Olen avoimesti ymmälläni alempana avoparin majoittamisesta käydystä keskustelusta. En väitä, että olisin tässä asiassa yhtään viisaampi kuin esimerkiksi larssi tai Ma-ria, joiden molempien kanssa olen tasapuolisesti samaa mieltä (tosin vain tässä asiassa).
Tästä keskustelusta ei voi olla päätymättä seuraavaan kysymykseen: kun avoparin majoittaminen samaan huoneeseen tuntuu heidän syntinsä hyväksymiseltä, niin entäpä sitten avoparin luona majaileminen itse?
Tämä kysymys ei ole vitsi, vaan monille meistä todellinen ongelma.
Ensinnäkin avoparin luona majoittuminen ei tunnu niin pahalta, koska asunto on heidän, jolloin minulla ei ole sananvaltaa siihen millaista elämää siellä vietetään.
Mutta mutta. Enkö kuitenkin samassa asunnossa yöpymällä ikään kuin hyväksy kyseisen elämänmuodon? Olisiko minun kuitenkin turvallisempi yöpyä esimerkiksi hotellissa?
Nykyään saa sitäpaitsi olla koko ajan näiden asioiden kanssa varuillaan, kun ihmisillä voi olla avioliitosta huolimatta eri sukunimi. Ettei vain loukkaisi ja luulisi toista suotta avoliittolaiseksi. Lisäksi voi joku avoliittolainen naamioitua aviopariksi jonkun toisen sattumalta samannimisen kanssa.
Kertokaapa kaikki, mitä mieltä olette avoparin luona yöpymisestä?
Tästä keskustelusta ei voi olla päätymättä seuraavaan kysymykseen: kun avoparin majoittaminen samaan huoneeseen tuntuu heidän syntinsä hyväksymiseltä, niin entäpä sitten avoparin luona majaileminen itse?
Tämä kysymys ei ole vitsi, vaan monille meistä todellinen ongelma.
Ensinnäkin avoparin luona majoittuminen ei tunnu niin pahalta, koska asunto on heidän, jolloin minulla ei ole sananvaltaa siihen millaista elämää siellä vietetään.
Mutta mutta. Enkö kuitenkin samassa asunnossa yöpymällä ikään kuin hyväksy kyseisen elämänmuodon? Olisiko minun kuitenkin turvallisempi yöpyä esimerkiksi hotellissa?
Nykyään saa sitäpaitsi olla koko ajan näiden asioiden kanssa varuillaan, kun ihmisillä voi olla avioliitosta huolimatta eri sukunimi. Ettei vain loukkaisi ja luulisi toista suotta avoliittolaiseksi. Lisäksi voi joku avoliittolainen naamioitua aviopariksi jonkun toisen sattumalta samannimisen kanssa.
Kertokaapa kaikki, mitä mieltä olette avoparin luona yöpymisestä?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Voiko nykyaikana joku vielä kysyä tuollaista? Ja ajatella noin? Siis ihan tosissaan!! Millälailla avoparit ovat huonompia ihmisiä, kuin esim. sinä? Luulempa, ettet sinä päätä sitä asiaa.
olisko se hotellikaan sen kummempi paikka. nukkuu sielläkin avopareja.
mutta minulla on tunne, ainakini sukulaisitani, jotka ennen ovat olleet uskomssa. Että tuskin he niin välittäisivät vaikka en heidän kanssa niin läheistä ystävyyttä pitäiskään, että yöpyisin heidän luonaan. Siis vaikka itse heitä rakastan,niin tämä on heidän taholtaan.
Jotenkin vaan jotakin sellaista, mitä ei osaa sanoin selittää, taphtui kun heiltä meni usko, siis tarkoitan etääntymistä. Kyllä he meillä käy silti ja varmaan odottaa, että heitä ymmärretään ja kohdellaan samoin kuin ennen. Niin haluankin tehdä, mutta tunnen väsymystä. Ja monet asiat tuntuu vaikealta, he varmaan tuntevat sen, koska eräs sanoi, että kanssani ei voi puhua. Ennen heidän uskonkieltämistään, ei samanlaista ongelmaa ollut. Niin, tuntuu että väliin, olisi tullut kuin seinä, ja haluaisin kaataa sen mutta miten teen sen. Sitä en vielä tiedä. Ehkä tämä asia ajan kanssa helpottuu.
vaan. Minusta tämä on niin vaikea asia, että tästä tulisi enmmän keskustella,kuin mitä on ennemmin tehty.
Sen olen nähnyt, että epäuskoiset sukulaiseni siis odottaa meiltä täydellisyyttä koska usko on mennyt ja armon tilalle on tullut laki.
Siis itseäni olen aivan liikaakin lastannut, koska tiedän että myös näissä avopari-asioissa tulisi olla erittäin varovainen, ettei loukkaisi. Mutta miten heitä osaisi sitten kohdella, ettei se todella loukkaisi.
Ajattelen, että vähentäiskö se näiden ulkopuolella olevien syytöksiä vl:iä kohtaan jos he näkevät että me todella paneudumme näihin heidän asioihin, niin että kaikilla olis hyvä olla. Vaikkakaan omantunnon syystä, emme voi kaikkeen yhtyä heidän kanssa.
En sano enää, että yksi kysymys vielä. Minua alkoi itseä jo väsyttää ja inhottaa koko keskustelu. Tuntuu, että aloin mitättömän asian kanssa rakentaa turhaa riitaa, vieläpä niin, että sellaisten kanssa, joiden kanssa olen itse samaa mieltä. Ehkäpä se on tämä luontainen tarve saada sanoa viimeinen sana vaikka sitten kaikenlaisia erikoistapauksia keksimällä. Pyydän anteeksi.
Jos sen verran vielä sanoisi tästä itse aiheesta, niin minulla on juuri samat kokemukset kuin mitä kirjoitit. Yhteinen maaperä vl-uskonsa kieltäneiden kanssa käy monesti vähäiseksi. Vaikka itse kuinka yrität pitää rakkauden, niin se ei silti kaikkien kanssa onnistu. Väliin tulee monenlaisia asioita. Monia ennen uskomassa olleita tuntuu esimerkiksi minun perheessäni vaivaavan se, että lapset ovat tervetulleita. Ehkä "liian läheinen" kanssakäyminen muistuttaa heitä siitä, mistä he ovat itse lähteneet? Voisiko olla, että he uskovaisessa perheessä tulevat verranneeksi sitä mitä he jättivät, siihen mitä he saivat, ja vertailun tulos ei olekaan se, minkä he haluaisivat sen olevan?
Pahimmillaan sitten tehdään jostakin pienestä asiasta sellainen, jonka takia ei muka voida olla tekemisissä, jotta ei tarvitse kohdata omia ajatuksia esimerkiksi näissä perheasioissa. Tämän sanon siksi, että meidän ei kenenkään tarvitse lastata itseämme, jos kanssakäyminen epäuskoisten sukulaisten kanssa ei onnistu.
että olet vl?
Nyt puhut,että teidän puhujanne, siis vl:ien puhujista.
Se on oikein jos olet luopunut toisten ihmisten vikoilemisesta ja heidän synneissään elämisessä, teet vielä parannuksen Jumalan valtakuntaan, niin hyvä tulee.
että olet vl?
Nyt puhut,että teidän puhujanne, siis vl:ien puhujista.
Se on oikein jos olet luopunut toisten ihmisten vikoilemisesta ja heidän synneissään elämisessä, teet vielä parannuksen Jumalan valtakuntaan, niin hyvä tulee.
Tarsiger ei kirjoittanut missään "teidän puhujistanne".
Muistan, kuinka vanhin sisareni meni kihloihin.
Hän ja tuleva sulhanen lähtivät juhlistamaan kihlaustaan automatkalle ympäri eteläistä-Suomea.
Koska heillä ei ollut varaa yöpyä missään majapaikoissa, he yöpyivät mukanaan olevassa teltassaan. Matkaltaan palattuaan he näyttelivät kuvia yhteiseltä retkeltään.
Ei sitä pidetty minään kummallisena asiana silloin 1960-luvulla uskovaisten keskuudessa.
Silloin oli kaupungeissa hyvin vaikeaa saada vuokra-asuntoa. Sisareni oli asunut kaupungissa omakotitalon vinttihuoneessa ja kun sulhanen oli saanut työpaikan, hän joutui pakosta menemään asumaan morsiamensa vinttikamariin, vaikka ei ollut vielä vihitty parikaan.
Ujo ja kokematon maalaispoika ei olisi pärjännyt oudossa kaupungissa, ellei sisareni olisi tarjonnut hänelle ensi asunnokseen samaa vinttikamaria, jossa itsekkin asui.
Puoli vuotta siinä meni susiparina, ennenkuin sisareni ja hänen kihlattunsa menivät naimisiin.
Oli kylmä joulukuun tapaninpäivä, kun heidät vihittiin morsiamen lapsuudenkodissaan.
Sitä ennen he viettivät joulun vihkimättömänä parina talon vinttikamarissa.
Eikä siitä kyllä tehty mitään numeroa. Nukkumatiloja ei ollut isolapsisessa maalaistalossa mistä valita.
Sen muistan, että penskana ollessa hiivittiin vinttiin ja kuunneltiin, kuuluuko pariskunnan kamarista mitään ääniä.
Syrjäisellä maaseudulla kun asuttiin, oli sivistyksessämme tietysti aukkoja, eli tarkkaan ottaen ei tiedytty, kuinka uskovaisten tulisi elää.
Kylässämme muistan lisäksi hellusteluparin, jotka menivät vasta yli 50 vuotiaina naimisiin.
Nainen oli uskovainen, mutta mies ei ollut. Siihen aikaan 1960 luvulla ei ollut niin tarkkaa, menikö uskovainen uskottoman kanssa naimisiin.
Oli moniakin pariskuntia, joista toinen oli uskovainen ja toinen ei ollut. Silti se ei tuntunut elämää pahemmin häiritsevän.
Tämä vanha pariskunta kokeili ennen vihkimistä yhteensopivuutta asumalla huonemiehinä renkinä ja piikana isossa maalaistalossa.
Kerrottiin, että kovia riitoja tämän susiparin välillä oli sen kokeilun aikana.
Nainen oli vahva persoona ja ajoi monesti miehensä yön selkään. Kerran hän tuli keskellä yötä kolistelemaan minunkin lapsuudenkotiini ja kertoi, että eukko oli pahalla päällä ja ajoi yön selkään.
Lopulta pari sopeutui yhteen ja heidät vihittiin kirkossa kunnialliseen avioliittoon.
Vaimo oli niin tomera, että perusti oman maatilan, eikä tyytynyt olemaan piikana miehensä palveluspaikassa, missä mies oli ollut renkinä vuosikymmnenet.
Lopulta tuli myös mies uskoon, vaikka oli ennen ollut kova juopottelemaan.
Näin heidät sitten kerran suviseuroissakin onnellisen näköisenä parina.
tyylisi tunnistaa heti
Eipä kuulosta yhtään tutulta. Oletko varma, etteivät muistikuvasi ole lapsen muistikuvia. Et tiennytkään, mitä aikuiset asioista olivat mieltä.
No anteeksi sitten jos on tullut väärinkäsitys.
Itse en halua myöskään äänestää vaaleissa, koska esim. keskustapuolueen edustajista suurin osaa käyttää alkoholia ja keskustalainen pääministeri myös mm. alensi alkoholiveroa. Äänestämällä jotakuta keskustan ehdokasta antaisin hyväksyntäni tällaiselle.
Kyllä oikein!
Itse olen alkanut äänestään muslimeja, koska heillä on järkevä suhtautuminen alkoholinkäyttöön.
Ottakaa heistä oppia.
Ja uskonnollinen poliisi ois myös kiva.
Luettuani muutamia kirjoituksiasi palstalla olen havainnut sinulla olevan taidon ymmärtää myös toisenlaisia näkemyksiä. Niinpä uskallan tuoda oman näkemyksen juttuun ja samalla ehkä muutaman lisäajatuksen.
Olen pohdiskellut syntikäsitystä omalla kohdallani viime aikoina paljonkin. Samoin siihen liittyy suhtautumien muiden tekemiin synteihin. Oikeastaan asia on kirkastunut niin, että jotkut asiat ovat todella kirkastuneet synniksi ja toiset eivät. Ei-synniksi luen monia asioita, joita vl-piireissä kuitenkin edelleen syntinä. En luettele niitä, mutta kuitenkin edelleen haluan pitäytyä niistä asioista johtuen osin historian painolastista ja osin siitä, että ne ovat kaikesta huolimatta erittäin arvokkaita asioita (esim täydellinen raittius). Toisaalta suhtautuminen esim. tupakointiin on muodostunut jyrkemmäksi.
Se, mistä olen rimpuillut irti on valvominen toisten synneissä. Sitä ilmenee vl-piireissä turhan paljon. Voisin antaa sinulle lukuisia esimerkkejä vaikkapa aivan viime päiviltä. Minulle usko on täysin omakohtainen. Kun siirrän tämän esittämääsi kysymykseen avoparin luona yöpymisestä, niin totean, että yöpyisin siellä. Kun vertaan avoparin syntiä muihin synteihin, niin en pidä sitä sen kummempana. Synti muiden joukossa. Meillä vlillä on paha tapa luokitella synnit vakavuusjärjestykseen ja susiparina asuminen on yksi suurimmista.
Esitän jatkokysymyksiä:
- Jos tiedät, että perheessä, jossa yövyt juodaan silloin tällöin alkoholia, voitko yöpyä siellä
- Jos tiedät, että vl-poika ajaa säännöllisesti ylinopeutta, lasketko lapsesi synnintekijän kyytiin.
- jne, jne
Otan vielä esiin toisen kunnioittamisen, koska väistelemällä esim avoparia osoitetaan jonkinlaista negatiivista asennetta heitä kohtaan.
Perheessämme on useana keväänä käyty keskustelua maljojen nostamisesta ylioppilasjuhlissa. Meillä on erittäin hyvät naapurit (useita) ja saamme säännöllisesti kutsun heidän lastensa yo-juhliin. Ne alkoivat muutama vuosi sitten ja ensimmäisenä vuonna vaimoni ei lähtenyt ko tilaisuuksiin koska sillä piti nostella maljat heti ovella. Itse menin ja nostin (alkoholittoman). Naapurit tuntevat taustamme hyvin. Niinpä teimme kotona pitkällisten keskustelujen pohjalta päätöksen, että osallistumme molemmat juhliin ja nostamme maljan. Teemme sen kunnioituksesta valmistujaa kohtaan, emme sen tähden, että se olisi meidän tapamme. Toiset vahtoehdothan olisivat olleet olla osallistumatta juhliin tai sanoa (kierrellen ja kaarrellen), että emme nyt halua nostaa sitä maljaa. Kun teimme em. päätöksen, niin juhliin oli paljon helpompi mennä.
Toinen esimerkki: Tiedän vl-saarnaajan, joka sai työpöydälleen joululahjaksi punaviinipullon. Tämä mies soitti lahjan antajalle, että hän ei voi kiittää lahjasta ja on lasketellut pullon viemäristä alas ja ei toivo tällaisia lahjoa enää. Entäpä jos hän olisi lahjan saatuaan soittanut lahjan antajalle ja kiittänyt pullosta sanoen, että absolutistina en voi juoda sitä, mutta siitä tulee erittäin hyvää marinadikastiketta pääsiäisenä lammaspaistille. Kumpi olisi oikeampi toimintatapa?
Kirjoituksesi herätti minussa paljonkin vastakaikua, koska olen itse pohdiskellut juuri samoja asioita ja päätynyt hyvinkin samanlaisiin ratkaisumalleihin kuin sinä.
Kuten sinäkin, olen omissa pohdinnoissani päätynyt siihen tulokseen, että tärkein asia uskovaisella ihmisellä olisi valvoa omakohtaisessa uskossaan, ei muiden synneissä, tekemisissä ja tekemättä jättämisissä.
Mitä tulee kysymykseesi rakentavasta ja kunnioittavasta reagointitavasta tuossa viinikysymyksessä, itse olisin menetellyt jälkimmäisellä tavalla. Elämässäni olen joutunut hieman samanlaiseen tilanteeseen. Sain tuliaislahjaksi ulkomaiselta ystävältä pullon alkoholia. Kiitin lahjasta, mutta kerroin, ettemme sitä vakaumuksemme vuoksi juo.
kommenttejasi ja en voi muuta sanoa kuin, että olet todella sydämestäsi viisas. Sinunlaisillesi Jeesus tekee sijoja taivaassa. Minusta tuntuu, että hyväksyt muutkin uskovaisten joukkoon kuin vain vanhoilliset. Sydämesi vaikuttaa vilpittömältä ja siellä vallitsee rakkaus. Olet ymmärtänyt sen mitä Jeesus yritti muille opettaa: eivät lait ole ihmistä varten, vaan ihminen lakia varten. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus on tärkeintä, eikä sokea sääntöjen noudattaminen. Sitähän Jeesus yritti fariseuksille ja muille lainoppineille noudattaa. Pahaa ei tule tehdä, vaikka laki sitä vaatisi ja hyvää täytyy voida tehdä vaikka laki sen kieltäisi. Näin jeesus puhui. Ja tunnut noudattavat sitä ihan arkielämässä. :)
Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi kokonaan eri asiaa. Kyllähän minä ymmärrän senkin, miksi suurimmalla osalla perheistä ei ole varaa hankkia kuin 1,2 lasta ja sekin vasta sitten kun ikää on samanverran kuin keskiverrolla vl-isoäidillä;--). En silti hyväksy perhesuunnittelua missään muodossa.
Mitä alkoholiasiaan tulee, niin esimerkissäsi mainitsemallasi vl-saarnaajan esimerkillä mielestäni vähän kuin perustelet sitten taas kyseenalaista asiaa. Tietenkään ei pidä eikä saa olla epäkohtelias. Kuitenkin nykypäivänä kuuluu asiaan järjestää alkoholiton vaihtoehto tarjolle. Juhliin kutsuttu voi myös itse ennen juhlia mainita asiasta emännälle/isännälle, jos on pelättävissä että tarjolla on vain alkoholillista. Ei alkoholittomuudesta tarvitse tehdä numeroa, mutta toisaalta on niinkin, että jos ei kantaansa tässä asiassa ilmaise, on turha odottaa huomaavaisuutta seuraavillakaan kerroilla.
Voisiko vastauksesta päätellä, että et hyväky ajatuksiani? Ymmärsinkö oikein? Itse ymmärtämisestä ja hyväksymisestä kävisi esimerkiksi vaikkapa perheellemme niin ajankohtainen nuorten kokeilunhalu. Ymmärrän sen, mutta moniakaan toilailuja en mitenkään voi hyväksyä.
KOROSTAN sitä, että en ole alkoholin käytön (edes kohtuu sellaisen) kannalla. Siksipä selvennän aiempia esimerkkejäni hieman.
Saarnaajaesimerkin kahdesta vaihtoehdosta molemmat vastaukset pitäisivät olla ihan kelvollisia. Vai oliko jälkimmäinen vaihtoehto jotenkin maailmaa mielistelevä?
Yo-juhlaesimerkissä haluan vielä korostaa sitä, että saamme aina tarjolle alkoholittoman vaihtoehdon. Samoin kaikissa muissakin juhlissa, joissa olen vieraillut. Kysymys oli siitä, voinko nostaa alkoholittoman maljan valmistujan kunniaksi. Itse siis päädyimme siihen, että voimme. Mikä olisi sinun ratkaisusi ja millä perusteella?
Vielä lopuksi. Edellä tarkastelemani esimerkit olivat vain yksittäisiä asioita. Älä tuijota niitä liikaa. Sellaisia tilanteitahan meillä tulee elämässä runsaasta ja jokainen toimii omantuntonsa mukaan. Mietin usein sitä, miten pidän hyvän omatunnon ja miten kunnioitan ristiriitatilanteissa lähimmästäni. En mieti sitä, miten saat kantani (paheksuntani?) syntiin kaikille epäuskoisille selväksi.
kysymykseeni; Muistanko väärin, että olisit sanonut että olet vl?
Vl-uskossa olen oppinut, että maljojen nostaminen on väärin ja tarkoittaa asian hyväksymistä. Siis vaikka siinä ei olisikaan alkoholia.
Ja minä en henkllökohtaisesti pidä edes tarpeellisena, että ollaan niin tuttavallisia ulkopuolisten kannsa ja niin hyvissä väleissä, että pitäis mennä kutsuille jos on alkoholia.
Älkää istuko siellä jossa pilkkaajat istuu, sanoo Raamattu selkeästi.
Olen taidekerhossa mukana ja siellä olen uskoni tunnustanut. He, muut siis näkivät, että en hyväksy määrätyitä asioita esim. alaston malleja. Ja sanoin siitä että en pidä siitä.
Eräs mies suuttui minulle ja sanoi; Pysy kotona.
No olen jatkanut maalaamista ja piirtämistä, siellä ja Jumala on antanut siis voiman tunnustaa uskonikin.
Silloin eräs mies sanoi; Sinähän et juo alkoholia, vastasin että en. Se on hyvä asia hän sanoi. Jotenkin tähän tapaan siis.
No tämän jälkeen kun viinin maistajaiset on joka syksy , tuli ilmoaitus, että jos ei sitä halua, voi ottaa omat juomat mukaan. En mennyt!
Minusta se ei ole uskovaisten elämää, että olla mukana sellaisissa paikoissa jossa on alkoholia.
Jos haluaa välttää syntiä, tulee välttää sellasia tilanteita, jossa synti väijyy.
Ymmärtämisen ja hyväksymisen eroista sanoin selvennyksen vuoksi, koska mainitsit aikaisemmassa viestissäsi (minusta), että "olen havainnut sinulla olevan taidon ymmärtää myös toisenlaisia näkemyksiä".
En millään viitsisi lähteä keskustelemaan yksittäisistä teoista. Jos lähdetään keskustelemaan siitä, onko alkoholittoman maljan nostaminen suotavaa, päästään nopeasti keskustelemaan myös siitäkin, onko viinilasin piteleminen kyseisenlaisissa juhlissa ylipäänsä hyvä ajatus;-). Eli päästään kirjoittamaan syntiluetteloa. Itse olen tällaisissa tilanteissa huomannut, että kokonaan "lasittomaksi" jättäytyminen on helppo vaihtoehto, koska silloin kanta asiaan tulee nopeasti selväksi. Toisaalta olen kyllä myös ollut tilaisuudessa, jossa korrekti kieltäytymisen mahdollisuus on puuttunut. Siinä on joskus tullut nämä kukkaruukkuvitsit mieleen, mutta yleensä on ollut mahdollista jossakin myöhäisemmässä vaiheessa laittaa lasi (edelleen täysinäisenä;-) vähin äänin johonkin pöydän reunalle. Enpä ole ajatellut, että minun pitäisi tällaisissa tilanteissa potea huonoa omaatuntoa. Nämä tilanteet ovat toki usein jonkin verran kiusallisia, pahimmillaan joudut noin kolmen minuutin välein perustelemaan alkoholittomuuttasi. Toisaalta olen kyllä kokenut, että tässäkin asiassa avoimuus toimii. Sen jälkeen ympäristö huolehtii kyllä apunasi asiasta. Taisin joskus palstallakin mainita, että minulta ei niinkään nykyään kysytä, miksen käytä alkoholia, vaan paremminkin toisinpäin: joudun perustelemaan miten voin sitten kuitenkin syödä työpaikkaravintolasta ruokalajia, jossa on esimerkiksi kanan mausteena punaviinikastiketta;-).
Ymmärsin hyvin, että tarkastelit esimerkkejä. Itsekin esitin aikaisemmassa keskustelussa esimerkkejä ns. "avoparikysymyksestä". Itse asiaan ei minulla ole mitään suurta viisautta antaa, mutta halusin sielläkin tuoda esille, että myös uskovaisissa on ihmisiä, jotka elävät hyvin erilaisessa ympäristössä kuin "prototyyppivanhoillislestadiolainen". Kaikkiin tilanteisiin ei välttämättä ole olemassakaan hyvää toimintamallia, vaan joudutaan valitsemaan kahden tai useamman pahan välillä. Esimerkiksi alkoholikysymyksestä on helppo tehdä meitä muista (jopa läheisistämme) erottava kysymys, jos ajatellaan säännönomaisesti, että "uskovainen ei mene paikkaan, jossa tarjoillaan alkoholia". Tämä on tietysti hyvä keino välttää kiusauksia ja mahdollisia kiusallisia tilanteita. Enkä usko kenenkään uskovaisen ihmisen nauttivan humaltuvassa seurueessa olemisesta. Toisaalta haittapuolena voi olla, että noin toimimalla ottaa itselleen suvun tai työyhteisön piirissä erakon ja kummajaisen roolin. Ehkä tuoltakin on löydettävissä toimiva kompromissi, jossa saadaan ilmaistua, että arvostamme (esimerkiksi) sukulaisiamme ja työtovereitamme ja viihdymme heidän seurassaan, mutta koska alkoholi ja erityisesti humaltuminen ovat meille vierasta, niin osallistumme mieluiten vain tilaisuuksiin, joissa alkoholinkäyttö ei ole pääasia. Monesti näissäkin asioissa törmää hyvin tiukkaan ja lainomaiseen käsitykseen siitä, että uskovainen "ei voi" mennä sinne tai tänne. Joka pystyy elämään tuolla tavalla suojaisesti, olkoon siitä onnellinen. Eihän kuitenkaan tehdä tällaisista hyvistä asioista lyömäasetta niitä kohtaan, jotka jostakin syystä joutuvat tilanteisiin, joihin itse emme joudu.
tyhjentävästä vastauksesta. Ymmärrän (ja jopa hyväksyn :-)) täysin näkökantasi. Se on aika samanlainen kuin minulla.
Eli siis välttelen tilanteita, joissa joutuu selittelemään/kiertelemään/kiusaukseen. Kaikelta pahalta ei kuitenkaan voi välttyä ilman täydellistä eristäytymistä nyky-yhteiskunnasta. Otan vielä esimerkkinä sen sinun alkuperäisen kysymyksen. On helppo vältää avoparin luona yöpymistä, jos niitä ei ole lähipiirissä, kuten ei minullakaan tällä hetkellä. Entäpä jos poikani/tyttäreni asuu avoliitossa. Voinko isänä vierailla ko perheessä yöreissulla (tai edes kylässä)? Oma kantani olisi nykyisin aika selvä eli että voisin ihan hyvällä omallatunnolla.
Anteeksi, että en vastannut aiemmin, mutta aina ei vain ennätä.
Olen jo joskus aiemmin sanonut, että kaikista epäilyksistäni huolimatta olen vl. Se minua edelleen lohduttaa, että heikollakin uskolla ja epäilyksistä huolimatta voin päästä perille. Anteeksi, että en ole uskossani niin vahva kuin sinä. Toivottavasti ymmärrät. Kuitenkaan oikestaan en mieti (vl-)uskoni hylkäämistä, sillä en usko ruohon olevan aidan takana sen vihreämpää ja pohjimmiltaan vl-usko on mitä lempein usko (Ma-riaa lainatakseni).
Kun seuraan kirjoitteluasi palstalla niin arvioisin (subjektiivisesti kyllä), että meillä on kovin erilainen lähestymistapa uskonasioihin ja tähän palstaan. Toivon, että jaksat ymmärtää minuakin, vaikka ajatukseni saattavan joskus mennä ristiin omien ajatustesi kanssa. Erilaisuus on rikkaus tälläkin palstalla ja myös vl-piireissä.
lyhyesti näitä paria asiaa viestissäsi, Tarsiger.
Mieheni työn kautta joudumme silloin tällöin tilaisuuksiin, joissa tarjotaan malja. Vielä kertaakaan ei ole tapahtunut, ettei olisi ollut alkoholitonta tarjolla. Siis omenamehua, monesti tavallisesta juomalasista mutta useammin pikarista. Mekin olemme tulleet siihen tulokseen, että malja nostetaan, sillä tapaahan on "protestoitu" nimenomaan siitä syystä, että lasissa on alkoholia. Mitä pahaa mehumaljan nostamisessa olisi? Emme halua tehdä mokomasta jutusta numeroa, tällaiset kun aina kuitenkin on tarkoitettu ystävälliseksi tervetulo- tai onnittelueleeksi. (Mutta totuuden nimessä täytyy mainita, että kankeahkosti ja hyvin vähän se malja kuitenkin käytännössä nousee...)
Samoin, jos saamme lahjaksi viinipullon kiittelemme kohteliaasti. Emme edes selittele yhtään mitään. Jos seurassa sattuu olemaan meitä tuntevia, he tietävät ettei pullo päädy siihen käyttöön mihin se oli tarkoitettu. Mutta lahjan antajaa emme halua loukata emmekä paheksua hyvässä tarkoituksessa annettua lahjaa. Viinipullo kuitenkin sinänsä on ihan korrekti lahja ellei ota huomioon vastaanottajan erityistä vakaumusta. Eli jos lahjan antaja ei sitä tiedä, viinipullossa ei ole yleisesti ottaen mitään "säädytöntä". Lahjan antaja tuskin hetkeäkään on miettinyt, voiko sitä antaa.
Jos itse veisi vaikka makkarapaketin kesäillan tuliaisiksi tuttavalle, joka lahjan antamisen hetkellä paljastuisi kiihkeäksi kasvissyöjäksi ja kieltäytyisi lahjanantajaa paheksuen vastaanottamasta pakettia, niin tuntuisi kyllä vähän tylyltä. Minulla ainakin tulisi mieleen, että onkohan hiukan yksioikoinen ja fanaattinen tyyppi, että eikö se nyt edes kohteliaisuudesta olisi voinut jättää tuossa tilanteessa osoittamatta mieltään, kun nyt kuitenkin suurin osa ihmisistä syö makkaraa - ja laittaa sen vaikka jääkaappiin odottamaan seuraavaa näköpiiriin ilmestyvää koiraa.
Viestisi oli juuri sellainen kuin sinulta voisin odottaakin. Kiitokset siitä.
Huomasin, että näit myös esimerkkien taakse. Kysehän oli vain esimerkeistä. Uskovaisena voimme toimia samassa käytönnön tilanteessa monella tavalla loukkaamatta omaatuntoamme. Lisäksi meidän pitäisi pystyä tarkistamaan omaa kantaamme varsinkin niihin asioihin, jotka eivät suoraa kosketa tai ole ristiriidassa oman uskonkilvoitustamme kanssa. Jotenkin itselläni on sellainen ymmärrys, että viimeisenä päivänä minulta kysytään vain omakohtaisesta uskonkilvoituksestani. Ei niinkään sitä, että toinko oman uskoni selväksi kaikille läheisilleni ja kuinka ahkerasti ja selvästi paheksuin muiden tekemisiä.
Totta tuokin. Muistetaan silti, mitä Raamatussa sanotaan suolan mauttomaksi tulemisesta. Mutta kukapa meistä voisi kehua onnistuneella uskon tunnustamisella.
Minun kohdalla läpi elämäni suolaliuos on ollut aika laihaa. Oikeastaan käyttäytyminen arkisessa elämässäni ja valinnoissa on paljastanut, että olen vl. No, sekin on riittänyt, sillä kaikkihan sen tietävät.
Siitä, että en ole voinut olla se valo ja suola, olen kärsinyt. Toiselle se on helpompaa ja toiselle kaikeampaa. Minun kohdalla todella vaikeaa. Tarkoitan uskoni avointa tunnustamista ja käyttäytymismallia ristiriitatilanteissa. Toivottavasti ymmärrät. Nyt olen ajattelemassa, että eihän se näin voi ikuisesti olla. Viimeaikojen pohdiskelut ovat johtaneet muutamien toimintamallien muuttumiseen (esim maljan nosto) ja omakohtaisen uskonkilvoitukseni tarkasteluun.
Toisaalta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että samalla muutamat tälläkin palstalla esilletuodut ajatukset ja toimintamallit ovat alkaneet tuntua hieman omavanhurskailta (en tarkoita sinun ajatuksiasi).
Minä en ajatellut, että mehumaljan nostamattomuuden tai viinipullon vastaanottamattomuuden funktio olisi uskon tunnustaminen. Siihenkään tarkoitukseen tuollaiset tilanteet eivät minusta ole kovin hyviä, koska samanaikaisesti tulee ehkä syystä loukanneeksi toisia läsnäolevia, harrastaneeksi itsekorostusta ja aiheuttaneeksi hämminkiä. Yhtä hyvin voisi niin halutessaan tilanteen jälkeen mennä sivummalle ja ottaa uskonnollinen vakaumus ystävällisen avoimesti puheeksi (ja korvat punoittaen). Samalla voisi rauhallisissa oloissa valottaa uskonsa todellisia perusteita mikäli toinen niistä on kiinnostunut. Olen varma, että lopputuloksen kannalta se menetelmä on parempi, kuin käyttäytyä tahdittomasti ja leimautua kummajaiseksi osaamatta itsekään oikein selkeästi perustella, miksi niin toimii.
Siinä tulee helposti leimaanneeksi koko liikettä negatiivisesti ja kenties lopullisesti sattumalta paikalle osuneiden sivullisten silmissä.
Ja tämä pätee tietysti, koska asialla ei mielestäni ole uskon kannalta merkitystä. Jos sen sijaan työporukka on lähdössä vaikka perjantai-iltana baariin huvittelemaan niin tilanne on eri. Sinne en voisi hyvällä omallatunnolla mennä ja jos kieltäytyminen aiheuttaa joissakin hämminkiä, niin ei voi mitään.
En myöskään ehkä itse osallistuisi keräykseen, jossa hankittaisiin rahaa viinipullon ostamiseen esimiehelle merkkitapauksen kunniaksi. Miten te?
Elämälläänkin voi uskonsa tunnustaa. Eipä vl-vakaumus kovin kauan pysy ympäristöltä "piilossa". Jos pysyy, voidaan perustellusti kysyä, että mikä vakaumus.
Olen tuntenut ihmisiä, joille uskon tunnustaminen on ollut helppoa. Jumalan Tervettä on kailotettu isoon ääneen paikasta välittämättä. Enpä osaa analysoida miksi, mutta eipä heistä kovin moni enää ole uskomassa.
Jos nyt aivan yksityiskohtaisesti halutaan tästä (alkoholittoman) maljan nostamisesta keskustella, niin sekin on itse asiassa tapakulttuuria, joka vaihtelee alueittain. Joillekin se on suuri synti, joku toinen taas ei ole kuullutkaan.
mutta jos "elämällään uskonsa tunnustaa" on hyvä, että se "elämä" oikeasti liittyy uskoon. Muutoin ulkopuoliset voivat jäädä ikuisiksi ajoiksi siihen käsitykseen, että vanhoillislestadiolainen usko koostuu sekavasta kokoelmasta yksityiskohtia, jotka eivät millään logiikalla liity kristinuskoon? Asian ydin jää havaitsematta.
Enpä tuolla kyllä nyt tarkoittanut maljannostoja ja muita yksittäisiä tapakulttuuriin liittyviä asioita. (Toki niilläkin on merkitystä, erityisesti alueilla jossa meidät ja meidän tapamme tunnetaan). Varsinaisesti tarkoitin kuitenkin sitä, että uskon hedelmänä uskovaisella ihmisellä on elämänarvoina rehellisyys, voimasanoja emme käytä, emme halua sekaantua esimiesten pilkalliseen arvosteluun ym ym. Ja kyllä tähän liittyy sekin, että uskovainen ihminen ei lähde tämän maailman harrastuksiin (baari-illat) eikä käytä alkoholia. Ennenkin olemme näistä keskustelleet, ja monet asiat, jotka sinä koet (kylläkin vain periaatteen vuoksi, et siksi että haluaisit itse tehdä toisin) jonkinlaisiksi "kokoelmaksi yksityiskohtia", ovat minun mielestäni edelleenkin uskoa suojaavia ja useinkin hyvin käytännönläheisiä toimintamalleja. Esimerkki: "uskovainen ei nosta edes alkoholitonta maljaa". Vaikka olen itsekin todennut juuri edellisessä viestissäni, että tämä on todellakin malliesimerkki tapakulttuurista, josta on helppo tehdä "sääntö säännön vuoksi". Niin samaan hengenvetoon on myös syytä todeta, että tuota "sääntöä" jos pystyy noudattamaan, niin monesta muusta kiusauksesta välttyy. Joten eikö uskonsa tunnustaminen elämällään voisi pitää sisällään edes vähän tätäkin;-)?
syntisten ja vähäosaisten seurassa! Ei hän heitä paenut tai vältellyt. Hän mm. aterioi syntisten kanssa, mistä fariseukset ja muut olivat raivoissaan. Jeesuskin olisi voinut olla menemättä sen vuoksi, että hän olisi tulemalla heidän luokseen hyväksynyt heidän elämäntapansa. Eikö niin? Mutta Jeesus meni heidän luokseen ja vietti aikaansa syntisten kanssa! Mutta ei hän silti hyväksynyt heidän elämäntapojaan. Mutta ihmisenä he olivat aivan yhtä tärkeitä kuin kuka tahansa uskovainen. Jos sinulla tulee epäilyjä siitä, mitä saat tehdä ja mitä et, (esim. menetkö yksi avoparin luokse) niin mieti mitä Jeesus tekisi. En usko, että hän jättäisi menemättä. Vai mitä? Rakkaus on kaikkein tärkein asia
Tekisi kyllä oikeastaan mieli kysyä, oletko tosissasi vl2003? Askarteletko oikeasti tämän kysymyksen kanssa pitäen sitä oleellisena pohdittavana Sinulle, kristitylle miehelle?
Voiko uskovainen ylipäätään olla epäuskoisten kanssa tekemisissä vai hyväksyykö siinä samalla heidän kaikenlaiset syntinsä ja ennen kaikkea epäuskonsa, sitäkö siinä on suosimassa jos heidän kanssaan kavereeraa? Eihän ajatus juuri enää farisealaisempi voisi olla. Muistele esim. Raamatun kertomusta Jeesuksesta ja syntisestä naisesta.
Sen sijaan, että pohdit, keiden kaikkien kanssa Sinun on soveliasta saman katon alla aikaasi viettää (käyvät varmaan aika vähiin tarpeeksi "synnittömät") mieti minkä mittaamattoman armon olet itse suurena syntisenä, täysin ilman omaa ansiotasi saanut osaksesi.
Puit sanoiksi sen mitä aamulla avauksen lukiessani ajattelin. Emmehän voi odottaa että muut elävät omien arvojemme ja ajatustemme mukaan.
Että tosiasiassa vl2003 haluaa vaivihkaa tuoda esille sitä hempeämpää näkökulmaa. Koska hän on kuitenkin hyvin diplomaattinen kirjoittaja ja erityisen lojaali vl-kirjoituksia kohtaan, hän esittää sen tällä tavalla, "vaikeana kysymyksenä". Mielestäni ihan hyvä toimintatapa.
Ehkäpä en kirjoittanut tuota alustusta aivan kuolemanvakavasti otettavaksi.
vastauksesta. Saakai sitä puhua täällä, eihän se ole kiellettyä. Eihän se ole väärin jos on oma kanta asioihin.
VL:si:ksi maailmasta parannuksen saanet kokevat epäuskoisten kanssa monet asiat vaikeaksi.
Niin minäkin. Ne asiat on liikaa muistuttamassa meitä maailman vaarallisuudesta Ja siitä mistä on nostettu.
Naapurissanin on Pelastusarmejallainen, mies ruotsalainen, nainen sotalapsena Ruotsiin tullut. Heti hän minut kutsui kylään, kun tähän muutimme. Mutta hän pitää itseään uskovaisena samaistaa minuun.
Tunnen kyllä itseni liian heikoksi sen vahvan uskon omaavan ihmisen kanssa. Ja kylästelyreissut on aina vaan harventuneet. Ja nyt loppuneet miltei kokonaan ja puhumiset myös. Olemme niin eri aaltopituuksilla. Kyllä minä ihmisenä häntä kunnioitan.
Toinen naapuri myös kutsui minua kylään ja kävi meillä. Hän yritti vetää sellasiin paikkoihin, jossa uskovaisella ei ole mitään tekemistä.
Ja laivalle hän olisi halunnut kanssani, kehui kuinka siellä on seisova pöytä ja drinkit.
Sanoin, että en ollut kiinnostunut drinkeistä.
Hän sanoi, että kyllä hän voi ne minunkin drinkit ottaa. Niin tällaista oli keskustelu.
Voin huonosti ja sanoin miehelleni, että kyllä olis kamala lähteä sellaseen seuraan, josta ei tiedä onko hän matkan aikana selvänä. Tunisn sen ahdistavana ja vieraana. Hänellä on alkoholiongelmia.
Eräs kyllä varoitti ja sano, että tämä nainen haluaa vaan minut laivalle sitä varten että saa tuoda minunkin ededstä alkoholia. Koska en itse sitä tuo. Ei minusta ole vääarin puhua näistä asioista.
Minusta ei siinä ole mitään väärää että kieltäyty sellasesta seurasta jossa ei viihdy.
Tuo valaisee asiaa vl2003, vaikkakin avauksessasi tähdensit, ettei kysymyksesi ole vitsi. Otin sen siis haudanvakavasti.
Ei minustakaan siinä ole mitään väärää, että kieltäytyy seurasta, jossa ei viihdy. Tai siitä pelosta, että joutuu huomaamattaan osallistumaan sellaisiin asioihin, joista tulee huono omatunto. Mutta ne ovat eri asioita, kuin kieltäytyä epäuskoisen seurasta pahennuksenosoituksena hänen erilaisista, erikseen luetelluista ja eri asteisista synneistään. Voihan senkin tehdä, mutta ei se yhtään meidän omaa autuuttamme lisää. Olemmehan itse yhtä moniin synteihin syyllistyneitä, täysin ilman omaa ansiotamme armosta armahdettuja.
**Sen sijaan, että pohdit, keiden kaikkien kanssa Sinun on soveliasta saman katon alla aikaasi viettää (käyvät varmaan aika vähiin tarpeeksi "synnittömät") mieti minkä mittaamattoman armon olet itse suurena syntisenä, täysin ilman omaa ansiotasi saanut osaksesi.**
mielessä ensisijaisesti:
- korvakorut
- TV
- meikit
- hiusvärit
- uskallanko kätellä epäuskoista, etten saa spitaalia
- uskallanko nukkua samassa huoneistossa epäuskoisen kanssa
- jne
Vai
Jeesuksen lähetyskäsky:
"Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..."
syntisten seuraa. Entä opetuslapset?
Antaisin neuvon, älä järkeile liikaa. Parempi olla liian varovainen kuin olla liian rohkea.
Jos on epävarma ja rajatapaus, älä tee...
Ja ole seurakunta-äidille kuuliainen.
Parempi mennä silmäpuolena taivaaseen kuin että olis molemmat silmät ja menis helvetttiin, vai oliko se näin tämä Raamatun lause. Jos joku vois auttaa.
Mutta synnille jos hakee lupaa, se aina löyty, mutta en usko että tällä sitä tarkoitat. Varmaan olet vaan epätietoinen.
Mutta tällainen asioiden jatkuvat puinti tekee taivasmatkamme hitaaksi ja lisää meidän taakkaamme.
Nämä asiat on oikeastaan aika yksinkertaisia, silloin kun Jumala ne asiat kirkastaa.
majoittuisin muualle...tämä on selvä asia....
Mina koen, etta voin uskovaisena yopya avoparin luona. Sen sijaan en voisi ajatella majoittavani heitä samaan huoneeseen omassa kodissani.
Mita sitten pikarin nostamiseen tulee, niin en nostaisi pikaria (huolimatta siita, mita se sisaltaa). Jos sen tekisin, niin kumartaisin alkoholi-epajumalaa. Jos pikari on jo kadessani, niin en ole sita nostanut muiden kanssa (vaikka sisaltaisi tuoremehua), vaan juonut sen pikarien nostamisen jalkeen.
Tilanteet ovat vaikeita kun ne sattuvat kohdalle, mutta Jumala on lasna naissakin tilanteissa vahvistamassa uskossaan heikkoja veljia ja sisaria.
Nain meilla Irakissa.
Joutuuko islamilaisessa Irakissa useinkin tuollaiseen tilanteeseen? ;-)
Näissä tilanteissa "lasiton" vaihtoehto on hyvä siksi, että tuoremehulasin kanssa ollessa tulee olo, että "sääntöjen mukaan en voi alkoholia juoda mutta yritänpä ainakin näyttää siltä kuin joisin". Siinä myös helposti antaa väärän vaikutelman tuntemattomille. (Koska kukaan ei tiedä, että sinun lasissasi on jotakin muuta). Sellainenkin ylpeys voi tietysti tulla, että tehostanpa vähän itseäni tässä ainoana alkoholittomana.
Tämä keskustelu meni vähän turhan yksityiskohtaiseksi. Selvennetäänpä vielä, että kysymyksessä ei ole mitenkään erityisesti ainakaan minun elämääni määrittävä asia. Tietysti vl-usko ja sen mukana itsestäänselvyytenä tuleva täysraittiu ovat osa minua, joten kyllä nämäkin keskustelut ovat mielenkiintoisia.
Lasiton vaihtoehto on kaikkein "turvallisin".
Eihän sitä maljaa siinä olevan alkoholin (tai mehun) takia nosteta, vaan tervehdykseksi tai kunnianosoitukseksi jollekin asialle tai ihmiselle. Eihän moikatessakaan kättä nosteta käden takia.
Eipä niin. Ihan sama mikä onnittelumuoto kiellettäisiin jostakin oletusta pahasta syystä. Eli demonisoidaan joku viaton ele tai käytäntö! Jos kerran maljan nosto on tapa onnitella Sankaria tai tapahtumaa, niin miksi sitä ei saisi yleisellä tavalla tehdä? Huudetaanhan eläköötäkin ja nostetaan peukkua onnentoivotukseksi! Noh onhan taputuskin, kiitokseksi esiintyjälle, hieman vaivalloista vielä nykyisin veeäällien juhlissa. Siinäkin on nähty jotain vaaaarallista!