Olen menettänyt uskon löytää enää ketään ja on tavallaan jo luovuttanut, sisäisesti siihen on jo tottunut ja ajattelen että no tämä on tarkoituskin että asia on näin. En enää yritä ketään niin sanotusti iskeä enkä etsi ketään koska ei ole enää voimia sellaiseen. Ei kukaan loputtomiin jaksa sillä ihmisyys tulee jossain vaiheessa vastaan, ja tämä on nyt minun kohtaloni olla ilman ketään. Jos joillain on samanlainen kohtalo niin helpottavaa että en ole sitten ainut tälläinen kuvatus. Ahistaa myös sellainen kun joku on aina utelemassa että onkos sulla joku tai jotain siihen suuntaan ja sellainen että ikään kuin sinkkuus tekee ihmisestä jotenkin huonomman ihmisen,arvottoman tai mielenkiinnottoman. Olet ihmisten silmissä jotenkin outo kun ei ole kumppania,se on tosi ikävää ja harmittavaa. Mutta ei voi mitään, elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee,toivoo tai tekee ja aivan kaikki ei ole ihan itsestäkään kiinni vaikka jotkut asiat voivat ollakin. Minusta mikään asia ei ole mustavalkoista, vaikka voisi siltä näyttääkkin.
Olankohtautuksia ja suruhetkiä
Alarvoinenihminen
10216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin.. asenne ratkaisee löytääkö ketään. Tuskin löytääkään jos ajattelee ettei löydä, silloin ei ole avoin rakkaudelle.
Sinkkuudessa jotain pahaa? Itse julistin aika ylpeänä monta vuotta että olen sinkku, koska ensinnäkin se oli raa alla työllä saavutettu etuus. Hikipäässä painin ja tappelun kautta itsensä rynnimistä ja riuhtomista vapaaksi suhteesta. Se oli työni ja kovan määrätietoisuuteni ja jääräpäisyyteni voiton merkkipaalu. Olin voittanut exääni vastaan tappelun vapaudestani ja julistin voittoani hyvin ylpeänä. OLEN SINKKU halusin kirjoittaa jokaiseen paikkaan jotta se tulee selväksi että tää tappelu tuli voitettua.
Myöhemmin sain itseluottamusta ihan helvetisti siitä että pysyin pystyssä omin avuin, niin henkisesti kuin käytännönasioissakin tulin toimeen ihan yksin. ilman miehen apua. En tarvinnut mitään tukikeppejä vaan koko elämäni oli omassa hallinassani ja sujui. Osasin hoitaa arjen ns "miesten töitä" ja opin tuleen henkisesti toimeen yksin ja nautin omasta seurastani,
Olin itsevarmempi, itsenäisempi ja riippumaton muista. Valmiina ottaan elämää vastaan yksin varmana siitä että mitä ikinä elämä eteeni heittää siitä kyllä selviydyn. youtube opetti minulle miesten töiden tekemistä jos en osannut ja netistä löysin numerot joihin soitella jos apua tarvin.
Minusta suhteeseen pitääkin mennä vasta sitten kun tulee toimeen itsensä kanssa. thats it
Ymmärrän tunteesi. Minulla sama homma ja ymmärrän kuinka ärsyttävää on jatkuva kysely siitä, että onko sitä kumppania löytynyt. Parisuhdetta pidetään ikäänkuin saavutuksena. Ajatellaan että ihminen, joka ei löydä suhdetta ei ole saavuttanut tärkeää päämäärää elämässä. Kaikki eivät onneksi niin ajattele, mutta osa valitettavasti näkee asian tuolla tavalla.
Et ole yksin tuon asian kanssa :) toivon että löytäisit vielä jonkun! Jokainen ansaitsisi sen.
Lämmin kiitos kannustuksesta mutta eiköhän tämä sinkkuus ole ihan pysyvää jatkossakin joten ei ole mitään löydettävää eikä ansaittavaa ja tämä päätös on tehty jättäen suhteet muille.
Niinhän sää luulet. Se voi tuntua tuolta. Kunnes ihan yhtäkkiä eteesi kävelee ihminen, joka saa sulta jalat alta. Ja joka tuntee samoin.
Älä katkeroidu tommosiin ajatuksiin, elämä on paljon ihmeellisempiä yllätyksiä täynnä kuin voi paskan olon syövereissä ikinä uskoa tai kuvitella.
Elokuvissa voi tuollaista tapahtua muttei oikeassa elämässä ja sen verran elämässäni omat henkilökohtaiset asiat ovat niin, että on ajateltava realisesti ilman höttöä. Muuten pettyy pahasti ja luo itselleen jotain mitä ei ole ( jostain hyvästä) eikä tule saamaan ja se on pahinta itsepetosta. Mutta mukava että sinä kuka sitten oletkaan,olet positiivinen sekä toiveikas ja saat varmasti sen kaivattusi tai jonkun ihmisen mitä sitten ikinä etsitkään tai haluat tai jotain muuta. Minä olen jo toivoton tapaus ja se siitä.
Naiset ovat perseestä. Tyhmiä pinnallisia loisia, jotka tarrautuvat isäntään, jolta uskovat saavansa eniten.
https://www.youtube.com/watch?v=-1Y-2NB4N68
tämäpäs
tämäkin on totta
kaikki ärsyttää
kaikki itkettää
kaikki sattuu
https://www.youtube.com/watch?v=ItsYDLrjlzg
Menkkojen kivun voisi kymmenkertaistaa.
Aloittajalle voisin sanoa, että et ole ainoa. Sama kohtalo on monella muullakin kuten myös minulla. Surullistahan on jäädä yksin, mutta näillä sitä mennään. Tietysti haasteita tuo myös toisten ihmisten kohtelu huonompana ihmisenä, mutta kun sille ei vaan voi mitään.