Levollinen hetki seurapenkissä

Saavun kiireellä rauhanyhdistykselle ja livahdan laulun aikana takapenkkiin istumaan. Pyöräilystä edelleen vähän hengästyneenä lauleskelen tuttua laulua. Alkurukouksen jälkeen tuttu naapurin isäntä puhuu Johanneksesta, rakkauden apostolista. Hengitys tasaantuu, ja mieli rauhoittuu kuuntelemaan seurapuhetta.

Saarnan aikana työ- ja kouluhuolet painuvat pikkuhiljaa taka-alalle. Saarnamiehen ääni on lempeä ja rauhoittava. Silmäluomet rupeavat yllättäen luppasemaan, piilotan haukotuksen käsien taakse ja koitan ryhdistäytyä. Hetken päästä asento valuu taas rennommaksi, ja päätän sulkea hetkeksi silmät ihan vain pystyäkseni paremmin keskittymään puheeseen. Havahdun hereille, kun pääni nuokahtaa.

Minulle tulee usein levollinen ja rauhallinen olo seurapenkissä istuessa. Mietin, että onko se sitten niin huono asia, jos seurapenkissä alkaa nukuttaa? Eihän seuroihin kyllä mennä nukkumaan, vaan kuuntelemaan Jumalan sanaa. Vauvat nukahtavat, kun he tuntevat olonsa turvalliseksi. Yleensä parhaiten isän tai äidin syliin.

Itse penkki harvoin on hyvä istua, enkä meinaa millään saada pitkiä jalkojani penkkien välissä hyvään asentoon. En ole koskaan osannut nukkua esimerkiksi junassa tai autossa. Usein junassa matkustaessani olen yrittänyt nukkua istuallaan tai puoli makaavassa asennossa. Vaikka asento olisi parempi kuin seurapenkissä, niin uni ei vain millään tule silmään. Junasta puuttuu se rauha ja levollisuus, mitä koen seuroissa.

Lapsena meidän nukkumaanmenorutiineihin kuuluivat iltarukous ja iltasadun lukeminen. Iltasaduksi luettiin usein kertomuksia Hiekkalan lapsista tai SRK:n kirjoja. Meillä oli myös Uskollisia ystäviä -kirjasarja, jossa oli raamatunkertomuksia lapsille kirjoitettuina. Noista lapsena kuunnelluista ja luetuista kirjoista jäi mieleen paljon asioita Raamatusta.

Meillä oli useita iltarukouksia, joita ajoittain vaihdeltiin. Useimmin oli käytössä "Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, elä meitä koskaa heitä". Sitten luettelimme ihmiset, joille pyysimme siunausta. Joskus lista venyi hyvinkin pitkäksi.

Oli hyvä nukahtaa, kun iltarukouksen päätteeksi sai vielä uskoa synnit anteeksi. Sanotaanhan, että puhdas omatunto on paras päänalunen.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jeesus käski valvomaan. Ei torkkuen tai nukkuen saa syntejä anteeksi...uusi srk sääntö.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


laurisäkkinen kirjoitti:

Saavun kiireellä rauhanyhdistykselle ja livahdan laulun aikana takapenkkiin istumaan. Pyöräilystä edelleen vähän hengästyneenä lauleskelen tuttua laulua. Alkurukouksen jälkeen tuttu naapurin isäntä puhuu Johanneksesta, rakkauden apostolista. Hengitys tasaantuu, ja mieli rauhoittuu kuuntelemaan seurapuhetta.

Saarnan aikana työ- ja kouluhuolet painuvat pikkuhiljaa taka-alalle. Saarnamiehen ääni on lempeä ja rauhoittava. Silmäluomet rupeavat yllättäen luppasemaan, piilotan haukotuksen käsien taakse ja koitan ryhdistäytyä. Hetken päästä asento valuu taas rennommaksi, ja päätän sulkea hetkeksi silmät ihan vain pystyäkseni paremmin keskittymään puheeseen. Havahdun hereille, kun pääni nuokahtaa.

Minulle tulee usein levollinen ja rauhallinen olo seurapenkissä istuessa. Mietin, että onko se sitten niin huono asia, jos seurapenkissä alkaa nukuttaa? Eihän seuroihin kyllä mennä nukkumaan, vaan kuuntelemaan Jumalan sanaa. Vauvat nukahtavat, kun he tuntevat olonsa turvalliseksi. Yleensä parhaiten isän tai äidin syliin.

Itse penkki harvoin on hyvä istua, enkä meinaa millään saada pitkiä jalkojani penkkien välissä hyvään asentoon. En ole koskaan osannut nukkua esimerkiksi junassa tai autossa. Usein junassa matkustaessani olen yrittänyt nukkua istuallaan tai puoli makaavassa asennossa. Vaikka asento olisi parempi kuin seurapenkissä, niin uni ei vain millään tule silmään. Junasta puuttuu se rauha ja levollisuus, mitä koen seuroissa.

Lapsena meidän nukkumaanmenorutiineihin kuuluivat iltarukous ja iltasadun lukeminen. Iltasaduksi luettiin usein kertomuksia Hiekkalan lapsista tai SRK:n kirjoja. Meillä oli myös Uskollisia ystäviä -kirjasarja, jossa oli raamatunkertomuksia lapsille kirjoitettuina. Noista lapsena kuunnelluista ja luetuista kirjoista jäi mieleen paljon asioita Raamatusta.

Meillä oli useita iltarukouksia, joita ajoittain vaihdeltiin. Useimmin oli käytössä "Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, elä meitä koskaa heitä". Sitten luettelimme ihmiset, joille pyysimme siunausta. Joskus lista venyi hyvinkin pitkäksi.

Oli hyvä nukahtaa, kun iltarukouksen päätteeksi sai vielä uskoa synnit anteeksi. Sanotaanhan, että puhdas omatunto on paras päänalunen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu