Ja haikailet jonkun toisen perään se olet sinä kuka joutuu tekemään valintansa ja lähestymiset vai luuletko että olen aivan tyhmä
Nainen jos olet varattu
LLopetatuo
17501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Laitappa tilanne omalle kohdalle ja mieti uudestaan..
Varattuna vaikeampaa lähestyä vaikka olisikin tunteita..,
toki voisi auttaa asiaa jos tietäisi toisen tunteet itseään kohtaan..mutta
Ei tuollaiset asiat ole niin yksikertaisia.
Ja sinua ei varmasti pidetä tyhmänä..
No jos oletetaan että olisin kiinnostunut varatusta naisesta (mitään en myönnä) niin aika coolisti siinä pitää olla.
Ymmärrän miten hankala tilanne se on myös sen naisen kannalta.
Toisaalta jos nainen ei näytä vihreää valoaa vaan on myös viileä asian suhteen tai sulkee mahdollisuuden oven edestäsi niin kyllähän sitä aika vaikea sitten varattua on alkaa lähestymään.
Ainakin sitä miehenä olettaa että jos nainen on suhteessa, varsinkin pitemmässä että on tyytyväinen suhteeseen ja jos vaikuttaisi kiinnostuneelta niin se on sellaista varatun ihastelua tai sitten pitää sitä ulkopuolista miestä vain huomionhaku välineenä tai leikkikaluna.
Siinä tulee niin toisen luokan kansalaisen olo jos lähtee vapaana varattuun kiinnostusta osoittamaan että en ainakin itse hirvittävästi jaksaisi ellei se nainen nyt ole ilmiselvästi ihastunut, mikä nyt lähes kaikista naisista on täysin mahdotonta edes lukea.
Ei siihen mahdu enempää. Järki käteen, jos on aikeissa erota, tilanne on toinen. Muuten ei mahdu.
Täytyy vaan muistuttaa, että jämähtänyt sinkku voi olla ongelma vähän kaikille. Kannattaisi mennä käymään edes tukholmassa, että mieliala tuulettuisi. Sinkku on yksinkertaisesti niin näköalaton, ettei mikään muu tule mieleen. Toiset pitää jättää rauhaan, ei heidän elämä voi kehittyä, jos siihen ängetään ja vielä sanotaan, ettei avoliitto merkitse yhtään mitään. Ulkopuolinen on ulkopuolinen. Ulkomaan matka on oikein hyvä testi, kestääkö sinkku mitään. Sinkkukaan tuskin ymmärtää 250 vuotta taaksepäin ollutta historiaa, mitä se hänelle tulisi merkitsemään, silti riskeeraataan nykytilanne.
Se, joka sinkun kanssa sählää, ota ja opiskele nyt jotain, ihan pientä aluksi, jos innostuisi sitten voi opiskella enemmän.
Mitä jos nyt vain rauhoitut ja kuolet sitten pois.
Ei jaksa lukea jonkun vatipään selostuksia.
Olet selveästi varattu ja sitten myös vitun tyhmä.
Eiköhän se valinta ole jo tehty. Varattuna on ja pysyy.
On. Setelipinoa metsästän.
Kaksinnaiminen:
Näkökulma: Syyllistyin kaksinnaimiseen - eli eron kallis hinta
https://yle.fi/uutiset/3-6958821
"Olin vapaa. Istuin baaritiskillä, ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen, vastaeronneena. Oloni oli euforinen ja tilasin kaikkea: uudet korkolaput, avaimia, avaimia ja lisää avaimia. Kengänkiillotusainetta, suojasuihketta ja niitä pieniä erivärisiä muovinpaloja, joilla erottaa avaimen toisesta."
http://www.vantaansanomat.fi/keskustelut/42179
https://www.edilex.fi/he/19980050
Kyseessä on sopimus, sopimusrikkomus. Kumpikin parin osapuoli saa ikäänkuin turvaa toisesta.
Olen yksinäinen vaikka olen naimisissa. Olemme muijan kanssa ajautuneet eri raiteille. Meillä ei ole seksiä, ei läheisyyttä, eikä yhteisiä asioita. Kumpikin näpyttelee nettiin tekstiä omalla koneellaan. Nukutaan eri huoneissa, minä käyn suihkussa aamulla ja muija illalla. En rakasta enää ja haluaisin erota. Mutta muija haluaa jatkaa vaikka tietää minun tunteeni häntä kohtaan. Asia vaivaa minua en saa yöllä nukutuksi ja iltaisin otan olutta murheelliseen mieleen.
Ihan tavallista. Tollasta se on monilla nelikymppisillä.
Jos ei ole seksiä eikä edes läheisyyttä niin kyllä se elämä varmasti aika ankeaa onkin. Kirjoituksestasi päätellen ero voisi olla jopa helpotus piinaavassa suhteessa elävälle osapuolelle eli sinulle. Aina ei väkisin kannata jatkaa yhteiseloa vaikka sitä läheiset kuten omat lapset saattavat arvostellakin. Ihmisellä on vaan se yksi elämä. Kyllä sinullakin on mahdollisuus vielä saada itsellesi ihmissuhde josta saa onnea ja elämäniloa.
Olen varattu nainen ja rakastunut toiseen mieheen palavasti. Kivittäkää nyt sitten oikein kunnolla. Mulla on tiukka moraali johtuen mm. että lapsena jouduin seuraamaan omien vanhempieni syrjähyppyjä, jolloin päätin itse valita toisin. Vaan kuinkas kävikään? Elämä päätti toisin ja tunteet syntyivät toiseen ihan pyytämättä tai suunnittelematta. Ehkä se kertoo jostakin? Ehkä kaikkia parisuhteita ei olekaan tarkoitettu kestämään loppuelämää. Voisiko olla niin, että näin oli minun tieni tarkoitus mennä. Minun ja tuon toisen miehen välillä ei ole tapahtunut fyysistä pettämistä, mutta henkinen tunneside on minun puoleltani muodostunut vahvaksi. Onko se muodostunut niin vahvaksi, että sillä olisi jotakin seuraamuksia? Päättyykö liittoni vai haluanko pelastaa sen? Vai onko minun tarkoitus jatkaa matkaani? Näitä pohdintoja olen miettinyt viimeaikoina. Kuka voi toisen elämään puuttua ja millä oikeudella??
Ei ole kukaan varannut ainakaan minua.
Jos olisi, voisi hän olla varma siitä etten haikale muiden perään.
En ole varattu. Olen eronnut. Ei mua kukaan huoli.
No osoitit aika selvääkin selvemmin irl ettei vois vähempää kiinnostaa, niin valitsinhan minä, haluatko arvata mitä valitsin.
Plain truth and nothing but the truth.
En tiedä. Jos omat esikuvat mitä on ei koe suhteita tarpeelliseks. Ehkä elämällä on niin paljon muuta annettavaa ettei vaan yksinkertaisesti mieti suhteita. En ees kuulu tänne palstalle enkä koko maapallolle. Oon ufo alieni ja ulkopuolinen.
Kaikki ei aina ole niin mustavalkosta, mutta suhteessa on oltava joku vikana jos haikailee jatkuvasti toisen perään. Tai sit itessä on jotakin vikaa, miksi ei ole tyytväinen elämäänsä.