Mitä eroa rehuviljalla ja ruokaviljalla?

Rehuvilja on trakoitettu karjan syötäväksi, joko sellaisenaan, jauhettuna tai rehutehtaalla jalostettuna.

Ruokaviljasta valmistetaan ruokaa, kuten esim. leipää ihmisten syötäväksi. Sen tulee olla laadukasta, jotta sillä on hyvät leivontaominaisuudet tai sen pitää olla esim, maltaiksi tai ryyneiksi jalostamiselta vaadittavat kriteerit täyttävää.

Ruuanjalostukseen kelvollinen vilja on rehuviljaa kalliimpaa. Jos vilja ei ruokateollisuuden laatuvaatimuksia täytä, se joudutaan myymään halvemmalla hinnalla rehuviljaksi.

Että mitäkö eroa on rehuviljalla ja elintarvikeviljalla?
Ensinnäkin elintarvikevilja on yleensä vehnää ja ruista, joissa tärkeä ominaisuus on sakoluku, eli leivontaominaisuus ja tarkoittaa sitkoa.
Kauralla ja ohralla on taas muita ominaisuuksia, joita vaaditaan elintarvikeviljana, ensimmäinen on tietty korkea hehtorlitrapaino, kuten rukiila ja vehnälläkin. Ohralla mallastukseen on omat vaateet, valkuainen ei saa olla liian korkea ja itävyys pitää olla korkea. Rukilla on myös mallastukseen oltava itävyyttä.
Elintarvikeviljan tulee olla myös puhdasta, liikaa rikkoja ei saa olla ja rikoiksi luetaan myös vieraat viljalajit. Elintarvikekauran kohdalla, jos sitä viljellään gluteenittomaan käyttöön, tulee olla erityisen tarkka, että kauran joukossa ei ole mitään muita viljalajeja.

Rehuviljan vaatimukset ovat vaatimattomammat ja elintarvikeviljaksi kelpaamaton vilja kelpaa yleensä rehuviljaksi. Rehuviljassa pitää olla tietty hehtolitrapaino, mutta tarpeen mukaan voidaan käyttää hyvinkin kevyttä rehuviljaa rehuseoksissa. Toksiineja rehuviljassakaan ei saa olla liikaa.