Olen 23-vuotias ylioppilas ja olen opiskellut puolet ammattikorkeakoulututkinnosta. Päätin lopettaa koulun kesken. En ole koskaan suorastaan halunnutkaan kyseiselle alalle. En tätä syksyä ennen ole edes miettinyt oikeasti, että mitä haluaisin tehdä työkseni. Hain tälle alalle koska en keksinyt muutakaan ja muutamat sukulaiset ja toinen vanhemmistani on tällä alalla. Kun pääsin sisään kouluun niin hyväksyin tilanteeni ja en sen enempää alkanut kyseenalaistamaan sitä. Selvisin koulussa pääsääntöisesti sosiaalisten taitojen avulla, ilman luokkakavereita en olisi lähellekkään päässyt näin pitkälle.
En kuitenkaan koe oppineeni lähes mitään kahdessa vuodessa ja minulla ei olisi mitään annettavaa työelämässä. Tällä motivaatiolla tosin ei voi valmistuakaan.
Enkä kadu että hyväksyin koulupaikan koska sain itsenäistyä uudella paikkakunnalla ja kokea paljon hyviä asioita. Nyt olen kuitenkin hieman syrjäytynyt ja yksinäinen ja en tiedä mitä tehdä vaikka elämä on vielä edessä. Haluaisin löytää sen oman alani, mutta miten se tapahtuu käytännössä? Eikä kaikilla ole sitä omaa alaa mutta kunhan olisi edes jotenkin mieluinen. Harrastan intohimoisesti salilla käyntiä, jonka lisäksi terveellinen ruokavalio pitää minut järjissäni ja positiivisena. Joku personal trainer voisi muuten olla hyvä työ, mutta haluan kouluttautua enemmän ja muutenkin haluan että en tee rakkaasta harrastuksesta ammattia, vaan haluan pitää salin paikkana jossa voisin käydä nollaamassa ajatukset töistä. Voisin kyllä lähteä kokeilemaan työelämään eri juttuja mutta en usko että jossain puhelinmyyjänä tajuan yhtäkkiä unelma-ammattini. Eli miten se siis löydetään? Selataanko vain jotain netin koulutustarjontasivustoja ja bongataan oma ala vai tehdään niitä testejä? Olen tehnyt niin jo monta viikkoa ja löytänytkin monta alaa jotka olisivat parempia kuin nykyinen mutta ei sytytä niin paljoa että kiinnostuisin täysillä. Opintotukiakin on tulut jo tuhlattua melkoisesti joten seuraavaksi olisi jo syytä onnistua. En kiinnostu kovin monesta eri asiasta, mutta kun kiinnostun jostain niin haluan tehdä sitä erittäin hyvin. Kerro minulle miten juuri sinä löysit oman alasi ja kerro jos sinulla on minulle jotain vinkkejä miten pääsen elämässä eteenpäin, otan niitä mielelläni vastaan.
En kuitenkaan koe oppineeni lähes mitään kahdessa vuodessa ja minulla ei olisi mitään annettavaa työelämässä. Tällä motivaatiolla tosin ei voi valmistuakaan.
Enkä kadu että hyväksyin koulupaikan koska sain itsenäistyä uudella paikkakunnalla ja kokea paljon hyviä asioita. Nyt olen kuitenkin hieman syrjäytynyt ja yksinäinen ja en tiedä mitä tehdä vaikka elämä on vielä edessä. Haluaisin löytää sen oman alani, mutta miten se tapahtuu käytännössä? Eikä kaikilla ole sitä omaa alaa mutta kunhan olisi edes jotenkin mieluinen. Harrastan intohimoisesti salilla käyntiä, jonka lisäksi terveellinen ruokavalio pitää minut järjissäni ja positiivisena. Joku personal trainer voisi muuten olla hyvä työ, mutta haluan kouluttautua enemmän ja muutenkin haluan että en tee rakkaasta harrastuksesta ammattia, vaan haluan pitää salin paikkana jossa voisin käydä nollaamassa ajatukset töistä. Voisin kyllä lähteä kokeilemaan työelämään eri juttuja mutta en usko että jossain puhelinmyyjänä tajuan yhtäkkiä unelma-ammattini. Eli miten se siis löydetään? Selataanko vain jotain netin koulutustarjontasivustoja ja bongataan oma ala vai tehdään niitä testejä? Olen tehnyt niin jo monta viikkoa ja löytänytkin monta alaa jotka olisivat parempia kuin nykyinen mutta ei sytytä niin paljoa että kiinnostuisin täysillä. Opintotukiakin on tulut jo tuhlattua melkoisesti joten seuraavaksi olisi jo syytä onnistua. En kiinnostu kovin monesta eri asiasta, mutta kun kiinnostun jostain niin haluan tehdä sitä erittäin hyvin. Kerro minulle miten juuri sinä löysit oman alasi ja kerro jos sinulla on minulle jotain vinkkejä miten pääsen elämässä eteenpäin, otan niitä mielelläni vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos unelma-ammattia ei ole, on tehtävä vain työtä, josta saa elannon. Et kai kuvittele, että kaikki ovat unelma-ammateissa?
Käy vaikka joku pikakoulutus, vuosi tai kaksi, mitä nyt eteen tulee. Vaikka kylpyhuoneiden laatoittajaksi. Siitä töihin.
Voi olla niinkin, että sitten joskus, kun olet 10 vuotta laatoittanut kylpyhuoneita, tiedät vaan yhtäkkiä, mikä sinusta olisi pitänyt tulla. Ammattia voi sitten vaihtaa. Niin minustakin tuli 40-vuotiaana jotain, mikä ei vielä parkymppisenä juolahtanut mieleenkään. Tää on se unelma-ammatti, jota haluan tehdä vielä eläkeläisenäkin.
Jos olet vain aivan rauhassa jokusen vuoden työttömänä. Sen jälkeen luultavasti oivallat, että vaikka mikä työ on parempi kuin viettää päivänsä jouten ja köyhänä.
Tottakai kannattaa käydä koulu loppuun ja mennä alan töihin, vaikka se pahalta tuntuisikin. Kun teet omasta mielestäsi tylsää työtä, voit siinä samalla miettiä mitä oikeasti haluaisit tehdä. Saisit siitä ihan palkkaakin.
On turhaa ja suorastaan väärin lopettaa koulu kesken vain sen vuoksi, ettei kyseessä olekaan unelma-alasi. Voit ryhtyä huippumalliksi ja rockstaraksi yhtä hyvin valmistumisesi jälkeenkin.
On tietysti mahdollista, että koet opiskelun liian uuvuttavaksi taikka jopa ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Tällöin asiaa kannattaa kuitenkin lähestyä niiden oikeilla nimillä ja käydä juttelemasta asiaa tuntevien tahojen kanssa, kuten opintoneuvojan ja mihin sieltä sitten ohjaavatkin.
Todella hyvä että osaat tehdä omia päätöksiä. Monelta ihmiseltä puuttuu päätöksentekokyky. He kulkevat systeemin määrittämää polkua eteenpäin. Se,että pysäytit opiskelusi josta et kokenut hyötyväsi oli oma päätöksesi. Ei mennyt hukkaan. Tutustuit uuteen kaupunkiin ja ihmisiin. Sait lisää rohkeutta. Laita ihmisten nimet ja osoitteet ylös kirjaan niin muistat ne vuosienkin jälkeen. Pidä opiskeluoikeutesi voimassa. Voit tarvittaessa jatkaa myöhemmin. Vedä nyt vähän aika henkeä. Se että teet rajan itsellesi tärkeän harrastuksen ja työn välillä on viisasta. Jos teet harrastuksestasi työn niin joudut etsimään itsellesi uuden harrastuksen. Yhtä unelma-ammattia ei varmaankaan ole. Mikä tahansa ammatti voi olla se "unelmatyö". Nyt sinun on vaan valittava jotain että pääset eteenpän. Oli valinta mikä tahansa niin se avaa aina uuden maailman eteesi. Se "Ahaa" elämys voi löytyä sitä kautta. Pohdi mitä lisäarvoa ja hyvää voit tuoda ja luoda ihmisille. Kun sen keksit niin työ ja ammatti löytyvät. Onko sinulla ominaisuuksia joita voi kehittää pienellä vaivalla. Suosittelen päiväkirjan pitoa. Keräät ideoita ja kokemuksia ja kiitollisuutta.
https://www.youtube.com/watch?v=iwJHWsx9Bvo
Lähdin opiskelemaan omien lukioaikaisten kiinnostusteni ohjaamana. Valmistuttuani menin töihin erilaisiin toimistoihin muutamaksi vuodeksi miettimään, että miten tätä elämää jatkaisi, opiskelu kun oli yhä mielessä. Sitten lopulta lähdinkin opiskelemaan. Omalla kohdallani mitään oikopolkua kiinnostavimman alan selvittämiseen ei ole ollut olemassa, se vaati parin vuoden mietintää, vuoden verran avoimen yliopiston kursseja ja kokemusta erityyppisistä työtehtävistä. Voisin kuvitella, että nämä ovat sellaisia juttuja, jotka toimivat muillakin.
Pieni puhe nykyisen opiskelupaikkasi puolesta, varsinkin jos et ole kokeillut sen alan työtä ja tarjolla on useampi työpaikka. Kaikenlaisissa tehtävissä on jotain, mistä tykkää ja mistä ei tykkää, myös siinä unelma-ammatissa. Työpaikallakin on iso merkitys siinä viihtymisessä, vaikka olisit unelmiesi ammattilainen, mutta työyhteisö on vastenmielinen, ei sekään ole mielekästä. Ja toisinpäin, vaikka työ on tylsää, mutta työyhteisö on kiva, sinne töihinkin on ihan kiva mennä. Jos et muuta keksi, kerrytä pääomaa sillä aikaa kun työstät omaa ratkaisuasi.
Aloita vaikka siitä, että otat yhteyttä TE-toimiston ammatinvalintapsykologeihin ja varaat heiltä ajan. Se on ilmaista ja sinne voi mennä vaikka ei olisikaan työtön. Toinen on oman oppilaitoksesi opintopsykologi, jos teillä on sellainen. Erilaisista aloista ja työtehtävistä voi lukea tietoa www.ammattinetti.fi.