En nyt tiedä miten saisin muotoiltua tämän oikeaan muotoon,mutta yritetään.
Taas tulevana vkl:na joudun sanomaan äidilleni,että olen parhaan kaverini luona yötä,vaikka oikeastaan olen toisella paikkakunnalla(omalta paikkakunnaltani n.15 km)juhlimassa kavereideni kanssa.Oikeastaan olen menossa sinne,koska haluaisin tavata erään ihana pojan,mutta uskaltaakseni edes vähän jutella,juon pari siideriä,mutten räkäkänniä.
Ja pahalta tuntuu,että pitää valehdella,mutta miksi te vanhemmat kiellätte kaiken,olettehan itsekkin olleet nuoria?Olette halunneet tavata poikia ja vietää aikaa kavereiden kanssa yömyöhään,mutta vanhemmat eivät siihen anna lupaa.Miksi lapsilta kiellettän,tai oikeastaan jo 15 vuotiaalta nuorelta hauskanpito ja kavereiden kanssa oleminen,ilman että äiti käskee klo 22 kotiin ja soittele koko ajan perään.Tietysti lapsista on huoli,mutta voisi edes joskus antaa vaan mennä ja soitaa vaan että kaikki on kunnossa,miksei tämä onnistu?
Taas tulevana vkl:na joudun sanomaan äidilleni,että olen parhaan kaverini luona yötä,vaikka oikeastaan olen toisella paikkakunnalla(omalta paikkakunnaltani n.15 km)juhlimassa kavereideni kanssa.Oikeastaan olen menossa sinne,koska haluaisin tavata erään ihana pojan,mutta uskaltaakseni edes vähän jutella,juon pari siideriä,mutten räkäkänniä.
Ja pahalta tuntuu,että pitää valehdella,mutta miksi te vanhemmat kiellätte kaiken,olettehan itsekkin olleet nuoria?Olette halunneet tavata poikia ja vietää aikaa kavereiden kanssa yömyöhään,mutta vanhemmat eivät siihen anna lupaa.Miksi lapsilta kiellettän,tai oikeastaan jo 15 vuotiaalta nuorelta hauskanpito ja kavereiden kanssa oleminen,ilman että äiti käskee klo 22 kotiin ja soittele koko ajan perään.Tietysti lapsista on huoli,mutta voisi edes joskus antaa vaan mennä ja soitaa vaan että kaikki on kunnossa,miksei tämä onnistu?
Vastaukset 28
Vanhimmat
lue kysymyksesi ja pysähdy ajattelemaan sitä. palaa sitten tähän ja jatka vastaukseni lukua.
minulla on tytär 14,5v joka on kai mielestäsi auttamaton räpätäti. ei osaa pitää mitään sisällään. kertoo niin hyvät kuin pahatkin jutut minulle, äidilleen. sanoo perään, että en saa olla asioista tietävinäni mitään, sillä toisista hän on kantelija kertoessaan.
kertomalla ajatuksistaan ja teoistaan hän kuitenkin vakuuttaa minut tietyistä asioista: suhde huumeisiin, tupakkaan, alkoholiin ja poikiin on tullut keskusteluissamme selväksi.
jos hän olisi sinun tilanteessasi, hän varmaan kertoisi halustaan tavata lähemmin sitä poikaa... ja ketkä kavereista on tulossa mukaan. ja minkä tasoisia juhlia on etukäteen ajateltu pitää (rymyjuhlat/kotibileet/konsettikeikka). ja jos tuntuisi, että kyse on suuren rakkauden elämästä tai kuolemasta, asiasta juteltaisiin. ja lupa voisi hellitäkin. näin siis meillä.
luottamuksellista suhdetta ei vain hetkessä luoda. meillä siihen on mennyt 14 ja puolivuotta.
valehtelu ja kieroilu ei ainakaan kasvata luottamusta lapseen. ja luottamuspulasta tuo liian ahkera peräänsoittelu kertoo. ja huolesta, ettei lapsi tahtomattaan järjestä itseään vaikeuksiin, kun ei äitinä tiedä missä mennään.
Luultavasti äitisi ei ole niin tyhmä ja sinisilmäinen kuin luulet. Hän soittelee perääsi eikä anna lupaa mennä, koska tietää ja aavistaa, ettei kaikki ole niinkuin hänelle asiat kerrotaan.
Sinähän valehtelet äidillesi! Luulatavasti hän tietää sen, mutta ei vaan tahdo uskoa, koska olet hänen rakas tyttärensä "etkä ikinä voisi tehdä sitä hänelle" (kieltämisen voima on mahtava).
Luottamusta ei saa ellei ole sen arvoinen.
Muistan itse valehdelleeni todella törkeästi ikäisenäsi. Nyt kun jälkeenpäin olen ajatellut, ymmärrän, että toki vanhempani tiesivät, ettei kaikki ole ok. Eivät vaan pystyneet saamaan minua tilille.
Ei se olekkaan,siksi sitä saa aina harhautella kaiken maailman valkoisilla valheilla.
Niin valehtelen!Siksi koska hän ei anna minun elää,koska aika paljon seuraelämäni on kiinni siitä missä olen,mitä teen ja ketä on paikalla.Jos äitini saisi päättä,istuisin aina kotona tekemässä läksyjä niin kauan että minusta tulee 5 L:n ylioppilas!!
Miksi sinne pitää yöksi mennä? Voivatko vanhempasi tai kaverin vanahemmat tulla hakemaan teidät pois sieltä bileistä? Minä ainakin antaisin luvan omalle murkulleni mennä bileisiin 15 kilometrin päähän jos tietäisin, että hän varmasti tulee sieltä myös kotiin.
Minulla on tapana soittaa kaverin vanhemmille ja tarkistaa, että yöksi tulosta teidetään myös siellä päässä. Vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta, että he joutuvat huonoille teille ja että heitä vahingoitetaan. Nuori voi kokea olevansa "turvassa", mutta vanhempi ei sitä koekkaan jos ei tiedä, missä nuori on taikka selviää ettei nuori olekkaan siellä, missä on ilmoittanut olevansa.
Tottakai sinne mennään yöksi?Äitihän sanois,että kymmeneltä kotiin,eikä päästäisi minua minnekkään.Isä on yöt töissä joten ei pääse hakemaan ja äiti ei omista autoa,enkä nöyryyttävämpää tiedä,kuin,että pitäisi lähteä,kun bileet ovat vasta alussa.
Äidilläkin on joskus tapana soittaa,mutta tässä tapauksessa se ei käy,koska vanhemmat ovat kaukana kanariansaarilla!
Meillä nuoret on itse soittaneet illan aikana kotiin. Pyytäneet välillä hakemaan ja samalla on kuskattu muitakin kotiin nukkumaan. Välillä tarjoudun antamaan kyydin bilepaikkaan, silloin tiedän minne menivät. Eikä äiti soita kun huolehtii itse tiedottamisesta kotiinpäin.
Meillä oli nyt uudenvuoden pileissä poika omakotitalossa jossa oli 30 nuorta ja talonväen aikuise lisäksi juhli vieraineen samassa talossa. Nuoret ja aikuiset vain eri kerroksissa. Pitkänmatkalaiset jäi yöksi poikamme kuului niihin. Tosin kaikki nuoret olivat jo lukioikäisiä.
Asiaa helpottaa aina jos perheet tuntevat toisensa kokonaisuudessaan.
Avoimuus kannattaa.
eipäs nyt vedätetä... jos äitisi on kanariansaarilla etkä voi soittaa, niin miksi sitten murehdut siitä yöpoissaolosta? eihän se raukka siitä mitään tiedä, kun ei ole edes maassa!
taidat vain toivoa, että sanottaisiin: pikku ressu! onpa kovaa; hyi äidille! kyllä lasten tulee saada tulla ja mennä kuten lystäävät ja vanhemmat ovat vain maksumiehiä. mene reippaasti bileisiin ilman syyllisyyttä. kyllä äidin tulee lapsi päästä ilman perään kyselyjä!!!
vaan kun se ei niin ole. ja viime kädessä asiasta kärsit vain sinä itse. äitisi on nuoruutensa elänyt ja yrittää auttaa sinua omilla tiedoillaan ja kokemuksillaan murrosiän karikoiden lävitse. se että hän sinusta on vanha ymmärtämätön haaska, ei vaikuta asiaan. koska takuulla hän ymmärtää juuri sinua uhkaavat vaarat meitä muita paremmin.
valehtelusi kääntyy itseäsi vastaan viimeistään silloin, kun ns. ystäväsi alkavat epäillä, että valehtelet myös heille yhtä sujuvasti kuin äidillesi.
Äiti ei ole kanarian saarilla,vaan tyypin vanhemmat kenelle mentäisi yöksi,minä ja kaverini.
En todellakaan toivo mainitsemaasi,vaan sitä että saisin tietää miksi ihmeessä äidin pitää tehdä elämästäni niin hankalaa.Osaan kyllä käyttäytyä niin ettei mitään satu.
Äiti on nuorena tehnyt ei mitään,ilmeisesti,koska ohjeina ovat vain "älä juo,älä polta,tee läksysi ja ole aina kotona".
..äitisi on tehnyt kaikenlaista tyhmää itse ja haluaa varjella siltä tyhmältä sinua.
Liian suuri liikumisvapaus antaa kuvan (nuorelle itselleenkin), ettei nuoresta välitetä. Jos homma riistäytyy käsistä (eli nuori menee miten sattuu, eikä käy kotona enää muutoin kuin nukkumassa ja täyttämässä vatsan), nuoresta tulee ylilevoton, keskittymis kyvytön ja aikaan saamaton. Sitä kait se sinunkin äitisi vain yrittää ehkäistä.
Itseasiassa aika harva vanhempi on tehnyt nuoruudessaan "ei mitään". Nimenomaan se, että on tullut tehtyä ja koettua kasvattaa sitä viisautta ja elämänkokemusta, jota sinulle ei ole - eikä vielä voikkaan olla. Sinun äitisi tietää, miltä han sinua suojelee ja tietää varsin hyvin, mitä kaikkea bileissä voi tapahtua; sinä et vielä tiedä.
Äidin pitää tehdä elämästäsi hankalaa. Se on hänen tehtävänsä. Toivottavasti hän tekee siitä juuri sen verran hankalaa, että jätät suurimmat nuoruudenhölmöilyt tekemättä. Niistä kun voi olla seurauksia koko loppuelämäksi; eikä se tosiaan ole mitenkään lyhyt aika.
Sinulla on ilmeisen hyvä äiti, ole siitä onnellinen.
Mulla on 5 lasta, kax vanhinta nyt murrosiässä. Vanhin seurustelee toisellapaikkakunnalla asuvan neidon kanssa, olen pojalleni antanu luvan viikonloppuisin mennä kyläilemään sinne ja toisin päin. Muutenkaan en yleensä ensinmäisenä kiellä tekemästä/menemästä vaan asiasta keskustellaan.Luottamushan tässä asiassa on kaiken aja o ainakin meillä, lisäksi olen mieltä et jos kaiken kiellän tekee nuoret sen kumminkin sit "selän takana" niin ku sääkin teet siksipä parempi keskustella ja olla rehellinen puolin jos toisin. Meillä ei kotiin tulo aikoja ole koska nuoret eivät harrasta ulkona "notkumista" ja tulevat ajoissa kotiin jos jossain käyvät, konserteista tietysti tullaan/ hetaan yöllä, mutta sehän onkin poikkeus.
Omaa nuoruuttani muistellessa muistan et mulla oli tiukka kuri ja jos johonki aiko oli valehdeltava et pääsi, siksipä kasvatankin omia lapsiani hiukan löyhemmällä kurilla ja toiminu on ainakin vielä ja kohta vanhinn onkin täysi ikäinen. Viinaa meillä on ensimäiset kerrat maisteltu kotona valvovan silmän alla, tosin ei sitä ole taidettu muualla maistellakkaan vielä. Tupakkaakin on poltettu ja taitaapa vanhin poltella silloin tällöin sitä minä en ole hänelle lähtenyt tarjoilemaan, mtta tässä näemme hommaa ne sen kuitenkin jostai ei siinä kiellot auta. Kumejakin olen ostanut lasteni pyynnöstä sillä en missään tapauksessa halua tulla mummox .
Voikun äitini olisi tuollainen,että antaisi minulle edes vähän luottamusta.
Kahdesti olen juomisesta kärähtänyt,molemmilla kerroilla en ollut juonut paljoa,viina vain haisee niin kauas.Tiedän että luottamusta on mennyt,mutta silti,pitää sen kai antaa mun elää omaa elämääni?
Mä aina olen noudattanut kotiintuloaikoja.Joka kerta.Silloinkin kun on maistia tullu otettua.
Keskustellaan kyllä äidin kanssa juomisesta ym,mutta kun hän ei tunnu mitään hyväksyvän.
Jos oot kärähtänyt dokaamisesta ja valehtelet niin miten luulet että äitisi voi antaa luottamusta?perustuen mihin?siihen että olet jo pettänyt sen luottamuksen?nyt on kasvun paikka sulla ja sen ymmärtäminen että luottamusta ei saada,se ansaitaan!
En ole kärähtänyt räkäkännistä vaan siitä että pari huikkaa tuli otettua kaverin viinapullosta ja haisin.Ja kaverihan meidät käräytti.Jäi itse äitilleen kiinni niin ilmiantoi koko porukan ja sen äiti sitten soitti muitten mutseille.
Kyllä se mutsin muhun pitäs luottaa siinä,että osaan kyllä huolehtia itsestäni ja olla kunnolla.
kukas siitä räkäkännistä puhui?kyse ei katsos ole humalatilan vahvuudesta tai siitä miksi ja miten kärähdit vaan siitä että kärähdit ja nyt vaadit luottamusta suunnilleen sillä perusteella,sitä saa mitä tilaa....
On kaiken perusta.
Jos sanot meneväsi muualle kuin mihin todellisuudessa menet ja läträät vielä alkoholin kanssa on turha kuvitella että äitisi käytös sinua kohtaan muuttuisi vapaampaan suuntaan.
Meillä poika saa mennä ja niin kauan kuin käyttäytyy asiallisesti homma toimii.
kertaakaan ei ole jäänyt kiinni siitä että olisi jostakin muualta löytynyt kuin sieltä mihin on sanonut menevänsä.Ei ole kaljojen eikä viinaksien kanssa lätrännyt.Perään ei tarvitse soitella,homma toimii.
Oletko niin varma,että poikasi ei ole känniä ottanut?sehän se viehätys onkin koko hommassa,kun se on kiellettyä,eikä vanhemmille kerrota!
Et nuoret kyllä ryyppää ja polttaa ja niistä ei vanhemmille kerrota , sehän on ittestään selvää ei kukaan halua hauskanpidosta ragaistusta. Suurin osa nuorista osaa ottaa viinaa siivosti, luottakaa nuoriinne ja antakaa vastuuta luottamus tietysti voi horjua ja rangaistukset pitää antaa ja kärsiä jos rikkoo sääntöjä mutteihan ketään voi vuosi tolkulla rangaista jostain juomisesta.
Ei ryypiskele,se on varma.Hän kuuluu siihen pieneen osaan nuorisoa jota ei ole koskaan alkoholi eikä tupakka kiinnostanut,puhumattakaan huumeista.
Uskokaa pois,on myös nuoria joita ei kännääminen kiinnosta.
Olen itse miettinyt tuota tilannetta etukäteen, koska tiedän mieheni tyttären olevan siinä iässä, että kohta alkaa bileet kiinnostaa enemmän kuin Karvis-leffan katselu. Parasta olisi, että nuori olisi rehellinen. Jos kertoo, että haluaisi mennä joihinkin bileisiin ja saattaa juoda siellä hiukan siideriä en saisi hepulia, jos hän kertoisi nimenomaan paljonko aikoo juoda (esim. kaksi siideriä), minne menee ja olisi joku järkevä kellonaika jolloin olisi kotona esim. klo:23.30.
Kaikki nuoret eivät halua jättää juomiskokeiluja pariin siideriin, vaan haluavat olla humalassa. Myöskin seksiseikkaulu söötin pojan kanssa saattaa kiinnostaa ja tällöin harmittaa, jos pitäisi mennä yöksi kotiin.
Vanhemmilla on usein ainakin tyttöjen kohdalla kolme suurta pelkoa:
1. Nuori ei ole kokenut alkoholin käyttäjä ja saattaa juoda vahingossa liikaa. Kun ketään turvallista ja tarpeeksi selvää ihmistä ei ole seurassa nuori saattaa tehdä typeryyksiä (suostua seksiin jonkun hyväksikäyttäjän kanssa, joka ei ole kiinnostunut muusta kuin illan pillusta).
2. Koska nuorella ei ole ketään tarpeeksi selvää tukena, hän saattaa vaikka sammua kotimatkalla lumihankeen ja paleltua pahasti (näin kävi luokkakaverilleni hänen ollessaan 14).
3. Se söötti kundi, johon tyttö on ollut kauan ihastunut, saattaakin osoittautua täydeksi kusipääksi, joka on sitä mieltä että tytöt ovat vain pimppoja ja mitä useamman saa seivästetyksi, sitä parempi. Ihastunut tyttö ei tajua vaaran merkkejä ennekuin on liian myöhäistä ja tuurilla saa vielä yleisen huoran maineen koulussa.
Mutta, jos nuorella on itsesuojeluvaistoa, rehellisyyttä ja avoimuutta, vanhemmat voivat luottaa häneen. Sen sijaan on olemassa joukko nuoria, joita innostaa nimenomaan "kielletty" ja kiinni jäämisen pelko. Nämä nuoret nauttivat siitä, että saavat humalassa harrastaa villiä seksiä, rikkoa postilaatikoita, yms. koulussa seuraavalla viikolla he naureskellen selittelevät tekojaan kännin piikkiin ja saavat luokkatovereiltaan kauhunsekaista ihailua. Tätä vanhemmat eivät tietenkään toivo lapsilleen ja sitä he pelkäävät. Vanhemmat, kun ovat olleet myös joskus nuoria ja nauttineet kavereidensa kanssa tuosta pyörryttävästä kielletyn tunteesta. Ja seurauksetkin on nähty: poika kuoli kaahattuaan alaikäisenä kännissä autolla, tyttö tuli hyväksikäytetyksi bileissä ja lisäksi raskaaksi, poika lakkasi olemasta kiinnostunut mistään muusta kuin bileistä ja kouluarvosanat tippuivat romashtaen (sen seurauksena kyseinen poika on tänä päivänä varastomies vaikka äly olisi riittänyt vaikka yliopistoon).
Sekin ero on 15-vuotiaalla ja 20-vuotiaalla, että vaikka molemmat kävisivät bileissä, 20-vuotias ymmärtää paremmin tekojensa seurauksia. Niinpä 20-vuotias opiskelee yleensä ahkerammin, koska ymmärtää koulutuksen olevan tulevan elämänsä tukijalka. 15-vuotias on taas niin "huumaantunut" omasta "aikuisuudestaan", ettei pidä koulua juuri muuna kuin välttämättömänä pahana ja saattaa heittää koko touhun läskiksi. 15-vuotias on enemmän kiinnostunut sen hetken ihmissuhteitaan, kuin koulutuksestaan, toisin kuin 20-vuotias.
tehtävä on huolehtia lapsistaan jopa 15-vuotta täyttäneistäkin. Itse ilmoitin kotiväelle vielä 20-vuotiaana missä olen yötä, koska siihen asti asuin vanhempieni luona.
Itseäni huolestuttaa yksinhuoltaja naapuri, joka jättää kaksi teiniään viikonlopuiksi bailaamaan kotiin keskenään kavereidensa kanssa. Pahempi juttu. Sosiaalitädit taidan kutsua paikalle seuraavaksi.
Ensiksi, kiitos Keijukainenpunainen siitä, mitä olit siihen minun topicciini laittanut.
Asiaan.
Kaikki äidit ovat olleet joskus nuoria.
Se on selvä, joten eikö heidän pitäisi joustaa?
He ovat varmasti myös mokailleet omassa nuoruudessaan, joten jos he antaisivat luvan, sen yhden ainoan helpottavan lauseen, niin he voisivat nähdä, että ei me nuoret kuitenkaan eletä samalla tavalla kuin vanhempamme joskus vuonna ananas.
Otampa esimerksiksi tähän yhden ystäväni, joka saa tulla ja mennä pienen valkoisen valheen ansiosta:
Eräänä uutenavuotena tämä ystäväiseni kysyi, että voiko mennä kaverilleen yöksi.
Siihen tuli nippa nappa lupa, mutta varoituksena heti perään, että jos saadaan kiinni siitä, että hillutaan ulkona, niin arestia rapsahtaa ja paljon.
Kaveri pakkas kamansa ja lähti ystävälleen.
JA tietty, tietty molempien äitien ja isien kielloista huolimatta ne karkas keskustaan, mikä nyt ei sinällään ketään varmasti yllättänyt.
Sinnehän tytöt oli luvannut mennä tapaamaan muuta porukkaa.
Sattuipa kuitenkin niin, että tämä kaverini kaverin äiti meni autolla ohi sen porukan, missä nämä kaksi olivat.
Ja eikä sanonut mitään, ei edes silloin, kun tytöt tulivat takaisin yhden-kahden aikaan yöllä.
Olivat ihan selvinpäin.
Sitten kun ystäväni äidille ilmoitettiin, meni hän heti tämän minun ystäväni kaverin luokse ja kaikki he juttelivat asiasta.
Ja sen jälkeen tytöt ovat saaneet mennä ja tulla melkein miten haluavat, koska äidit luottavat siihen että myöskin tulevat, ehjinä.
Joten, jos te vanhemmat antaisitte meille nuorille mahdollisuuden näyttää, että me osataan olla ihan oikein, niin ehkä sitä luottamusta tulis.
Siihen saakka saatte kyllä syyttää itseänne siitä jos lapset karkailee kotibileisiin valkeiden valheiden alla.
xP
Kerronpa sulle tässä yhden tarinan. Itse olin 14-vuotiaasta lähtien kova menemään poikien perään ja muutenki. Ja meno oli mahtavaa, ensin maistui kalja sitten viini, sitten viina ja viimeisenä viina ja lääkkeet koktailina. Tupakka tietenki kuului asiaan koko ajan. Äiti oli vanhan ajan kasvatuksen saanut ihminen ja riitaa oli joka päivä. Mutta sitten kun olin 17-v ja äiti yhtäkkiä lopetti sen paasaamisen niin mulle tuli ihan tosissaan hätä siitä että nyt se ei välitä minusta tippaakaan ja menohalut väheni kummasti. Äiti vain oli tullut siihen tulokseen että pilatkoon elämänsä, kun hän ei sitä estääkään voi. Nyt kun itselläni on kohta saman ikäinen tyttö niin toivon todella että hän olisi minua viisaampi. Olen yrittänyt jo etukäteen kertoa kaikista asioista ja luotan häneen niin kauan kun hän on sen arvoinen. Minulta äiti kuoli viisi vuotta sitten ja minua harmittaa niin kovin kun ehtinyt häneltä anteeksi pyytää kaikkia niitä öitä joina hän valvoi huolissaan ja odotti josko minä tulisin hengissä ja terveenä ryyppy- ja liftausreissuiltani kotiin.Älä sinä hyvä ihminen tee sitä virhettä että joudut sitten joskus aikuisena miettimään ja katumaan.
Ehkäpä koska olet tommone pikku vineteinixi, joka ei osaa kirjoittaa oikein.
Itselläni oli kova kuri sen suhteen, minne mentiin ja minne ei. 15-vuotiaana menin kuitenkin lähikaupungin lukioon ja asuin viikot poissa kotoa. Sitten menin ystävättärieni kanssa tanssipaikalle (ilman vanhempieni lupaa tietysti), josta eräs poika pokasi minut mukaansa.
Koska vanhempani eivät olleet perustelleet seksin kieltämistä muilla kuin moraalisyillä, en tajunnut tilannetta ennen kuin huomasin menettäneeni neitsyyteni kyseisen pojan kanssa. Ja pelkäsin riivatusti tulleeni raskaaksi (onneksi en tullut). Pääsin kämpälle ehkä kolmen jälkeen yöllä, ja kämppäkaverit olivat jo lähdössä poliisin puheille, että minua olisi voitu etsiä. Sain sitten heiltä kuulla erinäisiä mielipiteitä asiasta. Onneksi kuitenkin olivat sen verran lähellä omaa ikääni, etteivät suorastaan ruvenneet huorittelemaan (ei silti, sen ehti tehdä jo neitsyyteni vienyt poika :().
Sen jälkeen meni pitkään, ennen kuin suostuin seksiin seuraavan kerran.
Ehkäpä äitisi yrittää varjella sinua vastaavilta tilanteilta. Ehkäpä et suunnitellut harrastavasi seksiä tänä viikonloppuna (nyt jo myöhäistä sanoa, jos pääsit paikalle), mutta toivottavasti poika ei suunnitellut pääsi menoksi muuta, jos huomasi kiinnostuksesi. Neitsyyden menetyksellä nimittäin ei ole niin mahdoton kiire.
Ja siihen aikaan - vuonna ananas tai jotain, yli 30 v sitten - tuo oli huomattavasti "kauheampi" tapaus myös oman ikäisilleni tytöille. Silloin ei ollut niin kiire päästä neitsyydestään. Toiset vain ilmeisesti osasivat varoa paremmin päästyään liikkeelle vanhempien hyväksyttyä heidän liikkeelle lähtönsä tietyissä rajoissa.
Minut pelasti viinan kanssa läträämiseltä se, että isäni ei antanut niin paljoa rahaa, että sillä olisi voinut ostaa edes lonkeropulloa. En edes muista,millä konstilla (lue: rahalla) sain keploteltua itseni edes tuonne tanssipaikalle.
.. mutta et halunnutkaan kuulla tämmöisiä vastauksia, vai?
Olisit halunnut kuulla, että äitisi on tiukkapipo ja mene vaan, nauti nuoruudestasti ja kun et muuten sitä saa, niin valehtele ja tee miten haluat.
Niinkö?
Juuri siksi, että me äiditkin olemme nuoruutemme viettäneet - me tiedämme, mitä kaikkea nuori voi tehdä, ja mitä kaikkea voi tapahtua. Ikävää siis. Me olemme jo niin vanhoja, että tiedämme miten kova ja paha paikka maailma on, ja toivomme ettei se kovin pahasti omaa lasta kohtelisi. Ettei omalle lapselle sattuisi mitään pahaa ja ikävää. Se on ihan normaali ajattelutapa. Siksi estellään, kielletään, eikä päästetä paikkoihin ja kellonaikoihin, jolloin on juuri se suurempi riski että tapahtuu "vaikka mitä".
Minun omani on jäänyt kiinni ja vielä kiinni jäätyäänkin selitellyt kaikenmaailman valkoista valhetta tekemisistään. On tehty sitä, mitä ei olisi saanut, oltu siellä missä ei pitänytkään. Ja ne selitykset. Ne ovat jo lentäviä vitsejä meillä. Kait teini luuli, että olen niin pöljä, etten älyä, kun hän vaan selittää, vaikka edessäni ihan muuta näen..
On hän tietyllä tavalla luottamukseni menettänyt. En voi sitoa häntä kotiin eikä minulla ole enää lähes täysi-ikäiselle mitään kiristys-uhkaus-lahjonta - juttujakaan takataskussa..
Sitä vaan toivoisi, että nuori puhuisi totuuden.
Olet nyt kysynyt vanhemmilta, saanut vastauksia. Aiot kuitenkin tehdä kuten itse haluat. Huoh.
Klo 22 ón ihan hyvä kotiituloaika, sitä ennen ennättää kyllä pitää hauskaa ja tavata kavereita. Jos joku kavereistasi saa mennä ja olla miten haluttaa - hänellä EI ole kivat vanhemmat, vaan vanhemmat, jotka eivät rakasta lastaan.
He luulevat olevansa kivoja kavereita, mutta ovatkin välinpitämättömiä.
Rajojen asettaminen on rakkautta ja välittämistä, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, mutta se on totta.
Kyllä minäkin valehtelin äidilleni, ja nyt aikuisena tiedän, että äiti pelkäsi pahinta, toivoi parasta, oli pettynyt minuun eikä luottanut. Ja luuli minua "pahemmaksi" kuin olinkaan.
Itselläni on kokemusta vasta 13-vuotiaasta murkusta, joka ei käy iltaisin ulkona, joten kokemuksesta en osaa puhua. Mielessäni olen tietysti jonkinlaisia suunnitelmia tehnyt sen päivän varalle, kun asiat käyvät ajankohtaiseksi.
Kaikille edellä vastanneille heittäisin kysymyksen: Eikö liian tiukkoja vanhempia olekaan? Ovatko kaikki äidit kohtuullisia valvonnassaan ja pyynnöissään?
Minun vanhempani raivostuivat jo ensimmäisestä poikaystävästä, jonka toin kotiini silloin, kun seurustelut olivat vasta pussaustasolla. Siitä viisastuneena en enää koskaan yrittänytkään ottaa vanhempiani aikuistumisprosessiini. Suljin suuni omista asioistani.
Kaikki oli kiellettyä, rajat olivat tiukat, jopa alaikäisten disko oli kielletty paikka. Rajoja kierrettiin juuri kaverille yöksi menemällä ja valehtelemalla taitavasti. Perustelut kieltoihin olivat lähinnä uskonnollisuuteen vetoavia eikä siihen, että he niin rakastavat minua. Eikä minulla ollutkaan rakastettu olo. Tuntui, kuin kiellot olivat sitä varten, kun he eivät muunlaista elämää hyväksyneet. Minun oli kuitenkin elettävä oma elämäni.
Itse olen saanut luotua lapsiini suhteen, joka on avoin. Tämä ei ole vain sanahelinää :) Teen valtavasti töitä sen suhteen, että en tuomitsisi lapsiani heidän kertoessaan asioitaan. Kerron tietysti kuinka tulisi toimia, ja etenkin miksi. Pyrin vaikuttamaan heidän omiin asenteisiinsa ja toistaiseksi olen onnistunutkin. Lapsilla on aika järkevä suhtautuminen moniin asioihin, ja vaikka meillä on tiukaltakin kuulostavat rajat olemassa, lapset kuitenkin ymmärtävät syyt siihen, miksi niin on.
Yritän myös koko ajan muistaa, mitä oli olla nuori, ja antaa heidän maistaa elämää sen verran, että ei tuntuisi jäävän kaikesta kivasta paitsi. Meidän tapauksessa se tosin on vasta diskoon kuskaamista ja sieltä pois hakemista. Monen kiperän paikan eteen tässä varmasti vielä joutuu :)
Oo onnellinen, että pääset festareile kun festareita täällä ei ole. :(