Naurettavaa, miten aikuinen nainen taantuu teinitytöksi kun ihastuu. En todellakaan haluaisi olla tällainen, vaan keskustella ihan coolisti. Miten voi toisen, ihan tavallisen ihmisen seura, saada niin hermostuneeksi, että suusta tulee vaan tyhjänpäiväistä höpöttämistä :D En kyllä ole oikeasti sellainen. Nyt pitää kovettaa sydän.
Naurettavaa
Tuppisuunaparempi
7360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sullahanon ap ihan kivasti asiat. Ite lähinnä pelkään miehiä, mutta tunnehan sekin on.
No sellaista sattuu.
Itse olen aina pitänyt sitä olosuhteiden syynä että tavallaan ihmiset joutuvat peittämään ja jähmettämään tunneilmaisuaan sekä sitä miten keskustelee ylipäätään varsinkin Suomessa.
Esimerkiksi pelkään flirtata naiselle jota et tunne vaikkapa työpaikalla ettei toinen ymmärrä väärin ja se on hankalaa.
Sitten se johtaa sellaiseen jäykistelyyn vaikka tahtoisi vain rentoutua ja jutella toisin ihan normaalisti. Välillä se onnistuukin, mutta sitten jos itsellä vahingossa karkaa kiinnostukseen ajatukset niin sitä etsii samalla merkkiä toisesta ja toisaalta yrittää olla näyttämättä kortteja toiselle.
Ei kuitenkaan tahdo että toinen ahdistuu seurasta jne.
Kun taas monille muille ihmisille voi puhua vapaammin. Esimerkiksi monelle kauniille naiselle saatan puhua täysin vapautuneesti, mutta sitten saattaa tulla aivan yhtäkkiä vastaan joku jonka kanssa alkaa tuntua että on jotenkin hämmentynyt itsekkin.
Niin, kannattaa välttää sellasia tunnevammasia naisia, jotka joku tai jotkut miehet on säikytelleet pelokkaiksi. Aina löytyy helpompia ja kivempia, ota sellanen mielummin, eipähän turhaan jäykisty ainakaan yläpää.
Noh, sanonpahan suoraan että tekisi mieli kyllä naista jonka kanssa olisi rento keskustella ja joka huomioisi joskus minuakin.
Onko se niin paljon pyydetty?
Jos olen itse selvinnyt omista huonoista kokemuksista ja peloistanikin enkä jaksaisi enää naisia joita joutuu rohkaisemaan tai joutuu jossain vaiheessa toteamaan ettei sitä kiinnostakkaan, mutta ei ottanut selvää kun ei antanut itsestään mitään niin eikö jossain vaiheessa saisi valita sitten rennon naisen joka on "helppo"?
Miten pitkään sitä pitää jaksaa naisen kanssa vääntää vai kuvitteleeko joku että jos mies on puhelias että jaksaa loputtomasti kuunnella omaa ääntään?
Hirvittävän määrän työtä teet jonkun naisen eteen ja se sitten toteaa että "eipä kiinnostakkaan, mutta kiitos rohkaisusta! menen etsimään n yt munaa kun olen niin älykäs!"
On tosi hauskaa joten sitä toteaa että mieluummin vaikka hieman yksinkertainen kaunis ja rento nainen kuin joku jota pitää houkutella kuorestaan ja päälle saa sitten lähinnä pakit.
Kunpa vaan toisistaan kiinnostuneet löytäisivät toisensa. En sanoisi tuota tunnevammaksi.
Uskotko että voi olla vaikeaa saada sanotuksi mitään, kun yksi muka rumilus on sekoittanut nupin niin, että töihin keskittyminenkin ihan nollassa. Ja ikävä on tuskaa kun ei näe toista pariin päivään, kolme on jo liikaa. Jos olet sama, pyydä nyt ihmeessä ulos ihan vapaa-ajalla niin tunteet pääsee oikeasti testiin. Älä tee toisesta hirviötä muiden juttujen perusteella ja vain siksi, että pääsisit taas pakenemaan. Elämä on nyt!
Mun mielestä väärä asenne, asiat eivät ole yksinkertasia ja jos et naista tunne hyvin et voi sanoa että ois tunnevammanen, kyllä aito rakkaus kuoren sulattaa, on muakin loukattu ja moni nainen pettäny luottamuksen pahasti, silti en lannistu enkä luule että läheskää kaikki naiset on samanlaisia, tykkään myös että naisessa on sopivasti haastetta, enkä tarkota mitään roikkumista jos selvästi sanoo ettei kiinnosta niin en ala ahisteleen tai jää roikkuun tai ala haukkua naista tai ala keksimään mitä tyhmimpiä syitä kun ei joillakin itsetunto pakkeja kestä taikka ala stereotyyppisesti ajatteleen. Nykyään niin naisilla kuin miehillä stereotyypit estävät sekä se ettei uskalleta olla omia itseään ja erottua yksilöinä. Ja toinen että luotetaan lehtien huuhaa rakkaustutkimuksiin sun muihin stereotyypin viljelijöihin, onkohan sitten laiskuutta jos seksiinkin tarvii ohjeet eikä viititä keskustell akuin aikuiset mistä kumpikin pitää, kritiikkiä on myös kestettävä sekä osata asettua toisen kenkiin ja hyväksyä toinen sellasena kuin on.
Osa on myös sellasia, varsinkin nuoremmasta 90 luvulla syntyneestä sukupolvesta että luovutetaan liian helposti, ero tulee pikku riitojen takia, ei kohdata ongelmia ehkä osin siksi ettei ole opetettu kotona sitä että elämä on myös kärsimystä ja välillä rankkaa toki jos ei ole rankkoja juttuja kohdannu tai eläny ns laatikossa ja haavemaailmassa niin realismi vääristyy.
Luotetaan liikaa siihen että teknologa on kehittyny niin ei tarvi nähä vaivaa ja tieto löytyy älypuhelimella, maalaisjärki puuttuu sekä itsenäinen ajattelu ja ilmaisutaito.