Nauttikaa vapaudesta, saatte tehdä mitä jaksatte ja haluatte. Ainahan voi tehdä vapaaehtoistyötä jossa tapaa ihmisiä, yksinäisiäkin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No joka asiassa on ne puolensa.
Mut olishan sitä kiva silloin tällöin joskus vaikka vähän satunnaisemminkin viettää aikaa jonkun kanssa muutenkin kuin vapaaehtoistyön kautta. Siis sellaisen, joka ihan oikeasti on läheinen ihminen. Enkä nyt tarkoita tosiaan, et koko aika tai kauhean useinkaan, mut jonkun verran kuitenkin.
Ei ne hyvän päivän tuttavat kuitenkaan pitkälle kanna.
Toisesta ihmisestä ei tule läheistä ellet itse anna itsestäsi mitään, kuuntele jos hänellä on jotain sanottavaa. Mitä enemmän paljastat itsestäsi sitä enemmän toiselta saat, tässä piilee myös riski mutta eihän meille ole luvattukaan riskitöntä helppoa elämää.
Kyllä mä annan myöskin itsestäni aina jotain.
Mutta kuten sanoit, sen täytyy olla molemmanpuolista.
Ei nyt tietenkään laskemalla lasketa, että kun mä olen ollut näin meidän eteen, niin sinun täytyy olla noin seuraavaksi. Mutta ymmärrät kuitenkin pointin. Ei kukaan halua olla aina se antava osapuoli.
Ja kyllähän se on itsestään selvä asia, että aina kun on ihmiset keskenään tekemisissä, niin niitä kolhujakin tulee.
Erilaisiahan me olemme. Itse en kaipaa sydänystävää eikä minun elämässä mitään sellaisia asioita ole joita en voisi kertoa kelletahansa. Hyvänpäivän tutut riittävät minulle.
Toki jokainen ihminen on yksilö ja sellaisena jokaista täytyy kohdella. Tapuskohtaisesti.
Enkä mäkään nyt tarvitse tällaista vessaankin samaan aikaan-tasoista ystävää.
Mutta tosiaan yks ystävä riittää noiden hyvänpäivän tuttujen lisäksi.
Itse en huutele asioitani kaikille, vaikka minullakaan ei ole mitään salattavaa elämässäni. En ole vain sellainen luonne että viitsisin tehdä selkoa henkilökohtaisista asioistani sanallakaan sellaiselle, ketä en tunne. Eikä ventovieraan yksityisasiat kuulu myöskään mulle yhtään. Toki aina voi jutella asioista, mutta kuitenkin.
Mut tosiaan, tällainen läheinen olisi kiva, kenen kanssa voisi viettää aikaa yhdessä joskus harrastusten tiimoilta tai muuten vaan. Ja näin.
Ei vain riitä, että silloin tällöin juttelen jotain turhia tai tyhjänpäiväisiä juttuja jonkun hyvänpäivän tutun kanssa.
Tärkeintä on opetella lukemaan toisen ihmisen tunteita, onko hän kiinnostunut,kyllästynyt,tuntee olonsa kiusaantuneksi jne... ja sitten itse käyttäytyy oikein.
Älä juttele turhia ja tyhjänpäiväisiä juttuja, juttele kiinnostavia juttuja, sinä itse päätät mitä juttuja juttelet. Ota vastuu omista jutuista.
Niin olen aina tehnytkin.
Ja hyvänpäivän tuttujen kanssa jutut nyt vain yleensä jäävät tyhjänpäiväisiksi. Vaikka itse yrittäisikin saada järkevämpääkin keskustelua aikaan.
Sen takiahan hyvänpäivän tuttuja sanotaan hyvänpäivän tutuiksi, koska näissä tilanteissa aina vähintään toinen osapuoli on välinpitämätön puhumaan mitään syvällisempää tai ylipäätänäänkään mitään vakavampaa. Olen sen verran paljon ollut ihmisten kanssa kuitenkin tekemisissä, että tiedän näistä sosiaalisista tilanteista kuitenkin aika hyvinkin. Ja osaan kyllä aika hyvin lukea vastapuoltakin. Ja sen mukaan käyttäydyn itse. Eli en tuppaa kiusaantuneen/kyllästyneen seuraan, mutta taas jos toinen on kiinnostunut ja jutteleminen ylipäätään on sujuvaa ja sitä kautta helppoa, niin toki juttelen sitten enemmän kuin mielelläni. Itse näytän myös hyvin selvästi oman mielentilani vastaavissa tilanteissa.
Eli jos ei kiinnosta tai toinen vaikuttaa muuten tällaiselta sopimattomalta seuralta(eli kemiat ei tunnu jostain syystä natsaavan tai sitten jutun aihetta ei yksinkertaisesti vain ole), niin tuon sen ilmi.
Me kaikki ollaan yksilöitä.