R.T. Olet monesti ottanut esille ihmisen oman halun.
Minä omalta osaltani haluaisin valottaa tuota omaa halua alkoholismi -otsikon alla ja sitä miten sen olen itse kokenut ja sen kanssa elänyt ja mikä on oma käsitykseni tuosta omasta halusta alkoholistina. Osa tästä on aivan omaa mielipidettäni ja sitä tietysti saa kommentoida ja oikoa, mikäli parhaaksi näkee.
Alkoholismin taustalla mielestäni on tunnehäiriö (kykenemättömys käsitellä omia tunteita) ja tietynlainen ääripäiden persoonallisuus, joka ei tunnista keskitietä ja kohtuutta ennen ensimmäistäkään viinaryyppyä.
Kun alkoholistille, vaikkapa aloittelijallekin tulee vaikea elämäntilanne (suru, ahdistus mikä ikävä tahansa) hän on kykenemätön selvittämään asiaa muulla tavoin kuin saamalla siihen mahdollisimman nopeimman helpotuksen.
Siinä välttämättä ei ole omalla halulla mitään tekemistä, vaan jokin tilanne ja tunne saatetaan kokea kertakaisen sietämättömänä, ettei siihen nähdä muunlaista helpotusta. Ja tiedetäänhän, että alkoholi helpottaa oloa liki välittömästi.
Kaikista alkoholin käyttäjistä ei tule alkoholisteja - onneksi.
Mainintaani ääripäiden persoonallisuudesta haluaisin mielelläni saada kommentteja ja kokemuksia. Se saattaa olla kysymys "kumpi oli ensin - muna vai kana" mutta itse olen ollut hyvin nuorena jo ihminen, joka on toiminut kaikki tai ei mitään - periaatteella.
Hyvää päivänjatkoa kaikille.
Minä omalta osaltani haluaisin valottaa tuota omaa halua alkoholismi -otsikon alla ja sitä miten sen olen itse kokenut ja sen kanssa elänyt ja mikä on oma käsitykseni tuosta omasta halusta alkoholistina. Osa tästä on aivan omaa mielipidettäni ja sitä tietysti saa kommentoida ja oikoa, mikäli parhaaksi näkee.
Alkoholismin taustalla mielestäni on tunnehäiriö (kykenemättömys käsitellä omia tunteita) ja tietynlainen ääripäiden persoonallisuus, joka ei tunnista keskitietä ja kohtuutta ennen ensimmäistäkään viinaryyppyä.
Kun alkoholistille, vaikkapa aloittelijallekin tulee vaikea elämäntilanne (suru, ahdistus mikä ikävä tahansa) hän on kykenemätön selvittämään asiaa muulla tavoin kuin saamalla siihen mahdollisimman nopeimman helpotuksen.
Siinä välttämättä ei ole omalla halulla mitään tekemistä, vaan jokin tilanne ja tunne saatetaan kokea kertakaisen sietämättömänä, ettei siihen nähdä muunlaista helpotusta. Ja tiedetäänhän, että alkoholi helpottaa oloa liki välittömästi.
Kaikista alkoholin käyttäjistä ei tule alkoholisteja - onneksi.
Mainintaani ääripäiden persoonallisuudesta haluaisin mielelläni saada kommentteja ja kokemuksia. Se saattaa olla kysymys "kumpi oli ensin - muna vai kana" mutta itse olen ollut hyvin nuorena jo ihminen, joka on toiminut kaikki tai ei mitään - periaatteella.
Hyvää päivänjatkoa kaikille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ajatuksesi ovat varmaan oikean suuntaisia. Alkoholistiluonne käyttää alkoholia lääkkeenä. "Olimme kohtuuttomia kaikessa" sanotaan eräässä alkoholistejen kirjoittamassa kirjassa. Viinan käyttö, pelihimo, seksiaddiktiot, "urheiluhulluus" ja työnarkomania ovat luonteenomaisia tälle luonteenlaadulle. Jonkinlainen tunne-elämän yliherkkyys on myös yhdistävä tekijä.
" Siinä välttämättä ei ole omalla halulla mitään tekemistä, vaan jokin tilanne ja tunne saatetaan kokea kertakaisen sietämättömänä, ettei siihen nähdä muunlaista helpotusta. Ja tiedetäänhän, että alkoholi helpottaa oloa liki välittömästi"
-kenen halusta se alkoholi sitten otetaan helpottamaan sitä tilannetta?Naapurin?
Mikä ääripää ihmisissä on vikana?Ei mikään.Ei pidä uskoa aina mitä maailma sanoo,ei kaikkien pidä olla keskinkertaisia...
Siinä olet kyllä oikeassa,että käsittelemättömät tunteet johtavat moniin asioihin,esimerkiksi viinalla lutraamiseen.Ja ylipäätään,käsittelemättömät tunteet johtavat ihmistä sanomaan asioita joita ei tarkoita,jotka vain mutkistavat ja tihentävät vyyhtiä.Mutta alkoholismi ei taatusti ole ainut asia,johon huono tunteiden ymmärtämis kyky johtaa ihmisen.Suomihan on pullollaan tunteitaan käsittelemään kykenemättömiä ihmisiä,eivätkä he kaikki ole alkoholisteja.
On muuten oikeastaan väärin puhua tunne häiriöstä,mikäli eletään keskinkertaistavassa maassa,jossa kaikki ääripää ihmisetkin pitää tasapäistää.Eikös ko.tilanteessa(suomessa)ne tunteidensa käsittelemisen osaavat ole niitä häiriöisiä?Ulkopuolisia,poikkeuksia?
Ja niin,lopuksia.Minun puolestani,jos joku tuntee alkoholin hyväksi lääkkeeksi,kaikki saavat lääkitä itseään niinkuin sillä hetkellä parhaaksi näkevät.En suostu määritterlemään toisen elämää ongelmaiseksi.Kaikki teot ovat halu johteisia,vaikka asiaa ei pidemmällä tähtäimellä haluttaisikaan(esim alkoholismi).
Halu..... Eii... Alkoholista riippuvaisen on jossakin vaiheessa pakko juoda jos hän haluaa palauttaa toimintakuntonsa joka on mennyt nolla lukemiin ja allekin. Siinä ei ole halujen kanssa mitään tekemistä. Ihminen pytyy säätelemään syömistään. Mutta ellei hän syö hän menehtyy. Ei sekään ole halu- tai tahtokysymys.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että "ääripään" ihmisissä sinänsä mitään vikaa on... Mutta että kaikenlainen käytös on sinusta suotavaa ja virkistävää? Jos läheisesi käyttäytyy kuin esimerkiksi M. Nykänen. Hakkaa päätään seinään ja alkaa olla vaaraksi ympäristöölleenkin... Ja kärsii. Sinä sitten vain ajattelet, että hän on sellainen ihminen kun sitä haluaa. Ei takuulla halua. Hän on sairas. Ja jos sinulla olisi - en väitä että sinulla on mutta monilla kokemustensa kautta on - tieto, miten sairaudesta voi päästä niin sinun mielestäsikö tämä tieto tulisi pitää omana tietonaan koska muutoin tasapäistettäisiin.
Olet oikeassa
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua ja on hyvä, että tällä palstalla on sentään täyspäisiäkin ihmisiä. R.T. edustaa minulle jonkinlaista keskivertoihmistä, ja kannattaa meidän alkoholistien kuunnella tarkkaan.
Minulla alkoholistina ja monilla muilla on taipumus mystifioida varsinkin "omaa asiaansa", jonka seurauksena on ehkä vaikea nähdä metsää puilta. Itse sorruin raittiuden alkuvaiheessa ehkä suojatakseni myös itseäni, - tekemään tietysti tärkeimmästä asiasta (=omasta alkoholismistani) jonkinlaista yleistä totuutta.
Myöhemmin on saanut tietysti tarkistaa asioita ja palata arkeen. Voi olla, että varsinkin läheiset ihmiset joutuivat turhaan kärsimään yhdestä ainoasta totuudestani. Täytyy näin jälkeen päin kiittää heitä heidän huumorintajustaan.
Alkoholisti tekee ongelmia monista tavallisista asioista, jotka hän ikään kuin esittelee ja selittää alkoholistiseksi käyttäytymiseksi vaikka oluenjuojalla ja maidonjuojalla on suunnilleen samanlainen problematiikka. Se on enemmän ihmisenä olemisen ja elämään kuuluvaa...
Tämä sairaus on muiden sairauksien lailla hoidettavissa aika simppelein konstein, mutta täytyy muistaa, että todellisten alkoholistien kohdalla (itse mukaanlukien)tämä merkitsee myös sitä, että tähän ei ole keksitty mitään parannuskeinoa. Se voidaan kylläkin koteloida ja pitää kurissa vain yhdellä tavalla: Jättää se ensimmäinen paukku ottamatta.
Siitä taas seuraa, että voi osallistua tällaisiinkin keskusteluihin, kun pahimmat höyryt ovat haihtuneet. Ja näihin "höyryihin" kuuluu tietysti jonkinlainen psyykkaus tai itsesuggestio ja motivointi. Täytyy myös meidän alkoholistien muistaa se tosiasia, että olemme antaneet pakonomaisen juomisen takia kanssasisarillemme (=taviksille) etumatkaa ihmisenä olemisessa ja sen ymmärtämisessä.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa se tosiasia, että alkoholistin toipuminen edellyttää samastumista vertaiseensa eli toiseen alkoholistiin, koska lopulta oikeasti toista alkoholistia ei ymmärrä kuin toinen alkoholisti.
Muiden "ymmärtäjien" ymmärrys jää jotenkin puolitiehen ja alkoholisti kokee sen jollakin tavalla edelleen ylhäältä tulevaksi ohjailuksi, jota hän vihaa yli kaiken. Itsekeskeisyys ja hyvin minäkeskeinen (ego) ydinolemus yhdistettynä tunne-elämän yliherkkyyteen ja toisessa ääripäässä kaikkivoipaisuus, mahtipontisuus saa aikaan raittiina ollessakin tilanteen, jota kutsutaan "kuivaksi huikaksi". Tällaisessa tilanteessa toisen alkoholistin ymmärrys tulee arvoon arvaamattomaan, kun hän esim. sanoo: "Eiköhän lähetä ottamaan kuppi kuumaa kahvia, minä voin tarjota". Aika velikultia!
Aina on kyse halusta.Esimerkkinäsi kuvailemassasi tilanteessa asian omainen HALUAA kahdesta huonosta vaihtoehdosta valita sen alkoholilla itsensä lääkitsemisen.Kukaan ei tee valintaa hänen puolestaan.Ei ainakaan hiilivetyyhdiste,joka alkoholi nimellä tunnetaan.
"Täytyy myös meidän alkoholistien muistaa se tosiasia, että olemme antaneet pakonomaisen juomisen takia kanssasisarillemme (=taviksille) etumatkaa ihmisenä olemisessa ja sen ymmärtämisessä."
-mielestäni ette ole antaneet mitään etumatkaa kehenkään nähden.Ei ole olemassa yhtä totuutta "ihmisenä olemiseen".Ei ole olemassa tilanteita,joissa ns.täyspäisen kuuluu tehdä näin...ja alkoholisti keskimäärin toimii näin...kyse on aina henkilökohtaisista valinnoista,ja koska niille valinnoille on olemassa syy,niin ne valinnat ovat perusteltuja.Näille valinnoille ei löydy mitään ylituomaria,kuka päättää valinnan oikeellisuudesta.Ellei mahdollisesti olemassa olevaa Jumalaa ole olemassa.Ainut on laki,ja joskus ihminen joutuu kärsimään lainmukaisen rangaistuksen valinnoistaan.Ja silloinkin,jos hän kuunteli sydäntään valintaa tehdessään,niin voiko hän väittää valinneensa väärin?
En ole käyttänyt "suotavaa ja virkistävää" ilmaisua.
Jokainenhan meistä kärsii elämässään.Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta miten tulisi kärsiä.Eikä ylipäätään päättää toisen puolesta,että kärsiikö tämä.
En voi puhua Matti Nykäsen suulla,sen paremmin kuin sinäkään...mutta kyllä tämä vekkuli taitaisi kärsiä kuivilla ollessaan ihan yhtä paljon.
" tieto, miten sairaudesta voi päästä niin sinun mielestäsikö tämä tieto tulisi pitää omana tietonaan koska muutoin tasapäistettäisiin. "
-ymmärsit väärin.En käyttänyt tasapäistämistä sinänsä alkoholistien hoidon kohdalla.Tarkoitin yleisiä arvoja jotka ovat tasapäistäviä.Ollaan valmiita sanomaan missä rajoissa tulisi elää ja liikkua.Ja ennen kaikkea mikä pahinta.Väitetään toisella olevan ongelmia,vaikka hän ei itse kärsi niistä.
Toki tolkuttomasta ryyppäämisestä eroon haluavaa ihmistä voi ja pitääkin auttaa(asian omaisen itse niin halutessa),mutta tästäkin seuraa aina paradoksaalisia tilanteita.Mielihalujaan vastaan taisteleminenko on sitten nautittavaa ja seesteistä elämää?-no on se sitä raittiustuoleissaan istuvien raittiusihmisten mielestä.
Luinpa muuten erään aforismin tuolta:
"Todellisuus on raittiusseurojen keksimä illuusio"
Hiukan turhauttavaa vastata, kun tunnut pelkästään teoretisoivan ja leikkivän sanoilla ilman kokemusta... Mutta. On enempikin kyse pienenä pihisevästä itsesuojeluvaistosta kuin halusta. Voi tietysti sanoa halusta elää. Mutta valinnasta ei ole kyse. Tulee piste pitkään juodessa, että yhtäkkisen lopettamisen seurauksena on todennäköistä kuolema tai järjen menetys. Tästä löytyy netistä ym runsaasti tietoa, ellei esimerkiksi lähiomainen ole sattunut kuolemaan - niinkuin minulla - hiukan ennen viinakaupan aukeamista.
Vai pidät sinä alkoholismia sairastavaa vekkulina... Se sairaushan on olemassa riippumatta siitä onko potilas päissään vai pitkiäkin aikoja selvinpäin ollut.
Sairauden saaminen "koteloon" - mikä on mahdollista - voi tuoda nautittavaa ja seesteistä elämää. Se on taistelua mutta ennenkaikkea luovuttamista. Mutta se todella palkitsee. Voin henkilökohtaisesti oman kokemukseni ja helvetissä käyntini jälkeen vakuuttaa näin olevan....
En minä muuten puhunut auttamisesta... Ei toinen ihminen voi auttaa alkoholismista kärsivää. Mutta hän voi kertoa, että toipuminen on mahdollista. Ja olla tukena. Väittäisinpä melkein, että tieto ei mene jakeluun ellei kertoja ole itse ollut vastaavassa tilanteessa ja osaa samaistua sairaan ajatusmalliin.
"Kukaan ei voi sanoa toisen puolesta miten tulisi kärsiä.":kirjoitat. Ei tietenkään. Miksi ylipäätään moista itsestään selvyyttä kirjoitat. Mutta jos lähimmäinen haluaa hetken pitää kädestäsi kiinni saadakseen uskon elämään niin minä olen valmis tähän. Itse voimattomana alkoholiin ja elämään nähden. Toipumisprosessi on täynnä paradokseja.
Halusta...
Halu pyrkii aina halutun asian saavuttamiseen,
torjunta taas torjuttavan asian välttämiseen.
Jos et pysty välttämään sitä, mitä haluaisit torjua, sinusta tulee onneton.
Näin on alkoholistin laita. Hän ei kerta kaikkiaan osaa olla juomatta, vaikka tarve ja halu olisi kuinka suuri.
Mutta tulee aika, jolloin omalla kohdallani oli kysymys kuitenkin valinnasta: Minun oli valittava kahden välillä; eli joko oli kuljettava katkeraan loppuun asti ja unohdettava parhaan kyvyn mukaan, miten kestämätön tilanne oli;
Tai sitten oli otettava vastaan apua minua itseäni suuremmalta voimalta. Ongelmani oli siis Voiman puute. Oli löydettävä voima, jonka varassa elää ja sen oli oltava ITSEÄNI SUUREMPI VOIMA.
TÄNÄÄN:
"Kyl maar ny kelppa, ku Woima meit jelppa", sano turkkulainenkin...