Tällä kirjoituksellani haluan antaa mietittävää kaikille, jotka lääkärinuraa ajattelevat.
Monella lääkikseen pyrkijällä on mielessään jo se lääketieteen ala, jolle he haluavat erikoistua. Mutta...kestää opiskella 6 vuotta lääkäriksi ennen kuin pääsee erikoistumaan haluamalleen alalle. Ja sinä aikana joutuu myös tekemään niitä vähemmän mieluisia töitä.JOKAISEN LÄÄKÄRIN KUULUU ESIMERKIKSI OSATA TEHDÄ SISÄTUTKIMUS!!Lääkärin ammatti ei aina ole siisti sisätyö. Ei kannata edes harkita alaa, jos pelkää ruumiin eritteitä.
Olen kuulolut monia surullisia tarinoita siitä, kuinka ihminen on lähtenyt lukemaan lääketiedettä, eikä ala sitten vastaakaan sitä, mitä on kuvitellut. Osan on mahdotonta palautua viikonlopun aikana kaikesta siitä, mitä viikolla on nähnyt/kokenut. Lääkäriksi opiskeluihin kuuluvat pakolliset harjoittelujaksot eri osastoilla ja terveyskeskuksissa.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia.
nim. tuttu opiskelee lääkiksessä
Monella lääkikseen pyrkijällä on mielessään jo se lääketieteen ala, jolle he haluavat erikoistua. Mutta...kestää opiskella 6 vuotta lääkäriksi ennen kuin pääsee erikoistumaan haluamalleen alalle. Ja sinä aikana joutuu myös tekemään niitä vähemmän mieluisia töitä.JOKAISEN LÄÄKÄRIN KUULUU ESIMERKIKSI OSATA TEHDÄ SISÄTUTKIMUS!!Lääkärin ammatti ei aina ole siisti sisätyö. Ei kannata edes harkita alaa, jos pelkää ruumiin eritteitä.
Olen kuulolut monia surullisia tarinoita siitä, kuinka ihminen on lähtenyt lukemaan lääketiedettä, eikä ala sitten vastaakaan sitä, mitä on kuvitellut. Osan on mahdotonta palautua viikonlopun aikana kaikesta siitä, mitä viikolla on nähnyt/kokenut. Lääkäriksi opiskeluihin kuuluvat pakolliset harjoittelujaksot eri osastoilla ja terveyskeskuksissa.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia.
nim. tuttu opiskelee lääkiksessä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oikeenko sisätutkimus , uuh?? On se hyvä että meistä pidetään huolta: jotkut itse lääkikseen turhaan pyrkineet, katsovat oikein asiakseen opastaa muita, hienoa! Otitko huomioon että gynekologiakin on erikoisala, vieläpä varsin suosittu sellainen.
Tuskinpa löytyy sellaista ammattia, jossa ei olisi epämiellyttäviä piirteitä. Minun on vaikea uskoa, että tähtisilmäisiä haaveilijoita pääsisi lääkikseen kovinkaan suuria määriä. Ainakin ne minun oppilaistani, jotka ovat lääkikseen vuosien mittaan päässeet, ovat olleet hyvinkin realistisia tulevan ammattinsa suhteen.
Taisi olla taas sellainen kirjoittaja, joka pyrkii omia mahdollisuuksiaan parantamaan pelottelemalla muita. Jos näin on, niin pieni vihje: lahjakkuutta ja ahkeruutta on varma resepti lääkikseen.
Mutta kyllä niitä tähtisilmäisiä haaveilijoitakin sine lääkikseen pääsee! Ja tuo viestini olikin osoitettu kaikille lääkikseen pyrkijöille, että pysähtyisi miettimään, haluaako oikeasti sille alalle. Erityisesti sellaisille, joilla ei ole realistista käsitystä lääkärin ammatista.
Hyvää päivänjatkoa. :)
Tietysti otin tuon huomioon! Mutta et oikein tainnut ymmärtää viestini tarkoitusta!!
Voiko lääkikseen päästä, vaikka olisi lahjaton, jos on kuitenkin ahkera? Oletko nähnyt srllaisia tapauksia?
"Voiko lääkikseen päästä, vaikka olisi lahjaton, jos on kuitenkin ahkera? Oletko nähnyt srllaisia tapauksia?"
En ole.
Niin. Toivottavasti hänkin astuisi taas keskuuteemme ja lausuisi muutaman, ah aina niin terävän, sanasen tästä asiasta.
Voi kamalaa, sisätutkimus... Kun jonkun aikaa on potilaita tutkinut, muuttuu aivan samantekeväksi, tutkitko potilaan korvaa vai alapäätä. Ja jos näin ei ole, on väärässä työssä. Ei se homma siistiä sisätyötä juuri millään erikoisalalla ole. Ei kai kukaan lääkikseen hakeva ihan tosissaan mene opiskelemaan henkselit paukkuen ja mistään selvää ottamatta. Eihän?!
Ja tuosta mainitsemastasi palautumisesta... Samalla kehittyy myös taito olla ottamatta kaikkea nähtyä ja kuultua niin henkilökohtaisesti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun työpaikan ovi menee kiinni selän takana, lääkäri on vapaalla eikä mieti niitä potilaiden asioita. En minä ainakaan. Terv. yksi lisurin paperit tänä keväänä saava. Mutta missä tosiaan on JBA?
Iski sellainen yllättävä tympääntymisen ja kyllästymisen tunne näihin jatkuviin provoihin ja hassuihin ketjuihin.
Ei minulla nyt tuohon juuri mitään lisättävää ole, tämä palsta nyt tuntuu olevan paikka, jolla haluttomat neuvovat kyvyttömiä, ja lääketiedettä opiskelleet/opiskelevat ihmettelevät sivustakatsojina, että missä oikein mennään.
Näitäkin aiheita ollaan niin monet kerrat jauhettu ja pyöritelty, ettei tähän oikeastaan ole hirveästi uutta lisättävää. Lähinnä kai kertauksen vuoksi voi todeta, että minun mielestäni lääkikseen hakeminen ei ole mikään itseisarvoisesti hyvä ja ainut kelvollinen vaihtoehto, vaan siihen pitäisi olla sekä jonkinlaiset perusteet että edellytykset (ei tarkoita naissukupuolta, hyvää yo-todistusta ja sitä, että 'on kiva auttaa ihmisiä'). Ammattina lääkäri on aika sitova ja sisäsiittoinen, eikä siitä oikein kerran alalle ajauduttuaan pääse enää irti.
Varmaan suurin kulttuurishokki idealisteille on lääkärin toimintamahdollisuuksien ja tietojen rajallisuuden oivaltaminen. Kun siitä pääsee yli, niin hyvinhän tässä jaksaa porskuttaa. Henkkohtaisesti pahinta oli tutkimusaihepiirin ja spesialiteetin valinta, enkä ole oikein vieläkään päässyt tästä vaiheesta yli, eli tässä kirjaa pakertaessa on moni asia vieläkin pahasti auki.
Ruumiillisuuteen nyt ehtii tottua ja siihen opetetaan tottumaan aivan tarpeeksi, tuskin se kenellekään mitään suurta shokkia tuottaa. Ammattikuva on yleensä se, johon liittyy vääriä odotuksia.
Onnea valmistumisesi johdosta ja tervetuloa professioon 'ihan oikeasti' :)
JBA, etkö todellakaan tunne sellaisia hyviä lääkäreitä, jotka ovat naisia ja olleet hyviä jo koulussa? Minä kun tunnen montakin sellaista, ja monelta olen paljon myös oppinut.
Ja ihan samanlaisia kokemuksiakin on. Valitettavasti tunnen myös monia keskinkertaisia lääkäreitä, joilla on aivan samanlainen tausta. Minusta tämä tietty lääkikseen itseään tyrkyttävä ihmistyyppi vain on lähes sietämätön. Samasta porukasta voimme syytää myös eläinlääkiksen naisistumista ja sitä, ettei tuotantoeläinlääkäreitä tahdo löytyä kirveelläkään. Viime kädessähän kyse tietysti on yliopiston mokasta, kun ei ajoissa tajuttu asettaa paikoille kiintiöitä. Nyt se on jo myöhäistä.
...onhan sitä SV-numeroa jo kaivattukin...
Samaa mieltä sitten olemme, mutta olen tavannut aika lailla keskinkertaista porukkaa myös niiden joukossa, jotka ovat olleet koulussa niitä laiskanpulskeita poikia. Älyähän heillä kyllä on ollut, mutta ahkeruutta ei. Kun ovat sitten lääkikseen päässeet, joistakin heistä on tullut aivan huippuosaajia, mutta aika monille tuntuu jääneen päälle se laiskottelu ja ikään kuin helpoimman tien kautta eteneminen. Sellaisia lääkäreitä en osaa arvostaa.
Eli olisiko kuitenkin niin, että tällainenkin asia on varsin yksilöllinen, eikä kannattaisi mitään tiettyä ryhmää sinänsä moittia?