Oletko sinä

Oltiin viimeks yhteydessä helmikuussa 2017

Ollaan tässä aika hiljattainkin viestitelty, soiteltu ja nähty mutta eri tarkoituksessa. Viestittely ja kohtaamiset on olleet sanotaanko sellaisia että saavat hymyn huulille (edelleen kun mietin) mut ei niissä tilanteissa ole voinut sanoa että tykkään tai että oletpa ihana. Vaikka olisin halunnut. 😉

Nyt sit haluaisin vielä enemmän mut ei ole enää tekosyytä ottaa yhteyttä. Ainakaan mulla. Minusta hän voisi ihan korrektisti vielä kysyä miten voin tai miten menee mut mulla on vitsit vähissä sen suhteen niin sanotusti. Plääh.. 😜

Ollaan oltu päällekäin, allekain, lähes sisäkkäin. Maisteltu vähän toisiamme ja puhuttu tunteista lämpimistä

Lyhyestä virsi kaunis: Olen.

Av Yv

En tietenkään! Hassuko olet?
Kaivattuun ei pidetä yhteyttä koskaan. Muuten kaipaus menee pois.

Olen, sain pakitkin jo, kuitenkin pakko nähä tietty määrä viikossa häntä, eikä mua haittaa siellä käydä, en avan voi näyttää tunteitani enää, toivottavasti ei ole huomannut että rakastuin, sillon kun kerroin niin en kertonut että rakastuin häneen, nyt vissiin oon sitten ajan saatossa siinä jamassa että jotenkin rakastan häntä vaikkei suhteessa ollakkaan, en halua satuttaa häntä yhtään, ja olen vaan sillain että ei uomaa että mulla tunteita, roiku en enkä mitään yritä, luulis että jo tässä ajassa ois tunteet hävinneet mutta ei siksi luulen että tää on rakkautta, harmi ettei meistä tullut mitään.
En ole vihanen hälle enkä katkera ja autan aina jos tarvii apua tai mitä vaan, välillä vaan tuntuu että entä jos se ihminen vihaa mua sen takia kun tunteita tuli ja esitää vaan mukavaa, en ole omasta mielestä antanut aihetta että vihais, tuntuu kuitenkin siltä.