Eksistentialismi ja olemise ongelma

"Kukaan ei ole pakottanut meitä syntymään ja elämään. Syntymämme on sattuman ja välttämättömyyden tulosta."
En itse asiassa niin edes sanonut vaan muodostin sanoihin julkisen tuskanhuutoni ja onnellisuuteni niitä satoja miljardeja miljardeja potentiaalisia ihmisiä kohtaan keiden ei ole tarvinnut syntyä absurdin luonnon tuloksena. Tämän tähden vertasin syntymää pakotettuun tapahtumaan, koska niin monet potentiaaliset ihmiset eivät synny.

Kamalintahan juuri tässä kaikessa on se, että kaikki on pelkkää sattumaa. Ei (todennäköisesti) ole mitään Zeusta tai Odinia jota voisi kirota, kun oikein harmittaa vaan pitää ymmärtää maailmankaikkeuden ja olemisen luonne.

Totta kai ymmärrän, ettei luonto ajattele ja anna vain ihmisille kipua. Mielestäni kuitenkin ajatus siitä miten maailmankaikkeuden olemassaolo itsessään mahdollistaa luonnon kehittymisen ja evoluution myötä kivun syntymisen lajien selviytymisen avuksi on miltei hirviömäinen.
Tämän tähden en panisi yhtään pahakseni, jos vaikka kaikki materiaali vain katoaisi. Tai että luonnon lait katoaisivat.
Kumpi vain kunhan elämän muodostuminen estyisi ikuisiksi ajoiksi.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

"Kukaan ei ole pakottanut meitä syntymään ja elämään. Syntymämme on sattuman ja välttämättömyyden tulosta."
En itse asiassa niin edes sanonut vaan muodostin sanoihin julkisen tuskanhuutoni ja onnellisuuteni niitä satoja miljardeja miljardeja potentiaalisia ihmisiä kohtaan keiden ei ole tarvinnut syntyä absurdin luonnon tuloksena. Tämän tähden vertasin syntymää pakotettuun tapahtumaan, koska niin monet potentiaaliset ihmiset eivät synny.

Kamalintahan juuri tässä kaikessa on se, että kaikki on pelkkää sattumaa. Ei (todennäköisesti) ole mitään Zeusta tai Odinia jota voisi kirota, kun oikein harmittaa vaan pitää ymmärtää maailmankaikkeuden ja olemisen luonne.

Totta kai ymmärrän, ettei luonto ajattele ja anna vain ihmisille kipua. Mielestäni kuitenkin ajatus siitä miten maailmankaikkeuden olemassaolo itsessään mahdollistaa luonnon kehittymisen ja evoluution myötä kivun syntymisen lajien selviytymisen avuksi on miltei hirviömäinen.
Tämän tähden en panisi yhtään pahakseni, jos vaikka kaikki materiaali vain katoaisi. Tai että luonnon lait katoaisivat.
Kumpi vain kunhan elämän muodostuminen estyisi ikuisiksi ajoiksi.

Lue lisää

Nuo lukemattomat syntymättömät potentiaaliset ihmiset tuskin tiedostavat omaa syntymättömyyttään, joten tuskin he siihen mitenkään reagoivatkaan. Materia muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta tuskin se koskaan katoaa. Mikäli taas materia on potentiaalisesti elävää, niin kuin näyttää (sillähän on kyky tuottaa elämää), niin tuskin elämäkään on kokonaan tuhottavissa.

Kyky tuntea kipua, kärsimystä, mielihyvää, propositionaalisia asenteita jne. ovat osa mielen kvalitatiivista luonnetta. Miten nuo tuntemukset ovat koettavissa, johtuu mielen herkkyydestä kokea niitä. Kokemusherkkyydet taas ovat persoonakohtaisia, samoin kuin suhtautuminen niihin.

Kivustajakärsimyksestä kirjoitti:

Nuo lukemattomat syntymättömät potentiaaliset ihmiset tuskin tiedostavat omaa syntymättömyyttään, joten tuskin he siihen mitenkään reagoivatkaan. Materia muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta tuskin se koskaan katoaa. Mikäli taas materia on potentiaalisesti elävää, niin kuin näyttää (sillähän on kyky tuottaa elämää), niin tuskin elämäkään on kokonaan tuhottavissa.

Kyky tuntea kipua, kärsimystä, mielihyvää, propositionaalisia asenteita jne. ovat osa mielen kvalitatiivista luonnetta. Miten nuo tuntemukset ovat koettavissa, johtuu mielen herkkyydestä kokea niitä. Kokemusherkkyydet taas ovat persoonakohtaisia, samoin kuin suhtautuminen niihin.

Lue lisää

"Nuo lukemattomat syntymättömät potentiaaliset ihmiset tuskin tiedostavat omaa syntymättömyyttään, joten tuskin he siihen mitenkään reagoivatkaan." Eivät tietenkään reagoi, koska he eivät synny ja tämän tähden olenkin heidän puolestaan onnellinen.

Materia mitä todennäköisimmin katoaa, koska universumi tulee kokemaan lämpökuoleman, mikä tarkoittaa sitä, että maailmankaikkeus laajenee äärettömän suureksi ja aine leviää ympäri sitä. Aineen perushiukkasille on myös ennustettu elin ikä, mikä tarkoittaa että monien moljardien vuosien päästä maailmankaikkeus tulee olemaan vain tyhjä ikuisesti laajeneva tila. Toivottavasti se vain pysyy sellaisena.

"Kuolemalla ei pääse "ulos", koska olemattomuus on looginen paradoksi jossa ei voi olla."
Ja perustelusi tähän on mikä? Oletko koskaan esimerkiksi nukahtanut ja kokenut aikaa siinä välillä? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

"Kärsimys on osa elämää, mutta myös onni on osa elämää."
Jonkun ihmisen elämä voi olla pelkkää kärsimystä vailla onnea.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

"Kuolemalla ei pääse "ulos", koska olemattomuus on looginen paradoksi jossa ei voi olla."
Ja perustelusi tähän on mikä? Oletko koskaan esimerkiksi nukahtanut ja kokenut aikaa siinä välillä? Mitä ihmettä oikein tarkoitat?

"Kärsimys on osa elämää, mutta myös onni on osa elämää."
Jonkun ihmisen elämä voi olla pelkkää kärsimystä vailla onnea.

Lue lisää

Olemattomuutta ei voi olla olemassa, koska silloin se ei olisi olemattomuutta, vaan olemista. Lisäksi, jos me olisimme ollut olemattomuudessa ennen tätä elämää, se tarkoittaisi että olemattomuus ei ole ikuista, koska me olemme nyt olemassa.

Kuolema on kuin nukahtaminen, paitsi että se kestää kauemmin.

Sanat vääristelevät ajatuksiamme ja kuten Ludvig Wittgensteinkin aikanaan sanoi: "Suurimmat filosofiset ongelmat nousevat sanojen väärinkäytön pohjalta." Tällä tarkoittaen sitä, että ihmisten käsittämät abstarktiot alkavat tuntua todelta.

Esimerkiksi varhainen ihminen on keksinyt sanan "tarkoitus". Kun häneltä on kysytty mitä nuijalla tehdään, hän on vastannut, että sen tarkoitus on toimia aseena.
Vuosien kuluessa ihmiset alkavat kuvitella, että abstraktiot ovat oikeasti olemassa ja alkavat esittää kysymyksiä kuten: "Jos nuijan tarkoitus on toimia aseena, mikä sitten on minun tarkoitukseni?". Tämä sinänsä on hölmöä, koska sana on vain keksitty abstraktio. Saman kaltaisia sanoja voivat olla esimerkiksi kauneus tai olemassa olo.

Ihminen on keksinyt sanan kuvaamaan olemassa oloa, koska ihminen ei elä ikuisesti toisin kuin maailmankaikkeus. Täten ihminen alkaa kuvitella, että on olemassa atribuutti nimeltä "olemassa olo" ja kaikilla asioilla mitkä ovat olemassa on tämä atribuutti.

"Kuolema on kuin nukahtaminen, paitsi että se kestää kauemmin."
Kuinka kauan ja kenen perspektiivistä?

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

Sanat vääristelevät ajatuksiamme ja kuten Ludvig Wittgensteinkin aikanaan sanoi: "Suurimmat filosofiset ongelmat nousevat sanojen väärinkäytön pohjalta." Tällä tarkoittaen sitä, että ihmisten käsittämät abstarktiot alkavat tuntua todelta.

Esimerkiksi varhainen ihminen on keksinyt sanan "tarkoitus". Kun häneltä on kysytty mitä nuijalla tehdään, hän on vastannut, että sen tarkoitus on toimia aseena.
Vuosien kuluessa ihmiset alkavat kuvitella, että abstraktiot ovat oikeasti olemassa ja alkavat esittää kysymyksiä kuten: "Jos nuijan tarkoitus on toimia aseena, mikä sitten on minun tarkoitukseni?". Tämä sinänsä on hölmöä, koska sana on vain keksitty abstraktio. Saman kaltaisia sanoja voivat olla esimerkiksi kauneus tai olemassa olo.

Ihminen on keksinyt sanan kuvaamaan olemassa oloa, koska ihminen ei elä ikuisesti toisin kuin maailmankaikkeus. Täten ihminen alkaa kuvitella, että on olemassa atribuutti nimeltä "olemassa olo" ja kaikilla asioilla mitkä ovat olemassa on tämä atribuutti.

"Kuolema on kuin nukahtaminen, paitsi että se kestää kauemmin."
Kuinka kauan ja kenen perspektiivistä?

Lue lisää

Sanojen tarkoitus on ajatusten aluksena toimiminen. Sanat myös viittaavat aina johonkin riippumatta siitä, onko kohdetta edes olemassa.

Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?

Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä.

Kivustajakärsimyksestä kirjoitti:

Sanojen tarkoitus on ajatusten aluksena toimiminen. Sanat myös viittaavat aina johonkin riippumatta siitä, onko kohdetta edes olemassa.

Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?

Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä.

Lue lisää

"Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?"
Ei välttämättä ole. Nimittäin lause "maailmankaikkeus on ikuinen" ei vielä todista sitä, että kaikki mitä se pitää sisällään olisi ikuista. Esimerkiksi tiedetään, että ajalla ja avaruudella on ollut alku (alkuräjähdys) ja tämä on voitu laskennallisesti määrittää ja jälkeen päin on pystytty havainnoimaan maailmaa, joka on ollut olemassa vain muutamia miljoonia vuosia alkuräjähdyksen jälkeen.

"Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä."

Vaikka ulkopuoliset olennot näkisivät meidän olevan olemassa, eihän se tekisi meitä vielä oleviksi. Enkä nyt ymmärrä pointtiakaan, koska oma pointtini oli se, että maailmankaikkeudella on mahdollisuus tuottaa erilaisista hiukkasista ajattelevia ja eläviä olentoja. Näillä olennoilla on alku ja loppu vaikka konseptina olento onkin käytännössä aina olemassa.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka jokainen olento hävitettäisiin olisi silti olemassa mahdollinen keino tuottaa tällainen olento.
Itse toivon hartaasti, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista, kuin ennen syntymää. Eihän mitään voi täysin varmaksi tietää, mutta se vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

"Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?"
Ei välttämättä ole. Nimittäin lause "maailmankaikkeus on ikuinen" ei vielä todista sitä, että kaikki mitä se pitää sisällään olisi ikuista. Esimerkiksi tiedetään, että ajalla ja avaruudella on ollut alku (alkuräjähdys) ja tämä on voitu laskennallisesti määrittää ja jälkeen päin on pystytty havainnoimaan maailmaa, joka on ollut olemassa vain muutamia miljoonia vuosia alkuräjähdyksen jälkeen.

"Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä."

Vaikka ulkopuoliset olennot näkisivät meidän olevan olemassa, eihän se tekisi meitä vielä oleviksi. Enkä nyt ymmärrä pointtiakaan, koska oma pointtini oli se, että maailmankaikkeudella on mahdollisuus tuottaa erilaisista hiukkasista ajattelevia ja eläviä olentoja. Näillä olennoilla on alku ja loppu vaikka konseptina olento onkin käytännössä aina olemassa.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka jokainen olento hävitettäisiin olisi silti olemassa mahdollinen keino tuottaa tällainen olento.
Itse toivon hartaasti, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista, kuin ennen syntymää. Eihän mitään voi täysin varmaksi tietää, mutta se vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Lue lisää

Alkuräjähdys on vain spekulaatiota, mutta me uskoimme siihen, koska me emme kyseenalaista auktoriteetteja, varsinkaan kun me olemme vielä lapsia. Me emme edes varmasti tiedä jos me elämme pallon päällä, vaan se on mahdollista että maa on tasainen, mutta 5-vuotiaana me emme vielä tietäneet mitä kriittinen ajattelu on.

Kirjoita flat earth YouTubeen jos haluat tietää lisää totuudesta.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

"Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?"
Ei välttämättä ole. Nimittäin lause "maailmankaikkeus on ikuinen" ei vielä todista sitä, että kaikki mitä se pitää sisällään olisi ikuista. Esimerkiksi tiedetään, että ajalla ja avaruudella on ollut alku (alkuräjähdys) ja tämä on voitu laskennallisesti määrittää ja jälkeen päin on pystytty havainnoimaan maailmaa, joka on ollut olemassa vain muutamia miljoonia vuosia alkuräjähdyksen jälkeen.

"Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä."

Vaikka ulkopuoliset olennot näkisivät meidän olevan olemassa, eihän se tekisi meitä vielä oleviksi. Enkä nyt ymmärrä pointtiakaan, koska oma pointtini oli se, että maailmankaikkeudella on mahdollisuus tuottaa erilaisista hiukkasista ajattelevia ja eläviä olentoja. Näillä olennoilla on alku ja loppu vaikka konseptina olento onkin käytännössä aina olemassa.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka jokainen olento hävitettäisiin olisi silti olemassa mahdollinen keino tuottaa tällainen olento.
Itse toivon hartaasti, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista, kuin ennen syntymää. Eihän mitään voi täysin varmaksi tietää, mutta se vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Lue lisää

Kyse on loogisesti pätevästä päättelystä. Kun kirjoitat; "kaikkeus on ikuinen", mutta sen jälkeen toteatkin, että kaikkeudessa kaikki ei ole ikuista, päädyt loogiseen ristiriitaan.

Vain syntyneelle alkaa kertyä historiaa. Näin ollen kuoleman jälkeinen tila ei voi olla enää samanlainen kuin tila ennen syntymää.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

"Jos maailmankaikkeus on ikuinen, eikö silloin kaikki, mitä se sisältää, ole myös ikuista?"
Ei välttämättä ole. Nimittäin lause "maailmankaikkeus on ikuinen" ei vielä todista sitä, että kaikki mitä se pitää sisällään olisi ikuista. Esimerkiksi tiedetään, että ajalla ja avaruudella on ollut alku (alkuräjähdys) ja tämä on voitu laskennallisesti määrittää ja jälkeen päin on pystytty havainnoimaan maailmaa, joka on ollut olemassa vain muutamia miljoonia vuosia alkuräjähdyksen jälkeen.

"Jos miljardin valovuoden päässä jollakin planeetalla olisi älyllistä elämää, joka pystyisi havainnoimaan meidän maaplaneettaamme, tämä näkisi meidän olevan elossa ja voivan hyvin, vaikka me olemme kuolleet jo kauan sitten. Ehkäpä koko maapalloakaan ei olisi enää olemassa? Että se siitä perspektiivistä."

Vaikka ulkopuoliset olennot näkisivät meidän olevan olemassa, eihän se tekisi meitä vielä oleviksi. Enkä nyt ymmärrä pointtiakaan, koska oma pointtini oli se, että maailmankaikkeudella on mahdollisuus tuottaa erilaisista hiukkasista ajattelevia ja eläviä olentoja. Näillä olennoilla on alku ja loppu vaikka konseptina olento onkin käytännössä aina olemassa.
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka jokainen olento hävitettäisiin olisi silti olemassa mahdollinen keino tuottaa tällainen olento.
Itse toivon hartaasti, että kuoleman jälkeen on hyvin samanlaista, kuin ennen syntymää. Eihän mitään voi täysin varmaksi tietää, mutta se vaikuttaa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Lue lisää

Minkälaista luulet että oli ennen syntymää?

Trexnonar kirjoitti:

Alkuräjähdys on vain spekulaatiota, mutta me uskoimme siihen, koska me emme kyseenalaista auktoriteetteja, varsinkaan kun me olemme vielä lapsia. Me emme edes varmasti tiedä jos me elämme pallon päällä, vaan se on mahdollista että maa on tasainen, mutta 5-vuotiaana me emme vielä tietäneet mitä kriittinen ajattelu on.

Kirjoita flat earth YouTubeen jos haluat tietää lisää totuudesta.

Lue lisää

Viimeksi väitit, että auringon katoaminen Helsingissä horisontin taakse on vain näennäistä ja johtuu siitä, että aurinko vain menee niin kauas, että valo ei enää jaksa lentää Helsinkiin saakka. Väitteesi mukaan Aurinko on tosiasiassa koko ajan horisontin yläpuolella, koska se näkyy Los Angelesissa samaan aikaan kun sitä ei näy Helsingissä.

Väite, että esineet näyttävät painuvan horisontin taakse silloin kun ne etääntyvät niin kauas ettei niitä enää näe, on täysin pöhkö, mutta onneksi se on tieteellinen siinä mielessä, että sitä voi testata. Voidaan testata, näyttävätkö valonlähteet painuvan horisontin taakse, kun ne etääntyvät niin kauaksi että ne eivät näy:

Jos tavattoman himmeää lyhtyä kelataan narun avulla suoraan ylöspäin korkealla olevaan kuumailmapalloon niin, että lyhdyn valoa ei kohta enää näy maan pinnalle, niin se lyhty ei näkyvistä kadotessaan kuitenkaan näytä painuvan horisontin taakse. Eli väitteesi voidaan hyvin yksinkertaisen testin avulla milloin tahansa todeta pätemättömäksi, toisin sanoen falsifioida. "Totuudessasi" nämä "pikkuseikat" eivät kuitenkaan paljoa paina, kun olet "totuudeksi" päättänyt, että maa on litteä, vai kuinka?

Kivustajakärsimyksestä kirjoitti:

Kyse on loogisesti pätevästä päättelystä. Kun kirjoitat; "kaikkeus on ikuinen", mutta sen jälkeen toteatkin, että kaikkeudessa kaikki ei ole ikuista, päädyt loogiseen ristiriitaan.

Vain syntyneelle alkaa kertyä historiaa. Näin ollen kuoleman jälkeinen tila ei voi olla enää samanlainen kuin tila ennen syntymää.

Lue lisää

Mitä ihmettä oikein selität? Voisitko kenties johtaa minulle deduktiivisen ketjun kyseisestä päättelystäsi (Kaikkeus on ikuinen --> kaikki kaikkeudessa oleva on ikuista)?
En näe mitään loogista yhteyttä "kaikkeuden ikuisuuden" ja "kaiken kaikkeudessa olevan ikuisuuden" välillä.

Selitä ole hyvä.

Trexnonar kirjoitti:

Alkuräjähdys on vain spekulaatiota, mutta me uskoimme siihen, koska me emme kyseenalaista auktoriteetteja, varsinkaan kun me olemme vielä lapsia. Me emme edes varmasti tiedä jos me elämme pallon päällä, vaan se on mahdollista että maa on tasainen, mutta 5-vuotiaana me emme vielä tietäneet mitä kriittinen ajattelu on.

Kirjoita flat earth YouTubeen jos haluat tietää lisää totuudesta.

Lue lisää

Näin sanovat kaikki ketkä eivät ymmärrä mistä alkuräjähdyksen perusta tulee. 1887 toteutettiin niin sanottu Michelsonin-Morleyn koe. Kokeessa huomattiin, että ihan sama mistä kulmasta ja mihin liikesuuntaan nähden valonsäteet tulivat ne kulkivat aina samalla nopeudella. Tämä koe ihmetytti sellaista neropattia, kuin Albert Einstein ja tämä henkilö tajusi, että jos valonsäteet kulkevat aina samalla nopeudella niin aika ja avruus hajoavat, sillä jotta tämä olisi edes voinut olla mahdollista universumin aika ja avaruus käsityksen pitäisi olla dynaaminen.
Yhtälön johtamisen voi katsoa linkistä: https://users.sussex.ac.uk/~waa22/relativity/Complete_Derivation_files/derivation.pdf
Toisin sanoen, jotta maailmankaikkeus voisi toimia kuten me sen havaitsemme tuon yhtälön pitäisi olla totta. Einstein myöhemmin laajensi teoriansa painovoimaan ja loi niin sanotut Einsteinin kenttäyhtälöt, mistä voidaan ennustaa kaikkien planeettojen tarkat radat ja ratakäyttäytyminen.
Linkki: https://en.wikipedia.org/wiki/Einstein_field_equations
Nämä yhtälöt on todistettu kokeellisesti moneen otteeseen ja voit katsoa muutamia todisteita tästä linkistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Tests_of_general_relativity

Nopeasti kuitenkin huomattiin, että jos kenttäyhtälöt pitävät paikkansa niin universumin tulisi jatkuvasti laajeta. Einstein pelästyi ettei tämä voi olla mahdollista ja lisäsi yhtälöihinsä niin sanotun kosmologisen vakion, mikä esti matemaattisesti universumin laajenemisen. Kuitenkin Edwin Hubble niminen tutkija huomasi, että kaikki näkyvät kappaleet erkanevat meistä samalla verrannollisella nopeudella. Tähän voi ainoana syynä olla se, että universumin inertiaalikoordinaatisto laajenee eli pituuskäsitys muuttuu. Tämän jälkeen huomattiin, että Einsteinin yhtälöt selittävät tämän muutoksen ja kosmologinen vakio otettiin pois.

Tästä tosiaan seuraa loogisesti se, että jos näkyvä maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti niin sen on joskus täytynyt olla hyvin pieni. Tähän liittyi monia hypoteeseja, mutta lopulta alkuräjähdys todistettiin kosmisen mikroaaltotausta avulla.
Täten julistan, että jotta koko fysikaalinen maailma sellaisen kuin me tunnemme sen voisi toimia, täytyy alkuräjähdyksen olla totta!

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

Mitä ihmettä oikein selität? Voisitko kenties johtaa minulle deduktiivisen ketjun kyseisestä päättelystäsi (Kaikkeus on ikuinen --> kaikki kaikkeudessa oleva on ikuista)?
En näe mitään loogista yhteyttä "kaikkeuden ikuisuuden" ja "kaiken kaikkeudessa olevan ikuisuuden" välillä.

Selitä ole hyvä.

Lue lisää

Jatka vaan ongelman pohtimista. Kyllä se vielä ratkeaa. En lähde näillä sivuilla pitämään logiikan oppituntia, sillä kirjastot ovat täynnä alan oppikirjoja. Ja jos niistä ei ole apua, voit hakeutua alan tiedekuntiin opiskelemaan.

Tässä vielä lisää mietittävää.

Kun avaat käsitteen "kaikkeus", niin mitä se tuo mieleesi? Kaikkeus kaikessa? Kaikki, mitä on olemassa? Onko kaikkeuden lisäksi vielä olemassa jotain, mitä ei ole kaikkeudessa? Mitä merkitsee olla kaikkeudessa ja olla osa kaikkeutta? Onko kaikkeus ikuinen, niin kuin väität?

Mitä tarkoitetaan ikuisuudella? Onko ikuisuus ajan loputonta virtaa? Jos on, niin eikö aika olisi edelleen vain "aikaa"? Entä voisiko ikuisuus olla "ikikestoisuutta" tai nykyhetken jäädyttämistä? Mikä on ajan ja ikuisuuden suhde? Voiko ikuisuudessa olla tavoitteita samaan tapaan kuin ajassa? Ylipäänsä, onko ikuisuudella ominaisuuksia? Jos on, niin millaisia?

Mikäli suosimasi alkuräjähdys on totta, niin mitä siitä seuraa? Kosmoksen ajallinen vai ikuinen laajeneminen? Mihin tuo laajeneminen voi tapahtua väittämässäsi ikuisessa kaikkeudessa?

Alkuräjähdyksen väitetään tapahtuneen noin neljätoista miljardia vuotta sitten. Edelleen väitetään tuota räjähdystä voitavan havainnoida suuntaamalla erittäin voimakkaat teleskoopit neljäntoista miljardin valovuoden päähän avaruuteen. Mikäli näin on, silloin mitä tahansa mennyttä tapahtumaa voitaisiin havainnoida voimakkailla teleskoopeilla suuntaamalla ne oikein ja oikeasta kohtaa. Totta vai tarua?

Etkä edes ymmärtänyt mitä ajoin takaa. Sanoin, ettei elämänlaadusta ole kyse vaan filosofisesta kärsimyksestä mitä itse olemassa oleminen antaa meille. Kuten satuit ehkä lukemaan on mielestäni kärsimystä olla tietoinen siitä, että on hyväosainen ja etuoikeutettu joidenkin ihmisten tai eläinten edelle.
Mielestäni olet hyvinkin väärässä tunteiden ja evoluutiopsykologian linkistä keskenään ja tämä tekee kirjoittamisestasi hyvin naiivia. Tunteet eivät ole mitään muuta kuin aivoihisi reagoivia kemikaaleja, jotka pyrkivät ruokkimaan evolutiivista eläintä näkemään eri asiat eri valossa.

Esimerkiksi naisilla vapautuu synnytyksessä suuri määrä oksitosiinia aivoihin, mikä leimaa äidin lapseen äidin tietämättä. Tai silloin kun ihastut elimistä antaa, joka kerta nähdessäsi ihastuksesi annoksen dopamiinia, mikä saa aikaan hyvän olon tunteen, mikä taas kannustaa sinua yrittämään enemmän.
Luonto itsessään on hyvinkin yksinkertainen ja mekaaninen kuten on ihminenkin. Luonto luo vahingossa olentoja, mitkä ovat kykeneviä tuntemaan ruumiillista kärsimystä ja kipua. On sanoin kuvaamattoman kamalaa, että ihminen edes voi tuntea fyysistä kipua, koska tämä mahdollistaa yksilöille paikoittain järkyttäviä kokemuksia kuten jatkuvan kiduttamisen. Esimerkiksi joku sotavanki tällä hetkellä saattaa tuntea kipuja mitä me emme pysty edes käsittämään vain, koska hän sattui syntymään ja sattui syntymään olennoksi, joka voi tuntea kipua.

Mielestäni ainut oikea keino tehdä kaikille hyvää on järki, koska tunteet saattavat käskeä meitä tekemään erittäinkin hölmöjä asioita, jotka loppujen lopuksi satuttavat enemmän.
Esimerkiksi kysely mitä kutsun länsimaisuuden testaamiseksi kuuluu näin:
Jos olisit ollut parisuhteessa monta vuotta jonkun ihmisen kanssa ja tämän jälkeen kuolema tulisi ilmoittamaan, että jompi kumpi teistä tulee pian kuolemaan, mutta sinä saat päättää kumpi. Kumman valitset: Itsesi vai puolisosi?

Suurin osa ihmisistä vastaa itsensä, koska siihen meidän tunteet ja länsimainen kulttuuri meitä ajaa: "elämä on lahja ja toisen puolesta kuoleminen on hyvä". Mielestäni järkevämpää olisi ottaa puoliso ja kun tämä on kuollut kestää itse surut, mitä puoliso olisi sinun pois lähtiessäsi joutunut kärsmiään. Kuolema on aina helppo tie.

NuoriSchopenhauer kirjoitti:

Etkä edes ymmärtänyt mitä ajoin takaa. Sanoin, ettei elämänlaadusta ole kyse vaan filosofisesta kärsimyksestä mitä itse olemassa oleminen antaa meille. Kuten satuit ehkä lukemaan on mielestäni kärsimystä olla tietoinen siitä, että on hyväosainen ja etuoikeutettu joidenkin ihmisten tai eläinten edelle.
Mielestäni olet hyvinkin väärässä tunteiden ja evoluutiopsykologian linkistä keskenään ja tämä tekee kirjoittamisestasi hyvin naiivia. Tunteet eivät ole mitään muuta kuin aivoihisi reagoivia kemikaaleja, jotka pyrkivät ruokkimaan evolutiivista eläintä näkemään eri asiat eri valossa.

Esimerkiksi naisilla vapautuu synnytyksessä suuri määrä oksitosiinia aivoihin, mikä leimaa äidin lapseen äidin tietämättä. Tai silloin kun ihastut elimistä antaa, joka kerta nähdessäsi ihastuksesi annoksen dopamiinia, mikä saa aikaan hyvän olon tunteen, mikä taas kannustaa sinua yrittämään enemmän.
Luonto itsessään on hyvinkin yksinkertainen ja mekaaninen kuten on ihminenkin. Luonto luo vahingossa olentoja, mitkä ovat kykeneviä tuntemaan ruumiillista kärsimystä ja kipua. On sanoin kuvaamattoman kamalaa, että ihminen edes voi tuntea fyysistä kipua, koska tämä mahdollistaa yksilöille paikoittain järkyttäviä kokemuksia kuten jatkuvan kiduttamisen. Esimerkiksi joku sotavanki tällä hetkellä saattaa tuntea kipuja mitä me emme pysty edes käsittämään vain, koska hän sattui syntymään ja sattui syntymään olennoksi, joka voi tuntea kipua.

Mielestäni ainut oikea keino tehdä kaikille hyvää on järki, koska tunteet saattavat käskeä meitä tekemään erittäinkin hölmöjä asioita, jotka loppujen lopuksi satuttavat enemmän.
Esimerkiksi kysely mitä kutsun länsimaisuuden testaamiseksi kuuluu näin:
Jos olisit ollut parisuhteessa monta vuotta jonkun ihmisen kanssa ja tämän jälkeen kuolema tulisi ilmoittamaan, että jompi kumpi teistä tulee pian kuolemaan, mutta sinä saat päättää kumpi. Kumman valitset: Itsesi vai puolisosi?

Suurin osa ihmisistä vastaa itsensä, koska siihen meidän tunteet ja länsimainen kulttuuri meitä ajaa: "elämä on lahja ja toisen puolesta kuoleminen on hyvä". Mielestäni järkevämpää olisi ottaa puoliso ja kun tämä on kuollut kestää itse surut, mitä puoliso olisi sinun pois lähtiessäsi joutunut kärsmiään. Kuolema on aina helppo tie.

Lue lisää

"Sanoin, ettei elämänlaadusta ole kyse vaan filosofisesta kärsimyksestä mitä itse olemassa oleminen antaa meille. "

Ei ole olemassa mitään filosofista kärsimystä koska kärsimys ei ole älyllinen asia. Voi olla kyllä kärsimyksen filosofiaa jossa kärsimystä käsitellään neutraalisti eikä minään näennäisfilosofisena tunteenpurkauksena.

Tuota sinun esitystäsi voisi kutsua tunteiden rationalisoinniksi koska yleistät oman tunnekärsimykseksi joksikin universaaliksi luonnonlaiksi ja koska kuvittelet olevasi oikeassa haluaisit tuhota koko maailmankaikkeuden tai toivoa että maailmankaikkeutta ei olisi koskaan syntynyt ja vain sen takia että sinulla ei juuri nyt ole "kivaa". Ts. haluat ettei koskaan kenelläkään muullakaan olisi koskaan ollut kivaa, mukavaa ja nautintoa.

En tiedä mikä mahtaa olla todellinen syy kärsimykseesi mutta se ei taatusti ole filosofinen eikä tieteellinen syy vaan todennäköisesti jotain aivan muuta (ehkä ihmissuhdevaikeudet tai ongelmat työssä tai opiskelussa yms.) jolle varmaankin löytyisi konkreettisia ratkaisukeinoja.

"Mielestäni olet hyvinkin väärässä tunteiden ja evoluutiopsykologian linkistä keskenään ja tämä tekee kirjoittamisestasi hyvin naiivia."

Minusta evoluutiopsykologia on melko naiivia yksinkertaistamista ja pelkistämistä hyvin kapeasta näkökulmasta. Yksinkertaisimmillaan tunne-elämä on tietysti jonkinlaista nautinnon ja kärsimyksen vaihtelua mutta siinä vaiheessa kun kypsytään puhtaasti reaktiivisesta reagoimisesta ulos niin tunne-elämä toimii kehittyneen aistimisen ja ajattelun tavoin.

"Tunteet eivät ole mitään muuta kuin aivoihisi reagoivia kemikaaleja, jotka pyrkivät ruokkimaan evolutiivista eläintä näkemään eri asiat eri valossa."

Tunne ei ole pelkkää kemiaa vaikka joidenkin tunteiden yhteydessä elimistössä esiintyy korrelaatioita tiettyjen kemikaalien kanssa. Omaa maailmankuvaa ja todellisuuskäsitystä voi yrittää vivuta useamman kiintopisteen tai näkökulman kautta. Evoluutioteorian, fysiikan ja kosmologian näkökulmat ovat hyvin yleisiä nykyään mutta ne kaikki ovat kolmannen persoonan näkökulmia ja niiden tuottama maailmankuva on hyvin pessimistinen yleensä.

Tunne ja kokemus (esim. kärsimys) taas ovat aina 1. persoonan näkökulma joka ei ole suoraan palautettavissa 3. persoonan näkökulmaan. Kärsimys on aina omaa kärsimystä eikä toisen kärsimyksestä voi olla suoraa kokemusta vaan se on aina pääteltyä käyttämällä omaa kokemusta analogiana. 3. persoonan näkökulma on aina toisen käden tietoa ja kaikki mahdollinen inhimillinen tieto ja tiede palautuu aina joidenkin ihmisten henkilökohtaiseen subjektiiviseen kokemukseen. Tietoisuus on aina ensisijainen kaikessa.

"Luonto itsessään on hyvinkin yksinkertainen ja mekaaninen kuten on ihminenkin."

Tiede kykenee tutkimaan vain sitä osaa luonnosta mikä on säännönmukainen ja mekaaninen. Biologian, psykologian ja sosiologian tutkimuskohteet ovat paljon vähemmän mekaanisia ja säännönmukaisia kuin esim. taivaankappaleiden liikkeet vaikka avaruuskin on pohjimmiltaan kaoottinen systeemi joka ei ole mielivaltaisesti ennustettavissa.

Yksilön käyttäytyminen ei ole sama asia kuin ihmislajin keskimääräinen käyttäytyminen joten mielestäni tuota sinun "kärsimysfilosofiaasi" ei voi yleistää kaikkia ihmisiä koskevaksi. Kirjoita vain omasta kokemuksestasi niin se olisi paljon uskottavampaa.

"On sanoin kuvaamattoman kamalaa, että ihminen edes voi tuntea fyysistä kipua, koska tämä mahdollistaa yksilöille paikoittain järkyttäviä kokemuksia kuten jatkuvan kiduttamisen."

Kivun aistiminen on hyödyllistä elämän säilymisen kannalta eli ylipäätänsä huomaa että on satuttanut itsensä. Jos ei kokisi ollenkaan koskaan kipua niin ei varmasti säilyisi hengissä kovin kauan.

"Mielestäni ainut oikea keino tehdä kaikille hyvää on järki, koska tunteet saattavat käskeä meitä tekemään erittäinkin hölmöjä asioita, jotka loppujen lopuksi satuttavat enemmän. "
Nimenomaan tunteet aina käskevät ja ajatukset seuraavat mutta sen takia olisikin hyväksi yrittää kehitää ja jalostaa omaa tunnepuoltaan koska se tunnepuoli aina voittaa järjen.

"Mielestäni järkevämpää olisi ottaa puoliso ja kun tämä on kuollut kestää itse surut, mitä puoliso olisi sinun pois lähtiessäsi joutunut kärsmiään. Kuolema on aina helppo tie."

Heh. Käyt sitten treffipalstoilta hakemassa uuden puolisotuotteen vai....

Kuten varmaan huomaat olen melkein kaikista asioista sinun kanssasi vähän eri mieltä mutta ota se filosofisena harjoituksena. Ei mitään henkilökohtaista siis.

Mandraken_haamu kirjoitti:

"Sanoin, ettei elämänlaadusta ole kyse vaan filosofisesta kärsimyksestä mitä itse olemassa oleminen antaa meille. "

Ei ole olemassa mitään filosofista kärsimystä koska kärsimys ei ole älyllinen asia. Voi olla kyllä kärsimyksen filosofiaa jossa kärsimystä käsitellään neutraalisti eikä minään näennäisfilosofisena tunteenpurkauksena.

Tuota sinun esitystäsi voisi kutsua tunteiden rationalisoinniksi koska yleistät oman tunnekärsimykseksi joksikin universaaliksi luonnonlaiksi ja koska kuvittelet olevasi oikeassa haluaisit tuhota koko maailmankaikkeuden tai toivoa että maailmankaikkeutta ei olisi koskaan syntynyt ja vain sen takia että sinulla ei juuri nyt ole "kivaa". Ts. haluat ettei koskaan kenelläkään muullakaan olisi koskaan ollut kivaa, mukavaa ja nautintoa.

En tiedä mikä mahtaa olla todellinen syy kärsimykseesi mutta se ei taatusti ole filosofinen eikä tieteellinen syy vaan todennäköisesti jotain aivan muuta (ehkä ihmissuhdevaikeudet tai ongelmat työssä tai opiskelussa yms.) jolle varmaankin löytyisi konkreettisia ratkaisukeinoja.

"Mielestäni olet hyvinkin väärässä tunteiden ja evoluutiopsykologian linkistä keskenään ja tämä tekee kirjoittamisestasi hyvin naiivia."

Minusta evoluutiopsykologia on melko naiivia yksinkertaistamista ja pelkistämistä hyvin kapeasta näkökulmasta. Yksinkertaisimmillaan tunne-elämä on tietysti jonkinlaista nautinnon ja kärsimyksen vaihtelua mutta siinä vaiheessa kun kypsytään puhtaasti reaktiivisesta reagoimisesta ulos niin tunne-elämä toimii kehittyneen aistimisen ja ajattelun tavoin.

"Tunteet eivät ole mitään muuta kuin aivoihisi reagoivia kemikaaleja, jotka pyrkivät ruokkimaan evolutiivista eläintä näkemään eri asiat eri valossa."

Tunne ei ole pelkkää kemiaa vaikka joidenkin tunteiden yhteydessä elimistössä esiintyy korrelaatioita tiettyjen kemikaalien kanssa. Omaa maailmankuvaa ja todellisuuskäsitystä voi yrittää vivuta useamman kiintopisteen tai näkökulman kautta. Evoluutioteorian, fysiikan ja kosmologian näkökulmat ovat hyvin yleisiä nykyään mutta ne kaikki ovat kolmannen persoonan näkökulmia ja niiden tuottama maailmankuva on hyvin pessimistinen yleensä.

Tunne ja kokemus (esim. kärsimys) taas ovat aina 1. persoonan näkökulma joka ei ole suoraan palautettavissa 3. persoonan näkökulmaan. Kärsimys on aina omaa kärsimystä eikä toisen kärsimyksestä voi olla suoraa kokemusta vaan se on aina pääteltyä käyttämällä omaa kokemusta analogiana. 3. persoonan näkökulma on aina toisen käden tietoa ja kaikki mahdollinen inhimillinen tieto ja tiede palautuu aina joidenkin ihmisten henkilökohtaiseen subjektiiviseen kokemukseen. Tietoisuus on aina ensisijainen kaikessa.

"Luonto itsessään on hyvinkin yksinkertainen ja mekaaninen kuten on ihminenkin."

Tiede kykenee tutkimaan vain sitä osaa luonnosta mikä on säännönmukainen ja mekaaninen. Biologian, psykologian ja sosiologian tutkimuskohteet ovat paljon vähemmän mekaanisia ja säännönmukaisia kuin esim. taivaankappaleiden liikkeet vaikka avaruuskin on pohjimmiltaan kaoottinen systeemi joka ei ole mielivaltaisesti ennustettavissa.

Yksilön käyttäytyminen ei ole sama asia kuin ihmislajin keskimääräinen käyttäytyminen joten mielestäni tuota sinun "kärsimysfilosofiaasi" ei voi yleistää kaikkia ihmisiä koskevaksi. Kirjoita vain omasta kokemuksestasi niin se olisi paljon uskottavampaa.

"On sanoin kuvaamattoman kamalaa, että ihminen edes voi tuntea fyysistä kipua, koska tämä mahdollistaa yksilöille paikoittain järkyttäviä kokemuksia kuten jatkuvan kiduttamisen."

Kivun aistiminen on hyödyllistä elämän säilymisen kannalta eli ylipäätänsä huomaa että on satuttanut itsensä. Jos ei kokisi ollenkaan koskaan kipua niin ei varmasti säilyisi hengissä kovin kauan.

"Mielestäni ainut oikea keino tehdä kaikille hyvää on järki, koska tunteet saattavat käskeä meitä tekemään erittäinkin hölmöjä asioita, jotka loppujen lopuksi satuttavat enemmän. "
Nimenomaan tunteet aina käskevät ja ajatukset seuraavat mutta sen takia olisikin hyväksi yrittää kehitää ja jalostaa omaa tunnepuoltaan koska se tunnepuoli aina voittaa järjen.

"Mielestäni järkevämpää olisi ottaa puoliso ja kun tämä on kuollut kestää itse surut, mitä puoliso olisi sinun pois lähtiessäsi joutunut kärsmiään. Kuolema on aina helppo tie."

Heh. Käyt sitten treffipalstoilta hakemassa uuden puolisotuotteen vai....

Kuten varmaan huomaat olen melkein kaikista asioista sinun kanssasi vähän eri mieltä mutta ota se filosofisena harjoituksena. Ei mitään henkilökohtaista siis.

Lue lisää

Olet mestari pointtien ohittamisessa! Millä tiedolla oikein väität, ettei kyse ole filosofisesta kärsimyksestä vaan omista henkilökohtaisista ongelmistani? Onko sinulla kenties jotakin tietoa asioista? Nimittäin elämäni sujuu hyvin: olen hoitanut opintoni kohtuullisen hyvin, minulla on vara ruokaan ja kattoon pään päällä sen lisäksi en ole menettänyt lähiaikoina yhtäkään lähimmäistä tai riitaantunut kenenkään kanssa. Olen vain lukenut, opiskellut, ajatellut ja ymmärtänyt asioita. "Kuten varmaan huomaat olen melkein kaikista asioista sinun kanssasi vähän eri mieltä mutta ota se filosofisena harjoituksena. Ei mitään henkilökohtaista siis."
Miten voin olla ottamatta tätä henkilökohtaisesti, kun väität elämänfilosofiani kumpuavan henkilökohtaisista ongelmistani? Mielestäni sanomasi on melkein loukkaavaa olettaen, ettet edes tunne minua.

Filosofisella kärsimyksellä tarkoitan sitä, etten saa esimerkiksi nukuttua, ajateltua tai tehtyä mitään kunnolla tiedostaessani, että kuulun pieneen etuoikeutettuun joukkon, jonka elämänlaatu on tuhansia kertoja parempi kuin jonkun muun pienen joukon. Minua vaivaavat jatkuvasti ajatukset siitä miten turha maailmankaikkeus ja kaikki elämä itsessään on.
Saatat itse välttyä näiltä ajatuksilta ottaessasi jonkinlaisen uskonloikan siinä suhteessa, että maailman kaikkeus olisi jotenkin kaunis tai ihmeellinen tai vastaavaa, mutta kaikki eivät pysty samaan.

"Minusta evoluutiopsykologia on melko naiivia yksinkertaistamista ja pelkistämistä hyvin kapeasta näkökulmasta."
Evoluutiopsykologia on tilastollinen tieteenala, mikä pyrkii kartoittamaan ihmisten käyttäytymistä tilastollisesti ja jos et sitä vielä tiedä niin tilastot eivät valehtele. Jos ilmenee, että jokin kemikaali korreloi tietyn käyttäytymisen kanssa ja tämä todennetaan moneen otteeseen, olisi miltei tyhmää olla ottamatta tätä huomioon.

"Yksilön käyttäytyminen ei ole sama asia kuin ihmislajin keskimääräinen käyttäytyminen joten mielestäni tuota sinun "kärsimysfilosofiaasi" ei voi yleistää kaikkia ihmisiä koskevaksi. Kirjoita vain omasta kokemuksestasi niin se olisi paljon uskottavampaa."
Ei millään pahalla, mutta jos et ole sattunut huomaamaan niin kirjoitan anonyyminä eli en hae minkäänlaista huomiota vaan haluan löytää ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. En ymmärrä miten voin kirjoittaa enää "uskottavammin", koska mitä hyötyä minun olisi valehdella täällä?

"Kivun aistiminen on hyödyllistä elämän säilymisen kannalta eli ylipäätänsä huomaa että on satuttanut itsensä. Jos ei kokisi ollenkaan koskaan kipua niin ei varmasti säilyisi hengissä kovin kauan."
Ymmärsit juuri pointtini. Evoluutio kehittää lajien selviytymistä varten tietynlaisia mekanismeja, jotka loppujen lopuksi ovatkin vain pahasta. Mietin vain, että kun puhut kärsimyksestä subjektiivisena kokemuksena
niin onko sinua koskaan kidutettu (ei sillä että minua olisi) tai miten voit ylipäänsä vähätellä tällaisia asioita ja sanoa, että kipu on hyödyllistä sillä se auttaa eloon jäännissä. Voin nimetä kymmeniä hirvittäviä kidutusmenetelmiä, jotka ovat mahdollisia
vain ja ainoastaan siksi, että luonto on sattunut kehittämään kyvyn tuntea kipua. Eikä meidän tarvitse välttämättä koskaan kokea näitä menetelmiä, mutta joidenkin on täytynyt ja joidenkin vielä täytyy.

"Tunne ei ole pelkkää kemiaa vaikka joidenkin tunteiden yhteydessä elimistössä esiintyy korrelaatioita tiettyjen kemikaalien kanssa."
Mistä tiedät tämän? Jos etsit netistä aivan mitä tahansa tunnetiloja löydät, että niiden kanssa korreloi aina jotkin hormonit tai kemialliset aineet.
Miten voit siis olla varma, että se on jotain muutakin?

"Tiede kykenee tutkimaan vain sitä osaa luonnosta mikä on säännönmukainen ja mekaaninen."
Väite ei pidä paikkansa alkuunkaan. On olemassa tieteellisiä metodeja, joilla voidaan tutkia epämääräistäkin käytöstä, koska epämääräinen käytös on lähes aina palautettavissa määräiseen käytökseen.
Esimerkiksi ilmastotieteissä säätilat noudattavat aivan samoja fysikaalisia lakeja kuin kaikki muutkin ilmiöt, mutta muuttujia on aivan liikaa, jotta voitaisiin saada tarkkoja tuloksia.
Tällaisiin ilmiöihin sovelletaan niin sanottua kaaosteoriaa.

"Heh. Käyt sitten treffipalstoilta hakemassa uuden puolisotuotteen vai...."
Miten tämä liittyi mitenkään mihinkään? Aivan varmasti tajusit pointtini tai sitten satuit vain ärsyyntymään, koska valitsit itse juuri sen vaihtoehdon, mitä minä sanoin huonommaksi.