Hei!
Mitä tehdä? Tyttömme on luonteeltaan harkitsevainen ja rauhallinen. Ei juokse ensimmäisten mukana vaan seuraa tilanteen ensin.
Kotona on opetettu, että kaikkien kanssa on hyvä osata leikkiä, MUTTA---> Tyttäremme luokalla on eräs "pirullinen" tyttö, joka on nyt muutaman kk:n harrastanut kiusaamista, eli tönii välitunnilla, määrää kenen kanssa saa leikkiä, ei anna ruokarauhaa (pölisee), vie kädestä tavaroita, särkee leluja sanoen että ei tuolla tee mitään...koulumatkalla samat tönimiset yms., valehtelee toisen puolesta, sotkee hiukset...lista on loputon.
Opettaja tietää asiasta ja seuraamme tilannetta, jos tyttäremme rohkaistuisi sanomaan vastaan ja pitämään puoliaan. Kiusaaminen johtuu mielestäni siitä, että tyttömme on kiltti luokkatovereille, leikkii useamman kuin yhden kanssa (jos saa mahdollisuuden siihen), hyvin seuraa tunnilla ja on hyvä kotitehtävissä. Vaaleat pitkät, paksut hiukset, muutenkin kaunis tyttö. Kiusaajalla on puhalla hiukset nurin henkäyksellä, lyhyet kamalat, sössöttää( ei viitsi opetella kunnolla kirjaimia, saati tee kotiläksyjään jne....). Odottelimme jos joulun jälkeen olisi tilanne rauhoittunut, mutta sama jatkuu, ja nyt on mitta täysi. Minusta olisi parempi jos tyttäremme oppisi itse selvittämään tilanteensa, koska nyt on samassa 1-2 lk:set, ja sitten suurempaan kouluun 3-6 lk:set, jossa pirullisia on vielä enemmän. No kun puheet eivät auta, olenkin antanut luvan siihen, jos vielä kiusaa ja rupeaa tönimään yms. niin pätkäsee takaisin ja sanoo että jos ei lopu niin ensi kerralla käy paljon pahemmin...Minua itseä niinkuin muitakin on jossain vaiheessa elämää "yritetty" kiusata, mutta luonteeltani olen heti vastannut samalla mitalla takaisin ja pätkäissyt takaisin(HUOM! JOS KIUSAAJAPOIKA ON ENSIN PÄTKÄISSYT) Siihen se kiusaaminen on sitten loppunut kun on antanut samalla mitalla takaisin. Tytöt eivät ole koskaan kiusannut minua vaan joskus pojat kun eivät ole pärjänneet juoksussa tai jalkapallon peluussa....ELI KIUSAAJA ENSIN, SITTEN VASTA MINÄ. Esikoisella on isänsä luonne ja nuoremmalla lapsella on minun luonne(eli nuoremmalla ei tule kiusausongelmia siitä olen varma). Jos teillä on hyviä ohjeita, ennenkuin tytär uskaltautuu kunnolla panemaan vastaan, odotan mielenkiinnolla.
Mitä tehdä? Tyttömme on luonteeltaan harkitsevainen ja rauhallinen. Ei juokse ensimmäisten mukana vaan seuraa tilanteen ensin.
Kotona on opetettu, että kaikkien kanssa on hyvä osata leikkiä, MUTTA---> Tyttäremme luokalla on eräs "pirullinen" tyttö, joka on nyt muutaman kk:n harrastanut kiusaamista, eli tönii välitunnilla, määrää kenen kanssa saa leikkiä, ei anna ruokarauhaa (pölisee), vie kädestä tavaroita, särkee leluja sanoen että ei tuolla tee mitään...koulumatkalla samat tönimiset yms., valehtelee toisen puolesta, sotkee hiukset...lista on loputon.
Opettaja tietää asiasta ja seuraamme tilannetta, jos tyttäremme rohkaistuisi sanomaan vastaan ja pitämään puoliaan. Kiusaaminen johtuu mielestäni siitä, että tyttömme on kiltti luokkatovereille, leikkii useamman kuin yhden kanssa (jos saa mahdollisuuden siihen), hyvin seuraa tunnilla ja on hyvä kotitehtävissä. Vaaleat pitkät, paksut hiukset, muutenkin kaunis tyttö. Kiusaajalla on puhalla hiukset nurin henkäyksellä, lyhyet kamalat, sössöttää( ei viitsi opetella kunnolla kirjaimia, saati tee kotiläksyjään jne....). Odottelimme jos joulun jälkeen olisi tilanne rauhoittunut, mutta sama jatkuu, ja nyt on mitta täysi. Minusta olisi parempi jos tyttäremme oppisi itse selvittämään tilanteensa, koska nyt on samassa 1-2 lk:set, ja sitten suurempaan kouluun 3-6 lk:set, jossa pirullisia on vielä enemmän. No kun puheet eivät auta, olenkin antanut luvan siihen, jos vielä kiusaa ja rupeaa tönimään yms. niin pätkäsee takaisin ja sanoo että jos ei lopu niin ensi kerralla käy paljon pahemmin...Minua itseä niinkuin muitakin on jossain vaiheessa elämää "yritetty" kiusata, mutta luonteeltani olen heti vastannut samalla mitalla takaisin ja pätkäissyt takaisin(HUOM! JOS KIUSAAJAPOIKA ON ENSIN PÄTKÄISSYT) Siihen se kiusaaminen on sitten loppunut kun on antanut samalla mitalla takaisin. Tytöt eivät ole koskaan kiusannut minua vaan joskus pojat kun eivät ole pärjänneet juoksussa tai jalkapallon peluussa....ELI KIUSAAJA ENSIN, SITTEN VASTA MINÄ. Esikoisella on isänsä luonne ja nuoremmalla lapsella on minun luonne(eli nuoremmalla ei tule kiusausongelmia siitä olen varma). Jos teillä on hyviä ohjeita, ennenkuin tytär uskaltautuu kunnolla panemaan vastaan, odotan mielenkiinnolla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olitteko jo olleet yhteydessä kiusaajatytön vanhempiin? Tai onkohan opettaja ollut? Koska vanhemmat ovat mielestäni viimekädessä vastuussa lapsensa käytöksestä. Perhetaustasta selviää myös usein muita mahdollisia syitä kiusaajatytön käytökseen. Tämä tyttö saattaa tarvita paitsi kurinpalautusta mutta myös apua jossain asiassa. Mainitsit siihen suuntaan, että hän on hiukan suttuinen. Huolehditaankohan hänestä miten siellä kotona...
Ymmärrän kyllä että sinua harmittaa. Kaikkein ärsyttävintä on, jos oikeasti tietää että oma lapsi ei ole "antanut" mitään syytä kiusata ja että kiusaaminen ei lopu sanomisista ja odottelemisista huolimatta. Ehkä ei olisi pitänyt odotella vaan toimia jo aikaisemmin. Mutta totta on sekin että kun lapset tutustuvat, liittyy siihen joskus kahnauksia, jotka jäävät sitten pois ajan kanssa.
Sillä tytöllä on ongelma. Olkaa rohkeita ja istukaa kaikki saman pöydän ääreen. Jos se ei auta tai esim teitä aletaan syyttelemään asiasta, opettajan tehtävä on olla objektiivinen ja puuttua siihen että asiat käsitellään rehellisesti ja reilusti, niinkuin ne ovat oikeasti. Toivottavasti asia selviää rakentavasti. Ja toivottavasti opettaja on ammattitaitoinen.
Niin olisi pitänyt ottaa aikasemmin...
Tyttömme on kerran käynyt kiusaajan luona, ja kun menin hakemaan pois niin vastassa oli iso saksari eikä tytön äiti kutsunut sisälle odottelemaan, mikä oli minulle jo hälytysmerkki, siinä vaan rappukäytävässä seisoin.
Yleensä nämä hommat menee niin että vieraillaan molempien luona, sekä tytöt ja äidit. Minä haluan ainakin nähdä minkälaista sisällä on. Tiskivuoret yms. pienet sekasotkut ei haittaa jos on muuten siistiä, niinkuin meillä välillä. Ja aina annan kunnon välipalat tai ruuan miten nälkä on koulun jälkeen. Nyt taidan ruveta tositoimiin, vien tytön kouluun ja menen vastaan ja vahtaan välitunnilla jos satun siihen aikaan olemaan liikkeessä. Luokassa on seitsemän tyttöä ja vain tämä yksi kiusaaja, muut tytöt ovat mielellään tyttömme kanssa.
Vanhempiin emme ole olleet "vielä" yhteydessä ja luulen että vastassa on "ei meidän tyttö ikinä...vika on teidän..." No on sitä aina asiat otettu härkää sarvista kiinni!
Niin, ajattelin että voisitte myös tavata vanhemmat koululla - voisiko opettaja pyynnöstäsi järjestää tapaamisen, koska kiusaaminenhan tapahtuu pääasiassa juuri koulussa. Opettajan tai koulupsykologin, jopa rehtorin tms. läsnäolo neuvottelussa, voisi estää sellaisen juupaseipäs-väittelyn. Samalla se antaisi kiusaajatytön perheelle kuvan, että olette vakavissanne tämän asian kanssa. Ja niinhän te olettekin! Lisäksi ulkopuolisen, mutta ammatillisesti pätevän henkilön taidoilla saattaa olla helpompi löytää ratkaisu ongelmaan.
Sinun tilityksesi kuulostaa melko uskomattomalta.
Tuo luokan tyttö on yksinkertaisesti hirviö ja sinun lapsesi täydellinen olento.
Järkevintä on todellakin ottaa tytön vanhempiin yhteyttä ja kuunnella, mitä opettaja sanoo luokkatilanteista, ehkä tyttösi liioittelee hieman?
On edesvastuutonta antaa lapselleen lupa väkivaltaan.
Hyvä ajatus saattaa tyttö kouluun tai ainakin mennä vastaan, sillä yhtäaikaahan he silloin ainakin koulutiellä ovat, jos asuvat samalla suunnalla.
Kiusaaminen saattaa loppua ihan itsestään, kun jutelette kouluasioista ja muista kivoista jutuista kiusaajattaren kanssa siinä kävellessänne.
Usein kiusaaminen ja kiusaaminen ovat kaksi eri asiaa. Toisen mielestä ei vielä mitään, ja toisen mielestä ihan kauheaa.
Ei kannata ruveta pisteyttämään kiusaamisen laatua, vaan saada se loppumaan omia aikojaan.
Meitä on moneen junaan ja yleensä omena ei kauas puusta putoa. Kaikilla lapsilla on kuitenkin oppivelvollisuus joten luokkakavereitaan ei voi valita. Tuon ongelmalapsen käyttäytyminen heijastaa epävarmuutta ja puutteita sosiaalisissa taidoissa samoin kuvastaa perheen susikoira. Sellainen koira kun on isäntäkin, joten en suosittele keskustelua suoraan ongelmalapsen vanhempien kanssa jos et ole itse diplomaattisesti lahjakas. Matalaotsaisten vanhempien kanssa voi olla aika vaikea löytää yhteistä kieltä.
Oma lapsesi kiltteys ja varovaisuus tekee hänestä mieluisan kiusankohteen. Häiritseekö oppilas myös muita lapsia vai vaan teidän tytärtä? Suosittelen että keskustelette aiheesta opettajan ja mahdollisesti rehtorin kanssa, jos eivät saa ekaluokkalaista ojennukseen niin miten käy kun ovat kuudennella? Laita koulu hoitamaan ongelmaa ja pidä keskusteluyhteyttä yllä.
Itselläni oli vastaavanlainen tapaus viimevuonna. 1. luokkalaista poikaani kiusasi 2. luokkalainen ja tiesin varmasti, ettei hän ainakaan ollut antanut aihetta kiusaamiseen. Isoveli oli samassa koulussa 3. luokalla ja kysyin asiasta. Menin seuraavana aamuna kouluun poikani kanssa ja pyysin näyttämään kiusaajan, jolloin kellon soidessa pysäytin pojan ja puhuttelin sekä totesin, että jos kiusaaminen ei lopu, puutun asiaan kovemalla otteella! (ei fyysisesti) Tämän jälkeen menin kouluun sisälle ja kerroin poikani opettajalle mistä oli kyse sekä totesin, että jos kiusaaminen jatkuu tulen puuttumaan asiaan uudestaan!
Tämän jälkeen ei ole minkäänlaista kiusaamista ollut! Ongelmana opettajilla on tämä nykyajan hyssyttäminen, kun kenellekkään ei saa sanoa mitään, ettei vaan tule paha mieli kenellekkään!
Sinulle Äiti neuvona annan, että puhuttele suoraan kiusaajaa! Ja kuten itse tein, sen jälkeen opettajaa! Lapset osaavat kiusaamisen pirullisen hyvin, mutta kun huomaavat, että siihen puututaan mahdollisimman nopeasti, niin paljastuvat ikäänkuin "rysän päältä". Mielstäni vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus puolustaa lastaan!
Nyt kun olemme seuranneet tilannetta, tuntuu että on hieman rauhoittunut kiusaaminen, luulen että nyt joku toinen reppana samassa jamassa, mitä tytär kertoo...
Lähitulevaisuudessa on vanhempain-ilta, jossa aion ottaa esille kiusaamisen ja ehkä keskustella kiusaajan vanhempien kanssa. Ehkä eivät ole edes tietoisia tyttärensä kiemuroista...
Olemme hakeneet tyttären koulusta ja muutenkin aktiivisesti, mutta hienovaraisesti jutelleet tyttömme kanssa. Ainakin tyttäremme on saanut itselleen lisää varmuutta mitä hän päättää, esim. ystävänpäivän kortin hän teki muille luokan tytöille, mutta ei tälle kiusaajalle. Kysyi ensin meiltä tekeekö vai ei ja me siihen että saat itse päättää. Edistystä sekin kun toimii itsenäisesti ja tekee itse päätöksen. Luulen että kiusaaminen on ed. mainittujen lisäksi se, että luokan muut tytöt haluavat leikkiä tyttömme kanssa, johtunee kotikasvatuksesta että kaikkien kanssa on hyvä osata leikkiä ja leikit ovat vielä kivoja kuten koira-hevosleikit. On leikkinyt kerran kiusaajan kanssa välitunnilla, mutta nyt tyttäremme lähti itse pois ja sanoi että en leiki kun määräät. Sekin edistystä. =)Ja jos hyvin käy niin sitä tappelua ei edes tule. Kotona olemme harjoitelleet myös niin, että minä (äiti olen kiusaaja)ja käymme läpi miten tilanteen voi ratkaista, vaikkapa niin että minä vien tytöltä esim. koulukirjan kädestä ja hän vastaa jämäkästi takaisin, että toisen kädestä ei saa ottaa. Pieniä mutta isoja harjoituksia. Olen saanut teiltä hyviä ja asiallisia vastauksia, kiitos vielä!!!
Ensinnäkin pitää tunnistaa että mikä on kiusaamista ja mikä on normaalia nahistelua tai vaikka tappelu.
Koulun on puututtava kiusaamiseen. Niillä on siihen lain mukaan velvollisuus. Jos koulu ei puutu, niin silloin kolu pitää laittaa kuriin.
Kiusaajan vanhempiin ei kannata ottaa itse yhteyttä, usko pois. Kiusaajan käytös heijastaa kodista opittuja arvoja, joten vastaavaa käytöstä sieltä kotoakin on odotettavissa.
Ottakaa yhteyttä opettajaan, rehtoriin, koluterveydenhoitajaan ja kolukuraattoriin. Viimekädessä poliisiin, jos homma ei lähde toimimaan.
Kiusaaja on vaihtanut kohdetta, ts. saanut "ottanut" toisen tytön "kaverikseen", ja ilmeisesti he sopivat yhteen...Pääasia on että kiusaaminen on "itsestään" loppunut ja kun tyttömme on sanonut hanakasti vastaan, jihuu!
No eihän sitä pidä nuolaista ennekuin tipahtaa...Katsotaan ja seurataan edelleen tilannetta.
Kevätterveisin =)