Eläimen kiduttamisesta ja tappamisesta nauttiva

on sulla jutut ja heti jo aamusta :D

En ikinä. Joskus ihan pienenä, varmaan about 1,5 vuotiaana, niin pyöriteltiin veljeni kanssa kissaa säkissä. Eihän me tajuttu, että se kissa kärsii siitä. Me leikittiin. Luultiin, että kissakin leikkii meidän kanssa.

En ole. Kuullu juttuja että meillä olisi ollut kissa, kun olin vajaa 1-vuotias. Kuulemma minä silloin kiskoin sitä hännästä ja kiipeilin sen päälle, mutta se kissa oli mua kohtaan kauhean lempeä. Ei se käyny päälleni kynsillään tai hampaillaan. Antoi mun vaan kiskoa hännästä ihan rauhassa.
Vanhemapani puhelivat että kaippa se kissa sitten jotenkin sen vaistosi että tässä oli nyt "ihmisenpentu" joka vastaa kissanpentua joka ei vielä ihan tajua kaikkee.

Vanhempana roudasin kotiin naapureiden kissoja hoidettavaks. Ruokin niitä ja silittelin. tein niille sellaisia lämpimiä petipaikkoja jne. vanhempani tykkäsivät hyvää kun löysi meiltä meille kuulumattomia kissoja. Kissat lähti nopeaa

Siileille jätin maitoa ja oravan poikanen oli mun kaveri kun olin jotain kolme. se oli niin kesy että tuli ihan silitettäväksi

Muistan järkyttyneeni kuolleista linnuista pihalla ja laittaneeni niitä kenkälaatikkoihin ja haudanneeni niitä takapihalle. Tein ristin ja laitoin kukkasia sinne haudalle. Kävin siellä vieläpä aina joskus hetken aikaa ja muistin mihin olin niitä hautaillut.

Hämähäkkejä inhosin ja pelkäsin. Sain itkukohtauksia niistä ja isän piti ne aina käydä tappaan jos sisältä löyty. Muuten en uskaltanut mennä sinne huoneeseen. Jos yksin kotona joskus pakotin itseni tappamaan hämähäkin ja se oksettti minua kun se risahti kengän pohjaan ja veri jälki jäi ja ehkä joku jalka johonkon sojottaan. Tuli huono olo...


Meidän koiraa joskus koulutin niskasta sitä kurittaen jos se puri tai näykkäsi. Sillä oli vähän semmoinen tapa jos sitä lähestyi kun sillä oli jotain "herkkua " saaliinaan" Välillä se herkku oli esim. minun sukkani taikka jokin sille kuulumaton ruoka taikka vaikka lääke jonka takia se piti siltä pois saada. Se puolusti saalistaan aika voimakkaasti ja usein siltä tuli kyllä hampaista. Minulla oli käsissä ja poskissa välillä sen hampaan jälkiä kun se oli hyökännyt päälle puolustaessaan saalistaan jonka olin ryöväämässä siltä. Silloin sitä vähän kuristin että purra ei muuten sitten saa.

Sen verran olen syyllistynyt eläinten kidutuksiin.

paikkansa. Huomaa, että sellaiset lapset joilla ei ole kotona koskaan ollut lemmikkiä josta huolehtia ovat eläimiä kohtaan paljon rajumpia ja kohtelevat niitä miten sattuu. Sellaiset joilla lemmikki pystyvät kokemaan enempi empatiaa ja ovat vieraita eläimiä kohtaan välinpitämättömämpiä. Eivät siis ryysi heti joka vastaantulevan pikkukoiran kimppuun murjomaan niitä.

Tietty kotikasvatuskin vaikuttaa asiaan, että jos vanhemmat eivät ole opettaneet miten eläimiä pitää käsitellä, tai eivät ole myöskään itse kovin eläinrakkaita, vaan jopa suhtautuvat vihamielisesti eläimiin ja sallivat niiden rääkkäämisen.