En tiedä mitä pitäisi ajatella. Pitäisikö kääntyä sisäänpäin ja katkaista kaikki yrittäen unohtaa olemassaolosi. Toisaalta se olisi kivuliasta enkä silti pystyisi unohtamaan. Ehkä minulla olisi silloin vähemmän vieroitusoireita sinusta. En ole siltikään osannut päästää irti. Kun mikään ei ole enää kuten ennen ja se tieto on muuttanut elämää. Joka aamu mietin kuinka olet saanut nukutuksi ja illalla mietin oletko jo nukahtanut. Siinä välissä pompit mieleeni milloin mistäkin syystä tai ilman syytä. Otat yhteyttä mutta pidät yllä smalltalkia. Kevyttä höttöä ilman kunnon keskustelua ja läpikäymistä. Ei saa käsittää väärin. Kaikki keskustelu kanssasi on hyvin kaivattua. Haluaisin puhua mieltä painavista asioista niiden oikeilla nimillä. Sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä jotain mutta sitten kun olen tehnyt, pakitat jollakin tekosyyllä. Kun väsyn ja annan olla, sinä olet siinä taas. Kumpikin tietää missä mennään mutta kumpikin on yhtä jäärä. Miksi meidän pitää olla toisillemme kryptoniittia... En ole koskaan aiemmin uskonut kaksoisliekki-teoriaan tai mihinkään muuhun vastaavaan mutta meidän kohdalla tuo teoria on pelottavan tutun oloista.
Mies joka jäi kiveksi
sydämeen
381116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tämä on juuri se asia mistä meidän pitää pystyä puhumaan asioiden oikeilla nimillä. Jos molemmat on tajunnut saman asian, niin silloin kaikki asiat meidän välillä käy järkeen, eikö? Olet ehkä nyt jähmettynyt kiveksi, mutta ymmärrän sen täysin. En mäkään aina pysy tämän perässä. Jos molemmat taistelee ja on rohkeita, niin me selvitään tästä yhdessä. Jos me nimittäin ollaan parisielut/kaksoisliekit meillä ei taida olla muuta mahdollisuutta. PS. vinkiksi laitan, että sait multa tänäänkin viestiä, joten osuko ja upposiko?
Itse asiassa sain, kun nyt tarkemmin mietin, jos tää olis mulle tarkoitettu kirjoitus.
Minua on aina ihmetyttänyt ihmiset jotka säikähtävät kun yhtä äkkiä tuntevatkin oikeasti jotain. Alkaa mieletön tekosyiden keksiminen itselle miksi en uskalla tuntea, pelätään asettua haavoittuvaisiksi. Jos ei uskalla tuntea niin eikö olisi sama jo kuolla pois.
Niin, omaa sielunkumppania tai tässä tapauksessa parisielut/kaksoisliekkiä kohtaan tunteet ovat niin vahvat, että niitä väkisinkin molemmat säikähtää ensin. Sellaisia tunteita ei ole ketään muuta ihmistä ennen eikä jälkeen kohtaamisen. Itse ensin lähdin karkuun koko miestä, mutta lopulta tajusin asian laidan ja nyt hän pakenee ja minä jahtaan. Nyt tosin on taas seuraava vaihe jo menossa.
Onko ketjun aloittaja enää täällä? Vielä vinkkiä sellainen numeroihin liittyvä juttu. Mun synttäripäivä ja hänen nimpparipäivä on tavallaan käänteinen. Kaksoisliekkien yksi tunnus merkki on nuo numerot tavalla tai toisella.
Kyse ei ole lyhyestä ajasta vaan vuosista ja tunteet ovat olleet alusta asti. Jos muotoilisi jotenkin, niin aika on ollut epäsynkassa henkilöihin nähden ja lopputulos on monien asioiden ja sattumusten summa.
Pahoittelen mutta oletin jo aivan alussa selviävän, että teksti oli ajatusvirtaa miehelle. Tsemppiä teille omaan tilanteeseen.
Eipä tarvitse pahoitella. Kiva on kuulla, että joku muukin on samanlaisessa tilanteessa, kun harvinaisia han nämä liekkisi vielä ovat. Itse en voi tästä kenellekään puhua, joten ainoa purkupaikka on täällä. Oman liekkini kanssa ei olla vielä niin pitkällä, että tätä asiaa olisi uskallettu avata. Tsemppiä teille myöskin!
Puran näin, kun en itsekään voi puhua tästä kenellekään paitsi hänelle mutta en halua kuormittaa väsyneenä raskaassa tilanteessa enempää. Hän on ainutlaatuinen enkä olisi alussa todellakaan arvannut mitä vuoristorataa elämä kieputtaa.
Niin tuttua tuo vuoristorata. Mulla tunteet veivaa koko ajan edes takaisin. Joka toisena päivänä haluun eroon hänestä ja koko jutusta ja heti perään tajuan etten halua sitä tosissani kuitenkaan. Tajunnut olen, että on mahdotonta päästä eroon omasta puoliskostaan. Mutta kaikesta asioiden pakottamisesta ja odotuksista olen päättänyt päästää nyt viimein irti. Tunnen sisimmässä sen, että rakastamme toisiamme mielettömästi, mutta yhteiselossamme on vielä läpikäytävää ja esteitä ylitettävänä. Yhteydessä olemme viikoittain.
Tunnistan tuon veivaamisen ja sitä tämä aloituskin on. Järki ja tunteet vetää siksakkia haluten pois mutta ei kuitenkaan. Tunteet on tunnustettu puolin ja toisin. Jonkinlaista luopumisen tuskaa on kuitenkin jossain muodossa.
Sinä sentään oikeasti pystyt. Minä en pysty.
Avaatko hieman??
Sinulla on sentään sellainen tilanne, että sinä pystyt oikeasti joidenkin kanssa tuosta puhumaan. Minä en tässä tilanteessa pysty.
Hänelle kyllä, muille en.
Oliko alkuperäinen viesti siis mieheltä vai miehelle?
N->M mutta alunperin omaa purkua...
Mua kiinnostaa nyt: mitä on kryptoniitti? Saisinko lyhyen ja ytimekkään vastauksen. Ilman kaikkia aloituksen olennaisia sanoja viesti ei ehkä avaudu oikein.
Heikkous. Olemme toistemme heikot kohdat. Akilleen kantapää.
Entä jos olettekin toistenne vahvat kohdat. Se vaan pelottaa molempia koska tunne on voimakas?
Se on lähinnä oma ajatus siitä miten henkisesti on toisessa kiinni vaikka ei ole ollut fyysisesti pitkään aikaan.
Kyllä se on niin, että olemme sekä toistemme vahvuudet että heikkoudet niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi niistä tunteista tuleekin niin vahvat ja niitä aluksi pelästyy. Itse ainakin luulin, että olen tullut toisesta pakkomielteisesti riippuvaiseksi, mutta koska hän on minun liekkini minun kaksonen, niin sen kuuluukin olla juuri niin. Minä olen hän ja hän on minä eli me olemme yhdessä me. Ei ole helppoa tämä yhtälö kuitenkaan.
Toisten kanssa sitä vaan on sillä tavalla samalla aallolla, että voi helposti huomata puhelimessakin puhuneensa vaikka tunnin jos toisenkin... Se toinenhan voi olla vähintään yhtä paljon henkisesti sinussa kiinni. Koska fyysisesti ei ole pitkään aikaan ollut mitään, mutta molemmat silti toisissaan liimattuina, niin kyseessä on selvästi melko merkityksellinen juttu.
Juurikin näin.
Meniköhän tämä mahdollisesti hyvin yksinäiselle ja nykyisin aika surulliselle miehelle?
Sulle just M tietenkin.
Että mitä??? Olen M. Kuka sinä olet?
Tarkoitukseni ei ole kertoa hänestä mitään mutta kissaa en varsinaisesti yhdistä häneen kuin keskustelun aiheena.
Miksi kääntyä sisään päin kun voit kääntyä hänen puoleensa. Yhdessä elämästä saa irti enemmän.
Yhteys on olemassa mutta se on monimutkainen.
Voisitko selittää millä tavalla monimutkainen? Ei kai jompi kumpi ole varattu?
Aloittaja on varattu nainen.
Olen selittänyt jo aiemmin, että aika ja ihmiset epäsynkassa. Vaikea alku ja siitä johtuvaa arkuutta ehkä eniten.
Toivottavasti voitat arkuutesi ja tulee vielä paljon hienoa yhdessä.
Älä missään nimessä katkaise yhteyksiä. Vai käveleekö muka joka päivä tuollaisia tapauksia vastaan?
Hei! Mitä aloittajalle kuuluu nykyään?
Oletteko tavanneet tämän ketjun keskustelujen jälkeen jo useampaan kertaan? Et varmaan ole kaipaamani henkilö kuitenkaan, vaikka osa tekstistäsi käykin järkeen... Minä ja hän, olemme olleet hyviä ystäviä jo useamman vuoden ja tavanneet suht koht säännöllisesti. Ainoastaan tässä nyt taakse jäänenä syksynä emme nähneet pitkään aikaan. Ja jos olisit hän, niin ihmettelen kyllä vähän sitäkin, että itse olen kyllä aiemmin kertonut tunteeni sinua kohtaan, mutta silloin et kyllä ole antanut vastakaikua. Aikomukseni on kyllä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa ottaa asia taas uudestaan puheeksi...
Emme ole nähneet joskin keskustelu on saanut taas myös sellaisia piirteitä joista pidän. Oikeita ajatuksia eikä pelkästään kevyttä sananvaihtoa. Tunteet ovat itselläni herkillä aikaan liittyen. Hän on ollut unissa ja ajatuksissa hyvin paljon.
Oli hieman yllättävää löytää ajatuksiaan jälleen "ajankohtaisena". En ole sinun hän sillä tarinanne on hieman erilainen.
mies on kivi ja sun teksti on seinä
match made and seen
teissä on jokin sama risa kohta
kumpaa sä parannat siinä itseäs vai häntä?
sitä se pari joskus tarkoittaa
ja sä näet hänessä Sen sinussa olevan
peilin lailla
hän ei halua puhua mutta kaipaa jotakuta nyhtämään sitä hänestä?
onko hän se The suhdemalli, joka on niin tuttua, kotona opittua ja
sä seuraat sitä tähteä edelleen
te molemmat
myös hän
Kivi otsikossa ei ole synonyymi negatiiviselle vaan tarkoittaa kestävää. Hänessä ja minussa on samaakin, vaikka olemme myös erilaisia ja toisissa asioissa jopa ääripäät. Sanoisin, että olemme molemmat prosessoineet asioita parempaan suuntaan siitä mitä ne ovat olleet. Ei kyse ole nyhtämisestä. Parhaimmillaan keskustelu on ollut molemminpuolista tunteja kestävää ilotulitusta jossa muu maailma on kokonaan kadonnut.