Oon 17-vuotias tyttö ja mulla on Lukio kesken. Olen tod. näköisesti raskaana, Haluaisin lapsen mutta hieman pelottaa, synnytys yms. Oon kihloissa ollut jo pitemmän aikaa ja mun kundi kaveri on ihana=) Me ei tiedetä vielä mitä tehdä...Mä olisin valmis saamaan lapsen, mutta mietityttää jättää koulu kesken yms. Onko muilla teini äideillä kokemuksia? Muuttuuko elämä? Katoaako kaverit? Kertokaa mulle ja/tai jättäkää maili osoite....
17-vuotias(Äitikö?)
Onyx_
7806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei!
sain lapseni 15 vuotiaana...nyt olen pian 17 ja olisin halukas keskustelemaan kanssasi. mailaa mulle: [email protected]
näin viestisi olen 17 vuotias äidiksi tuleva
jos sinua kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia kanssani
olisin todella iloinen t 17 äiti
moi!
tässä mun osoite niin voit mailata: [email protected]
sain siis nyt 10 kuukautisen poikamme 16 vuotiaana...poikaystäväni oli käynyt jo ekan vuoden lukiota ja aloitti sitten toisen syksyllä vauvasta huolimatta,itse kävin myös lukion ekaa luokkaa,mutta jätin sen kesken kuultuani olevani raskaana. Muutimme yhdessä nuorten rivitaloihin,kaksioon,jotka oli juuri valmistunut kuntaamme. Minua pelotti synnytys aivan kamalasti,mutta neuvolantäti puhui mulle ja mitä pidemmälle raskaus eteni,se ei enää pelottanut läheskään niin paljon. veljeni avovaimo odotti samoihin aikoihin ja sai heidän lapsensa kolmea kuukautta ennen minua,joten hän neuvoi ja opasti,saimme heiltä myös pieniä vaatteita paljon. Vanhempani ja myös kimmon,eli poikakaverini vanhemmat ottivat sen aika hyvin ja molemmat säiytimme hyvät välit vanhempiimme. Kavereista sitten´...ei ne minnekkään kadonnut,tietysti kun en käynyt koulua...vaan raskauden alkuvaiheessa töissä,ja kaikki kaverit oli koulussa,näki harvemmin...mutta ne ei hylännyt...vaan mua pyydettiin melkein aina mukaan juttuihin ja paikkoihin,oli taas eri asia jaksoinko aina lähteä,varsinkin raskauden loppu vaiheessa. Mulla ja kimmolla on sama kaveri piiri,kun oltiin seurusteltu jo 2 vuotta,joten sitäkin kautta ystävyys säilyi,kaverit kävi meillä usein illalla. Kimmo pelaa edelleen fudista,niinkun ennenkin ja mä olen alottanut lukion uudelleen ja poika on perhepäivähoidossa. käyn nyt kouluni loppuun, eli ei se elämä niin paljon muuttunut lapsen myötä. tietysti se on raskaampaa,kun vauva ei olekkaan nukke,jonka voi sammuttaa kun väsyttää,mutta yhdessä on selvitty. seurusteleva ystävä parimme pyydettiin kummeiksi ja heistä on ollut todella paljon hyötyä,jos olemme halunneet mennä kaksin vaikka elokuviin tai jos on ollut reenit...nyt heillekkin on tulossa lapsi viiden kuukauden päästä ja pyrin antamaan kaiken tukeni,niinkuin hekin tekivät meille. myönnän,olin kyllä ja olen edelleen liian nuori äidiksi,mutta en vaihtaisi kyllä päivääkään pois. ois tosi kiva jutella lisääkin, jos halut niin mailaa mulle : [email protected]
Voitte kirjottaa mulle osoitteeseen: [email protected]
Koko sakki olette tavallanne "liian nuoria" tuohon hommaan,
mutta jos tilanne on tämä, myönnettävä etten itsekään luopuisi lapsestani.
Siis voimaa ja iloa elämänne,
Itse sain esikoiseni 20-vuotispäivänäni, olin nuori siis itsekin, vaikkenkaan enää teini-ikänen.
Kunnioitan päätöksiäne,
mutta en arvostele muunlaista päätöstä tehneitäkään, vaikken itse aborttia hyväksykään kuin pakkotilanteissa.
Halaus sinulle pikkuäiti!
Minun mieheni äiti, sai hänet kun oli 17 vuotias neitokainen.Nyt rouva on 49 vuotias ja mieheni 31.Aluksi tuntui hurjalta kuulla että miehelläni ja äidillään on vain 17 vuotta ikäeroa,mutta ei se enää kummalta tunnu.Silloin mentiin naimisiin heti ja lisääkin lapsia tuli vielä 2.Viimeinen syntyi mieheni äidin ollessa 26 vuotias.-Kaikki on kuulemma mennyt anoppini mukaan ihan hyvin,alusta saakka,joten tsemppiä vaan sullekin!!=)