Eihän tässä pitänyt näin käydä. Meidän piti vain nauttia seurasta ja pitää hauskaa, nyt vain tuntuu siltä, että pitää lopettaa, ettei mene liian vakavaksi, niinhän me sovittiin...?
Kuinkas sitten
kävikään..
353712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kukakohan siellä kirjoittaa... sen harvan kerran kun käy lukemassa, niin eikö joku tämmöinen tärähdä
mieluiten näistä jutustelis livenä
jos olet sen ketä kuvittelen, niin ei pitäis tuottaa ongelmia
Niinhän ne pitäisi, huoh, vaan minkäs teet, emme kuitenkaan tapaa.
Jos olet se, tiedät kyllä mitä tarkoitan ...!
Se on vain niin vaikeaa, ehkä vielä kuitenkin helpompaa nyt kuin pidemmän ajan päästä. Kuitenkin, tulee mieleen, entä jos menetän elämäni tärkeimmän tarkoituksen ...?
mut sama keskustelu lienee edessä minullakin ... tai sitten on taas hajotus episode 3 menossa
kannattaa puhua asiat halki ja suut puhtaaksi, niin säilyy monelta harmilta
etukäteen ei kannata murehtia, ehkä toivoa parasta ja pelätä pahinta. eikä se elämä siihen pääty.
noilla eväillä itseänikin rohkaisen tulevaan keskusteluun
joo ja kundi olen btw tehtäköön se selväksi vaikka nyt
Ei se olekaan ongelma, vaan se, kuinka sen saa tehdyksi.
Ei pitäisi lähteä leikkimään, kun tietää mihin se saattaa johtaa.
Sun tilanteesi on varmaan erilainen kuin minun, mutta varmaankin aivan yhtä kovaa tekee.
Ja minä nainen, ettei tule epäselvyyksiä.
Kuitenkin kauniita unia sinulle ja voimia keskusteluusi..:)
yhteen istuntoon, kieltämättä
rohkeutta sinullekin, yritä selvitä tyylikkäästi :)
" ... The show must go on /
Inside my heart is breaking /
My make-up may be flaking /
But my smile still stays on ... "
hyvää yötä ja kauniita unia sinullekin
Kaadun kauniisti saappaat jalassa, tai sitten en, se jää nähtäväksi. Elämä on välillä kummallista, joskus se antaa liikaa ja sitä ei osaa ottaa vastaan, joskus taas liian vähän ja silloin huutaa lisää.
Nyt lähden tutimaan, aamulla pirteänä, hymy huulilla töihin!
Mistäs päin sitä ollaan?
Sama homma olis mulla edessä jahka tilaisuus joskus koittais..
Harvinaisen hankalaa saada kahden keskistä aikaa :(
helteisestä ja aurinkoisesta etelästä
aikaahan on ... järjestelykysymys. okei joskus ehkä hankalaa joo.
rohkeutta ja voimaa toivottelen sinullekin
ollaan.
Niinpä ajan puute vaivaa, sitä pitäisi kyllä järjestää että saisi asiat selvitettyä...
etelästä. Kyllä täällä paukkuu pakkanen, ainakin joskus :).
Paukkuisi pakkanen päänikin sisällä, vaikka toisaalta, tämä tunne on ihanan surullista pumpulia..
Myöskin etelästä :)
Noh.. mitenkäs järjestellään? hieman tosiaan hankalaa, mut kyllähän sitä aina jotain keksii! :)
Kerroppas sun ikäs?
järjesteltävää, vai mitä? Niin minullakin, taitaa olla vielä hankalampaa...
Ja ikää on jo aika paljon...
miksi minä en kelpaisi vakavammassakin jutussa? niihän me kyllä sovittiin, mutta minä niin rakastan sinua!!!
mutta tiedät realiteetit, eikö vain????
Kyllä sinä minulle kelpaat, enhän muuta haluaisi kuin pitää sinut lähellä, suukotella ja kuiskia helliä sanoja, mutta tiedät sen olevan pitemmän päälle mahdotonta.
Ei tunteita peliin, sehän sovittiin, jos menee vakavaksi, niin peli seis.... vaikeaa!
tiedetään... eläs nyt mene sanomaan että se olisi mahdotonta pitemmän päälle :( tässä on kuule ollu koko ajan tunteet pelissä... jos lopetat tämän viet multa kaiken!!! hei älä mee... jos sinä menet, viet samalla sydämeni ja haluni elää :(
Lauloin tuon laulun ensimmisen kerran silloin... tiedätkin milloin.
muistan kyllä, se oli ihanaa :P
Laulan sen aina uudelleen ja uudelleen vain sinulle.....
sinä olet niin ihana
Olisitpa sinä, jolle lauloin ensimmäisen kerran, tiedätkin milloin, istuin portaillani silloinkin... lähetin myöhemmin viestini sinulle, ´lauloin....
luonasi? Pidit kiinni, etkä olisi päästänyt lähtemään kylmään pakkaseen...
hän, vain laulu oli sama... Taitaa tuoda muistoja monen mieleen.
En päästänyt meitä menemään kylmään pakkaseen, kevättä odotan,lämpöä joka oli ja on...
Pidän kiinni ja lujasti.....
mahdollista, unohtaa kaikki muu ympäriltä.
Tänään jo tuntui keväältä, valoa ja tuoksuja, siitä muistan myös sinun tuoksusi, syvää ja niin ihanaa, mutta miksi tämän pitää mennä jo näin syvälle, eihän meidän pitänyt, eihän?
Olin jo unessa, tulin ja luin taas..
Ei meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä syvälle,ei meidän pitänyt, senhän sinä tiedätkin, miten suuntaa etsimme toistemme luo....
Menen nukkumaan ja sinuun kietoudun nukkuessani.... taas....
minuakin tänne, tämän pitää loppua. Sinun sanasi saavat minut pyörimään ympäri taloa ja herättämään kohta kaikki muutkin. Kun voisinkin tulla ja kuiskia helliä sanoja!!
Nyt on pakko tehdä jotain, ei tästä kohta tule mitään. Joko vihelletään peli poikki? Tämä sattuu jo nyt liikaa!
Vaikka kerta vierelläsi, olisiko se liikaa..? Saisin vielä pitää sinua lähelläni, tulla kainaloosi ja olla hiljaa vain vierelläsi, tallentaen itselleni kaikki muistot sydämeeni ja ammentaa voimaa kun emme enää tapaa....
Mulla OLI toi sama keskustelu tai ton sain kuulla puhelimessa joku päivä sitten..
tuntuu pahalta ku menettää sellasen ihmisen kenen kans oli niin hyvä olla vaikkei yhdessä oltukaan..
vaikiaa.. ja oikeesti pahaa tekee..
Pitää vaan jatkaa elämää kuulemma..jooh no jatkas nyt sitten elämää sen oo tehny kokoajan toisaalta vaikka ohan se sydän ollu ihan muualla muitten kans se on totta..
En tajua miks niin hyvä juttu pitää lopettaa sen takia että se menee liian vakavaks??kun kumminkin toisen kanssa on niin hyvä olla ja tykkää nii paljo..??
tyhmää on jos ei voi jatkaa juttua vaikka tykkää toisesta jos se menee vakavaks... miusta tuntuu että on kyse sitoutumis pelosta...
etteikö uskaltaisi sitoutua, vaan siitä, mikä on nykyinen elämäntilanteeni..
niinhän ne kaikki aina sanoo...
Tiedät kyllä, jos olet se joka et varmaankaan ole.
Mitä käyn lävitse, ei ole helppoa eikä se selkene hetkessä, mutta sinä tukenani siellä jossain se on vähän helpompaa..
on meidän tiellä, monta iloa, monta surua muiden niellä. Sitä en tahtoisi toisille tuottaa. Se vaan on tosi, että kärsii joku.
Kun olisi taikasauva millä tien tasaiseksi saisi.
vaan järjestä. Kun se olisi niin yksinkertaista, jättää kaikki ja seurata sydämen ääntä.
Mutta on muitakin jotka tästä kärsivät, me pääsemme vielä tästä vähällä nyt.
Niimpä..täs tuntee ittensä ihan sekopääks ku ei vaan pääse kyseisestä ihmisestä irti, en sitte millään, en vaikka olis muita miehiä, koska vaan tämä yks on Se joka sai alusta asti tuntemaan näin ja niin edelleen..
Luulempa vaan että Se lopetti tän ehkä sen takia että "petin" sitä, tai niin vaan olin typerä että se tuli ilmi tälle kaikista tärkeimmälle..
Kuulostaa tosi typerältä, mutta mähän en ollu päässy todellakaan siitä yli, ja yritin samalla kuitenki ettei vaan tämä tyyppi olis se mun elämän ainut ilo ja keskipiste, koska kuitenki nähtiin aika harvoin..
Se suuttu tosi lujaa..voihan se olla et pelkäs tautejaki,mutta luulen ettei kyse ollu pelkästään siitä, seki oli mustasukkanen ja sanoi että se näkee mut tosi likasena nyt tästälähtien..
Kadun siis ja kadun vielä pitkään..ku vaan pystyi olemaan ettei soita tai laita mitään noloja viestejä enää ja ahdistele muutenkaan tunteellisesti..
Mun tapauksessa on kysymys sitoutumispelosta, oon aika varma siitä, ei siis mun pelosta vaan sen..
Tollaset suhteet on vaan aika kuluttavia..jos sattuu vähänkin tunteellisempi olemaan ja jos tykkää kokonaisuudessa siitä henkilöstä..ja jos se suhde on kestäny kauemminki..
Kumpa tulis toinen Se...
Älä huoli. Olet vielä nuori ja sinun täytyy kokeilusi kokeilla.
Satuttamisen pelko on kaikkein pahinta, mitä voi odottaa toiselta, joten rakkaasi on saanut kovan kolauksen. Aika voi auttaa, jopa pitkänkin ajan päästä jos vielä silloin on kipinää, saattaa vielä jotain tapahtua. Ja jos ei, niin jäähän sinullekin muistot. Sure surusi, olet päässyt jo pitkälle siinä, että tiedät tehneesi väärin häntä kohtaan.
Niin se on itselläkin, vaikka enemmän elämää nähneenä ja kokemuksia rikkaampana kompuroin edelleenkin tunteiden viidakossa..
Tsemppiä sinulle, aurinko paistaa ja kenties... rohkenemme kumpikin selvittää asiat näille päämme sekoittajille!