Jumalan lapset

Olet käsittänyt aivan väärin Tervettuloa takaisin isän kotiin Aina on tuhlaajapojilla ja tyttärillä paikkan sydämmestämme

Jumalan lapsi tarkoittaa Jumalan siemenestä syntynyttä. Erilaiset porukat puhuvat mitä puhuvat, suunsa märkyydeksi, niista puheista ei kenekään pidä ottaa mitään vastaan.

Ikävä todeta kirkon edustajien toimivan juuri noin. Muualla Ehtoollisella käyvät pitää saada eroamaan kirkosta ja muualla ( oikein )kastettujen kirkkoon liittäminen pitää estää.

Jumalan lapset eivät ole tuomareita, mutta Jumalan sana tuomitsee synnitekijät. Karsintakirvestäkään ei ole annettu kenellekkään ihmiselle, se on ainoastaan Jumalalla:

Paavalin Epistola Roomalaisille 8

1. Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
2. Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
3. Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
4. Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.
5. Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.
6. Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.
7. Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.
8. Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
10. Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
12. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14. Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
15. Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
16. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.

Johanneksen Evankeliumi 15

1. Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on peltomies:
2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän.
3. Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.
4. Pysykäät te minussa, ja minä teissä. Niinkuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.
5. Minä olen viinapuu, te olette oksat: joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.
6. Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niinkuin oksa, ja kuivettuu, ja ne sidotaan kokoon, ja heitetään tuleen, ja palavat.
7. Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyvät teissä, mitkä ikänä te tahdotte, niin anokaat, ja te saatte.
8. Siinä minun Isäni kunnioitetaan, että te paljon hedelmää kantaisitte, ja tulette minun opetuslapsikseni.
9. Niinkuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä: kysykäät minun rakkaudessani.
10. Jos te minun käskyni pidätte, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä pidän Isäni käskyn ja pysyn hänen rakkaudessansa.

"Provokaattorix: Kun on kovasti rakastunut seurakuntaansa,sitähän mielellään lähteekin puolustamaan ja kaikkein parhaitenhan se onnistuu kun pitää seurakuntaansa kuulumattomia uhkana, vihollisinaan.Ja kun on täten sisäistänyt olevansa "etuoikeutettu" Jumalan Sanalle ja uskoo siitä ymmärtävänsä seurakunnassaan enemmän ja paremmin "totuutta" niin onhan siitä aina seurauksena oma kunnia ja ylpeys joista omahyväisyys ja ylimielisyys kanssaihmisiä,erityisesti ulkopuolella olevia kohtaan syntyy"

Tässä on selkeä kuvaus Damaskon tien tapahtumia. Näyttää, että esikoislestadiolaisuudessa on harhauduttu samaan, kuin Saulus aikanaan.
Ja sehän johtaa juuri edelläkuvattuun toimintaan nykyaikanakin. Kun esikoislestadiolaisuuteen on kasvanut suuri joukko "parhaani yritin"-kristityitä muutamien saarnaajien opetuksen mukaisesti, on tulokset näkyvillä "vain me"-opissa ja kattilan kannen päällä seisomisessa.
Jumala varjelkoon meitä tuosta "parhaani yritin"-kristillisyydestä, se on Kristuksen sovitustyön mitä suurinta halveksintaa.

piti olla ennen Damaskon tien tapahtumia

Olen huomannut, että osa ihmisistä puolustaa henkeen ja vereen asti juuri sitä herätysliikettä johon he ovat sattuneet syntymään. Usein he pitävät sitä virheettömänä ja ainoana oikeana ”siunattuna kristillisyytenä” tämän maan päällä.

Perusteet ovat usein esimerkiksi isäinsääntöjen tai vanhojen saarnaajien puheiden varassa. Puheissa siteerataan Lutheria valikoiden ja harhaanjohtavasti, jolloin puheesta saa sen käsityksen kuin oltaisiin Lutherin kanssa vankasti samoilla linjoilla.

Olen vakuuttunut siitä, että esimerkiksi johonkin lestadiolaisuuden haaraan syntynyt tietyn luonteenlaadun omaava ihminen pitäisi yhtä järkkymättömästi ainoana oikeana paikkana jotakin muuta lestadiolaisuuden haaraa jos olisi sattunut syntymään sen yhteyteen.

Näissä asioissa on jotakin samaa kuin kiihkonationalismissa, aivopesulla saadaan ihmeitä aikaan.

Sana ja sakramentit eivät kaikille riitä:
”Vain meillä saarnataan elävää Jumalan sanaa, kyllä muuallakin voidaan saarnata Raamatun mukaan, mutta siellä puhe on tyhjää, koska siitä puuttuu henki.”

Nooh ... ei enään niin kovin usein. MOni meistä on hengellisen kasvun myötä tullut kriittiseksi kaikkia ihmiskäskyjä ja järjestyksiä vastaan.