Nyt aloitan tämän keskustelun,ja pyydän ehdotonta rehellisyyttä,ihan kaikilta.
Kuten olette jo huomanneet niin minulla on kielteinen käsitys vl-opista.Ja omasta uskostani aion pitää kiinni,vaikka se teistä tuntuisi väärältä.
Olen todellakin huolissani lapsistani.Meillä on ympärillä aivan ihanaa vl-sukua.He kunnioittavat meidän elämäämme ja me heidän.He tietävät asenteemme vl-liikettä kohtaaan.
Mutta ongelma on juuri siinä,kun eihän kukaan näe mitään väärää omassa uskossaan.He tietävät meidän elämäntapamme,ja eivät varmastikkaan yritä opettaa toisin.Mutta,he haluavat käydä seuroissa,kun heistä se on hyvä,he ottavat lapsemme mukaan seuroihin,ja paikkoihin joissa on paljon vl-ihmisiä.Sukulaisemme tietävät asiat,mutta eihän muut vieraat vl-ihmiset tiedä mitä lapsillemme saa opettaa,eivätkä seurojen saarnaajat,ja eivät he varmastikkaan tiedosta tekevänsä mitään väärin kun seuroihin menevät.Me emme halua lapsiamme kasvattaa vl-liikkeen oppien mukaan.Niissä tilaisuuksissa opetetaan juuri niitä asioita joilta haluaisimme lapsiamme suojella,koska emme haluisi ristiriitaisuuksia kodin ja sukulaisten sanomisien välille.
Kuitenkin on kysymys tuollaisesta 2.5vuotiaasta lapsesta,jolla ajatusmaailma on juuri kehittymässä,ja hän joutuu hämilleen kun ei osaa asioita vielä itse käsitellä.
Haluaisin siis rehellisiä mielipiteitä sille miten olisi viisainta toimia,ettei lapsen mielenrauha järky.Myös teiltä vl-ihmiset.
Meillä kuitenkin opetetaan kunnioitus Jumalaa kohtaan,ja tärkeät elämänopit sekä kunnialliset ja kunnolliset elämäntavat,ja tietysti mitkä ovat syntiä ja niitä pitää varoa tekemästä.
Mutta esim.kun minä meikkaan,niin vl-ihmiset opettavat,että se on syntiä,niin lapsi saataa joutua hieman hämilleen tästäkin,koska noin pienen on vaikea ymmärtää vielä asioita.
Sitten,meillä opetetaan avioliitosta päinvastoin,meillä opetetaan harkitsemaan vakavasti ennenkuin avioliittolupauksen Jumalalle antaa.Teillä taas on ehdoton edellytys,että on mentävä nopeasti avioliittoon.Meillä on niin erilaiset opit,ja se huolettaa.
Kertokaa miten olisi viisainta toimia,kun emme näitä ihania ihmisiä haluaisi kuitenkaan menttää,vl-liikkeen oppien vuoksi.
Älkää nyt sitten missään tapauksessa ottako tätä loukkauksena itseänne kohtaan ihmisenä.
Kuten olette jo huomanneet niin minulla on kielteinen käsitys vl-opista.Ja omasta uskostani aion pitää kiinni,vaikka se teistä tuntuisi väärältä.
Olen todellakin huolissani lapsistani.Meillä on ympärillä aivan ihanaa vl-sukua.He kunnioittavat meidän elämäämme ja me heidän.He tietävät asenteemme vl-liikettä kohtaaan.
Mutta ongelma on juuri siinä,kun eihän kukaan näe mitään väärää omassa uskossaan.He tietävät meidän elämäntapamme,ja eivät varmastikkaan yritä opettaa toisin.Mutta,he haluavat käydä seuroissa,kun heistä se on hyvä,he ottavat lapsemme mukaan seuroihin,ja paikkoihin joissa on paljon vl-ihmisiä.Sukulaisemme tietävät asiat,mutta eihän muut vieraat vl-ihmiset tiedä mitä lapsillemme saa opettaa,eivätkä seurojen saarnaajat,ja eivät he varmastikkaan tiedosta tekevänsä mitään väärin kun seuroihin menevät.Me emme halua lapsiamme kasvattaa vl-liikkeen oppien mukaan.Niissä tilaisuuksissa opetetaan juuri niitä asioita joilta haluaisimme lapsiamme suojella,koska emme haluisi ristiriitaisuuksia kodin ja sukulaisten sanomisien välille.
Kuitenkin on kysymys tuollaisesta 2.5vuotiaasta lapsesta,jolla ajatusmaailma on juuri kehittymässä,ja hän joutuu hämilleen kun ei osaa asioita vielä itse käsitellä.
Haluaisin siis rehellisiä mielipiteitä sille miten olisi viisainta toimia,ettei lapsen mielenrauha järky.Myös teiltä vl-ihmiset.
Meillä kuitenkin opetetaan kunnioitus Jumalaa kohtaan,ja tärkeät elämänopit sekä kunnialliset ja kunnolliset elämäntavat,ja tietysti mitkä ovat syntiä ja niitä pitää varoa tekemästä.
Mutta esim.kun minä meikkaan,niin vl-ihmiset opettavat,että se on syntiä,niin lapsi saataa joutua hieman hämilleen tästäkin,koska noin pienen on vaikea ymmärtää vielä asioita.
Sitten,meillä opetetaan avioliitosta päinvastoin,meillä opetetaan harkitsemaan vakavasti ennenkuin avioliittolupauksen Jumalalle antaa.Teillä taas on ehdoton edellytys,että on mentävä nopeasti avioliittoon.Meillä on niin erilaiset opit,ja se huolettaa.
Kertokaa miten olisi viisainta toimia,kun emme näitä ihania ihmisiä haluaisi kuitenkaan menttää,vl-liikkeen oppien vuoksi.
Älkää nyt sitten missään tapauksessa ottako tätä loukkauksena itseänne kohtaan ihmisenä.
Vastaukset 58
Vanhimmat
ei kannata antaa lasta selkeiden väärien oppien opettajien matkaan. Pienen ajatusmaailma saattaa mennä aivan sekaisin, kun hänelle aletaan vieraiden toimesta "takoa" päähän juuri noita käsittämättömiä ja elämälle vieraita sääntöjä sekä opettaa väärin sitä, kuka on uskovainen ja Jumalan lapsi.
Lapsen mieli on herkkä. Kannattaa varoa.
Lapselle kannattaa puhua pienestä alkaen rakastavasta Taivaan Isästä, joka rakastaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Lukea lapsen kanssa illalla vaikkapa "Levolle laske Luojani" tms. rukous. Lukea lapsen kanssa joitakin hengellisiä lastenkirjoja. Tällä tavalla tehdä lapselle tutuksi Jumala ja Jumalan rakkaus.
Vl-kodeissa korostetaan pienille lapsillekin valtavasti syntejä ja monessa vl-kodissa pyydetään myös pienten lasten hiekkalaatikko"synnit" anteeksi joka ilta Jeesuksen nimessä ja veressä. Pidän henkilökohtaisesti tuota melko huonona menettelynä, koska pienen lapsen mielessä esim. käsite "synti" ei välttämättä ole lainkaan hahmottunut ja hän ei edes ymmärrä sanan sisältöä.
Unohtui äsken mainita, että mielestäni Jumalasta puhuttaessa on syytä opettaa lapselle käsitettä RAKKAUS eikä käsitettä PELKO.
Jumala on rakkaus.
1.Joh. 4:
"7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
Jeesus opetti" Antakaa lasten tulla minun tyköni,sillä heidän on Taivaan valtakunta"
Ajattele, sinun lapsesi on on uskovainen, Jos sinä et soisi hänen seuroissa käyvän, sillä joka pahentaa yhdenkään näistä pienistä, on parempi kuin myllynkivi hänen kaulaansa laitettaisiin.
En todellakaan usko että hän seuroissa kokisi ristiriitaisuutta, ennemmin niitä tulee siitä,jos sinä sanot uskovainen olevasi,ja kuitenkaan Hengen hedelmät eivät näkyisi sinussa, haluatko sitten lapsesi kasvavan sellaiseksi joka ei sitten isompana tiedä uskomisen asiasta,ja alkaa "maailmalliset tavat näkyä. Istutatko lapsesi mielummin television ääreen "oppimaan oikeata elämää",sellaisia lapsia käy todella sääli
Toivottavasti teet lapsesi ja itsesi kohtaan oikean ratkaisun,menkää molemmat seuroihin,ei se sinua pahenna,saisit ainakin oikeata tietoa tästä uskosta,etkä eläisi Torfinnin ja muiden väärän todistuksen varassa.
Lapselle kannattaa puhua pienestä alkaen rakastavasta Taivaan Isästä, joka rakastaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Lukea lapsen kanssa illalla vaikkapa "Levolle laske Luojani" tms. rukous ja saarnata synnit anteeksi. Lukea lapsen kanssa joitakin hengellisiä lastenkirjoja (esim.joulusta jouluun tai muuta kristillisyyden julkaisua) Tällä tavalla tehdä lapselle tutuksi Jumala ja Jumalan rakkaus.
Vl-kodeissa korostetaan pienille lapsillekin (valtavasti) syntejä ja monessa vl-kodissa pyydetään myös pienten lasten hiekkalaatikko"synnit" anteeksi joka ilta Jeesuksen nimessä ja veressä; Se on tärkeää. Pidän henkilökohtaisesti tuota hyvänä menettelynä, koska pienen lapsen mielessä esim. käsite "synti" ei välttämättä ole lainkaan hahmottunut ja hän ei osaa suhtautua siihen, kun lapsenusko loppuu. Näin hän rakkaasti oppii uskomaan ja perii iankaikkisenelämän.
Tuon myllynkivivertauksen olen kuullut kohdalleni äitienpäiväseuroissa ry:llä!
Itkin koko illan kotona. Kukaan ei lohduttanut. Minulla oli sellainen juhlapäivä sinä vuonna.
Omat lapseni olivat siellä esiintymässä. Saarnaaja tunsi minut ja tiesi, että olin seuroissa. Se ei ollut sattumaa, koska ennen seurapuhetta olin hänen kanssaan tekemisissä!
Tulipa mieleeni tosi paha muisto noista sanoistasi!!!
mikä auttaa. Toivotaan että etsikkoaikasi ei ole ohitse.
Mielestäni on väärin ajatella, että jos haluaa olla teikäläisten kanssa hyvissä väleissä ja pärjätä arjessa, niin se on etsikkoaikaa. Mutta on myönnettävä, että joidenkin teikäläisten kanssa rakkaus on todella "pitelemisessä". ;(
Toki tiedän, mikä lohduttaa murheellista ja auttaa synninhädässä.
Jumala on luvannut, että murheelliset saavat lohdutuksen ja Jeesuksen luona väsyneiden ja taakkansa alle nääntyvien on hyvä olla.
Näin on kohdallani tapahtunut. Siitä sydämeni on tulvillaan kiitosta Hänelle tälläkin hetkellä.
Haluisin sinulle sanoa,että luulen todellakin tietäväni miten hyväolo sinulla on sisäisenrauhasi kanssa.Onnea elämäänne jatkossakin.Elämässä on hyvä olla kun voi elää ilman jatkuvaa tuskaa.
En viitsi näitä kaikkia kirjoituksia edes lukea mitä ihmiset ovat vastailleet,joistain saataa vaan turhaan tulla pahamieli.
Kaikille ihanille kiitos kirjoituksista,ja myös "jänkäjoonaksille" hyvää jatkoa elämälle,ja voimia uskoa siihen omaan Jumalaan,ei vl-liikeeseen:)
Kiitokset viestistäsi!
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!
Jumala antakoon Luottamusta ja Voimia ratkaisuissa, jotka voivat olla särkemässä ihmisten tekemiä muureja ja vääriä siteitä.
Uskominen rauhaan ja vapauteen ja iloon asti on tärkeää! Se ei oikein onnistu, jos varomme ja orjailemme vaikka sukulaisiamme uskomme kustannuksella.
Jumalan Siunausta!
"Teidän mielestä on ehdoton edellytys että on mentävä nopeasti avioliittoon", näin kirjoitit. En tiedä mistä olet tuon käsityksen saanut jonka muistan lukeneeni jostakin muustakin kirjoituksestasi. Itse en ainakaan ole koskaan kuullut että neuvottaisiin menemään pian tai mahdollisimman nuorina avioliittoon pikemminkin päinvastoin. Siis vllät menevät aivan samoin naimisiin kuin ketkä tahansa, toiset nopeammin ja lyhyen seurustelun jälkeen toiset seurustelevat useita vuosia. Missään ei neuvota avioitumaan mahdollisimman pian. Ja seurustella voi avoliitossa asumattakin.
Meidän perhettä tuo ongelma on vielä lähempänä. Siksi haluan osallistua tähän keskusteluun.
En kirjoita nyt heti aluksi niistä vaikeuksista, jotka perheen sisällä ovat olleet. Ne ovat liian intiimejä kerrottavaksi täällä, perheen sisäisiä juttuja.
Olen pannut merkille sen, että pienet lapset eivät miellä eli ymmärrä vl-opetusta oikein tarkkaan seuroista tai pyhäkoulusta, vaikka siellä ns. "vainme"-oppi onkin taustalla ja joskus esilläkin selvästi. Ajattelukyky ei riitä karsinointiin.
Jos kotona ei tuota opetusta "kädestä pitäen" ja muita osoitellen lapsille opeta, niin menee aika kauan, ennen kuin lapsi sen saarnoista hoksaa.
Suurimmat surut minulle ovat tulleet siitä, että toiset lapset ovat meidän lapsille jo ennen ala-astetta kertoneet: "Teidän äitipä ei pääse taivaaseen." Lapseni on sitten ihmeissään kysellyt, miksi noin sanottiin leikin keskellä.
Toiset ristiriitaviestit lapsilleni ovat sitten tulleet vl-koulukavereilta. "Ei teidän äiti ole mikään uskovainen, kun se ei käy seuroissa."
Tai lapsi istuu yksin sivummalla ja kertoo, ettei enää katso telkkaria, kun naapurin vl-lapsi sanoo, että silloin joutuu tulijärveen, eikä lapseni sinne sano haluavansa.
Tervehtimistilanteessa meidän lapsiamme tarkkaillaan ja ehkä funtsitaan, voiko hänelle sanoa jt:n. Kerran nuori sukulaismies oli kysynyt tyttäreltäni, kenelle teidän perheessä saa sanoa jumalanterveen. Eihän rippikouluakäymätön lapseni sitä voinut tietää. Ei hänelle ollut selvää, ketkä olivat meillä matkalla helvettiin ja ketkä taivaaseen veeällien mukaan.
Siinä muutama esimerkki kentältä. Omasta kokemuksesta eikä kuulipuheita! Silmälasini ovat kyllä eivl-mallia, joten värivirheistä voi joku syyttää. Nimittäin jos oikea värikartta on vain veeällillä? ;(
seuroihin.
Pari kyssäriä?
Miksi lapsi 'haetaan' seuroihin, vaikka et sitä itse halua? (Puhuit myös lapsista?)
Mikä on suhteesi vl-liikkeeseen?
Alkuun haluaisin kommentoida paria asiaa.
Sinulla on ympärilläsi vl-sukulaisia ja he ovat ymmärtääkseni pääasiallinen "tietolähteesi" muodostaessasi kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta. Kuitenkin myös tällaisessa yhteisöllisessäkin kulttuurissa on eroja yksilöiden välillä. Kirjoituksistasi olen saanut kuvan, että vaikka Sinulla onkin vilpitön halu ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja tapasi käsitellä asioita on useimmiten rakentava, on näkökulmasi kuitenkin sangen kapea ja vaikuttaa sen takia asenteelliseltakin.
Yksi sellainen minun korvaani pistänyt asia tässä avauksessasi oli tuo mainitsemasi "ehdoton edellytys mennä nopeasti naimisiin". Ei pidä paikkaansa. Vanhoillislestadiolaiset solmivat avioliiton tietoisena siitä, että avioliitto on Jumalan asettama ja Pyhä eikä avioero juuri missään tilanteessa tule kysymykseen. Kyllä avioliittolupauksen antaminen Jumalan edessä on vl-nuorille siinäkin mielessä hyvin vakavan harkinnan jälkeen otettava askel.
Vl-liikkeessä myös koulutus on arvostettua, naisilla siinä kuin miehilläkin ja onhan selvää, että jos haluaa opiskella pidemmälle, se on helpointa tehdä ennen naimisiin menoa ja perhevastuita. Minusta tämä on sangen yleinen ajattelutapa. Itsekin opiskelin pitkään, olin naimisiin mennessäni lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä ja niin ovat olleet useimmat ystävänikin.
Olen myöskin pienten lasten äitinä sitä mieltä, että vanhoillislestadiolainen usko on lasten kannalta hyvin lempeä. Edellisen nimimerkin kirjoitusta kommentoin sen verran, että itse muistan lapsuudesta erityisen hyvin sen rauhan ja turvallisuuden tunteen, minkä saattelemana mentiin nukkumaan iltarukouksen ja -siunauksen jälkeen. Vasta paljon myöhemmin ovat tulleet vastaan hengelliset kamppailut ja kysymykset. Mutta itse koen antavani lapsilleni suuren lahjan juurruttaessani heitä tähän uskoon.
Mutta noista käytännön kysymyksistä sitten. Oletko koskaan jutellut sukulaisillesi, että et halua pieniä lapsiasi vietävän vl-seuroihin? Voisit perustella sen ihan niin kuin kirjoituksessasikin, eli pelkäät lasten hämmentyvän erilaisista opetuksista. Etteivät he välttämättä osaa erottaa asioita toisistaan.
Jos itse olisin Sinä, selittäisin lapsilleni (tietysti pitäisi olla vähän vanhempia lapsia kuin 2,5 vuotiaita), että maailmaa katsellaan hyvin monenlaisista eri näkövinkkeleistä. Vanhoillislestadiolaiset uskovat ja opettavat siten, kuin seuroissa kuulee, mutta esim. Sinä itse ajattelet asioista toisin.
Lapset ovat yllättävän fiksuja ja jo yllättävän pieninä. Ei heitä kuitenkaan voi loputtomiin varjella kodin ulkopuolisilta vaikutteilta. Siksi olisikin tärkeätä, että turvalliset vanhemmat olisivat lähellä pohtimassa vastaan tulevia kysymyksiä. Elämä ei kuitenkaan koskaan tarjoa lopullisia vastauksia oikeastaan mihinkään. Siihen saa ihminen tottua.
Kaikkein parasta minusta olisi, jos lapsen rinnalla olevilla aikuisilla olisi elämän antamaa kaikupohjaa ja sydäntä suhtautua suvaitsevaisesti ja arvostaen kaikenlaiseen erilaisuuteen ja erilaiseen ajatteluun ja että sellaista elämänviisautta vasten lapsi voisi peilata omia hahmoaan etsiviä ja pikkuhiljaa rakentuvia näkemyksiään. Tämä ei sulje mitenkään pois sitä, että samanaikaisesti vanhemmilla voi olla hyvinkin selkeät henkilökohtaiset näkemykset, esim. hengellisissä kysymyksissä.
Lapset ovat yllättävän fiksuja? Luonnostaan?
En ole samaa mieltä.
useimmat lapset ovat. Kyselevät ennakkoluulottomasti, ovat joustavia, eivätkä erilaisuudesta hätkähdä, jos vanhemmat eivät niin opeta. Kyllä vanhetessa yleensä luudutaan, asenteellistutaan ja umpioidutaan.
Tajusin tuon Marian kommentin. Miten sinä sitten ajattelet?
Ajattelin tuota siten, että lapsesta ei kannata sanoa, onko hän oikeasti fiksu vai ei. Pieni lapsi uskoo herkästi kaiken - vähemmänfiksunkin asian!
Kaikki on kiinni siitä, miten fiksusti me aikuiset osaamme antaa mallia käytöksellämme ja puheillamme lapsille.
Lapsi uskoo sitä aikuista, johon hän luottaa ja joka on hänen turvansa. Vaikka aikuinen ei aina pystyisikään olemaan Aikuinen, lapsi oman turvallisuutensa takia tukeutuu sellaiseenkin.
Sen vuoksi lapselle voi opettaa melkein mitä vain. Hänen omantuntonsa voi trimmata niin herkäksi ja erikoiseksi kuin läheisin aikuinen haluaa tai ymmärtämättömyyttään tekee.
Fiksuus on aikuisessa! Ja fiksut aikuiset siirtävät sen kasvatuksessaan lapsille. Ja lapsestakin tulee - yllättävän fiksu!
Tajuan Marian kirjoitukset. Luultavasti melkein oikein?
Mutta en tajua niitä aikuisia, jotka kasvattavat lapsensa erottelemaan ja luokittelemaan uskon vuoksi muita ihmisiä.
Lapsiraukka toistaa sitten kuulemansa ja yksinkertaistaa vielä sanoman. Totuus ei tule aina lasten suusta! Sieltä voi tulla myös aikuisen opettama valhe.
Olen siinä kanssasi ihan samaa mieltä, että "lapsen suusta kuultava totuus" on aika pitkälle se, minkä vanhemmat ovat hänelle opettaneet. Siksi vanhemmilla on niin suuri vastuu ja ehdoton velvollisuus olla rehellisiä.
Lasten fiksuudella tarkoitan sitä, että hän ymmärtää monimutkaisiakin asioita jos ne hänelle hyvin perustellen selitetään. Esim. se, että minä uskon näin, mutta joku toinen taas ihan toisin, mahtuu kyllä lapsen ajatusmaailmaan.
Aivan,sinä olet tajunnut asian ytimen.Me haluamme opettaa lapsemme hyväksymään kaikki ihmiset samanarvoisina.Emme halua,että ihmisiä aletaan haukkumaan heidän uskonsa vuoksi,vaan että jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Tiedän, että lapset ymmärtävät monimutkaisiakin asioita. Kun turvallinen aikuinen selittää juuri noin kun sanot, niin lapselle ei jää mielen syövereihin epävarmuutta toisten pahoista sanoista ja puheista.
Esim. oman vanhemman arvostelusta, jonka naapuri tai sukulainen päästelee tyhmyyttään tai hengellistä sokeuttaan.
Olen niin monesti joutunut tuohon tilanteeseen ja tunnen etten ole osannut lapseni kysymyksiin tarpeeksi vakuuttavasti vastata. Se on minulla kuormana itselläni, koska olisin halunnut antaa turvallisen ja laupiaan kuvan Taivaan Isästä, mutta en ole pysynyt. Olisin halunnut lievittää sitä ristiriitaa, jonka lapseni on kokenut.
Onneksi Jumala on väkevä korjaamaan kaiken ja ohjaamaan lastenikin elämää, vaikka itse olen siinä epäonnistunut...
Sinä vaikutat aika järkevältä.Olemme täällä todella mieheni kanssa miettineet,että miten selittäisimme lapsillemme näitä uskon eroavaisuuksia.Emme kuitenkaan halua antaa lapsille huonoa kuvaa heidän vl-isovanhemmistaan ja heidän uskostaan.Tämä sinänsä hankalaa,kun koitamme opettaa lapsillemme,että jokainen ihminen on samanarvoinen,ja sitten siltäpäin esim.vl-serkut sanovat juuri nuo ilkeät asiat.
Jos löytyisi joku järkevä neuvo,niin oten sen mielelläni vastaan.
Eläydyn kysymykseesi funtsimalla, mitä mieleeni tulisi, jos vaikka joku pieni Jehovan todistaja sanoisi lapselleni pihalla, että lällällää, sinäpä et pääse paratiisiin kun sinun vanhempasikaan eivät kierrä ovelta ovelle tekemässä lähetystyötä! Miten selittäisin?
Kertoisin, että he uskovat niin ja me uskomme eri tavalla, esim. minä tämän lapseni äitinä en ajattele noin. Vaikka se toinen lapsi sortuikin nyt vähän ikävästi käyttämään uskoa vahingoittamistarkoituksessa, aseena, täytyy kuitenkin kunnioittaa ja yrittää ymmärtääkin toisten erilaisia uskonnollisia näkemyksiä, koska ne ovat ihmisille usein hyvin vakavia asioita. Mutta kunnioittaminen tai ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi ajatella samalla tavoin.
Ja että monet asiat ovat Taivaan Isän suuria salaisuuksia, joihin ei täysin varmoja vastauksia ole meillä aikuisillakaan.
Ja että lällättää ei saa koskaan, sillä se on rumaa ja siitä tulee paha mieli.
Olen tuosta kanssasi samaa mieltä.Ja isommille lapsille tämä selittäminen käy kuin luonnostaan,on helpompi puhua kun tietää,että he osaavat asioita jo jonkunverran käsitellä.
Noita pieniä vain ajttelin kun heidän on niin vaikea vielä asioita käsitellä,ja kun toisaalta kuulee muuta kun itse koittaa opettaa.Mutta varmasti myös näiden pienten ajatusmaailma alkaa laajentumaan,ja hekin alkavat asioita luonnostaan kyselemään,niin sitten se selittäminen on jo helpompaa.Kiitos sinulle ja hyvää jatkoa:)
Lasten lällätykset on varmasti laitetteva omaan lokeroonsa eikä niihin tarvitsisi takertuakaan.
Mutta jos jonkun usk.ryhmän lapset tai aikuiset käyttävät uskonasiaa toisten kiusaamiseen ja syrjimiseen, niin se on estämässä muutakin yhteisymmärrystä ja -työtä.
Se lyö kiilan ihmisten väliin ja särkee kanssakäymisen muitakin mahdollisuuksia.
En ainakaan itse halua olla sellaisten kanssa tekemisissä, jotka tuota "asetta" käyttävät minua vastaan. Miksi väkisin vänkäisin sellaisten seuraan?
Toki lapset ovat eri asia kuin aikuiset. Silti kuitenkin pidän lapsia kodin peileinä ja ajattelen syitä, mistä joku lapsi saa lällätyksensä aiheen. Oli se sitten s-n huora, kommunisti, homo, lesta... jne jne!
Miten sitten kun aikuiset ovat tuolla tasolla ja käyttävät tuota "asetta" toista vastaan?
Anteeksi vain, mutta minulla ei meinaa "ymmärrys" ja suvaitsevaisuus riittää!
Ja lisää paukkuu, kun sanoo jotain...
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat..Yritämme opettaa lapsemme siten,että minkäänlaisia lällätyksiä ei kenellekään lällätetä..Jos vaikka saisin tietää,että lapseni muiden mukana lällättäisi,että lesta,lesta,niin pitäisin lapsilleni puhuttelun..Koska emme itsekkään kotona opeta niin,että ihmisiä saa lällätellä siitä mitä he ovat...Siksi onkin erittäin ikävää,että joku toinen sitten näin kuitenkin tekee...Jokaisen vanhemman pitäisi kuitenkin opettaa lapsiaan siten,etteivät he puhuisi ulkopuolella niitä asioita joita he eivät vielä itsekkään ymmärrä..ja tuskin he enään aikuisempana niitä lällättäisivät,kun ymmärtävät niiden tarkoituksen...Lapset ovat kuitenkin lapsia,ja lapsen mieli on äärinmäisen haavoittuva,siksi tämä huoleni...Olen itsekkin ikävä kyllä kuullut,kun eräs uskova lapsi totesi ei-uskovan lapsen joutuvan helvettiin,ihan siinä vain kesken leikin näin tuumaili.
Minulla itselläni on vain tuo uskonnollinen vallankäyttö niin kipeä asia, että sellaisen kokeminen tuntuu tosi pahalta. Ja siihen reagoin voimakkaasti. Haistan sitä juuri noissa lasten suusta tulleissa kommenteissa, vaikka ne ovatkin lähtöisin aikuisten ajatusmaailmasta. Saati kun olen kuullut niitä isompien suusta!
Lapset ovat niin fiksuja, etteivät he lajittele ihmisiä keinotekoisten ja luuloteltujen rajojen mukaan. He eivät leimaa toisen vilpitöntä ystävällisyyttä ja uskonnollisuutta vääräksi. Jos sitä ei ole heille nimenomaan opetettu!
Kirjoitin äsken sinulle vastauksen. Näyttää, että se on jossakin matkalla vielä. Jospa se tulisi näkyviin, kun laitan tämän perään?
pistät 2 ja puolivuotiaan lapsesi tuttujen mukaan eri tilaisuuksiin.....kyllä lapsi tarvitsee äitiään, älä toki pientä pallottele.
ihmettelen samaa, että missä mennään 2,5 vuotiaan lapsen äiti??????? laitat lapsesi tuttujen mukaan iltatilaisuuksiin yms. outoa!!!!! ketähän tuttusi ovat??? lapsen paikka on mielestäni äidin ja vanhempien luona ja kyllä äidin pitää niin paljon rakastaa lastaan, että ei päästä sitä kaikkien tuttujen mukaan jos he mukamas opettavat väärin!!! äiti "määrää" mihin 2,5 vuotias lapsi menee....
eli mielestäni äiti saat katsoa syvälle peiliin etkä syyttää lestadiolaisia
Kyllä te todellakin olette erittäin ilkeämielistä sakkia!!!!Älkää yhtään enään ihmetelkö miksi niin moni pitää oppejanne vääränä.Onneksi tiedän,että on ihaniakin vl-ihmisiä.
käteen...
Olenko minä täällä mielestäsi haukkunut jotain yksittäistä ihmistä?Tietääkseni en ole ketään arvostellut,olen arvostellut vain vl-oppeja!Onneksi sinä teet hyvin selväksi ne opit!
Kun kerran kärsit tilanteesta, sinun tulee ehdottomasti toimia siten että olet ennenkaikkea tasapainossa itsesi ja oman perheesi kanssa! Jos sukulaiset loukkaantuvat siitä, se on heidän murheensa. Lapsesi kuuluu SINULLE ja sinulla äitinä on ehdoton oikeus päättää siitä minkälaisen opetuksen/vaikutuspiirin keskellä hän on. Muista että sinä olet myös lapsesi suojelija!
Kerroit että sukulaiset "hakevat lapset" teiltä?
Itse en kyllä suosutuisi moiseen käytäntöön edes suksulaisrauhan kustannuksella. Omien sukulaisteni kanssa on tullut monenlaista ristiriitaa uskonasioista, koska he eivät ole uskovaisia, kun taas oma perheeni on. Jopa lasten synttäri/joululahjoja myöten olemme puhuneet asiat selväksi omien ja vaimoni vanhempien kanssa, että minkälaisia ei uskonvakaumuksen takia oteta vastaan. Kun he ovat pyytäneet viedä lapsia jollekin reissulle, josta meillä on ollut jonkunlaisia epäilyksiä, olemme puhuneet asiat reilusti ja suoraan halki ja ilmoittaneet, mitä hyväksymme ja mitä emme. Vaihtoehdoiksi olemme asettaneet selkeästi, että joko toiveitamme noudatetaan, tai sitten lapset eivät lähde mukaanne lainkaan.
Kun asiat puhutaan ihan suoraan ja rehdisti kasvotusten ja seisotaan vahavana vanhemman oikeudessa jota KUKAAN ei voi riistää/kyseenalaistaa, niin kyllä vaikeatkin sukulaiset ennen pitkää ymmärtävät asiat ja suosutuvat pikkuhiljaa tilanteeseen. Ainakin meillä on käynyt niin, mutta aina ei voi ristiriidoilta tai muilta riidoilta välttyä jos joku sukulaisista ei tahdo kunnioittaa vanhempien oikeutta. Silloin on valittava kahdesta: joko puolustaa lastaan, tai taipua ja alistua sukulaisrakkauden nimissä.
Kannattaa miettiä, suostuisivatko vanhoillislestadiolaiset sukulaisesi toisinpäin olevaan tilanteeseen, eli jos sinä veisit heidän pientä lastaan vaikkapa jonkun toisen herätysliikkeen seuroihin? Miten luulet heidän asiaan suhtautuvan? Vaikenisivatko he sukulaisrakkauden nimissä?
Joskus sukulaiset voivat käyttää hyväkseen eräänlaista pinnallista "sukulaisrakkautta" ja hyvää käytöstä, iloista kanssakäymistä yms. eivät välttämättä pahaa tarkoittaen, vaan YMMÄRTÄMÄTTÄÄN tai sitten pelkkää häikäilemättömyyttään. yliystävällinen kanssakäyminen kun saa monesti aikaan ilmapiirin, jossa tunnet itsesi jonkinlaiseksi sukulaisrauhan rikkojaksi jos puutut asiaan jota et pidä oikeana ja jos tunnet oikeuksiasi poljettavan lapsesi vanhempana.
Vilpitön neuvoni on sinulle:
Puhu asiat vl-sukulaistesi kanssa rehdisti vasten kasvoja halki poikki ja pinoon! Sano, ettet voi hyväksyä että omaa lastasi enää kuljetetaan uskonnollisessa yhteisössä jossa opetetaan vastoin sinun omaa käsitystäsi ja että äitinä sinulla on OIKEUS myös kasvattaa lastasi niinkuin itse parhaaksi näet! KUKAAN ei voi kyseenalaistaa tätä oikeuttasi! Ei kukaan! Sinun tulee taistella lapsesi puolesta!
He ehkäpä vetoavat siihen, etteivät ole "mitään pahaa " tekemässä hänelle ja saattavat syyllistää sinua ja "kummastella" miksi haluat "riitaa"...
-Muista kuitenkin, että ensinnäkin mitä tulee käsitykseesi vl-opista ja siitä onko pienen lapsen hyvä olla sellaisessa yhteisössä paljon mukana, OLET TÄYSIN OIKEASSA! Et voi tulevaisuudessa välttyä siltä että noissa yhteyksissä lapsellesi opetetaan joko suoraan tai epäsuorasti että "äiti ei ole uskomassa" tai että "äiti on syntinen koska meikkaa" tai että "äiti joutuu tulimereen, koska ei ole tehnyt parannusta" ja pieni lapsi imee kaiken itseensä kuin pesusieni, kunhan vähän kasvaa ja alkaa ymmärtää mitä puhutaan.
Varmaa on etteivät vl-sukulaisesi ITSE milloinkaan suosutuisi vastaavaan tilanteeseen, eli että sinä kujettaisit heidän lapsiaan edes yhdessäkään muun liikkeen seuroissa! Voit kysyä tätä heiltä suoraan!
Vahvista itsesi! SINÄ olet rakkaan lapsesi äiti ja vastuussa hänestä! Kellään muulla ei ole oikeutta puuttua siihen asiaan, ei edes "rakkailla" ja yliystävällisesti käyttäytyvillä lähisukulaisilla!
Vanhemmuus tuo mukanaan paljon iloa. mutta myös taistelua, varsinkin ajattelemattomien sukulaisten puolelta monesti! Itse olen sen kokenut! Silloin sunulta kysytään vahvuutta ja voimaa taistella oikeuksiesi puolesta. Kärsit silminnähden nykyisestä tilanteesta, joten on lienee turhaa yrittää vakuutella itselleen, että "huolehdin turhia" tms. Puhu asiat selväksi ja sano että tästälähtien lapsesi lähtee VAIN sinun mukanasi sellaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin/yhteyksiin joiden katsot olevan OMAN uskonvakaumuksesi mukaisia! Lopultakin tämä on siunattu tie, vaikkei se aina ole helppo!
Kun olet vahvistanut itsesi ja puhunut asiat heidän kanssaan päättäväisesti, huomaat että sinun on helpompi olla! Jos he loukkaantuvat, he eivät silloin KUNNIOITA oikeuksiasi päättää oman lapsesi asioista! Muista etteivät he itsekään suostuisi sinun "kenkiisi" astumaan! Vanhoillislestadiolaisliikkeen ja sen käytäntöjen/oppien suhteen olet oikeassa, he ovat väärässä ja opettavat lapsellesi lopultakin Jumalan Sanan vastaisia oppeja. Pysy lujana!
Siunausta ja voimia!
Uskallatko sanoa mihin uskontokuntaan kuulut?
Kun sanoit että olette uskova perhe!
Perehdyn kirjoitukseesi myöhemmin,kunhan kyyneleet katoaa.
Varmaankin uudet kirjoitukset selventää väärinkäsitystä lapsen viemisestä.
tähden ota itseesi liikaa. Tällaiset palstat eivät ole sinunlaisille parhaita paikkoja, koska täällä "kasvottomana" voi sanoa toiselle vaikka miten, ja esiintyä vaikka minä. Et voi tietää onko VL:nimen takana vaikka joku torfinnee.
Olisit heti sanonut että sukulaisesi on vanhempasi. Olisi varmasti muuttanut asiaa ja moni ei olisi ojentanut sinua.
Tuskin kukaan VL lähtee viemään vieraan lapsia seuroihin kysymättä lupaa. Eriasia on esim.isovanhemmat, jotka voivat pitää itseään vanhemman asemassa.
Ystävällisesti: yks vl
Kiitos kannustuksesta.Niin puhuin sukulaisista,koka meille on itsestään selvää,että vain lahimmät sukulaiset ovat lastemme hoitajia,silloin jos lapsemme on posi kotoa.
En noita kirjoituksiani niin itseeni ota,mutta julmalta tuntuu aina uudelleen kohdata tuo ilkeämielisyys meitä "tavallisia taapertajia"kohtaan..Sehän on totuus,monet teistä vl-ihmisistä pitävät meitä kaikkia huonoina ihmisinä,tämä opetetaan jo lapsille.
Me taas haluamme opettaa toisinpäin.Me haluamme,että jokaisen ihmisen uskoa Jumalaan on kunnioitettava.Ei ihmstä tee huonoksi se,että hän elää erilailla kuin me,ja että tekee asioita joita itse emme tee.
Jos me opetamme lapsemme pitämään kaikkia ihmisiä samanarvoisin,niin ei ole kiva,että joku jotain uskontoa edustava tulee sanomaan lapselleni,että minä pääsen taivaaseen ja sinä joudut helvettiin,meillä opetetaan ettei ketään saa tuomita.
Siksi olen niitä seuroja vastaan,kun jostain lapsetkin oppivat tuon "vain me opin",ja en halua lastemme eläväm siinä uskossa ettei hän ole Jumallalle kelpaava kun ei ole vl.Ja vaikka lapsestamme tulisikin vl,niin o.k.Mutta taas on väärin oppejamme kohtaan,että hän ajattelee muiden sukulaistensa joutuvan helvettiin.Me uskomme vahvasti Raamatun sanomaan,Jeesus hyväksyy kaikki jotka häneen sydänmestään uskoo,ja muuksi emme aio sitä muuttaa,vaikka tämän vl-ihmiset tuomitseekin vääräksi uskoksi.
Hyvää päivän jatkoa,sekä elämän jatkoa sinulle!
Kuulun Evankelisluterilaiseen kirkkoon, typerä vl-pölkkypää!
-Ihan turha laittaa mitään vl-saarnoja,sillä uskoani Jeesukseen en vaihda vl-liikkeen oppeihin,vaikka uskonne olisi oikea,niin oppejanne en hyväksy.On jokaisen oma asia mihin haluaa uskoa.Sen päättäkööt yksin Jumala,kuka meistä on oikeassa.
-Seuroihin en mene koska siitä ei ole minulle mitään hyötyä,kuuntelisin vain mielestäni väärien opettajien saarnausta.
-Meillä opetetaan,että Jumala on rakkaus,ja Jumalan tahtoa on kunnioitettava.
-Lapseni on isovanhempien luona kylässä,he vahingossa kertoivat olevansa seuroissa.(en itse näe siinä mitään väärä jos lapsi mummolla,kun joku ilmeisesti ihmetteli.Eli kukaan ei hae lapsiamme tuosta vaan seuroihin,me olemme luulleet,että lapsi on vain mummolla.
-Meillä itsellä on ainakin henkilökohtaisia kokemuksia siitä,kuinka useat vl-ihmiset(eivät kaikki edes sukua)painostivat avioliittoon.Olemme kyllä aviossa,mutta ihan omasta tahdostamme.
-Kun olemme yrittäneet kysyä asioita jotka mielestämme Raamatussa kerotaan erilailla kuin vl-opettaa,niin olemme saaneet joitain vastuksia,mutta olemme saaneet myös vastauksen,että näitä uskon asioita ei pidä alkaa järjellä eikä sydänmellä ajattelemaan,koska on pian vaarana ettei usko kuin oikea vl.
-Joku kirjoitti jostain lapsista,onko todellakin mahdollista,että esim.lapsemme vl-serkut voivat sanoa lapselleni,että sinä et pääse taivaaseen vaan joudut helvettiin?Voiko vain me oppi tarttua jo vl-lapsiinkin?
-Kuka teille opettaa ne asiat mitä saatte tehdä ja mitä ette?Ainakin täälläpäin laitetaan saarnamiehet asialle jos on tehnyt jotain väärin,vanhemmat eivät paljon opeta,vaan kääntyvät saarnamiehen puoleen.
-Rippikoulussa opetetaan aika paljon kyllä vl-liikkeen säännöistä,ja siksi rippikoulu onkin vl-lapsille eri.
-Muistakaa,että minä en tuomitse teitä uskonne takia,te uskotte myös Jumalaan,teidän oppinne ovat vain väärät minusta.Älkää tekään alkako minua haukkumaan,että minun uskoni on väärä.Teidän monet opit ja säännökset ovat ihmisen keksintöä,ei Jumalan.
Se minkä te koette oikeaksi,niin minä koen vääräksi,se minkä minä koen oikeaksi,te koette vääräksi,älköömme tuomitko toisiamme tämän uskomme vuoksi.
Luen noita vastauksia paremmalla ajalla,mutta kiitos tähän asti vastanneille:)
Tuskin välinne siitä tulehtuvat, jos yksinkertaisesti sovitte, että raja kulkee siinä, että teidän lapsia ei viedä vl-seuroihin. Yhteinen yhdessäolo muissa merkeissä varmasti järjestynee. Ymmärsin, ettette itsekään käy vl-seuroissa.
Mielellään tietenkin näen kaikenikäisiä muitakin kuin vliä seuroissa, mutta ei se ole mielestäni oikein, että ketään sinne väkisin tai vastoin tahtoa puohataan tai että ei-vl vanhempi pahoittaa mielensä, jos hänen lapsensa ovat seuroissa. En minäkään haluaisi omien lapsieni kulkevan vaikka helluntailaisten tilaisuuksissa, vaikka muuten varmasti arkielämässä voin olla ja haluan ehdottomasti olla eri vakaumusta edustavien ihmisten ystävä.
kysyn vieraan lapsen vanhemmilta, että onko mitään sitä vastaan, että lähtevät seuroihin.
Hyvin teet jos päästät:)
sanomalla, että keskustele rohkeasti läheistesi kanssa. Täytyykö lapsille "saarnata" uskosta? Ei mielestäni,kirjastoissa ym. on saatavana ihania uskontoonliittyviä kirjoja, joiden avulla voi lasta opettaa tuntemaan Jumalaa ja Jeesusta.Ihan pienelle lapselle voisi aloittaa kertomisen hyvistä asioista ja vähän vanhempana vasta kertoa niistä julmemmista jutuista. Tietysti oikean ja väärän erot opetetaan jo pienestä lähtien. Kerkeävätkö ja jaksavatko suurperheiden äidit lukea lapsillensa kirjoja? Ja eikö lapsen paras koti ole vanhempien hyvä parisuhde, mutta monesti vanhemmat sisarukset "kasvattavat" nuoremmat sisarukset!
Samaa ihmettelen kuin muutama muukin kysyjä: miten on mahdollista, että lapsesi "viedään" tahtomattasi vl-seuroihin? Ymmärrettävää kyllä silloin, jos esimerkiksi isovanhemmat vievät, heitä ei ehkä halua loukata kieltämällä.
Enpä silti usko, että sieltä traumoja jää. En viitsisi ärsyttää sanomalla tätä, mutta sanonpa kuitenkin: käsityksesi vl-seuroista saattaisi muuttua, jos kävisit niissä joskus.
Itselleni sattui joskus, että lasten ei-vl-kavereita osui meille pyhäkouluaikaan (sattui meidän pyhäkouluvuoro) ja halusivat osallistua. Laitoin lapset kysymään kotoaan puhelimella lupaa ja kun lupaa ei saatu, naapurin lapset ajettiin kotiinsa;-). Ei viitsi ajatellakaan, millainen meteli olisi noussut, jos ei oliti huomannut kysyä vanhemmiltaan.
Olimme aika vasta muuttaneet nykyiseen kotiimme ja meillä pidettiin ensimmäinen pyhäkoulu. Sattuivat sinä sunnuntai-aamuna olemaan naapurin lapset meillä leikkimässä ja kun pyhäkoululapsia alkoi tulla ilmoittivat naapurinkin lapset haluavansa osallistua pyhäkouluun. Mies soitti naapuriin ja kertoi, että meillä on pyhäkoulu ja että se pidetään rauhanyhdistyksen toimesta, olemme vanhoillislestadiolaisia. Naapurin lasten isä, nuori mies antoi oitis hyvin mutkattomasti luvan ja kertoi isoisänsä olleen vl-pappi ja muistavansa hyvin lämpöisiä seuramuistoja lapsuudesta.
Siitä lähtien naapurista on aina muistettu huolehtia, että heidän lapset ovat paikalla pyhäkoulun aikaan.
Minäkin voisin ihan hyvin hyväksyä tuon pyhäkoulun.En uskokkaan,että siellä mitään pahoja saarnataan,ja opetetaan "talon"tavoille.Ihan kivoja sellaset on.
Niin en todellakaan ole tarkoittanut,että lapsi vaan lähetetään jonkun mukaan.
Siis lapsemme on isovanhemmilla,ja he ovat hänet vienneet seuroihin.Me olemme luulleet,että lapsi on vain mummolla.
No en nyt enempää asioita mieti.Me vain haluamme pitää omista opeistamme kiinni.Ihan turha ainakaan kenenkään vl-ihmisen on toivoa,että uskoni muuksi muuttaisin.Niin paljon taas itkua ja pahaamieltä saitte aikaiseksi.Inhottavaa kun hyökkäätte joukolla yhden ihmisen kimppuun.Siis en tarkoita nyt sinua,vaan tässä muutamia kirjoituksia.
Ja me jotka olemme uskomassa, emme hyväksy sekaoppia ja haluamme pitää kiinni uskostamme...Pidä sinä sitten kiinni lapsestasi, äläkä muita syytä...
En syytä ketään.Ongelman on juuri se,että haluisin pitää lapseni,ja myöskin ihanat vl-isovanhempamme,ja myöskin muun suvun.Siksi kysyin neuvoja,että miten viisainta olisi toimia.Me emme vain todellakaan voi sille mitään,että emme tunne vl-oppeja niiksi oikeiksi.Ja aivan turha meitä on sen vuoksi kenenkään tuomita.
Onneksi täällä on myös sinunlaisiasi vl-ihmisiä,jotka tuo hyvin esille ne vl-opit.
Mutta onneksi myös täältä löytyy vl-ihmisiä jotka ajattelevat sydänmellään ja järjellään.
lapsena ollessani.Muissa pyhäkouluissa olen kyllä saanut kulkea; helluntailaisista pelastusarmejalaisiin, ym vl:istä eronneissa... Kun tein parannuksen 18 vuotiaana, silloinkin vanhempani yrittivät estää, ja aivopestä, että olisin jättänyt vl-uskon , mutta tuloksetta ei ihminen voi sitä muuttaa mitkä Jumalan ovat.
Siis vasta 18 vuotiaana pääsin vl- seuroihin eka kerran. Ja vasta siellä tunsin, että olin löytänyt kodin, hengellisen kodin.
Ja tunsin todella tästä iloa, että kun aloin aikuistumaan, enää ei epäuskoiset vanhempani pystynyt enää koskaan estämään, tätä iloa, siis vl-seuroissa käyntiä. Ja osasin kyllä nauttia siitä. Vaikka vanhemmat yrittivät kahlehtia vielä senkin jälkeen...
"Lintu oli kodin löytänyt ja pääskynen pesän.
Eikö pitäs kunnioittaa?
myös lakia jos se oikein on. Mutta Jumalaa tulee kuunnella enemmän kuin ihmistä.
Okei, jos niin tekee, tekee niin.
Mutta mihin raamatunkohtaan perustuu se että Jumalaa tulee kuulla ennemmin kuin vanhempiaan?
Niin,kunnioita isääsi ja äitiäsi,sitä sinä et todellakaan ole tehnyt.Sinä olet liittynyt vl-liikeeseen,ja samalla olet tuominut ei-vl vanhempasi helvetin ikuiseen tulimereen.
Matt. 10:
32. Sentähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa.
33. Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34. Älkäät luulko, että minä olen tullut rauhaa lähettämään maan päälle: en ole minä tullut rauhaa, vaan miekkaa lähettämään.
35. Sillä minä tulin ihmistä isäänsä vastaan riitaiseksi tekemään, ja tytärtä äitiänsä vastaan ja miniää anoppiansa vastaan.
36. Ja ihmisen vihamiehet on hänen perheensä.
37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias; joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias.
38. Ja kuka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias;
Mielestäni mikään Raamatun kohta vaikka se kuinka haluttaisiin lukea,ei voi kumota Jumalan asettamia käskyjä,sillä ne käskyt ovat Jumalan tahto,ja joita meidän jokaisen ihmisen olisi noudatettava.
Ei varmaasti ole tarkoitetu,että jokainen ihminen koittaisi elää Raamatun lukujen mukaisesti.Siksi sinne on laitettu selvät säännöt miten elämäässä pitäisi toimia,Ja nämä ovat Jumalan asettamat käskyt.Tässä on hyvin pitkälti huomattu,miten jokainen löytää Raamatusta kohtia jotka vastaavat omaa näkemystään.Siksi Jumala loi käskyt selkeäksi,että ne olisivat helposti jokaisen ymmärrettävissä.
ennenkuin puhut. Olet kuin oma äitini. Hän myös soti näit vl:iä vastaan ja hänellä asenteet oli juuri samanlaiset kuin sinulla. Myös isäni vastusti vl:iä.
Itse lapsena vierastin heidän asenteitaan, mutta niistä en voinut heille sanoa koska siitä olisi myrsky noussut.
Lapsella on jo pienenä omat mielipiteet,kuten minulla aika aikasin nousi ajatus vanhempieni ajatusten vieraudesta. Itsestäni oli kaikki ihmiset samanarvoisia. Ja se ahdisti, että vanhemmilla oli aina näin vaikeita asenteita toisista ihmisistä, siis vl:istä.
Kun tulin murrosikään ja rukoilin Jumalaa, että
JOS NÄIDEN MONIEN USKOJEN JOUKOSSA ON SE JUURI OIKEA JOKA VIE TAIVAASEEN,
SINÄ JOHDATA MINUT SIIHEN, ANNA OIKEA YMMÄRRYS,
SILLÄ TUNSIN OLEVANI VAIN LAMMAS EKSYNYT.
Tässä vaiheessa olin jo vieraantunut vanhemmistani, koska tunsin että heillä ei ollut antaa sitä mitä halusin. Ja olin niin yksin, ja tyhjyys ympäröi minut, niin että seinätkin melkein huusi tyhjyydestä ympärilläni.
Vanempani oli mielestäni pettänyt minut, koska tunsin, että ei he minusta välitä, heille on vaan omat mielipiteet tärkeämpiä kuin mikään muu .Ja minusta heidän mielipiteensä ei ollut edes viisaita, ja puhua niin kilteisesti toisista ihmistä.
Minun vanhemmat salasivat että minulla on vl-sukulaisia. Ei edes vl-pappaa päästetty liian lähelle.
Mutta Jumalan tarkoitus oli toinen: Tein 18- vuotiana parannuksen vl-uskoon.
Tänä päivänä vanhempani ovat uskomassa, siis vl-iä molemmat ja ovat minulta anteeksi kaikkia pyytäneet. Ja sanoo, että Jumala on riisunut ihmistä, siis heitä.
Heidän lastensa he halumalla haluaisivat nyt olevan vl:iä mutta, epäuskoisena ollessaan ei sitä ymmärtäneet. Mutta, kun vanhemmat ovat aina ennen halunneet heitä vieroittaa, tästä oikeasta uskosta, ei ainakaan tältä näkymältä näytä hyvältä, siis tämä asia.
Kun heidän 2 lasta kuoli epäuskoisena, äitini huusi epätoisesta kivusta. Siis näin kovsti Jumala otti tottelemattomia vanhempiani kiinni.
Heitä oli varmaan varoitettu näistä asioista koska suvussa on vl:iä.
Minulta sekin asia pidettiin, määrättyyn rajaan asti salassa.
Kun tein parannuksen luulin, että minulla ei ole ketään vl-sukulaisia. Ja muut vl:ät auttoivat minua uskon ensi askelille.
Tämä vaan varoitukseksi siitä, että ihminen tekee vaan määrättyyn rajaan asti niinkuin itse haluaa.
Mutta kun Jumala puuttuu asioihin, hän voi muuttaa kaikki toisin päin, vastoin ihmisen tahtoa.
Mitä tuossa nyt on ongelmaa? Pitkä kirjoitus siitä, kuinka tulemme hyvin toimeen. Sitten kysymys miten pitäisi toimia???
ps.käsittääkseni vl;t ei patista nopeaan naimisiin menoon.