Toisessa ketjussa joku totesi otsikon mukaisesti.
Koska olen vain satunnainen kyyditettävä, en asiaa ymmärrä. Miten se parantaa purjehduskokemusta, että veneen nopeus kasvaa puolella solmulla tai solmulla? Huomaako sitä edes ilman mittareita?
Kun äkkiseltään tuntuisi, että kokemukseen vaikuttaisi paljon enemmän esimerkiksi veneen tyyppi. Kevytveneessä pienikin nopeus voi tuntua vinhalta. 100-jalkaisessa taas nopeutta ei niin tunne.
Tosi jännä lukea näitä juttuja, kun joka toisessa jutussa sanotaan, että mihinkään ei ole kiire, mutta joka toisessa taas sitten puoli solmua tai solmu on purjehduksen nautinnon mitta.
Koska olen vain satunnainen kyyditettävä, en asiaa ymmärrä. Miten se parantaa purjehduskokemusta, että veneen nopeus kasvaa puolella solmulla tai solmulla? Huomaako sitä edes ilman mittareita?
Kun äkkiseltään tuntuisi, että kokemukseen vaikuttaisi paljon enemmän esimerkiksi veneen tyyppi. Kevytveneessä pienikin nopeus voi tuntua vinhalta. 100-jalkaisessa taas nopeutta ei niin tunne.
Tosi jännä lukea näitä juttuja, kun joka toisessa jutussa sanotaan, että mihinkään ei ole kiire, mutta joka toisessa taas sitten puoli solmua tai solmu on purjehduksen nautinnon mitta.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Kiva että sinusta on jännää lukea noita juttuja. Ole vain kyyditettävä ja lue noita juttuja.
Yleistäminen on aina vaarallista. Tästä tekstistäsi voisi vetää vastaavan yleistyksen kaikki veneessä kyyditettävät ovat ääliöitä, mutta en nyt kuitenkaan tee sitä. .
Eihän tuossa mitään yleistetty vaan pohdittiin kovin erilaisia näkemyksiä ja perusteluja asiaan. Relevantti kysymys ja ääliökategoriaan ilmoittautui joku ihan muu.
Mitäpä jos uhraisit hetken sen miettimiseen oliko nimittely ja kuittailu tarpeellista? Vielä parempi, jos mietit sitä ennen kuin kirjoitat.
Oikeasti purjehdus on tylsää. Tylsyyttä yritetään lieventää kilpailuhenkisyydellä. Näitä kilpailuhenkisiä näkee ihan jatkuvasti. Trimmataan trimmataan, päästään ohi ja sitten ollaan perillä tunti tai kaksi ennen venettä, joka vain länkytteli menemään mistään mitään välittämättä.
Siitä kahdesta tunnista ollaan sitten tyytyväisiä, siitä syntyi elämään sisältö.
Joillekin+se+on+tärkeää.+Itse+kun+olin+syksyn+viimeisellä+yön+yli+purjehduksella,+laitoin+takaisin+tullessa+kovassa+myötätuulessa+fiiliksen+mukaan+purjeita+ylös+vain+ehkä+30%+purjepinta-alasta.+Useimmat+muuta+näyttivät+pitävän+70-100%+purjealasta+ylhäällä+ja+menivät+lentäen+ohi.+Toisaalta+15M+matkalla+heillä+jäi+sitten+1-2+tuntia+purjehduselämystä+kokematta,+ainakin+minä+ajattelin+sen+näin.
Toisten ohittelu tai hitaasti lilluminen - väärin purjehdittu kuitenkin. Politiikan voittaa kuitenkin 100-0.
Kilpapurjehduksessa pienetkin nopeuserot merkitsevät ja vauhdin lisääminen/ylläpito purjeiden jatkuvalla trimmaamisella on mielekästä, opettavaista, palkitsevaa. Matkapurjehduksessa mukavaa on tuulivoiman hyväksikäyttö ja matkan edistyminen ilman tylsistyttävää koneajoa. Merten ylityksissä olosuhteisiin sopeutuminen, pitkillä matkoilla univelan välttäminen, on tärkeämpää kuin solmun tai solmun kymmenysten nopeuserot. Perille on mukavampi saapua hyvävoimaisena kuin rättiväsyneenä.
Eiköhän jokaisella ole joku raja siinä, miten hyvin veneen tulee liikkua, että purjehtiminen on nautittavaa. Rajaa voi hakea esim. heittämällä ajoankkurin tai pari katiskaa veneen perään roikkumaan. Jos mitään väliä ei ole, miksi vaivautua edes nostamaan purjeita ? Kyllä vene ajelehtii johonkin ilman purjeitakin.
Mistä nautinto tulee? Miksi 5,5 solmua ei ole nautittavaa, mutta 6,5 on?
Persiestä se tulee!
Perstuntuma on paljon tärkeämpi kuin lokin näyttö, se että perstuntumalta vauhti on olosuhteisiin optimaalinen, että nousee eikä tyssää vasta-aaltoon, että balanssi on hyvä, peräsinpaine pinnassa sopiva, eikä kallistu liikaa. Eikä kallistustakaan tarvitse mitata, eikä tuultakaan - perstuntuma kertoo aina kaiken!
5,5 solmua on nautittavaa 5-6 solmun tuulessa, mutta ei 20 solmun tuulessa.
Voinko joskus lainata persettäsi?
Tässä kiteytyy purjehdus "perstuntuma kertoo aina kaiken" tappi tuntumalla myös keskeistä purjehdus sanastoa.
Tässä keskeistä purjehtija sanastoa fjolla, fiksus ja bök...kaikki keskeisiä termejä saunassa ;)
Siinä on mulle eroa, liikkuuko vene 0,5 vai 6 solmua hyvässä tuulessa, mutta sillä on vähemmän eroa, liikkuuko se 6 vai 6,5 solmua. Ja se käytännössä on usein trimmauksen ja laiskuuden ero.
Hienosti äitin pikku räkänokkaiset finninaamat nappasi syötin :D
Ja toisaalta purjehtijat ymmärtävät hyvin mitä tarkoitin, silmät ummessa voi tuntea kuinka trimmi on kohdallaan.
Kaikki tyytyväisiä - joten itsekin olen tyytyväinen kommenttiini :)
Jouduit kuitenkin selittelemään.
Oletko koskaan purkanut reiviä ? Miksi ?
Kysymys on samasta ilmiöstä kuin vaikkapa liikunnassa. Yksi on kilpaurheilija, toinen kuntoilija ja kolmas vaikka penkkiurheilija.
Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Siinä toteutuu se
VALINNANVAPAUS .....
Minusta siinä ei ole mitään ristiriitaa että veneen kuljettava maksiminopeutta vaikka mihinkään ei ole kiire. Kun purjeet ovat hyvin säädettyinä ja niitä käytössä olosuhteisiin nähden sopivasti, vene on helppo käsitellä ja purjehdus on hauskaa. Väistämätön sivuvaikutus on että vene kulkee maksiminopeuttaan. Sitä, ovatko purjeet hyvin säädetty, on helpompi arvioida nopeuden perusteella kuin sen perusteella kuinka hauskaa purjehtiminen on.
Sama asia kuin ajaisit lenkin vanhalla urheiluautolla; mihinkään ei olla matkalla, ei ole kiire, eikä polttoaineenkulutuksella ole mitään merkitystä, silti todennäköisesti haluat että kaasarit ovat synkassa ja moottori vetää puhtaasti koko kierrosnopeusalueensa. Tai nostelet painoja kuntoilumielessä, haluat tietää kuinka paljon nostit, vaikka raudat jäävät samaan paikkaan kuin kuntoilua aloittaessasi, eli minkäänlaista potentiaalienergian varausta ei saada aikaiseksi.
Tietysti minuakin harmittaa, jos peräsin lonksuu tai puomi heiluu murtuneena, mikä sopii paremmin tuohon autoanalogiaasi.
Vielä sen verran, että edellä olleessa esimerkkitapauksessani ajoin hiljaa kovassa myötätuulessa. Kovassa myötätuulessa kovaa ajaminen on sikäli ikävää, että siinä voo tulla rajuja jiippejä, kun puomi paukkuu puolelta toiselle. Minun ketsissäni jos ottaa isopurjeen pois, ei tule jiippejä kuin mesaanipurjeessa ja ne on paljon kevyempiä, mutta purjeala on tietysti pienempi. Sivutuulessa itsekin yrittäisin enemmän ylläpitää vauhtia, koska siinä on hauskaa, kun vesi lentää ja vene menee kallellaan.
Osta puomijarru niin ei pelota niin paljon...ei taida maksaa 400 € enempää...tai voihan sitä bermudatakilassa käyttää pelkkää genoaa...
Purjehduksesta nauttiminen ja veneen nopeus ei ole mitenkään merkittävää matkapurjehduksessa. Kilpapurjehdus on eri juttu. Sitäpaitsi purjehdus on hidasta tai nopeaa niin monesta syystä, joista tuulen voimakkuus on tärkein ja veneen vesilinjan pituus sitten.
Onhan se että vene kulkee selkeä osoitus siitä, että kippari osaa purjehtimisen taidon. Siitä on lupa nauttiakin.
Kovemmalla tuulella tosin asia ei ole niin yksinkertainen, kuten Bossukin kertoo. Silloin turvallinen kulku voi olla parempi tavoite kuin suurin mahdollinen nopeus.
Jopa pasianssia tietokoneella pelatessa kone kertoo, kuinka monta siirtoa tarvitsit ja paljonko aikaa kului. Niinkin täydellisen merkityksettömien asioiden seurannalla on oma viihdearvonsa, joka saa hiukan miettimään siirtojaan siltä kannalta.
Ja purjehduksessa ne, jotka trimmejä katselevat, katselevat niitä myös silloin, kun näköpiirissä ei ole ainuttakaan toista purjetta. Trimmeistä välittämättä jättäminen tekee purjehduksesta paljolti moottorilla ajon kaltaista, vain ilman moottorin ääntä ja tärinää.
Ja sitten on ne veneet, joilla purjehtiminen on kuin ajaisi automaattivaihteista autoa, jossa vain kakkos- ja kolmosvaihteet toimivat.
Sellaista seuraa muun muassa, jos veneen ainoat säädöt ovat skuutin löysäminen ja kiristäminen.
Jonkun perhecruiserin jatkuva trimmaaminen on vähän sama, kuin se, kun kaljamahainen DI käyttää 500 euroa uuden 200 grammaa kevyemmän takarenkaan saamiseksi fillariinsa. Ja heti tuntuu, että nyt fillari kulkee lujaa.
Kyllä perhecruiserinkin kippari saa olla kiinnostunut purjehtimisesta. Ja mitä tuohon kaljamahaan tulee: hyvä, jos pyöräily maistuu. Pääsee ehkä siitä mahastakin joskus eroon. Jos kevyempi takarengas tuo kicksejä, ei se ole muilta pois.
Miten tuo renkaan hinta liittyy asiaan? Entä pyöräilijän koulutus tai fyysiset mittasuhteet? Nyt jotain rajaa skeidanpuhumiseenkin.
Jos luulet, että on olemassa vene, jonka ainoat säädöt ovat skuutin kiristäminen ja löysääminen, luulen minä, ettet ymmärrä purjehduksesta mitään.
Jos katsoo, mitä perus Sunwindissä tai Bavariassa trimmimahdollisuuksia on tarjolla, niin kovin niukkaa on. Ja purjehduksesta luulen yhtä ja toista ymmärtäväni, sen verran on tullut sekä kisattua että kruisailtua omilla ja toisten veneillä. Eli kokemusta on niin viimeisen päälle kisavehkeestä kuin peruskruiseristakin ja ymmärrystä niiden erosta.
Todistelet että on ymmärrystä ja kokemusta. Kerro vaikkapa mainitsemistasi merkeistä malli, jossa "ainoat säädöt ovat skuutin kiristäminen ja löysääminen", ja minä perun olettamukseni, ettet ymmärrä purjehduksesta mitään vaan olet ollut pelkkänä laitapainona.
Mitäpä jos kuitenkin itse kertoisit, mitä säätöjä on Bavarian Cruiser-malleissa tai vaikka Sunwind 31:ssä. Noista molemmista on sen verran kokemusta, että niissä tuntee itsensä kädettömäksi mahdollisuuksien puutteessa. Saatko esim. genuan laitaskuutaukseen, onko masto taivutettavissa halutulla tavalla, saatko etustaagin kunnolla suoraksi? Sen jälkeen voi miettiä inhaulereita ja hienosäätöjä sun muuta.
Noissa mainitsemissasi tulee sinun mainitseman skuuttauksen lisäksi miettimättä mieleen ainakin seitsemän säätöä, joita kelin ja kulkusuunnan mukaan käyttämällä meno on muutakin kuin automaattivaihteisella ajoa. Se, että joukossa ei ole jotakin racerille tyypillistä säätöä, ei pudota pois noitten olemassa olevien käyttömahdollisuutta.
Missähän sunwindissä olet ollut ...
Se Sunwind 311 jolla itse olen purjehtinut sisältää kaikki normaalisti tarvittavat trimmit. Ko veneessä ei ollut keularullaa joten keulastaagi oli kyllä ihan oivasti suora ja hekki taivutti mastoa ihan riittävästi. Oli cunningham ja puomiliikin kiristys.
Masto olisi saanut olla hiukka jäykempi mutta se oli omistajan mukaan enempi haaste perustrimmin hakemisessa kuin muuten. Oletettavasti jos keulapurje olisi rullalla niin vakiomasto varmaan vaatisi barduunat jotta keulastaagin saisi suoraksi mutta sama riesa taitaa olla kaikissa keularullissa.
Levangissa oli köysisäätö mutta se ei taida olla vakiota ja hiukka lyhytkin levanki oli. Barberitkin spinnunskuuteille oli vaikka nekään ei taida olla peruskamaa.
Heittoplokia ei kyllä saanut varvaslistaan mutta ei sitä kyllä saa omassakaan veneessä vaikka onkin Suomenlahden vieraskielisellä nimellä kulkeva,
Eli kyllä siitä Sunwindissa ihan kaikki tarvittavat osatakilan säädöt löytyvät ja sillä vene meni aina balanssiin. Miutta eihän se tietty itselleen luontaista nopeutta kovempaa tai ylemmäs kulje mutta balanssissa kyllä.
Tuossa puhutaan varsin alkeellisista säädöistä, suuilleen samat löytyvät jo äärimmäisen yksinkertaistetusta Laserista. Barduunat eivät toimi rikissä, jossa saalingit ovat taaksepäin. Rullalla taas ei ole tässä mitään merkitystä, se ei vaikuta etustaagiin lainkaan.
Lyhyt levanki on yksi käytännössä puuttuva säätö. Vastaava on ohentamaton mastoprofiili. Ja sitten on säätöjen toimivuus johtuen heloituksesta. Esimerkkinä vaikka perusbavan hekin talja. Kun hyppää sitten veneeseen, joka on tehty toisenlaisista lähtökohdista, tuntee sen eron käytettävyydessä.
Veneitä on olemassa moniin käyttötarkoituksiin. Tällä Atlantin ylitykseen meni 3 päivää 15 tuntia 25 minuuttia 48 sekuntia. Minusta sinun ei kannattaisi nysvätä noitten barber haulereiden ja inhaulereiden saati alkeellisten säätöjen kanssa solmun osien takia, vaan olisi jo aika siirtyä toisenlaisita lähtökohdista suunniteltuihin veneisiin. Em. ylityksessä 2921M matkalla keskinopeus oli 32.94 solmua.
http://yachtpals.com/sailing-record-bp5-4194
Öö, miten rullan olemassaolo tai puuttuminen liittyy keulastaakin kiristämiseen ?
Nykäisemällä inhauleria nousen saaren kärjen yli kun sinä perässä teet kaksi vendaa inhaulerin puutteessa. Ja barberilla saan spinnun vetämään stabiilisti. Ei sellaista varten tarvita maailmanlopun vehkeitä, riittää kun saa menosta mukavaa.
Jatkat sitten noiden kanssa nysväämistä solmun osien takia. Älä unohda selfiekeppiä!
Siis et ymmärtänyt.
Olisihan siinä tietysti aikaa vaikka monen selfien ottamiseen sillä aikaa kun sitä touhuat niitä vendojasi tai joudut keskittämään kaiken huomiosi vellovan spinnun kanssa ajamiseen. Selfiet vain paitsi että ovat lähtökohtaisesti tylsiä, eivät paranna purjehduksen tuntemuksia lainkaan edes muistoina jälkeenpäin.
Miksi on nautinnollista...?
Veneen hyvin kulkeminen tarkoittaa omasta mielestäni hyvin trimmattua venettä. Purjetta pitää olla siinä määrin, että vene nojaa kunnolla purjeisiinsa. Tällöin vene ei keinu aalloilla samalla tavalla ennustamattomalla tavalla kuin moottorilla ajettaessa.
Kryssi on ikävää veneen iskiessä laineisiin. Kryssin ajaminen on kuitenkin tavattoman mukavaa. Koko kesäpäivä menee kuin siivillä. Miehistölle se ei kuitenkaan tarjoa vendoja lukuunottamatta oikein mielekästä tekemistä.
Slööri hyvin trimmatuilla purjeita vaihtaa rooolit. Perämies ajaa aaltoja ja miehistö säätää purjeita. Slööriosuudet loppuvat aina liian aikaisin. Avotuulet on trimmaamisen kannalta kaikkein parhaat palat. Kun vene kulkee aallonnopeudella tai hieman yli, vene menee kuin juna. Tuulesta ja merenkännistä huolimatta voi kotiaskareita tehdä vene juurikaan heilumatta. Ajaja nauttii aaltojen ajelusta, gastit merestä ja auringosta (!).
Kaiken tämän pilaa alirikatttu tai huonosti trimmattu vene.
Kaiken maailman kilpailijat menköön kilparadoilleen ja pysykööt siellä.
"Kun vene kulkee aallonnopeudella tai hieman yli, vene menee kuin juna. "
No eipäs liioitella. Aallot ovat nopeampia.
Riippuu kovasti veneestä, onko vauhti tärkeää vai ei. Toisten veneiden käsittely muuttuu mukavammaksi, kun purjeet ovat hyvässä trimmissä ja mennään runkonopeutta. Toisilla veneillä taas saattaa olo tuntua vauhdissa huterammalta ja ohjaaminen raskaalta. Muitakin tekijöitä on. Oma ”homeskandini” on 9 solmun vauhdissa oikein nautinnollinen, mutta siinä elämisen ja olemisen kannalta 7 solmua on monesti mukavampi, kun kallistuma pienenee.
Yrittäisköhän jälleen kerran autovertausta, vaikka ne ei koskaan toimikaan. Mutta kun vene ei kulje, tunne on vähän samanlainen kuin jurruttaessa maantiellä kolmosella, koska ei viitsi vaihtaa neloselle. Moottorin huuto vähän häiritsee, mutta kun siinä on se vaihtamisen vaiva. Älkääkö nyt ruvetko selittelemään, että mun autossa on kuusi tai seitsemän pykälää tai automaattiloota.
Kun vene kulkee, voi laskea hartiat alas ja rentoutua. Moni selittäisi asian olevan päinvastoin, mutta totuus on tämä. Rentous ei ole sama kuin toimettomuus.
Oikea vastaus tulikin jo tuolla. Purjehdus on niin tylsää, että ihmiset rupeavat etsimään virikkeitä.
Sama ilmiö näkyy, jos ihminen joutuu yksitoikkoiseen ympäristöön, vaikka autiotuvalle, jossa ei ole mitään tekemistä. Jos tuvalla on puhelinluettelo, niin ihmiset rupeavat selailemaan ja lukemaan sitä paremman tekemisen puutteessa.
Just nii - pahimmillaan purjehdus on yhtä tylsää kuin moottoriveneellä ajo, jos ei viitsi tai kykene trimmata purjeita.
Aikas karvaperse olet jos saat tuosta kiksejä vuosienkin jälkee samaa tylsää trimmaamista aina, vuodesta toiseen...tylsää se on, mutta kun edessä on toinen vene, niin hieman saa kutkutusta persiiseen, jospa saisi sen kiinni ja pääsis ohi. On se vaan, niin rehvakasta sitten samassa satamassa mennä veistelemään paska läppää trimmaamisesta ja kertomuksia kovienkelien juttuja ja saunassa rehvastellaan sitten kalut jäykkinä kummalla on isompi...
Niin taidan olla - vuosikymmentenkin jälkeen. Haitanneeko?
"Se trolli älähti johon kalikka kalahti", sanotaan sanassa. Mikä ihme ny noi pahasti koski? Ihan penskateuet ja saunatarinat pitää sotkea asiaan.
Vai onko nimimerkin "nomen est omen" eli joku purjehtija-alfauros on käynyt trollista aisurin tekemässä. Pahoittelut tästä, mutta tasan ei käy onnen lahjat eikä kaikille oo es kauhalla annettu :D
Heh, heh... onhan Omegat tosi hyväkulkuisia veneitä ja osatakilassa trimmattavaa riittää. Joten ei ihme että lopputulos on kuvatun kaltainen, jos alfa on kipparina.
Tämä keskustelupalsta on noin tuhat kertaa tylsempää kuin purjehtiminen. Juuri ja juuri näin kaamoksen ratoksi menettelee. Jos jonkun mielestä purjehdus on tylsää, niin kuinka tylsää tällaisen keskustelupalstan seuraaminen voikaan olla...? Ja miksi keskustella purjehduksesta, jos se on tylsää?
Miksi hyvin luistavilla suksilla on nautittavampi hiihtää ?
Mitä väliä luistolla jos ei ole kiire mihinkään ja nauttii vaan metsässä olosta?
Tässähän ilmeisesti se oleellinen ero tulikin, jotkut nauttivat metsässä olemisesta, toiset metsässä hiihtämisestä. Vrt. jotkut nauttivat merellä olemisesta, toiset merellä purjehtimisesta. Oleellinen osa purjehdusnautintoa on se, että vene kulkee. Olemisnautintoon se ei juurikaan vaikuta.
Toi on varmaan osittain totta. Ehkä mulle purjehdus on vain mukavin tapa olla merellä. Vauhdikas purjehdus tuo myös nautintoa, mutta onnistunut purjeiden trimmaus ei samalla tavalla. Joillekin muille kirjoittajille se taas tuntuu olevan hyvin tärkeä elementti koko touhussa. Eihän onnistunut matkavenekonstruktio edes voi vaatia koko ajan optimaalisia trimmejä, jotta sillä olisi mukava purjehtia, koska purjehdus voi kestää päiväkausia. Kilpaveneet on asia erikseen.
Jos sukset tahmaa, jää metsä näkemättä niiltä suksilta. Ajatukset pyörii niissä suksissa samalla tavalla kuin pyörisi jaloissa, jos kävelee liukkaalla tiellä.
Kun tehdään matkaa, ei tietenkään joka puuskaan ja parin asteen shiftiin käydä trimmejä muuttamassa, kuten kisassa tehdään. Mutta silti optimaalinen trimmi hiukan pidemmän kesiarvon olosuhteisiin tekee pitkästäkin matkasta miellyttävämpää.
Kun olet metsän kanssa tuttu, niin miten olisi seuraava analogia. Terävällä moottorisahan teräketjulla on mukavampi sahata kuin tylsällä.
Nyt ei sitten tähän sovi ehdottaa, että on aikaa siellä rungon ääressä sitä jyystää ja nauttia luonnon ”rauhasta”.
Kun se ketju on tarpeeksi tylsä, niin se ei kertakaikkiaan uppoa puuhun edes polttamalla.
Jos väittää suksien luiston olevan samantekevää metsästä nauttiessa, valehtelee tietoisesti. Hyvillä suksilla sitten tekee vähän pidemmän lenkin tai ottaa vielä keveämmin hiihtämällä yhtä hitaasti kuin huonoilla suksilla.
Umpihankihiihtäjäkään ei menostaan nauti, jos joka potkulla suksen pohjaan jää iso lumipaakku.
"Tässähän ilmeisesti se oleellinen ero tulikin, jotkut nauttivat metsässä olemisesta, toiset metsässä hiihtämisestä."
Hiihtämisestä voi nauttia, vaikka ei yrittäisikään viilata voitelulla 5-10 sekuntia pois kilometriajasta. Ei se mitenkään hiihdon nautittavuuteen vaikuta, kuluuko tuo aika kilometrillä vai ei. Jos tykkää hiihtää, niin sitten tykkää hiihtää.
Sama purjehduksessa. Jos tykkää, niin ei niillä solmun kymmenyksillä ole merkitystä. Niiden viilaaminen alkaa, kun kokee purjehduksen tylsäksi ja yrittää saada siihen jotain täytettä.
Tämä+ketju+alkoi+viittauksella+uusi+vene+on+vanhaa+parempi+-ketjuun,+jossa+veneiden+nopeusero+oli+n.++20%.+Myös+yllä+nimimerkki+"Bossu"+puhuu+1-2+h+hitaammasta+purjehduksesta+15+M+matkalla.+Ei+tässä+solmun+kymmenyksiä+olla+viilaamassa,+vaan+solmuja.
Katin kontit. Hyvin luistavilla suksilla on paljon mukavampi hiihtää, ainakin luisteluhiihtoa. Nopeuskin on kiva, mutta eroa tuöee myös fiilikseen. Sitä paitsi tiettyyn rajaan asti hyvä tekniikka on helpompi pitää yllä hyvin luistavilla suksilla. Purjehtiessa ei myöskään varsinaisesti yleensä ole minuuteilla väliä, mutta kun on koko ikänsä purjehtinut kilpaa, niin aika harvassa on ne kerrat, ettei yritä venettä saada parempaan vauhtiin trimmeillä. Ja kyllä. Sen tuntee, että vene menee vähän kuin käsijarru päällä. Samahan se on autollakin. Jos ajat 80 km/h vs. 100 km/h ei keskinopeus lopulta juurikaan putoa ja alle 100 km matkoilla aikaero on mitätön. Silti 80 kilsan vauhdilla jurruttaminen on tylsää ja aika harva sitä vapaaehtoisesti tekee. Minun puolesta jokainen saa purjehtia ihan niin hitaasti kuin haluaa. Vesillä on yleensä tilaa ohittaa...
"Silti 80 kilsan vauhdilla jurruttaminen on tylsää ja aika harva sitä vapaaehtoisesti tekee."
Jaa. Minulla on tapana pistää motarilla vakionopeussäädin just siihen 80 km/h nopeuteen (tai siis 85 km/h mittarinopeuteen, joka minun autossani on hyvin tarkaan 80-81 km/h tosinopeutta). Sen jälkeen ei normaalisti tarvitse kaasuun tai jarruun koskea ennen kuin tulee aika poistua moottoritieltä. Minusta se on mukava ja leppoisa nopeus eikä millään tavalla satasta tylsempää ajamista. Huomattavasti taloudellisempaa kylläkin.
Muille siitä on kyllä haittaa, että ajelet motarilla 80 km/h. Raskas kalusto nimittäin menee nopeusrajoitinta vasten vähän päälle kahdeksaakymppiä ja ohittaa sinut hyvin hitaasti. Onneksi tuollaisia tulppia on äärimmäisen vähän ja muut voivat pistää vakionopeudensäätimen 100 tai 120 kohdalle ja ajaa säätimeen tai jarruun koskematta kunnes tulee aika poistua moottoritieltä. Jos joku asettaa kuitenkin säätimeen 90 tai 130, voivat nekin mennä menojaan kenenkään häiriintymättä.
Kummallista "logiikkaa" sinulla. Eihän se täysin laillisesti 80 km/h tuossa ongelmia aiheuta vaan ne lakia rikkovat raskaan kaluston kuskit.
Lain kirjaimen pilkuntarkka noudattaminen on yksi asia, käytäntö toinen. Käytännön ongelman aiheuttaa se, joka voisi täysin lain puitteissa toimia joustavammin.
Jos toinen osapuoli rikkoo lakia ja toinen ei, niin syyllinen eli ongelma on itsestäänselvästi lainrikkoja. Aivan samalla tavoin kuin raiskaus on tekijän eikä minihameen syytä.
Analogia meni tyystin persiilleen.
Millä tavoin muka? Erittäin hyvä vertaus se oli, ihan samanlaisesta väärän tahon syyllistämisestä on kyse.
"Hyvin luistavilla suksilla on paljon mukavampi hiihtää, ainakin luisteluhiihtoa. "
Miksi? Minä hiihdän umpihankihiihtoa (olen kaksi kertaa osallistunut MM-kisoihinkin), luistellen ja perinteistä, enkä ymmärrä, mikä vaikutus luistavilla suksilla on nautintoon. Jos kunto ei riitä luisteluun ilman huippuunsa viritettyjä luistelusuksia, niin sitten voitelun ymmärrän, mutta voitelulla saavutettavat erot luistossa ovat niin pieniä, että itse peruskokemukseen niillä ei ole tuon taivaallista merkitystä.
Sen sijaan keli vaikuttaa luistoon aivan hirveästi, samoin etenemiseen vaikuttaa tuuli.
Kyllä nuo suksien voitelijat ovat ihan samaa sarjaa kuin veneitä trimmailevat. Heidän nautintonsa ei tule itse asiasta vaan kilpailuvietistä ja oheistoiminnasta.
Jos kokee tärkeäksi matkapurtensa jatkuvan trimmailun, niin ehkä kannattaisi tunnustaa perimmäinen luontonsa ja siirtyä kilpailemaan kevytveneluokkiin. Vesillä liikkumisen voi sitten perustaa moottoriin, jos on kerran kiire perille.
Minun kokemuksen mukaan huonosti luistavat luistelusukset, huono kunto, vastatuuli ja huono latu pilaavat luisteluhiihdon nautinnon. Kyllä sillä on tietty yhtäläisyyteen esim. purjeveneen huonokuntoiseen pohjaan. Nyppii kun tietää ja havaisee, ettei kulje. Naatiskelua pohjan maalaamisen ja vesihionnan jälkeen.
Sen sijaan muiden hiihto- tai purjehdusnopeus kiinmostaa yhä vähemmän. Ainoa vastustaja, jota vastaan kannattaa kilpailla katsoo peilistä. Muut saa mennä menojaan.
Illin tallin tulkku, hyvin luistaa ... sukset.
Terveisin, Piimälinjalla.
Mitä tekemistä ladulla ja luisteluhiihdolla on keskenään?
Koeta luistella umpihangessa niin selviää
Huomaa.
Tässä pitäisi tietysti ensin määritellä, mitä kukin tarkoittaa veneen "kulkemisella". Itse matkapurjehtijana väitän, ettei sillä ole mitään merkitystä, kulkeeko vene kuutta vai seitsemää solmua (toki se merkitsee vaikkapa 50 mpk legillä, jota pidempää nyt harva lomapurjehtija päivämatkaksi tekeekään, n. tunnin eroa matka-ajassa, mutta entä sitten?)
Mutta sillä on ero, kulkeeko vene aallokossa suht' juohevasti vai "tamppaako". Ero tuntuu kyllä nopeudessakin mutta välittömämmin mukavuudessa.
Juu, näin on. Kryssillä suurempi nopeus tarkoittaa suurempaa epämukavuutta tietyn rajan jälkeen. Liian hiljainen vauhti haittaa myös, kun vene jää nyökkimään paikoilleen ja kryssi kestää liian kauan.
Mukavuus on se, mitä meillä haetaan kulkemisella eikä nopeutta. Päivämatkan kesto eikä pituus ole relevantteja tekijöitä ja toisinaan se on pyöreä nolla. Matkanteossa ollaan hyvin laiskoja säätämiseen, mutta ahkeria katselemaan ympäröivää luontoa.
Jollekin toiselle on muita kiintoisia aiheita, vaikka parhaan trimmin haku, mikä on minusta ihan ok.
Aivan totta, nopeuden puute tekee kryssistä tamppausta siinä missä hyvin purjehtiva menee jouhevasti. Tietysti asian voi, ja pitäisikin ilmaista toisinpäin, tamppaus tappaa vauhdin.
Jatkossa elektroniikka löytää parhaat trimmit automaattisesti, mikä säästää laiskojen ihmisten aikaa. Innokkaat trimmaajat taas menettävät ilon siitä, kun heidän veneensä kulkee paremmin kuin jonkun toisen vene.
http://www.yachtingworld.com/yachts-and-gear/assisted-sail-trim-from-jeanneau-and-harken-69323
"Nautittavampaa kun vene kulkee". Nautintoa on tietysti monenlaista. On kyllä nautinto katsoa lämpimänä ja kuivana, kuinka VOR-veneet parhaillaan kulkevat. Kovin mukavaa ei olisi olla kyydissä. https://www.youtube.com/watch?v=kQ3-uN13kkA
Pitäisi kysyä noilta VOR-veneiden miehistöiltä, nauttivatko enemmän kun vene kulkee. Luulen, että vastaus on kyllä.
Olen kysymättä kuullut erään VOR-veneellä purjehtineen mielipiteen. "Nautinnosta" ei ollut puhetta. Miehistön haastatteluja on ollut myös julkisuudessa ainakin edellisen VOR-kisan yhteydessä. Niinkuin kerroin, nautintoa on monenlaista. Kilpapurjehduksessa menestyminen merkitsee usein fyysisiä ja psyykisiä stressejä varsinkin valtamerten ylityksissä: univelkaa, eriasteisia vammoja jne. Mukavuus on aivan eri asia kuin mahdollisesta kilpailumenestyksestä nauttiminen.
Matkapurjehduksilla nautinto katoaa nopeasti, kun vene kulkee hallittavuuden rajoilla, esim. spinnuajo kovassa tuulessa tai reivaamisen viivyttely avomerellä (ja varsinkin yöllä rankkasateessa)..
Niin, kyllä nuo nykyiset avomerikilpaveneet on niin märkiä ja rajuja liikkeiltään, etttei kyydistä varmasti paljon nauti. Samaa sanoivat Vendeé Globe-kisaajat. Toki varmaan on myös hienoja hetkiä, kun vene liukuu metrin aallokossa 20 solmua aaltojen päällä.
Jos kilpapurjetija nauttii kilpailussa tilanteesta, jossa vene ei kulje keliin nähden parasta mahdollista vauhtia, on hän valinnut väärän lajin.
Ei o tarvis tavoittaa muiden luokkien veneitä, sen enempää kuin vaikka moottoriveneitä. Mutta on kiva kun saavuttaa veneen optimaalisen nopeuden kussakin kelissä. Ja on kiva säätää ettei ihan kahvinjuonniksi mene.