Tämä on hyvää aikaa, kun ei ole aikatauluihin sidottu. Melkein kaiken voi tehdä silloin, kun huvittaa. Esim. kesärenkaat pesin tänään, en viime viikolla. Siivousta jatkoin tänään, kun viikolla ei huvittanut. Lienee yksinelelijän etuoikeuksia.
Kun olen sillä tuulella!
ommootahtoo
988
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elelemme kaksin, ehkä se näkyy eniten melko säännöllisissä ruokailuajoissa. Tulee laitetuksi terveelliset ateriat suurin piirtein ajallaan, eniten aamupalan aika venyy sen mukaan, miten pitkään nukuttaa, ja se on eläkeläisen ylellisyyttä ruuhkavuosiin verrattuna. En ole koskaan saanut sellaisia siivousvimmoja, että mylläisin koko talon kerralla läpi. Meillä on aina perussiistiä, ja lieden taustan puhdistus , saunan kuuraaminen ja kausityöt tehdään omina osaurakoinaan .
Meillä toimii jokseenkin perinteinen työnjako naisten ja miesten töihin, en siinä koe minkäänlaista tasa-arvo-ongelmaa. Minä kertakaikkiaan osaan jotkut asiat paremmin, suorastaan nautin kevyemmistä puutarhatöistä ja siitä , että on puhdasta ja kodikasta omien kätteni työn tuloksena.
Pihatyöt rytmittyvät vuodenaikojen mukaan, mutta kaiken ei tarvitse näyttää heti täydelliseltä. Työkaluja meillä ei saa kuitenkaan jättää lojumaan minne sattuu, se saattaa lisätä paineita saada joitakin remppahommia valmiiksi . :)Joskus innostun haravoimaan tuntikausia, kun aurinko paistaa ja värikkäät lehdet tanssivat. Keväällä sipulikukkien ilmestyminen innostaa viipyilemään ja haaveilemaan , samoin hedelmäpuiden kukkimiset, ne ovat juhla-aikoja. Puutarha ei saa olla työleiri, vaan väreistä , tuoksuista ja tunnelmista nauttiminen on pääasia, ja luontokin saa tehdä siellä valintojaan. Sää vaikuttaa mielialaa enemmän mitä teen. Tänään on koleaa, tihkusateista ja harmaata, mukava uppoutua kesämuistoihin . Aloitin joulukorttien teon selaamalla valokuviani tietokoneella, teen niistä koosteita, Ifolorilla on jouluisia malleja "raameiksi".
En ole siis varsinaisesti tuulellakäypä, mutta annan tuulelle mahdollisuuden.
Miehetkin pitää päästää tai jopa painostaa keittiöpuuhiin. Ei koskaan tiedä kummasta aika ensin jättää, ettei mies ole ihan avuton yksin jäätyään.
Olen yrittänyt painostaa vaimoani hoitamaan valmiusmielessä perheen rahaliikennettä. On kuin tervan juontia. Hänellä on oma tietsikka ja sekä omat, että minun pankkitunnukset.
9 sairaalavuorokauttani hieman herätteli mutta vaikutus oli ohimenevä.
Kyllä vaimo seuraa fb:ssa lastenlasten tapahtumia ja seurustelee sukulaisten kanssa sekä nyylää jatkuvasti matkakohteita. Kyllä hän aina keksii jotain sydäntalvelle ja jossakin välissä pitäisi varmaan kohta (ensi kesänä) käväistä hänen himoitsemassaan Skotlannissa.
Kuitenkin minun täytyy kilkutella hotsku- ja lentovaraukset.
Positiivisena puolena on mainittavat, ettei hän ole koskaan valittanut toimintani laadusta.
Kesärenkaiden kunnostus on aina jäänyt minulta tekemättä. Likaisina ja maalaamattomina ne on ikävä laittaa keväällä taas alle.
Laitan kalenteriin muistutuksen levypyörähuollosta. puolessa vuodessa pitäisi löytyä aikaa 1 rengas ja tunti. Näissä on niin paljon laittamista.
Kaksineläjien urautumista.
Ti, ke ja to vaimo menee harmaahapsien rientoihin ja minä liukenen jo hieman aikaisemmin oman harrastukseni pariin klo9:n tietämissä myös maanantaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin.
Vaimo on tottunut, että karvahatullinen tuoresalaattia on pöydässä klo 13 ja lämmin lounas klo 14.
Tunnin vaihesiirto johtuen salaattimäärästä.
Siinäpä ne rutiinit ovatkin. Ke ja la on oma ohjelmansa.
Täällä ollaan kaksineläjiä, tosin päivät olen minä yksin.
Nyt kun toisella on työreissu, minullakin on ns. vapaapäivä. En huolehdi ruuista ym. Otin drinkinkin.
Ajatellut vaan levätä ja lopunaikaa huvitella, joulukuussa alan nurkkia siivoilemaan juhlakuntoon. Yksin kun asuu saa pitää ihan ikioman järjestyksen ja koti voi näyttää miltä milloinkin. Kyllä aika tarkka olen keittiön suhteen ja pidän pöydät siistinä ei ole suttuisia kippoja eikä kattiloita. Astiat pitää kiiltää mutta niitä saa olla näkyvissä, varsinkin kauniit vanhat kulhot, mitä niitä piilottelemaan. Minulla on ihan oma tyyli kaikessa koska asunto on vain yksin minun, ollut siitä asti kun tytär lähti omiin oloihinsa. Minulla koti onkin hiukan erikoisesti sisustettu, ei perinteisellä tyylillä.
Autonrenkaat vaihtaa ja säilyttää huoltamo.
Minunkin kotini on yksin minun. Harvoin käy muita kuin omat lapset perheineen, miesystävä tai veli. Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan. Tilaa raivataan tarpeen mukaan. Kirpputorille voisi viedä tavaraa, on vietykin. Haaveena olisi kutoa oman elämän räsymatto kudonta-asemalla. Siihen menisi värikkäät puuvillavaatteet. Nuoruudessa kudoin ja puutetta oli noista värikkäistä silloin. Koskahan olen sillä tuulella, että leikkely alkaa?
Matonkuteet on parasta leikellä kesällä ulkosalla, ettei pöly vaivaa ja siivottavaakin tulee. Voisit järjestää vaikka rättiköpelöt eli talkoot, sellaisia äiti piti laiturilla naapurien naisille ja muurinpohjalettuja paistettiin. Ihania räsymattoja saakin itse leikatuista kuteista, niihin saa samettimaisen elävän pinnan ja muistojen raidat. Itse olen virkannut valmiista pyöreästä trikookuteesta paksulla koukulla pyöreitä mattoja, sopivat lähinnä vessaan, apukeittiöön ja omaan majaani.
Maja on yksityistä tilaani, pieni lasinen kasvihuone, kasvatan siellä mitä mielin, maistuvaa ja kaunista. Osan tilasta vie pikkupöytä ja yksi korituoli, johon voi istahtaa kahvikupin ja kirjan seurassa sateellakin , viltti harteilla viileällä. Kasvihuoneessani vaihtelen verhoja pitsiunelmista moderneihin värillisiin kuvioihin, talossa on samat ympäri vuoden. Ripustelen valoja syksyn pimetessä. Siellä rannan, metsän ja niityn muistot, risut ja heinät, sammalet , kävyt ja kivet ovat arvossaan. Multakin saa roiskua, kun koulutan ja ruukutan taimiani.