Filosofiset ongelmat

Filosofia käsittelee mm. sitä ongelmaa, minkälainen tämä maailmankaikkeus oikeastaan on, yhtenä keskeisimmistä ongelmistaan. Se on ennenkaikkea filosofinen ongelma, koska se on ikuinen kysymys, siihen ei ole vielä ratkaisua. Todellisuuden luonne ja olemus ei ole tiedossa, siitä on vain erilaisia käsityksiä.

Filosofisille ongelmille, näille ikuisille niistä, ei ole ratkaisua muuta kuin jonkin maailmankatsomuksen, eli uskonnon tai ideologian pohjalta. Joudutaan tekemään joitakin oletuksia ja siltä pohjalta sitten on ratkaisu, muttei tiedetä ovatko nämä oletukset oikeita. Niihin vain uskotaan, niitä tutkitaan monipuolisesti ja perustellaan käsityksiä eri puolilta filosofiassa. Maailmankatsomuksessa taas valitaan joku näkemys ja siinä kontekstissa ratkaisu sitten on.

Sen takia kosmologia on filosofiaa. Ei tieteellä ole sen ongelmiin ratkaisua, vaikka tähtitiede nyt aika paljon jo asiaa valaisee. On virhe etsiä ratkaisua tähtitieteestä. Ratkaisu tulee filosofiasta ja sielläkin vain jonkin maailmankatsomuksen pohjalta tai sitten monena vaihtoehtoisena näkemyksenä.

Voidaan katsoa mitä tiedämme, se on hyvä lähtökohta. muttei se ollenkaan vielä ratkaise peruskysymyksiä.

Onko universumi joskus alkanut vai ikuinen? Ei tiedetä. Mitä ikuisuus on,? Ei tiedetä. Onko universumi rajaton vai ääretön? Ei tiedetä. Onko universumilla Jumala? Ei tiedetä. Mikä on Jumalan ja universumin suhde? Ei tiedetä.

Tiedetään nykyään että se koostuu eri kehitysvaiheissa olevista galakseista joka suuntaan ketjuissa ja ryppäissä. Sellainen se on hyvin pitkälle joka suuntaan tilassa ja ajassa. Melkein kaikki muu on spekulaatiota ja johdettua vallitsevista teorioista, joiden varmuustasosta voidaan olla monta mieltä monesta perustellusta syystä.

Tietysti voidaan järkeillä, nimenomaan filosofoida, minkälainen kuvaus tästä kokonaisuudesta olisi oikea, mutta varmuutta sen oikeudesta ei ole. Tähtitieteen nykyään antama kuva alkupamauksineen on hyvin epätodennäköinen pysyväksi totuudeksi. Ei kestä filosofista analyysiä, ei ole varmaa tietoa.

Tähtitieteelliset kosmologit suuttuvat, kun heidän kokonaiskäsitystään epäilee, ja väittävät ettei heidän arvostelijoillaan ole tarpeeksi tietoa kyseessä olevasta fysiikasta ja matematiikasta.

Oikeastaan pitäisi nimenomaan heitä kritisoida, ettei heillä ole minkäänlaista pätevyyttä kosmologian filosofisten ongelmien käsittelyyn. Sellaiset tässä tunkeutuvat alalle, jolle heillä ei ole valmiuksia ja pätevyyttä. Turha syyttää asiallisia kriitikoita.

Ei kosmologian ongelmia ole vielä alkuunkaan ratkaistu tieteellä. Filosofiaa siinä tarvitaan. Ratkaisua ei tule, mutta järkevää mietiskelyä ja vaihtoehdot voidaan laittaa pöydälle, kuinka asiat voisivat olla. Ei tiede kykene kattavasti käsittelemään kosmologiaa, ei edes kehittynyt, edistynyt nykyaikainen tähtitiede. Ongelmat jäävät filosofisiksi. Ei niitä ole ratkaistu. Nykyinen ratkaisu on vain yksi vaihtoehto, eikä suinkaan paras tapa ajatella näistä asioista.

Nykyään tiedettyjen asioiden takia keskeisimmäksi kysymykseksi nousee, onko tämä galaksiavaruus koko kaikkeus? Onko muita samanlaisia tai erilaisia, vai onko tämä ainoa? Jos on ainoa ja muuta ei ole, niin minkä kokoinen ja ikäinen sitten? Onko ikuinen ja rajaton vai jotain muuta, ja mitä se tarkoittaisi, ikuisuus ja äärettömyys?

Miten filosofit ajattelee nämä nykyään? Miten ajattelette? Minä olen kirjoittanut monenlaisia artikkeleita eri näkökulmista. Oikeastaan turha väittää mitään, eri vaihtoehdot vaan levälleen.

74

1708

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niinsevaanmeneehei

      On kiva hourailla aina aamusta iltaan sillä tavalla aika kuluu rattoisasti.
      Eikö olekin niin, että pohjimmiltaan kyse on puhtaasti psykologisesta ongelmasta?
      Ihmisiltä vaan puuttuu se sairaudentunto. He eivät ymmärrä, vaikka heille kertoisi.

      • Aavistan että alkupamausteorian dogmaatikko puhuu siinä. Olen vaan vihdoin ymmärtänyt, että filosofiassa meidän ei todellakaan tarvitse jäädä sen teorian puitteisiin.

        Olemme täysin vapaita miettimään universumia ikuisena ja siksi edelleen ratkaisemattomana kysymyksenä, jota mikään tieteen teoria ei hallitse vielä kuin alustavasti, ei lähellekään totuudenmukaisesti.

        Käytetään tätä vapautta muttei puututa tähtitieteen tieteellisesti ratkaistaviin asioihin. Vain asian filosofiseen puoleen, joka on valtava, niinkuin universumi on kaikkine ihmeineen ja mysteereineen.


    • Havukka-aholainen
      • Tuo on mielenkiintoinen ja avartava. Olen lukenut sen hieman harppoen. Avartavaa on se, että siinä käsitellään universumin asioita siltä kannalta, että tämä on vain paikallinen universumi, minkä tähtitiede näkee, ja mitä kaikkia kulttuureja avaruudessa on.

        Kirja on saatu automaattikirjoituksella, eli se ei ole ihmisestä, ellei nyt sitten ihmisen mielikuvitus voisi olla noin valtava, ja noin tarkkaan mahdollista tilannetta vastaava ilman kirjoittajan tähtitieteellisiä ja teologisia tietoja, joita vastaanottajalla, kirjoittajalla ei ollut.

        Kirja tulee siis henkimaailmasta. Jolloin täytyy miettiä, että kummalta puolelta. Kehoittaako se kaikkeen hyvään ja puhuu totta, vai kehoittaako se pahaan ja harhauttaa ja valehtelee?

        Kerropa siitä, ja millainen kuva universumista tuossa esitetään. Se on kiinnostavaa täsmälleen tämän aiheen kannalta.


    • kjhbrkjhbkfjhbe

      Filosofialla ei ole nykytieteelle mitään tarjottavaa, ei ole ollut satoihin vuosiin. Filosofiksi itsensä kokeva tietenkin yrittää kaikin keinoin itselleen uskotella että olisi, ettei kävisi omissa silmissään tarpeettomaksi. Siksi ilmeisesti täytyykin tehdä kymmeniä aloituksia samasta aiheesta ja toistaa samat asiat satoja kertoja. Joku voisi sanoa tuota jopa häiriköinniksi ja palstan sääntöjen vastaiseksi toiminnaksi. Yhteistä ja yhtä fanaattista onkin näköjään jumaluskovaisten, ja poliittisesti ja mieleltään kieroutuneiden, eli vihreiden ja punaisten paatunut piittaamattomuus yhteisistä tai ainakin sellaisiksi tarkoitetuista säännöistä, ja aloittajan profiilista tiedämmekin että hän edustaa ainakin kahta ensimmäistä.

      • Luepa keskustelu huolellisemmin. Nyt ei ole kysymys alkupamauksesta puolesta tai vastaan, vaan juuri siitä, mitä annettavaa filosofialla on universumin ymmärtämisessä. Paljon! Pannaan vaan aivot raksuttamaan.


      • Olet.trolliolli
        Olli.S kirjoitti:

        Luepa keskustelu huolellisemmin. Nyt ei ole kysymys alkupamauksesta puolesta tai vastaan, vaan juuri siitä, mitä annettavaa filosofialla on universumin ymmärtämisessä. Paljon! Pannaan vaan aivot raksuttamaan.

        Edellisessä viestissä ei muuten edes mainittu mitään alkupamauksia. Siinä sanottiin että olet tehnyt kymmeniä vastaavan sisältöisiä aloituksia ja se on sääntöjen vastaista massapostitusta.


      • Olet.trolliolli kirjoitti:

        Edellisessä viestissä ei muuten edes mainittu mitään alkupamauksia. Siinä sanottiin että olet tehnyt kymmeniä vastaavan sisältöisiä aloituksia ja se on sääntöjen vastaista massapostitusta.

        Kyllä tämä on aivan asiallinen keskustelun avaus, vaikka se osittain liittyy aikaisempiin. Ne tuppaavat rönsyilemään milloin mihinkin aiheeseen. Tämä on nyt se aihe mikä avauksessa on, ja keskustelu näyttää aivan asialliselta, eikä tässä ole mitään sääntöjen vastaista.

        Pikemminkin tuntuu siltä että sinulla on sensuurimentaliteetti ja vastustuksesi kohdistuu enemmän siihen, ettet haluaisi tällaisia mielipiteitä ollenkaan esitettävän. Ehkä käsityksesi filosofiasta on jotenkin rajoittunut? Mitä filosofia on? Tämmöistä vai jotain muuta.


      • Orvellihousut
        Olli.S kirjoitti:

        Kyllä tämä on aivan asiallinen keskustelun avaus, vaikka se osittain liittyy aikaisempiin. Ne tuppaavat rönsyilemään milloin mihinkin aiheeseen. Tämä on nyt se aihe mikä avauksessa on, ja keskustelu näyttää aivan asialliselta, eikä tässä ole mitään sääntöjen vastaista.

        Pikemminkin tuntuu siltä että sinulla on sensuurimentaliteetti ja vastustuksesi kohdistuu enemmän siihen, ettet haluaisi tällaisia mielipiteitä ollenkaan esitettävän. Ehkä käsityksesi filosofiasta on jotenkin rajoittunut? Mitä filosofia on? Tämmöistä vai jotain muuta.

        "Pikemminkin tuntuu siltä että sinulla on sensuurimentaliteetti"

        Nyt ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, vihreä syyttelemässä toisia sensuurimentaliteetista. Oh the irony...


      • Orvellihousut kirjoitti:

        "Pikemminkin tuntuu siltä että sinulla on sensuurimentaliteetti"

        Nyt ei tiedä itkisikö vai nauraisiko, vihreä syyttelemässä toisia sensuurimentaliteetista. Oh the irony...

        Mitä ihmeen tekemistä mun vihreydellä on tämän asian kanssa? Mietitään yhdessä yhtä filosofian perusongelmaa ilman mitään etukäteisrajoituksia ajatuksen lennolle. Sinua rasittaa, kun kaikki tällainen keskustelu pitäisi mielestäsi käydä vallitseva paradigma hyväksyen.

        Missä tahansa foorumissa ulkomailla tai Suomessa, tähtitieteessä tai filosofiassa pitää olettaa todeksi nykyinen tieteellinen käsitys, muuten haukutaan huuhaaksi, epätieteelliseksi, ymmärtämättömäksi, puutteellisten tietojen varassa toimivaksi, saman jankkaajaksi jne. Mitä muuta se on kuin aivopesun yrittämistä, luovan ajattelun kahlitsemista?

        Antaa ny vaan kaikkien kukkien kukkia ihan rauhassa.

        Minä olen jokaisessa avauksessa tuonut esille jonkun uuden aspektin asioista. Ne eivät ole saman asian jankkaamista, vaikka keskustelu usein siihen sitten taas helposti menee.


    • Antiikin filosofia käsitteli enimmäkseen elementtejä, jotka olivat sopivaa kokoluokkaa filosofian tutkimuskohteeksi. Käsitykset "kaikki virtaa" tai muut sellaiset ovat syntyneet: Veden, tulen, ilman ja maan ominaisuuksia pohdiskelemalla.

      Avaruus on liian iso kohde filosofialle. Etäisyydet ovat jumalattomat ja planeettojen ja tähtien koot suunnattomat. Jonkin verran matematiikan avulla voidaan kuitenkin filosofisesti spekuloida:

      https://www.tiede.fi/keskustelu/72526/akselin-ympari-vai-myos-kappaleen?changed=1499084731

      https://www.tiede.fi/keskustelu/72008/planeettaparien-ratanopeus-sama?changed=1494786445

      Jos saadaan tarpeeksi tarkkoja tai sumeita lukuarvoja koskien avaruutta niin niiden pohjalta voidaan ehkä joitakin filosofisia spekulaatioita esittää.

      • Hienoja! Nuo olivat universumia pienempiä asioita. Millaisessa avaruudessa galaksiketjut pyörivät ja millä tavoin, on kosmologinen kysymys.


    • Protoni on kiinteä osa Maapalloa.
      Aurinko on kiinteä osa Galaksia.
      Suuri Atraktori on kiinteä osa Titanikkia.

      Sen sijaan vapaasti likkuvat kappaleet kuten: Elektroni, Maapallo, Galaksi, Titanikki ovat mahdollisia elämää ylläpitämään?

      Kun ajatellaan etäisyyksiä ja lukumääriä niin nuo vapaasti liikkuvat kappaleet omaavat toisen kaltaisensa lähietäisyydellä esim. galaksit ovat aivan rinta rinnan verrattuna tähtien väliseen etäisyyteen toisisistaan. Tästä voidaan vetää monia spekulaatioita.

      Protonien, aurinkojen ja atraktorien välinen etäisyys toisistaan on suuri ja niitä on lukumäärältään vähän. Ne ovat suurista etäisyyksistään huolimatta kiinteästi kiinni suuremmassa struktuurissa.

      Elektronien, planeettojen, galaksien ja titanikkien välinen etäisyys on pieni ja niiden lukumäärä on todella suuri. Vaikka elektronit, planeetat, galaksit ja titanikit ovat vapaita eräällä tavoin niin tuota vapautta rajoittaa suuri lukumäärä ja rinta rinnan toistensa kanssa eläminen.

      https://www.tiede.fi/keskustelu/72369/galaksit-ovat-lahempana-toisiaan-kuin-tahdet?changed=1506322770

    • On olemassa kaikkien mahdollisten maailmojen joukko. Siinä joukossa mekin elämme omia mahdollisuuksiamme toteuttaen.

      • On olemassa kaikkien todellisten maailmojen joukko. Sitä sanotaan universumiksi. Mahdollisten maailmojen joukossa on sellaisiakin, joita oikeasti ei ole. Ja muitakin maailmoja, jotka ovat eri tavalla, virtuaalimaailmat, unimaailma jne. Galaksiavaruudesta muodostuva universumimme on nykyään tunnettu universumi, mutta emme oikein senkään laatua ja kehitystä tunne, emmekä tiedä onko se ainoa ja kaikki.

        Voimme miettiä kuitenkin eri vaihtoehtoja sen laadulle ja olemukselle ja valita, mikä niistä olisi paras, ja valita, onko järkevämpää, että se on ainoa, vai se että olisi muitakin ja millaisia ne muut ovat.


      • Olli.S kirjoitti:

        On olemassa kaikkien todellisten maailmojen joukko. Sitä sanotaan universumiksi. Mahdollisten maailmojen joukossa on sellaisiakin, joita oikeasti ei ole. Ja muitakin maailmoja, jotka ovat eri tavalla, virtuaalimaailmat, unimaailma jne. Galaksiavaruudesta muodostuva universumimme on nykyään tunnettu universumi, mutta emme oikein senkään laatua ja kehitystä tunne, emmekä tiedä onko se ainoa ja kaikki.

        Voimme miettiä kuitenkin eri vaihtoehtoja sen laadulle ja olemukselle ja valita, mikä niistä olisi paras, ja valita, onko järkevämpää, että se on ainoa, vai se että olisi muitakin ja millaisia ne muut ovat.

        Mielestäni sekä mahdolliset, että todelliset maailmat ovat kumpikin osa todellisuutta. Niillä on vain laadullinen ero. Mahdollinen maailma on ikäänkuin matemaattis-looginen konstruktio, josta puuttuu täysin kaikki laadulliset ominaisuudet. Todellisuuden matemaattis-looginen luonne tekee siitä ymmärrettävän. Laadulliset tekijät puolestaan tekevät todellisuudesta suoraan havaittavan. Voimme kuitenkin havaita todellisuudesta suoraan vain pienen osan omasta näkökulmastamme käsin.


      • inti kirjoitti:

        Mielestäni sekä mahdolliset, että todelliset maailmat ovat kumpikin osa todellisuutta. Niillä on vain laadullinen ero. Mahdollinen maailma on ikäänkuin matemaattis-looginen konstruktio, josta puuttuu täysin kaikki laadulliset ominaisuudet. Todellisuuden matemaattis-looginen luonne tekee siitä ymmärrettävän. Laadulliset tekijät puolestaan tekevät todellisuudesta suoraan havaittavan. Voimme kuitenkin havaita todellisuudesta suoraan vain pienen osan omasta näkökulmastamme käsin.

        Mahdolliset maailmat ovat olemassa eri tavalla kuin todelliset maailmat. Todellisiin maailmoihin lisäisin henkimaailman, se on jokin toisenlainen, näkymätön maailma tässä samassa paikassa. Samanlailla näkymätön kuin radioaallot, jotka todella ovat tässä, mutta emme näe niitä.

        Tämä aineellinen maailma on ihmiselle ainoa todellinen. Mutta oikeasti todellisuudessa on muutakin, henkimaailma ja se ikuinen Jumalan maailma.

        Jumalan maailma on se todellinen maailma. Sitä emme näe ihmisenä eläessämme tässä koetuspaikassamme ihmisen maailmassa. Taivaalla luulisin että näemme sen. Jotkut aurinkokunnat ja galaksit ovat Jumalan taivaita, eivät samanlaisia kuin maapallo.

        Todellisuus on erilainen kuin luulemme. Siihen kuuluu ihmisen havaitseman maailman lisäksi henkimaailma ja Jumalan maailma.

        Tämä on vain yksi käsitys. Metafysiikasta, todellisuuden luonteesta on monia erilaisia käsityksiä.


      • Olli.S kirjoitti:

        Mahdolliset maailmat ovat olemassa eri tavalla kuin todelliset maailmat. Todellisiin maailmoihin lisäisin henkimaailman, se on jokin toisenlainen, näkymätön maailma tässä samassa paikassa. Samanlailla näkymätön kuin radioaallot, jotka todella ovat tässä, mutta emme näe niitä.

        Tämä aineellinen maailma on ihmiselle ainoa todellinen. Mutta oikeasti todellisuudessa on muutakin, henkimaailma ja se ikuinen Jumalan maailma.

        Jumalan maailma on se todellinen maailma. Sitä emme näe ihmisenä eläessämme tässä koetuspaikassamme ihmisen maailmassa. Taivaalla luulisin että näemme sen. Jotkut aurinkokunnat ja galaksit ovat Jumalan taivaita, eivät samanlaisia kuin maapallo.

        Todellisuus on erilainen kuin luulemme. Siihen kuuluu ihmisen havaitseman maailman lisäksi henkimaailma ja Jumalan maailma.

        Tämä on vain yksi käsitys. Metafysiikasta, todellisuuden luonteesta on monia erilaisia käsityksiä.

        Me ihmiset olemme keskimaan asukkaita, mahdolliset maailmat kuuluvat alamaailmaan ja mainitsemasi muut maailmat ylämaailmaan.


      • inti kirjoitti:

        Me ihmiset olemme keskimaan asukkaita, mahdolliset maailmat kuuluvat alamaailmaan ja mainitsemasi muut maailmat ylämaailmaan.

        Miten tuo universumimme sitten suhtautuu näihin kolmeen maailmaan?


      • Olli.S kirjoitti:

        Miten tuo universumimme sitten suhtautuu näihin kolmeen maailmaan?

        Universumi on muodon ja materian yhdistelmä. Materia on matemaattinen mahdollisuuksien maailma, josta puuttuu kaikki elämälle tärkeät asiat kuten ilo ja suru. Muodot kuuluvat korkeampaan todellisuuden tasoon.


      • inti kirjoitti:

        Universumi on muodon ja materian yhdistelmä. Materia on matemaattinen mahdollisuuksien maailma, josta puuttuu kaikki elämälle tärkeät asiat kuten ilo ja suru. Muodot kuuluvat korkeampaan todellisuuden tasoon.

        Muoto ja nuo kolme maailmaa ovat epäselviä käsitteitä, jollet selvitä tarkemmin mitä niillä tarkoitat.

        Etkö voisi yhdistää ne tähän universumiin, jonka nyt tiedämme olevan galaksiavaruus joka suuntaan, riippumatta siitä, minkälaisen kosmologian me sen muusta luonteesta, muodosta, koosta, kehityksestä jne. kehitämme.

        Minä ajattelen että siellä on monilla planeetoilla lukuisia tällaisia koetuspaikkoja kuin maapallo ja sitten henkimaailmoja ja Jumalan maailmoja. Kaikki ne ovat näissä galakseissa. Jokaisella galaksilla on kaikkia sellaisia.


      • Olli.S kirjoitti:

        Muoto ja nuo kolme maailmaa ovat epäselviä käsitteitä, jollet selvitä tarkemmin mitä niillä tarkoitat.

        Etkö voisi yhdistää ne tähän universumiin, jonka nyt tiedämme olevan galaksiavaruus joka suuntaan, riippumatta siitä, minkälaisen kosmologian me sen muusta luonteesta, muodosta, koosta, kehityksestä jne. kehitämme.

        Minä ajattelen että siellä on monilla planeetoilla lukuisia tällaisia koetuspaikkoja kuin maapallo ja sitten henkimaailmoja ja Jumalan maailmoja. Kaikki ne ovat näissä galakseissa. Jokaisella galaksilla on kaikkia sellaisia.

        Aine on todellisuuden passiivinen elementti, joka vain odottaa, että saa muodon.
        Muoto puolestaan on todellisuuden aktiivinen elementti, joka antaa muodottomalle
        aineelle muodon. Ihmisen aivotkaan eivät ole pelkästään ainetta vaan ennemminkin muoto-ainetta iloineen ja suruineen (ilo ja suru ovat muotoja). Tämä on yleinen periaate, joka toimii kaikkialla universumissa, eikä sitä voi mitenkään eriyttää universumin eri osiin.

        Voi olla olemassa henkimaailmoja ja Jumalan maailmoja, mutta ne sijoittuvat omille todellisuuden tasoilleen. Jumala on ylhäällä ja me täällä keskimaassa.


      • inti kirjoitti:

        Aine on todellisuuden passiivinen elementti, joka vain odottaa, että saa muodon.
        Muoto puolestaan on todellisuuden aktiivinen elementti, joka antaa muodottomalle
        aineelle muodon. Ihmisen aivotkaan eivät ole pelkästään ainetta vaan ennemminkin muoto-ainetta iloineen ja suruineen (ilo ja suru ovat muotoja). Tämä on yleinen periaate, joka toimii kaikkialla universumissa, eikä sitä voi mitenkään eriyttää universumin eri osiin.

        Voi olla olemassa henkimaailmoja ja Jumalan maailmoja, mutta ne sijoittuvat omille todellisuuden tasoilleen. Jumala on ylhäällä ja me täällä keskimaassa.

        Tuo on yksi tapa hahmottaa asiaa. Ihan hieno ja syvällinen.

        Ajattelen vähän konkreettisemmin. Henki ja aine. Ne ovat aina yhtä aikaa todellisuuden kaikilla tasoilla:

        Aine - energia
        Solut - elämä
        Ruumis - sielu
        Yhteiskunnan talous - kulttuuri
        Jumalan ruumis - Jumalan henki.

        Näitä voi sitten eritellä ja pyöritellä eri tavoilla.

        Taivaalla näemme sellaisiakin tähtiä, joiden planeetat ovat kirkastettuja Jumalan maailmoja. Tämä eroaa siitä, miten ihmiset yleensä ajattelevat taivaalle katsellessaan. Ajatellaan, että siellä on pääasiassa kivi- ja kaasuplaneettoja ja vain joissakin harvoissa on elämää ja vielä harvemmissa ehkä ihmiskuntia, Jumalan taivaat ovat aivan erillinen todellisuus. Ei edes mietitä missä ne ovat tähdissä.

        Erillinen todellisuus se tietysti onkin, korkeampi ja erilainen, mutta voi sen noin tuonne taivaallekin sijoittaa. Maapallostakin nimittäin tulee sellainen viimeisen tuomion jälkeen.


      • Olli.S kirjoitti:

        Tuo on yksi tapa hahmottaa asiaa. Ihan hieno ja syvällinen.

        Ajattelen vähän konkreettisemmin. Henki ja aine. Ne ovat aina yhtä aikaa todellisuuden kaikilla tasoilla:

        Aine - energia
        Solut - elämä
        Ruumis - sielu
        Yhteiskunnan talous - kulttuuri
        Jumalan ruumis - Jumalan henki.

        Näitä voi sitten eritellä ja pyöritellä eri tavoilla.

        Taivaalla näemme sellaisiakin tähtiä, joiden planeetat ovat kirkastettuja Jumalan maailmoja. Tämä eroaa siitä, miten ihmiset yleensä ajattelevat taivaalle katsellessaan. Ajatellaan, että siellä on pääasiassa kivi- ja kaasuplaneettoja ja vain joissakin harvoissa on elämää ja vielä harvemmissa ehkä ihmiskuntia, Jumalan taivaat ovat aivan erillinen todellisuus. Ei edes mietitä missä ne ovat tähdissä.

        Erillinen todellisuus se tietysti onkin, korkeampi ja erilainen, mutta voi sen noin tuonne taivaallekin sijoittaa. Maapallostakin nimittäin tulee sellainen viimeisen tuomion jälkeen.

        Luettelemillasi tasoilla on vain kokoero?


      • inti kirjoitti:

        Luettelemillasi tasoilla on vain kokoero?

        Laatuero, kehittyneisyysero.

        Aine, elämä, kasvit ja eläimet, ihminen, korkeammat. Kehitys menee matalammasta korkeimpaan, vaikka se on enemmän ikuinen kiertokulku. Lopulta se korkein rupeaa järjestämään ainetta, kehittyy uusia aineita, uusia eämänmuotoja, uusia ihmisiä, uusia korkeimpia jne, kiertokulku jatkuu. Ihminen ja korkeammat ryhtyvät aina myös uusiin luomistöihin, jalostavat myös itseään.

        Näitä kaikkia tasoja voidaan myös tarkastella eri tavoin, levinneisyyttä, joukkoja, aineellisesti, henkisesti, tietoisuuden tasolla jne.

        Todellisuus on tällaista. Metafysiikka. Kosmologia on sitten kokonaisuuden tarkastelua, galakseja ja millaisessa tilassa ne liikkuvat ja mitä kaikkea ne sisältävät, muutakin kuin tähtiä ja planeettoja. Mitä niillä planeetoilla on?

        Mitä sä varsinaisesti tarkoitit? Kuin niin kokoero?


      • Olli.S kirjoitti:

        Laatuero, kehittyneisyysero.

        Aine, elämä, kasvit ja eläimet, ihminen, korkeammat. Kehitys menee matalammasta korkeimpaan, vaikka se on enemmän ikuinen kiertokulku. Lopulta se korkein rupeaa järjestämään ainetta, kehittyy uusia aineita, uusia eämänmuotoja, uusia ihmisiä, uusia korkeimpia jne, kiertokulku jatkuu. Ihminen ja korkeammat ryhtyvät aina myös uusiin luomistöihin, jalostavat myös itseään.

        Näitä kaikkia tasoja voidaan myös tarkastella eri tavoin, levinneisyyttä, joukkoja, aineellisesti, henkisesti, tietoisuuden tasolla jne.

        Todellisuus on tällaista. Metafysiikka. Kosmologia on sitten kokonaisuuden tarkastelua, galakseja ja millaisessa tilassa ne liikkuvat ja mitä kaikkea ne sisältävät, muutakin kuin tähtiä ja planeettoja. Mitä niillä planeetoilla on?

        Mitä sä varsinaisesti tarkoitit? Kuin niin kokoero?

        Mietin vaan miten solun henkinen puoli suhtautuu molekyyliensä ja atomiensa henkiseen puoleen. Onko niiden henkinen puoli vain osa suurempaa henkeä ilman mitään sen kummempaa henkistä toimintoa kuten tietoisuutta?


      • inti kirjoitti:

        Mietin vaan miten solun henkinen puoli suhtautuu molekyyliensä ja atomiensa henkiseen puoleen. Onko niiden henkinen puoli vain osa suurempaa henkeä ilman mitään sen kummempaa henkistä toimintoa kuten tietoisuutta?

        Mielenkiintoinen asia sinänsä, mutta kai ne hengetkin ovat nimenomaan eri tasoisia niinkuin ainekin.

        Aineen tasolla henki on energiaa, voimia ja säteilyä.

        Solujen, kasvien ja eläinten tasolla henki on lisäksi elämää, sitä että on elävä eikä kuollut.

        Ihmisen tasolla henki on lisäksi tietoisuutta itsestä ja maailmasta.

        Jumalan tasolla henki on myös kirkastetun ruumiin sielu ja henki, elämän ja ihmisen tasoisen ruumiin ja sielun tietoisuuden lisäksi. Tieto ja tietoisuus kaikesta, myös henkimaailmasta ja universumin kokonaisuudesta. Näitähän emme voi tietää, mutta jotenkin noin voisi olettaa.


      • Olli.S kirjoitti:

        Mielenkiintoinen asia sinänsä, mutta kai ne hengetkin ovat nimenomaan eri tasoisia niinkuin ainekin.

        Aineen tasolla henki on energiaa, voimia ja säteilyä.

        Solujen, kasvien ja eläinten tasolla henki on lisäksi elämää, sitä että on elävä eikä kuollut.

        Ihmisen tasolla henki on lisäksi tietoisuutta itsestä ja maailmasta.

        Jumalan tasolla henki on myös kirkastetun ruumiin sielu ja henki, elämän ja ihmisen tasoisen ruumiin ja sielun tietoisuuden lisäksi. Tieto ja tietoisuus kaikesta, myös henkimaailmasta ja universumin kokonaisuudesta. Näitähän emme voi tietää, mutta jotenkin noin voisi olettaa.

        Ok. Ihan toimiva todellisuuskäsitys tuokin.


      • inti kirjoitti:

        Ok. Ihan toimiva todellisuuskäsitys tuokin.

        Joo, rupeaa asiat loksahteleen jonkinlaiseen järjestykseen päässä. Toi oli opettavaista, että laitetaan rauhallisesti kosmologia kolmeen osastoon, fyysinen, filosofinen-spekulatiivinen ja teologinen. Se poistaa monta turhaa riidanaihetta.

        Siitä on vaan aina vänkätty siitä fyysisestä puolesta, kun rationaalisesti se on ikuinen ja rajaton, mutta tähtitieteen kosmologit sanoo, että sillä on alku ja se laajenee, ja se on niin vankasti todistettu.

        Nyt siitä on keskustelua Tiede- lehden foorumissa. Samaa jauhamista, mutta mä oon kehittänyt 4 0 avaruuden mallin 😊 3 1 aika- avaruuden sijaan. Kolmijaon laitoin sinne myös.


      • Olli.S kirjoitti:

        Joo, rupeaa asiat loksahteleen jonkinlaiseen järjestykseen päässä. Toi oli opettavaista, että laitetaan rauhallisesti kosmologia kolmeen osastoon, fyysinen, filosofinen-spekulatiivinen ja teologinen. Se poistaa monta turhaa riidanaihetta.

        Siitä on vaan aina vänkätty siitä fyysisestä puolesta, kun rationaalisesti se on ikuinen ja rajaton, mutta tähtitieteen kosmologit sanoo, että sillä on alku ja se laajenee, ja se on niin vankasti todistettu.

        Nyt siitä on keskustelua Tiede- lehden foorumissa. Samaa jauhamista, mutta mä oon kehittänyt 4 0 avaruuden mallin 😊 3 1 aika- avaruuden sijaan. Kolmijaon laitoin sinne myös.

        Tärkeää on ymmärtää, että vaikka fyysinen taso olisikin luonteeltaan matemaattinen, niin silti fyysinenkään taso ei toimi täysin deterministisesti, koska muutkin todellisuuden osastot vaikuttavat sen käyttäytymiseen.


      • inti kirjoitti:

        Tärkeää on ymmärtää, että vaikka fyysinen taso olisikin luonteeltaan matemaattinen, niin silti fyysinenkään taso ei toimi täysin deterministisesti, koska muutkin todellisuuden osastot vaikuttavat sen käyttäytymiseen.

        Siinäpä se, kun tietoinen olento alkaa vaikuttaa asioihin, kaikki ei enää ole determinististä, taiteilijan maalaaman taulun sisältöä ei kukaan enää pysty ennustamaan täsmällisesti.

        Samoin on luomakunnan luotujen asioiden suhteen, kukaan ei tiedä Jumalan ajatuksia maapallon asioiden suhteen, paitsi että ne on osittain ilmoitettu. Universumi on ilmeisesti jumal'olentojen, enkelien ja paratiisien valmistamisen tehdas 😇.

        Universumilla ei ole kuolemaa hajaantumiseen tai pakkautumiseen, eikä maapallolla auringon räjähdykseen, vaan tuhatvuotinen valtakunta alkaa pian ja sen jälkeen luodaan uusi maa ja uusi taivas, mitä se sitten tähtitieteellisesti ja geologisesti tarkoittaakin. Maapallosta tulee kirkastettu taivaankappale.

        Silloin Jumala puuttuu asiaan ja fysikaalinen, deterministinen järjestys muuttuu sen uskonnollisen kosmologian järjestyksen mukaiseksi. Joka on myös luomisessa näkyvissä, vaikkei kukaan oikein ymmärrä miten luominen ja kehitys toisiinsa suhtautuvat. Kretut kaikkein vähiten.


    • Muuanukkeli

      Jumalan loi kaiken? Onko se filosofiaa vai huuhaata.

      • Se on teologiaa, mikä on filosofian osa ja myös oma tieteensä, tiede Jumalan asioista, ja tapahtuu yleensä jonkin uskontosuunnan puitteissa.

        Jos Jumala loi kaiken, niin filosofi miettii siinä kolmea asiaa aivan ensimmäiseksi. Mikä ja millainen jumala? Mitä on luominen? Minkä kaiken?

        Kaikkivaltias Jumala järjesti olemassaolevia elementtejä koko luomskunnassa. On yksi tulkinta.


      • Olli.S kirjoitti:

        Se on teologiaa, mikä on filosofian osa ja myös oma tieteensä, tiede Jumalan asioista, ja tapahtuu yleensä jonkin uskontosuunnan puitteissa.

        Jos Jumala loi kaiken, niin filosofi miettii siinä kolmea asiaa aivan ensimmäiseksi. Mikä ja millainen jumala? Mitä on luominen? Minkä kaiken?

        Kaikkivaltias Jumala järjesti olemassaolevia elementtejä koko luomskunnassa. On yksi tulkinta.

        Tuota koko asiaa ateisti taas ei mieti ollenkaan. Mutta jos uskoo, silloin miettii.

        Jumalan eri vaihtoehdot: pelkkä henki kaikkialla, ruumiillinen kirkastettu olento, alieni eli ET, Madrake sarjakuvan Linnunradan keisari.

        Luominen: luominen tyhjästä, asioiden tuominen henkimaailmasta näkyvään maailmaan, luominen jollakin muulla tavoin, olemassaolevien asioiden järjestäminen, näiden erilaiset yhdistelmät.

        Kaiken: koko universumin, tämän universumin, tämän maan ja taivaan, luodut asiat, ei kuitenkaan ikuisia asioita.

        Tästä näkee, että vaihtoehtoja sille mitä lause tarkoittaa, on ainakin 3 x 3 x 3. Silti jokainen lahko luulee ymmärtävänsä oikein mitä lause tarkoittaa, ja uskoo vain yhteen tulkintaan.

        Ei ole vaikea silti nähdä mikä olisi suurinpiirtein järkevin ajatustapa.

        Sama se on alkupamauksenkin suhteen. Universumi syntyi alkupamauksessa 13,8 miljardia vuotta sitten. Väitetään että tälle on vain yksi tieteellinen tulkinta, se ymmärretään yksiselitteisesti yhdellä täsmällisellä tavalla kosmologian eksaktissa tieteessä. Kolme ensimmäistä sanaa tässäkin voidaan kuitenkin ymmärtää monella tavalla.

        Jos universumi ymmärretään siksi universumiksi, jota tiede tutkii, ja se on eri asia kuin universumi, niin silloinhan tiede ei tutki universumia, kosmologiaa, vaan jotakin muuta, jotakin rajoitetumpaa asiaa. Jos se taas tutkii koko universumia, se ei sitten ole tiedettä, koska sen tutkiminen ei ole tiedettä.

        Niin se asia sitten onkin, se on filosofiaa, joka on laajempi asia kuin tiede.


      • Olli.S kirjoitti:

        Tuota koko asiaa ateisti taas ei mieti ollenkaan. Mutta jos uskoo, silloin miettii.

        Jumalan eri vaihtoehdot: pelkkä henki kaikkialla, ruumiillinen kirkastettu olento, alieni eli ET, Madrake sarjakuvan Linnunradan keisari.

        Luominen: luominen tyhjästä, asioiden tuominen henkimaailmasta näkyvään maailmaan, luominen jollakin muulla tavoin, olemassaolevien asioiden järjestäminen, näiden erilaiset yhdistelmät.

        Kaiken: koko universumin, tämän universumin, tämän maan ja taivaan, luodut asiat, ei kuitenkaan ikuisia asioita.

        Tästä näkee, että vaihtoehtoja sille mitä lause tarkoittaa, on ainakin 3 x 3 x 3. Silti jokainen lahko luulee ymmärtävänsä oikein mitä lause tarkoittaa, ja uskoo vain yhteen tulkintaan.

        Ei ole vaikea silti nähdä mikä olisi suurinpiirtein järkevin ajatustapa.

        Sama se on alkupamauksenkin suhteen. Universumi syntyi alkupamauksessa 13,8 miljardia vuotta sitten. Väitetään että tälle on vain yksi tieteellinen tulkinta, se ymmärretään yksiselitteisesti yhdellä täsmällisellä tavalla kosmologian eksaktissa tieteessä. Kolme ensimmäistä sanaa tässäkin voidaan kuitenkin ymmärtää monella tavalla.

        Jos universumi ymmärretään siksi universumiksi, jota tiede tutkii, ja se on eri asia kuin universumi, niin silloinhan tiede ei tutki universumia, kosmologiaa, vaan jotakin muuta, jotakin rajoitetumpaa asiaa. Jos se taas tutkii koko universumia, se ei sitten ole tiedettä, koska sen tutkiminen ei ole tiedettä.

        Niin se asia sitten onkin, se on filosofiaa, joka on laajempi asia kuin tiede.

        Filosofia todellakin on tieteen yläluokka ja pohtii ongelmia joihin ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta saada yksiselitteistä vastausta. Hyvinä esimerkkeinä "Minkälaisista asioista voimme olla varma?" tai "Mitkä asiat ovat moraalisesti oikein?".

        Joskin se mitä filosofia EI ole, on asia joka ottaa kantaa maailmankaikkeuteen. Myös asiat jotka kuuluvat tähtitieteeseen ovat enemmän tieteen alla koska tämä pyrkii suunnittelemaan mitattavia testejä.
        Teoria tieteessä myös tarkoittaa "Testattu ja todisteiden mukaan varmistettu hypoteesi".
        Tämän vuoksi esimerkiksi on olemassa painovoimateoria vaikka tämä on yksi varmimmista asioista mitä tiedämme.

        Esimerkkinä ero fysiikassa ja tieteessä:
        Fysiikka: "Voiko aika muuttua suhteessa toisiin kohtiin avaruudessa?"
        Filosofia: "Mitä olisi maailmankaikkeus täysin ilman aikaa?"

        Eli kuten vähän siihen suhtaan menit, tiede on kyllä tarkempi ja täytyy olla testattavampi. Mutta filosofia keskittyy kysymyksiin jotka jäävät yli muilta aloilta ja joilla ei välttämättä ole yhtä suoranaista vastausta.


        "Jumalan eri vaihtoehdot: pelkkä henki kaikkialla, ruumiillinen kirkastettu olento, alieni eli ET, Madrake sarjakuvan Linnunradan keisari.

        Luominen: luominen tyhjästä, asioiden tuominen henkimaailmasta näkyvään maailmaan, luominen jollakin muulla tavoin, olemassaolevien asioiden järjestäminen, näiden erilaiset yhdistelmät."

        Unohdit ainakin yhden olennaisen mahdollisuuden:
        Jumalaa ei ollut ennen kuin ihmiset keksivät ne tuhannet jumaluudet joihin uskovat, eikä siten maailmankaikkeutta tarvinnut "luoda".


      • Oudoksuva kirjoitti:

        Filosofia todellakin on tieteen yläluokka ja pohtii ongelmia joihin ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta saada yksiselitteistä vastausta. Hyvinä esimerkkeinä "Minkälaisista asioista voimme olla varma?" tai "Mitkä asiat ovat moraalisesti oikein?".

        Joskin se mitä filosofia EI ole, on asia joka ottaa kantaa maailmankaikkeuteen. Myös asiat jotka kuuluvat tähtitieteeseen ovat enemmän tieteen alla koska tämä pyrkii suunnittelemaan mitattavia testejä.
        Teoria tieteessä myös tarkoittaa "Testattu ja todisteiden mukaan varmistettu hypoteesi".
        Tämän vuoksi esimerkiksi on olemassa painovoimateoria vaikka tämä on yksi varmimmista asioista mitä tiedämme.

        Esimerkkinä ero fysiikassa ja tieteessä:
        Fysiikka: "Voiko aika muuttua suhteessa toisiin kohtiin avaruudessa?"
        Filosofia: "Mitä olisi maailmankaikkeus täysin ilman aikaa?"

        Eli kuten vähän siihen suhtaan menit, tiede on kyllä tarkempi ja täytyy olla testattavampi. Mutta filosofia keskittyy kysymyksiin jotka jäävät yli muilta aloilta ja joilla ei välttämättä ole yhtä suoranaista vastausta.


        "Jumalan eri vaihtoehdot: pelkkä henki kaikkialla, ruumiillinen kirkastettu olento, alieni eli ET, Madrake sarjakuvan Linnunradan keisari.

        Luominen: luominen tyhjästä, asioiden tuominen henkimaailmasta näkyvään maailmaan, luominen jollakin muulla tavoin, olemassaolevien asioiden järjestäminen, näiden erilaiset yhdistelmät."

        Unohdit ainakin yhden olennaisen mahdollisuuden:
        Jumalaa ei ollut ennen kuin ihmiset keksivät ne tuhannet jumaluudet joihin uskovat, eikä siten maailmankaikkeutta tarvinnut "luoda".

        Tommosta se on, filosofia verrattuna tieteisiin.

        Tuo on tosiaan yksi mahdollisuus, että jumala on vain ihmisen luoma. Siinä kysymyksessä ja vastauksessa tuo puoli vaan ei ollut mukana.

        Kosmologia taas on alue, missä tähtitieteen kosmologit luulevat jo tietävänsä asioita, joita oikeasti eivät tiedä, koska heidän mielestä teoria on jo niin pitkälle vahvistettu.


      • Olli.S kirjoitti:

        Tommosta se on, filosofia verrattuna tieteisiin.

        Tuo on tosiaan yksi mahdollisuus, että jumala on vain ihmisen luoma. Siinä kysymyksessä ja vastauksessa tuo puoli vaan ei ollut mukana.

        Kosmologia taas on alue, missä tähtitieteen kosmologit luulevat jo tietävänsä asioita, joita oikeasti eivät tiedä, koska heidän mielestä teoria on jo niin pitkälle vahvistettu.

        Teoria määritelmällisesti on todisteilla varmistettu hypoteesi, sekä filosofiassa, tähtitieteessä että muissa tieteissä. :)

        En ole ihan varma mistä esimerkiksi puhut, mutta vaikuttaa että sekoitat astrologian astronomiaan?


      • Oudoksuva kirjoitti:

        Teoria määritelmällisesti on todisteilla varmistettu hypoteesi, sekä filosofiassa, tähtitieteessä että muissa tieteissä. :)

        En ole ihan varma mistä esimerkiksi puhut, mutta vaikuttaa että sekoitat astrologian astronomiaan?

        No, en suinkaan. Suhteellisuusteoria on ihan hyvä juttu ja edistysaskel, mutta ilmeisesti se ei sovi koko universumin asioiden selittämiseen, kun siitä näyttää seuraavan avaruuden lasjeneminen, mikä yksinkertaisesti on mahdotonta.

        BB- teoriassa tämä laajeneminen suorastaan oletetaan.

        Kosmologiassa taas joudutaan miettimään niin syntyjä syviä, ettei siihenbluonnontiede riitä. Mm. tuota jumalalan ja jumalien olemassaoloa, jonka sinä yksinkertaisesti vaan kiellät. Mikä on yksi mahdolliduus.


      • Olli.S kirjoitti:

        No, en suinkaan. Suhteellisuusteoria on ihan hyvä juttu ja edistysaskel, mutta ilmeisesti se ei sovi koko universumin asioiden selittämiseen, kun siitä näyttää seuraavan avaruuden lasjeneminen, mikä yksinkertaisesti on mahdotonta.

        BB- teoriassa tämä laajeneminen suorastaan oletetaan.

        Kosmologiassa taas joudutaan miettimään niin syntyjä syviä, ettei siihenbluonnontiede riitä. Mm. tuota jumalalan ja jumalien olemassaoloa, jonka sinä yksinkertaisesti vaan kiellät. Mikä on yksi mahdolliduus.

        "kun siitä näyttää seuraavan avaruuden lasjeneminen, mikä yksinkertaisesti on mahdotonta."

        Jos pystyt näyttämään tämän toteen saat melko varmasti fysiikan nobelin palkinnon ;)

        Tällä hetkellä tosin on epävarmaa että laajentuuko kaikki, kiihtyykö laajentuminen vai hidastuuko laajentuminen. Ja jos hidastuu, hidastuuko tarpeeksi nopeasti että jossain vaiheessa painovoima pystyy kasaamaan koko universumin takaisin kokoonsa.

        Mikä näistä mahdollisuuksista on lähimpänä totuutta ei vielä tiedetä mutta sitä varten tutkitaan jotta saadaan lisää tietoa.

        Myös toistaakseni... Tieteessä "teoria" tarkoittaa testattua hypoteesia jota todellisuus ja todisteet tukevat. Kun puhut teorioista ajattelet lähinnä hypoteesia.

        Lisäksi en kiellä jumaluuksien olemassaolon mahdollisuutta. Mutta se missä muodossa esimerkiksi raamatussa on kerrottu on tämän hetken tiedon mukaan mahdotonta ainakin kirjaimellisesti tulkittuna. "Luo alkuräjähdys ja älä koske maailmankaikkeuteen"-tyylinen jumaluus tosin saattaa olla olemassa, mutta ilman mahdollisuutta todistaa suuntaan tai toiseen ei ole syytä edes aloittaa tämän mahdollisuuden tutkimista.


      • Oudoksuva kirjoitti:

        "kun siitä näyttää seuraavan avaruuden lasjeneminen, mikä yksinkertaisesti on mahdotonta."

        Jos pystyt näyttämään tämän toteen saat melko varmasti fysiikan nobelin palkinnon ;)

        Tällä hetkellä tosin on epävarmaa että laajentuuko kaikki, kiihtyykö laajentuminen vai hidastuuko laajentuminen. Ja jos hidastuu, hidastuuko tarpeeksi nopeasti että jossain vaiheessa painovoima pystyy kasaamaan koko universumin takaisin kokoonsa.

        Mikä näistä mahdollisuuksista on lähimpänä totuutta ei vielä tiedetä mutta sitä varten tutkitaan jotta saadaan lisää tietoa.

        Myös toistaakseni... Tieteessä "teoria" tarkoittaa testattua hypoteesia jota todellisuus ja todisteet tukevat. Kun puhut teorioista ajattelet lähinnä hypoteesia.

        Lisäksi en kiellä jumaluuksien olemassaolon mahdollisuutta. Mutta se missä muodossa esimerkiksi raamatussa on kerrottu on tämän hetken tiedon mukaan mahdotonta ainakin kirjaimellisesti tulkittuna. "Luo alkuräjähdys ja älä koske maailmankaikkeuteen"-tyylinen jumaluus tosin saattaa olla olemassa, mutta ilman mahdollisuutta todistaa suuntaan tai toiseen ei ole syytä edes aloittaa tämän mahdollisuuden tutkimista.

        Ei minun tosiaan niiden fyysikoiden kanssa kannattaisi väitellä. Tieteen näkemys nyt tällä hetkellä on tuo, ja sitä pitänee kunnioittaa.

        Minä sain vapautuksen, kun ymmärsin, että he puhuvat vain fyysisestä universumista, kun oikeasti kosmologiassa on nämä kaksi muutakin puolta.

        Jumala Raamatussa on erilainem kuin monien teologien ja kretujen tulkinta niistä sanoista. Oikea Jumala ei väitä luoneensa koko universumia tyhjästä. Raamattu kertoo maasta ja taivaankannesta sen päällä n. 5000 eKr - 3500 jKr. Sitä ennen maapallo oli erilainen ja lopuksi se muuttuu kirkastetuksi planeetaksi, tulee Jumalan taivaallisen valtakunnan yhteyteen.

        Ja Jumalasta, taivaasta ja henkimaailmasta, jotka kaikki ovat ihmeellisiä ja käsittämättämiä asioita vielä ihmiselle.


      • Olli.S kirjoitti:

        Ei minun tosiaan niiden fyysikoiden kanssa kannattaisi väitellä. Tieteen näkemys nyt tällä hetkellä on tuo, ja sitä pitänee kunnioittaa.

        Minä sain vapautuksen, kun ymmärsin, että he puhuvat vain fyysisestä universumista, kun oikeasti kosmologiassa on nämä kaksi muutakin puolta.

        Jumala Raamatussa on erilainem kuin monien teologien ja kretujen tulkinta niistä sanoista. Oikea Jumala ei väitä luoneensa koko universumia tyhjästä. Raamattu kertoo maasta ja taivaankannesta sen päällä n. 5000 eKr - 3500 jKr. Sitä ennen maapallo oli erilainen ja lopuksi se muuttuu kirkastetuksi planeetaksi, tulee Jumalan taivaallisen valtakunnan yhteyteen.

        Ja Jumalasta, taivaasta ja henkimaailmasta, jotka kaikki ovat ihmeellisiä ja käsittämättämiä asioita vielä ihmiselle.

        "Ei minun tosiaan niiden fyysikoiden kanssa kannattaisi väitellä. Tieteen näkemys nyt tällä hetkellä on tuo, ja sitä pitänee kunnioittaa."

        Ei tietenkään mitään fyysikassa tai tieteissä pidä "kunnioittaa" kyseenalaistamatta. Koko tiede perustuu siihen että kaikkea testataan, tutkitaan ja varmistetaan lukemattomia kertoja jotta virheet saataisiin korjattua ja tiedon tarkkuutta parannettua. :)

        Hyvänä esimerkkinä on Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ja Newtonin mekaniikan peruslait.
        Einstein kehitti version joka pystyy myös kuvaamaan erityistapauksia joissa kohteen nopeus on enemmän kuin noin 0,1c . Tämä ei siis tarkoita sitä että Newton oli väärässä, vain sitä että tietoa saatiin parannettua myöhemmin tutkimalla lisää :)

        "Minä sain vapautuksen, kun ymmärsin, että he puhuvat vain fyysisestä universumista, kun oikeasti kosmologiassa on nämä kaksi muutakin puolta."

        Ne mainitsemasi "kaksi muutakin puolta" on asioita mitä pitäisi todistaa ennen kuin niiden olemassaoloon on mitään perusteltavaa syytä uskoa.


      • Oudoksuva kirjoitti:

        "Ei minun tosiaan niiden fyysikoiden kanssa kannattaisi väitellä. Tieteen näkemys nyt tällä hetkellä on tuo, ja sitä pitänee kunnioittaa."

        Ei tietenkään mitään fyysikassa tai tieteissä pidä "kunnioittaa" kyseenalaistamatta. Koko tiede perustuu siihen että kaikkea testataan, tutkitaan ja varmistetaan lukemattomia kertoja jotta virheet saataisiin korjattua ja tiedon tarkkuutta parannettua. :)

        Hyvänä esimerkkinä on Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ja Newtonin mekaniikan peruslait.
        Einstein kehitti version joka pystyy myös kuvaamaan erityistapauksia joissa kohteen nopeus on enemmän kuin noin 0,1c . Tämä ei siis tarkoita sitä että Newton oli väärässä, vain sitä että tietoa saatiin parannettua myöhemmin tutkimalla lisää :)

        "Minä sain vapautuksen, kun ymmärsin, että he puhuvat vain fyysisestä universumista, kun oikeasti kosmologiassa on nämä kaksi muutakin puolta."

        Ne mainitsemasi "kaksi muutakin puolta" on asioita mitä pitäisi todistaa ennen kuin niiden olemassaoloon on mitään perusteltavaa syytä uskoa.

        Kyllä niitä kahta puolta filosofiassa pitää tutkia. Tietysti ne voi jättää pois, mutta se on maailmankatsomuksellinen valinta, eikä tieteellinen valinta. Ei tiede ota kantaa maailmankatsomuksiin vaan tutkii niitä.


    • Jälkikirjoitus

      Kosmologia on metafysiikan osa-alue, jossa maailmankaikkeutta tutkitaan "maailmankaikkeutena" itsenään tai itsessään. Se on myös tutkimusta maailman perusluonteesta ja -rakenteesta, eli siitä, mitkä tekijät yhdistävät niin aineen pienimpiä kuin kosmoksen suurimpiakin kappaleita.

      Kysymyksen alaisia ovat myös maailmankaikkeuteen kohdistuvat käsitteet, määreet ja väittämät, jotka auttavat meitä muotoilemaan maailmankaikkeudesta saatuja empiirisiä tutkimustuloksia.

      Ongelmana maailmankaikkeuden kohdalla ei ole niinkään yksilöidyn tiedon puuttuminen, vaan riittämätön käsitteellinen kehys, jossa tuota tietoa voitaisiin tulkita. Näin ollen, ennen kuin voimme sisäistää kosmoksesta saatuja tutkimustuloksia, meillä tulee olla selväpiirteinen ontologinen käsitteistö. Tuo käsitteistö onkin kosmologiaan liittyvässä keskustelussa keskeisin perusperiaate. Ilman sitä keskustelu kyseisestä aiheesta jää niin muodon, olemuksen, olemisen kuin sisällönkin osalta epämääräiseksi ja sekavaksi.

      • Toi oli tosi hyvä. Noin minäkin ajattelen. Minusta filosofien pitäisi tuolla tavoin edelleen tutkia kosmologiaa, eikä jättää sitä tähtitieteen kosmologeille. Se on virhe, että niin on tehty, pitäisi selventää käsitteitä siellä ja mitä oikeasti tiedetään ja mitä ei, ja minkälainen teoria oikeastaan pitäisi muodostaa.

        Sitä minä olen yrittänyt. Hieman huonolla menestyksellä ja aina sättimisellä vastaanotettuna.


      • Karellen

        " Kosmologia on metafysiikan osa-alue, ..."

        Olisi hyvä käyttää täsmennettyä tieteen nimistöä:

        - Fysikaalinen kosmologia tekee teorioita fysikaalisesta maailmankaikkeudesta ja testaa niitä havainnoilla. Naivimmillaan se toteaa, että koska havaittu maailma laajenee, se on syntynyt tyhjiön pisteestä. Naiville kosmologialle on annettava aikaa (kerätä uudet havainnot).

        - Metafysiikka lienee niin ärsyttävä nimi niin fyysikolle kuin teologillekin, että se olisi parempi muuttaa spekulatiiviseksi kosmologiaksi - joka ei siis huomioi havaintojen ja fysiikan ehtoja. Siitä ei voi "puhua" (toden tai epätoden osoittamiseksi), mutta sitä voi käyttää vapaasti logiikan harjoituksissa.

        - Uskonnolliset kosmologiat. No comment.


      • Karellen kirjoitti:

        " Kosmologia on metafysiikan osa-alue, ..."

        Olisi hyvä käyttää täsmennettyä tieteen nimistöä:

        - Fysikaalinen kosmologia tekee teorioita fysikaalisesta maailmankaikkeudesta ja testaa niitä havainnoilla. Naivimmillaan se toteaa, että koska havaittu maailma laajenee, se on syntynyt tyhjiön pisteestä. Naiville kosmologialle on annettava aikaa (kerätä uudet havainnot).

        - Metafysiikka lienee niin ärsyttävä nimi niin fyysikolle kuin teologillekin, että se olisi parempi muuttaa spekulatiiviseksi kosmologiaksi - joka ei siis huomioi havaintojen ja fysiikan ehtoja. Siitä ei voi "puhua" (toden tai epätoden osoittamiseksi), mutta sitä voi käyttää vapaasti logiikan harjoituksissa.

        - Uskonnolliset kosmologiat. No comment.

        Tuo on myös tosi hyvä. Jotakin tuollaista on minullakin mielessäni idulla, ja juuri siitä tässä avauksessa oli kysymys.

        Pitäisi erottaa erilaiset kosmologiat vaan rauhallisesti niin ei tarvitse turhista kränäillä. Tai erilaiset lähestymistavat. Tähän asti olen päässyt vain siihen, että olen yrittänyt sanoa että on filosofinen kosmologia ja tähtitieteellinen kosmologia. Siitä on tullut heti riita, että kumpi nyt on se oikea kosmologia.

        No, vastaus näkyy olevan ettei kumpikaan, voidaan erottaa nuo kolme kosmologian lajia ja ilmeisesti ne kaikki yhdessä ovat kosmologia, muttei mikään niistä erikseen.

        Fysikaalinen kosmologia tutkii universumin muotoa ja kokoa, aikaa ja tilaa, ja sen muutoksia ja kehitystä, ja on nyt tullut siihen tulokseen, että se, tai ainakin sen nykyinen vaihe on alkanut jonkinlaisesta singulariteetistä, jota ei voida tutkia eikä tiedetä millaista silloin oli, n. 13,8 miljardia vuotta sitten. Sitten pamahti kuumassa ja tiheässä tilassa, ja voidaan laskea laajenevan avaruuden tapahtumat siitä eteenpäin nykyiseen galaksitilaan. Tietysti tämä ensin tehdään toistepäin, tutkitaa nykyinen tila ja lasketaan siitä teorioiden mukaan taaksepäin.

        Minä en usko tähän kyllä pätkääkään. Ikuinen ja rajaton avaruus olisi järkevämpi ja tuo on loogisesti mahdoton ja pähkähullu. Kun tuollaiseen päädytään, teorioissa on joku vika ja niitä pitäisi muuttaa. Toinen vaihtoehto ei kuulemma sovi kaavoihin vaan tämä on ainoa, paras ja kaunein.

        Metafysiikan kosmologia. Spekulatiivinen kosmologia. Ei siis huomioi havaintojen ja fysiikan ehtoja? Paremminkin ei usko luonnontieteen ja empiirisen tutkimuksen pystyvän ratkaisemaan tai edes käsittelemään kosmologian perusongelmia ainakaan vielä, mutta ottaa ne kyllä huomioon. Yksi ongelma tieteen tulosten takia on, että onko tämä galaksiavaruus nyt sitten koko kaikkeus vai onko vielä uusi yllätys edessä?

        Ensinhän universumi oli maa ja taivaankansi sen yllä, vaikka antiikissakin jo aavisteltiin, loogisesti pääteltiin, että taivaankappaleet olivat palloja. Sitten Kantin aikanakin vielä tamä universumi oli aurinkokunta ja vaan muita aurinkokuntia siellä täällä ympärillä. Nyt emme tiedä onko galaksiavaruuden lisäksi vielä muita metagalakseja, samantapaisia universumeja, siis käytännössä osauniversumeja, tämäkin olisi vain osauniversumi. Kun tästä asiasta laittaa vaihtoehdot vierekkäin, niin järkevimmältä tuntuu että tämä vaan jatkuu niin pitkälle kuin sattuu jatkumaan, ja on jo kaikkeus.

        Tämän kosmologian kysymykset kannattaisi eritellä ja luokitella erotukseksi edellisestä. Menee lähelle maailmankatsomuksia.

        Uskonnollinen kosmologia. Jos Jumala on olemassa niin onko hän luonut universumin ja miksi ja millai jne. Minun näkemys on ettei ole luonut itseään eikä universumia vaan on luonut kaikenlaisia maailmoja universumin sisälle järjestämällä olemassaolevia elementtejä. Eihän koko universumille mitään ukopuolista ole. Jumalakin on sen sisällä. Vasta Jumalan maailma ja universumi yhdessä on koko universumi. Aivan sama kuin multiuniversumien suhteen, vasta kaikki universumit yhdessä on universumi.

        Kun Jumala loi mitä loi, vaikka koko universumin, mihin siis en kyllä usko, oli jo silloinen universumi, Jumala ja hänen ympäristönsä.

        Joo, nyt helpotti, tällainen ikäänkuin oppikirjamainen kolmeen alueeseen kosmologian jakaminen ratkaisee mieltäni painaneen ongelman. Kiitos keksinnöstä!

        Siitä vaan muutkin rakentamaan kutakin aluetta erikseen ja yhdessä ja jätetään ne tähtitieteilijät omaan rauhaansa ja kaavojensa suohon saamaan joskus taas päänsä sieltä pinnalle.


    • Asiaa kannattaa miettiä myös kosmologian historian kannalta ihmiskunnassa. Kirjoitin artikkelin siitä kotisivuilleni.

      Antiikin ja keskiajan käsitys. Maa ja taivaankansi sen yllä.
      Uuden ajan käsitys. Aurinko yksi tähdistä ja niillä planeettakunnat.
      Nykyinen galaksiavaruus. Galakseja joka suuntaan jo kauan aikaa.

      http://www.angelfire.com/journal2_o.santavuori/Maailmankuvat.htm Tämä on suora viite artikkeliin, ettei kukaan ajattele, että mainostaisin vaan kotisivujani.

    • juasatsu

      Kannattaa ennemmin etsiä vastauksia havaitsemalla omaa tietosuuttaan.

      • Ajatteletko, että omaa tietoisuutta havaitsemalla saisi jotain tietoa kosmologiastakin? Kyllä kai sillä tavoin voi saavuttaa jotain mystistä tietoa ainakin olevaisen syvimmästä olemuksesta, todellisuuden luonteesta, myös näistä käsittelemistämme ajasta ja avaruudesta, siis ikuisuudesta ja äärettömyydestä.

        Siitä vaan, mutta siitä pitää sitten jotenkin kertoa muillekin. Ikuinen tieto saattaa olla sellaistakin, että emme sitä edes ymmärtäisi, jos se meille kerrottaisiin.


      • Anonyymi

        Joo.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Ajatteletko, että omaa tietoisuutta havaitsemalla saisi jotain tietoa kosmologiastakin? Kyllä kai sillä tavoin voi saavuttaa jotain mystistä tietoa ainakin olevaisen syvimmästä olemuksesta, todellisuuden luonteesta, myös näistä käsittelemistämme ajasta ja avaruudesta, siis ikuisuudesta ja äärettömyydestä.

        Siitä vaan, mutta siitä pitää sitten jotenkin kertoa muillekin. Ikuinen tieto saattaa olla sellaistakin, että emme sitä edes ymmärtäisi, jos se meille kerrottaisiin.

        "Siitä vaan, mutta siitä pitää sitten jotenkin kertoa muillekin. Ikuinen tieto saattaa olla sellaistakin, että emme sitä edes ymmärtäisi, jos se meille kerrottaisiin."

        Eikö mormonismi kerro ikuisesta tiedosta?Eikö juuri uskontojen tarkoitus ole vaikuttaa ihmisen tietoisuuteen ja paljastaa kaiken syvimmän olemus?


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Ajatteletko, että omaa tietoisuutta havaitsemalla saisi jotain tietoa kosmologiastakin? Kyllä kai sillä tavoin voi saavuttaa jotain mystistä tietoa ainakin olevaisen syvimmästä olemuksesta, todellisuuden luonteesta, myös näistä käsittelemistämme ajasta ja avaruudesta, siis ikuisuudesta ja äärettömyydestä.

        Siitä vaan, mutta siitä pitää sitten jotenkin kertoa muillekin. Ikuinen tieto saattaa olla sellaistakin, että emme sitä edes ymmärtäisi, jos se meille kerrottaisiin.

        "Kyllä kai sillä tavoin voi saavuttaa jotain mystistä tietoa ainakin olevaisen syvimmästä olemuksesta"

        Sen olemme huomanneet että sinä olet todellakin saavuttanut jotain mystistä tietoa jostain todella syvältä. Todennäköisesti olet kaivanut uutta astronomista tietoa sieltä, minne ei kuu paista.


    • Anonyymi

      Ketjun aloittajan ongelmat eivät liity mitenkään filosofiaan.
      Kyllä ne ovat aivan psykiatrista laatua.

      • Anonyymi

        Ketjun aloitus tuo esille mm. yhden selkeän ongelman, eli sen, että vapaampaa ja sitoutumattomampaa ajattelua koetaan jatkuvasti enemmän uhkana. Kaikenlaiset ajatukset, mielipiteet, keskustelut, ideat yms. jotka eivät noudata sen "yhdentotuuden" ehdottomuuksia, yritetään demonisoida tavalla tai toisella ja vaientaa "väärämieliset" persoonat.

        Filosofian ydintä on mm. vapaus ajatella ja olla sitoutumatta jäykkiin ehdottomuuksiin. Sen sijaan, että filosofisia näkemyksiä pidetään uhkana, niitä pitäisi käyttää resurssina. Mitä heikommaksi vapaampi ja sitoutumattomampi ajattelu ajetaan, sitä jäykemmäksi ja suvaitsemattomammaksi muuttuu tieteellinen "totuus".


      • Noin sanotaan aina välillä, se on yksi ilkeä, paha, ruma, asiaton ja sääntöjen vastainen propagandistinen keino väittelyssä.

        Se on kai sitä, että vastapuolen ajatus koetaan niin oman tieteellisen ymmärryksen vastaiseksi, ettei sitä voi pitää järjellisenä.

        Avaruuden laajeneminen koetaan niin faktaksi, ettei sitä voi tieteellisesti, siis järjellisesti vastustaa. Kuitenkin normaali järjellä juuri avaruuden laajeneminen on järjetön ajatus.

        Miten voi universumin avaruus, jossa on jo kaikki tila ilman ulkopuolta, enää laajentua mitenkään?

        Jokin osa voi alkaa ja laajentua, muuttua ja supistua. Mutta koko kokonaisuus, kaikkeus, universumi, on paremmin kuvattavissa jollakin muulla tavoin. Sillä on jokin muuttumaton ikuinen perustila, jotain semmoista. Ei varsinaista alkua eikä laajenemista. Se on looginen asia. Sitä ei voi empiirinen tutkimus kiistää. Silloin on tutkimuksissa jokin vika mieluumminkin. Sen sanominen tiedeyhteisössä on kuitenkin majesteettirikos, eikä läpäise vertaisarvioinnissa, eikä median päätoimitajilta.


      • Olli.S kirjoitti:

        Noin sanotaan aina välillä, se on yksi ilkeä, paha, ruma, asiaton ja sääntöjen vastainen propagandistinen keino väittelyssä.

        Se on kai sitä, että vastapuolen ajatus koetaan niin oman tieteellisen ymmärryksen vastaiseksi, ettei sitä voi pitää järjellisenä.

        Avaruuden laajeneminen koetaan niin faktaksi, ettei sitä voi tieteellisesti, siis järjellisesti vastustaa. Kuitenkin normaali järjellä juuri avaruuden laajeneminen on järjetön ajatus.

        Miten voi universumin avaruus, jossa on jo kaikki tila ilman ulkopuolta, enää laajentua mitenkään?

        Jokin osa voi alkaa ja laajentua, muuttua ja supistua. Mutta koko kokonaisuus, kaikkeus, universumi, on paremmin kuvattavissa jollakin muulla tavoin. Sillä on jokin muuttumaton ikuinen perustila, jotain semmoista. Ei varsinaista alkua eikä laajenemista. Se on looginen asia. Sitä ei voi empiirinen tutkimus kiistää. Silloin on tutkimuksissa jokin vika mieluumminkin. Sen sanominen tiedeyhteisössä on kuitenkin majesteettirikos, eikä läpäise vertaisarvioinnissa, eikä median päätoimitajilta.

        O.S: "Miten voi universumin avaruus, jossa on jo kaikki tila ilman ulkopuolta, enää laajentua mitenkään?"

        Sen vuoksihan se nimenomaan voi laajentua, kun ei ulkopuoli sitä pysäytä. Ei ole peräseinää, laitoja tai toppareita - tai ei ole toistaiseksi havaittu sellaisia tulleen vastaan.

        O.S: " Sillä [universumilla] on jokin muuttumaton ikuinen perustila, jotain semmoista. Ei varsinaista alkua eikä laajenemista. Se on looginen asia."

        Ole ystävällinen ja selitä se logiikka tuossa asiassa. Tätä seikkaa ovat lukijasi kysyneet kymmenet kerrat, mutta syistä joita en ole toistaiseksi käsittänyt (Minäkö tyhmä? Nyt en ymmärrä. :D) et ole kenties aivan nappiin onnistunut selityksessä.

        Käsitän huomattavasti paremmin logiikan esimerkiksi seuraavassa pläjäyksessä: https://www.quantamagazine.org/the-simple-math-behind-our-expanding-universe-20190715/


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Noin sanotaan aina välillä, se on yksi ilkeä, paha, ruma, asiaton ja sääntöjen vastainen propagandistinen keino väittelyssä.

        Se on kai sitä, että vastapuolen ajatus koetaan niin oman tieteellisen ymmärryksen vastaiseksi, ettei sitä voi pitää järjellisenä.

        Avaruuden laajeneminen koetaan niin faktaksi, ettei sitä voi tieteellisesti, siis järjellisesti vastustaa. Kuitenkin normaali järjellä juuri avaruuden laajeneminen on järjetön ajatus.

        Miten voi universumin avaruus, jossa on jo kaikki tila ilman ulkopuolta, enää laajentua mitenkään?

        Jokin osa voi alkaa ja laajentua, muuttua ja supistua. Mutta koko kokonaisuus, kaikkeus, universumi, on paremmin kuvattavissa jollakin muulla tavoin. Sillä on jokin muuttumaton ikuinen perustila, jotain semmoista. Ei varsinaista alkua eikä laajenemista. Se on looginen asia. Sitä ei voi empiirinen tutkimus kiistää. Silloin on tutkimuksissa jokin vika mieluumminkin. Sen sanominen tiedeyhteisössä on kuitenkin majesteettirikos, eikä läpäise vertaisarvioinnissa, eikä median päätoimitajilta.

        "Sen sanominen tiedeyhteisössä on kuitenkin majesteettirikos, eikä läpäise vertaisarvioinnissa"

        Kyllä sinä aivan selvästi olet itse omat juttusi vertaisarvioinut ja ne ovat seulasi läpäisseet. Sellaista saattaa sattua, jos on kovin hatara pää, josta valuu ulos aivan mitä tahansa.


      • SatunnainenLukija kirjoitti:

        O.S: "Miten voi universumin avaruus, jossa on jo kaikki tila ilman ulkopuolta, enää laajentua mitenkään?"

        Sen vuoksihan se nimenomaan voi laajentua, kun ei ulkopuoli sitä pysäytä. Ei ole peräseinää, laitoja tai toppareita - tai ei ole toistaiseksi havaittu sellaisia tulleen vastaan.

        O.S: " Sillä [universumilla] on jokin muuttumaton ikuinen perustila, jotain semmoista. Ei varsinaista alkua eikä laajenemista. Se on looginen asia."

        Ole ystävällinen ja selitä se logiikka tuossa asiassa. Tätä seikkaa ovat lukijasi kysyneet kymmenet kerrat, mutta syistä joita en ole toistaiseksi käsittänyt (Minäkö tyhmä? Nyt en ymmärrä. :D) et ole kenties aivan nappiin onnistunut selityksessä.

        Käsitän huomattavasti paremmin logiikan esimerkiksi seuraavassa pläjäyksessä: https://www.quantamagazine.org/the-simple-math-behind-our-expanding-universe-20190715/

        Logiikka on yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna.

        Erotetaan koko universumi ja paikallinen universumi.

        Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin.

        Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Logiikka on yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna.

        Erotetaan koko universumi ja paikallinen universumi.

        Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin.

        Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme.

        Taisit jälleen.kerran vertaisarvioida sekopäiset juttusi aivan itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taisit jälleen.kerran vertaisarvioida sekopäiset juttusi aivan itse.

        No ei se mitään. Universumista ei taatusti löydy vertaistasi sekopäätä.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Logiikka on yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna.

        Erotetaan koko universumi ja paikallinen universumi.

        Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin.

        Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme.

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0098)

        Olli.S.: "Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin. Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme."

        Voitaisiin kai esim. ajatella, että tuo "paikallinen universumi" ja etenkin sen havaitsemamme osa; eli ns. "näkyvä universumi", on äärimmäisen todennäköisesti joiltakin; etenkin havaitsemisen ja siten elämän mahdollistamisen kannalta oleellisilta ominaisuuksiltaan, *äärimmäisen* poikkeava osa tuosta laajemmasta kokonaisuudesta, eli "koko universumista".

        Tuota laajempaa kokonaisuutta voitaisiin luontevasti kutsua multiversumiksi ja eräs keskeinen syy siihen, että se olisi noilta ominaisuuksiltaan keskimäärin hyvin erilainen kuin sen havaitsemamme osa, olisi se, että termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti kukin universumi etenee kullakin ajanhetkellä äärimmäisen todennäköisesti kohti maksimi-entropiaa, eli ns. lämpökuolemaa.

        Eli, tuo multiversumi todennäköisesti koostuisi suurimmaksi osaksi vain äärimmäisen harvaa ainetta; esim. positroniumia tai jopa etenkin lähinnä vain pelkkiä fotoneita yms. sisältävistä ja tila-avaruudellisesti äärimmäisen suurista; mutta silti kaiketi äärellisistä, universumeista. Koska niiden kvanttiominaisuuksiltaan identtisten osien voidaan silti ainakin kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan mukaisesti olettaa vuorovaikuttavan keskenään, niin nuo paikalliset universumit voisivat silti olla välillisesti osia laajemmasta yhtenäisestä kokonaisuudesta.

        Yksittäiset "paikalliset" alkuräjähdykset olisivat tällöin selitettävissä siten, että kvanttimekaanisesta epämääräisyydestä, eli kvanttifluktuaatioista ja ns. nollapiste-energiasta johtuen, olisi aina olemassa äärimmäisen pieni, mutta silti nollaa suurempi todennäköisyys sille, että riittävä määrä "paikallista ainetta/energiaa" siirtyisi riittävän suppealle alueelle riittävän pitkäksi aikaa ja nuo kvanttifluktuaatiot puolestaan voitaisiin selittää esim. seurauksiksi keskenään em. tavalla kvanttimekaanisesti vuorovaikuttavien universumeiden ominaisuuksista.

        Nuo paikalliset universumit voisivat sijaita esim. ns. "ylimääräisen ulottuvuuden" eri "kerroksissa" tai tässä samassa aika-avaruudessa; mutta tuossa tapauksessa ne sijaitsivat tilastollisesti *äärimmäisen* kaukana näkemästämme universumista, koska kunkin "paikallisen alkuräjähdyksen" todennäköisyys kvanttifluktuaatioiden seurauksena olisi äärimmäisen pieni suhteessa sen todennäköisyyteen, että ko. universumi yksinkertaisesti olisi "matkalla kohti lämpökuolemaansa" tai "matkalla kohti paikallista syklistä romahdusta".

        Elävät olennot; eli havaitsijat, jotka tietenkin ovat mm. edellytys sille, että kyetään mahdollisesti esittämään mm. havaittavan universumin ominaisuuksia koskevia kysymyksiä, mahdollistavan paikallisen alkuräjähdyksen täytyy olla sen verran raju, että paikallinen universumi ei romahda ainakaan liian pian kasaan ja mahdollisesti myös niin raju, että seurauksena ei edes ole "gravitaation sulkema universumi", mikä kaiketi on myös oman universumimme tilanne.

        Havaittu galaksien "havaitsijapakoinen" etääntyminen toisistaan ei ole selitettävissä uskottavasti ilman, että menneisyydessä tosiaan on ollut *ainakin* paikallinen erittäin suuri ainekeskittymä, jonka esiintyminen; jossakin vaiheessa, on itseasiassa väistämätön seuraus kvanttifluktuaatioista myös, vaikka oletettaisiinkin lisäksi ns. laajentumaton universumi, ns. pysyvä tila tms.

        Jos nuo em. oletukset; noita kahta viimeistä siis lukuunottamatta, pitävät paikkansa, niin johtopäätöksenä olisi kaiketi; hyvin kiinnostavasti, myös mm. se, että äärimmäisen todennäköisesti olisi olemassa äärimmäisen paljon sellaisia universumeita, joissa esiintyisi elämää, mutta suurin osa noista universumeista olisi meihin nähden äärimmäisen kaukaisia ja ne olisivat myös sellaisia, jotka olisivat jo edenneet lähes lämpökuolematilaansa.

        Tuo tarkoittaisi sitä, että niiden elämänmuodot joutuisivat olemaan ylivoimaisesti suurimman osan "tila-avaruutensa ajasta" energiansäästösyistä sellaisessa horrostilassa, jossa lämpötilan annettaisiin laskea niin alas, kuin minkä kvanttimekaniikka sallii, ilman, että yksittäiset käytettävät tietojenkäsittelyn alkeiselementit kuitenkaan mm. alkaisivat yhdistyä toisiinsa; spontaanin kvanttiteleportaation seurauksena ja luonnollisesti jos/kun niiden käytettävissä oleva energia ei riittäisi enää tuonkaan estämiseen, niin seurauksena olisi vähitellen niidenkin jatkuvaksi kokemansa yksilöllisen tietoisuuden päättyminen.


      • Olli.S kirjoitti:

        Logiikka on yksinkertainen kuin Kolumbuksen muna.

        Erotetaan koko universumi ja paikallinen universumi.

        Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin.

        Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme.

        O.S: "Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme."

        Käänsit takkisi paikallisen suhteen ja siirsit "maalitolpat" koko universumiin, joka tuntemattomuudestaan ja hypoteettisuudestaan huolimatta onkin muka sinulle siinä määrin tunnettu, että vakuutat sillä olevan ikuista ja pysyvää staattista perustilaa (!). Siinäpä vasta eklektinen kirsikanpoiminta. 🤣

        Haluaisitko nyt kehittää viimein sen verran munaa, että kertoisit ystävällisesti minkälaisesta logiikasta tuo "koko universumin" perustilan ikuisuus, pysyvyys ja staattisuus olikaan peräisin? Ts. mistä tiedät sen jonkin perustilan olevan ikuinen, pysyvä ja staattinen? Sanelivatko kenties äänet päässäsi käsityksesi tuosta asiasta ja esittivät vielä tulkintaan tarvittavat havainnotkin ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0098)

        Olli.S.: "Paikallinen universumi alkaa, on dynaaminen kaikin puolin. Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme."

        Voitaisiin kai esim. ajatella, että tuo "paikallinen universumi" ja etenkin sen havaitsemamme osa; eli ns. "näkyvä universumi", on äärimmäisen todennäköisesti joiltakin; etenkin havaitsemisen ja siten elämän mahdollistamisen kannalta oleellisilta ominaisuuksiltaan, *äärimmäisen* poikkeava osa tuosta laajemmasta kokonaisuudesta, eli "koko universumista".

        Tuota laajempaa kokonaisuutta voitaisiin luontevasti kutsua multiversumiksi ja eräs keskeinen syy siihen, että se olisi noilta ominaisuuksiltaan keskimäärin hyvin erilainen kuin sen havaitsemamme osa, olisi se, että termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti kukin universumi etenee kullakin ajanhetkellä äärimmäisen todennäköisesti kohti maksimi-entropiaa, eli ns. lämpökuolemaa.

        Eli, tuo multiversumi todennäköisesti koostuisi suurimmaksi osaksi vain äärimmäisen harvaa ainetta; esim. positroniumia tai jopa etenkin lähinnä vain pelkkiä fotoneita yms. sisältävistä ja tila-avaruudellisesti äärimmäisen suurista; mutta silti kaiketi äärellisistä, universumeista. Koska niiden kvanttiominaisuuksiltaan identtisten osien voidaan silti ainakin kvanttimekaniikan monimaailmatulkinnan mukaisesti olettaa vuorovaikuttavan keskenään, niin nuo paikalliset universumit voisivat silti olla välillisesti osia laajemmasta yhtenäisestä kokonaisuudesta.

        Yksittäiset "paikalliset" alkuräjähdykset olisivat tällöin selitettävissä siten, että kvanttimekaanisesta epämääräisyydestä, eli kvanttifluktuaatioista ja ns. nollapiste-energiasta johtuen, olisi aina olemassa äärimmäisen pieni, mutta silti nollaa suurempi todennäköisyys sille, että riittävä määrä "paikallista ainetta/energiaa" siirtyisi riittävän suppealle alueelle riittävän pitkäksi aikaa ja nuo kvanttifluktuaatiot puolestaan voitaisiin selittää esim. seurauksiksi keskenään em. tavalla kvanttimekaanisesti vuorovaikuttavien universumeiden ominaisuuksista.

        Nuo paikalliset universumit voisivat sijaita esim. ns. "ylimääräisen ulottuvuuden" eri "kerroksissa" tai tässä samassa aika-avaruudessa; mutta tuossa tapauksessa ne sijaitsivat tilastollisesti *äärimmäisen* kaukana näkemästämme universumista, koska kunkin "paikallisen alkuräjähdyksen" todennäköisyys kvanttifluktuaatioiden seurauksena olisi äärimmäisen pieni suhteessa sen todennäköisyyteen, että ko. universumi yksinkertaisesti olisi "matkalla kohti lämpökuolemaansa" tai "matkalla kohti paikallista syklistä romahdusta".

        Elävät olennot; eli havaitsijat, jotka tietenkin ovat mm. edellytys sille, että kyetään mahdollisesti esittämään mm. havaittavan universumin ominaisuuksia koskevia kysymyksiä, mahdollistavan paikallisen alkuräjähdyksen täytyy olla sen verran raju, että paikallinen universumi ei romahda ainakaan liian pian kasaan ja mahdollisesti myös niin raju, että seurauksena ei edes ole "gravitaation sulkema universumi", mikä kaiketi on myös oman universumimme tilanne.

        Havaittu galaksien "havaitsijapakoinen" etääntyminen toisistaan ei ole selitettävissä uskottavasti ilman, että menneisyydessä tosiaan on ollut *ainakin* paikallinen erittäin suuri ainekeskittymä, jonka esiintyminen; jossakin vaiheessa, on itseasiassa väistämätön seuraus kvanttifluktuaatioista myös, vaikka oletettaisiinkin lisäksi ns. laajentumaton universumi, ns. pysyvä tila tms.

        Jos nuo em. oletukset; noita kahta viimeistä siis lukuunottamatta, pitävät paikkansa, niin johtopäätöksenä olisi kaiketi; hyvin kiinnostavasti, myös mm. se, että äärimmäisen todennäköisesti olisi olemassa äärimmäisen paljon sellaisia universumeita, joissa esiintyisi elämää, mutta suurin osa noista universumeista olisi meihin nähden äärimmäisen kaukaisia ja ne olisivat myös sellaisia, jotka olisivat jo edenneet lähes lämpökuolematilaansa.

        Tuo tarkoittaisi sitä, että niiden elämänmuodot joutuisivat olemaan ylivoimaisesti suurimman osan "tila-avaruutensa ajasta" energiansäästösyistä sellaisessa horrostilassa, jossa lämpötilan annettaisiin laskea niin alas, kuin minkä kvanttimekaniikka sallii, ilman, että yksittäiset käytettävät tietojenkäsittelyn alkeiselementit kuitenkaan mm. alkaisivat yhdistyä toisiinsa; spontaanin kvanttiteleportaation seurauksena ja luonnollisesti jos/kun niiden käytettävissä oleva energia ei riittäisi enää tuonkaan estämiseen, niin seurauksena olisi vähitellen niidenkin jatkuvaksi kokemansa yksilöllisen tietoisuuden päättyminen.

        Juuri noin asiaa pitänee miettiä. Jossakin tulee kuitenkin vastaan se perustila, eikä sille näillä näkymillä ole kuin kolme loogista vaihtoehtoa: galaksiketjut perustilana, kuplat perustilana tai koko universumi syklisenä. Kaikki nämä silti ikuisessa universumissa. Alkava ja laajeneva universumi on vain osa kokonaisuudessa tai vaihe. Ja ikuisuuden ymmärtäminen on vasta puolitiessä. Ikuisuus ja äärettömyys universumissa eivät ole absoluuttisia vaan jonkinlaisia raja- arvoja ja suhteessa toisiinsa ja materiaan, aineeseen, energiaan ja voimiin.

        Tieteessä ei ole muuta keinoa lähestyä todellisuutta kuin tehdä malleja, kosmologian teorioita, ja siten testata niitä.

        Aina voidaan ajatella, että olisi vielä jokin perustavampi kokonaisuus ja näin tämäkin olisi vain osakokonaisuus, mutta joskus se loppuu kuitenkin ja on olemassa jokin perustila.

        Eiköhän se ole jo tässä. BB on vaan pysähtynut yhden vaiheen liian aikaisin. On jonkinlainen kuvaus paikallisesta universumista, mutta sekin kuva muuttuu ratkaisevasti, kun kokonaisuus onkin vielä toisenlainen.


      • SatunnainenLukija kirjoitti:

        O.S: "Koko universumi on tuntematon. Sillä on jokin ikuinen, pysyvä, staattinen perustila. Se miten sen käsitämme, vaikuttaa siihen, miten havainnot tulkitsemme."

        Käänsit takkisi paikallisen suhteen ja siirsit "maalitolpat" koko universumiin, joka tuntemattomuudestaan ja hypoteettisuudestaan huolimatta onkin muka sinulle siinä määrin tunnettu, että vakuutat sillä olevan ikuista ja pysyvää staattista perustilaa (!). Siinäpä vasta eklektinen kirsikanpoiminta. 🤣

        Haluaisitko nyt kehittää viimein sen verran munaa, että kertoisit ystävällisesti minkälaisesta logiikasta tuo "koko universumin" perustilan ikuisuus, pysyvyys ja staattisuus olikaan peräisin? Ts. mistä tiedät sen jonkin perustilan olevan ikuinen, pysyvä ja staattinen? Sanelivatko kenties äänet päässäsi käsityksesi tuosta asiasta ja esittivät vielä tulkintaan tarvittavat havainnotkin ?

        Emme tiedä vielä millainen se perustila on. Mutta kolme vaihtoehtoa tai jokin niiden yhdistelmä siihen jo sopisi.

        Maailma on aina suurentunut. Ensin taivaankannesta aurknkokunnaksi, sitten Linnunradaksi, sitten galaksiavaruudeksi. Tästä eteenpäin päätellään Multiuniversumiksi, ja sen Multiuniversumiksi jne ikuisesti.

        Voihan se olla ikuisesti niin, mutta jokin vaihe, kohta voi olla jo perustila. Jos BB, niin kuitenkin syklisenä, alussa ja lopussa kokonaisuudelle ei ole järkeä. Paikallisille tai syklisenä on järkeä.

        Joudutaan joka tapauksessa vain arvioihin ja sitten empiirinen tutkimus vähitellen varmistaa mikä on paras.

        Minä veikkaan, että galaksiketjut (artikkelini ACG:ssä) on jo se perustila, ja alkupamaukset ovat paikallisia. Ne voivat olla kaukana tai sitten lähempänä kuin luullaankaan, esim kvasaarit, jotkut niistä, ja kaikki suuret, kaukaiset pimeät sumut.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Juuri noin asiaa pitänee miettiä. Jossakin tulee kuitenkin vastaan se perustila, eikä sille näillä näkymillä ole kuin kolme loogista vaihtoehtoa: galaksiketjut perustilana, kuplat perustilana tai koko universumi syklisenä. Kaikki nämä silti ikuisessa universumissa. Alkava ja laajeneva universumi on vain osa kokonaisuudessa tai vaihe. Ja ikuisuuden ymmärtäminen on vasta puolitiessä. Ikuisuus ja äärettömyys universumissa eivät ole absoluuttisia vaan jonkinlaisia raja- arvoja ja suhteessa toisiinsa ja materiaan, aineeseen, energiaan ja voimiin.

        Tieteessä ei ole muuta keinoa lähestyä todellisuutta kuin tehdä malleja, kosmologian teorioita, ja siten testata niitä.

        Aina voidaan ajatella, että olisi vielä jokin perustavampi kokonaisuus ja näin tämäkin olisi vain osakokonaisuus, mutta joskus se loppuu kuitenkin ja on olemassa jokin perustila.

        Eiköhän se ole jo tässä. BB on vaan pysähtynut yhden vaiheen liian aikaisin. On jonkinlainen kuvaus paikallisesta universumista, mutta sekin kuva muuttuu ratkaisevasti, kun kokonaisuus onkin vielä toisenlainen.

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0099)

        Olli.S.: "Jossakin tulee kuitenkin vastaan se perustila, eikä sille näillä näkymillä ole kuin kolme loogista vaihtoehtoa: galaksiketjut perustilana, kuplat perustilana tai koko universumi syklisenä."

        Kaikenkaikkiaan, ensinnäkin, kaiketi todellisuuden havaitseminen väistämättä edellyttää sitä, että todellisuudella on se havaittaessa ainakin joitakin dynaamisia piirteitä. Toisekseen, en ole varma, että mitä tarkoitat "koko universumin" perustilalla; tai siis "sen osien välisten suhteiden joukon todennäköisimmällä tilalla" tms.

        1) Jos tarkoitat sillä "multiversumin perustilaa", niin multiversumin tapauksessa on vaikea perustella sitä, että sen mitään tiettyä tilaa pidettäisiin sen "perustavampaa laatua olevana" kuin mitään muutakaan mm., koska itseasiassa, vaikka multiversumi olisikin syklinen, niin jo sen yksi syklikin kaiketi "toteuttaisi" ainakin kaikki mahdolliset *havaintojen suhteen toisistaan erotettavissa* olevat mahdolliset universumit.

        2) Jos taas tarkoitat yksittäisen universumin "perustilaa", niin olettaisin tosiaan, että suurin osa ainakin *elämän mahdollistavista; eli siis ns. "sisältäpäin havaittavista", universumeista* on tietyllä ajanhetkellä tuossa ns. "laajenevassa kuplamuodossa", yksinkertaisesti, koska tuon muodon elinkaari on ajallisesti ylivoimaisesti pisin ja välttämättä edes ns. klassinen lämpökuolemakaan ei rajoita tuota elinkaarta siinä merkityksessä, että kvanttifluktuaatiot siis kaiketi edelleen voivat jatkua. Toisaalta, ilmeisesti kvanttimekaanisesti tosiaan on käänteisesti paljon todennäköisempää, että tuloksena on "vähäenerginen" ja siis nopeasti takaisin ns. "kvantti-töhryksi" romahtava universumi, mutta toisaalta noiden universumeiden elinkaari siis on suhteellisen lyhyt.

        Mitä taas tulee "galaksiketjujen kansoittamaan" universumiin, niin sehän on esim. tämän universumin *nykytila*, mutta uskon siis, että tuo on "yleisessä katsannossa" äärimmäisen poikkeava tilanne; eikä siis mikään "perustila", mm. koska jos esim. ns. pimeän energian vaikutusten seurauksena galaksit etääntyisivät toisistaan, niin ne etääntyisivät suhteellisen nopeasti niin kauas, että ne eivät enää olisi lainkaan havaittavissa toisistaan käsin ja toisaalta, jos taas noita tai muitakaan etäännyttäviä vaikutuksia ei olisi, niin gravitaatio romahduttaisi ne vähitellen yhdeksi läjäksi ja pidemmän ajan kuluessa väistämättä jättiläismäiseksi mustaksi aukoksi, joka sitten vuorostaan muuttuisi vielä paljon pidemmän ajan kuluessa lähinnä fotoneiksi.

        "Tieteessä ei ole muuta keinoa lähestyä todellisuutta kuin tehdä malleja, kosmologian teorioita, ja siten testata niitä."

        Joo. Testattavissa olevien ja silti ns. perustavaalaatua olevien hypoteesien kehittäminen on luonnontieteissä tärkeää ja periaatteessa esim. tällainen filosofinen keskustelu voisi parhaiten johtaa tieteelliseen kontribuutioon, jos se konvergoituisi siten, että kyettäisiin muodostamaan maksimaalisen tehokkaasti tuollaisia hypoteeseja.

        "Aina voidaan ajatella, että olisi vielä jokin perustavampi kokonaisuus ja näin tämäkin olisi vain osakokonaisuus, mutta joskus se loppuu kuitenkin ja on olemassa jokin perustila."

        Miksi tuo "mutta" -lause mielestäsi pitäisi paikkansa? Eikö todellisuuden kompleksisuus siis mielestäsi voisi olla ääretön ja jos ei voisi, niin miksi ei voisi? Ilmeisesti on toisaalta tosiaan niin, että *havaitsemamme* ja siis myös *ymmärtämämme* todellisuuden kompleksisuus tosiaan *on* väistämättä äärellinen, mutta miksi havaitsemamme ja ymmärtämämme todellisuuden pitäisi olla *koko* todellisuus, kun kuitenkin ilmeisesti olemme vain äärimmäisen pieniä osia todellisuudesta - etenkin, jos universumi on vain osa multiversumista? Eikö itseasiassa ole niin, että havaitsemamme ja ymmärtämämme ja itseasiassa myös sen todellisuuden osan, jonka periaatteessakaan voimme kyetä ymmärtämään, osuus koko todellisuudesta on väistämättä häviävän pieni?

        "BB on vaan pysähtynut yhden vaiheen liian aikaisin. On jonkinlainen kuvaus paikallisesta universumista, mutta sekin kuva muuttuu ratkaisevasti, kun kokonaisuus onkin vielä toisenlainen."

        Galaksien toisistaan etääntymisen ensimmäisenä havainnut tähtitieteilijä Edwin Hubble:han mm. totesi, että: "Tähtitieteen historia on häipyvien horisonttien historiaa.", viitaten siis siihen, että todellisuus oli historiallisesti aina lopulta osoittautunut laajemmaksi, kuin mitä aiemmin oltiin oletettu tai ainakaan kyetty empiirisesti osoittamaan...


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Emme tiedä vielä millainen se perustila on. Mutta kolme vaihtoehtoa tai jokin niiden yhdistelmä siihen jo sopisi.

        Maailma on aina suurentunut. Ensin taivaankannesta aurknkokunnaksi, sitten Linnunradaksi, sitten galaksiavaruudeksi. Tästä eteenpäin päätellään Multiuniversumiksi, ja sen Multiuniversumiksi jne ikuisesti.

        Voihan se olla ikuisesti niin, mutta jokin vaihe, kohta voi olla jo perustila. Jos BB, niin kuitenkin syklisenä, alussa ja lopussa kokonaisuudelle ei ole järkeä. Paikallisille tai syklisenä on järkeä.

        Joudutaan joka tapauksessa vain arvioihin ja sitten empiirinen tutkimus vähitellen varmistaa mikä on paras.

        Minä veikkaan, että galaksiketjut (artikkelini ACG:ssä) on jo se perustila, ja alkupamaukset ovat paikallisia. Ne voivat olla kaukana tai sitten lähempänä kuin luullaankaan, esim kvasaarit, jotkut niistä, ja kaikki suuret, kaukaiset pimeät sumut.

        "Minä veikkaan, että galaksiketjut (artikkelini ACG:ssä) on jo se perustila, ja alkupamaukset ovat paikallisia."

        Minä veikkaan että paikalliset alkupamaukset tapahtuvat Olli S:n pään sisällä ja niistä muodostuu aivopieruja tälle palstalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0099)

        Olli.S.: "Jossakin tulee kuitenkin vastaan se perustila, eikä sille näillä näkymillä ole kuin kolme loogista vaihtoehtoa: galaksiketjut perustilana, kuplat perustilana tai koko universumi syklisenä."

        Kaikenkaikkiaan, ensinnäkin, kaiketi todellisuuden havaitseminen väistämättä edellyttää sitä, että todellisuudella on se havaittaessa ainakin joitakin dynaamisia piirteitä. Toisekseen, en ole varma, että mitä tarkoitat "koko universumin" perustilalla; tai siis "sen osien välisten suhteiden joukon todennäköisimmällä tilalla" tms.

        1) Jos tarkoitat sillä "multiversumin perustilaa", niin multiversumin tapauksessa on vaikea perustella sitä, että sen mitään tiettyä tilaa pidettäisiin sen "perustavampaa laatua olevana" kuin mitään muutakaan mm., koska itseasiassa, vaikka multiversumi olisikin syklinen, niin jo sen yksi syklikin kaiketi "toteuttaisi" ainakin kaikki mahdolliset *havaintojen suhteen toisistaan erotettavissa* olevat mahdolliset universumit.

        2) Jos taas tarkoitat yksittäisen universumin "perustilaa", niin olettaisin tosiaan, että suurin osa ainakin *elämän mahdollistavista; eli siis ns. "sisältäpäin havaittavista", universumeista* on tietyllä ajanhetkellä tuossa ns. "laajenevassa kuplamuodossa", yksinkertaisesti, koska tuon muodon elinkaari on ajallisesti ylivoimaisesti pisin ja välttämättä edes ns. klassinen lämpökuolemakaan ei rajoita tuota elinkaarta siinä merkityksessä, että kvanttifluktuaatiot siis kaiketi edelleen voivat jatkua. Toisaalta, ilmeisesti kvanttimekaanisesti tosiaan on käänteisesti paljon todennäköisempää, että tuloksena on "vähäenerginen" ja siis nopeasti takaisin ns. "kvantti-töhryksi" romahtava universumi, mutta toisaalta noiden universumeiden elinkaari siis on suhteellisen lyhyt.

        Mitä taas tulee "galaksiketjujen kansoittamaan" universumiin, niin sehän on esim. tämän universumin *nykytila*, mutta uskon siis, että tuo on "yleisessä katsannossa" äärimmäisen poikkeava tilanne; eikä siis mikään "perustila", mm. koska jos esim. ns. pimeän energian vaikutusten seurauksena galaksit etääntyisivät toisistaan, niin ne etääntyisivät suhteellisen nopeasti niin kauas, että ne eivät enää olisi lainkaan havaittavissa toisistaan käsin ja toisaalta, jos taas noita tai muitakaan etäännyttäviä vaikutuksia ei olisi, niin gravitaatio romahduttaisi ne vähitellen yhdeksi läjäksi ja pidemmän ajan kuluessa väistämättä jättiläismäiseksi mustaksi aukoksi, joka sitten vuorostaan muuttuisi vielä paljon pidemmän ajan kuluessa lähinnä fotoneiksi.

        "Tieteessä ei ole muuta keinoa lähestyä todellisuutta kuin tehdä malleja, kosmologian teorioita, ja siten testata niitä."

        Joo. Testattavissa olevien ja silti ns. perustavaalaatua olevien hypoteesien kehittäminen on luonnontieteissä tärkeää ja periaatteessa esim. tällainen filosofinen keskustelu voisi parhaiten johtaa tieteelliseen kontribuutioon, jos se konvergoituisi siten, että kyettäisiin muodostamaan maksimaalisen tehokkaasti tuollaisia hypoteeseja.

        "Aina voidaan ajatella, että olisi vielä jokin perustavampi kokonaisuus ja näin tämäkin olisi vain osakokonaisuus, mutta joskus se loppuu kuitenkin ja on olemassa jokin perustila."

        Miksi tuo "mutta" -lause mielestäsi pitäisi paikkansa? Eikö todellisuuden kompleksisuus siis mielestäsi voisi olla ääretön ja jos ei voisi, niin miksi ei voisi? Ilmeisesti on toisaalta tosiaan niin, että *havaitsemamme* ja siis myös *ymmärtämämme* todellisuuden kompleksisuus tosiaan *on* väistämättä äärellinen, mutta miksi havaitsemamme ja ymmärtämämme todellisuuden pitäisi olla *koko* todellisuus, kun kuitenkin ilmeisesti olemme vain äärimmäisen pieniä osia todellisuudesta - etenkin, jos universumi on vain osa multiversumista? Eikö itseasiassa ole niin, että havaitsemamme ja ymmärtämämme ja itseasiassa myös sen todellisuuden osan, jonka periaatteessakaan voimme kyetä ymmärtämään, osuus koko todellisuudesta on väistämättä häviävän pieni?

        "BB on vaan pysähtynut yhden vaiheen liian aikaisin. On jonkinlainen kuvaus paikallisesta universumista, mutta sekin kuva muuttuu ratkaisevasti, kun kokonaisuus onkin vielä toisenlainen."

        Galaksien toisistaan etääntymisen ensimmäisenä havainnut tähtitieteilijä Edwin Hubble:han mm. totesi, että: "Tähtitieteen historia on häipyvien horisonttien historiaa.", viitaten siis siihen, että todellisuus oli historiallisesti aina lopulta osoittautunut laajemmaksi, kuin mitä aiemmin oltiin oletettu tai ainakaan kyetty empiirisesti osoittamaan...

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0100)

        XPR-0099: "Mitä taas tulee "galaksiketjujen kansoittamaan" universumiin [...]"

        Tarkennuksena tuohon kohtaan vielä se, että universumit ovat dynaamisia, koska ns. staattinen tila on käytännössä pelkästään teoreettinen käsite, mistä siis tähän asiayhteyteen liittyen seuraa mm. se, että nykyisenkaltainen "galaksirihmojen kansoittama universumi" on väistämättä vain tämän universumin; ja käytännössä myös lähes kaikkien muidenkin universumeiden, elinkaaren eräs välivaihe.

        Esim. Isaac Newton pohti jo 1600-luvulla sitä, että voisiko universumi olla staattinen ja päätyi siihen, että se olisi mahdollista vain, jos universumilla ei olisi massakeskipistettä, mikä taas edellyttäisi massallisten kappaleiden; joita tuossa tarkastelussa olivat tähdet, täysin isotrooppista jakaumaa ja isotropian puutteesta siis seuraa myös staattiseksi oletetussa universumissa massallisten kappaleiden kerääntyminen vähitellen yhteen isoon läjään.

        Käytännössä universumi on nykyisten havaintojen mukaan tietenkin; galaksiryhmiä pienemmässä mittakaavassa, hyvin hyvin kaukana täydellisestä isotropiasta ja nykyään tiedetään lisäksi, että edes tuo tähdenmassaisten tai pienempienkään kappaleiden täydellinen isotropiakaan ei riittäisi, mm. koska kvanttityhjiöllä on ns. nollapiste-energiaa ja toisaalta toisiaan kiertävät kappaleet menettävät liike-energiaansa gravitaatiosäteilyn muodossa. Eli, käytännössä koska mitä vähäisimmätkin poikkeamat täydellisestä tasapainotilasta johtavat noiden poikkeamien kasvamiseen, niin myös sellaisten universumeiden, jotka olisivat tuossa merkityksessä staattisia; siis edes osan elinkaarestaan, todennäköisyys on häviävän pieni.

        Tuo ei tosin tarkoita sitä, etteikö olisi niin, että oletettaessa multiversumi, olisi silti sellaisiakin universumeita, jotka olisivat; osana elinkaartaan, pitkiäkin aikoja täydellisessä tasapainossa, mutta tuollaiset universumit olisivat silti äärimmäisiä poikkeuksia. Koska on ilmeistä, että tämä universumi on tällä hetkellä siis hyvin hyvin kaukana täydellisestä tasapainotilasta ja täällä on silti havaitsevia olentoja, niin voidaan lisäksi päätellä, että tuollainen tasapainotila ei ole edellytys sille, että havaitsevia olentoja voisi muodostua ja koska se ei ole tuon edellytys, niin johtopäätöksenä on se, että äärimmäisen harvat havaitsevat olennot sijaitsevat sellaisissa universumeissa, jotka olisivat tuossa merkityksessä niiden havaintohetkellä tasapainossa.

        Itseasiassahan, tilanne on niin päin, että tuon tasapainotilan *puute*; siis ainakin osana tietyn universumin elinkaarta; ennen sitä koskevien havaintojen tekoa, on eräs ilmeisistä edellytyksistä sille, että havaitsevia olentoja ylipäätään voi muodostua kyseisessä universumissa, mistä taas toisaalta seuraa, että tämä universumi ei voi olla staattinen, vaan sen massallisten kappaleiden etäisyydet vaihtelevat ja havaintojen mukaanhan ne vaihtelevat siten, että ainakin näkyvän universumin sisällä ne keskimäärin kasvavat jatkuvasti, jonka siis on tulkittu merkitsevän sitä, että universumi laajenee..., mutta jos tuosta ilmauksesta ei jostain syystä pidä, niin voihan asian ajatella esim. niinkin, että kyse on siis mm. siitä, että massallisten kappaleiden ja tietysti myös lepomassattomien hiukkastenkin, keskinäiset etäisyydet näkyvän universumin sisällä keskimäärin kasvavat jatkuvasti...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0099)

        Olli.S.: "Jossakin tulee kuitenkin vastaan se perustila, eikä sille näillä näkymillä ole kuin kolme loogista vaihtoehtoa: galaksiketjut perustilana, kuplat perustilana tai koko universumi syklisenä."

        Kaikenkaikkiaan, ensinnäkin, kaiketi todellisuuden havaitseminen väistämättä edellyttää sitä, että todellisuudella on se havaittaessa ainakin joitakin dynaamisia piirteitä. Toisekseen, en ole varma, että mitä tarkoitat "koko universumin" perustilalla; tai siis "sen osien välisten suhteiden joukon todennäköisimmällä tilalla" tms.

        1) Jos tarkoitat sillä "multiversumin perustilaa", niin multiversumin tapauksessa on vaikea perustella sitä, että sen mitään tiettyä tilaa pidettäisiin sen "perustavampaa laatua olevana" kuin mitään muutakaan mm., koska itseasiassa, vaikka multiversumi olisikin syklinen, niin jo sen yksi syklikin kaiketi "toteuttaisi" ainakin kaikki mahdolliset *havaintojen suhteen toisistaan erotettavissa* olevat mahdolliset universumit.

        2) Jos taas tarkoitat yksittäisen universumin "perustilaa", niin olettaisin tosiaan, että suurin osa ainakin *elämän mahdollistavista; eli siis ns. "sisältäpäin havaittavista", universumeista* on tietyllä ajanhetkellä tuossa ns. "laajenevassa kuplamuodossa", yksinkertaisesti, koska tuon muodon elinkaari on ajallisesti ylivoimaisesti pisin ja välttämättä edes ns. klassinen lämpökuolemakaan ei rajoita tuota elinkaarta siinä merkityksessä, että kvanttifluktuaatiot siis kaiketi edelleen voivat jatkua. Toisaalta, ilmeisesti kvanttimekaanisesti tosiaan on käänteisesti paljon todennäköisempää, että tuloksena on "vähäenerginen" ja siis nopeasti takaisin ns. "kvantti-töhryksi" romahtava universumi, mutta toisaalta noiden universumeiden elinkaari siis on suhteellisen lyhyt.

        Mitä taas tulee "galaksiketjujen kansoittamaan" universumiin, niin sehän on esim. tämän universumin *nykytila*, mutta uskon siis, että tuo on "yleisessä katsannossa" äärimmäisen poikkeava tilanne; eikä siis mikään "perustila", mm. koska jos esim. ns. pimeän energian vaikutusten seurauksena galaksit etääntyisivät toisistaan, niin ne etääntyisivät suhteellisen nopeasti niin kauas, että ne eivät enää olisi lainkaan havaittavissa toisistaan käsin ja toisaalta, jos taas noita tai muitakaan etäännyttäviä vaikutuksia ei olisi, niin gravitaatio romahduttaisi ne vähitellen yhdeksi läjäksi ja pidemmän ajan kuluessa väistämättä jättiläismäiseksi mustaksi aukoksi, joka sitten vuorostaan muuttuisi vielä paljon pidemmän ajan kuluessa lähinnä fotoneiksi.

        "Tieteessä ei ole muuta keinoa lähestyä todellisuutta kuin tehdä malleja, kosmologian teorioita, ja siten testata niitä."

        Joo. Testattavissa olevien ja silti ns. perustavaalaatua olevien hypoteesien kehittäminen on luonnontieteissä tärkeää ja periaatteessa esim. tällainen filosofinen keskustelu voisi parhaiten johtaa tieteelliseen kontribuutioon, jos se konvergoituisi siten, että kyettäisiin muodostamaan maksimaalisen tehokkaasti tuollaisia hypoteeseja.

        "Aina voidaan ajatella, että olisi vielä jokin perustavampi kokonaisuus ja näin tämäkin olisi vain osakokonaisuus, mutta joskus se loppuu kuitenkin ja on olemassa jokin perustila."

        Miksi tuo "mutta" -lause mielestäsi pitäisi paikkansa? Eikö todellisuuden kompleksisuus siis mielestäsi voisi olla ääretön ja jos ei voisi, niin miksi ei voisi? Ilmeisesti on toisaalta tosiaan niin, että *havaitsemamme* ja siis myös *ymmärtämämme* todellisuuden kompleksisuus tosiaan *on* väistämättä äärellinen, mutta miksi havaitsemamme ja ymmärtämämme todellisuuden pitäisi olla *koko* todellisuus, kun kuitenkin ilmeisesti olemme vain äärimmäisen pieniä osia todellisuudesta - etenkin, jos universumi on vain osa multiversumista? Eikö itseasiassa ole niin, että havaitsemamme ja ymmärtämämme ja itseasiassa myös sen todellisuuden osan, jonka periaatteessakaan voimme kyetä ymmärtämään, osuus koko todellisuudesta on väistämättä häviävän pieni?

        "BB on vaan pysähtynut yhden vaiheen liian aikaisin. On jonkinlainen kuvaus paikallisesta universumista, mutta sekin kuva muuttuu ratkaisevasti, kun kokonaisuus onkin vielä toisenlainen."

        Galaksien toisistaan etääntymisen ensimmäisenä havainnut tähtitieteilijä Edwin Hubble:han mm. totesi, että: "Tähtitieteen historia on häipyvien horisonttien historiaa.", viitaten siis siihen, että todellisuus oli historiallisesti aina lopulta osoittautunut laajemmaksi, kuin mitä aiemmin oltiin oletettu tai ainakaan kyetty empiirisesti osoittamaan...

        Äärettömyys ei ole absoluuttista tässäkään. Vaikka aina on ollut suurempi tila, niin jossain se päättyy. Se on sitten suurin tila. Galaksiavaruus sopisi siihen jo mainiosti, tämä paikallinen universumi alkupamauksineen tai jonkin muun alkutilan kanssa ei vielä sovi siihen. Aika kumma, ettei tätä tajuta tiedepiireissä. Siellä pelätään liikaa leimatumista, jos on vähänkin liian kriittinen.

        Ehkä tämä on muuttumassa. Vaikkei olisikaan, se tulee muuttumaan. Tämä kritiikki alkaa olla jo niin korkeatasoista ja näkyvää, että se väkisinkin murtautuu läpi jossain kohtaa.

        Juuri noin kuin mietit, asiaa pitää miettiä, eikä aina vaan BB:n puitteissa tiukasti.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Äärettömyys ei ole absoluuttista tässäkään. Vaikka aina on ollut suurempi tila, niin jossain se päättyy. Se on sitten suurin tila. Galaksiavaruus sopisi siihen jo mainiosti, tämä paikallinen universumi alkupamauksineen tai jonkin muun alkutilan kanssa ei vielä sovi siihen. Aika kumma, ettei tätä tajuta tiedepiireissä. Siellä pelätään liikaa leimatumista, jos on vähänkin liian kriittinen.

        Ehkä tämä on muuttumassa. Vaikkei olisikaan, se tulee muuttumaan. Tämä kritiikki alkaa olla jo niin korkeatasoista ja näkyvää, että se väkisinkin murtautuu läpi jossain kohtaa.

        Juuri noin kuin mietit, asiaa pitää miettiä, eikä aina vaan BB:n puitteissa tiukasti.

        "Ehkä tämä on muuttumassa. Vaikkei olisikaan, se tulee muuttumaan. Tämä kritiikki alkaa olla jo niin korkeatasoista ja näkyvää, että se väkisinkin murtautuu läpi jossain kohtaa."

        Niinpä. Kallosi saattaa haljeta tai sitten ei. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisemmältä kun ottaa huomioon kallosi venyvyyden ja notkeuden.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0100)

        XPR-0099: "Mitä taas tulee "galaksiketjujen kansoittamaan" universumiin [...]"

        Tarkennuksena tuohon kohtaan vielä se, että universumit ovat dynaamisia, koska ns. staattinen tila on käytännössä pelkästään teoreettinen käsite, mistä siis tähän asiayhteyteen liittyen seuraa mm. se, että nykyisenkaltainen "galaksirihmojen kansoittama universumi" on väistämättä vain tämän universumin; ja käytännössä myös lähes kaikkien muidenkin universumeiden, elinkaaren eräs välivaihe.

        Esim. Isaac Newton pohti jo 1600-luvulla sitä, että voisiko universumi olla staattinen ja päätyi siihen, että se olisi mahdollista vain, jos universumilla ei olisi massakeskipistettä, mikä taas edellyttäisi massallisten kappaleiden; joita tuossa tarkastelussa olivat tähdet, täysin isotrooppista jakaumaa ja isotropian puutteesta siis seuraa myös staattiseksi oletetussa universumissa massallisten kappaleiden kerääntyminen vähitellen yhteen isoon läjään.

        Käytännössä universumi on nykyisten havaintojen mukaan tietenkin; galaksiryhmiä pienemmässä mittakaavassa, hyvin hyvin kaukana täydellisestä isotropiasta ja nykyään tiedetään lisäksi, että edes tuo tähdenmassaisten tai pienempienkään kappaleiden täydellinen isotropiakaan ei riittäisi, mm. koska kvanttityhjiöllä on ns. nollapiste-energiaa ja toisaalta toisiaan kiertävät kappaleet menettävät liike-energiaansa gravitaatiosäteilyn muodossa. Eli, käytännössä koska mitä vähäisimmätkin poikkeamat täydellisestä tasapainotilasta johtavat noiden poikkeamien kasvamiseen, niin myös sellaisten universumeiden, jotka olisivat tuossa merkityksessä staattisia; siis edes osan elinkaarestaan, todennäköisyys on häviävän pieni.

        Tuo ei tosin tarkoita sitä, etteikö olisi niin, että oletettaessa multiversumi, olisi silti sellaisiakin universumeita, jotka olisivat; osana elinkaartaan, pitkiäkin aikoja täydellisessä tasapainossa, mutta tuollaiset universumit olisivat silti äärimmäisiä poikkeuksia. Koska on ilmeistä, että tämä universumi on tällä hetkellä siis hyvin hyvin kaukana täydellisestä tasapainotilasta ja täällä on silti havaitsevia olentoja, niin voidaan lisäksi päätellä, että tuollainen tasapainotila ei ole edellytys sille, että havaitsevia olentoja voisi muodostua ja koska se ei ole tuon edellytys, niin johtopäätöksenä on se, että äärimmäisen harvat havaitsevat olennot sijaitsevat sellaisissa universumeissa, jotka olisivat tuossa merkityksessä niiden havaintohetkellä tasapainossa.

        Itseasiassahan, tilanne on niin päin, että tuon tasapainotilan *puute*; siis ainakin osana tietyn universumin elinkaarta; ennen sitä koskevien havaintojen tekoa, on eräs ilmeisistä edellytyksistä sille, että havaitsevia olentoja ylipäätään voi muodostua kyseisessä universumissa, mistä taas toisaalta seuraa, että tämä universumi ei voi olla staattinen, vaan sen massallisten kappaleiden etäisyydet vaihtelevat ja havaintojen mukaanhan ne vaihtelevat siten, että ainakin näkyvän universumin sisällä ne keskimäärin kasvavat jatkuvasti, jonka siis on tulkittu merkitsevän sitä, että universumi laajenee..., mutta jos tuosta ilmauksesta ei jostain syystä pidä, niin voihan asian ajatella esim. niinkin, että kyse on siis mm. siitä, että massallisten kappaleiden ja tietysti myös lepomassattomien hiukkastenkin, keskinäiset etäisyydet näkyvän universumin sisällä keskimäärin kasvavat jatkuvasti...

        Universumi on juuri sellainen kuin sattuu olemaan. Siitä on lähdettävä. Se on perusperiaate, ei sillä spekuloida. Sitä ei ole kukaan hienosäätämässä ulkoapäin.

        Maapalloa on voitu hienosäätää. Koko universumi, kokonaisuus on juuri sellainen kuin on. Me vaan tutkimme millainen se on, millainen on sen mekaniikka, millaisia sen olennot ovat. Sehän voi itsekin olla vaikka elävä olento. Ainakin sillä voi olla tietoinen, elävä henki. Joka voi olla ruumiillistunut.

        Tuo on liian fantastista, mutta kokonaisuus on tuntematon, ja se miten kokonaisuuden ajattelemme, vaikuttaa, miten tulkitsemme havaintomme, ja minkälainen teoria havaitsemastamme osasta pitäisi muodostaa.

        Siis liian monta tuntematonta, osa on vain arvioita ja tieteen edistyminen on prosessi, ei ole vielä valmista lopputulosta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ehkä tämä on muuttumassa. Vaikkei olisikaan, se tulee muuttumaan. Tämä kritiikki alkaa olla jo niin korkeatasoista ja näkyvää, että se väkisinkin murtautuu läpi jossain kohtaa."

        Niinpä. Kallosi saattaa haljeta tai sitten ei. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisemmältä kun ottaa huomioon kallosi venyvyyden ja notkeuden.

        En minä tarkoittanut omaa kritiikkiäni vaan sitä mikä on tiedeyhteisön sisällä. Ja vaihtoehtoisissa teorioissa.

        Saahan siltä sulkea silmänsä, muttei se järkevää ole.


      • Anonyymi
        Olli.S kirjoitti:

        Universumi on juuri sellainen kuin sattuu olemaan. Siitä on lähdettävä. Se on perusperiaate, ei sillä spekuloida. Sitä ei ole kukaan hienosäätämässä ulkoapäin.

        Maapalloa on voitu hienosäätää. Koko universumi, kokonaisuus on juuri sellainen kuin on. Me vaan tutkimme millainen se on, millainen on sen mekaniikka, millaisia sen olennot ovat. Sehän voi itsekin olla vaikka elävä olento. Ainakin sillä voi olla tietoinen, elävä henki. Joka voi olla ruumiillistunut.

        Tuo on liian fantastista, mutta kokonaisuus on tuntematon, ja se miten kokonaisuuden ajattelemme, vaikuttaa, miten tulkitsemme havaintomme, ja minkälainen teoria havaitsemastamme osasta pitäisi muodostaa.

        Siis liian monta tuntematonta, osa on vain arvioita ja tieteen edistyminen on prosessi, ei ole vielä valmista lopputulosta.

        "Universumi on juuri sellainen kuin sattuu olemaan. Siitä on lähdettävä. Se on perusperiaate, ei sillä spekuloida."

        Olli S ei tällä kerralla spekuloi jvaan todistaa että universumi on sellainen kuin se on. Isän pojan ja pyhän pierun nimeen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      276
      2974
    2. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      76
      1538
    3. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      43
      1470
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      1270
    5. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      47
      1190
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      25
      1187
    7. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      6
      1170
    8. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      43
      1109
    9. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      1077
    10. Ihan mielenkiinnosta kyselen...

      Kun olen huomannut, että omat sähköpostit sakkaavat, puhelut eivät yhdisty jne. että missähän mahtaa olla vika? Osaisko
      Ikävä
      14
      1013
    Aihe