka tiennyt mitään. Myöhemmin selvisi, että hän oli yksin antanut luvan puun raiskaamiseen, ja sai siitä moitteet. Olisi pitänyt vaatia korvaus, mutten yksin ruvennut. Lopetin talkoot siihen paikkaan, keräsin maasta reilusti omenoita, nappasin muutaman oluen yhteisestä kassista ja hävisin omenasavottaan asuntooni. Rauhoituin ja iltani oli ihan mukava puuhatessa. Kirjoitin tästä jo yx päivä tänne. Epäilen, että puheenjohtaja pilasi osittain taloyhtiömme tähän asti hyvän yhteishengen.
Edellinen suuttuminen: Olimme Espanjassa ja olin ostanut viinipullon, josta join osan ja loput jätin sänkyni päähän odottamaan myöhempää käyttöä. Rannalta tullessani pullo oli hävinnyt. Kämppäkaverini (absolutisti) oli kaatanut sen pois, kun hän oli siivonnut ja "punaviinihän menee pilalle, kun se on avattu". Huusin raivoissani tukka pystyssä, en tykkää että omiin tavaroihini kosketaan. Rauhoituin ja annoin olla, rahasta ei ollut kyse, viini maksoi pari euroa, kauppa oli hotellin vieressä. Mutta osittain tämä tapas pilasi matkaamme.- O-Orvokki
Mietipä uudelleen, mikä maftkanne pilasi. Kannattaisiko katsoa peiliin?
Niin, ja opetella hillitsemään omaa rumaa käytöstä?
Mieti, voisiko saman asian ilmaista hillitymmin ja saada samalla viestinkin paremmin perille.
Mitä hyötyä huutamisesta ja raivoamisesta oli? - Suuttuminen.oikeutettua
O-Orvokki kirjoitti:
Mietipä uudelleen, mikä maftkanne pilasi. Kannattaisiko katsoa peiliin?
Niin, ja opetella hillitsemään omaa rumaa käytöstä?
Mieti, voisiko saman asian ilmaista hillitymmin ja saada samalla viestinkin paremmin perille.
Mitä hyötyä huutamisesta ja raivoamisesta oli?O-orvokki, Kun itse suutun, se menee puolessa minuutissa ohi ja sen jälkeen ajattelen, tuollasia outoja ihmiset vaan ovat ja minä elän heidän keskellänsä. En koskaan palaa asiaan jälkeenpäin. Tein siis kerralla tarpeeksi hyvin selväksi, että tavaroihini ei kajota.
Lapsille opetin: Saa huutaa ja purkaa pahan tai vihaisen olon silloin kun on todella aihetta. Muuten suuttumus patoutuu sieluun. Lapsista on tullut yhteiskuntakelpoisia ja suuttuvat kun aihetta on.
Toiset pitävat oikeana hillittyä käytöstä silloinkin kun suuttumus valtaa mielen. He, kuten varmaan sinäkin, pidät taas sitä oikeana ja saat mielesi suuttumisen jälkeen ehjäksi. Hyvä niin. Minä en aio sellaista opetella, toivottavasti eivät lapsenikaan. Minäkään en pysty/halua salata suuttumustani, jos siihen on todellinen syy. Salaamaan en pysty niissäkään tilanteissa, kun pitäisi hillitä itsensä - naamavärkistä näkyy!
- Suuttuminen.oikeutettua
transpositio kirjoitti:
Minäkään en pysty/halua salata suuttumustani, jos siihen on todellinen syy. Salaamaan en pysty niissäkään tilanteissa, kun pitäisi hillitä itsensä - naamavärkistä näkyy!
transpositio, Totta, joskus jälkeenpäin harmittelee, kun on höyrynnyt. Olen tehnyt itselleni ohjeen: tilanteen tullen mietin nopeasti, saattaako tämä vastaava asia tulla uudestaan esiin vai onko ainutkertainen eikä koskaan palaa. Jos on ainutkertainen, pidän vain suuni kiinni ja kävelen paikalta pois. Mutta jos tiedän, että ehkä joudun tämän saman asian kanssa painimaan myöhemminkin, teen yhdellä kerralla selväksi, kunnolla.
Ihme kyllä, useimmiten pystyn siihen.
- tsypy
Kipukynnys ilmeisesti ylityi koska lyttäsin Kallen, joutui sijaiskärsijäksi aivan aiheetta.
- pirremiinapa
Tiedän tuon kylkiluun murtuman aiheuttaman kivin, ja kun olin nuori ja syyllistin itseni, en mennyt lääkäriin vaan kärsin hiljaa, lapset oli pieniä; mies humalassa hakkasi ja potki, se joka on nyt siellä hotokodissa.
- pirremiinapa
Lisään, yleensä en kipulääkkeitä hevillä syö, mutta kun niskanikamani painoivat hermoja silloin oli kaiken masilma myrkyt käytössä, Lyrikat, Panacodit, onneksi niska vikani leikattiin Kuopiossa ja sen jälkeen en ole kovin särkylääkkeitä syönyt.
Niin tuosta kylkiluusta vielä, ethä silloin aikoinaanhan ihmisten täytyi käydä määrätyn vuosin välein keuhkokuvissa, niin silloin kyselivät mistä tuo murtuma oli tullut, epäilivät kai pahoin pitelyjä, mutta sanoin että kumusin traktorin kanssa, silloin nimittäin jouduin aika paljon tekemään semmoisiakin hommia anoppilassa. Vatsaystävällinen parasetamoli vaihtui sairaalassa heti Tramaliksi...Se auttoi sen verran, että pystyi pätkissä nukkumaan...
Minä meinasin kompastua toiseen kissaani (ryntäsi takaani kai ohittaakseen minut) ja menetin tasapainoni, kun en toki kultani päälle voinut astua. Pahaksi onneksi vieressä oli matala piironki, jonka kulmaan löin kylkeni.
- pirremiinapa
Ai niin tuo ns. ylikiehuminen, olen melko pitkä pinnainen, mutta sitten kun palaa totaalisesti, mielipiteeni tulee kyllä selväksi :).
Epäoikeuden mukaisuutta en siedä.Minä olen myös pitkäpinnainen, mutta suuttuessani oikea hurrikaani. Onneksi ikä on tuonut "seesteisyyttä".
Kipulääkkeitä on hermokipuun komea lajitelma, otan silloin kun tarvitsen. Minulla kipu vaivaa nukkumaan ruvetessa, ei niinkään liikkuessa.
- flegmaatti
Kun aikanaan teetin Tallinnassa hammassillan ja juurihoidon niin en huolinut puudutusta. Paikallinen hampuri suostui siihen.
Kyse oli tunnin revohkasta josta inhottavan suuri osa oli hermoon kajoamista.
Puuduttamattomuus palkitsi itsensä heti kärsimyksen jälkeen. Kaikki kolpakosta juotu olut katosi suuhun eikä tippaakaan ryntäille tunnottoman pään puolikkaan vuoksi.
Suolistosyöpäleikkausten jälkeisiä kotiin tarkoitettuja särkylääkkeitä olen säästänyt oikeaa tarvetta varten. Ilman uusintakäytiä saamattomia otin muutamana ensimmäisenä iltana unen saannin vuoksi mutta 20kpl:sta on vielä 7 vuotta myöhemmin käyttämättä 13kpl.
Kertakärsineeseen kyynärpäähäni määrättiin Panadol Forte 1g tabuja 100kpl:n purkki. Otin alkuun kai kahtena tai kolmena iltana yhden.
Tabut ovat hengissä 31.01.2019 asti.
Nuo syöpärepimisen jälkimainingit ovat voimissaan 2018 joulukuuhun. Tulee kiire. - henrjii
Kipulaastari ei vie mahaa sekaisin, mutta joilakin se
vie nupin sekaisi - lacucaracha
Hammassärky on kamala kipukokemus, se peittoaa jopa synnytyskivut. Eräskin hammaskipu, jolloin viikon verran haettiin kivun syytä ja koko ajan oli kuin suu olisi tulessa ollut, oli kamalaa. Ettei tulisi sitä käsitystä,että en hampaitani hoida ja niin edespäin, sanottakoon, että olen perinyt onnettoman hammasluun ja hampaita on paikattu lapsesta lähtien. Varmaan olen helsinkiläisen kaksion verran kantanut rahaa hammaslääkäriin aikana, jolloin KELA ei korvannut mitään eikä kunnallista hoitoa ollut meikäläisen ikäisille. Omat hampaat on kuitenkin edelleen ja hyvä, että on.
Synnytyskivut ovat tietysti oma juttunsa, mutta lapsen tultua maailmana, kivutkin unohtuvat tyystin. Kun päättyy tää, muisto vain jää, kuten eräs veljesduo aikanaan väitti m.o.t.Kyllä omat hampaat kannattaa hoitaa !
Minulla oli sovittu sectio seuraavaksi päiväksi, mutta mentyäni sairaalaan edeltävänä päivänä meni myös lapsivesi. Eivät voineet heti leikata, kun olin syönyt, joten muutaman tunnin poltot ovat minullekin tutut. Jälkeenpäin olin hyvilläni, että koin kivut ja tunsin näin tehneeni muutakin kuin maanneeni taju kankaalla lapseni syntyessä.
Saattaa se olla huonokin asia, kun ei enää muuta tunne kun kylmän.
Sydänjuttujen aikaan lääkärit ihmetteli, kun minulla ei ollut kipuja, toisilla kuulema sietämättömät.
Minä en vaan pystynyt liikkumaan, en edes puoltatoista metriä, että olisi saanut kännykän lataukseen. Se kohtaus kesti kolme tuntia.
Jos nivelkipuja joskus tulee, niihin ei auta kun panacodi.
Psyykkinenkipu, en oikein tiedä, voiko sellaista olla..
Onhan maailmassa paljon ilkeitä asioita, eikä niitä ole niin helppo sivusta seurata, mutta jos jotenkuten täyspäinen on, niin kannattaisi olla hyvillään, jos ei fyysistä kipua ole.Minulla taitaa olla aika matala kipukynnys. Ainakin valitan aika pienestä..))
Olen myös lääkevastainen. Viime kevään selkäkipuun sain kolmenlaista lääkettä, myös koukuttavana pidettyä Panacodia. Se ei kyllä vaikuttanut minuun mitenkään. Kipu kesti aikansa ja vaikka suositus oli siirtyä Panadoliin, en sitä tehnyt. Sinnittelin ja kärsin..))
Voikohan fyysistä ja psyykistä kipua erottaa toisistaan ? Minusta ne toimivat kimpassa. Mielen tila heijastuu kroppaan ja fyysinen kunto mieleen. Ainakin minulla.Samaa mieltä tuosta. Ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus. Jos esimerkiksi on fyysisesti kovin kipeä, ei mielikään voi olla kovin kivuton.
- flegmaatti
Tietenkin psyyke ja fyysinen kunto ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Tulkitsin aloittajan tarkoittavan sellaista psyykistä kipua mikä on puhtaasti sieluperäistä.
Joku asia vain riipoo niin pirukseen. flegmaatti kirjoitti:
Tietenkin psyyke ja fyysinen kunto ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Tulkitsin aloittajan tarkoittavan sellaista psyykistä kipua mikä on puhtaasti sieluperäistä.
Joku asia vain riipoo niin pirukseen.Ai onko se psyykistä kipua, jos "jokin asia riipoo niin pirukseen" ? Sitten olen kyllä tosi kipeä välillä..)) Minulla tuo riipominen tuntuu kyllä kropassakin, se jännittyy ja luultavasti verenpainekin on koholla...
Tutumpi versio itselleni on "mieli maassa" - oireyhtymä. Kyllä sekin jähmettää paikat ja kuulemma pulssikin tasaantuu liikaa...- flegmaatti
demeter1 kirjoitti:
Ai onko se psyykistä kipua, jos "jokin asia riipoo niin pirukseen" ? Sitten olen kyllä tosi kipeä välillä..)) Minulla tuo riipominen tuntuu kyllä kropassakin, se jännittyy ja luultavasti verenpainekin on koholla...
Tutumpi versio itselleni on "mieli maassa" - oireyhtymä. Kyllä sekin jähmettää paikat ja kuulemma pulssikin tasaantuu liikaa...En osaa kuvitella mitään muuta psyykistä kipua kuin kuvaamani.
En tosin pysty määrittelemään onko se kipua lainkaan.
Onkohan psyykessäni kivun mentävä aukko vai puuttuuko se? flegmaatti kirjoitti:
En osaa kuvitella mitään muuta psyykistä kipua kuin kuvaamani.
En tosin pysty määrittelemään onko se kipua lainkaan.
Onkohan psyykessäni kivun mentävä aukko vai puuttuuko se?Haitanneeko tuo, flegmaatti, ettei tunne kipujen kirjoa ? Ja jos se yksi on niin väkevä, että se sisältää muutkin ?..))
Eilen "virkistypäivilläni" oli puhetta tuosta. Määrittelemättömistä mielenkivuista, joiden sisältöä ei vanha erkkikään aina tunnista. Ja mitäpä haittaa tosiaan, kun sinulla on ymmärtääkseni homma hanskassa ja "lääkitys" omasta takaa. Viittaan siis voimaharjoituksiin...- flegmaatti
demeter1 kirjoitti:
Haitanneeko tuo, flegmaatti, ettei tunne kipujen kirjoa ? Ja jos se yksi on niin väkevä, että se sisältää muutkin ?..))
Eilen "virkistypäivilläni" oli puhetta tuosta. Määrittelemättömistä mielenkivuista, joiden sisältöä ei vanha erkkikään aina tunnista. Ja mitäpä haittaa tosiaan, kun sinulla on ymmärtääkseni homma hanskassa ja "lääkitys" omasta takaa. Viittaan siis voimaharjoituksiin...Kipu. Hankittu ja hallittu vai vastentahtoinen.
Viittasit harrastukseeni ja sen puitteissa kärsin ajoittain kipua mutta se kuuluu asiaan.
Esimerkiksi napakoilla raudoilla, lyhyehköillä palautuksilla tehdyt, pitemmät kyykkysarjat alkavat polttelemaan reisissä mutta ei haittaa. Tuon jälkeen kävely on lyhyen aikaa "puujalkaköpöttelyä".
Vastentahtoiset kipuni ovat aina liittyneet johonkin järjelliseen tapahtumaan. Puuduttamattoman hampaan juurihoito, syöpäleikkauksen jälkimainingit tms.
Sietää hyvin kun tietää syyn. flegmaatti kirjoitti:
Kipu. Hankittu ja hallittu vai vastentahtoinen.
Viittasit harrastukseeni ja sen puitteissa kärsin ajoittain kipua mutta se kuuluu asiaan.
Esimerkiksi napakoilla raudoilla, lyhyehköillä palautuksilla tehdyt, pitemmät kyykkysarjat alkavat polttelemaan reisissä mutta ei haittaa. Tuon jälkeen kävely on lyhyen aikaa "puujalkaköpöttelyä".
Vastentahtoiset kipuni ovat aina liittyneet johonkin järjelliseen tapahtumaan. Puuduttamattoman hampaan juurihoito, syöpäleikkauksen jälkimainingit tms.
Sietää hyvin kun tietää syyn.Aivan, hallittua kipua ei kai oikein lue miksikään muuksi kuin "elämäksi". Ja jos tietää syyn, sietää yleensä myös seuraukset.
Onnekas olet, jos kaikki on hallinnassa. Ikävimpiä kokemuksia taitavat kaikille olla oman avuttomuuden tunnot, kun ei koe hallitsevansa tilannetta. Monet tällaiset kivut tulevat lasten ja läheisten kautta. Niiltä on vaikea suojautua.flegmaatti kirjoitti:
Tietenkin psyyke ja fyysinen kunto ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Tulkitsin aloittajan tarkoittavan sellaista psyykistä kipua mikä on puhtaasti sieluperäistä.
Joku asia vain riipoo niin pirukseen.Joskus pinna palaa ja lujaa! Minulla voi tulla esim päänsärky fyysisenä seurauksena, mutta abstraktia "kipukynnystå" hain - siis kuinka hyvin hallitsemme hurjan luontomme!
Minulla on alhainen kipukynnys. Uikutan aina kun minua tökitään neulalla, kaivellaan ihoin alta ja etsitään verisuonia ja hammaslääkärillä ollessani varoitan etukäteen alhaisesta kipukynnyksestäni. että osaavat laittaa tarpeeksi puudutusta koska reagoin kipuun. Minusta tulisi hirmuisen huono vakooja koska laulaisin kaikki mitä tiedän jo siinä vaiheessa kun joku mainitsee sähkökaapelit.
Henkistä kipua kestän paremmin. Olen sitkeä kuin Päijänteen rantapusikkojen katajat. Pääni on kova kuin Karjalan mänty. Sattuu ja kuoren allekin pääsee, mutta eheydyn, parannan itseni, jään pystyyn.
Psykosomaattisista sairauksista tiedän ainakin sen että suru ja yksinäisyys tappavat. Särkynyt sydän eheytyy hitaasti jos koskaan ja aiheuttaa monta fyysistä sairautta ja kiputilaa.Taidan olla samaa maata, Paloma. Psyykistä kipua siedän paremmin tai sanotaanko, että siperia on opettanut ja antanut työkaluja siitä selviämiseen tai sen kanssa elämiseen.
Samoin koen myös, että ihmisen psyyke on itseään korjaava prosessi. "Aika hoitaa" monet haavat, jos sille antaa tilaisuuden.
Vastauksesi viimeinen kappale on tosi ja siitähän meillä on paljon tutkimusaineistoakin.
Useampi syöpää sairastanut tuttuni on nimennyt syyn, joka heidät on sairastuttanut: vaikea elämäntilanne, liian suuri psyykinen kuorma.- Taikuritässä
Minulla on alhainen kipukynnys fyysisiin juttuihin. Hampaita paikattaessa tarvitsen puudutuspiikin. Tämähän on vähän epäjohdonmukaista, koska tuntuuhan piikin tökkiminen, se ensimmäinen ainakin. Mutta sitten voi venyttää suun ja jyrisyttää vaikka kallioporalla. Verikokeet tuntuvat inhalta.
Henkisestä kivusta on itse vaikeampi sanoa. Mielestäni olen sisukasta laatua.
Koeteltu on. Sydäntäkin on koeteltu. Uskon myös itseparantumiseen, mikä vie aikaa. Onhan tahto olemassa. Tätä kait sanotaan elämäksi.
Mitään kroonisia kipuja ei ole. Ei ole mitään jatkuvaa lääkitystä.
Migreeni on ainut, mikä vaatii omansa. Buranan puolikas riittää, jos tulee flunssaoireita, joskus toimii, muttei aina. Influenssarokotteita en ota. Puudutuksen otan hammaslääkärillä minäkin. Kouluhammaslääkäri ammoin porasi haavan poskeeni, kun äkillinen kipu sai minut liikauttamaan päätäni. Jäi kammo.
Piikkejä en kammoa, kun olen niitä niin paljon elämäni varrella saanut.
Kerran TAYSissä olin menossa toimenpiteeseen ja minulle piti laittaa tippa. Istuin toimenpidehuoneessa ja eräs mies istui ihan vieressäni. Hoitajalla oli huono päivä - yritti viisi kertaa ja kutsui sitten toisen hoitajan, joka onnistui kerrasta.
Huono-onninen hoitaja kääntyi sitten miehen puoleen ja kertoi laittavansa hänelle tipan - "pyörryttää" sanoi mies tukahtuneesti ja oli kieltämättä kalpea.
Varmaan sillä minun tippaepisodillani oli suurin vaikutus miehen heikotukseen...- Taikuritässä
Kirjoituksesi muistutti minua tiputuksesta, mihin jouduin n. 10 vuotta sitten.
Lääkäri tökki, tökki ja tökki. No jossain vaiheessa löysi jopa verisuonen. Tuon keikan jälkeen käden päällinen olikin sitten mustelmista sinertävä. Joku hoitaja voi osata tuon homman paremmin kuin lääkäri. Päättäväisyyttähän häneltä ei puutunut. Ensiavussa oli mielenkiintoista seurata, miten jälkihuuruissa ollut humupekka kiinnosti vaihtoon tullutta lääkäriä. Piti kuunnella höpölässytystä eikä millään olisi jaksanut. Oispa mulla ollut rauhoittavat ampullit takataskussa, niin olisivat saaneet täsmäiskun ja nirvanan kumpainenkin. Hyi mua. Oisko tuossa kohtaa kuppi ollut aika täynnä.
- hmpff
Kyllä mä kipua tunnen, en osaa sanoa onko kynnys korkea vai ei. Mutta eihän siinä auta itkut markkinoilla, kohtuu sitkeä olen. Sillä tyylillä mennään että "skam den som ger sej". Selkä oireilee aika ajoin, se ottaa päähän ja lannistaa, koska tiedän että se on jotain mikä todennäköisesti vaan lisääntyy vuosien myötä.
Henkisestä sietokyvystä. Sen voi oppia, sen huomasin kun lapset oli pieniä. Jossain vaiheessa eron jälkeen kun exän alistamistemput ei vaan lopettanut, paha olo purkautui lasten niskaan silleen että huusin heille kuin palosireeni kun tappelivat. Tiesin että se oli väärin, mutta en voinut itselleni mitään. Sitten kun tilanne oli taas päällänsä, repsahdin, vaikka oli päättänyt että ei noin. Viimeisen ravistuksen sain kun poikani viilsi itseään. Totaalinen stoppi. Mun oli otettava järki käteen ja katsoa minne mun oma käyttäytyminen oli menossa, ja että minusta oli tullut myös alistaja.
Ei ollut helppoa niellä se kiukku. Mutta se onnistui. Ja mitä useammin onnistuin, sitä helpommaksi muuttui. Nykyisin mua ei hetkauta paljon mikään. Lannistun helpommin kuin suutun. Mutta - tarinan opetus ainakin itselleni - pystyn mihin vaan kunhan palkinto on oikea.- Taikuritässä
Tulipa mieleen kusymys:"Voitko hakea kuntoutusta ts. fysioterapeutin ohjausta?"
Joillakin pienilläkin liikkeillä saisit lihaksiin, mitkä tukevat selkää,
voimaa. Tietenkään ei ole niin mieluisaa mennä säännöllisesti johonkin jumppaamaan, mutta silti rohkaisen. 10 x jumppatuokio, niin siedät tämän talven. Lumen myötä maa muuttuu epätasaiseksi ja liikkuminen hankaloituu.
Tulee jännitettyä lihaksia, kun varoo ettei liukastu. Tiedostamattaankin. - hmpff
Taikuritässä kirjoitti:
Tulipa mieleen kusymys:"Voitko hakea kuntoutusta ts. fysioterapeutin ohjausta?"
Joillakin pienilläkin liikkeillä saisit lihaksiin, mitkä tukevat selkää,
voimaa. Tietenkään ei ole niin mieluisaa mennä säännöllisesti johonkin jumppaamaan, mutta silti rohkaisen. 10 x jumppatuokio, niin siedät tämän talven. Lumen myötä maa muuttuu epätasaiseksi ja liikkuminen hankaloituu.
Tulee jännitettyä lihaksia, kun varoo ettei liukastu. Tiedostamattaankin.Olen käynyt, ja se on totta, liikunta ja varsinkin ne sisäisten lihasten tukeminen on hyvin tärkeää. Tiedän mikä saa aikaan (liikunnasta huolimatta) selkäkivut, esim. en pysty kovin kauan olemaan "nokallani". Silti haluan tehdä puutarhahommia, vaikka se just tarkoittaa sitä että sitten jossain vaiheessa sattuu. Yleensä tietää että raja tuli vastaan sitten kun se jo ylittyy :)
Auton ajoa varten pitäisi hakea ristiselkätyyny, mutta enhän mä vielä mikään vammainen ole... joten siellä liikkeessä se on. Aina välillä kun on pitkä oireeton kausi, puen taas lenkkarit päälle ja yritän mun lempparia, hölkkää. Aina samoin tuloksin. Vaihdan paremmat lenkkarit ja yritän uudestaan. Tiekkö, kun yrittää kynsin hampain pitää kiinni entisestä elämästä ja vauhdista, vaikka se juna meni jo. Pitäisi hyväksyä, ettei ne välilevyt enää kasva takaisin. Mutku... - Taikuritässä
Mutku siellä, mutku täällä. Se entinen vauhti, niinhän sitä yrittää. Hommaapa se tyyny, niin ei selkä rasitu liikaa.
Lintsasin talkoista. Pe-la yönä tuli pitkä räkäkohtaus. Kun kelit ovat tällaiset, ajattelin, etten mene hikoilemaan ja kastelemaan itseäin. Voi olla, että pääsee vähemmällä. Verhot heiluivat. Hmmm.
Tuli muuten rokotustarjous ilmaisjakeluna. Oikein nätti. En mene. En ole ottanut kuin kerran ja silloinkin kahta karmeemmassa kunnossa.
Sitten, jos luokitellaan riskiryhmään, ehkä menisin. Hyöty on 50-60 %.
Rokote maksaa n. 100 € ja jos sen ottaa vaikkapa 300.000 persoonaa, tulee siitä 30.000.000 € , työ maksetaan veroista, joten kannattaa lähettää nätti kutsu (sekin maksaa: suunnittelu, printti, jakelu). Hyvä asia tietenkin. - flegmaatti
Taikuritässä kirjoitti:
Tulipa mieleen kusymys:"Voitko hakea kuntoutusta ts. fysioterapeutin ohjausta?"
Joillakin pienilläkin liikkeillä saisit lihaksiin, mitkä tukevat selkää,
voimaa. Tietenkään ei ole niin mieluisaa mennä säännöllisesti johonkin jumppaamaan, mutta silti rohkaisen. 10 x jumppatuokio, niin siedät tämän talven. Lumen myötä maa muuttuu epätasaiseksi ja liikkuminen hankaloituu.
Tulee jännitettyä lihaksia, kun varoo ettei liukastu. Tiedostamattaankin.Kipuileva selkä johtuu usein heikosta vatsasta.
Yksinkertainen testi.
Käy lattialle selinmakuulle!
Purista ristiselkä kiinni lattiaan!
Nosta suorien jalkojen kantapäät lattiasta ilmaan kymmenisen senttiä ja pidä saman aikaisesti ristiselkä kiinni lattiassa!
Kokeile irtoaako ristiselkäsi lattiasta sen verran, että kämmenesi menee litteänä lattian ja selän väliin!
Jos menee niin vatsalihaksesi ovat surkean heikot selkään verrattuna ja tarvitsevat treeniä. - hmpff
flegmaatti kirjoitti:
Kipuileva selkä johtuu usein heikosta vatsasta.
Yksinkertainen testi.
Käy lattialle selinmakuulle!
Purista ristiselkä kiinni lattiaan!
Nosta suorien jalkojen kantapäät lattiasta ilmaan kymmenisen senttiä ja pidä saman aikaisesti ristiselkä kiinni lattiassa!
Kokeile irtoaako ristiselkäsi lattiasta sen verran, että kämmenesi menee litteänä lattian ja selän väliin!
Jos menee niin vatsalihaksesi ovat surkean heikot selkään verrattuna ja tarvitsevat treeniä.Tuo on painonnostajien hapatusta. Tiesitkö, että usein nimenomaan painonnostajilla on usein selkäongelmia siksi, että keskittyvät yleensä vain niihin lihaksiin jotka näkyvät, joita saa pullistumaan. MIehet varsinkin harjoittelevat selkälihaksia enemmän, ja ainoastaan suuret näkyvät vatsalihakset, eli sixpäkin ja kylkilihakset.
Ne mitkä pitää selkärangan paikallaan on ne syvät vatsalihakset, jotka tulevat esim. tasapainoharjoitteluista kuten joogasta, tai lankutuksesta. Pallotreeni on myös hyvä.
Vastakysymys flegmaatille, kauanko jaksatkaan lankuttaa? Muistan että olemme keskustelleet tästä aiemminkin.
Olen bodaaja joskus ollut entisessä elämässä, tiedän miten se toimii. - Taikuritässä
Kokeilin. Selkä oli ihan tanakasti lattiassa kiinni.
- flegmaatti
hmpff kirjoitti:
Tuo on painonnostajien hapatusta. Tiesitkö, että usein nimenomaan painonnostajilla on usein selkäongelmia siksi, että keskittyvät yleensä vain niihin lihaksiin jotka näkyvät, joita saa pullistumaan. MIehet varsinkin harjoittelevat selkälihaksia enemmän, ja ainoastaan suuret näkyvät vatsalihakset, eli sixpäkin ja kylkilihakset.
Ne mitkä pitää selkärangan paikallaan on ne syvät vatsalihakset, jotka tulevat esim. tasapainoharjoitteluista kuten joogasta, tai lankutuksesta. Pallotreeni on myös hyvä.
Vastakysymys flegmaatille, kauanko jaksatkaan lankuttaa? Muistan että olemme keskustelleet tästä aiemminkin.
Olen bodaaja joskus ollut entisessä elämässä, tiedän miten se toimii.Pitkässä lankussa alkavat reiteni kramppaamaan minuutin jälkeen.
Lyhyttä, naisten lankkua en viitsi tehdä.
Pitkän voi tehdä joko päkiöillä tai jalkaterät suorina, varpaiden kynsipuolilla.
Paino kerralla, ilman polvi-, tai kyynärpääavustusta eteen ojennettujen käsivarsien kämmenien ja suorien jalkojen varpaiden varaan.
En ole koskaan bodannut ja onnekseni olen ollut niin huono painonnostaja, ettei selkäni ole koskaan ollut kipeä. Talvella vedin 73 vuotisena maasta kavereiden läsnä ollessa 200kg.
Operoitu polvi tuettuna idealsiteellä.
Ilman vyötä mutta ranneremmeillä.
Oma paino noin 87 - 88kg.
Huomioitavaa. 6 vuotta sitten revittiin alavatsani lihakset sekä oikealta, että vasemmalta puolelta hajalle poikkisyin pakoputken 30cm:n korroosion vuoksi.
Kaksi leikkausta 3kk:n välein.
Kolmisen vuotta myöhemmin ohutsuoli ei viihtynyt omissa oloissaan joten se asetettiin lisäpuukotuksella verkon alle.
Teen myös rockia ( dragon flag ) ja suorien koipien nostoja nilkat rekkiin mutta nykyään ilman nilkkapainoja.
Pari kuukauta toisen leikkauksen jälkeen en päässyt lattialla istumaan ilman käsillä jostakin ylempänä olevasta tuesta vetämistä. - flegmaatti
Taikuritässä kirjoitti:
Kokeilin. Selkä oli ihan tanakasti lattiassa kiinni.
Jos selkäsi kipuilisi niin se ei ainakaan johtusi heikosta vatsasta!
- Taikuritässä
Eipä selkä ole temppuillut. Hartiat joskus jumittaa, jos on istunut huonossa asennossa. Sauvakävely auttaa siihen. Mutta nyt sauvat ovat olleet laiskana.
Joskus roikun ovenkarmissa, että lapaluut aukeaa. Villi näky.
Sulla on ollut melkoiset operaatiot. Otapa rauhallisesti, ettet revi itseäsi. - flegmaatti
hmpff kirjoitti:
Tuo on painonnostajien hapatusta. Tiesitkö, että usein nimenomaan painonnostajilla on usein selkäongelmia siksi, että keskittyvät yleensä vain niihin lihaksiin jotka näkyvät, joita saa pullistumaan. MIehet varsinkin harjoittelevat selkälihaksia enemmän, ja ainoastaan suuret näkyvät vatsalihakset, eli sixpäkin ja kylkilihakset.
Ne mitkä pitää selkärangan paikallaan on ne syvät vatsalihakset, jotka tulevat esim. tasapainoharjoitteluista kuten joogasta, tai lankutuksesta. Pallotreeni on myös hyvä.
Vastakysymys flegmaatille, kauanko jaksatkaan lankuttaa? Muistan että olemme keskustelleet tästä aiemminkin.
Olen bodaaja joskus ollut entisessä elämässä, tiedän miten se toimii.Termien varmistelua. "Naisten lankku"= kyynärtuella tehty yleisin. Pitkää lankkua edes päkiöillä en ole nähnyt tehtävän. Sama koskee rockia. Tuota "naisten" versiota pidän ajan haaskauksena.
Suorien koipien nostot rekkiin riipuksissa. Ennan mahan repimistä tein sarjat 6kg:n nilkapainoilla mutta repimisten jälkeen olen nöyrtynyt tekemään ilman lisäpainoja.
En ole varma tuosta hapatuksesta. Aktiiviaikana treenasimme varsin paljon vatsaa varsinkin silloin vielä mukana olleen pystypunnerruksen vuoksi.
PN liiton kirjassa Raskasta Rautaa on muutamia treenikavereitani ja sinne päästäkseen oli oltava "oikea" painonnostaja.
Yksi tuttuni kulutti lonkkansa leikkauskuntoon voimanoston harrastuksella eikä heppu vetänyt maastakaan kisoissa kuin 305kg. Natuna. Mutta selässä ei 8-kymppisellä ukolla ole vieläkään mitään vikaa.
Steroideilla itsensä bodauksen Suomen mestariksi virittänyt tuttuni kulutti alaraajojen nivelet ontumiskuntoon mutta selkä on oireeton. - hmpff
flegmaatti kirjoitti:
Termien varmistelua. "Naisten lankku"= kyynärtuella tehty yleisin. Pitkää lankkua edes päkiöillä en ole nähnyt tehtävän. Sama koskee rockia. Tuota "naisten" versiota pidän ajan haaskauksena.
Suorien koipien nostot rekkiin riipuksissa. Ennan mahan repimistä tein sarjat 6kg:n nilkapainoilla mutta repimisten jälkeen olen nöyrtynyt tekemään ilman lisäpainoja.
En ole varma tuosta hapatuksesta. Aktiiviaikana treenasimme varsin paljon vatsaa varsinkin silloin vielä mukana olleen pystypunnerruksen vuoksi.
PN liiton kirjassa Raskasta Rautaa on muutamia treenikavereitani ja sinne päästäkseen oli oltava "oikea" painonnostaja.
Yksi tuttuni kulutti lonkkansa leikkauskuntoon voimanoston harrastuksella eikä heppu vetänyt maastakaan kisoissa kuin 305kg. Natuna. Mutta selässä ei 8-kymppisellä ukolla ole vieläkään mitään vikaa.
Steroideilla itsensä bodauksen Suomen mestariksi virittänyt tuttuni kulutti alaraajojen nivelet ontumiskuntoon mutta selkä on oireeton.Ensiksi, kunnioitukset sulle siitä että olet pitkän ja raskaan sairastelun jälkeen kuntouttanut itteäs! Ei ole varmaankaan ollut helppo tie.
Lihaksista. Jos lankuttaa suorin käsin (sitä kait tarkoitit?) niin ero kyynärpäälankusta on ainoastaan siinä että kuormitat myös käsilihaksia. Ei siis ole mitään hyötyä selän kannalta, ristiselästä puhumattakaan. Jos haluaa vaikeuttaa lankutusta, se kannattaa mieluummin tehdä silleen, että nostaa vaikka yhden käden tai jalan tai kummatkin vuorotellen.
Mene puhumaan kenen tahansa fysioterapeutin kanssa, niin hän on kanssani samaa mieltä. Hyvät vatsalihakset ovat hieno juttu, mutta ne eivät tue selkärankaa. Välissä on kaikkea pehmeetä kudosta kuten suolisto. Ja rasvaa, tai kellä on, kellä ei.
Yksi bodaajatuttava, sukulainen itse asiassa, poksautti halkeaman selkänikamaan. Että vaikka sä et sellaisia tunne, se ei tarkoita ettei niitä olisi.... - flegmaatti
hmpff kirjoitti:
Ensiksi, kunnioitukset sulle siitä että olet pitkän ja raskaan sairastelun jälkeen kuntouttanut itteäs! Ei ole varmaankaan ollut helppo tie.
Lihaksista. Jos lankuttaa suorin käsin (sitä kait tarkoitit?) niin ero kyynärpäälankusta on ainoastaan siinä että kuormitat myös käsilihaksia. Ei siis ole mitään hyötyä selän kannalta, ristiselästä puhumattakaan. Jos haluaa vaikeuttaa lankutusta, se kannattaa mieluummin tehdä silleen, että nostaa vaikka yhden käden tai jalan tai kummatkin vuorotellen.
Mene puhumaan kenen tahansa fysioterapeutin kanssa, niin hän on kanssani samaa mieltä. Hyvät vatsalihakset ovat hieno juttu, mutta ne eivät tue selkärankaa. Välissä on kaikkea pehmeetä kudosta kuten suolisto. Ja rasvaa, tai kellä on, kellä ei.
Yksi bodaajatuttava, sukulainen itse asiassa, poksautti halkeaman selkänikamaan. Että vaikka sä et sellaisia tunne, se ei tarkoita ettei niitä olisi....Mekaanisen fysiikan alkeita. Piirrä kaavio lyhyen ja pitkän lankun tukipisteistä ja arvio uudelleen keskivartaloon kohduistuva kuormitus!
En väittänytkään pitkän lankun olevan selkää vaan vatsaa vahvistavaa.
Vatsa >< selkä lihastasapaino?!
Kauanko itse pidät pitkää lankkua 1. päkiöillä? 2. kynsipuolilla?
Joskätesi ovat kriittinen tekijä niin panneepi aattelemmaan!
Tyrmää nyt saman tien rocki ja riipuksissa tehty koipien nostokin!
BODAAVA sukulaisesi! Aiemmassa kommentissasi puhuit painnonostajien selkävaivoista ja nyt vetoat bodaavaan sukulaiseesi! Täysin eri lajeja ja kaiken lisäksi hyvin moni lisäpainoilla lutkutteleva pitää itseään bodarina. Toki nivelvaurio edellyttää suurempaa kuormaa päin p:ttäkin tehtynä.
Eipä sekoiteta olumpianostoja ja kehonrakennusta! - hmpff
flegmaatti kirjoitti:
Mekaanisen fysiikan alkeita. Piirrä kaavio lyhyen ja pitkän lankun tukipisteistä ja arvio uudelleen keskivartaloon kohduistuva kuormitus!
En väittänytkään pitkän lankun olevan selkää vaan vatsaa vahvistavaa.
Vatsa >< selkä lihastasapaino?!
Kauanko itse pidät pitkää lankkua 1. päkiöillä? 2. kynsipuolilla?
Joskätesi ovat kriittinen tekijä niin panneepi aattelemmaan!
Tyrmää nyt saman tien rocki ja riipuksissa tehty koipien nostokin!
BODAAVA sukulaisesi! Aiemmassa kommentissasi puhuit painnonostajien selkävaivoista ja nyt vetoat bodaavaan sukulaiseesi! Täysin eri lajeja ja kaiken lisäksi hyvin moni lisäpainoilla lutkutteleva pitää itseään bodarina. Toki nivelvaurio edellyttää suurempaa kuormaa päin p:ttäkin tehtynä.
Eipä sekoiteta olumpianostoja ja kehonrakennusta!Huomenta flegmaatti. Menipä nyt kiihkeäksi tämä... En minä suinkaan tyrmää mitään liikuntaa. Laitat sanoja suuhuni jotka ei kuulu sinne. Tyrmään ainoastaan ajatuksen siitä että pelkästään suurten vatsa- tai selkälihasten riittäisi tukemaan selkärankaa joka oireilee.
Olkoon sitten olympialaji tai hupilaji, niin niissä samoissa piireissä on tietty trendi. Jonka toin jo esille, en ala jankuttamaan siitä sen enempää. Kummatkin lajit käyttävät samoja metoodeja. Mun bodaava sukulainen oli niitä heppuja jotka toivat lajin Suomeen, kävivät oppimassa ulkomailla koska vastaavaa täällä ei ollut. Luulisi hänen jos jonkun osaavan olla tekemättä liikkeitä päin p:tä. Loukkaantuminen lajissaan on vissin urheilijan arkipäivää. Ehkä osittain siksi koska liikunta menee yksipuoliseksi? Tehdään liikaa laput silmillä. En tiiä, oma lukunsa tuo.
Mä en täysin ymmärrä sun termejä, ehkä siksi koska en liiku noissa piireissä, mun häpeä se, ei sun. Mutta lankutan 2 minuuttia kerralla kun selkä on kunnossa, kyynärpäistä ja varpaista tukien. Jos menee liian helpoksi, nostan jalka kerrallaan ja pidän. Harvemmin pääsee liian helpoksi, nääs kun yleensä tuossa 2 minsan kohdalla alkaa olla jo voittajan fiilis ja pidän hetken lankutustaukoa kun olis kaiken maailman muita juttuja tehtävänä :)
On sanomattakin selvää että se koituu jossain vaiheessa taas selän turmioksi, ja joudun nöyrtymään taas lankkuilemaan. Jos oikein pahaksi pääsee, en pääse alkuun edes polvi-kyynärpää asentoon. Se on kummaa, hermojuttuja(?), että kun selkä on oikein huonossa kunnossa, sieltä ei löydy lihaksen lihasta. Ei voimia, vaikka olisin edellisen viikon lankuttanut sen 2 min. Sitten pitää aloittaa taas nollasta.
Tuosta mekaanisesta fysiikasta. Ehkä olet oikeassa. Sen voisi varmaan laskeakin, mutta en jaksa nyt kaavaa hakea. Vaan käytäntö... jos voimat menee käsien vahvistamiseen lankutuksen aikana, se on heikkokätiselle pois selän oikeasta nostamisesta. Joka on haitallista. Mä en ota sitä riskiä, selkävammaisena. Lisärasituksena käytän mieluummin jalkojen nostoa, pidän sitä turvallisempana.
Ei ollut tarkoitus kilpailla sun kanssa siitä, kuka on paremmassa kunnossa, myönnän että saisin olla paremmassa hapessa ite. Ihan varmana voittaisit mut käden väännössä. - flegmaatti
hmpff kirjoitti:
Huomenta flegmaatti. Menipä nyt kiihkeäksi tämä... En minä suinkaan tyrmää mitään liikuntaa. Laitat sanoja suuhuni jotka ei kuulu sinne. Tyrmään ainoastaan ajatuksen siitä että pelkästään suurten vatsa- tai selkälihasten riittäisi tukemaan selkärankaa joka oireilee.
Olkoon sitten olympialaji tai hupilaji, niin niissä samoissa piireissä on tietty trendi. Jonka toin jo esille, en ala jankuttamaan siitä sen enempää. Kummatkin lajit käyttävät samoja metoodeja. Mun bodaava sukulainen oli niitä heppuja jotka toivat lajin Suomeen, kävivät oppimassa ulkomailla koska vastaavaa täällä ei ollut. Luulisi hänen jos jonkun osaavan olla tekemättä liikkeitä päin p:tä. Loukkaantuminen lajissaan on vissin urheilijan arkipäivää. Ehkä osittain siksi koska liikunta menee yksipuoliseksi? Tehdään liikaa laput silmillä. En tiiä, oma lukunsa tuo.
Mä en täysin ymmärrä sun termejä, ehkä siksi koska en liiku noissa piireissä, mun häpeä se, ei sun. Mutta lankutan 2 minuuttia kerralla kun selkä on kunnossa, kyynärpäistä ja varpaista tukien. Jos menee liian helpoksi, nostan jalka kerrallaan ja pidän. Harvemmin pääsee liian helpoksi, nääs kun yleensä tuossa 2 minsan kohdalla alkaa olla jo voittajan fiilis ja pidän hetken lankutustaukoa kun olis kaiken maailman muita juttuja tehtävänä :)
On sanomattakin selvää että se koituu jossain vaiheessa taas selän turmioksi, ja joudun nöyrtymään taas lankkuilemaan. Jos oikein pahaksi pääsee, en pääse alkuun edes polvi-kyynärpää asentoon. Se on kummaa, hermojuttuja(?), että kun selkä on oikein huonossa kunnossa, sieltä ei löydy lihaksen lihasta. Ei voimia, vaikka olisin edellisen viikon lankuttanut sen 2 min. Sitten pitää aloittaa taas nollasta.
Tuosta mekaanisesta fysiikasta. Ehkä olet oikeassa. Sen voisi varmaan laskeakin, mutta en jaksa nyt kaavaa hakea. Vaan käytäntö... jos voimat menee käsien vahvistamiseen lankutuksen aikana, se on heikkokätiselle pois selän oikeasta nostamisesta. Joka on haitallista. Mä en ota sitä riskiä, selkävammaisena. Lisärasituksena käytän mieluummin jalkojen nostoa, pidän sitä turvallisempana.
Ei ollut tarkoitus kilpailla sun kanssa siitä, kuka on paremmassa kunnossa, myönnän että saisin olla paremmassa hapessa ite. Ihan varmana voittaisit mut käden väännössä.Alun pitäen provosoiduin "painnonoston hapatuksesta" varsinkin sitten kun ilmeni sinun, varovastikin sanottuna, rajalliset tiedot PAINONNOSTOSTA!
En väittänyt, että PELKÄSTÄÄN vatsa- ja selkälihakset takaisivat oireettoman selän. Väitän edelleenkin, että heikko vatsa altistaa sille.
Olumpia- ja hupilajien tietty trendi ja samat metodit? Treenit ovat täysin toisistaan poikkeavia!
Bodarit hakevat näköä, puntinnostajat tehoa ja tulokset saavutetaan hyvin erilaisilla treenimenetelmillä!
Takavuosien Suomen nuorten painonnoston maajoukkueen monivuotinen valmentaja oli treenikaverini ja poikani kummi.
Hepun pojat, 3kpl, ovat menestyneet puntissa kansainvälisellä tasolla. Ovat muuten Raskasta Rautaa sivuilla omilla nimillään ja naamoillaan.
Oma junnuni kävi yhdet SM-tason punttikisat.
Yksi kaverini on muutaman vuoden takainen kehonrakennuksen Suomen mestari ja salikaverini voitti tämän vuoden bikinifitness 163cm mestaruuden. Oli MM kisoissa 10:s koska oli kuulemma lihasta liian vähän.
Ymmärrän tietämättömyyden, samoin asenteellisuuden mutta tässä aiheessa saavat jotkut ilmaisutavat minut aktivoitumaan.
Punttipuolesta uskon tietäväni jonkin verran enkä ole täysin varjeltunut havainnoilta bodauksen menetelmiinkään.
Kipling: Itä on itä, länsi on länsi, ei kohtaa ne toisiaan kuni edessä herran tuomion taivas on kohtaava maan.
Yhteistä puntilla ja bodauksella on lisäpainojen käyttö ja siitä johtuen osittain samat harjoituspaikat.
Painonnostaja yrittää välttää oman painon ( sarjan ) nousua. Bodarit punnitsevat itseään päinvastaisessa tarkoituksessa. - Taikuritässä
Mä en noita lankutuksia ymmärrä. Niistä on ollut aika paljon kirjoituksia viime aikoina. Just siks, kun ihmiset tekevät niitä väärin. Sittenhän liikkeestä on enempi haittaa kuin hyötyä.
Sitten olen kuullut rajuja juttuja terveytensä menettäneistä painonnostajista.
Luulisi, että tulee kulumia, mitkä sitten myöhäisemmällä iällä kaikuu kropassa.
Nuorena harrastin todella paljon liikuntaa. Oikeastaan kaikki, mitä teki ulkona vapaa-ajalla oli sitä. Ja sitten, piti juosta paremmin kuin pojat, tehdä rekkitangossa samat liikkeet, laskea talvella samat jyrkät mäet ja pyöräillä kovaa rämisytellen. No-o. Sitten jossain vaiheessa ei enää kerennyt ja janosi muita juttuja. - hmpff
flegmaatti kirjoitti:
Alun pitäen provosoiduin "painnonoston hapatuksesta" varsinkin sitten kun ilmeni sinun, varovastikin sanottuna, rajalliset tiedot PAINONNOSTOSTA!
En väittänyt, että PELKÄSTÄÄN vatsa- ja selkälihakset takaisivat oireettoman selän. Väitän edelleenkin, että heikko vatsa altistaa sille.
Olumpia- ja hupilajien tietty trendi ja samat metodit? Treenit ovat täysin toisistaan poikkeavia!
Bodarit hakevat näköä, puntinnostajat tehoa ja tulokset saavutetaan hyvin erilaisilla treenimenetelmillä!
Takavuosien Suomen nuorten painonnoston maajoukkueen monivuotinen valmentaja oli treenikaverini ja poikani kummi.
Hepun pojat, 3kpl, ovat menestyneet puntissa kansainvälisellä tasolla. Ovat muuten Raskasta Rautaa sivuilla omilla nimillään ja naamoillaan.
Oma junnuni kävi yhdet SM-tason punttikisat.
Yksi kaverini on muutaman vuoden takainen kehonrakennuksen Suomen mestari ja salikaverini voitti tämän vuoden bikinifitness 163cm mestaruuden. Oli MM kisoissa 10:s koska oli kuulemma lihasta liian vähän.
Ymmärrän tietämättömyyden, samoin asenteellisuuden mutta tässä aiheessa saavat jotkut ilmaisutavat minut aktivoitumaan.
Punttipuolesta uskon tietäväni jonkin verran enkä ole täysin varjeltunut havainnoilta bodauksen menetelmiinkään.
Kipling: Itä on itä, länsi on länsi, ei kohtaa ne toisiaan kuni edessä herran tuomion taivas on kohtaava maan.
Yhteistä puntilla ja bodauksella on lisäpainojen käyttö ja siitä johtuen osittain samat harjoituspaikat.
Painonnostaja yrittää välttää oman painon ( sarjan ) nousua. Bodarit punnitsevat itseään päinvastaisessa tarkoituksessa.Toiset huomenet flegmaatille.
Sori kun sua heti kättelyssä provosoin kirjoittamalla "hapatusta", se tulee siitä että tämän kanssa saa taistella jatkuvasti. Ihmiset menee selän takia punttisalille, ja sitten ihmettelevät että mitään muutosta ei tapahdu.
Mulle, tässä keskustelussa, on ihan samantekevää onko bodaaja vai painonnostaja. Tajuan että kyseessä on kaksi eri lajia, joskus vuosia pyörinyt punttisalilla ja nähnyt, kuullut ja haistanut molempia :)) Mutta jos nyt keskitytään siihen mistä juttelimme, repasahtaneen tai vammautuneen selän tukemisesta, niin siinä painivat ihan samassa sarjassa. Käyttävät samoja metodeja vaikka keskittyvät eri lopputulokseen. Eikä suinkaan kaikki bodaajat harrasta painon lisäämistä... naiset harvemmin, elleivät osallistu kilpailuihin. - hmpff
Taikuritässä kirjoitti:
Mä en noita lankutuksia ymmärrä. Niistä on ollut aika paljon kirjoituksia viime aikoina. Just siks, kun ihmiset tekevät niitä väärin. Sittenhän liikkeestä on enempi haittaa kuin hyötyä.
Sitten olen kuullut rajuja juttuja terveytensä menettäneistä painonnostajista.
Luulisi, että tulee kulumia, mitkä sitten myöhäisemmällä iällä kaikuu kropassa.
Nuorena harrastin todella paljon liikuntaa. Oikeastaan kaikki, mitä teki ulkona vapaa-ajalla oli sitä. Ja sitten, piti juosta paremmin kuin pojat, tehdä rekkitangossa samat liikkeet, laskea talvella samat jyrkät mäet ja pyöräillä kovaa rämisytellen. No-o. Sitten jossain vaiheessa ei enää kerennyt ja janosi muita juttuja.Nuorena on ihan sama mitä harrastaa, miten liikkuu, keho korjaa mahdolliset loukkaantumiset mitä tulee virheliikkeistä nopeasti.
Mikä tahansa mikä tekee väärin koituu ennemmin tai myöhemmin turmioksi. Kannattaa kyllä vähän ite katsella vaikka peilin kautta, hakea tietoa (netti on pullollaan) tai konsultoida jotain ammattilaista. Mitä puhtaammin tekee liikkeet, sen kauemmin voi jatkaa just sitä liikuntaa. Esim. monet käy salissa saamatta minkäänlaisia tulosta, koska vaan heiluvat ilman ajatusta.
Aika moni vanhus taitaa kärsiä siitä jossain vaiheessa, että ei pääse enää itse ylös jos kaatuu. Se on yksi joka ajaa ihmiset pois kotoa, ja vanhustentalolle. Mua ainakin pelottaa sellainen tulevaisuus, ja kun selkä on huonossa kunnossa eikä enää tästä parane, se on mullakin todennäköisesti edessä ellen tee jotain. - flegmaatti
hmpff kirjoitti:
Toiset huomenet flegmaatille.
Sori kun sua heti kättelyssä provosoin kirjoittamalla "hapatusta", se tulee siitä että tämän kanssa saa taistella jatkuvasti. Ihmiset menee selän takia punttisalille, ja sitten ihmettelevät että mitään muutosta ei tapahdu.
Mulle, tässä keskustelussa, on ihan samantekevää onko bodaaja vai painonnostaja. Tajuan että kyseessä on kaksi eri lajia, joskus vuosia pyörinyt punttisalilla ja nähnyt, kuullut ja haistanut molempia :)) Mutta jos nyt keskitytään siihen mistä juttelimme, repasahtaneen tai vammautuneen selän tukemisesta, niin siinä painivat ihan samassa sarjassa. Käyttävät samoja metodeja vaikka keskittyvät eri lopputulokseen. Eikä suinkaan kaikki bodaajat harrasta painon lisäämistä... naiset harvemmin, elleivät osallistu kilpailuihin.Loppuhenkonen.
Ensinnäkin sali ja sali. Tavallisilla ns. kuntosaleilla käy etupäässä harrastelijoita joiden joukossa on selkäkipuilijota vaikka eivät tiedä painnostosta mitään. Osa kuvittelee olevansa bodareita. Eivät yleensä tartu normitankoon ja silloin kun joku erehtyy kyykkäämään tai tekemään maastavetoa, niin harvaa poikkeusta lukuun ottamatta tekevät sen päin persettä, selkä köyryssä. eivät ressukat osaa hahmottaa selkänsä asentoa.
Näille olen suositellut etukyykkyä koska siinä ei pysty kikkailemaan selällä mutta nämä reppanat eivät saa edes kyynärpäitä ylös ja olkapäitä eteen tangon alle.
Painonnoston harrastajat käyttävät useimmiten seurojen voimailusaleja.
Useimmilla kaupallisilla ei saa pudottaa tankoa jota kuitenkin tapahtuu varsinkin kyykkytempauksen treeneissä. Myös työnnöissä tippuu ja rivessäkin.
Kilpatason kehonrakentajat tarvitsevat treeniinsä kuntosalin vempeleitä.
Tuntemistani noin parista kymmenestä eri tasoilla kilpailleesta painonnostajasta ei yhdelläkään ole selkäoireita vielä kymmenien vuosien jälkeenkään. Joukossa on sentään nuorten MM mitalisti, jokunen euroopanmestaruuskisojen mitalisti ja useampi Suomen mestari.
Väitteesi perusteella täytyisi minulla, 73v ukolla olla selkä sökö. Tosin tein ainoastaan 1.luokan tuloksen sarjassani mutta rappoivuosikymmenien jälkeen uudelleen aloitettu harrastus ei hajottanut selkää. 200kg maastaveto ei sano snulle mitään mutta jos joku jotain ymmärtää niin tajuaa, ettei ikäiseni ukko vedä sitä kipeällä selällä eikä selkä edes kipeytynyt.
Lihasjäykkyyttä esiintyy treenien kylkiäisen.
Mainitsen vielä, että seurani voitti viitenä vuotena joukkuekilpailun Suomen mestaruuden kotilavaottelussa. Minä en mahtunut porukkaan jossa oli Euroopan mestari ja SM mitalisteja.
Painonnostajalla on oltava vahva keskivartalo jonka olennainen osa on voimatasapaino vatsan ja selän kesken.
Olet pyörinyt punttisalilla? Eppäilen, että olet pyörinyt kuntosalilla!
Useilla kuntosaleilla ei ole edes nostolavaa!
Urheiliopistot ovat hyviä paikkoja siinä mielessä, että ainakin Tanhuvaarassa on erikseen kaksiosainen kuntosali vempeleineen ja erillinen punttisali jossa voi todella trenatakin oikeasti. - hmpff
flegmaatti kirjoitti:
Loppuhenkonen.
Ensinnäkin sali ja sali. Tavallisilla ns. kuntosaleilla käy etupäässä harrastelijoita joiden joukossa on selkäkipuilijota vaikka eivät tiedä painnostosta mitään. Osa kuvittelee olevansa bodareita. Eivät yleensä tartu normitankoon ja silloin kun joku erehtyy kyykkäämään tai tekemään maastavetoa, niin harvaa poikkeusta lukuun ottamatta tekevät sen päin persettä, selkä köyryssä. eivät ressukat osaa hahmottaa selkänsä asentoa.
Näille olen suositellut etukyykkyä koska siinä ei pysty kikkailemaan selällä mutta nämä reppanat eivät saa edes kyynärpäitä ylös ja olkapäitä eteen tangon alle.
Painonnoston harrastajat käyttävät useimmiten seurojen voimailusaleja.
Useimmilla kaupallisilla ei saa pudottaa tankoa jota kuitenkin tapahtuu varsinkin kyykkytempauksen treeneissä. Myös työnnöissä tippuu ja rivessäkin.
Kilpatason kehonrakentajat tarvitsevat treeniinsä kuntosalin vempeleitä.
Tuntemistani noin parista kymmenestä eri tasoilla kilpailleesta painonnostajasta ei yhdelläkään ole selkäoireita vielä kymmenien vuosien jälkeenkään. Joukossa on sentään nuorten MM mitalisti, jokunen euroopanmestaruuskisojen mitalisti ja useampi Suomen mestari.
Väitteesi perusteella täytyisi minulla, 73v ukolla olla selkä sökö. Tosin tein ainoastaan 1.luokan tuloksen sarjassani mutta rappoivuosikymmenien jälkeen uudelleen aloitettu harrastus ei hajottanut selkää. 200kg maastaveto ei sano snulle mitään mutta jos joku jotain ymmärtää niin tajuaa, ettei ikäiseni ukko vedä sitä kipeällä selällä eikä selkä edes kipeytynyt.
Lihasjäykkyyttä esiintyy treenien kylkiäisen.
Mainitsen vielä, että seurani voitti viitenä vuotena joukkuekilpailun Suomen mestaruuden kotilavaottelussa. Minä en mahtunut porukkaan jossa oli Euroopan mestari ja SM mitalisteja.
Painonnostajalla on oltava vahva keskivartalo jonka olennainen osa on voimatasapaino vatsan ja selän kesken.
Olet pyörinyt punttisalilla? Eppäilen, että olet pyörinyt kuntosalilla!
Useilla kuntosaleilla ei ole edes nostolavaa!
Urheiliopistot ovat hyviä paikkoja siinä mielessä, että ainakin Tanhuvaarassa on erikseen kaksiosainen kuntosali vempeleineen ja erillinen punttisali jossa voi todella trenatakin oikeasti.Okei, sovitaan niin että ainoastaan 73 v painonnostaja voi pyöriä oikeissa saleissa, ja voi olla oikeaa tietoa.
Ymmärrän että tämä on sulle rakas harrastus josta olet ylpeä, ja siksi suhtaudut siihen kiihkeästi. Koko keskustelu lähti siitä että isot vatsalihakset eivät riitä tukemaan selkää. Ja nyt en tiedä mitä 200 maastaveto on, enkä varmaan missä punttisaleissakaan ole pöyrinyt. Oikein loistavaa, kiitos.
Olisi ihan kivaa keskustella liikunnasta ja ruokavaliosta ja omista kokemuksista/huomioista. Olematta tietämätön idiootti.
- vhihims
- en haluaisi koukuttua mihinkään aineisiin tai lääkkeisinkään - jkv kestän kipua ja olenoppinut esm hengitys- ja rentousharjoituksilla säätelemään omaa oloa. voimakas kipu kyllä stressaa ja pudottaa välillä shokin kaltaiseen oloon.
Vanhoja kolarivammoja. joitakin sisäelimiä poistettu kuolioon menon vuoksi - munuaisen irtomisestakin oper. jälkeen- kiinnitetty ompeleella - toivottavast vielä reissuissa mukana pysynyt,
En voi sille mitään että silkkana ivana ja pilkkana koen pornokulttien myötä ihmisten pakkoseksismivaatimukset - tähänkin saakka olleet lähinnä hyvinkin tuskan ja häpeän sävyttämiä juttuja joilla ihmisist' välittämisen - edes rakkaudenkaan kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tai vallan- väkivallan - hyödyn hakemisen tai muun ylimääräisen uikutuksien kirjon. Särkynyt sydän herätti aluksi yöllä siinä kohtaa kun rintaa puristi ja itku tuli syvältä huudon kaltaisesti. En sellaista halua pahimmalle vihamiehellekään. Lääkärissä pakotettiin käymään sykkeen takia, söin lyhyen ajan rauhoittavaa siihen ahdistukseen
Toimintaa mikä vei ajatukset muualle, kolme harrastusta ja vuosia vienyt pikkuhiljainen toipuminen kokonaan, ohi on. ----perhe, ystävät ym auttoivat tuellaan
Nyt selästä johtuva kipu hoidossa, en pystynyt nukkumaan yli kuukauteen yhtään yötä paria tuntia pidempään. ym liike on lääke-----Kuulostaa helvetilliseltä, kawe. Vaikka meillä on hyvä terveydenhoito, ihminen taitaa sittenkin jäädä aika yksin kun monet vaivat kasaantuvat samanaikaisesti. Ja jos se syvä, riittävä yöuni jää saamatta jokainen tietää, miten jo se syö voimia.
Toivotaan, että parempaa on tulossa kuitenkin. Vanha äitini totesi : jos yksi päivä on huono, toinen on yleensä vähän parempi... Kuulostaa vähältä, mutta riittävältä toivon ylläpitämiseksi.
Voimia sinulle, kawe.- Taikuritässä
Eikö sydän voi heijastella kipujaan selkään.
Samoin toivon parantumista. Taikuritässä kirjoitti:
Eikö sydän voi heijastella kipujaan selkään.
Samoin toivon parantumista.Noiden oireiden välissä on kymmenisen vuotta, selästä johtuva kipu nyt-
Voiko syy olla osittain suru, viikkoa ennen noita oireita yksi perheemme jäsenistä siunattiin - saattohoito ja siihen liittyneet kuormittavat vaiheet, onneksi lyhyt aika .- Taikuritässä
En osaa sanoa. Raskasta aikaa varmasti on ollut.
Voiko olla, että annat itsesi vasta nyt potea. Monet sinnittelevät ohessa.
Eppu voisi tietää paremmin, jos huomaa tämän huhuilun. kawe kirjoitti:
Noiden oireiden välissä on kymmenisen vuotta, selästä johtuva kipu nyt-
Voiko syy olla osittain suru, viikkoa ennen noita oireita yksi perheemme jäsenistä siunattiin - saattohoito ja siihen liittyneet kuormittavat vaiheet, onneksi lyhyt aika .Selkäkipua on monesta syystä. Suurin osa lienee sellaista, ettei tarkkaa syytä voi osoittaa.
Kivun kroonistuminenkin on ongelmallista, sillä vaikka syy olisi jo hoidettu. tunto on niin herkistynyt, että kipu yhä tuntuu.
Stressiin ihminen voi reagoida melkeimpä millä kehonsa osalla vaan.
Toiset kantavat murheet selällään.
Nykyään jo on tiedossa, että ns. särkyneen sydämen oireyhtymään voi jopa kuolla. Elimellistä vikaa ei tarvitse edes olla, sen aiheuttaa esim. järkytys.- hmpff
eppu2 kirjoitti:
Selkäkipua on monesta syystä. Suurin osa lienee sellaista, ettei tarkkaa syytä voi osoittaa.
Kivun kroonistuminenkin on ongelmallista, sillä vaikka syy olisi jo hoidettu. tunto on niin herkistynyt, että kipu yhä tuntuu.
Stressiin ihminen voi reagoida melkeimpä millä kehonsa osalla vaan.
Toiset kantavat murheet selällään.
Nykyään jo on tiedossa, että ns. särkyneen sydämen oireyhtymään voi jopa kuolla. Elimellistä vikaa ei tarvitse edes olla, sen aiheuttaa esim. järkytys.Komppailemaan tulin. Stressi tekee että keho tarvitsisi kaikkea vähän lisää, lepoa, rakennusainetta. Ja jos se ei sitä saa, se "syö oma itsensä". Ottaa proteiinit lihaksista, kalkit luustosta, ym... Kun ihmisellä on surua, hän ei muista syödä kunnolla, ei ehkä saa nukuttua. Ei jaksa paskan vertaa keskittyä ryhtiin. Minusta tämä on ihan looginen juttu.
Todella pitkäaikainen stressi saattaa laukaista jonkun immuunisairaudenkin. Syöpää. Mä luulen että laukaisee sellaista mitä normaalistikin ihminen kantaa sisällään, mutta noin yleensä keholla on konstit taistella sitä vastaan. Suru ja stressi kuormittaa kehoa yli tämän normaalin voimavaran. Eikös ole puhuttu sellaisesta, että ihmisen kehossa saattaa olla syöpäsoluja koko ajan, mutta terve keho pystyy taistelemaan niitä vastaan? hmpff kirjoitti:
Komppailemaan tulin. Stressi tekee että keho tarvitsisi kaikkea vähän lisää, lepoa, rakennusainetta. Ja jos se ei sitä saa, se "syö oma itsensä". Ottaa proteiinit lihaksista, kalkit luustosta, ym... Kun ihmisellä on surua, hän ei muista syödä kunnolla, ei ehkä saa nukuttua. Ei jaksa paskan vertaa keskittyä ryhtiin. Minusta tämä on ihan looginen juttu.
Todella pitkäaikainen stressi saattaa laukaista jonkun immuunisairaudenkin. Syöpää. Mä luulen että laukaisee sellaista mitä normaalistikin ihminen kantaa sisällään, mutta noin yleensä keholla on konstit taistella sitä vastaan. Suru ja stressi kuormittaa kehoa yli tämän normaalin voimavaran. Eikös ole puhuttu sellaisesta, että ihmisen kehossa saattaa olla syöpäsoluja koko ajan, mutta terve keho pystyy taistelemaan niitä vastaan?Muutama kymmenen vuotta sitten noin osin huumorilla sanoen, potilaat olivat vain jalka, käsi, sappirakko, keuhkot siinä ja siinä huoneessa.
Nykyään on alettu oivaltamaan ja myös tutkimaan mielen vaikutusta ihmisen fyysiseen terveyteen. Mutta kuten kaikessa, myös vastustusta oli alkuun.
Enää sitä ei kukaan kiellä.
Ennen ei tunnettu psykosomaattisia oireita, oli vain luulotautisia ja hulluja.
Kyllä sanotaan syöpäsolujen esiasteita ihmisellä olevan, jotka ei välttämättä koskaan kehity syöväksi. Niistä käytettiin ainakin ennen ilmaisua ´´in situ-solut.´´Tuo psykofyysisyys on ollut minulla aina olemassa... Ihan oikeiden sairauksien lisäksi
Sain juuri erittäin hyvän lääkkeen, joka siirsi sydämensiirtoani - samalla astmani/ahdistus asettui oikein hyvään hallintaan ja hoito siirtyy ensimmäistä kertaa vuosiin takaisin terveysasemalle - kontrolli kahden vuoden päähän, kun esim. viime vuosi neljän kk:n välein sattumaako - tuskin .)
Nuorempana selkä vaivasi minua aina välillä. Olen liian suoraselkäinen ja rasituksella oli myös omat kipuvaikutuksensa. Rentoutumista kokeilin ennenkuin otin muuta lääkettä, ensin kipuvoiteita ja sitten pillereitäkin, ellei muu auttanut..
Fyysiseen kipuun sain viimeksi 1g Panadol- ja 800 mg Ibuprofeeni-tabletteja, joita kumpiakin sain ottaa maksimiannoksen, vuorotellen yksi tabletti kerrallaan kumpiakin yhteensä kolme tai neljä tablettia vuorokaudessa. Kipu helpottui melkoisesti, vaikkei kadonnutkaan kokonaan.
Yleensä en mielelläni ota särkylääkkeitä, vaan yritän voittaa kivut muuten - jos mahdollista. Asetun (sänkyyn) pitkäkseni ja yritän rentoutua silmät suljettuina. Välillä joudun rentouttamaan koko kehon osa kerrallaan useampaan kertaan ennenkuin onnistun, välillä on pakko turvautua pillereihin.
Rentoutumista olen harjoitellut jo muutamia vuosikymmeniä sitten ensimmäisiä kertoja. Sillä voi olla tosi tehokas vaikutus monissa kuvioissa. Jos pitää tehdä jotain tai lähteä tietyn ajan päästä jonnekin, voi olla hyvä laittaa kello hälyyttämään oikeaan aikaan. Uni voi yllättää, varsinkin, jos on univelkaa tai pitkään kiusanneita kipuja takana.
Joskus olen onnistunut karkottamaan kivut rentoutumalla ja ihan ilman lääkkeitä.
Päänsäryn olen joskus saanut siedettävälle tasolle, kun olen rentoutunut ja painelen sormella ja välillä useammallakin sormella tiettyjä pisteitä ja välillä hieron yhden käden kaikilla sormilla hiljakseltaan päätä ja niskaa. Joskus onnistun hoitamaan omilla hoitavilla käsilläni myös itseäni.
.
."Joskus onnistun hoitamaan omilla hoitavilla käsilläni myös itseäni", kirjoitat, optimisti-orvokki.
Alkoi kiinnostaa, kun joskus 80-luvulla kun parantavasta energiasta puhuttiin laajemmin, minunkin käteni jopa kuvattiin (Kirlian-kuvaus) ja todettiin parantajan chakran auenneen.
Innoissani "hoidin" sitten jonkin aikaa muita ja sain hyvää palautetta, mutta vaikka olen utelias ja avoin uusille asioille, minussa on myös epäilevä tuomas, joka sai sitten vallan.
Kyllähän tuo vaihe opetti paljon, mutta edelleen ajattelen, että jos/kun joku muistelee minulta saamaansa apua, katson, etten se minä ollut vaan ihminen itse tai sitten joku meitä isompi.
Minä en kyllä pystynyt hoitamaan itseäni - siis parantavan energian avulla - ja tässä elämänvaiheessa en tee sitä edes näillä tavallisilla itsehoitomenetelmillä. Ajattelen, että
pitää oppia myös ottamaan vastaan, olemaan hoidettavana.
Mutta ihan kiva kuulla, että samoja polkuja on kuljettu - jos nyt sitten oikein tuon viimeisen lauseesi tulkitsin, optimisti-orvokki.
Kuulostaa siltä, että olemme kulkeneet samanlaisia polkuja sinun kanssasi, demeter1.
Jossain vaiheessa syntyi käsitys, että käsieni avulla saatiin joitain tukossa olleita kanavia avautumaan ja energiat (?) alkoivat / pääsivät virtaamaan. Mieleen on jäänyt myös joitain erikoisia kokemuksia.
Kerran hoidin tyttäreni silloisen poikaystävän, nykyisen miehen, päätä pitämällä käsiäni avoimena, molemmilla puolilla hänen päätään, vähän matkan päässä ja fyysisesti koskettamatta sitä.
Tyttäreni tuli viereen, ja pyysi naureskellen hoitamaan häntäkin, vaikkei hänellä mitään kipuja ollutkaan. Mielenkiintoinen ja kai ainutkertaiseksi jäänyt tapahtuma seurasi ihan yllättäen. Tyttären ylähuulen ja nenän välinen alue peittyi kokonaan pienen pienillä hikipisaroilla, kun olin seissyt jonkin aikaa hänen takanaan ja pitänyt kämmeniä avoimena molemmilla puolilla hänen päätään. Hikipisarat säilyivät pitkään pieninä pisaroina, jotka eivät alkaneet valua, eivätkä edes yhtyneet.
Itse tunsin olevani vain jonkinlainen välikappale, enkä oikeastaan kokenut toimivani aktiivisesti mitenkään. Keskityin vain olemaan avoin, enkä ajatellut yhtään mitään, niin kanavat avautuivat itsekseen tai jonkin suuremman voiman avulla.
Alkuun vähän pelästyinkin, kunnes sain vahvistuksen sille, etten voisi tehdä käsieni kanssa kenellekään mitään pahaa, ”vaikka olisin itse halunnut”. Hoitokokemuksia kertyi melkoisesti kunnes muutin toisiin ympyröihin, eikä juuri kukaan enää osannut pyytää apua vaivoihinsa minulta. Luulen, että käteni saattavat toimia edelleen, vaikken olekaan taas pitkiin aikoihin kokeillut.Mielenkiintoista, osin tuttuakin tuo kokemasi, O-O.
Uskomattomia voimia meistä voi löytyä, tai sanotaanko, että isojen voimien kanavana pystymme halutessamme olemaan.
Tuntuu vain että myös vastavoimat kasvavat kaiken aikaa: materian ylivalta, viihde- ja elämysteollisuus, tiedeusko. Onko niistä ihmisen ja maailman pelastajiksi ?Mielenkiintoista, minulle nuo "parannusvoimat" ovat täysin vieraita enkä niihin ole perehtynyt. Voisi uskoa että tuollaisista asioista voisi jollain herkemmällä mennä nuppi sekaisin? Mistä nuo voimat tulevat, mikä on se korkeampi voima, jonka kanavana toimit? Kuka tekee valinnat, kenelle nämä voimat annetaan jne?
siilenämää kirjoitti:
Mielenkiintoista, minulle nuo "parannusvoimat" ovat täysin vieraita enkä niihin ole perehtynyt. Voisi uskoa että tuollaisista asioista voisi jollain herkemmällä mennä nuppi sekaisin? Mistä nuo voimat tulevat, mikä on se korkeampi voima, jonka kanavana toimit? Kuka tekee valinnat, kenelle nämä voimat annetaan jne?
Olet vielä niin nuori, siilenämää, ettet tainnut olla mukana 80-luvun keimeisså ?..))
Silloin puhuttiin ihmisen käyttämättömistä voimavaroista ja parantavasta energiasta ja katsottiin, että me kaikki voimme olla sen kanavia ja välittää sitä muille.
Näitä henkiparantajia ja energiahoitajia ilmestyi sinne ja tänne. Itse olin aiemmin tutustunut (pinnallisesti) idän ajatteluun ja -oppeihin ja siksi ajatus parantavasta energiasta ei ollut minulle vieras.
Kysyt kyllä vaikeita: että mistä tuo korkeampi voima tulee ? En tiedä. O-O voisi osata selvittää sitä paremmin. Uskovat viittaavat tietysti Jumalaan, joku henkinen liike puhuu Kristus-voimasta. Olennaista tuossa parannustapahtumassa on kuitenkin se, että parantajan ego, siis tämä arkiminä, ei ole siinä läsnä. Kuitenkaan ei kyse ole mistään transsista vaan sellaisesta hiljaisuuden tilasta, missä mieli on tyyni ja vapaa.
Ketä parannetaan ja kuka paranee onkin sitten toinen juttu - siis hengentieteen näkökulmasta. Kaikkia parannetaan, mutta kaikki eivät parane. Siksipä skeptikkojen onkin helppo tarttua tähän ja leimata koko asiaa huuhaaksi. Kuitenkin esim Englannissa henkiparantajat saavat työskennellä jopa sairaalassa - muistan kuulleeni, mutta en ole tarkistanut tietoa.
Meillähän kaikkiin uskomushoitoihin suhtaudutaan nihkeästi, vaikka useimmat ymmärtävät että niitä ei tule antaa eikä ottaa vastaan virallisen lääketieteen sijasta vaan korkeintaan niiden ohessa.
Nuppia kannattaa tietysti varjella..)) Kuulin tutulta, että jopa hiljaisuuden retriitteihin
osallistujat haastatellaan tarkoin. Eli jos lähtee tuntemattomalle alueelle on hyvä hankkia tietoa, ottaa selvää mistä on kysymys. Lukea, miettiä, kysellä. Etenkin tänä päivänä
kun ihmisen mieli liikkuu melkein pelkästään arkitodellisuuden tasolla.Maailmankuulu Braco, jolla on parantava katse, sai YK:n Peace Pole- palkinnon v. 2012.
Tältä videolta voi katseensa tavoittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=wXEuE4B47RYdemeter1 kirjoitti:
Olet vielä niin nuori, siilenämää, ettet tainnut olla mukana 80-luvun keimeisså ?..))
Silloin puhuttiin ihmisen käyttämättömistä voimavaroista ja parantavasta energiasta ja katsottiin, että me kaikki voimme olla sen kanavia ja välittää sitä muille.
Näitä henkiparantajia ja energiahoitajia ilmestyi sinne ja tänne. Itse olin aiemmin tutustunut (pinnallisesti) idän ajatteluun ja -oppeihin ja siksi ajatus parantavasta energiasta ei ollut minulle vieras.
Kysyt kyllä vaikeita: että mistä tuo korkeampi voima tulee ? En tiedä. O-O voisi osata selvittää sitä paremmin. Uskovat viittaavat tietysti Jumalaan, joku henkinen liike puhuu Kristus-voimasta. Olennaista tuossa parannustapahtumassa on kuitenkin se, että parantajan ego, siis tämä arkiminä, ei ole siinä läsnä. Kuitenkaan ei kyse ole mistään transsista vaan sellaisesta hiljaisuuden tilasta, missä mieli on tyyni ja vapaa.
Ketä parannetaan ja kuka paranee onkin sitten toinen juttu - siis hengentieteen näkökulmasta. Kaikkia parannetaan, mutta kaikki eivät parane. Siksipä skeptikkojen onkin helppo tarttua tähän ja leimata koko asiaa huuhaaksi. Kuitenkin esim Englannissa henkiparantajat saavat työskennellä jopa sairaalassa - muistan kuulleeni, mutta en ole tarkistanut tietoa.
Meillähän kaikkiin uskomushoitoihin suhtaudutaan nihkeästi, vaikka useimmat ymmärtävät että niitä ei tule antaa eikä ottaa vastaan virallisen lääketieteen sijasta vaan korkeintaan niiden ohessa.
Nuppia kannattaa tietysti varjella..)) Kuulin tutulta, että jopa hiljaisuuden retriitteihin
osallistujat haastatellaan tarkoin. Eli jos lähtee tuntemattomalle alueelle on hyvä hankkia tietoa, ottaa selvää mistä on kysymys. Lukea, miettiä, kysellä. Etenkin tänä päivänä
kun ihmisen mieli liikkuu melkein pelkästään arkitodellisuuden tasolla.En sanoisi huuhaaksi mutta vaikea on mitenkään kommentoida kun ei ole asiaan perehtynyt. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, hiljaisuuden retriitti kiinnostaa ja sen varmasti joskus tässä vielä toteutankin. Apua, jos minua ei sinne haastattelun perusteella kelpuutetakaan, pidin itsestään selvänä että sen kun vaan otan ja menen :).
Henkiparantajissa ja energiahoitajissa oli varmaan tuolloin 80-luvulla myös huijareita, voisi kuvitella. Samalla tavoin kuten tänä päivänä ennustajaksi tai selvännäkijäksi voi alkaa kuka tahansa.
Etiäisiin esimerkiksi äitini uskoo, koska kokenut niitä itse.Toisaalta jonkinlaiseen johdatukseen on itsellänikin ollut pakko uskoa, niin luontevasti asia toisensa perään on ilmestynyt eteen kun on ollut tarve. Vai onkos se sitä että jonkin asian ollessa ajankohtainen, sitä kiinnittää huomioita juuri siihen liittyviin asioihin, who knows muttei kerro.eppu2 kirjoitti:
Maailmankuulu Braco, jolla on parantava katse, sai YK:n Peace Pole- palkinnon v. 2012.
Tältä videolta voi katseensa tavoittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=wXEuE4B47RYIhan tuntematon minulle, eppu2. Mutta vaikuttava katse.
En tosiaan ole seurannut "alan" tapahtumia kovin tarkoin viime vuosina, mutta uskon, että marginaaleissa tätä harrastusta edelleen on. On Sai Babaa, Äiti Ammaa.
Ikonit tulivat mieleen tuosta katseesta. Valamossahan on ainakin yksi parantava ikoni, jonka taival rajantakaisesta Valamon luostarista oli pieni ihme sekin. Että selvisi kaikista koettelemuksista matkalla.siilenämää kirjoitti:
En sanoisi huuhaaksi mutta vaikea on mitenkään kommentoida kun ei ole asiaan perehtynyt. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, hiljaisuuden retriitti kiinnostaa ja sen varmasti joskus tässä vielä toteutankin. Apua, jos minua ei sinne haastattelun perusteella kelpuutetakaan, pidin itsestään selvänä että sen kun vaan otan ja menen :).
Henkiparantajissa ja energiahoitajissa oli varmaan tuolloin 80-luvulla myös huijareita, voisi kuvitella. Samalla tavoin kuten tänä päivänä ennustajaksi tai selvännäkijäksi voi alkaa kuka tahansa.
Etiäisiin esimerkiksi äitini uskoo, koska kokenut niitä itse.Toisaalta jonkinlaiseen johdatukseen on itsellänikin ollut pakko uskoa, niin luontevasti asia toisensa perään on ilmestynyt eteen kun on ollut tarve. Vai onkos se sitä että jonkin asian ollessa ajankohtainen, sitä kiinnittää huomioita juuri siihen liittyviin asioihin, who knows muttei kerro.Ymmärrän tuon haastettelun tarpeellisuuden siten, että halutaan varmistaa, ettei akuutissa kriisissä tulla mukaan. Silloin voi olla vaikeata kestää hiljaisuutta. Ehkä kaipaa kuulijaa enemmän.
Varmasti huijareita ja rahastajia on "alalla" paljonkin, Hannu Lauerma "paljasti" heitä kirjassaan "Usko, toivo, huijaus". Oli meidän kirjapiirissä viimeksi.
Johdatukseen olen itsekin aina uskonut, niin monesta pälkähästä tunnun päässeen ja monesta pahasta välttyneen. Tietysti johdatuskin voidaan selittää ihan oman alitajannan työksi, mutta voiko sitäkään varmasti todistaa ? Tänä päivänä ei tahdota uskoa, että olisi olemassa mitään ihmistä isompaa..))- Taikuritässä
Asiaa sivuten.
Lauermalla on miellyttävä ääni.
Joillakin ihmisillä on luontaisesti sellainen ääni, mitä voisi kuunnella ja kuunnella. Ja se on jotenkin maagista. demeter1 kirjoitti:
Ymmärrän tuon haastettelun tarpeellisuuden siten, että halutaan varmistaa, ettei akuutissa kriisissä tulla mukaan. Silloin voi olla vaikeata kestää hiljaisuutta. Ehkä kaipaa kuulijaa enemmän.
Varmasti huijareita ja rahastajia on "alalla" paljonkin, Hannu Lauerma "paljasti" heitä kirjassaan "Usko, toivo, huijaus". Oli meidän kirjapiirissä viimeksi.
Johdatukseen olen itsekin aina uskonut, niin monesta pälkähästä tunnun päässeen ja monesta pahasta välttyneen. Tietysti johdatuskin voidaan selittää ihan oman alitajannan työksi, mutta voiko sitäkään varmasti todistaa ? Tänä päivänä ei tahdota uskoa, että olisi olemassa mitään ihmistä isompaa..))Johdatuksesta vielä. On elämäntilanteita, joissa eteen tupsahtaa asioita tai tekijöitä itsestä riippumattomista syistä. Tavallaan kun yksi ovi sulkeutuu, toinen kuin itsestään avautuu, palaset loksahtelevat paikoilleen. Vaikea olla uskomatta että kaikella on joku tarkoitus elämässä. Tai onko näin että niin haluaa ajatella, lohdullinen ajatus.
Taikuritässä kirjoitti:
Asiaa sivuten.
Lauermalla on miellyttävä ääni.
Joillakin ihmisillä on luontaisesti sellainen ääni, mitä voisi kuunnella ja kuunnella. Ja se on jotenkin maagista.En ole tavannut Lauermaa luonnossa, vaikka paljon hän käsittääkseni kulkee luennoimassa.
Telkkarissa olen kyllä nähnyt. Vakuuttavasti esiintyy....siilenämää kirjoitti:
Johdatuksesta vielä. On elämäntilanteita, joissa eteen tupsahtaa asioita tai tekijöitä itsestä riippumattomista syistä. Tavallaan kun yksi ovi sulkeutuu, toinen kuin itsestään avautuu, palaset loksahtelevat paikoilleen. Vaikea olla uskomatta että kaikella on joku tarkoitus elämässä. Tai onko näin että niin haluaa ajatella, lohdullinen ajatus.
Samanlaisia kokemuksia minulla, siilenämää. Vaikea uskoa, että oma alitajunta toisi jonkun "oikean" ihmisen oikeaan aikaan elämääni. Kyllä siinä on isommat voimat pelissä..))
demeter1 kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia minulla, siilenämää. Vaikea uskoa, että oma alitajunta toisi jonkun "oikean" ihmisen oikeaan aikaan elämääni. Kyllä siinä on isommat voimat pelissä..))
Nii,,,,,,,tuokin on totta että ihmisenkin. Kuka tai mikä voima se sekin sitten on? Ensin antaa ja sitten ottaa :DD.
demeter1 kirjoitti:
Olet vielä niin nuori, siilenämää, ettet tainnut olla mukana 80-luvun keimeisså ?..))
Silloin puhuttiin ihmisen käyttämättömistä voimavaroista ja parantavasta energiasta ja katsottiin, että me kaikki voimme olla sen kanavia ja välittää sitä muille.
Näitä henkiparantajia ja energiahoitajia ilmestyi sinne ja tänne. Itse olin aiemmin tutustunut (pinnallisesti) idän ajatteluun ja -oppeihin ja siksi ajatus parantavasta energiasta ei ollut minulle vieras.
Kysyt kyllä vaikeita: että mistä tuo korkeampi voima tulee ? En tiedä. O-O voisi osata selvittää sitä paremmin. Uskovat viittaavat tietysti Jumalaan, joku henkinen liike puhuu Kristus-voimasta. Olennaista tuossa parannustapahtumassa on kuitenkin se, että parantajan ego, siis tämä arkiminä, ei ole siinä läsnä. Kuitenkaan ei kyse ole mistään transsista vaan sellaisesta hiljaisuuden tilasta, missä mieli on tyyni ja vapaa.
Ketä parannetaan ja kuka paranee onkin sitten toinen juttu - siis hengentieteen näkökulmasta. Kaikkia parannetaan, mutta kaikki eivät parane. Siksipä skeptikkojen onkin helppo tarttua tähän ja leimata koko asiaa huuhaaksi. Kuitenkin esim Englannissa henkiparantajat saavat työskennellä jopa sairaalassa - muistan kuulleeni, mutta en ole tarkistanut tietoa.
Meillähän kaikkiin uskomushoitoihin suhtaudutaan nihkeästi, vaikka useimmat ymmärtävät että niitä ei tule antaa eikä ottaa vastaan virallisen lääketieteen sijasta vaan korkeintaan niiden ohessa.
Nuppia kannattaa tietysti varjella..)) Kuulin tutulta, että jopa hiljaisuuden retriitteihin
osallistujat haastatellaan tarkoin. Eli jos lähtee tuntemattomalle alueelle on hyvä hankkia tietoa, ottaa selvää mistä on kysymys. Lukea, miettiä, kysellä. Etenkin tänä päivänä
kun ihmisen mieli liikkuu melkein pelkästään arkitodellisuuden tasolla.Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä ”voima” tuli / tulee. Asian havaittuani pelästyin ja olin ensin vähän tai oikeastaan vähän enemmänkin huolissani, mitä siitä voisi seurata. Lähinnä pelkäsin, että voisiko jotain pahaakin tapahtua. Kun sain sen puolen asiasta selvitetyksi, en enää edes yrittänyt ottaa sen enempää selvää asioista, kun ei siihen aikaan ollut paljonkaan ylimääräistä joutoaikaa. Mitä, miksi ja miten, on minulle edelleen epäselvää, mutta en kuitenkaan pelkää käyttää käsiäni.
optimisti-orvokki kirjoitti:
Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä ”voima” tuli / tulee. Asian havaittuani pelästyin ja olin ensin vähän tai oikeastaan vähän enemmänkin huolissani, mitä siitä voisi seurata. Lähinnä pelkäsin, että voisiko jotain pahaakin tapahtua. Kun sain sen puolen asiasta selvitetyksi, en enää edes yrittänyt ottaa sen enempää selvää asioista, kun ei siihen aikaan ollut paljonkaan ylimääräistä joutoaikaa. Mitä, miksi ja miten, on minulle edelleen epäselvää, mutta en kuitenkaan pelkää käyttää käsiäni.
Kansanparantajaseura selittää asiaa näin:
https://www.suomenkansanparantajaseura.fi/kaesillae-parantaminen-ja-kaukohoiteppu2 kirjoitti:
Kansanparantajaseura selittää asiaa näin:
https://www.suomenkansanparantajaseura.fi/kaesillae-parantaminen-ja-kaukohoitOnkohan noista "parantuneista" virallista tutkimustietoa?
optimisti-orvokki kirjoitti:
Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä ”voima” tuli / tulee. Asian havaittuani pelästyin ja olin ensin vähän tai oikeastaan vähän enemmänkin huolissani, mitä siitä voisi seurata. Lähinnä pelkäsin, että voisiko jotain pahaakin tapahtua. Kun sain sen puolen asiasta selvitetyksi, en enää edes yrittänyt ottaa sen enempää selvää asioista, kun ei siihen aikaan ollut paljonkaan ylimääräistä joutoaikaa. Mitä, miksi ja miten, on minulle edelleen epäselvää, mutta en kuitenkaan pelkää käyttää käsiäni.
Minkälaisia vaivoja kaikenkaikkiaan kykenit/kykenet parantamaan? Esimerkkejä kaipaisin.
siilenämää kirjoitti:
Onkohan noista "parantuneista" virallista tutkimustietoa?
Kiitos kiinnostavasta linkistä.
Enpä tiedä, yleensä kyse on ollut kai kivun helpottamisesta. Joskus joku on kertonut omasta toipumisestaan. En ole itse kiinnostunut tekemään numeroa ”parantamisistani”: koska en koe olevani mikään sen kummempi tekijä. Autan avaamaan kanavia, jotta energiat tms. pääsevät virtaamaan.
Äsken juuri totesin, että pelästyn, jos huomaan mielessäni ajattelevani negatiivisesti jostain tutusta, joka toimii ilkeästi jossain tutuissa ympyröissä. Pelottaa, etten vain voisi sattumaltakaan olla mukana tapahtumaketjussa, josta voisi seurata jotain vähemmän hyvää tai jopa pahaa ko. henkilön elämään.
Olen aina välillä miettinyt, voinko ehkä vaikuttaa omaan paranemiseen tai jonkin vaivan karkoittamiseen. Esim. lääkäri totesi muutama vuosi sitten, että kämmeneni jänteissä tapahtuu muutoksia ja erityisesti yksi jänne lyhenee jatkuvasti lisää niin, etten saa kämmentä enää jonkin ajan kuluttua ollenkaan avatuksi ja sormetkin käpertyvät kämmeneen niin, että kynnetkin painuvat ihoon. Hoitoa leikkaamalla jokin tai joitain jänteitä luvattiin tehdä vasta sitten, kun käsi on täysin toimintakyvytön. Vaiva kehittyi melko pitkälle, vaikka yritin parhaani mukaan jumpata kättä avoimeksi ja sormia suoremmiksi.
Nyt käsi on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja vaivasta on näkyvissä vain jänteiden kohoamia kämmenellä ja toisiaan huomattavasti lähestyneet kämmenviivat. Huomasin asian hieman yllättäen ja ilahduin, kun sormet taipuvat melkein yhtä paljon ”takakenoonkin” kuin vasemman käden sormet.
Muista, miten lapsesta lähtien on aina välillä laitettu kämmenet pöytää vasten ja kokeiltu, kuka saa sormet nousemaan korkeammalle samalla kuin kämmenet ovat pöytää vasten kiinni tai laitettiin sormet yhteen, työnnettiin kämmeniä erilleen niin, että omat sormeni kääntyivät lähes 90 asteen kulmaan. Nykyisin vasemman käden sormet kääntyvät lähes 90 asteen kulmaan, mutta oikea korkeintaan 45:een. ;)optimisti-orvokki kirjoitti:
Kiitos kiinnostavasta linkistä.
Enpä tiedä, yleensä kyse on ollut kai kivun helpottamisesta. Joskus joku on kertonut omasta toipumisestaan. En ole itse kiinnostunut tekemään numeroa ”parantamisistani”: koska en koe olevani mikään sen kummempi tekijä. Autan avaamaan kanavia, jotta energiat tms. pääsevät virtaamaan.
Äsken juuri totesin, että pelästyn, jos huomaan mielessäni ajattelevani negatiivisesti jostain tutusta, joka toimii ilkeästi jossain tutuissa ympyröissä. Pelottaa, etten vain voisi sattumaltakaan olla mukana tapahtumaketjussa, josta voisi seurata jotain vähemmän hyvää tai jopa pahaa ko. henkilön elämään.
Olen aina välillä miettinyt, voinko ehkä vaikuttaa omaan paranemiseen tai jonkin vaivan karkoittamiseen. Esim. lääkäri totesi muutama vuosi sitten, että kämmeneni jänteissä tapahtuu muutoksia ja erityisesti yksi jänne lyhenee jatkuvasti lisää niin, etten saa kämmentä enää jonkin ajan kuluttua ollenkaan avatuksi ja sormetkin käpertyvät kämmeneen niin, että kynnetkin painuvat ihoon. Hoitoa leikkaamalla jokin tai joitain jänteitä luvattiin tehdä vasta sitten, kun käsi on täysin toimintakyvytön. Vaiva kehittyi melko pitkälle, vaikka yritin parhaani mukaan jumpata kättä avoimeksi ja sormia suoremmiksi.
Nyt käsi on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja vaivasta on näkyvissä vain jänteiden kohoamia kämmenellä ja toisiaan huomattavasti lähestyneet kämmenviivat. Huomasin asian hieman yllättäen ja ilahduin, kun sormet taipuvat melkein yhtä paljon ”takakenoonkin” kuin vasemman käden sormet.
Muista, miten lapsesta lähtien on aina välillä laitettu kämmenet pöytää vasten ja kokeiltu, kuka saa sormet nousemaan korkeammalle samalla kuin kämmenet ovat pöytää vasten kiinni tai laitettiin sormet yhteen, työnnettiin kämmeniä erilleen niin, että omat sormeni kääntyivät lähes 90 asteen kulmaan. Nykyisin vasemman käden sormet kääntyvät lähes 90 asteen kulmaan, mutta oikea korkeintaan 45:een. ;)On kai se varmaan ahdistavaakin jos kokee että on erityisiä voimia vaikuttaa toisten energiatasoihin, terveyteen ja hyvinvointiin tai sitä kautta myös pahoinvointiin? Ja että ne voimat eivät olisi hallittavissa vaan ihan sinun ajatuksen voimasta saattaisivat aiheuttaa kohteelle jotain pahaa tai negatiivista?
siilenämää kirjoitti:
On kai se varmaan ahdistavaakin jos kokee että on erityisiä voimia vaikuttaa toisten energiatasoihin, terveyteen ja hyvinvointiin tai sitä kautta myös pahoinvointiin? Ja että ne voimat eivät olisi hallittavissa vaan ihan sinun ajatuksen voimasta saattaisivat aiheuttaa kohteelle jotain pahaa tai negatiivista?
Optimisti-Orvokki kertoikin jo omista kokemuksistaan. Olennaista minustakin on, että "tuloksista" ei tehdä numeroa. Se on helppoa, kun itsekin kokee olleensa tapahtumassa vain väylä, välikäsi, todistaja.
Kiva oli tietysti saada hyvää palautetta, mutta minulle se todisti lähinnä hyvien voimien olemassaolosta, ei mistään sellaisesta, minkä olisin voinut laittaa omaan piikkiini.
Jos ihmisen ego, arkiminä , on energiansiirrossa sammutettuna, hän ei voi siinä käyttää omaa tahtoaan. Siksi en oikein usko, että ns musta magia olisi mukana näissä tapahtumissa. Koskaan en ole kuullut, että energiansiirron kohteet olisivat alkaneet voida huonosti. "Hyvänolon tunne", "oireiden lievittyminen" olivat minunkin saamieni palautteiden pääsisältö, vaikka eräs tuttu väitti parantuneensa kroonisesta selkäkivusta.
Tiedän, että monet "ammattilaiset" rukoilevat ja pyytävät siunausta, katsovat sen varmistavan
hyvien voimien läsnäolon. Me "harrastelijat" kai luotimme omaan etiikkaamme. Itse en ollut noin tunnollinen kuin O-O, saatoin mielessäni kritikoida vaikka "hoidettavan" elämäntapaa, ja se oli painavin syy siihen, miksi lopetin koko homman. Eli kyllä näissäkin tapahtumissa vaaditaan korkeaa eettistä tasoa ja nöyrää suhtautumista tuntemattoman edessä.
Paljon ennakkoluuloja ja pelkoja näihin asioihin liitetään ja kai se on hyväkin, ettei leikitellä esim hyväuskoisten luottamuksella. Tänä päivänä kun virallinen terveydenhuolto on kaikkien saatavilla ei taida olla edes syytä turvautua näihin ns uskomushoitoihin. Yhtenä vaihtoehtona tai tukihoitona niitä voi mielestäni kuitenkin pitää, jos avun tarvitsija niitä tahtoo kokeilla virallisen hoidon ohella.demeter1 kirjoitti:
Optimisti-Orvokki kertoikin jo omista kokemuksistaan. Olennaista minustakin on, että "tuloksista" ei tehdä numeroa. Se on helppoa, kun itsekin kokee olleensa tapahtumassa vain väylä, välikäsi, todistaja.
Kiva oli tietysti saada hyvää palautetta, mutta minulle se todisti lähinnä hyvien voimien olemassaolosta, ei mistään sellaisesta, minkä olisin voinut laittaa omaan piikkiini.
Jos ihmisen ego, arkiminä , on energiansiirrossa sammutettuna, hän ei voi siinä käyttää omaa tahtoaan. Siksi en oikein usko, että ns musta magia olisi mukana näissä tapahtumissa. Koskaan en ole kuullut, että energiansiirron kohteet olisivat alkaneet voida huonosti. "Hyvänolon tunne", "oireiden lievittyminen" olivat minunkin saamieni palautteiden pääsisältö, vaikka eräs tuttu väitti parantuneensa kroonisesta selkäkivusta.
Tiedän, että monet "ammattilaiset" rukoilevat ja pyytävät siunausta, katsovat sen varmistavan
hyvien voimien läsnäolon. Me "harrastelijat" kai luotimme omaan etiikkaamme. Itse en ollut noin tunnollinen kuin O-O, saatoin mielessäni kritikoida vaikka "hoidettavan" elämäntapaa, ja se oli painavin syy siihen, miksi lopetin koko homman. Eli kyllä näissäkin tapahtumissa vaaditaan korkeaa eettistä tasoa ja nöyrää suhtautumista tuntemattoman edessä.
Paljon ennakkoluuloja ja pelkoja näihin asioihin liitetään ja kai se on hyväkin, ettei leikitellä esim hyväuskoisten luottamuksella. Tänä päivänä kun virallinen terveydenhuolto on kaikkien saatavilla ei taida olla edes syytä turvautua näihin ns uskomushoitoihin. Yhtenä vaihtoehtona tai tukihoitona niitä voi mielestäni kuitenkin pitää, jos avun tarvitsija niitä tahtoo kokeilla virallisen hoidon ohella."demeter1"
Nonni, Jesse sanoi heittäen lapion rattaille.
Taputti Kamelia lautaselle.
- Siinä on nyt halukkaille nuoruuden-lähde.
- Lyödäänkö vetoa kuka sen ensin löytää?
Totesin että ainakin se on mies.
- Naiset tulevat maailman-ääriin tekemään ihan kaikkea muuta typerää terveytensä eteen.
H.hunksz kirjoitti:
"demeter1"
Nonni, Jesse sanoi heittäen lapion rattaille.
Taputti Kamelia lautaselle.
- Siinä on nyt halukkaille nuoruuden-lähde.
- Lyödäänkö vetoa kuka sen ensin löytää?
Totesin että ainakin se on mies.
- Naiset tulevat maailman-ääriin tekemään ihan kaikkea muuta typerää terveytensä eteen.
H.Mitenkähän tuokin pitäisi ymmärtää, hunksi ? Jos totuus löytyy lapiosta, voin kertoa, että olen sen jo löytänyt. Tuolla se odottelee minua pihamaalla kottikärryjen vieressä.
Puutä pitäisi kärrätä ja oksia sahailla tai sitten odotella moottorisahamurhaajaa paikalle...demeter1 kirjoitti:
Mitenkähän tuokin pitäisi ymmärtää, hunksi ? Jos totuus löytyy lapiosta, voin kertoa, että olen sen jo löytänyt. Tuolla se odottelee minua pihamaalla kottikärryjen vieressä.
Puutä pitäisi kärrätä ja oksia sahailla tai sitten odotella moottorisahamurhaajaa paikalle..."demeter1"
Olen huolestunut sinusta. :)
Henki-maailma on kietonut sinut, tai sinä olet kietoutunut siihen.
Haluan antaa elämääsi toivoa, jumalien suurta sanomaa.
Mahtavan Mannan uutetta.
"Etsi lähde, niin löydät syyllisen totuuteen."
H.siilenämää kirjoitti:
Onkohan noista "parantuneista" virallista tutkimustietoa?
Kaustisella on kansanparannuskeskus, joka tietääkseni toimii yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa.
Virallisen tutkimuksen määrästä en osaa sanoa muuta, kun, että se on omgelmallista, koska viralliset tahot ´´vahtii reviiriään´´ haukan lailla ja estää tutkimusta. Siis rahaa ei tipu.
Keskieuroopassa monet luontaishoidot on hyväksytty osaksi terveydenhuoltoa ja toimivat täydentävinä hoitoina yhteistyössä virallisen lääketieteen kanssa.
Tokihan on totta, ettei sellaista asiaa maapallolta löydy, ettei sitä huijarit käyttäysi hyväkseen, ei se silti tarkoita, että kaikki maapallon ihmiset olisivat huijareita työssään.demeter1 kirjoitti:
Optimisti-Orvokki kertoikin jo omista kokemuksistaan. Olennaista minustakin on, että "tuloksista" ei tehdä numeroa. Se on helppoa, kun itsekin kokee olleensa tapahtumassa vain väylä, välikäsi, todistaja.
Kiva oli tietysti saada hyvää palautetta, mutta minulle se todisti lähinnä hyvien voimien olemassaolosta, ei mistään sellaisesta, minkä olisin voinut laittaa omaan piikkiini.
Jos ihmisen ego, arkiminä , on energiansiirrossa sammutettuna, hän ei voi siinä käyttää omaa tahtoaan. Siksi en oikein usko, että ns musta magia olisi mukana näissä tapahtumissa. Koskaan en ole kuullut, että energiansiirron kohteet olisivat alkaneet voida huonosti. "Hyvänolon tunne", "oireiden lievittyminen" olivat minunkin saamieni palautteiden pääsisältö, vaikka eräs tuttu väitti parantuneensa kroonisesta selkäkivusta.
Tiedän, että monet "ammattilaiset" rukoilevat ja pyytävät siunausta, katsovat sen varmistavan
hyvien voimien läsnäolon. Me "harrastelijat" kai luotimme omaan etiikkaamme. Itse en ollut noin tunnollinen kuin O-O, saatoin mielessäni kritikoida vaikka "hoidettavan" elämäntapaa, ja se oli painavin syy siihen, miksi lopetin koko homman. Eli kyllä näissäkin tapahtumissa vaaditaan korkeaa eettistä tasoa ja nöyrää suhtautumista tuntemattoman edessä.
Paljon ennakkoluuloja ja pelkoja näihin asioihin liitetään ja kai se on hyväkin, ettei leikitellä esim hyväuskoisten luottamuksella. Tänä päivänä kun virallinen terveydenhuolto on kaikkien saatavilla ei taida olla edes syytä turvautua näihin ns uskomushoitoihin. Yhtenä vaihtoehtona tai tukihoitona niitä voi mielestäni kuitenkin pitää, jos avun tarvitsija niitä tahtoo kokeilla virallisen hoidon ohella.Miten sinä tai Optimisti-Orvokki ylipäätään huomasitte tai hakeuduitte noiden asioiden pairiin ja miten se mitattiin onko teissä sitä "energiansiirtäjän" taitoa? Jos minä nyt haluaisin tietää. onko minulle tuollaisia kykyjä "sammutettuina" mitä minun pitäisi tehdä että saisin tietää siitä?
eppu2 kirjoitti:
Kaustisella on kansanparannuskeskus, joka tietääkseni toimii yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa.
Virallisen tutkimuksen määrästä en osaa sanoa muuta, kun, että se on omgelmallista, koska viralliset tahot ´´vahtii reviiriään´´ haukan lailla ja estää tutkimusta. Siis rahaa ei tipu.
Keskieuroopassa monet luontaishoidot on hyväksytty osaksi terveydenhuoltoa ja toimivat täydentävinä hoitoina yhteistyössä virallisen lääketieteen kanssa.
Tokihan on totta, ettei sellaista asiaa maapallolta löydy, ettei sitä huijarit käyttäysi hyväkseen, ei se silti tarkoita, että kaikki maapallon ihmiset olisivat huijareita työssään.Jäsenkorjaajalla sitä ennen wanhaankin käytiin jos ei koululääketieteestä saatu apua. Itse olen vain sen verran epäilevä että minun pitää itse nähdä vaikutus jotta voisin uskoa.
siilenämää kirjoitti:
Miten sinä tai Optimisti-Orvokki ylipäätään huomasitte tai hakeuduitte noiden asioiden pairiin ja miten se mitattiin onko teissä sitä "energiansiirtäjän" taitoa? Jos minä nyt haluaisin tietää. onko minulle tuollaisia kykyjä "sammutettuina" mitä minun pitäisi tehdä että saisin tietää siitä?
Niin. Mitenkähän siinä niin kävi, siilenämää ? Että sotkeuduin moiseen. .)) Sanoisin, että sitä oli "ilmassa" siis sellaista henkeä, että haluttiin löytää uusia ulottuvuuksia ihmisolemuksesta, kun oli todettu, miten vähän ihminen käyttää aivokapasiteetistaan, henkisistä voimavaroistaan.. Sittemmin kriittiset äänet kyllä totesivat, että hyvä onkin, kun ei käytä enempää...))
Epulla näyttäisi olevan laajempaa ja ajantasaista tietoa, hyviä linkkejäkin, näistä asioista. Ei muuta kuin tutkimaan. Kirjojakin on julkaistu paljon.
Itse olen sitä mieltä, että energiansiirtoja ihmiseltä toiselle tapahtuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Eroja on vain siinä, miten hyvin tapahtuman tiedostaa, miten avoimia ollaan, Jokaisella meistä oni kokemuksia erilaisista ihmisistä ja kohtaamisista, joskus niissä kuluu, joskus karttuu, eikä niitä isommin tarvitse ohjailla. Ainakaan normaalitillanteissa.demeter1 kirjoitti:
Niin. Mitenkähän siinä niin kävi, siilenämää ? Että sotkeuduin moiseen. .)) Sanoisin, että sitä oli "ilmassa" siis sellaista henkeä, että haluttiin löytää uusia ulottuvuuksia ihmisolemuksesta, kun oli todettu, miten vähän ihminen käyttää aivokapasiteetistaan, henkisistä voimavaroistaan.. Sittemmin kriittiset äänet kyllä totesivat, että hyvä onkin, kun ei käytä enempää...))
Epulla näyttäisi olevan laajempaa ja ajantasaista tietoa, hyviä linkkejäkin, näistä asioista. Ei muuta kuin tutkimaan. Kirjojakin on julkaistu paljon.
Itse olen sitä mieltä, että energiansiirtoja ihmiseltä toiselle tapahtuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Eroja on vain siinä, miten hyvin tapahtuman tiedostaa, miten avoimia ollaan, Jokaisella meistä oni kokemuksia erilaisista ihmisistä ja kohtaamisista, joskus niissä kuluu, joskus karttuu, eikä niitä isommin tarvitse ohjailla. Ainakaan normaalitillanteissa.No jaa. Taidan laittaa mappiin ö, missä on paljon muitakin "sitten kun" kohteita. Nähtäväksi jää, jäävätkö sinne vai kiinnostaako joskus enemmän. Taidan tyytyä näihin arkikohtaamisiin ja kokemuksiin :).
siilenämää kirjoitti:
Miten sinä tai Optimisti-Orvokki ylipäätään huomasitte tai hakeuduitte noiden asioiden pairiin ja miten se mitattiin onko teissä sitä "energiansiirtäjän" taitoa? Jos minä nyt haluaisin tietää. onko minulle tuollaisia kykyjä "sammutettuina" mitä minun pitäisi tehdä että saisin tietää siitä?
Enpä ole kai koskaan ihmeemmin yrittänyt hankkia tuollaisia taitoja. Olen vain rauhallisesti hieronut päätä, ylävartaloa ja joskus jalkojakin. Käsi on vaan pysähtynyt jonkin kipeän paikan kohdalle vähän pitemmäksi aikaa, ja joskus jokin ihonalainen muhkura on pienentynyt ja kadonnut parin päivän ”hoidon” jälkeen.
En ole halunnutkaan perehtyä asiaan ja ryhtyä kouluttautumaan tai hankkimaan siltä suunnalta jotain ”ammattia” ja laajempaa mainetta. Jossain vaiheessa tuon alan asioista keskusteltiin ja kirjoiteltiin paljon julkisuudessakin. Haastatteluja en ole oikeastaan muutenkaan ole koskaan antanut vapaaehtoisesti. Joskus on työhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai järjestökuvioihin liittyen ollut likimain pakko, mutta yksityishenkilönä en ole paria pikkupoikkeusta lukuunottamatta suostunut koskaan kertomaan asioistani julkisesti.optimisti-orvokki kirjoitti:
Enpä ole kai koskaan ihmeemmin yrittänyt hankkia tuollaisia taitoja. Olen vain rauhallisesti hieronut päätä, ylävartaloa ja joskus jalkojakin. Käsi on vaan pysähtynyt jonkin kipeän paikan kohdalle vähän pitemmäksi aikaa, ja joskus jokin ihonalainen muhkura on pienentynyt ja kadonnut parin päivän ”hoidon” jälkeen.
En ole halunnutkaan perehtyä asiaan ja ryhtyä kouluttautumaan tai hankkimaan siltä suunnalta jotain ”ammattia” ja laajempaa mainetta. Jossain vaiheessa tuon alan asioista keskusteltiin ja kirjoiteltiin paljon julkisuudessakin. Haastatteluja en ole oikeastaan muutenkaan ole koskaan antanut vapaaehtoisesti. Joskus on työhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai järjestökuvioihin liittyen ollut likimain pakko, mutta yksityishenkilönä en ole paria pikkupoikkeusta lukuunottamatta suostunut koskaan kertomaan asioistani julkisesti.Ymmärsinkö oikein, olet siis hieronnalla saanut henkilöitä paranemaan. Tällöinhän voisi kuvitella että kaikki hierojat olisivat myös saman energiakanavan piirissä :)? Vai kuinka?
- maissiiii
Aika vähillä kivuilla on elämä kuljetellut, hammaskivun tiedän, se oli kova, kunnes hammaslääkäri aukaisi ikenen ja kaikki kertynyt mätä saatiin ulos. Kipu herkesi heti. Tikit ja sen koommin ei ole vaivannut.
Kivulla tietysti synnytin kaikki, mutta se kipu unohtuu pian, vaikka ne eivät mitään helppoja maailmaanputkahteluja olleetkaan. Isä paikalla helpotti kummasti tilannetta.
Harvoin keittää yli, asiallisesti suorilla sanoilla olen selvinnyt, olen työn myötä kärsivällisyys on kasvanut monessa suhteessa. - teretule
Hyvin alhainen taso ihmetyttää, onko keskusteliat huumeissa?
- sitäseon
Humalassa vanhat naiset yleensä on.
- MonenlaistaRahvastaTääl
On tosi ihanaa humaltua onnesta ja iloisista ajatuksista.
Jotkut joutuvat ryyppäämään viinaa, että voisivat tuntea edes jonkinlaista iloa. Useimmiten pettyvät ja saavat lisää harmeja kännissä pörräämisen ja rahojen katoamisen seuraamuksiana.
Kummallisissa porukoissa jotkut palsta ”herroista” liikkuvat, kun heillä on noin kummallisia käsityksiä toisista ihmisistä. Kirkas valkoinen valo on kaikkeuden täyttävä, yksi ja muuttumaton, tosiolevainen. (En tarkoita aurinkoa)
- ensiedäsitäollenkaan
Yksin oleminen ja työrauha auttavat. Haluan itse hoitaa ja selvittää omat asiani. Hermostun heti jos yksikin ihminen tulee muka "auttamaan".
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1022277
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2581087- 861044
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt79981- 7945
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr11874- 28841
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.59833IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku38759Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie32739