Meinasin ensin kysyä miellyttävintä lämmönjakojärjestelmää, mutta eihän se ole oleellista miten lämpö huoneisiin jaetaan, vaan miten sisäilmasto koetaan: onko liian kuumaa, kylmää, kuivaa, kosteaa; tuntuuko vetoa jostain, tulevatko naapurin savut sisään jne. Jos olisin kysynyt miellyttävintä lämmönjakojärjestelmää, varmaankin olivat kaikki tarjonneet lattialämmitystä, joten kysytäänpä mielipiteitä teiltä, jotka olette asuneet lattialämmitystalon ohella myös kattolämmitetyissä, ilmalämmitetyissä ja ikkunalämmitetyissä ja ehkä jopa seinälämmitetyistä taloissa. Onko kenelläkään täällä kokemusta kokonaisvaltaisella sisäilmaston hallinnalla varustetussa rakennuksessa asumisesta? Itselläni on kokemusta vesikiertopatterilämmitetyistä, sähköpatterilämmitetyistä, hotellien ilmalämmitetyistä tiloista (mukaanlukien ilmalämpöpumput) sekä erilaisilla tulisijoilla lämmitetyistä tiloista, mutta tietääkseni missään näistä ei ole ollut ilman kuivausta tai kosteutusta.
Lattialämmitystä kriitikot moittivat säädön hitaudesta, toiset lattioiden kylmyydestä kun ei voi laittaa korkkia tai käyttää pehmeitä isoja mattoja, kolmannet pelottelevat vesivahingon riskillä ja faktahan on, että erittäin kallishan kunnollinen lattialämmitys ja jäähdytysjärjestelmä huonekohtaisine termostaatteineen on - siis kun todellakin tavoitellaan sitä miellyttävintä mahdollista sisäilmastoa. Ilman kosteuden hallinta on myös tärkeä osa asumismukavuutta. Meillä täällä Suomessa lähinnä pelotellaan homeesta, mutta oikeasti kuivasta sisäilmasta kärsitään paljon useammin.
Lattialämmitystä kriitikot moittivat säädön hitaudesta, toiset lattioiden kylmyydestä kun ei voi laittaa korkkia tai käyttää pehmeitä isoja mattoja, kolmannet pelottelevat vesivahingon riskillä ja faktahan on, että erittäin kallishan kunnollinen lattialämmitys ja jäähdytysjärjestelmä huonekohtaisine termostaatteineen on - siis kun todellakin tavoitellaan sitä miellyttävintä mahdollista sisäilmastoa. Ilman kosteuden hallinta on myös tärkeä osa asumismukavuutta. Meillä täällä Suomessa lähinnä pelotellaan homeesta, mutta oikeasti kuivasta sisäilmasta kärsitään paljon useammin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lattialämmitystä mainostetaan täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella. Onhan se kiva, jos lattian pintalämpötila on lähes sama kuin ihon pintalämpötila raajojen kärjissä, noin 30 C.
Noh, otetaan wanha ja huonosti eristetty talo. Kovilla pakkasilla lattiaan pusketaan jopa 50 C vettä, että lämpö piisaa. Lattian on jo epämiellyttävän kuuma.
Sitten otetaan uusi talo, missä lämmitystä ei edes tarvita ennen kuin ulkolämpötila painuu pakkasen puolelle. Tähän asti riittää ikkunoista sisään puskeva auringon säteily valoista, kodinkoneista yms. tulevat ilmaislämmöt. Pakkasillakin lämmöntarve vain pari sataa wattia per huone -> parikymmentä wattia per m². Moinen teho vapautuu huoneilmaan, kun lattia on pari astetta huoneilmaa lämpimämpi. Eli huone 21, lattia 23. Ihqu mahtavaa? Paitsi ei ole, jos lattiaan on laitettu hyvin lämpöä johtava ja varaava pintamateriaali, kuten keraaminen laatta. Kontaktissa ihoon 23 C lämpötilainen laatta imee lämmöt 30 C ihosta = tuntuu edelleen kylmältä.
Toki löytyy niitä sankareita, jotka säätää lattialle minimilämpötilan, esim. 27, ettei se tunnu jääkylmältä. Noh, sitten ihmetellään, miksi kämpässä on koko ajan 26 C...
Lattialämmitys ei myöskään kykene taistelemaan huonosti lämpöä eristävistä ikkunoista tai korvausilmaventtiileistä alas valuvaa konvektiovirtausta vastaan. Helppo ymmärtää, kun se konvektiovirtaus voi olla 10 C huoneilmaa viileämpi, mutta lattia on vain pari astetta ilmaa lämpimämpi. Viileä ilma voi kerrostua 10 cm patjaksi lattian päälle ...edelleen se lattian parin asteen ylilämpö ei riitä tätä kerrosta rikkomaan. Nilkat ovat kehon vedoille altteimpia osia...
Lattialämmitys sopii parhaiten taloon, jossa on kohtuu hyvin eristetyt ikkunat, koneellinen tuloilma, mutta kohtuu iso lämmöntarve, jolloin lattioita voi/pitää lämmittää. Ehkä joku 90-luvun talo? Uudessa "lähes nollaenergia" -talossa turha tuhlata rahaa lattialämmitykseen siinä toivossa, että se tekisi lattioista mukavan lämpimiä! Lattialämmityksen huonona puolena on myös hidas reagointi lämmöntarpeen muutoksiin. Tosin on siinä ominaisuutena myös "itsesäätyvyys". Kun lämpötilaero huoneilmaan on pieni, huoneilman lämpötilan pienikin muutos muuttaa selvästi myös lämmönluovutusta.
Kattolämmitys pitkälti sama juttu eli tätä on turha työntää huonosti eristettyyn taloon. Lämmönluovutus tapahtuu pääosin säteilynä, eikä sähkömagneettinen säteily kauaa katon ja lattian väliä pyyhkäise. Vastoin essonvaarien syvään juurtuneita harhaluuloja, kattolämmitys lämmittää lattiaakin = ei ole kylmät lattiat, ellei niitä jäähdytetä ilmavuodoilla (tuuli puhaltaa lattialistojen alta) tai kylmällä korvausilmalla. Ilma on lämpösäteilylle läpinäkyvää, joten kattolämmitys ei kykene lämmittämään esim. huonosti eristetyltä ikkunalta lattialle valuvaa viileää ilmaa.
Kattolämmitys reagoi säätöön nopeasti, joten se voisi olla hyvä valinta taloon, jossa lämpöä tuotetaan muillakin keinoin, esim. takka tai IPL. Päälle kytkeytynyt kattolämmitys "säteilyttää" ihmisiä, joten vaikutus tuntuu jo ennen kuin kaikki rakenteet ja ilma ovat kerinneet lämmetä. Sopii siis hyvin myös siihen, että lämpötilaa alennetaan pari astetta talon ollessa tyhjillään. Ylöslämmitystä ei tarvitse aloittaa kuin ½ h etuajassa, niin hyvin tarkenee. Kokemusta moisesta on.
Ehkä modernein lämmitysmuoto on ilmanvaihtolämmitys. Se toimii ainoastaan erittäin hyvin lämpöeristetyissä taloissa. Juju on, että lämmöntarpeen ollessa mallia hehkulamppu per huone, on turhaa askarrella pattereita ikkunan alle tai kaapeleita lattiaan. Riittävän lämpövirran saa tuotua tuloilman mukana -> laitetaan tuloilmakanavaan huonekohtainen sähkö/jälkilämmityspatteri, niin se on siinä. Hyvin eristetyssä talossa lämmöntarve on pieni = on herttaisen yhdentekevää, millä tavalla lämpö tuodaan huoneeseen. Pienen lämmöntarpeen vuoksi mitään lämmönluovutinta ei kuitenkaan pysty kovin kuumana ajamaan, joten sijainnilla ei ole merkitystä. Sehän on kanssa selvä, että tuloilmakanavan sähkölämmitin säätyy nopeasti.
Eli, hyvin eristettyyn ja koneellisella tuloilmalla varustettuun taloon kattolämmitys tai ilmanvaihtolämmitys. Vähän vanhemmassa lattialämmitys voi olla ok, mutta koneellinen tuloilma pitää tällöinkin olla. Jos lämmöneristys on heikko tai ilmanvaihto on mallia koneellinen/painovoimainen poisto, ei ole kuin yksi vaihtoehto, perinteiset radiaattorit eli vesikiertoiset lämmityspatterit.
Radiaattoria kutsutaan radiaattoriksi, koska se luovuttaa yli puolet lämmöstään säteilynä. Ikkunan alle sijoitettu 50 C radiaattori torjuu ikkunan vetoa "hieman" tehokkaammin kuin 23 C lattia. Lisäksi radiaattorin lämpösäteily kompensoi kylmän ikkunapinnan "kylmäsäteilyä" sekä lämmittää lattiaa ikkunan edustalla. Jep. radiattorien edustalla lattian pintalämpötila voi olla korkeampi kuin huoneilman lämpötila.. Akillean kantapäänä voivat olla korkeat tilat, joissa lämmöt karkaavat kattoon. Etenkin, jos on vielä käytetty radiaattorien sijaan matalia konvektoreita, joissa säteilylämmityksen osuus on pieni.
Suurkiitokset seikkaperäisestä vertailuista perusteluineen! Jos saan udella lisää, niin täyttääkö nykynormit nippa nappa täyttävä uusi rakennus automaattisesti hyvin eristetyn talon määritelmäsi? Olen lukenut kommentteja ettei huoneen tuloilma saisi olla lämpimämpää kuin jo siellä oleva ilma. Lieneeköhän taustalla ajatus että lämpö nousee liian nopeasti katonrajaan. Ilmeisesti hyvin eristetyssä talossa tästä ei kuitenkaan olisi haittaa, sillä lämpö heijastuisi katosta(kin) ympäriinsä. Tosin tällöin voisi kuvitella, että puhdas ilma menisi suoraan katon kautta poistoventtiileihin ja huonompi ilma jäisi pyörteilemään alemmaksi. Eli ilmeisesti ilmanvaihtolämmityksessä ilma kannattaisi tuoda alhaalta seinän reunasta huoneeseen ja imeä kaummiaisesta huoneen kulmasta niin ikään alhaalta pois, jolloin ilma vaihtunee tasaisemmin.
Lämmöneristystä koskevia vaatimuksia on kiristetty useaan otteeseen 2000-luvulla ja nykyinen minimivaatimustasokin on todella tiukka = "lähes nollaenergiatasoa". Uusissa taloissa on aivan varmasti se "vika" ettei lattiaa saa paahdettua lämpimäksi ilman, että koko talo lämpenee liiaksi.
Noh, sellaisia heittoja on kyllä näkynyt, että laitettaisiin lämmitys vaan osaan lattiasta, esim. ulkoseinän vierustalle kulkureiteille. Kokemusta moisesta ei ole.
Ennen 2000 -lukua eristyksissä oli paljon enemmän hajontaa, oli rak. määr. minimitasoa vastaavaa rakentamista ja oli siten hyvin eristettyjä ns. matalaenergiataloja. Nykyään ei periaatteessa muuta pitäisi ollakaan kuin jälkimmäistä vaihtoehtoa.
> Olen lukenut kommentteja ettei huoneen tuloilma saisi olla lämpimämpää kuin jo siellä oleva ilma
Jep, normaalissa ilmanvaihdossa tavoitellaan muutaman asteen huoneilmaa viileämpää tuloilmaa. Etenkin koululuokissa ja toimistoissa, joissa ilmavirrat ovat paljon suurempia ja tästä syystä käytetään tuloilmalaitteita, joista ilma puhalletaan sisään mahdollisimman rauhallisesti (ns. pieni heittopituus), on vaarana, että huoneilmaa lämpimämpi tuloilma kerrostuu katon rajaan ja päätyy siten suoraan poistoon.
Asunnoissa riski moiselle on pienempi, koska
- tuloilmalaitteet on tarkoitettu pienille ilmavirroille ja niissä on yleensä aika reipas heittopituus, mikä sekoittaa ilmaa tehokkaasti
- poisto ei ole katossa, vaan ilma virtaa oviraon kautta seuraavaan huoneeseen
Kiitoksia jälleen kerran. Tuo ilman liikkeiden rauhallisuus kuulostaa houkuttelevalta. Ilmalämpöpumppuja löytyy sellaisia, jotka tsekkaavat missä kohtaa ihmisiä on ja sen mukaan säätävät puhallusta. Sitä en tiedä että suuntaavatko puhalluksen poispäin vaiko kohti, mutta vastaava automatiikka sovellettuna radiaattorilämmittimiin voisi mahdollistaa hyvin minimaalisen energiantarpeen yhdessä. Törmäsin syrjäyttävän ilmanvaihdon käsitteeseen hiljan eräällä toisella foorumilla. Siinä ilmeisesti on juuri kysymys tuosta rauhallisesti liikkuvasta ilmanvaihdosta. Niitä ei käsittääkseni juurikaan käytetä omakotitaloissa. Varmaan kustannuskysymys.