Miten päästä irti vihasta ja katkeruudesta

Yllättävän moni on vastannut ,että olen outo, erilainen ja liian "poikamainen naiseksi". Myös ylipainoni /ulkonäköni /rumuuteni on ulkopuolisten taholta nähty sosiaalisia ongelmia aiheuttavaksi. Tuntuu että minä en kelpaa, minä en riitä, minä olen vääränlainen. Minä olen outo, erilainen, vaikea, liian tyhmä, liian lahjaton, liian laiska, liian saamaton. LAhjoja ja kykyhjä minulla ei juurikaan ole kuin ns keskinkertaiseen elämään. Joku toinen menestyy perhe-elämässä ja opintojen ja uran ja harrastusten parissa. Minulle harrastukset ovat ainoa pelastusrengas joka tarjoaa edes jonkinlaisen mahdollisuuden selvitä yksin olemisesta ja yksinäisyydestä hengissä. Surullista vaan on se että monissa harrastusryhmissäkin minua karsastetaan ja minuun suhtauduaan varauksella, ehkä jopa peläten- Ei muodostu siis luontevaa, luonnollista, ns normaalia kohtaamista vaan tuntuu kuin kaikkiin sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyisi aina jonkinlainen näkymätön muuri Ja jännite. Millä tälläisia jännitteitä ja muureja voisi lähteä purkamaan, en tiedä. Ehkä kuitenkaan syvä viha ja katkeruus ja kauna muita ihmisiä ja yhteiskuntaa kohtaanei kanna kovin pitkälle mutta kuitenkin elämän realiteetit ja erilaiset resurssit tulvat vastaan, minä en ole töissä enkä koulussa eikä minulla ole lapsia.En myöskään ole erityisen lahjakas tai taidokas tai kyvykäs millään osa-alueella että voisin sen kautta löytää samanhenkistä seuraa tai saada nauttia sosiaalista arvostusta ja kunnioitusta. minä olen kummajainen ja friikki tahtomattani, Mikään ei muutu, minä en muutu, ympäristö ei muutu. Kai elän sitten lopunelämääni niin, että minne tahansa menen iloisena ja odottvaana ja avoimena niin ilmapiiri ja ihmiset kääntyvät minua vastaan ja luovat ilmapiirin jossa minua paheksutaan ja suljetaan ryhmän ulkopuolelle kuitenkaan en koe vastaukseksi eristäytymistä koska sitä en psyykkisesti kestäisi. Ei ole tasan menneet onnen lahjat ja sosiaaliset taidot. Vituttaa suoraan sanottuna kun jokapaikassa hoetaan sitä mantraa että sosiaalisiaa taitoja voi aikuisenakin oppia harjoittelemalla. No enpä ole kovasti harjaantunut niin että sosiaalinen asemani ryhmähierarkiassa tai ryhmädynamiikassa olisi merkittävästi muuttunut vaikka kuinka koitan harjoitella. Tämä johtaa yksinäisyyteen ryhmässä. ei ole ymmärrystä. ei ole yhteyttä, en koe tasa-vertaista asemaa suhteessa muihin ryhmäläisiin ja näin se tulee kai aina menemään mutta en hyvällä tahdollanikaan keksi miksi Luoja päätti luoda minusta ekstrovertin kun en kerran mihinkään osaa osallistua tai päästä mukaan tai muodostaa yhteyttä tai ystävyyssuhteita tai liittyä ryhmiin porukoihin tai yhteisöihin sekin haavoittaa syvältä olla ekstrovertti jolla sosiaaliset taidot niin jäässä tai puutteelliset että yhteenkään ryhmään et sovi etkä kuulu eikä yhtään uutta ihmissuhdetta muodostu vuosikausiin vaikka miten yrität muuttua ja parantaa käytöstäsi ja itseäsi ja laihduttaa ja kuunnella niitä enemmän ja olla osallistuvampi mikään ei muuta sitä että minä olen outo ja erilainen. ei uudet ihmiset, ei uusi ryhmä, ei uusi paikkakunta ei uusi työpaikka ei psykoterapiat eikä sielunhoitoterapiat ei mikään. Kai on vaan pyrittävä sopeutumaan eämänä näiden sosiaalisten rajoitteiden ja resurssien puitteissa jotka minulle on suotu tai jotka ovat jääneet vuosikymmeniä kestäneiden helvettien ja traumojen ja kriisien jälkeen.

Eiköhän ole niin että vain Jumala voi antaa voiman vapautua vihasta, katkeruudesta ja itsesäälistä ja myös siinä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Katkeruus, viha, itsääli ovat sielun myrkkyä. Ne vievät masennukseen ja nakertavat kaiken elämänilon.

Oletko uuteen seuraan mennessäsi pelkästään ollut vaan, katsellut ja kuunnellut mitä heillä on sanottavaa ? Usein tuo outouden tunne tulee siitä että kuvittelee olevansa seuran keskipiste jota muut jatkuvasti tarkkailevat vaikka oikeasti eivät juurikaan välitä kuinka käyttäydyt.

Yritä hyväksyä tilanne. Ihan hyvä vaikka noin käykin. Sinä menit jonnekin, se oli pää-asia.

Saa olla vihainen ja katkera. Jos joskus tuntuu hyvälle, kirjoita muistiin, että voit varmasti tietää miten se tapahtui.

Etsi tilaa negatiivisille ajatuksilles, pane sen tilalle musaa, täytä se musiikilla, käy kävelemässä, käy ajelemassa autolla kaupungilla tai muissa kaupungeis/kunnissa. Joogaa.

Olisi paljon helpompi syrjäytyä, jos olisi luonteeltaan laiska ja ei kaipaisi ihmisten seuraa. Olen kai liian outo ja ilmeeni eivät ole tarpeeksi yhteneväisiä. Sitä en kuitenkaan sulata, että toiset suhtautuvat minuun avoimen vihamielisesti. On kai minullakin joku ihmisarvo. Koitan keskittyä luontoon ja koiraani, jotta en täysin kadota kaikkea hyvää ja puhdasta, mitä maailmassa on.

Juha82 , oikea kommentti!

Voin ainakin kertoa sulle löytämäni avaimet siihen, miten saavuttaa elämä, johon on tyytyväinen niin, ettei tarvi olla toisille kateellinen. Jos olet halukas tarttumaan toimeen ja tehdä elämästä mielenkiintoista. :) Millä löydän sut facesta?

Kunpa löytäisi itsekin avaimet päästää irti katkeruudesta ja vihasta. Oma elämäni on mennyt juuri noin, katselin sivusta kun muut elivät normaalielämää ja vähitellen jäin syrjään ja nyt totaalisen yksinäinen.

Vartaloni on muista poikkeava, joten olen vihainen ja katkera, että tällainen geenivirhe sattui juuri minun kohdalleni. Eivät muut normaalivartaloiset ymmärrä miten etuoikeutettuja he ovat saadessaan elää normaalia elämää ja valittavat aivan typeristä asioista. Virheeni ei näy ulospäin, ja olenkin salannut sen useimmilta koko elämäni. Häpeä kehostani on kuitenkin vaikuttanut siihen, miten muukin elämä on mennyt. Ei tällaista epämuodostunutta ruhoa viitsi kenenkään muun vaivoiksi laittaa. Ei minua tällaisena pysty kukaan kauaa katselemaan, joten parempi pysyä yksin vaan.

Syvällinen terapia, asioitten käsittely ja sitten rukous että Jumala saa täyttää vihan ja puretun, käsitellyt paikan rakkaudella ja anteeksi annolla. Viha, katkeruus ja itsesääli ei auta mitään. Se negatiivisuus kasvaa vain lumipallon tavoin aivan niin kuin aloittaja on huomannutkin. Terapeutti Seppo Jokinen on käsitellyt asioita hyvin. Kannattaa tutustua hänen kirjallisuuteen.