Päästelen välillä höyryjä tänne tässä epätoivoisessa tilanteessa. Tiedäthän sinä minut, että en pysty hillitsemään kovin hyvin itseäni.
Anna anteeksi kaikki
täytyyopetella
17487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Muuta paikkaa mihin kirjoittaa ja päästellä vähän höyryjä kuin tämä. Olen bi-seksuaali ja naimisissa naisen kanssa. Nyt olen tutustunut yhteen mieheen ja olen rakastunut häneen. Olen avoimesti kertonut vaimolleni asiasta ja ilmoittanut haluavani erota. Vaimo ei halua erota ja päätös jää minun hartioilleni. En tiedä mitä tekisin. On vain yksi elämä ja kannattaa tarkkaan miettiä mihin sen käyttää. Toisaalta meillä on yhteiset lapset ja asuntovelkaa.
Hyppää toki pelkän tunteesi varassa johonkin tuntemattomaan vai onko sinulla sen verran järkeä päässä ymmärtämään, että rakastuminenkin on vain tunnetta huumaa, ei vielä mitään sen ihmeempää. Se on vain merkki siitä, että teidän tulisi tehdä parisuhteellenne jotain, ettette olisi toisillenne itsestään selvyyksiä ja tunteenne kohdistuisi jälleen toisianne kohti. On tutkittu, että rakastuminen kestää noin vuoden verran ja sitten koittaa se arki. Onhan se ihana tunne, mutta kannattaako sen vuoksi uhrata muuten hyvää ja toimivaa liittoa. Et voi myöskään tietää, tulisiko arkesi toimimaan sen toisen kanssa vai tuleeko suhteestasi vain vuoden mittainen floppi. Itse teet valintasi, mutta varmaan vaimosikin käy samaa kamppailua tunnetasolla itsensä kanssa, että pystyykö muuten enää olemaan kanssasi kuin pyörittämään teidän yhteistä liittoa, varmaan on sokki hänellekin, vaikkei haluakaan erota. Hän ajattelee suhteessanne muitakin osapuolia kuin vain itseään.
Kaikki on anteeksi annettu, tiedät ja tunnet sen kyllä. Olet tärkeä ja rakas aina vaan!
Meni miehelle.
No jos nyt oli sulta niin mitäpä näistä. Olen kyl ehkä aika hyvin oppinut tunnistaan sun "aukomiset" täällä mut en mä enää jaksa niihin vastailla. Tavallaan ymmärränkin sua ja annan mennä toisesta korvasta ulos. Tätä palstaa en jaksa enää yhtään ja vilkaisen täältä vain satunnaisesti ihan muutaman ketjun, et voi mennä viestejäs ohikin. Kyl mä susta edelleen välitän ja paljon enemmänkin mut täällä en jaksa enää kirjoitella.
Paljon enemmän... tulihan lievä ilmaisu, hullunahan suhun oon edelleen. Tiedät sen kyl itsekkin, et ole tyhmä ja ei sulle tarvitse vääntää asioita rautalangasta. Vähän ilkeä vain välillä, kuten itsekin olen.
Tätä että ollaan hulluna vieraaseen ihmiseen ja vieläpä tiedetään kuka vääntää palstalle ilkeyttä ja kuka ei.
En minä tuollaisesta ole moksiskaan. Päästele vaan höyryjä ja tule sitten luokseni kun olet siihen valmis.
En.
Ei sulle.
Ei se mitään. Rakastan sua.
Siltä vähän ilkeänä pitämältäsi.
oli sit ripin aika. nyt sitten taas uusia ilkeyksiä kohti :))
sinun ymmärtää ainakin tuon tahallisuuden mahdollisuus loukata toista! Et kai voi olla niin tyhmä että et suomaa mitä se voi saada aikaan.
Mietihän omalle kohdallesi miltä sinusta tuntuu jos sinua jatkuvasti loukataan ja solvataan.
Vai oletko niin paksunahkainen ja ymmärtämätön ettet joko huomaa, tai et välitä?
Ei se mitään minäkin olen suoranaisesti vittulut ja vihjaillut. Anteeksi siitä. Itsehän sinä tämän aloitit. Mutta hyvä kun pystytään käymään läpi se mitä kumpikaan ei uskalla irl sanoa. Jatketaan siis vaan tämä menee jo rutiinilla eikä enään edes niin vitutta kuin aiemmin.
Aloittajan sukupuolikin vaihtui kesken kaiken :))
Arvostaa tätä kyseistä ihmistä, päätellen tästä jatkuvasta anteeksipyyntöjen ja ilkeyksien vuorottaisesta karusellista.