Olenko lihava?!
Moi, olen 7lk aloittanut 13v. tyttö ja minusta tuntuu todella lihavalta. Olen mitoiltani tällä hetkellä sen 170cm ja 56kg. Noin 1kk sitten aloin syömään vähemmän (alkupaino oli 58kg) ja laihduin siihen 54kg. Siinä se sitten heitteli sen 54-56kg ja jäi tähän 56kg vaikka syön nyt taas aivan normaalisti, koska siihen minut pakotetaan. Olen huomannut, että olen laihtunut mutta haluan laihtua vielä enemmän koska edelleen tuntuu liian lihavalta yms. Kertokaa toki miten mä saisin painoa alemmas, ja olenko mä oikeasti kuinka lihava. Ihan rehellisiä mielipiteitä! Vanhempani ovat kuulemma hieman huolissaan, ja ovat alkaneet kuulustella esim. mitä söin aamupalaksi yms. mutta en näe siihen mitään syytä.
Kiva jos jaksoit lukea loppuun, ja toivoisin neuvoja ja mielipiteitä :)
4
55
Vastaukset
Luultavasti sinusta tuntuu isolta ja kömpelöltä viimeaikaisen kasvupyrähdyksen vuoksi, olethan 13-vuotiaaksi jo sangen pitkäksi venähtänyt tyttö.
Missimitathan sinulla on paino/pituussuhteessa, mutta painon jakautuminen voi olla liikunnan vähäisyyden vuoksi vähemmän optimaalista. Painosta en olisi huolissani, mutta tutkaile liikkumistasi eli sitä, liikutko tarpeeksi.
Syö kunnolla aamiaiseksi, niin et ole kuin zombi kouluaamupäivän aikana ennen lounasta. ; )Mä oon jopa 3.2 kg joka on aika ylipainoinen ankaks mut oon ylpeä mun pikku sihijuoma mahasta ;)
En kannusta sua pudottaa painoa, on iha ymmärretävää että vanhempasi ovat huolissaan jos olet päättänyt jo noin nuorena aloittaa painon pudotuksen. Mutta siis pelkkä ruokien syömättä jättäminen ei ole se paras tapa laihtua, sillä se vie sut sille tielle JOKA EI OLE TODELLAKAA paras tapa viestiä muille että oikeasti aijot laihtua pakosti. Niin siis sun pitää liikkua, ja se on yks osa-alue. Mä sinuna miettisin mikä on hyvinnoillesi paras vaihtoehto.
Ja sun ikäisenä 56kg on vielä normaali paino, mä khyllä suosittelisin puhumaan vanhempies kaa tosta painon pudotuksesta ettei vaan käy näin miten mun muutamalle kaverille on käynyt ku ovat lähteneet jo nuorena pudottaa painoa (ilman vanhempien tietoisuutta) siihen tasoon että joutuivat ihan syömishäiriöisten ryhmään sairaalassa. Toivottavasti et päädy sille linjalle, koska aiheuttaisit vain hirveitä huolia ympärillä oleville ja niin myös itsellesi aiheutat pahimman päänvaivan, joitten arpien parantuminen voi kestää jopa monia vuosia.
Vanhemmat ovat sitä varten että niille voi puhua asioista, enkä näe mtn pahaa siinä jos kertoisit vanhemmillesi mitä sä oikeasti haluat ja mikä olisi se lopullinen päätös tai se päämäärää mihin painoon tähtäät. Vanhemmat ovat myös tukea varten. Mikäli nyt vanhemmat eivät oikein suhtaudu päättämisiin asioihisi sillä positiivisella tavalla, niin älä kuitenkaan luovuta, sillä on parempi kuitenki että he tietävät mitä aiot vaikka he eivät pitäisi ajatuksesta!Kaikki propsit ja rispektit kyllä jos jaksat alkaa muokkaileen kehuasi täsä vaiheesa kun se muutenki itestään muovautuilee suuntaan ja toiseenkin. Minuna minä kyllä en tuossa ijässä jaksaisi läksiä taisteluun. Mieluummin sitten kun kasvu ja muotoutuminen on asettunut eikä roppa oo niin hektisessä tilassa. Varsin pitkä kyllä out, ite olin 21 v sitten 142 kenttiä ja mies oon, nyt ollut 15 vuotta sellaaset 172.
Eiköhän sitä pysy kyllin solakkana kuitenki ku välttelöö näitä glukfrukt siirappeja ja muita kaiken maapallon turvoottavia lisäeineksejä. Syö ihan tavallista rahvasta kotiruokaa, tuppipottua, kirnuvoita ynnäkä läskisoosea
SEISKA.FI
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.