En ole käynyt näillä palstoilla vuosiin, mutta nyt joku pakko laittoi kirjoittamaan tämän ulos.
Aloitin uudessa työssä keväällä ja kohtasin sinut. Jo alusta asti tunsin seurassasi kuin olisin tullut kotiin. En ole koskaan kokenut samaa vieraan ihmisen kanssa.
Joo, möröksi ne sinua sanoo, mutta minä en näe sitä, Töykeäksikin, mutta minusta olet vain suoraselkäinen. Näen, että sinulla on rankka vaihe takanasi ja olet sitä vähän jo kertonutkin, niin oudon ihanan avoin kun olet. Viimeiset viikot on ollut tunnemyrskyä ja olen sekoillut töissä niin liikaa, että jo tietoisesti yritin vetää tunteitani pois, mutta jokainen jalat alta -tunnekuohussa elävä tietää ettei se niin vaan onnistu.
Käyt meillä viikottain, joskus useimmin ja viime aikoina vielä useammin, jos ei lasketa viimeisiä tuskaisia päiviä kun en ole nähnyt sinusta vilaustakaan...miksi? Tunsin saavani vastaan kylmää rintamaa viimeksi kun tapasimme ohimennen. Taas ylianalyyttinen mieleni kiusaa minua sinun suhteesi, niin kuin on tehnyt jo pitkään.
Miten ihminen voi mennä sekaisin näin totaalisesti? Olen mielestäni ollut aina järki edellä -ihminen, mutta nyt en tiedä miten päin olisin. Siksi saatan antaa vääriä signaalejakin koko ajan.
En ole koskaan ollut vaikuttunut kenestäkään ihmisestä näin. Luulin, että mies sellaisena kuin sen itse aina ajattelin, olisi jo lajina kuollut, mutta sinä todistit tämänkin vääräksi. Miten voikin olla olemassa noin täydellinen yhdistelmä herkkyyttä, kanttia ja kaikelle avointa, uteliasta mieltä. Voisin tutkia sinua päiviä.
Tiedän, ettet näe itseäsi komeana, mutta olet upein ja koukuttavin mies mitä ole koskaan tavannut. Suuri sielu suuressa paketissa. Iso mies, jonka sylliin saisi istua. Olet perusjantteri, mutta myös niiiiin paljon muuta. Olet aidosti se mitä olet, ilman tarvetta korostaa itseäsi mitenkään. Sinulla on paheesi, minkä ohi näen. Onhan niitä minullakin.
Olen sinua vanhempi, nyt sen tiedän. Uskoisin, että 8-10 vuotta. Luulen, ettei tämä ole sinulle este, mutta lisää taas epävarmuutta tältä puolen.
Mutta miten edetä tässä? Olemmehan saman työnantajan palveluksessa ja teemme ajoittain myös yhteistyötä. Työsuhteeni jatko on vielä auki. Ja nyt mietin haluanko edes tätä, vaikka ajatuksena se etten enää näkisi sinua, on vaan rankkaa. Mutta olisiko tässä kuitenkin se ainoa mahdollisuus tuoda vihdoin asia ilmaan? En tiedä sinun tunteistasi enää... mutta oletin että olit myös kiinnostunut minusta. Mutta miten varmistan tämän? Mikä on se maailmanlopun merkki taivaalla?
Aloitin uudessa työssä keväällä ja kohtasin sinut. Jo alusta asti tunsin seurassasi kuin olisin tullut kotiin. En ole koskaan kokenut samaa vieraan ihmisen kanssa.
Joo, möröksi ne sinua sanoo, mutta minä en näe sitä, Töykeäksikin, mutta minusta olet vain suoraselkäinen. Näen, että sinulla on rankka vaihe takanasi ja olet sitä vähän jo kertonutkin, niin oudon ihanan avoin kun olet. Viimeiset viikot on ollut tunnemyrskyä ja olen sekoillut töissä niin liikaa, että jo tietoisesti yritin vetää tunteitani pois, mutta jokainen jalat alta -tunnekuohussa elävä tietää ettei se niin vaan onnistu.
Käyt meillä viikottain, joskus useimmin ja viime aikoina vielä useammin, jos ei lasketa viimeisiä tuskaisia päiviä kun en ole nähnyt sinusta vilaustakaan...miksi? Tunsin saavani vastaan kylmää rintamaa viimeksi kun tapasimme ohimennen. Taas ylianalyyttinen mieleni kiusaa minua sinun suhteesi, niin kuin on tehnyt jo pitkään.
Miten ihminen voi mennä sekaisin näin totaalisesti? Olen mielestäni ollut aina järki edellä -ihminen, mutta nyt en tiedä miten päin olisin. Siksi saatan antaa vääriä signaalejakin koko ajan.
En ole koskaan ollut vaikuttunut kenestäkään ihmisestä näin. Luulin, että mies sellaisena kuin sen itse aina ajattelin, olisi jo lajina kuollut, mutta sinä todistit tämänkin vääräksi. Miten voikin olla olemassa noin täydellinen yhdistelmä herkkyyttä, kanttia ja kaikelle avointa, uteliasta mieltä. Voisin tutkia sinua päiviä.
Tiedän, ettet näe itseäsi komeana, mutta olet upein ja koukuttavin mies mitä ole koskaan tavannut. Suuri sielu suuressa paketissa. Iso mies, jonka sylliin saisi istua. Olet perusjantteri, mutta myös niiiiin paljon muuta. Olet aidosti se mitä olet, ilman tarvetta korostaa itseäsi mitenkään. Sinulla on paheesi, minkä ohi näen. Onhan niitä minullakin.
Olen sinua vanhempi, nyt sen tiedän. Uskoisin, että 8-10 vuotta. Luulen, ettei tämä ole sinulle este, mutta lisää taas epävarmuutta tältä puolen.
Mutta miten edetä tässä? Olemmehan saman työnantajan palveluksessa ja teemme ajoittain myös yhteistyötä. Työsuhteeni jatko on vielä auki. Ja nyt mietin haluanko edes tätä, vaikka ajatuksena se etten enää näkisi sinua, on vaan rankkaa. Mutta olisiko tässä kuitenkin se ainoa mahdollisuus tuoda vihdoin asia ilmaan? En tiedä sinun tunteistasi enää... mutta oletin että olit myös kiinnostunut minusta. Mutta miten varmistan tämän? Mikä on se maailmanlopun merkki taivaalla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.