Joo...
Taas on sitten joulukin tuloillaan, tulee aika äkkiäkin, vaikka onkin liki 2kk päässä vasta.
Miten muilla on nämä tietyt ajat vuodessa, miltä tuntuu ja miten ne menee?
Tuo joulu nyt lähinnä on muutenkin sellaista läheisyyden, yhdessä olemisen ja välittämisen aikaa, tai niin sitä ainakin markkinoidaan.
Itse pidän kyllä joulusta omalla tavalla, vaikka en ole jouluihminen millään tavoin muuten.
Ainoa vaan, että välillä vihlaisee aika pahasti, vaikka nyt ei varsinaisesti ahdista koko touhu.
Olen ollut aika kauankin jo yksin ja ehkä yksinäinenkin, osaksi omastakin halusta, kun en ole mikään yltiösosiaalinen ihminen. Enemmänkin sellainen, joka ahdistuu siitä, jos ei saa olla edes silloin tällöin joitakin päiviä ihan omissa oloissaan. Enkä aina oikein huomaakaan, että on tullut oltua muutama päiväkin niin, ettei ole jutellutkaan kenenkään kanssa.
Mutta sitten taas tarvitsenkin muita ihmisiä yhtälailla. Mutta tämä elämä ja omat valinnatkin ovat päädyttäneet tilanteen siihen pisteeseen, ettei mulla oikeastaan ole ketään läheistä, ainakaan sellaista, jonka kanssa olisi kovin usein tekemisissä ja vielä vähemmän säännöllisesti.
Vanhasta verkostosta on osa kuollut, osa muuttanut todella kauas ja loput ovat jääneet muuten vain matkasta kuka mistäkin syystä. Tai sitten olen itse ollut se jäänyt osapuoli.
Nyt mulla on se tilanne, että tämä viimeinenkin henkilö jäi kuvioista pois lopullisesti. Ei riidelty eikä mitään, vaan tämä ystävyys vain jäi.
Meillä oli monet joulut tapana viettää yhdessä, lähinnä mun luona kun asun maaseudulla luonnon rauhassa. Ei meillä oikein ollut mitään varsinaisia perinteitä, lähinnä vaan vietettiin pyhät yhdessä. Syötiin ajankohtaan sopivaa sapuskaa, saunottiin ja muu aika vain istuskeltiin ja ihmeteltiin.
Otettiin vähän väkijuomaa, ei nyt mitään örvellysmääriä, vaan pikku tissuttelua juttelun ja napostelun ohessa. Vaihdettiin joku pakettikin siinä periaatteesta. Yleensä jotain pientä, saajalle tarpeellista tai muuten vain hauskaa.
Niin nyt tuntuu aika oudolta, kun toinen joulu jo, kun ei ole enää toista puupäätä repsikkana tossa pirtin perällä ihmettelemässä elämisen menoa ikkunasta avautuvia maisemia katsellen.
Ja oli tosiaan viimeinen vakiläheinen mulla. Et jatkossa sitten joutuu ihmettelemään yksinään..
Muuten kyllä aika tyytyväinen elämääni kuitenkin. Et sen verran tämä asuinympäristö jo pitää virkeänä ja aktiivisena. Kuitenkin tyypillinen maalaisjuntti, kalastelee ja kaikkea. ja tietysti kun lähin kyläkauppakin on jo liki 15km päässä, niin eipä sinne passiivisena makoilemalla pääse asioimaan. Eli peruselämäkin vaatii jo vähän vaivannäköä, eri lailla kuin isossa kaupungissa, missä on käytännöllisesti katsoen kaikki kävelymatkan tai muutaman minuutin bussimatkan päässä.
Mutta mutta, olisihan tuo ollut kiva, jos jotkut tilanteet olisivat kuten ennen. Eli olisi joulun pyhät nyt edes joku toinenkin tonttu näissä nurkissa..:/
Taas on sitten joulukin tuloillaan, tulee aika äkkiäkin, vaikka onkin liki 2kk päässä vasta.
Miten muilla on nämä tietyt ajat vuodessa, miltä tuntuu ja miten ne menee?
Tuo joulu nyt lähinnä on muutenkin sellaista läheisyyden, yhdessä olemisen ja välittämisen aikaa, tai niin sitä ainakin markkinoidaan.
Itse pidän kyllä joulusta omalla tavalla, vaikka en ole jouluihminen millään tavoin muuten.
Ainoa vaan, että välillä vihlaisee aika pahasti, vaikka nyt ei varsinaisesti ahdista koko touhu.
Olen ollut aika kauankin jo yksin ja ehkä yksinäinenkin, osaksi omastakin halusta, kun en ole mikään yltiösosiaalinen ihminen. Enemmänkin sellainen, joka ahdistuu siitä, jos ei saa olla edes silloin tällöin joitakin päiviä ihan omissa oloissaan. Enkä aina oikein huomaakaan, että on tullut oltua muutama päiväkin niin, ettei ole jutellutkaan kenenkään kanssa.
Mutta sitten taas tarvitsenkin muita ihmisiä yhtälailla. Mutta tämä elämä ja omat valinnatkin ovat päädyttäneet tilanteen siihen pisteeseen, ettei mulla oikeastaan ole ketään läheistä, ainakaan sellaista, jonka kanssa olisi kovin usein tekemisissä ja vielä vähemmän säännöllisesti.
Vanhasta verkostosta on osa kuollut, osa muuttanut todella kauas ja loput ovat jääneet muuten vain matkasta kuka mistäkin syystä. Tai sitten olen itse ollut se jäänyt osapuoli.
Nyt mulla on se tilanne, että tämä viimeinenkin henkilö jäi kuvioista pois lopullisesti. Ei riidelty eikä mitään, vaan tämä ystävyys vain jäi.
Meillä oli monet joulut tapana viettää yhdessä, lähinnä mun luona kun asun maaseudulla luonnon rauhassa. Ei meillä oikein ollut mitään varsinaisia perinteitä, lähinnä vaan vietettiin pyhät yhdessä. Syötiin ajankohtaan sopivaa sapuskaa, saunottiin ja muu aika vain istuskeltiin ja ihmeteltiin.
Otettiin vähän väkijuomaa, ei nyt mitään örvellysmääriä, vaan pikku tissuttelua juttelun ja napostelun ohessa. Vaihdettiin joku pakettikin siinä periaatteesta. Yleensä jotain pientä, saajalle tarpeellista tai muuten vain hauskaa.
Niin nyt tuntuu aika oudolta, kun toinen joulu jo, kun ei ole enää toista puupäätä repsikkana tossa pirtin perällä ihmettelemässä elämisen menoa ikkunasta avautuvia maisemia katsellen.
Ja oli tosiaan viimeinen vakiläheinen mulla. Et jatkossa sitten joutuu ihmettelemään yksinään..
Muuten kyllä aika tyytyväinen elämääni kuitenkin. Et sen verran tämä asuinympäristö jo pitää virkeänä ja aktiivisena. Kuitenkin tyypillinen maalaisjuntti, kalastelee ja kaikkea. ja tietysti kun lähin kyläkauppakin on jo liki 15km päässä, niin eipä sinne passiivisena makoilemalla pääse asioimaan. Eli peruselämäkin vaatii jo vähän vaivannäköä, eri lailla kuin isossa kaupungissa, missä on käytännöllisesti katsoen kaikki kävelymatkan tai muutaman minuutin bussimatkan päässä.
Mutta mutta, olisihan tuo ollut kiva, jos jotkut tilanteet olisivat kuten ennen. Eli olisi joulun pyhät nyt edes joku toinenkin tonttu näissä nurkissa..:/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä tilanne, vaikka aika helpostikin elämän mittaan ihmiset jäävät matkasta pois, kuka mistäkin syystä.
Ja omat valinnatkin ovat useimmiten ainakin oikeutettuja, kun eihän sitä huonoissa ihmissuhteissa kukaan jaksa olla vuosikausia. Ja niitäkin aloittajalla varmaan on ollut joitain ainakin. Näin olin ainakin aavistavinani kirjoituksesta..? Ja eihän niitä valintoja muutenkaan voi edes tehdä yksinäisyyden pelon takia: "En voi nyt valita ihmissuhdettani, koska valintani takia saatan joutua olemaan yksin 20v kuluttua".
Mutta todella ikävä tilanne, voin vain kuvitella.
Kyllä se itsenäiselle ja henkisesti vahvallekin voi olla raskasta, jos joutuu olemaan totaalisen yksin ja varsinkin tuollaiset ajat, mitkä ovat kuitenkin ihmisten yhdessäoloon perustuvia pyhiä. Ja muutenkin..
Itse olen kanssa yksinäinen ja omalla tavallaan ihan hyväkin niin, mutta on mulla onneksi pari ihmistä mun elämässä, joiden kanssa voi olla yhdessä aina ajoittain kuitenkin. Että jos hekin nyt poistuisivat elämästäni pois, niin olisin kyllä varmaan todella rikki sen seurauksena.
Toivottavasti kuitenkin elämä jatkuu.
Minä olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen vuorotyössä, joka ei juhlapyhiä katso. Aina täytyy jonkun olla töissä, ja minä olenkin ollut useita vuosia kaikki joulut töissä. Lukuunottamatta viime vuotta, jolloin olin vapaalla, ja silloin päätin, että ei ikinä enää! Vaikka en niin piittaakaan perinteistä, niin silti se yksinäisyys jotenkin korostui joulunpyhinä. Laitoin itselleni jouluruokia ja kuuntelin joululauluja, mutta siitä tuli vain haikea olo. Kävin sitten aattona paikallisessa pubissa parilla oluella, ja sieltä sainkin juttuseuraa muista yksinäisistä. Mutta eipä se ole se tapa, miten haluaisin enempiä jouluja viettää.
Ei kai joulu ole sen kummempi aika vuodesta olla yksin. Tavasta viettää tuon kaverin kassa joulu yhdessä on tullut kuin rutiiniksi ja käytännöksi ja onhan se outoa kun äkkiä "perinne" sitten katkeaa. Onhan teillä voinut olla se jouluaika se vuoden kohokohta että olette saaneet jutella ja pulista koko vuoden tapahtumat: jakaa ajatuksianne, kuunnella. Ei se sen kummempaa tarvitse olla se kaveruus. Ollaan yhdessä, vietetään aikaa, sanotaan, syödään, ym. Oletan että tämä kaveri on kuollut tai menikö vaikka parisuhteeseen jolloin yleensä sinkkukaveri ei enää sovi kuvioihin. Jos tienne on erottanut kuolema, niin käy viemässä kaverin haudalla vaikka kynttilä, osallistu jouluvesperiin, käy laulamassa kauniita joululauluja. Anna itsellesi lupa ajatella että elämä muuttuu, jotain jää taakse mutta uutta voi rakentaa tilalle.