Eräs tuttavani on kärsinyt pitkään masennuksesta.
Hän ei nykyisin edes tunne mitään, siis esim. iloa tms. Ahdistus ja arvottomuuden tunne vaivaavat päivittäin. Tätä on jatkunut jo vuosien ajan ja välillä sujuu paremmin. Kuitenkin suurimman osan ajasta hän on apaattinenen ja "elävä ruumis". Mikään ei tunnu miltään ja mitään ei jaksaisi tehdä. Olen ehdottanut pari kertaa psykologille hakeutumista, mutta on kuulemma sitäkin pari kertaa kokeillut, tuloksetta. Hän ei pidä puhumisesta. Itse kärsin vuosia sitten parin vuoden ajan pahasta masennuksesta, mutta silti en osaa auttaa nyt samassa tilanteessa olevaa ihmistä. Joten, miten auttaa masentunutta? En patista häntä puhumaan, vaan yritän kannustaa kaikessa mahdollisessa. En syyllistele ja yritän kaikin tavoin tukea häntä, mutta pelkään, että hän saattaa vielä jonain päivänä tehdä itselleen jotain, koska hän kokee elämänsä arvottomaksi. Tilanteelle olisi nyt pakko tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Kyseessä on aikuinen ihminen, joka ei ole parisuhteessa. Osaatteko neuvoa hyviä kirjoja, joita voisin itse lukea tai joita voisin "suositella" masentuneelle ystävälleni. Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
Hän ei nykyisin edes tunne mitään, siis esim. iloa tms. Ahdistus ja arvottomuuden tunne vaivaavat päivittäin. Tätä on jatkunut jo vuosien ajan ja välillä sujuu paremmin. Kuitenkin suurimman osan ajasta hän on apaattinenen ja "elävä ruumis". Mikään ei tunnu miltään ja mitään ei jaksaisi tehdä. Olen ehdottanut pari kertaa psykologille hakeutumista, mutta on kuulemma sitäkin pari kertaa kokeillut, tuloksetta. Hän ei pidä puhumisesta. Itse kärsin vuosia sitten parin vuoden ajan pahasta masennuksesta, mutta silti en osaa auttaa nyt samassa tilanteessa olevaa ihmistä. Joten, miten auttaa masentunutta? En patista häntä puhumaan, vaan yritän kannustaa kaikessa mahdollisessa. En syyllistele ja yritän kaikin tavoin tukea häntä, mutta pelkään, että hän saattaa vielä jonain päivänä tehdä itselleen jotain, koska hän kokee elämänsä arvottomaksi. Tilanteelle olisi nyt pakko tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Kyseessä on aikuinen ihminen, joka ei ole parisuhteessa. Osaatteko neuvoa hyviä kirjoja, joita voisin itse lukea tai joita voisin "suositella" masentuneelle ystävälleni. Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on teoria, jonka mukaan ihminen löytää itse tiensä ulos ongelmien labyrintistä. Mikäli kohtelemme ihmistä masentuneena taikka ongelmallisena, niin kohtelu itsessään aiheuttaa ahdistuneisuuden tunnetta. Näkemyksemme lähimmäistemme hyvinvoinnista ei aina osu kohdalleen, joten on helpointa jättää pohtimatta muiden asioita. Luomme toisinaan muille samanmoisia odotuksia ja vaatimuksia jota itsellemme, mutta teemme edelleen väärin mikäli emme ota huomioon yksilöllisyyttä ja yksilön näkökantaa. Ongelmatilanteet voivat olla myös tervetulleita haasteita tylsään elämään.
Mikäli kuitenkin koet halua auttaa ystävääsi jollakin tavalla, niin sinun ei tule mielestäni tyrkyttää piristystä elämään. Piristävää voi olla myös se, että pyydät ystävääsi mukaan sinun omiin harrastuksiisi. Voit olla myös kiinostunut ystäväsi harrastuksista ja pyrkiä niihin mukaan.
Olen eri mieltä siitä, että ihminen löytäisi itse ratkaisut omiin ongelmiinsa ilman apua. Mielestäni toiset ihmiset ovat arvaamaton apu masentuneelle. Uusia näkökulmia toisilta kuulemalla voi löytyä positiivisempi suhde elämään.
--"Mikäli kohtelemme ihmistä masentuneena taikka ongelmallisena, niin kohtelu itsessään aiheuttaa ahdistuneisuuden tunnetta."--
Niinpä, mutta ei pidä myöskään teeskennellä, ettei toisella masennusta olekaan. Järkevintä on näyttää, että hyväksyy ja arvostaa toista ihmisenä, vaikka tämä sattuukin olemaan masentuneisuuteen taipuvainen. Masentunut ihminen ei myöskään ole masentunut koko sielullaan, vaan hänellä on myös muita ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Kannattaa muistuttaa masentunutta näistä hyvistä piirteistä.
Ihminen on myös siitä ihmeellinen otus, että taipumukset eivät ole kiveen kirjoitettuja, vaan ihminen voi muuttua ja tervehtyä masennuksesta. Puhun tässä asiassa omiin kokemuksiini nojaten.
Omaan masennukseeni ovat auttaneet taiteellinen ilmaisu, meditaatio, terapia, hyvät ihmissuhteet ja helvetin sitkeä yrittäminen ja luovuttamasta kieltäytyminen. Terapiaan tai jonkunlaisen asiantuntijan pakeille suosittelen huolestuneen ystävääkin hakeutumaan. Esim joku keskusteluryhmä voi olla hyvä, siellä ei välttämättä tarvitse itse puhua, mutta voi saada hyviä neuvoja ja tukea kuuntelemalla. Ei ole tarkoitus, että ystävät uupuvat masentuneen rinnalla, kun ammattiapuakin on tarjolla.
Huolestunutta neuvoisin lisäksi: Ruoki toivoa!Mielestäni masentunutta auttaa parhaiten se, ettei lähde mukaan hänen negatiivisiin painajaisfantasioihinsa ja toivottomuuteensa, vaan kannustaa häntä yrittämään ja tuo esiin muutoksen mahdollisuuden. Tässä pitää tietysti varoa syyllistämistä, jos toinen on voimaton, eikä oikein jaksa uskoa minkään ikinä muuttuvan paremmaksi. Ei saa pakottaa, mutta kannustaa pitää. Ylipäätään se, että uskoo masentuneen mahdollisuuteen löytää hyvä ja mielekäs elämäntapa, auttaa tätä myös pikkuhiljaa itsekin uskomaan omiin voimavaroihinsa.
Voimia!
Masennus on toivottomuutta ja näköalattomuutta. Masennusta on helppoa luoda kanssaihmiselle sohlaamalla tämän asiat. Toisin sanoen tuhoamalla tämän suunitelmat taikka häiriköimällä siten, että tulevaisuuden näköalaa ei pääse edes syntymään. Masennus ei ole "tarttuvaista" siinä jossa ahdistuneisuus on.
Negatiiviset painajaisfantasiat liittyvät pikemminkin ahdistuneisuuteen. Ahdistuneisuus on tarttuvaista. Tosinaan hyvinvoivaa pidetään masentuneena siksi, että tämä ei ole ahdistunut.
Hankkiudumme monesti ahdistuneisuuteen vajoavista eroon vaikkakin ahdistuneet odottavat saavansa kerta toisen jälkeen pirteyttä elämäänsä hyvinvoivasta ihmisestä. Meitä syytelläänkin monesti tämän vuoksi eristäytymisestä ja mitä kummemmista asioista, jotta ammentaisimme näkymättömästä hyvinvoinnin kaivosta pirteyttä muille. Huolettomuuden jakaminen tapahtuukin monesti oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Tulevaisuuden toivo ja näköala toteutuu mielekkäistä ja onnistuneista valinnoista.
Kuule kannusta kaiken tavoin ystävääsi ammattiauttajalle,tuo ei parane enää kotikonstein.
Olen saman kokenut itsekin ja läheisieni avulla pääsin hoitoon ja nyt olen tasapainoinen äitija haluan auttaa muita.Onnea sinulle...
Rohkaisemalla ystävääsi hakemaan apua!!vaikka menet mukaan lääkäriin,se että vierellä on "todella"joku joka välittää aidosti,masentunut on niin yksin ...vaikka hän muuta kertoisikin,masennukseen kuuluu halu erakoitua,ajatus etten ole minkään arvoinen on mielessä.Näytä jos suinkin pystyt ja jaksat,et sinä välität et jätä ystävää "hädän" hetkellä.