KAHVIPIRTTI 135 / 2017

Takan loisteessahan se olisi mukava istuskella ja unohtaa ne pienet huolet. Eipä tässä isompia huolia juuri nyt olekaan painiskeltavaksi. Muutoin pitää harppoa ajatuksesta ja tekemisen suunnittelusta yhdestä toiseen. Vain hetken viivähdän Pirtissä jotta näyttäisi olevan jotain
toimintaakin.

Hurskaisellahan on kovat työkalut kompressorien kanssa. Vuosikymmeniä vaihdoin itse renkaat. Eipä siihen muuta tavinnut kuin käyttökelpoisen tunkin ja pyörän pultteihin sopivan avaimen. Sitten rupesivat auton riisumaan autojen varustuksia. Tässä autossani on kyllä vararengas, mutta mukana olevasta tunkista käsikirja varoittaa, ettei se sovi varsinaiseen renkaidenvaihtoon. Tarkoitettu käyttöön vain hätätilassa. Olen totellut, hätätilaakan ei ole tullut yhdeksään vuoteen. Olen päässyt työllistämään renkaiden vaihtoliikkeitä.

Kyllähän sitä juttuakin olisi, mutta en tunne nyt tunne intoa julkaista täälläkään. Eikä ole juuri merkitystäkään, mites sanotaankaan... puhumatta paras. Joskus se vain on niinkin. Niiin, se säätieto: ei satanut, aurinkokin näyttäytyi, 4 suunnilleen. Katsellaanpa jatkoa!

Kahvipirtin tuoksuja ja valoja en edes halua jättää kokematta. Uusi kyltti taas pirtin sisäänkäynnin yllä. Jo 135 numeroinen.
Moneen kertaan risaksi könytty olkapää käski pitämään vapaata isommista hommista. Lääkäri sanoi suoraan, ettei sitä voi korjata isollakaan rahalla.

Aina näissä taloissa pientätekemisen nyhräämistä on niin ettei koneella huoli päiväsaikaan istua. Aika totta vie tuntuu kiitävän.

Ostin hämäräkytkinlampun. Kyllä se toimii kun ei kupua laita, muuten palaa päivälläkin. Niitä ajastinsäätöisiä lamppuja saa siirtää aina muutaman päivän välein pimeyden lisääntyessä.
Meillä on valoisan päivän aikaa talvipäivänseisauksenkin aikaa "etelässä" yli viisi tuntia. Utsjoella kai parinviikon päästä aurinko painuu talviunille.
Sitä sinistä kaamosta pitäisi päästä katsomaan.

Ovatko kahvi juovat huumeissa näin luulen he ovat.

Huomenta, reippaasti alkoi tämä päivä, labran reissu heitetty ja viiteen pulloon vertani luovutin, huomenna tuomio.
Eipä nykyisin montakaan numerolapulla sisään pyri, kaikki osaavat jo varata ajan näytteen ottoonkin.
Kahvi maistuu nyt todella hyvältä, kun pienen viivästyksen koin.
Sää näyttää kehittyvän mukavan tuntuiseksi, kolme astetta lämmintä ja vanha taivas pilkistelee.

Tuttu erilaisia mielipiteitä esittävä on aamuyöstä pistäytynyt ja hyvä muistutus toisessa viestissä,;)

Juttua syntyy kun alkuun pääse, näin minun kohdalla, vaikka en mielestäni suuna ja päänä täällä livessä olekaan, kannatan sitä yksi kerrallaan puhumista.
Toisenlaisia esimerkkejä kyllä löytyy paljonkin, puhuvat toisen päälle ja äänikin heikompi äänisen hiljaiseksi saa.
Puheenjohtaja monessa tilanteessa olisi tarpeen.
Noista huolista on joku sanonta, oliko näin, huoleton kuin hevoseton mies;)
Vielä tuosta puhumisesta, kun meillä kerhossa liki 200 jäsentä kokoontuu ja kaikki yrittävät parastaan puhumisen suhteen, olen kuullut jonkun pois jääneen sen vuoksi, kun ei jaksa sitä melua mikä yhteen ääneen puhumisesta tulee.
Ei siellä kyllä kumppanin kertomisia kuulekaan huudettava on usein, että Mitä.

Olipa kiva kuulla, että Hurskainen pirtissä käynnistä nauttii, vaikka itse kehun ja mielikuvitusta onkin niin kyllä pirtin ilmapiiri heijastuu jokaisen viestissä.
Tuo alkunumero voisi olla jo ykkönen eteen lukema, jos alusta asti oli numeroa käytetty.
Numerointiin siirryttiin siinä vaiheessa, kun pirttejä tuhka tiheään aloitettiin, saattoi kolmekin pirttiä aukeamalla olla ja sekoittihan se kirjoittajat.
Taitaa aina vaan useampi nuo renkaat vaihdattaa alan liikkeissä, ei kai maltaita maksa ja kun on paikat ja välineet, nopsaan se käy.
Minun maisemissa, on kuusi seitsemän tuntia valoisaa, mutta sisällä saa valoja melkein läpi päivän polttaa, jos tarkkaa tekemistä on.
Joskus on se sininen hämärä täälläkin, ei ehkä vedä vertoja kaamos hämärälle.
Reilun kuukauden vielä pimenee, mutta sittenpä jo ruvetaan päivän valkenemista mittailemaan;)

Näin tänä aamuna, koettakaa nyt intoa kasvattaa kirjoitteluun, moni näitä viestejä lukee, ehkä kaipaakin, se miten saisi lisää viestin laittajia onkin sitten vaikeampi kysymys.
Nyt on kahvit livenä juotu, mutta tiputan vielä pirtin hyvää kupposen, eiköhän päivä siitä vauhtiin saatane.

Kahvipirtti kuihtuu siinä missä muukin palsta. Muutama siellä tilittää päivän kulkua ja muutama ne kertaa. Milloin viimeksi kirjoititte yleiselle puolelle ? Eikö olisi reilua rikastuttaa itsekkin koko palstaa eikä vasn haikailla pirttiin lisää väkeä ?

Olet oikeassa , näin joskus tulee käymään.
Haikailen väkeä pirttiin, mutta en edes ehdota, että muualla ei saisi kirjoittaa, toki,toki
Toivoisi palstan elävän, mutta myös pirtti kuuluu palstaan, mitä tuohon kirjotteluun palstalla
tulee, voin itsestäni todeta, en jaksa istua koneelle koko päivää ja aiheetkaan ei aina ole sopivia.

Eihän sitä koskaan tiedä, mitä edessä on, ehditte vielä pois toivoa, jos elämää edessä on;)

Mikä on sopiva aihe ja mikä sopimaton ? Kyllä siellä pirtissä on sanavalmiita kirjoittajia mistä vaan puhumaan. Kun lukee vanhoja ketjuja, olitte mukana muittenkin aloituksissa. Mikä on muuttunut ?

On muutamia jotka kirjoittelee pirtissä ja joka puolella, oma valinta se on. Tosin minäkin toivon että varsinkin ymnämuu tulisi meidänkin ksnssa juttelemaan kuten joskus ennen. Kertokaas mitkä aiheet sopivia, niin tehdään sellainen aloitus .

Kyllä Pirtissä on tarjouksiakin aina makujen ja tottumuskulttuurin mukaan erikoisillekin vierailijoille. Tästä on on osoituksena banaanitarjous. Kiipeilyn lomassa varmaankin banaani maistuu.

Koko 70 palsta näyttää ainakin väliin kuihtumisen enteitä. Kahvipirtti on yksi ketju osana 70 palstaa. Taas on tullut esille se, että miksi Kahvipirtissä kirjoittavat eivät osallistu toisiin ketjuihin. Jonkun verran kuitenkin on vaihtoa, ei siinä ole välttämättä rajaa. Tottakai voi vapaasti valita osallistumisensa. En halua enempää toisten puolesta pohdiskella.

Olen joskus kirjoitellut enemmänkin, mutta nyt viimeaikoina tuherteluni on paljolti jäänyt käyntiini Pirtissä, yleensä kerran päivässä - jos sitäkään. Ei siihen ole mitään erikoista syytä. Kirjoitushaluni tulee täyteen kerrastakin. Vaikka olen yleensäkin kirjoitellut netissä vajaan 10 vuotta, hiipumista alkaa tulla. Vielä sekin, että kuuluisin jo 80 osioon, mutta en ole edes ajatellut sinne siirtymistä. Tämä 70 saa riittää jäähdyttely vaiheeseeni. Ja Kahvipirtissä on tutuksi tullut joukko, tietenkin vain kirjoittelujen perusteella. En kyllä pelkää mahdollisia rähinöitä, tottahan niitä tulisi jos änkeäisin enemmälti toisiin ketjuihin. Se tokaisu on herkässä: painu takaisin! No katsotaan etiäppäin.

Ei se politiikkakaan ole aina puisevaa. Nyt on herkuteltu Sipilän ja Soinin valtiosihteeri Virtasen paluuta Kesärannan neuvotteluista piiloutuneena auton takakonttiin. Sinisten Elovaara toteaa:"Peräkontissa saa matkustaa jos katsoo parhaaksi vaihtoehdoksi tilanteen huomioon ottaen." Sehän piti pitää salassa, kun kyseessä oli tärkeät valtakunnan asiat. Tähän kyllä liittyi todennäköisesti myös liikennerikkomus. Nääs, tavaratilassa ei saa kuljettaa ihmisiä ja siellä ei ole edes turvavöitä, jotka ovat pakollisia. Toisaalta virka-auto mielletään kadehtituksi, ministereiden kuljetuksen käyttöön. Näin ollen valtiosihteerin paikka voisi olla hierarkiassa auton takakontti. Varsinkin jatkuva tällainen käyttö kyllä vaatisi lain muutoksen.

Säätieto: ylen sumuinen, tihkusateinen päivä. Autolla piti marketissa vähän kauempana käydä. Tottahan toki, lohi 4,90€/kg. Hyvää illan jatkoa teille!

Hetken sai pirttiä etsiskellä..laitetaan nyt vaikka tuon pimeyden piikkiin. Kaksi pimeää vastakkain ja siinä se päivä on. Kaikesta huolimatta aika on vilahtanut nopsaan, kohta jo marraskuukin puolessa.
Kaksi vaihtoehtoa: olen joko hidastunut niin paljon / tai liikaa tekemisiä ja menemisiä päivää kohden. Ai jaa on kolmaskin vaihtoehto; saamattomuus !
Huomenna on perjantaiset "senioritanssi" parituntiset. Syksyn olen käynyt vp-oistolla "herättelemässä" kauan sitten opiskeltua englannin kielen taitoa. Juppaakin on parina päivänä viikossa. Eihän sitä hitaana henkilönä juuri muuta ehdikkään tämän päivittäisen tekemisen lisäksi.
Siksi vaan kerron jos joku ihmettelisi ,mihin olen hävinnyt. En siis mihinkään. Se saamattomuus on enimmäkseen kaiken takana ja suurin syy.
Muutenhan elämä kulkee entisen muotin mukaan. Syödään juodaan nukutaan ja herätään uuteen päivään. Enimmäkseen johonkin sateeseen. Nytkin vesi rapisee ikkunalautaan. Viikon oli maa valkoinen jäinen ja liukas.
Ainut uutinen taitaa olla se, kun ihan tämän kaupunkin ja oman kotikadun tuntumassa tuupittiin ikä-ihmisiä nurin. Rahaa rosvo havitteli saavansa. Tosin vain pieniä summia hyötyi.
Röyhkeäksi on meininki mennyt kun tapaukset olivan keskellä päivää 12 ja 16 välillä. Ja vilkaalla kadulla. 3 vanhaa henkilöä, naisia, joutui uhriksi.
Tässä tämä ilmoittautuminen. Mukavaa marraskuun jatkoa kaikille pirttiläisille ja pirtin emännälle varsinkin. Kohta alkaa pikkujouluajat, eikä kiireet ainakaan vähene. On kyllä "pitkät pyhät" joulun aikaan vaikka lepäillä sitten.
Moikka kaikille !

Huomenta, piipahdan vaan kertomassa nuo tuiki tärkeät sää tiedot;)
Vettä sataa ja lämmintä neljä astetta, tuuli oksia heiluttaa, ehkä se pilvet pois kuljettaa.
Tuonne sateeseen on vain lähdettävä, ne myyjäiset tänään, tuleepa taas kerran harmittavasti mieleen, että aina ja joka lähtöön olen lupautunut, ei millään viitsisi.
Saattaa olla niin, kun päivä puoliin saadaan on mieli jo toisella kannalla, jos vielä kauppa hyvin käy.

Kiva kuulla meri-kukka sinusta, ajattelin että etelän lämpö on sinut houkuttanut

Nyt jätän tämän näin lyhyeen, kello tikittää, mutta sen verran vielä tuosta kirjoittelusta, ketään ei pakolla voi pirttiin ohjata, sen paremmin kuin palstallekaan, oma tahto on oltava.

Koettakaa olla sisätiloissa jos sataa, vaikka eihän suomalainen sokerista ole, heippa!

Ehtoo päivää.

Voi turkanen kun on pimeää ja märkääkin.

Tämä elo on nyt semmosta rämpimistä;(
Kolottaa tuolta ja täältä;(

Minkäs sille mahtaa,kun on saanut semmoset geenit;))

Syötiinkö me penskana multaa???
on tutkineet että mullassa on mukamas jotain mikä auttaa,MIHIN????

Näkyillään...

Pilvinen päivä, vähän aurinkokin vilahteli ja sateet eivät häirinneet kävylenkkiä markettiin. Sellainen säätieto täältä, lämpöäkin parhaillaan yli 5.

muori77 muistelee, että syötiinkö me penskana multaa. Jaa-a... kyllä luulen että on hyvinkin voinut tulla syödyksi multaa ja muutakin, joka ei tarkkaa syyniä läpäisisi. Sellaisethan ne olosuhteet elämäni alkuvaiheessa ja vielä myöhempäänkin olivat. Toisaalta nykyisin jotkut asiantuntijat kertovat, että täysin steriili, ylimitoitettu siisteyskin ei välttämättä ole hyväksi. Sellaisissa puitteissa kasvaneelle ei kehity normaalia vastustuskykyä ja näin ollen vähäisetkin bakreerihyökkäykset helposti sairastuttavat. En kuitenkaan ole mikään asiantuntija näissä "mullansyöti jutuissa", enempi vain kuulemiani ja sattumoisin lukemiani kertoilen.

Olihan tuo M-K:n ilmestyminen jutun muodossa saman tapainen, kuin joku tuttu olisi vuosien takaa ilmestynyt rupattelemaan. Kovasti tuntuu olevan ihan hyviä harrastuksia, " nuorenahan se on tehtävä, ei sitä sitten vanhana!"

Hissukseen on tämä päiväni mennyt. Jotain puuhastelua ja sitten päivänokosia. Menköön kunhan ei tule jokapäiväiseksi. Joskus se on itseään niskasta kiinni tartuttava, muuten menee ihan läskiksi koko elämänmeno. Teille, jotka satutte vilkaisemaan, hyvää jatkoa!

Istahdanpa tuohon Pirtin mukavaan nojatuoliin päivän touhujen päätteeksi. Kuppi kuumaa teetä vielä ja hunajaa, aah, onpa hyvää!
Siivoukset on tehty, olikin kaunis päivä, oikein raikas, kohta aamulla kun menin ulos , vedin keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja tein pienen kävelylenkin, sen jälkeen oli tarmoa tehdä töitä.

Vielä tein hyvän mansikkakääretortun, siihen voi laittaa vähän kermavaahtoa ja mansikoita päällekin ja juhlistaa Isänpäivää!
Tässä tulee Pirttiinkin maistiaisia, olkaapa hyvä!

Täytyy minunkin jotain raapustaa, on täällä olut sellaisia ylimääräisiä hommia kotona, joten aika ei kaikkeen riitä. Lukenut toki olen pirtin kirjoituksia, mutta muut palstat jäävät aika vähiin.
Ei täällä mitään erikoista ole tapahtunut, pitää välillä huolehtia omasta ja kaverinikin kunnosta.
Huomenna olisi tarkoitus mennä sinne infulenssarokotukseen, sinne ei tarvi varata aikaa, Klo 9-14 terveyskeskuksessa.
Kävinhän minäkin marketissa tänään K super. Ostin ainakin hiivaa.
Uunin laitoin muhimaan huomiseksi sianlapaa mielestäni sain hyvän palan halahalla, kohta sammutan uunin, saa muhia jonkinaikaa.
Lottosinhan minäkin ei se Hurskainen ainoa lottooja ole, kolme riviä ollut kymmenen viikon panoksena, kymmeniä vuosia, aina samat numerot. Häviöllä olen.
Nyt täytyy odotella vain isänpäivää, kotijoukot taitavat tulla käymään, niin olen kuullut.

Huomenta lauantaiaamun sumuiseen säähän, vettä ei vielä sada, mutta luvattu on sitäkin, mihin se vesi oikein sopiikaan, kun melkein koko kesän vain sadetta.
Mattoni roikkuu parvekkeenkaiteella, pitää aina väliin kokeilla, miten kosteiksi menevätkään, mutta pieni tuuli niistä pölyjä toivon mukaan irrottelee.
On se ihan kumma tuo ainainen pöly mikä joka paikkaan tunkeutuu, vaikka kuinka varoen on elävinään.
Myyjäiset meni odotetusti, nyt sitten joulumyyjäisistä odotan parempaa tulosta, onhan monella tapana niitä pehmeitä paketteja lahjoiksi ostaa, vaikka ainakaan lapset ei niistä liiemmin tykkää.
Pari kassillista laitoin vietäväksi seurakunnan diakonissa keräykseen.

Minäkin kuulin tuon jutun mullasta mistä muori mainitsi, en muista itse sitä syöneeni, mutta kaiketi suojan olen jostakin saanut, kun tänne asti olen elossa pysynyt.
Kyllähän nykyään yli siististi eletään ja näin ei sitä suojaa synny taudeille, mitä ennen saatiin, kun ei niin tarkkaa seurantaa mitä lapset suuhunsa työnsi.

Ettei totuus unohtuisi, niin Hurskainen taas etsi kännykkäänsä;)
Olet mestari kadottamaan tavaroitasi, mutta hyvä että useimmin kuitenkin löytyvät.
Kyllä sitä ketunleipiä ja suolaheinää syötiin, sen muistan minä myös.
Minulla onni ollut aina asua lähellä kaikkea, kouluunkin viiden minuutin matka, kirkon torni näkyi ikkunaan ja siitä kellon katsoin milloin oli matkaan lähdettävä.

Totta puhut ynnämuu sen suhteen, että nyt on mentävä, kohta ei kunto kestä.
Kyllä nuo alkaa työstä käydä harrastuksetkin, mitkä ennen pelkkää iloa tuottivat, eilenkin iltapäivä meni torkkuen ja istuskellen, niin tarkkaan voimat jäivät sinne myyjäispaikalle.
Pikku-joulujen suma se kohta alkaa ja vielä aion kaikissa käydä, mutta saattaapi olla viimeinen joulu sitä lajia.
Jouluksi sitten menenkin valmiille, jos kaikki suunnitelmien mukaan menee.
Tuo vilkaisu mistä ynnämuu puhut voi olla useankin tekemä, kaipasivat sinua palstalle yleisemmin, ihmettelen eikö pirtissä voi käydä lukemassa viestejäsi, samaa palstaa tässä ollaan;)

Kiitos kääretortusta Neeasa, miten toisen tekemä niin hyvältä maistuukaan.
Kohta saan minäkin istahtaa siistiin huusholliini ja nauttia hyvistä ja raikkaista tuoksuista ja kun vielä on lakanan vaihdot, nautinto kestää nukkumaan mennessäkin;)

Minulle tarjosi hoitaja rokotusta, kun kokeissa kävin, kerroin että en koskaan ole ottanut ja sanovat eka piikin voivan aiheuttaa sairastumisen, hän sanoi totta se voikin olla ja jos perus terve olet, ei ole tarpeenkaan.
Siispä jäi taas väliin, tietenkin huono tuuri siitä seuraa, mutta en voi syyttää kuin itseäni.
Todella moni ystävistäni on sanonut kipeäksi tulleensa piikistä, tiedä sitten siitäkö johtuu, vai onko vain sattumaa.
Hyvä heille joille apua on ollut.

Päivä alkaa valkenemaan, on aika aloittaa imurointi ja sitä tehden muukin siivoaminen.
Huomenna sitten isän päivä ja juhlijoita saattaa moneen kotiin tulla, minä haudalla menen käymään ja sitten tyttären luokse kyläilemään.
Kaikkea hyvää ja mukavaa päiväänne.

Niin hämärää, että juuri ja juuri näkee
Huomenta toivotella.
Kyllä nämä kiireet on tilapäisiä....onneksi. Kun vuosi vaihtuu alan lepäillä "laakereillani" .
Äitini käyttämä ilmaisu laiskasta ihmisestä.
Ei ainakaan pikkujoulu kiireitä liene ja muutakin jää pois !
Mutta tekemistä pitää sopivasti olla siihen saakka kun se tuntuu mielekkäältä itsestä !

Ruoka asioihin. Tutut eväät nuo mitä Hurskainen luetteli. Kaikkea pureskeltiin
Haavan lehtiäkin vain siksi, kun niihin jäi niin kivat hampaiden jäljet !!
Koivun mahlaa jotkut vieläkin valuttaa.
Voi koivuparat. Lieneekö vähän sama, kuin ihmisellä verenluovutus ? En toki tiijä !
Pistää ne nyky lapsetkin suuhunsa hiekkaa, Lunta, pieni kivan näköinen kivi poskeen, Niin ellei niitä vahdin ja huolehdi. Kun alkavat jo 9kk iässä kävellä. Vuoteinen juoksee jo kummasti. Hyperlapsia....

Mutta hei:::minunhan piti ohikulkiessa huikata hyvää Isän ja isoisän päivää kaikille pirttiin. Erityisesti miehille. Varmuuden vuoksi jo tänään---huomiseksi !
Lienee sen verran pitkä juttu, että joku kiireinen on vienyt kirjautumiseni,,,,,,,toivottavasti palauttaa !!!
Terv. Mk.

Koko päivän posotteli vettä, enemmän tai vähemmän. Tuli käytyä kuitenkin ajankohtainen rokote ihan aamupuolella. Lähes 200 oli ehtinyt jo ennen minua. Erittäin tehokkaasti rokotus hoitui, tiuhaan vuoronumerot vaihtuivat. Kyllä hyvin olivat eläkeläiset rokotuksen huomioineet. SkillaN kertoi, että monet hänen tutuistaan ovat piikistä vaivoja saaneet. Minua ei piikitys ole mitenkään vaivannut, enkä ole kuullut kenenkään suurempaa haittaa saaneen. Jostain pienestä punotuksesta joku on puhunut.

Lakereillaan lepääminen...onhan se tuttu sanonta. Voisihan sitä yrittää tulkita paremmin. Laakerit toimivat mm. auton pyörissä ja vähentävät kitkaa. Kun lepää "laakereillaan", pääsee livakasti liikkeelle. Niinhän laakerit toimivat. Toisaalta, jos jutkottaa "selkäpiillään" saa siitä käsityksen, että jutkottaa tukevasti "piillään" eikä turhaa pyörähtele. Jostainhan nämä kuvaavat sanat ovat kansansuuhun kehittyneet.

Minäkin olen tiputellut koivun mahlaa. Helppo homma keväällä. Sopivan kokoinen pora ja sillä matalahko reikä koivun tyvipuoleen, siihen tyrkätään sopivan kokoinen muoviputki ja ämpäri alle. Siihen sitä herkkujuomaa valuu. Kehutaanhan mahlaa kovin terveelliseksi juomaksikin. Oikein herkuttelijat käyttävät mahlaa veden sijasta viinin tekoon. Ei koivu siitä kärsi jos mahlaa tiputtelee. Hyvä on kyllä käytetty reikä sulkea tapilla. Ja tietysti naapuri saattaa kyllä
kärsiä, jos luvatta hänen koivujaan kairailee. Tontillani minäkin sen homman hoidin.

Eipä tässä kummasempia kerrottavia, joten hyvää illanjatkoa teille kaikille!

Muistelen jonkun lapsuusajan Calmetterokotuksen. Jos se pistokohta äkeentyi punottamaaan, kaikki oli kuin pitikin; oireeton pistokohta oli huono juttu.

Nyt kai, sulan maan aikana eletään syksyn pimeintä aikaa. Ohutkin lumikerros valaisisi hiukan maisemaa. Muistan viimesyksyn ensilumen.
Se oli satanut jo pimeän tultua. Hyvät hykkyrät miten se kuorrutti maiseman uskomattoman upeaksi!

Tänään päätin pistää lopultakin hösseliksi. Lehtien poistoa oli vaan päivän "ohtina". Mutta kun satoi, en pitänyt kiirettä.
Sitten laitoin huonomman sadeasun päälle ja tein sitä turhauttavaa siinä vajaa pari tuntia. Ei se ihan loppuun tullut kun rautaharavan varsi irtosi.
Kävin sen mukaverstaalla korjaamassa. Luulin olleeni työssä kolme tuntia. Kello näytti ihan muuta.

Kun puhtaampia vaatteita sain päälle, oli jo melkosen myterää. Kävin kaupassa vaikka pärjäisin pari päivää ilman uusia ruokatavaraostoksia.
Oikeastaan myöhäissyksyn sää ei enää ankeemmaksi voisi muuttua. Mukava tulla laittamaan pystyuuniin ja takkaan valkeaa, kuten Varsinais-Suomessa ennen sanottiin.

Päivä on mennä hurahtanut vauhdilla. Aamulla jos nukkuu pidempään, tuntuu ilta tulevan niin nopeasti. Aamupäivällä jatkoin kuvataideystäväni kanssa Knossoksen maalaisten tutkimista. Tuo ystäväni maalaa abstrakteja tauluja, viimeksi kesällä Turun saariston Jumon saarella vanhassa lampolassa.

Illemmalla tein uuniomenia happamista omenista, ja olihan hyviä sen kauramurun rapeudessa.
Vaniljakastiketta ei nyt ollut, niin löpäytin kuohukermaa paistokselle.
Ai jai jai, hetken suussa, ja ikuisesti lanteilla 😊 Mukavan rentoa lauantai-iltaa filmin parissa.

Sunnuntaiaamu ja isien päivä, lämpimät onnittelut kaikille isille.
Sateisena päivä alkaa ja luvassa ei parempaa, liput liehuvat, siis tuulikin on herännyt.

Noin se käy, jos aamulla pitempään nukkuu, päivä on huomattavasti lyhempi ja minä tulen pahalle tuulelle, kun hukalle tuntuu koko päivä menneen.
No sanotaanhan, että itselle se kaikki tulee minkä ajan unta vetelee.

Ei päivää ettei Hurskaiselle joku haaveri käy, onneksi tuo haravan varren irtoaminen on pienemmästä päästä vahinkoja.
Nyt jätä jo ne loput lehdet sinne ojan sepelikön päälle, ei niitä keväällä sieltä edes huomaa.
Tuli tuosta haravan varresta mieleen, kun me koristelimme katuharjan varren neuloen varrelle suojan ja puuosat maalattiin, ihastus oli iso, monta harjaa vaihtoi myyjäisissä omistajaa.
Joutavilla jotain, Suomi 100-vuotta oli teemana.

Olen koivun mahlaa minä myös maistanut, ei muistaakseni ollut maku elämys.
Ei tuo rokotuksen jälkiseuraukset kaiketi kovin yleisiä ole, minun kohdalle nyt muutama sattui.
Laakerit hankittiin ennen ja onhan vieläkin se tohtorien kulkue missä laakeriseppele päässä komeilee.
Laakereilla lepääminen kaiketi siitä jäänyt, kun nämä saivat kunnia nimensä ja jäivät "laakereille" lepäämään.
Voihan sitä tavan pulliainen myös laakereilla lepäillä, vaikka näin eläkkeelle asti päässeenä;)

Noita vanhoja sanoja on paljon kaikkia ei osaa edes ymmärtää, kun eri murteisiin kuuluvat.
Myötäiseen täällä meille ainakin on , kun jatkuvasti tai siis usein jotain tekee.
Hursti on peitto tai liian iso vaate, myös siihen soveltuu hursti nimike.
Possakka kai jotain urakan tapaista.
Ikävä se on kun äkkiä pois joutuu elävien kirjoista, jälkeen jääneille jää monta asiaa toimittamatta ja suru ja ikävä kaiken päälle.
Juhlapyhät usein nuo ikävät tuo mieleen ja se ajatus siitä mitä kaikkea jäi tekemättä.
Elämä kuljettaa, kaikkeen ei osaa oikealla tavalla suhtautua, ei oikein tehdä.

Kyllä tämä ikä rauhoittaa jo kummasti, ihana on kotona olla ja viihtyä, ei edes kaipaa mitään ihmeellistä.
Muistella voi miten korvaamattomaksi itsensä tunsi ja nyt sitten huomaa, että pärjäävät mainiosti ilman minuakin, mutta tämä sama juttu se on melkein kaikkien koettava ja ei valituksen sanaa, hyvin tämän omaksuu.

Nyt on kone jätettävä ja vaatetta päälle etsittävä, haudoille kohta kyyti tulee hakemaan.
Viettäkää hyvä isän päivä nauttikaa hyvät kahvit ja seurustelkaa lasten kanssa.

Jälleen sade ropisee ikkunalautaan, mutta annetaan sataa- niinhän se oli !
Tuttu lapsuudesta oli tuokin "selkäpiillään" makaaminen. Se kuvasi todella laiskaa/saamatonta henkilöä. Vähän niin kuin tuo"laakereillaan" lepääminenkin !
Oikeasti itselle mahdoton juttu, kun pitää aina olla jotain tekemistä. Vaikka pientäkin.

Oli muuten rokotus huoneen ovessa suuri lappu: rokotus ei aiheuta influenssaa. Se voi jo olla "itämässä" ennen rokotusta, jolloin se sitten nopeasti tulee.
Itselle ei koskaan ole tullut mitään, paitsi pari päivää kipeä mutta sehän on luonnollista.

Vielä kaikille hyvää isien päivää.
Skillanille terveisiä , nyt on nähty nunnat ja konnat. Ruokailu "kahdessa Ruusussa" ja kuultu paikan tosi mielenkiintoinen historia.
Nyt meikäläistä tarvitaan johonkin...☺❤
Se on heippa !

Hyvää isänpäivää, meitille kaikille isille!

Tummat, sadetihkuiset pilvet pöyrivät koko päivän, aurinkoa ei näkynyt. Oikein kunnon syksyinen päivä vaikka ei ilahduttanutkaan.

Onkohan bananinsyöjä liikkeellä työntämässä oksennuksiaan tänne - numerosarja nimmarinsa lopussa.

Niin ...isäinpäivä meni, ovikello soi muutaman kerran. Hyvä näinkin. Minulla ei oikein ole koko isäinpäivän kulttuuria. Ei sellaista päivää ollut nimettykään isäni elinaikana. Vasta 1987 isänpäivä on virallisesti nimetty kalenteriin ja liputuspäiväksi. Nythän on jo uudet tuulet tässä nimitysasiassa puhaltelemassa. Kuulemma pitäisi isänpäivä nimetä läheisen päiväksi ja on jo sitä sovellettukin. Näin siksi, ettei isättömiä syrjittäisi ja kaikki sateenkaaren värit saisivat osuutensa. Koska en ole kunnolla ehtinyt omaksua isänpäivää ja siihen liityviä hömpötyksiä, tuskinpa jään harmittelemaan muutoksiakaan. Kiitoksia kuitenkin hyvästä eleestä Pirtissä käyneille!

Nyt täytyy lopetella, kun ettonekin on jäänyt pitämättä silmiäni alkaa luppasta. Hei vaan!

Ehtoota.

Olin tuolla Kumialla taas kissoja paapomassa.
Se kolli kisu on oikein sylivauva;)))

Märkää on tuo ilma ollut,vaan onneksi en ole sokerista;)

Nyt sitten lepään"laakereillani"

näkyillään...

Huomenta jälleen ja uusi viikko aluillaan, liki puolta kuuta jo mennään, joulu lähestyy, tahdomme tai emme.
Joulu ei suurellekaan joukolle ole mieleinen, mutta tässä yksi mummo joka siitä tykkää, vaikka paljon päänvaivaa usein kehittääkin.
Jouluvaloja olen asetellut ja kun adventti alkaa, kaikki syttyvät, kyntteliköt vielä on tarkastamatta, palaako valot, kyllä ne viime jouluna palaviksi jäi.

Oikeassa olet Hurskainen, kaikki asiat luulen osaavani, mutta tuotakaan en hoksannut, että lehdistä kerääntyy veden pitävä matto.
Taitaa parasta olla, kun suuni suppuun laitan, paljon on asioita joissa neuvomaan pyrin, anteeksi, sitä ei näin läheltä aina huomaa;)
Ahkera olet ja kiva että putki työnsä teki, sen ryypyn olisit ansainnut;))

Niin sitä isiä ja isoisiä juhlittiin monessa kodissa, me kävimme tyttäreni kanssa minun isän ja hänen isänsä haudalla.
Tyttären luona sitten tapasin hänen tyttären perheen ja mukava oli kuulla nuorten innosta koulun käyntiin ja onnistumiseen .
Nuorin oli taas intoa täynnä pelaamisesta ja niistä maalien teoista, ja minä päiväilin harrastukseen meneviä euroja.
Yksin mailakin jo maksaa 80 euroa siihen lisenssit, matkat ja muut varusteet, miten kaikesta voidaankaan tehdä niin hintavaa.
Kyselin eikö seura maksa mitään, kaiketi jotakin, mutta kun seurallekin pitää niitä euroja talkoilla tienata, tuntui taas olevan jos jonkinlaista talkoo suunnitelmaa edessä.

Hauskaksi sitä Nunnia ja konnia on kehuttu, kiva että teillekin onnistunut matka oli meri-kukka.
Niin se Kahden Ruusun historia on aika vanha, muistan sen aikoinaan olleen alakerrassa työmiesten ruokala ja yläkerta oli herrojen paikka ja illanistujaisten käynti kohde.
Viereisessä talossa oli teollisuus koulu, ammattimiehiä siellä valmistui, muun muassa mieheni sieltä ammatin sai, kai olisi voinut sitten opistoon jatkaa, mutta jätti siihen.
Katselen ikkunasta ja aika monta linja-autoa katua teatterille menee, kun näytös on alkamassa.

Nykyään on niin hoksaavaisia päättäjät, että heille joille ei isän, ei äidin roolia ole annettu, myös jotenkin huomioitaisiin, mikäs siinä, yksi juhlintapäivä lisää ja kauppiaat tykkäävät.
Ehkä nämä kaupallisiksi muodostuneet päivät voisi tyystin lopettaa.
Onhan kaikki tai melkein kaikki arkipyhätkin poistettu.

Tekisi mieli takaisin pötkähtää sänkyyn, niin ikävän näköinen tuo sää on, mutta ei jouda "laakereilla" lepäämään, no ei ole niitä laakereita hankittukaan.
Lepoahan sitä vanha ihminen kaipaisi, mutta ehkä sitä sitten myöhemmin ehtii.
Muorin tapaan tykkään kissoista ja koirista vaan järki (se olematon) vastustaa niiden hankkimista.
Lupsakkaa viikon alkua ja ponnistellaan tuon sään kanssa niin hyvin kuin voidaan.

Kyllä se on yhteiskunnan varmaan kustannettava nuo harrastuksetkin demarien mielestä. Pakkoko se on harrastaa mitään, kun pitää inistä kustannuksista ? Ei urheilureurakaan ole mikään rahapuu. Talkoita on tehtävä tai maksaa kaikki suoraan omsta pussista. Nyt jo verovaroilla rakennetaan kalliita halleja ja urheilupaikkoja, palkataan niihin väkeä ja annetaan veikkausvaroista. Firmatkin sponsoroi ja vielä kehdataan mailan hinnasta valittaa.

Nimimerkki"jokumaksaa.aina" , on saanutkin vastauksen heti perään. Eipä minulla ole juuri siihen lisättävää.

Tunnen vähän näitä harrastuskuluihin liittyviä ongelmia. Olen tietysti jotain kuullut, että monet harrastukset ovat hintavia, mm. jääkiekon harrastaminen. Meidän perikunta ei harrastanut mitään arvokkaaksi mainittavaa. Voi olla, että tiesivät niukan rahatilanteemme, ehkä siitä tuli puhuttua, eivätkä kinunneetkaan mitään arvoharrastuksia. Toinen polvi kyllä jo löysi enemmän harrastuksia, mutta heillähän on jo eri vanhemmat. Aika kuhtuullisen pienet ovat sijoitukseni näihin harraskuksiin olleet, mutta tuskinpa vahingoksi asti.

Mitä aikoinaan omiin harrastuksiini tule naapureiden poikien kanssa, niin kyllä ainakin urheiltiin. Tietysiti metsästä otettiin keihääksi sopiva riuku, rimoista tehtiin hyppytelineet korkeus- ja seiväshyppyyn, metsästä napattu se oli hyppyseiväskin . Eikä niitä patjoja ollut hyppytelineillä. Kuulana oli pyöreä kivi. Talvella latu tuli hiihtämällä ja hyppyrimäkeen hyppyri lumesta kasattuna. Hiihtoa harrastin, koulumatka teki 14km/ pv. Pärjäsinkin kilpailuissakin, koulun parhaana pääsin koulujen välisiin kisoihin 27 koulun edustajien joukkoon. Niissä paras sijoitukseni oli 3. Toki minulla oli etulyöntiasema. Tein itse sopivat sukseni, kippurakärkiset tallukkaat sopi hyvin mäystimiin, kannantakaset varmistuksena. Olihan kisoissa toiselaisiakin side-ja suksivarusteita, tuskin sellaisia kuin minulla. Kuvailin tämän siksi, että hyvin vähillä rahallisillä kuluilla sai kuitenkin välineitä ja mahdollisuuksia urheilla. Mutta...täytyy nyt muistaa, että se nyt oli sitä aikaa. Kohtuutonta on tehdä suora vertaus nykyaikaan.

Perunannostossa marketissa sai käydä kohtuullisissa keleissä. Päivä nyt oli pilvinen, 3. Katsellaan pimeää iltaa vaikka ajankuluksi. Heippa! "LÄHETÄ" tehosi, kirjaus häipyi!

Eihän tämä minkään puoluetoimiston palstatila ole, kyllä täällä käy väkeä laidasta laitaan. Ilmoitan myös, etten ole demari.
Innokas urheilun ystävä ja nuorempana harrasiin useita lajeja. Olin myös paikkakuntani urheilulautakunnan puheenjohtaja 12 vuotta. Kyllä kuntien ja valtion velvollisuus on luoda mahdollisuuksia urheilun harrastamiseen, se on tärkeää nuorille, parasta nuorille on olla harrastuksia jotta ei tarvitse kaduilla maleksia.
Kyllä se näkyy Suomen urheilun heikkoutena kun harrastaminenkin maksaa aivan liikaa, ei kaikilla ole varaa ostaa kalliita välineitä ja maksaa salimaksuja.
Aina ne vanhemmat ovat tehneet talkoita urheiluseuroissa, nykyään huipulle pääseminen on kallista, kyllä Suomikin tarvitsee esimerkkejä jotka innostavat nuoria mukaan heitä kiinnostaviin lajeihin.
Lukeudun samaan ikäluokkaan kuin ynnämuu ja ensimmäiset sukset olivat myös omatekemät.
Onneksi kylässä oli myös varakkaaampia kavereita joiden kanssa harrastimme useitakin lajeja, mutta itse mekin teimme korkeus ja seiväshyppytelineet seiväs oli hyvästä nuoresta koivusta kuorittu. Kuula kyllä oli oikea rautapallo. Toki urheiluseurallakin oli kaikki välineet, mutta ei siellä käyty kuin ehkä kerran viikossa.
Tämä nyt tästä urheiluharrastuksesta, se on tärkeää nuorille pojille ja tytöille.
No kävi samoin kuin joskus ennenkin, väittää etten ole kirjautunut, mutta Late kuitenkin.
.

Huomenta räntäsateisesta Savosta, mittari nollassa, ehkä vedeksi muuttuu päivemmällä.

Pitänee nyt sananen sanoa tuohon "jokumaksaa.aina" viestiin.
Kovasti on puhuttu siitä miten tärkeää olisi saada nuoriso urheilemaan, tuetaankin jotenkin, mikä on oikein.
Kaikilla ei ole varaa urheilu välineisiin ja tämä ei saisi rajata mahdollisia kykyjäkin omavia pois harastuksista.
Ei liene demarien , ei muidenkaan puolueiden vika, että urheilusta tehdään niin kallista, taitaa olla liikemiehet asialla.
Maila mistä puhuin oli varamaila ja se varastettiin Tampereen turnauksessa, ja tietenkin vara maila on oltava, jos haaveri sattuu.
Kyseisen perheen en ole kuullut valittavan, osallistuvat talkoisiin ja maksavat kulut täysinä, istuvat katsomossa kannustamassa ja tekevät kaikkea rahan hankita mahdollisuuksia, poika itse myy kamppanja karkkeja ja minäkin monta laatikkoa tilasin tukeakseni seuran toimintaa.
Minusta vaan on mennyt urheilijoiden, nimen omaan nuorten urheilu harrastus liian hintavaksi, verraten entisiin aikoihin, kun riitti vähempikin.
Urheilu pitäisi tehdä mahdolliseksi kaikille nuorille, olipa isän rahapussi ohut tai paksu, pois nuoret kadulta.
Omien lapsieni harrastuksiin en tukea ole hakenut en saanut ja hintavaa oli jo silloin heidän lapsina ollessa, lapsilisät on yhteiskunnalta saatu, en muuta ole ollut vaillakaan.
Tässäpä nyt sepustus , jos jotenkin avartaisi näkökantaani urheilevien nuorten osalta.
En tunne urheilu maailmaa, että voisin sanoa tuetaanko sitä ja miten, no tietenkin liikuntapaikat on yhteiskunnan hallussa ja vastuulla.

Ynnämuun kertomaan tapaan urheilla ei tänä päivänä taida olla mahdollisuuksia, jo lasten arvostelu vaikeuttaa " huonoilla" välineillä menon mukaan.
Nuoret osaa olla julmia, jos joku poikkeaa normeista.
En nyt jaksa tätä asiaa enemmän jauhaa, mielipiteeni on omia, ei demareiden ei edes kyseisen lapsen vanhempien, he mukisematta yrittävät lastensa vuoksi.

Jääköön tänään tähän, ei mieltä ylennä ja turhaakin asiasta vaikertaa.
Näitä puutteita ja vääryyksiä yhteiskunnan toimissa on monella taholla, syytetäänkö sitten ketä se olkoon jokaisen oma päätös.

Voikaa hyvin ja jaksakaa räntäsateesta huolimatta.
Kokeiden tulokset hyvät, mutta sain kuitenkin lääkäri ajan arviointiin tuntemuksieni varmistamiseen.

Peter Nymanilla jutut!
" Tuoli tappaa hitaasti. - Mutta mikäs kiire tässä on!"

Hauska ohjelma on tuo äsken kuultu.
-
Kahvipirtti jatkaa hyvää omaa linjaansa, ketään henkilöön mennen ei mollata.

Minusta se on hyvä, sillä kukaanhan ei ole täydellinen.

Minusta kaikki muu on aivan okei, kunhan muita ei syytetä ilman aihetta, syyttömänä..
Hyvää jatkoa! Mia.

Talvehtivat palmut ovat kasvihuoneessa. Kamelia joka on nyt 1,5 metriä korkea on kukan nuppuja täynnä, maaliskuussa kukkii.
Muutamia kaktuksia on vielä jäljellä, oli aika monia vuosia sitten kun siemenistä kasvatin oli 300 sataa erilaista.
Pidän lämmön kasveilla noin 8-10 astetta, on ollut pakkasöitä vähän kalliiksi tulee, on kuitenkin vaikea muuttaa vanhoja tapoja vaikka tavallaan asun puoleksi yksin.

Tänään en taida olla oikein juttutuulella. Ei se ole mököttämistä eikä jurottamista. Niin se vain on, että vaikka ei mikään erityisemmin vaivaa, ihminen haluaa väliin lepuuttaa itseään vaikka istuviltaan. Ainakin minulla on ollut koko ikäni moinen tapa. Muistan lukuisia tapauksia, kun työmaalla ruokatunnilla kaverit päästelivät vitsejään ja röhisivät naurujaan - minä isua törötin penkillä välissä enkä pukahtanut mitään. Ennen pitkää joku nykäsi olkapäästä ja kysyi: Mitä sinä jurotat? Vastasin jotain yhdentekevää, en mitään...jatkakaa vaan. Enkä äänekkäästä rohinasta ja puheesta häiriintynyt, tuskin mitään kuuntelinkaan, se oli vain taustakohinaa.

Tämmöstä tuli mieleeni kun istuin marketin "orrella" siinä välissä ja kahdenpuolen puolitut kaverit kertoilivat vitsejään ja juttujaan. Minusta niissä ei ollut mitään uutta ja erikoista. Niinpä tyydyin veltosti katselemaan käveleviä ihmisiä vaikka tuskin heitäkään edes näin. Eikö vain vieressäni ollut istuja nykäissytkin minua ja kysäisi että nukutko sinä? - Juu..joo..en sentään...

Kun avasin äsken läppärin ja tulin Kahvipirttiin, lukasin uudet viestit ja ajattelin että pitäisihän sitä jotakin kirjoittaakin. Mitä...? Jäin sitten veltosti tuijottelemaan ikkunasta synkänmustaa hämärää, kiiluvia valoja ikkunoista...en tiedä kauanko meni kunnes tormistauduin palaamaan. Niin ...kirjoittamistahan minä...mutta kun ei nyt...niin, niin, tässä se vähä mikä tuli. Heippa!

Annoin perilaiskuudelle tänään periksi. Nirkosen pienellä osalla aivoa funtsin että mitä tärkeää tässä jää tänään tekemättä.
Hain kuinkin pari lootallista puuta lämpiämään. Klapit ovat oppineet että kun kuivat puut tuo päiväksi lämpimään niin paremmin ne syttyvät.
En tullut katsoneeksi jääkaappiin. Niinpä huomennakin pitää kauppaan könytä.
(pyysin Armonlaakson metsänvihreältä matolta anteeksi etten tänään teitä imuroinut)

Uskokaa tai älkää, mutta tällä kertaa piti kaksi kertaa nipistää itseäni ennen kuin uskoin, että entisen koulutoverini mies soitti ja kysyi millä konstein avioliitto kestää vuosikymmeniä. Ennen kuin ennätin sanoa, ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta avioliiton kestämiseen, sanoi soittaja, että hän on kuullut meidän juuri viettäneet 60-vuotishääpäivää. Myönsin hänen kuulleen oikein ja totesin, että eihän heilläkään samasta kymmenluvusta ole kuin kuutisen vuotta. Nyt oli kuulemma kuitenkin tullut mutkia matkaan. Mies pelkäsi. että vaimolla oli joko erittäin myöhäinen viidenkymmenen villitys tai sitten hän alkaa muuten sekoilla. Pitkän tilannekatsauksen jälkeen sain kuulla seuraavaa:

Mies oli toisinaan kurkkua myöten täynnä vaimonsa papatusta ja livahti korjaamaan parikymmenvuotiasta Mersuaan, joka oli loistokunnossa. Joku avioeron kokenut vaimon ystävätär oli kylvänyt epäilyksen siemieniä ystäväpiirilleen ja neuvonut heitä pitämään silmällä puolisoittensa puuhia. Niinpä sitten muutamana päivänä autokorjaamon pihalla hiippaili Mersun restauroijan vaimo. Miehensä nähtyään hän oli alkanut tivata että missä se nainen oli.
Kun tämä alkoi toistua, oli mies ehdottanut, että vaimo menisi keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Vaimo oli aina suuttunut esityksestä ja saanut raivokohtauksen, kun mies oli esittänyt, että hän voisi tulla mukaan ja yhdessä selvitettäisi tilannetta jonkun tunnetun psykiatrin avustuksella. Hän oli lähtenyt ovet paukkuen ja palannut vasta muutaman tunnin kuluttua ilmoittamaan keskustelleensa todellisen asiantuntijan kanssa ja saaneensa kunnon neuvon,
Neuvo oli sellainen, että sillä pystyi toteamaan rakastiko puoliso vaimoaan vai valehteliko rakastavansa ja piti salarakasta.
Piti ilmoittaa, että mersu oli myytävä ja sen tilalle ostettava sellainen auto, jonka vaimo halusi.
Jos mies kieltäytyisi, olisi vaimon vaadittava avioero,
Mies vakuutti, ettei hän missään tapauksessa halua avioeroa mutta kysyi sitten vaimon toivekohdetta. Se oli Alfa Romeo.

Kuten mahdollisesti näkyy, tarina jatkuu.
Mies vetosi siihen, että olin kymmenvuotiaasta asti tuntenut hänen vaimonsa ja saattaisin tietää mitä pitäisi tehdä.
Loppujen lopuksi minä päätin antaa neuvon:
1. Suostu yhdellä ehdolla vaimosi vaatimukseen myydä Mersusi.
2. Lupaa ostaa hänelle Alfa Romeo.
3. Ilmoita ostavasi itsellesi Beta Julia!

Illansuussa puhelin soi uudelleen. Siellä se luokkatoverini mies jutusteli suuria kiitoksia.
Mersua ei myydä, eikä avioeroa tule, koska he viidenkymmenen neljän vuoden jälkeen ovat niin kasvaneet kiinni toisiinsa etteivät pysty elämään ilman toisiaan.

Huomenet, pimeää on ja nollassa mittari, hiukan on jotakin härmää maassa, ei kuitenkaan valoisuutta lisää.
Tien pinta kiiltää, kun valot siihen sattuu, voi jossain paikoin liukastakin olla, nuo risteykset ne ensimmäisinä liukkautta saavat.
Nyt taitaa tämä sää tehdä mielet väsyneiksi, kun ei ihmeempää kirjoitus intoa ole, no ei minullakaan.

Puujalka vitsejä, niitä alkaa enenemissä määrin olemaan, kai sekin omasta itsestä ja iästä johtuu, on jo kuullut sitä lajia niin paljon.
Makriinan vitsissä kuitenkin eräänlainen totuus tuli esiin, noinkin se selvenee se uskottomuus.

Venlastiinan ja Laten pitkä avioliitto kyllä ansaitsee onnittelut, ei taida nykyisin monikaan noin pitkää taivalta yhdessä tallustaa.
Yhtä pahaksi luokittelisin uskottomuuden kanssa, tuon mustasukkaisuuden, jopa luulotautia osin.
Aika mahdotonta on musta valkeaksi todistaa, jos toinen osapuoli asian toisin näkee.
Ei siinä rakkauden vakuutukset tehoa.

Joka päiväkö, sinä Hurskainen sen Armonlaakson maton imuroit, minä kerran viikkoon imuria työntelen, ellei jotain erikoista tapahdu.
Noloa minun puolelta, kun aina siitä siivoamisesta kuitenkin puhun.
Kiva kun rennommin osaat olla ja levosta nautit.

Joskus kun sellainen hetki ja vitsi kohdalle sattuu, ei nauramisesta loppua meinaa tulla, mutta ani harvoin nykyään.
Tilanne komiikka paras naurun antaja, hetkeä kun mielessä pyörittää, naurua väkisin tulee.
En muista mistä se mies tulee, muttei kuitenkaan tyhjän naurajasta;)

Joillakin onnistuu kukkien kasvatuskin, minulla kituvat ja sitten kuolevat, onko huoneilma liian kuuma?

Eipä tässä tämän kummempia, hyvin on alavireinen olo, mutta mitäpä siitä nyt sen enempää, jospa joulun aika mielen virkistää, sitä odottamaan.
Iloa teidän toisten elämään toivottelen ja mielen virkeyttä muillekin jakaa, kyllä se vielä hymyksi kääntyy.

Onhan se melkoinen saavutus Venlastiinan ja Laten 60- vuotispäivien saavutus. Eipä ole ihme, jos tutut hakevat kokemusperäistä tietoa siitä, kuinka näihin vuosiin yhteistoiminnassa päästään.

Meillä ei olla näissä kuudenkympin lukemissa, mutta kyllä se meno vielä jatkuu. Vaikka ei lukisi tilastoja, niin kyllä meikäläisen ikäisellä sukupolvella pysyvämpiä ja sitovampia ovat olleet nämä yhteiselon sopimukset. Kyllähän se tietysti joskus voi yhteiselämä turnauskestävyyttäkin vaatia. Mikäs ihme tuo on, onhan kyseessä usein ventovieraat ihmiset. Voipi näissä taistella myös pienimuotoiset kulttuurierotkin, perityt tavat. En kyllä omaa mitään varsinaista asiantuntemusta näissä asioissa. Riittää kun omista asioistaan selviää ja ovathan liitotkin kovin erilaisia.

Enpä muista kuulleeni Makriinan lähettämää vitsiä. Hyvä kuin mikä! Kaikki ne oppii, kun Hurskaisen klapitkin:) Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että myös puupäillä on joltinenkin mahdollisuus.

Tulihan se tänäänkin minimivaatimukseni ulkoilun suhteen tehtyä, ehkä pari kilometriä markettireissulla ja roskiskeikka erikseen. Ilma kummasti suosi, ei sadetta, aurinkokin vilahti ja lämmintä 3 - 4 C. Ikkunastani on samat näkymät kuin eilenkin. Hei vaan!

Niinhän me aina kouluaikoina sanailimme, että
autuaita ovat puupäät, sillä he pysyvät pinnalla!
Omalla kohdallani ainakin on pitänyt paikkansa.

Eilen oli kuntosali 10:ltä ja kokous klo 14.
Istuimme samassa pöydässä kivojen ihmisten kanssa,
yhden heistä kanssa kävimme aina uimassa kesällä,
niihin aikoihin kun kaikki olivat vielä "kanssamme tiellä".
Hän on mukavanluonteinen ihminen, silloinkin tuli aina minua hakemaan.

Tänään oli pesupäivä, vaatteiden, pesin kaiken minkä näin.

"On arkea elomme tää", lauloi Vilho Vartiainen Nuoruusmuistoja-valsissa:.

https://www.youtube.com/watch?v=2bKWLeYOLK4

Voidaanpa hyvin!

.

Kiitoksia Vartiaisen valssista! Se ihan innosti meidät valssaamaan, vaikka nuoruusmuistomme ovat useimmiten olleet iltahetkiemme ohjelmia. Mikäpä on muistellessa, kuin meillä sattuu olemaan yhteinen onnellinen nuoruus.
Vuosiin emme ole tanssineet, mutta kummasti se onnistui. Ehkä apuna oli tanssiparkettimme koko, joka oli enitään 1,25 x 1,25 metriä. Mukavasti siinä keinui - toinen aamutohveleissa ja toinen kumitossuissa.
Suosikkivalssimme on Suvivalssi Reijo Kallion laulamana. Meillä on melkoinen levykokoelma, ja eräs sen aarteista on Viikonloppuisä-niminen tusinan laulun levy, jonka kannessa on laulajan kuva ja teksti: Laurille! Ruotukaverille terv. Reijo Kallio.

Oikeastaan pitäisi painua pehkuihin, mutta en malta olla mainitsematta kaukaisesta nuoruudestamme ja aikuisiästämmekin sen verran, että meillä on ollut onni ja mahdollisuus reissata siellä sun täällä jo silloin, kun Ruotsiinkin käymään päässeet ylvästelivät ulkomaanmatkastaan.
Nyt taitavat matkailut olla muisto vain.
Viimeisimmän matkan teimme Tallinnaan. Silloin olimme omalla autolla liikkeellä, ja kuopus oli kuljettajanamme. Tuli kierrettyä vähän muutakin kuin keskustan ja vanhan kaupungin kortteleita.
Todennäköisesti se oli viimeinen matkamme, kun kunto on siinä mallissa. ettei tässä pystyisi edes tahkoa pyörittämään. (Onneksi ei tarvitsekaan!)

Piti taas pelata sitä palapeliä, vaikka olin jo kertaalleen kirjautunut, ja siellä minä sinisenä nökötin tekstini alla. Onneksi on tuo varjo-olentoni, joten panin hänen harteilleen koko sepustuksen.
Saa nähdä miten muijan nyt käy.
Joka tapauksessa on pakko sanoa, että on tuo Hurskainen aika velmu. Yrittää välillä antaa itsestään sellaisen kuvan, että hän olisi yksioikoinen tumpelo. Ei onnistu! Monipuoliset ajatelmat ja ilmaukset todistavat kokonaan muuta.
Tosin Hurskaisen kohdalla saa olla varovainen, ettei pakahdu nauruun.

Terveisiä vaan, terveisiä!

Huomenta aikaiseen aamuun, kampaajalle meno taas, vähän pitää siistiä tätä kuontaloa.
Lunta on sen verran tullut, että maa valkoisena ja mittari on juuttunut nollaan.
Tarkemmin kun katson lisää lumen sekaista sataa.

Nuo muistot herkistää ja mikä kumma siinä onkin, että sellaiset mitättömän tuntuiset pienet asiat mielen haikeaksi saa.
Tulee ajatuksia, mitä elämä olisi ollut, jos mieheni olisi kauemmin saanut elää, kysymyksiä mihin ei vastausta ole ja aika entinen ei palaa.
Hankalaa on varmasti toiveensa esille saada, jos ihan ummikko on vastapeluri.

Noin kauniin puheen jälkeen auringon olisi ihan pakko esiin tulla ja kun vielä hymylläkin yritit Hurskainen;)
Minulle tulee myös joskus tuo kyseinen kirja mistä puhuit, miksikähän, kai se sitten tulee joka kotiin?
Kyllä on joku johto löysällä, kun valot tärinästä sammuu, varmaan tiedätkin, mutta huomautan silti, kun neuvomaan aina tuppaan;)
Aarni, Aarne nimipäivä sankareita, veljeni nimipäivä.
Äitini hoksasi ensimmäisen lapsen jälkeen, että Aalla alkavat kaikki seuraavat, ajatteliko Aan suojelevan, sillä vanhin lapsi kuoli pari viikkoisena.
Aarni, Anja, Alli ja hännän huippuna sitten minä, Alli kuoli kaksi ja puolivuotiaana, suru oli kova, äitini kertoi odottaessaan olleensa varma minunkin kuolemisesta, mutta tässäpä sitä kiusana joillekin vaan sinnittelen.

Tuota sopii ihmetelläkin, miten tuntemattomat ihmiset niin hyvin kannen vakkaansa löytää, että yhteinen taival pitkäksi venyy.
Kuusikymmentäyksi vuotta tulee marraskuun 24 päivä siitä kun mekin yhteisen taipaleen aloimme, nyt marraskuun yhdeksäntenä tuli täyteen seitsemäntoista vuotta, minkä yksin olen jatkanut.
Kyllähän siihen mahtui ylä ja alamäkeä, mutta nyt enimmäkseen ne hyvät mieleen tulee.

Upeasti Vartiainen laulaa, taisi jäädä tähän yhteen lauluun se menestyksen kärki, ei nyt tule mieleen muuta.
Nuoruus ystävät katoavat mikä minnekin, harvoin heitä enää tapaa, harmillista.
Olen katsonut filmiin Martta Wendelinin elämästä, hyvin arkipäiväisiä kotiin liittyviä oli hänen maalauksensa, herkkiä, puhuttelevia.

Reijo Kallio myös vanhempana aloitti laulajan uran ja pieneksi jäi hänenkin tuotantonsa, mutta hyvin korvaan soivia laulunsa olivat.
Suvivalssi laittaa jalat väkisinkin liikehtimään;)
Olen samaa mieltä Venlastiina kanssa, kyllä Hurskaisella huumoripuoli elää ja joskus pitää oikein miettiä, että mitäs tämä nyt olikaan.
Kovin arkiseksi maalaa elämäänsä, miten sitten lieneekään kaikkine Armonlaaksoineen ja tavaroiden katoamisien kanssa;)

Nyt sitten tuli taas tätä kirjoitusta, ei ne kovin pitkiksi ne minun masennukseni yllä, tai ainakin juttua saan aikaan melko tyhjästä.
Tulkaa nyt kertomaan toisetkin, miten elämä teitä kohtelee.
Nyt sitten jo varoen liikkeelle, ettei kaatumisia tapahdu.
Vähän hölmönä eilen katsoin, kun lattialta itseni löysin, eli istuin ja jakkara ei alle osunut, kuulostelin miltä tuntuu ja ylös siitä työllä ja vaivalla pääsin, ehkä joku sopimaton sana siinä pääsi, mutta sitten nauruksi meni.
Olisi ollut nähtävä tämä tapaus, vaikka kärpäsenä katossa;)

Sopiikos ohi kulkevaisen poiketa kahvilla? Olen joskus sadetta pidätelly kaHVIPIRTIN KUISTILLA.
Olen ollut huomaavina että täällä on jo vuosi kausia kokoontunut tomeria naisia ja ihan sulassa sovussa. Muutama rohkes mies täällä näkyy myös poikkeavan ja kaikki viihtyy-
Ei ole ihme kun tämä kahvipirtti on jo iät ja ajat ollut paikallaan ja aina vaan voi hyvin.

Tässä on Fatserin rusinakaakku ja kissoille kermaa.
Hyvääjatkoa ja terveisiä

Niin.. nimi".ohikulkenut", pitää vain toistaa Pirtin emännän, SkillaNin lausumaa ulkomuistista: Pirtin ovi on korkea, leveä ja kynnys olematon, sisään vaan! Täällähän sitä, vaikka ajankuluksi.
Kyllähän se rohkeutta näin miespuoliselta vaatii, mutta eivätpä täällä ole pahemmin löylyttäneet.

Eläväisiä nämä Hurskaiset jutut ovat, kuten on huomattukin. Voi olla jotain teatteriakin, tai sitten epäonnistumisten, unohdusten ja kommellusten yksipuolista keräämistä tarinointiinsa.
Eipä se nyt ole paha juttu, fiksu ja hundeeraava mies on Hurskainen. Eikä mitenkään ylitä sitä vastuuta, mikä myös lukijalle kuuluu. Oikein hyvää jatkoa toivon Hurskaiselle näin ihan erikseen!

SkillaNin kertomasta huonosta tuurista jakkaraalle osumisesta tuli mieleeni, että niin se on käynyt myös "rahikaiselle." Minulla on eteisessä n. 20 sm korkuinen kolmijalkainen jakkara, jolta käsin laitan kengännauhoja kiinni. Monta kertaa olen pyllähtänyt nurin kun takapuoli ei satu kohdalleen. Silti se on minusta hyvä jakkara, tulee siinäkin pieni jalkojen kuntoutusvoimistelu ja tasapainon harjoitus. Kenkälusikkaa en käytä, lusikat ovat ruokailua varten. Muuten niin myös potut ovat muuhun käyttöön kuin syötäväksi:).

Markettireissulla ostin vanhan uusitun Nokian 3310 kännykän. Ei se johtunut siitä innosta kun niitä kerrottiin myytävän paljon. Oikea tarve oli uusimiseen. Vaikka sitä puhelinta sanotaan yksikertaiseksi käytellä, taidan olla sitäkin yksikertaisempi. Kyllä nyt soiton ja vastaanoton osaan...oikeastaan sehän riittääkin. Kaipa siihen tulee ajan kanssa tarkemmin tutustuttua.

Nyt myös teille hyvää illanjatkoa!

Jälleen vain kaksi pimeää vastakkain- ja siinä se päivä oli. Tosin päivällä satoi kuin pehmeitä pumpulin riekaleita taivaalta ja valosti hetken seutua.

Olipahan täälläkin edullista lohta 6.95 kilo .suurta ja komeaa oli. Ihan piti työkseen lähteä hakemaan. Tulee makoisa keitto ja kaksi suurta filettä muuhun käyttöön.
Tuo Hurskaisen ehdotus : kevyt kenttämökötys kuulostaa ihan hyvältä, näin pimeenä aikana. Pitää laittaa ihan mieleen ja kokeillakin voi vaikka het huomanna.

Kuulin että täällä on rusinakakkua ,sitähän minä jouduttaudun juoksujalkaa maistelemaan. Muita kiireitä ei tällä hetkellä olekkaan,joten joudan kiikustuolissa istumaan ja kahvittelemaan ja annan kisoille kermaa kun sitä kerran on tarjolla.
Ei ne ole "tuohesta" niidenkään suut...
Laitan vähän tuikkuja takan reunalle ja ikkunoille jos joku vielä sattuisi tulemaan, Tai laitankin vaan takan reunalle ettei meidän pirttimme ole vaarassa palaa. Joskus tuikut tai se alumiini saattaa roihahtaa ilmiliekkiin. Kuten meillä kerran kävi. Mitään tulta ei sasi jättää yksikseen palamaan. Senhän me tiedämme. Rauhaisaa iltaa kaikille tasapuolisesti. Heippa.

Huomenta, pimmeetä on ja jatkuu, vettäkin muistaa sataa, onhan tämä jo tutuksi tullut, ihmeenä pitää jos aurinko ilmaantuu.
Kumminkin tuo aika rientää, tässä joulua odottaissa voisi vaikka kaappien puhdistusta aloittaa, kun ei jaksa urakoida kovin paljon kerrallaan, hyvä aloittaa pikku hiljaa.
Samalla katselee olisiko tyhjentämistä myös.
Eihän sitä joulua varten siivota, työn puutteessa vaan ajattelin;)
Joulu kuitenkin alkaa näkyä jo kovin, kaupan tarjonta jo täydessä vauhdissa ja jouluvaloja vai sanoisiko pimeyttä valaisemaan ilmestyy ikkunoille ja parvekkeille.
Minä sitä adventin alkua odotan, kaikki kyllä jo valmiina.
Tyttären poika perheineen ilmoitti tulevansa kotimaahan ja siellä suunnittelut täydessä käynnissä, porukkaa kertyy, kun kaikki yhteen tulee.

Minä myös ilostuin meri-kukan tapaan, kun rusinakakkua tarjolla, kyllä tämän laatuiset ohikulkijat on tervetulleita pirttiin toisenkin kerran;)
Kissojen turkit kiiltää, kun kermaa vähän jokainen niille tarjoaa, vähän on lellilapsen tuntua tuo hyvänä pito, mutta en siitä pahoillani ole.
Nuo tuikut näyttävät kivoilta lepattaessaan takan tulen ilmavirrassa, lämmin aatos syttyy ja toivoisi valoa riittävän kaikille maailman ihmisille.
Onhan nuo led valot turvallisia, mutta ei vedä vertoja elävälle liekille, vaikka valo lepattaisikin.

Onpa matala tuo jakkarasi ynnämuu, minä en siitä ylös pääsisi.
Minulla on äitini aikainen pieni selkänojan kanssa oleva tuoli, kai meille lapsille tehty, muistan äitini tulen sytytyksessä hellaan siinä istuneen, kättä pitempää tarvitsen, että siitäkään ylös pääsen.
Kyllä tuo reisien voima katoaa ja siten myös ylös nousu vaikeutuu, vaikka joka aamu niitä yritän koulata, ei auta.
Kai se niin on, että jotain vaivaa minunkin vanheneminen tuottaa, arvot muilta osin hyvät, mistä tietenkin ylen onnellinen olen.
Onnea uuden puhelimen kanssa ynnämuu, kyllä sinulta sujuu vähän vaatimammatkin haasteet.

Kyllä on Hurskaiselle ollut harmia tuon talon kanssa, mutta niinhän se on, että vanhan korjaaminen vie uuden hankinta rahat.
Tilanteet ei aina satu kohdalleen niin että hyvin sujuisi.
Usein se vääränlainen säästö, tuleekin käytössä kalliiksi.
Jospa ei kovia pakkasia tulisikaan ja näin sähkölasku pienenä pysyisi

Nyt on selvittävä tämän koneen äärestä muihin hommiin.
Hyvää päivää teille jokaiselle sitähän sitä toivoo itselle myös;)

Aurinko täällä muutamaan otteeseen paistanut, kuten nytkin, aamulla oli satanut vettä, nyt 5, 7 lämmintä. No ehtiihän vielä talvikin tulla. Eilen illalla kävin marketissa ja hankin viikonlopuksi sapuska aineita.
Tänään taidan vain katsella ikkunasta pihalle, ei taida edes roskapussi täyttyä, kun illalla kaikki roskat vein mennessäni.
Tänään aamulla odottelin huoltomiestä, ilmoittivat aiemmin vaihtavansa ilmastointi suodattimet aamu yhdeksän jälkeen, niin tapahtuikin, noin kymmeneltä saapui.
Tuosta auton akusta, ei se uusikaan akku kauan anna virtaa jos autolla kovin vähän ajelee, totesin itsekkin katsastuksen välissä vain 5000 km, monta päivää ettei tule metriäkään ajettua.
No minä hankin sellaisen pikalaturin joka lataa tolpasta parituntia kun muistaa laittaa tepselin tolppaan, pakkasella voi auton moottorin ja sisätilan lämmittää samasta tolpasta ja säätää milloin lämmitys alkaa. Tämä kaikki kerrostalossa jossa autopaikka varattuna sähkötolpalla.
Minä vihaan nauhakenkiä toki niitäkin minulla on, mutta arkipäivinä sellaiset jotka saa helposti lusikalla jalkaan.
Kun täytin viisikymmentä vuotta, sain hyvältä ystävältä lahjaksi hänen tekemänsä kenkälusikan, se on sellainen koivusta valmistettu 75 cm pitkä, sillä on helppo lusikoida kenkä jalkaan.
Se on hyvässä kunnossa vieläkin ja jokapäivä meidän käytössä.
Kyllä tuo Hurskainen osaa kirjoitella mukavasti, joskus saa vähän arvuutella mitähän oikein tarkoittaa. Kyllä sitä on vähitellen oppinut kaiken ymmärtämään, kiva lukea, jatka vain samaan malliin.
Eiköhän nämä höpinät riitä kokeilen onneani josko Late Vaan onnistuu.
Ei onnistunut.

Nyt lappilaiset saivat taivaallisen 100 vuotis valonäytöksen ääniefekteineen. Saispa edes sirpaleen löytää siintä aiheuttajasta.

Ahaa,, ilmoittaudun tuohon samaan piiitkään jonoon..... 56:des vuosi menneillään on meilläkin jo tuota yhteistä taivalta kertynyt. Tunteeko toista tai edes itseään perinpohjin,siinäpä hyvä kysymys. Kuitenkaan emme päivääkään vaihtaisi pois. Yhdessä ihmetellään että onkohan tässä tapahtunut jokin laskuvirhe ,missä kaikki aika on mennyt. Mutta kun nuo lapset, lastenlapset ja heidän lapsensa todistavat, että kai me ollaan jokin aika yhdessä vietetty. Tokihan sitä sairastumisia ja sellaisia jättäisi väliin jos mahdollisuus olisi, mutta toisaalta kaikki vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä ja eikä sitä kukaan kysy tahdotko näin? kaikki pitää vastaan ottaa parhaalla mahdolisella tavalla.
Ainut toive että saisi jatkaa elämäänsä tässäkin kunnossa terveyden kanssa. Tasan 12 nappia naamaan päivän mittaan nuo pakolliset otettavat. Tarvittavat vielä lisäksi. Eikä niihin sisälly yhtään rauhoittavaa tai psyyken lääkettä, eikä tällä hetkellä särkypillereitäkään. Joten ,kuten huomaatte hyvin menee.... oikeastikin.
Tärkeää on pitää mieli pirteänä ja reippaana , satoi tai paistoi..
No niin tämmöinen juttu tästä nyt tuli.
Tyttären nuorimmalla pojalla on 2 kissaa ja yksi koira. Onhan ne aikamoisia lemmikkejä . Kissatkin niin hoitajiensa perään. käpristyvät syliin ja samaan sänkyyn nukkumaan. Siihenhän se koirakin pyrkii, saa vaan välillä häädön. Oikein hemoteltuja mutta taitaa niillä komentoakin olla niinkuin pitääkin.
Jo pikkupoikana sanoi: kun minä kasvan aikuiseksi otan heti koiran. Niitä yhdessä morsmaikinsa kanssa hoitelevat minkä töiltään ehtivät. Siellä Varkaudessa.
Meilläkin on tuo auton sähkötolppa autokatoksessa. Ajastimella laitettu että lämmittää tietyinä aikoina silloin kun autoa tarvitaan,, ahaa nyt pakko lopettaa..... se on heippa !

Aamusta täälläkin pudotteli vettä. Sen verran kävin aamupäivällä läppärilläni, että vilkaisin tutkakuvaa tulevista tunneista. Kyllä ne muutaman tunnin päähän melko hyvin osuu näyttämään. Markettikävely onnistui poutasäässä.

Tuleehan niitä uutistapahtumiakin katsottua samalla kun sääntilat selvittää. Eipä niissä uutisissa kummasia ole: Paavo Väyrynen esikuntineen kiihdyttää nimien keräämistä. Mikäs siinä, menisihän siinä samalla yksi edokas lisää pressa-vaaleihin. Soinin valtiosihteeri näyttää
päässeen huomautuksella auton takakontissa matkustamisestaan. Pyöräilijöille on valmistelussa liikennemerkki, joka lisää pyöräilijän oikeuksia ja jarruttelee autoilijoiden ajelua. Keskustelussa ihmeteltiin sitä, että liikennemerkkiin on tulossa miesten pyörän kuva. Hulvattomasti keskustelijat päivittelivät sitä, kuinka taas on naisia sorrettu ja miesvaltaa käytetty. Ymmärsin kyllä tämän hurttihuumoriksi, liittyen jotenkin muuhun ajankohtaiseen keskusteluun. Tällaisia poimintojani uutispuolelta.

Käytän nauhallisia kenkiä, koska näin voin säädellä väljyyttä paremmin. Jalkani sattuu olemaan rintavata sorttia. Luultavasti periytynyt olosuhteista, joissa lakkareissuilla paljain jaloin poljettiin suolla. Tämä tietysti on vahvistanut nilkkoja ja minäkin olen sen verran suota tarponut paljain jaloin, että perintö on varmaan säilynyt.

Minun täytyi mitata se pieni, kolmijalkainen jakkarani, etten ole aivan lööperiä kirjoittanut. Tulos oli 21 sm - eiköhän se "virhemarkinaaliin" menne.

Kovat on kulut olleet Hurskaisen remonteissa ja edessä uusia töitä. Enpä niihin enempää arvaa kantaa ottaa. Tämä päiväni alkaa olla lusittuna. Vähän murenta mahaan ja jos jaksaisin uutisia katsella....tuleehan sieltä tv-stä Pressiluklubi. Huomiseen... heippa! Mitä se kummittelee, lähetysyrityksessä rekkaus katosi.

Ehtoota vuan.

Johan oli päivä.
Kävin tuolla "arvaus"keskuksessa.Oli aika lääkärille.Kyllä se tuo odottaja aika on sitten kumman pitkä.
No eise liäkärj aenakaa tapputuomioo antana.
Pari reseptiä laittoi uusiks.
Sieltä sitte apteekkiin,onneks noissa busseiis pääsee tuon rollikan kanssa ilimaseks.
Vettäsato kun kotonta läksin,vaan kun sieltä liäkäriltä piäsin nii aarinko paesto oikeen kommeesti
Ee ouu nämä ves sa tteet minun meileisiä ilimoja.
Muistan kun olin aikoinaan Heinolanreumall hodossa,nii hoitajat tulivat aina vapaalle lähtiesää kysymmää meiltä potilailta säätietoja;)että kannattaako vappaale lähtee.
Reuma immeinen kun reakoi noihi iliman vaihteluihe.

Meillä oli tuolla kerhohuoneella läksijäi kahveet,yks mummo muutti tuonne hoitokotiin.
Hyvä Hänelle.

Voekaaha hyvin nkyillään...

Lauantaiaamun huomenet, matot on parvekkeella ja kohta sinne loput irtaimet vien, sitten pyykki koneeseen ja kauppaan ruuan hakuun.
Tyypillinen lauantai päivän ohjelma ja siinä sitä kylliksi onkin, mutta illan sauna rasitukset pois pyyhkii. (toivottavasti)

Hyvä muorilla, ettei mitään pahempaa kumminkaan, jos uudet ropit elämää helpottaisi.
Kyllähän ne kosteat säät niitä kolotuksia aikaan saa, aika vähillä särkylääkkeillä olen onnekseni selvinnyt niistäkin, ikävä seuralainen se kolotus on.
Minulla korvat soittaa jatkuvasti ei sekään kivaa ole.

Media sai jonkunlaista ryöpytystä Pressiklubissa ja ihan oikein, kyllä siellä tuodaan turhaa sensaatiota esille liian kanssa.
Suurin otsikoin asioita kuulutetaan ja kuitenkin melko mitätön on itse asia.
Hyvä tietenkin on, että kansalle tiedotetaan missä mennään, mutta tiedon pitäisi olla oikeaa, ei sellaista "kuka ilkeimmin osaa sanoa".
Onhan heitäkin joille tämä median kirjoittelu antaa hohtoa elämään, asiat kiinnostaa, mutta ei kenenkään yksityisyys.
Hyvät on jalkavoimasi, kun niin matalalta ylös pääset ynnämuu;)

Kyllähän sitä ajan kulumista saa ihmetellä, kun tuntuu että eilen tapahtunut onkin jo vuosia vanha juttu.
Onnellista että elämä teillä hyvin jatkuu ja sitä terveyttä ja yhdessä jatkamista toivon myös minä meri-kukka teille, mikä onkaan ihanampaa kuin tutun kumppanin kanssa elonsa jakaa.
Varkaus on hyvä paikka asua;)

Olihan se aika yllätys siellä Lapissa, vähän pelottavaakin, mikä ja mistä moinen pamaus tuli?
Kai viisaat sen selvittävät.
Minä sain myös ystävättäreltä sellaisen pitkän kenkä lusikan, itseään varten toi, kun hän ei saa muuten kenkiä jalkaan,
Minulta vielä onnistuu, mutta kyllä se kyykkiminen panee puhkumaan;)

Hyvä että onnistui sutarin hommat, oli juuri telkarissa siitä, miten vaarallinen onkaan se katolle kiipeily, jos ei turvallisuutta ole kunnolla hoidettu.
Siististi näkyi homma hoituvan silläkin sutarilla, joka näitä kertoili TV:ssä.
Tällä iällä, miksei ainakin, voi se paljo "laiskuus" kostautua, kyllä ihminen on luotu kahdella jalalla kulkemaan ja liikettä pitämään, tämän kun muistaisi ja itseään kurittaisi sen verran, että liikkeellä tulisi lähdettyä.

Onnekseni ei tuo auto homma ole ongelmani, mutta aina väliin sen puute kyllä rassaa.
Olisi se niin mukavaa istua auton rattiin ja lähteä minne nenä osoittaa, onneksi niitä lähtöjä aina vaan vähenemissä määrin onkaan.
Lapset ja lapsenlapset ovat valmiita kuskaamaan, jos vaan viitsin heitä vaivata.
Onnekseni asun kaiken keskellä, en useinkaan tarvitse pyydellä siihen asiaan apua, en vielä paljon muuhunkaan.
Kunpa näin itsenäisenä voisin elämäni loppuun mennä.

Mutta nyt on aika siirtyä näihin puuhiin ja saada koti ainakin melkein pölyttömäksi, ikävä vaan, että kohta taas tarve uudelleen homma hoitaa, ei lopu nämä hommat.
Itseäni vaan pystyn syyttämään tämän siivous tarpeen eteen tullen, ei ole ketään jonka vuoksi saisin syyttelyn aikaan.
Mukavaa lauantai päivää, täällä sää vaihteeksi "pilvinen", mutta ei sada ja vähän valoisuuttakin taitaa päivään tulla, kyllä tuo pimeää on ollutkin.

Sää oli tänään epävakaa - tai oikeastaan tähän menoon vakaa pilvinen ja sateinen. Ihmeen lämmin kuitenkin ylitti 5.
Metron rakennus kilpailee Olkiluodon voimalan kanssa työn kestossa. On syytä juhlia, kun valmista tuli.

Siitä Inarin tulipallosta sateli maahan meteroriitteja tähtitieteilijöiden mukaan. Melko harvinaista, tällaista tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa. Niin...Skillan kertoi, että Varkaus on hyvä paikka asua. No se nimi..., eihän nimi miestä pahenna, tuskinpa paikkaakaan. Mistähän paikan nimi lie kehittynyt?

Kyllä se auto alkaa olla minullekin turhake. Onhan sen "aarteen" pidostakin moninaisia huolia. Tälle vuodelle kehittyy vajaa 5000km ajoa. Hupiajelua ja marjareissuja pienin tuloksin. Pidän kuitenkin toistaiseksi autoni. Sanotaanko kuten Helismaa laulussaan " ...kävin kaksakoulua, varmuuden vuoksi.." Niinhän olen tehnyt ja samalla tavalla autoakin pidän. Tarpeen vuoksi se ei olisi välttämätöntä... siitä koulusta ehkä jotakin hyvää.

Uuden kännykkäni kanssa tuppasi tulemaan vain ongelmia. Opaslehtinen oli kovin vajavainen.
Netistä löysin juuri kännykkäni sopivan, yksityiskohtaisen kuvitetun oppaan. Johan aloin jyvälle pääsemään! Selvisi ne keinupainikkeet ja "viivetoiminnot." Ei tämän kännykkäni toiminnoilla ole mitään yhteyttä entisiin "nokialaisiin," vaikka niin kerrotaan.

Kauanpas kesti kunnes Hurskaiselle tuli nuohooja. Siitähän on aikaa, kun kerroit perusteellisten telineiden teosta. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan.

Taas on juhlapäiväni edessä. Pitää järjestellä, että joka viikko on juhlat! Teille hyvää illanjatkoa!

Eletään sunnuntaiaamua, sää tavanomainen, kolme astetta mittarissa sama jatkuvasti yötä päivää.
Luvattiin kylmenevää ei vielä ainakaan, mutta ainahan se jonkunmoinen talvi on tullut, eipä hätäillä.
Sininen hämärä, sellainen on näkymä, kun ikkunasta ulos katsoo ja tämä tekee hyvää mielelle.
Kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki koirat nukkuvat myös pidempään sunnuntaisin.

Ihmettelen ihmisten intoa (uteliaisuutta) kun jaksavat törmätä tungokseen, eihän metro mihinkään häviä myöhemminkin.
Varmasti moni jättää autonsa ainakin huonoilla keleillä, kun tämä metro matkan helposti kuljettaa.
Tuleehan näille maan alla kulkeville hintaa, mutta maksaa ne tietkin.
Ei ole tietoakaan täällä meillä metroista;)
Kehuin kotipaikkakuntaani, mutta kai jokaiselle se oma kehumisen väärti on.
Pieni kaupunki, mutta jos nuorilta kysyy, täällä ei ole mitään.
Eläkeläisten kaupungiksikin sanotaan ja kyllä osin totta onkin, mutta kyllä kaupunkia yritetään kovasti houkuttelevaksi tehdä ulkopuolelta tuleville ja kai on onnistuttu jonkin verran
Kaunista täällä on, vesistöt runsaina ympärillä.
Auto on aika välttämätön kaupungin laidoilla asuville, kun joukkoliikenne on lapsen kengissä, vanhat ihmiset tästä kärsivät, niin kuin varmaan joka puolin maatamme.
Ynnämuu, ei nimi miestä pahenna,,,,,alku perää en tiedä, tuskin on selvilläkään.

Kiitos kiitoksista Hurskainen ja jaksamista meille kaikille.
Noin se käy miehillekin, kun juttu luistaa aika vierähtää, mutta aika harvoin kaiketi kylässä istut, joten varmaan piristävä kokemus.

Ei taida hinnan kiroissa olla metron matka hinnat, en kyllä ole mistään kuullut, mutta kaiketi näiden yleisten kulkuneuvojen hintoja seuraa.
Onhan siinä kiinni kuromista jos matkustaja tuloilla yritetään menoja paikata, kunpa edes ylläpidon osalta riittäisi.

Voisi laulella minne käy tuulen ilmassa tie, sen verran nuo pilvet tuulen voimalla liikkuu, poutaista päivääkö enteilee, toivottavasti aurinko juhlistaisi pyhäpäiväämme.
Sitäpä tässä jään odottamaan ja toivotan mukavaa lepopäivää teille kaikille.

Tihkuista päivää. Kyllä on kylä hiljainen. Marketin pihallakaan ei ole kun pari autoa. Tiellä liikenne on lähes olematonta. Kaupan lipputangossa roikkuu märkä musta lippu. Näkymää piristi koiraa taluttanut mies. Kummallakin oli päällä keltainen sadeliivi. Koira taisi löytää nurmikolta itselleen tarkoitetun viestin, jota se pysähtyi hetkeksi nuuhkimaan ja nosti sitten toista takakoipeaan.

Mahollisimman hyvää päivää kaikille pirttiläisille!

"Elämä on arvaamatonta.
Milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää!"
(Eeva Kilpi)


Terveiseni kaikille ja leppoisia marraskuun päiviä!

Kaikka hyvää teille!🍀

.

Pimeetä on ja satanut mpneen otteeseen, ei vilahtanutkaan aurinko. Kuitenkin aika lämmintä parhaimmillaan ainakin 5 astetta, nytkin 3,5.
Tänään työntäyteinen päivä, tuli siivottua oikein kunnolla joka nurkka, lattiat imuroitu ja pyyhitty mattot ravistettu. Ensin kyllä selvitin eilisen pyykin.
Nyt vain ruon jälkeen istuskelen koneella, on minulla yksi homma ainakin vähemmän en ole hankkinut uutta puhelinta, vanha Doro kelpaa minulle, Tästä koneesta löytyy kaikki tiedot mitä pankkiasioissakin tarvii.
Olin minä ulkonakin, ven roskapussit, joten happeakin olen saanut.
Taisi tullakkin kaikki, joten hyvää illanjatkoa muillekkin.

Tottavieköön, olipahan synkänoloinen päivä. Koko päivän tihkusadetta, tietysti aurinkoa ei näkynyt vilaukseltakaan ja lumi ei ole ollut valaisemassa maisemia.

Koko päivä on mennyt sisällä käpriskellessä, virikkeitä ei ulkoa tullut. Roskiskeikan kuitenkin tein. Aikomukseni oli vähän ulkona reipastella, mutta juuri silloin sade tiuheni. No eihän ole pakko, voi vapauksiaankin käyttää ja päästää lorvikatarrin "töihin." Taitaa se niin olla, että iän myötä synkät syyssäät herkemmin vetää mielenkin matalaksi. Jotenkin niin muistelen, että eihän ennen pimeät mielialaan vaikuttanut. Voin tietysti muistaa väärinkin.

Kyllä se tästä vielä selkenee. Voi sitä vähän toivossakin elää ja odotella parempia päiviä - vieläkin. Kirjoitteluni ei nyt maistu, joten jatkoja vaan teille!

Huomenta viikon alkuun, niin sitä vaan päiviä eletään pimeästä toiseen, lienee ilmoilla vaikutus myös kirjoitusten lyhenemiseen.
Yhden plussa asteen kanssa tässä päivää aloitetaan, kylmempää on luvassa ja ehkä hieman kirkkaampaa säätä.
Kyllä nyt jo jotakin piristystä kaipaisi koko pirtin väki;)

Onhan se niinkin, että ei ole pakko, jos ei taho, näin Ruonansuu muistaakseni todisti.
Eihän tälläisiä pimeitä syysilmoja ennen ollutkaan, tuli pakkaset ja tuiskut, siinä ei suremaan joutanut, ei pimeyttä ei muuta, kun liikettä piti pitää, että tarkeni.
Näin muistot muuttuu, olihan toki lämmintä ja kosteaa ennenkin, mutta nyt koko kesä meni syksyn merkeissä, ei ihme jos mieli synkkenee.
Eipä anneta periksi, kyllä se muutaman kuukauden päästä valo voittaa.

Minulla pieni toive saada uusi puhelin, näin on vihjailtu, miten sitten sen kanssa selvenen.
On tuossa puhelimessa jotain hyvääkin, ja pakollista, vuoden alusta tunnusluvut sen kautta kirjautumisessa pankkiin.
Olen opetellut ja se on helppoa, myös saldon vilkaisu onnistuu, rahan siirto tililtä toiselle ja olisihan sitä vaikka mitä.
Katsotaan nyt miten oppi päähän menee.

Miia, tuo lausahdus toivoa antaa, Eeva Kilpi on hyvin oivaltanut, elämä on arvaamatonta, voi vaikka huomenna aurinko paistaa;)
Siis olkaamme toivorikkaalla mielellä.

Koiran elämä on koiran elämä, liekö viestit hyviä siellä lenkkeillessä?

Nyt on tarttunut kyläily buumi Hurskaiseen, mutta oletpa tuota aika erakkona viestiesi mukaan elänytkin, että anna tilaa kyläilylle, se virkistää.
Johan sinulla kaikki paikat kunnossa onkin, kun koko kuluneen kesän pelkkiä urakoita itsellesi haalit.
Kyllä kahvi virkistää jos sitä kovin myöhään nauttii, nykyisin en tätä virkistys ainetta juo kuin aamulla, ennen oli kahviaika melkein jatkuvasti, nykyään ei mieli tee.
Unikaan ei tullut, jos pannuun kahvia jäi;)

Tänään luutien tai paremmin katuharjojen maalaukseen ja villa mekkoon pukemiseen, entiset menivät kaupaksi ja jouluksi pitää nekin pukea lämpimiin, jos vaikka ulkohommiin pääsevät.
Hyvän vastaanoton sai ne kokeilu kappaleet.
On se niin mykeröä tuo keli, että ei ilman valoja meinaa koko päivänä pärjätä, mutta onneksi on tuo sähkö millä sekin vaiva saadaan korjattua.
Hyvää viikon alkua, ja mielen virkistymistä, kovin kauan ei mustaa mieltä jaksa kantaa;)

Lumi tuli viime yönä. Sen verran, että maailma kirkastui. Vähän valoa kaamokseen.
Kauhulla odotan niitä aamuja, jolloin on lapioitava polku ihmisten ilmoille.

Marraskuuni masentavin tieto on, että ystäviemme kanssa suunniteltu illanvietto peruuntui lopullisesti. Useamman kerran on jouduttu siirtämään tapaamista, kun 3 meitä neljästä oli vuorotellen sairaalassa. Eräälle tuli keuhkokuume, joka ei tahtonut laantua ollenkaan. Lopulta sain viestin, että nyt alkaa olla voiton puolella: Hengissä ollaan! Seuraava tieto viikkoa myöhemmin: kuume voitti kuitenkin.. Oli äkkiä noussut ja sydän pettänyt.

Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tärkeämmiksi vanhat ystävät tulevat. Tapaamiset pitää järjestää viivyttelemättä, aina tilanteet voivat muuttua. Monelle lähtö voi kaikista sairauksista ja hoidoista huolimatta yllättää, kuten tässä tuttavani tapauksessa. Vaikeaa sairautta huolella hoidettu vuosikausia, ja sitten tulee sivulta sivallus, johon ei oltu valmistauduttu.

Katselen kotona ympärilleni. Jäävätkö tavarat paikalleen, onko pölyt pyyhitty, kaapit oordningissa, sillä koskaan ei tiedä . . .

Lumisadetta täälläkin ! nollassa muuten. Pimeetä piisaa ainakin omiksi tarpeiksi ja vaikka toisillekin jakaa.. jos nyt jollakin olisi pimeudestä puutetta.
Noinhan se menee; että ihmissuhteita pitäisi hoitaa ,eikä tapaamisia siirellä tulevaisuuteen. Toisaalta ne siirtyy "itsestään" kuten Makriina kertoi. Aina kaikelle ei voi mitään.
On se sellainen voimia antava , kun ystävien kanssa saa viettää aikaa ja muistella menneitä, nauttia samalla jotain hyvää.
Meilläkin on muutama pariskunta joiden kanssa on elämän pituinen ystävyys ja tapaillaan aina sopivan tilaisuuden tullen. Joskus aikaa menee kun ootellaan kaikkien olevan kunnossa. Matin sanoin :Elämä On !!
(Myös ihmisen parasta aikaa ))))
Kyllä tuo mobiilipankki on paljon helpompi käyttää, kuin tämä netissä olevan. Kun siihen oppiin-helposti- rahan siirot ja kaikki käy sillä tosi näppärästi. Sama E-lasku systeemi toimii siinäkin mutta ainahan sitä joskus tulee muitakin satunnaislaskuja. Viivakoodilla vielä näppärämpää.
Näille suvun opiskelija pojille saa usein olla rahaa siirtämässä- pieniä summia. Onhan sa samalla kuin ennakkoperintöä, kun avustaa opiskelijaa. Heidän tukiaan huononnetaan koko ajan.
Kun asunnot, sähköt, ruuat kaiken maksavat itse ilman omia tuloja, siinä on penni soikeena monesti.
Sepä siitä !! kaikelle kansalle hyvää ehtoota tasapuolisesti.

Kun on suuri ja vilkkaasti yhteyksiä pitävä suku, joskus ruuhkavuosina tuntui, ettei olisi aina jaksanut ja ehtinyt osallistua jokaiseen sisarusten perheiden juhlaan, kun matkaakin moneen osoitteeseen kertyi. Kesällä oli monasti lomien aikaan useitakin konfirmaatioita, ylioppilasjuhlia, häitä , oli pyöreitten vuosien juhlintaa , ristiäisiä ja tietysti myös suvun vanhinten hautajaisia. Näin jälkeenpäin tuntuu hyvältä, että ahkerasti käytiin, jaettiin juhlahetkiä, joita ei enää koskaan tule meidän sukupolvelle. Kahdeksan lapsenlapsen juhlia on nykyisin, jonain vuonna tulee ihan ruuhkaa, kun on kaksi kertaa kaksi serkusta samana vuonna syntyneitä . On suurta onnea saada olla läsnä jälkipolvien elämässä, yksi parhaista päätöksistäni oli jäädä jo 60-vuotiaana eläkkeelle , osittain lastenlasten takia, minua tarvittiin silloin ihan hoitoapuna ja tukena.

Suomessakin pitäisi sukujen pitää enemmän yhtä, liikaa korostetaan yksin pärjäämistä . Kaikilla ei tietenkään ole mummit ja vaarit lähellä. Meillä ensimmäinen lapsenlapsi aloitti korkeakouluopiskelut, onneksi voi käydä kotoaan käsin. On turvallista, jos kotoa kauas opiselupaikkakunnalle lähtevä nuori saa siellä suvun tukea, yksi siskoni ansaitsisi siitä emona olosta kunniamitalin. Hiljattain nuori mies häissään kiitteli tätinsä ravitsevia kotilounaita ja äidillisiä neuvoja, hänelle tyttöystävätkin ensin näytille vietiin.

Entisten työkaverieni kanssa tapaamme kuukausittain tietyssä pääkaupunkiseudun kahvilassa, ja välillä joku järjestää kulttuuririennon. Meitä on monta parikymmentä vuotta samassa työpaikassa olleita, siinä hioutui ja hitsautui monella tapaa, ystävyyksiä syntyi. Onhan meillä useimmilla myös ammatti-identiteetti, emme ole vain harmaata eläkeläismassaa. Aina laittaudun ja lataudun näihin tapaamisiin, vaikka joskus laiskottaakin lähteä bussilla, omalla autolla en pääkaupungin liikenteeseen uskalla. Muutama kollega on poistunut keskuudestamme , eräs ehti vain pari vuotta eläkepäivistään nauttia.

Makriinallako maa valkeana ? Me ihan rannikkolaiset emme uskalla siitä vielä uneksiakaan , ainakaan lumi ei pysy ennen tammikuuta. Minulla on vielä lumityöntekijä rinnalla, tosin mönkijän auralla se on muutaman vuoden helposti hoitunut silloin harvoin, kun lunta kunnolla tulee. Kahden viikon aurinkolataus auttaa pahimman pimeyden ohi, kuukauden päästä on jo talvipäivänseisaus ja sitten alkaa valo askelittain päästä voitolle.

Valoisaa mieltä marraskuuhun, led-valoilla puhkomaan pimeyttä !

Ennustelivat täksi viikoksi näille kulmille vuoden harmainta viikkoa. Näin se alku toteutui tänään. Lunta oli aamulla vain hivenen nurmikoilla. Sekin päivänmittaan lähti, on sen verran lämpimän puolella.

Se on hienoa että Hurskainenkin on päässyt kielenkantoja irroittelemaan. Olen saanut kirjoitusten perusteella käsityksen, että Hurskainen ruhmuaa uutterasti töiden kimpussa kaiken aikaa. Voihan sitä kyllä itsekseenkin puhua, mutta on se jotenkin vajavaista

Tein vähän huvittavankin havainnon: M-K näyttää seuranneen hyvin urheilupuolta ja varsin hyvin menestyksekkään huippu-urheilijan omaperäistä elämän filosoviaa.

Kyllä meilläkin oli menoja tukka suorana vielä kymmenvuotta sitten. Oli kauan sekin karvahattukerho, kokoontuminen lähes päivittäin. Sitten käynnit pikkihiljaa harvenivat ja hyvin monta poistui lopullisesti seurasta. Nyt käy säännöllisesti totuttuun tapaan vain yksi, 88 vuotias reipas mies. Hänellä ei ole jälkipolvea huomioitavana. Käyn hyvin harvoin häntä jututtamassa - en joka kuukusikaan.

Sehän se on, kun vanhenemisesta ja sen eriasteista ei ole kokemusta. Uuttahan se tuo mukanaan. Ei vanhenemista opi kirjoista, eikä paljon siitäkään mitä on nähnyt. Kaikki kivut ja muistin hiljalleen hiipumiset tarjoutuu itse koettavaksi. Juuri eilen sain tietoa ensimmäisestä asuinkunnastani hyvinkin tuntemastani pariskunnasta. Vaimo on kuollut ja mies on sairaalahoidossa. Joka kesä tapasin heidät ja aina kielenkantimia irroiteltiin. Niin ...ei joka kesä, tänä menneenä kesänähän en maakuntamatkoilla käynytkään.

Kylläpä tuota väsöhtää tiuhaan juhlimiseenkin. Jos...ja kun kaikissa käy, niin tulee joskus halu typistää käyntiä niin lyhyeksi kuin ilkeää. Siitä huolimatta, vaikka suku ei kovin laaja olekaan.
Pimeätä on, mutta taitaahan tähän tottuakin. Ei tunnu enää niin ankealta kuin eilen. Vai olisi sittenkin syynä levoton luonteeni - epä usko. Hyvää jatkoa teille!

Iltaa Pirttiin! Kahvia en tähän aikaan enään viitsi, joten kaakao nyt riittää iltajuomaksi. Ramoona tuolla laski miten pian loppujen lopuksi ollaan pimeyden pohjassa, josta vain on nousua.
Suuremmin en ole pimeästä kärsinyt, on tämäkin päivä antanut ilojaan, vaatehuollon parissa askarrellessa. Tavanomaista pyykkäystä, varpaankynsien leikkuun tein tänään oikein huolellisesti, ja muistelin kaiholla kosmetologiystävää, joka poistui tapaamisyhteisöstämme. Kesäheinän tuttujen kanssa en viime kesänä ollut livenä,
entisten naapureiden luona käväisin suven heleimpänä hetkenä kahvilla.

Tärkeinä koen minäkin nuo lapsuudesta saakkaa seuranneet ystäväni, lapsensakin halusivat tulla mukaan Facebook ryhmääni.
Vanha sotaveteraani sukulainen asuu lähistöllä, samoin poikani kummit Suvisaaristossa. Tulee harvakseltaan tavattua, milloin kaupassa, tai pistäydytään toisissamme kylässä juttusilla.

Viihdyn niin hyvin itsekseni, ettei kovin usein suvun lisäksi riitä energiaa koti vastaanottoon enään. Joulukuussa niitä on muutama kävijäperhe luonani, mutta kahvilatapaaminenkin säästää suuremmilta vaivannäöiltä.

Parvekkeella ilahduttaa ledkynttilät pimeässä, katselin äsken roskikseen mennessäni näkymää ulkopäin.

Pirteää pikkupakkasta odotellessa, heippa!

Ehtoota!
Saapas nähdä ennätänkö vielä tämän vuorokauden puolella hörppäsemään pirtin pannunpohjalta viimeiset kaffeet.
Asiaakin olisi olevinaan, mutta yritän Puskasuleimana sisään. Olen jo kahteen otteeseen pelaillut palapeliä todistaakseni etten ole robotti.
Kohdallani tämä touhu on mennyt niin hankalaksi, että kirjoittamisesta ei taida tulla mitään.
Joka tapauksessa ajatukseni ovat päivittäin teidän luonanne Kahvipirtissä, ja luen innokkaasti pirtin päiväkirjasta kuulumisianne.

Eipä muuta kuin hyvät yöt ja kauniit unet!

Huomenta edelleen nolla keliin ja harmauteen.
Taitaa vaikuttaa kaikkeen toimintaan tuo sateinen ja pimeä sää, eilen kerhossakin jotenkin pienikin ilmaus sai kipinöiviä vastauksia ja tuntui että mikään ei mieleisesti kohdilleen sattunut.
Voi olla että harmaa syksy vaatisi jo lomailua, no vajaa kuukausi pientä toimintaa ja sitten pidempi tauko.
Tuleehan sitä ennen useampikin joulu ruokailu, jospa ne omalla tavallaan virkistäisi.

Olette jutelleet ystävien tärkeydestä, helppo on ajatukseen yhtyä, vaikka aina vaan vähemmälle ne tapaamiset typistyy.
Ennen kaikki nimipäivät juhlittiin ja tapaamisia oli viikottain, nyt harvoin ja ei se minusta johdu, kaikilla sama fiilis, ei jaksa innostua.

Osasyynä on tämä Facebook mistä sini-sikku mainitsi, sen kautta yhteyksiä pidetään ja tapaamiset livenä jää.

Matti taitaa saada paljon anteeksi ja hyvä niin, mitäpä sitä vanhoja muistelemaan, on hän komeasti liidellyt ja Suomi nimeä nostatellut.
Kuolin ilmoituksista näkee, että ystävät poistuvat pikku hiljaa, vuoroa tässä odotellaan.

Noin sitä pitää myönteisesti tulevaa aikaa odottaa, tosiaan kuukauden päästä on pimeyden huippu saavutettu, kevään odotus voi alkaa.
Ramoona jaksaa iloa yllä pitää ja tuskin kovin vastahankaistakaan on, valoisa ihminen olet.
Minulla on harmittavan pieni suku ja heidänkään kanssa ei juuri mitään yhteyksiä, kai olemme saman rokotuksen saaneet, emme kaipaa toisiamme.

Kaikki on helppoa, kun taidot oppii, mutta näin vanhempana se on huomattavasti vaikeampaa omia tämä vauhdilla eteenpäin menevä tietotekniikka, puhun nyt itsestäni;)
Sitkeästi noita toimintoja opin kyllä minäkin ja jos muisti vielä mukaan tarttuu, eiköhän sitä pärjää.
Kaikki uusi on vaikeaa, mutta kun sisään ajaa, tuntuu luontevalta.

Makriinan tavoin minä myös katselen asuntoa sillä silmällä, että ei nyt ihan kamala sekasotku jälkeeni jäisi ja pyykit yritän perästä pestä, ettei likapyykki jälkeeni jäisi, aika hullua ajatella tuolla tavoin, kun ei sitä lähtöä voi tietää.
Ei sille mahda mitään, että tämmöisiä ajatuksia päässä pyörii, lähempänä kuitenkin, arvaamaton on elämän taival.

Niinpä Hurskaisen kanssa se kasikymppinen kaiketi tavoitetaan, enää kuukausi tällä kymmenellä.
Pakoon lähden, ei juhlimista.
Olen tuullut siihen aatokseen, että liian iso on asuntosi, eihän tuommoista ehdi edes joka päivä käyttämään, saati siivoamaan.
Ettei totuus unohtuisi, joku harmi joka päivälle;)

Mikä siellä Venlastiinan koneella oikein asustaa, että kirjoittaminen niin vaikeaksi muuttuu, koeta nyt vaan sinnitellä.

Nyt laulupäivä, toisiko se parannusta mielialaan, voisi vaikka näin käydä, sanotaanhan että nauru ja laulu on iloksi.
Tätäpä kokeilemaan , laulakaa te toisetkin omaksi iloksi.

Maa vitivalkoinen, ainakin 15 cm joka paikassa. Koko päivän on satanut, välillä niin tiuhaan, ettei eteensä nähnyt. Kävin nimittäin testaamassa kelin itse. Lisäksi tuuli lennätti päin kasvoja vaudilla lunta tuppupäin. Tosi haasteellinen sää ulkoilla. Huppua niskaan ja menoksi. - 3 as.
Olen myös törmäillyt tuohon palapeliin. Edellisen kerran monet kuviot teetti..lopulla tuli:et ole robotti. Vaikka olin kirjautunut tavalliseen tapaan. Voi hyvät hyssykät sentään.. vielä me olevinaan "siistisuiset immeiset" !!
Vielä olisi Kuopion teatteri retki :Viulun soittaja katolla. Siihen sisältyy myös jouluruokailu matkan varrella. Yleensä ne on hyvin kivoja retkiä . Onhan ihmiset ikäänkuin "vapaalla" vaikkei töissäkään enää olla. Semmoiseen tunnelmaan pitäisi pyrkiä, olisi vielä kotonakin hauskaa ajateltavaa. Tuo on vasta lähempänä joulukuun puolta väliä.
Muitakin juolujuhlia on tulossa, mutta paikanpäällä kuitenkin.

Tässä sitä taaperretaan lumessa kohti kesää. Ainahan se seuraava kesä on edessä päin jota kohti mennään. Sitä ei siirretä taaksepäin välillä kuten kelloja- me menemme eteen päin , kävi miten kävi !
Tässä lyhyt ilmoittautuminen. Ihanaista iltaa kaikille
Nyt muuten alkoi tuo suosittu sarja Kotiin takaisin ! Varmaan fanit ovat huomanneetkin sen. Vieläpä kivaan aikaa- keskellä päivää. Se on Heippa !

Aika paljonhan siellä Joensuuun puolessa onkin lunta Mk:n kertoman mukaan. Jonkun verran kiinnostaa Joensuun uutiset, asuinhan siellä 60 -luvun alkupuolella. Kävin P-K:n ammattikoululla oppiakin haeskelemassa ja jonkun aikaa olin töissäkin. Joensuukin on kasvanut hurjasti asukasmäärältään ja pinta-alaltaan kun kuntia on siihen liittynyt.

Täällä oli yön aikana jonkun verran lunta satanut. Päivän aikana sekin vähä sulahti vesilammikoiksi kaduille " vaaterin" mukaan. Sumuista on ollut, mutta antoi kuivin nahoin marketissa käydä.

Aika iso talohan tuntuu kirjoitusten mukaan Hurskaisella olevan. Vanhoilta kotiseuduillani tunsin muutaman talon, josta muu perhe oli häipynyt maailmalle ja toinen vanhemmista kuollut. He olivat ratkaisseet asumisen niin, että eristivät tyhjät huoneet ja jättivät vain välttämömän kyökin ja nukkumispaikan käyttöön. Näin he säästivät lämmityksessä ja siivoilussakin. Siitä en ole varma, lämmittivätkö he tyhjiä tiloja jonkun verran "ylläpidon" vuoksi. En tätä kerro siksi, että Hurskainen kaipaisi opastusta. Tottahan hän osaa tehdä niin kun on tarpeen.

Olen samaa mieltä kuin SkillaN kertoo, hitaampaa on oppiminen nyt kuin "ennenvanhaan." Onhan se tietysti opittavankin erilaista, mutta kyllä olen huomaavinani "taantuvat kykynikin."
Ennenkaikkea uuden oppimienen vaatii kertaamista kertaamisen jälkeen. Lukiessakin täytyy mielestään tärkeimmät muistettavat kohdat kirjoittaa paprulle - näin olen tehnyt. Kirjoitusvirheitänikin en heti huomaa. Aina niitä lähes joka viestiini jää. Kunpahan arvaamalla selvän mahdollisen lukija saa.

Päiväni on pikapuoliin lusittu. Ei nyt vielä, vaikka hyvissä ajoin pehkuun painunkin. Hei vaan!
Sama peli, testiin joudun!

Huomenta neljän pakkasasteen ja lumisen maiseman tuntuun.
Lunta ei vielä paljon, mutta huomenna sitä pitäisi tulla sitten reilusti, heräsin auran kolinaan, nekin innoissaan melkein olematonta lunta kasaan yrittävät.
Liukkaaksi saattaa tiet tulla, eilen illalla ikkunasta katsoin, kun auto sivu edellä ajoi ihan monia metrejä.
Nuorilla kova vauhti ja on niin kivaa kokeilla miten auton oikein saa kulkemaan, onneksi ei samalla vauhdilla tullut toiselta suunnalta.

Noita pikku murheiksi Hurskaisen kutsumia muurahaisia löytyy kerrostalojen pöytiinkin, ainakin alakerran huoneistoihin.
Pienihän se riesa on, mutta ei oikein mukava.
Minun talossa ei tiettävästi ole mitään ongelmia, tai en ainakaan tiedä, en rottiakaan ole nähnyt miesmuistiin, kai niitä kuitenkin jossain elää, eikös se olio ole se joka viimeiseksi maapallolle jää jos tuho tulee?
Ne eletyn elämän muistot seuraa ja kasvoilta alkaa aina paremmin näkymään, mutta omia ovat ja rehellisesti usein hankittuja, että älä ole milläsikään Hurskainen.

Olen saman jutun kuullut tuosta talon lämpimänä pitämisestä, yläkerran jätti tuttavaperhe lämmittämättä, kai siinä sähköä säästyi, ei ollut puhetta miten paljon.
Muistan aikoinaan mökillä kun pieni peruslämpö pidettiin niin asukkaiksi tuli hiiret, ehkä rotatkin ja siivo oli kamala, haju samaten, silloin vaihdoimme uudet keittiö kalusteet mökkiin.
Mökki jätettiin kylmilleen talveksi ja ongelma ohitettiin.
Ruokatavaroita ei mitään talveksi sinne jätetty, mutta söivät ja silppusivat kaiken mahdollisen.
Muistan miten sekarotuinen ihana koiramme kaivoi kiven alta vesi rotan pesän ja tappoi kaikki poikaset, julmaa, mutta tehokasta, en sen jälkeen sitä otusta nähnyt.
Kaiketi jossain oli, mutta ei edes koira ilmineerannut.
Yhden kyykäärmeen näin ja sekin oli epämiellyttävä kokemus.

Meidän yhdistys kävi katsomassa keväällä tuon Viulunsoittajan, minä olen sen niin monesti nähnyt, että en mukaan mennyt, hyvä esitys oli ollut.
Joulukuun neljäs päivä teatteri tässä meidän omassa teatterissa, on ostettu koko näytös, yhdistys maksaa osan lipuista, en siihenkään osallistu, olen kai rokotettu teatteria vastaan, kun ei jaksa innostaa.
Ehkä se parikymmenetä vuotta mieheni mukana olosta sai sen aikaan.
Toki kuulun edelleen teatterikerhoon ja voisin käydä edullisesti katsomassa joka esityksen, mutta nyt näin.
Kai jokaisella on se mitta, kun se täyttyy, ei kaipaa mitään muuta kuin lepoa ja rauhaa, alan olla kaikilta osin siinä vaiheessa;)
Kotiin takaisin seurasin aiemmin, nyt uusintoja en ole katsonut, vaikka monesti katson toistamiseenkin.

Herkut on sini-sirkulla, usein minä teen myös riisipuuroa ja jonkun marjakeiton kanssa syön, onhan niitä kulutettava pakkasesta marjoja pois.
Olen nyt pari kertaa keittänyt puolukkapuuroa ja sitä maidon kanssa nauttinut, ehkä vaihteeksi kaipaisi jo jotain muuta.
Jospa tämän huushollin emäntä jotain keksisi, muussasin muuten yhden keitetyn perunan jauheliha taikinaan ja olipa ihan hyvä lisä.
Mausteita tilasin suoraan tehtaalta ja nyt on varmaan lopuksi elämää, aion kyllä jakaa tyttärelle osan.

Koputan puuta, minulla tuo kirjautuminen on nyt sujunut hyvin, tietysti kun mainitsen muuttaa tapojaan.
Kirjoitus virheistä ynnämuu mainitsi, niistä emme perusta, kyllä sen verran aivot toimii, että tarkoitukset ymmärtää ja ainahan voi kysäistä;)
Nyt lumisateita ja talven tuloa odottamaan, en usko että vielä pysyväksi kuitenkaan jää.

Näin taitaa täällä mennä ennustajien mukaan: vuoden harmain viikko! Kyllä tämäkin päivä siiihen kuvaan mahtuu. Lunta kyllä tuli moneen otteeseen, mutta se ei maahan jäänyt, vedeksi sadekin väliin muuttui.

Asiareissulla renttasin jalkapatikassa. Samalla myös market tuli katastettua ja liikunnallinen osuuskin tehtyä. Aika väsyneeksi tunsin oloni tultuani kotiin. Taisi huononsorttinen ilmakin vaikuttaa.
Viesteistä näkyy, että SkillaN ja Hurskainen lähestyvät kasikymppiseksi tuloa. Minulla se vaihe on ohi. Pidin jästipäisesti kiinni siitä, että en kutsu ketään, enkä juhli vuotispäivääni. Onhan niitä tuttuja ja sukuakin, jotka kyselivät kun kutsuja ei alkanut tulla. Hyvin meni ohi toiveitteni mukaan. Ajattelin, että mitäpä onnittelun aihetta kasikymppiseksi tulleelle on, enemmän kuuluisi valitella:))

Sote- sotku taitaa vaan yhä sotkuisemmaksi tulla. Olen noita asiantuntijoiden lausuntoja lukenut. Ei hyvältä näytä, mutta en nyt sen enempää. Maailmalla tapahtuu... niin Mugabekin luopui pakon edestä vallastaan. Onhan hänellä ikää 93 v. Valta janottaa ja kun sitä saa, siitä ei haluaisi luopua millään järkisyylläkään.

Jotenkin unelias päiväni oli tänään. Tosin asiani asiani sain hoidettua ja kunnon päiväunet päälle. Ajatukseni tuntuu liikkuvan tahmeasti, joten paras pistää poikki. Heippa vaan!

Talvirenkaat on nyt autossa. Hyvin miellyttävä ajaa, pehmeä ja hiljainen on auto--ilman nastoja.
Vaihto maksoi alle 20 euroa. Kävin kaupassa ostin kaikenlaista hyvin halpaa on ruoka tänään, ostin myös kukan ruukulla (muovi) alle 2 euroa siinä kolme vartta kolme suurta kukkaa ja kolmetulossa korkeus n. 30cm tuoksuu hyvälle tämä suuri Lilja.

Nyt sataa ja vie lumen pois 10 cm länsi-ruotsi.

Maa jus ja just lumen peittämä, joten valkoinen on maa. Aamulla oli enemmän mutta vähiin kävi.
Puolenpäivän aikoihin kävin terkkarissa sain taas yhden piikin, kyllä ne pistot ovat nykyään sellaisia ettei niitä oikein huomaakkaan, ei tunnu missään, mutta käydä täytyy.
Seuraavaksi kävin isommassa marketissa vähän kauempana, oli lohta jonka fileerasivat samaan hintaan, no toki muutakin tarttui kärryyn kuitenkin vain jotain puuttuvaa.
Samassa kylässä on se Tokman sellainen iso tavaratalo, kuitenkin sieltä ostin 20 rullaa talouspaperia 8,85 € pakkaus. Pari pulloa Fairia ja iso pullo Omoa pyykinpesuun.
Samalla reissulla myötäjäispoikamme soitti ja ilmoitti tulevansa meille. kolmen aikaan, kun olin saanut tavarat sisään, tasan kolmelta, soi ovikello ja sieltähän tämä melkein kaksimetrinen poika tuli.
Ei siinä muuta, kahvit tiputuksen ja tarjoilu pöytään, parituntia kului rattoisasti, on se sellainen kaveri joka käy meillä aika usein, tulee suoraan pussilla Helsingistä opiskelupaikastaan.
Vähän myöhemmin me syötiin eilistä ja minä otin päälle pienet torkut.
Kohtahan se on taas mentävä oikeesti koisimaan, sitä ennen iltapillerit nieltävä.

Huomenta, nyt talvisen näköiseen maisemaan, lunta juuri sen verran, että maa peittyy ja autot pääsevät kokeilemaan talvirenkaiden pitoa.
Varmaan liukasta on, koska kolareitakin olen kuullut sattuneen, juuri kelin vuoksi.
Vähän hirvittää ajatus, että kestääkö mummo tuolla pystyssä.
Päivä valkenee, katuvalot juuri sammui, se sininen hämärä jäi.

Näkyy luuta lakaisseen, hyvä niin, ei ilkeyksiä pirtissä kaivata.
Ehkä jollakin on ollut huono päivä ja katsoi tänne viestittelyn sitä parantavan,

Tarjouksien perään tulee joskus lähdettyä ja aina sieltä mukaan muutakin lähtee, siinäpä ne varaston puutteet samalla kertaa.
Voi tarjouksia olen odottanut, mutta taitaa olla maailmalla voilla kysyntää, ei ylituotantoa synny, jokohan naapurimaahan meidän tuotteet hyväksytään?
Leipomiseen voita menee ja kalan paistamiseen, leivän päälle en sitä käytä, en muutakaan.

Turvallista oli juuri nyt renkaat vaihtaa, vaikka lumet vielä pois lähtisikin, on se niin arvaamaton tuo säätila, hyvin äkkiä liukkaus eteen tulee.
Halvan kukan olet löytänytkin "teretule"
amaryllis taitaa olla liljasi.

En aio minäkään juhlia tulevaa vuosikymmenen vaihtumista, matkoilla olen.
Kuukauden päästä tasan tämä kymmenen vaihto on., joulukin ensimmäistä kertaa pois kotoa, saa nähdä tuntuuko edes joululta?
Kyllä tuo vallasta luopuminen on toisille kova paikka, vaikka luulisi jo haluavan omaan rauhaansa.
Noinkin paljon ikää kertynyt, tokko ajatus enää päässä vaihtuu, mutta johtaa vaan pitäisi.
Meiltä parin vuoden perästä käräjäoikeus viedään Kuopion alaisuuteen, harmi, vaikka ei minua henkilökohtaisesti voi harmittaa, en ole oikeuslaitosta vielä koskaan tarvinnut, ehkä en tulevaisuudessakaan.

Kyllä Hurskainen kaikkeen varautuu, kuten nyt tänään alkavaan tuuleenkin ja myrskyyn, laukku täynnä kiviä;)
Eiköhän olisi parempi pysyä sisällä, ei sinne myrskyn silmään pakko ole mennä.
Kyllä vakuutus yhtiö silmälasit korvaa, ainakin minä ole korvauksen kahdesti saanut.
Mitä tarkoitusta varten vakuutukset otetaan, ellei juuri korvauksen saantiin vahingon satuttua.

Jospa alkaisi jotakin puuha kehittelemään, eilen pesin kaappeja sisäpuolelta, jäi vielä täksikin päiväksi hommia, en jaksanut keikkua tikkailla, kun niitä hyllyjä on korkeallakin.
Vähän kerrassaan ja aina onnellisena, kun joku homma on valmiiksi tullut.
Hitauteen on pakko tottua hätäisimmänkin;)
Oikein mukavaa päivää, jos myräkkää sattuu, olkaa sisällä.

Tänään tuli lunta ihan useita senttejä ja tuulikin puhalteili rivakasti. Sadetutkaa vilkaisin aamusta, näytti siltä että pikapuoliin pitää markettiin sonnustautua jos aikoo hyvän sään aikana ehtiä. Se meni suunnitelman mukaan: mennessä tuuli puhalteli vastaan, tullessa jo satoi, mutta selkäpuolelta tuuli myyvitteli menemään.
Nollan kieppeissä lämpö oli lumituiskun aikana, nyt sen verran lämmintä, että lumi jo sulaa. Huomenna lumet luultavasti häipyy. Vaihtelua on talven alku.

Länsimetro kiinnostaa sen verran, että pitänee joskus tehdä tutustumismatka. Siinähän sitä jo olisi matkailua, kun muutoin on tänä vuotena vähiin jäneet.

Hurskaisellahan on halvat konstit energiavajeen tyydyttämisksi, kun mutaman suolarakeen imeskely homman hoitaa. No, olenhan joskus kuullut, että janoveteenkin pitää ripauttaa suolaa sekaan. En kyllä ole noin tarkkaan energiasäätöjä tehnyt.

Näinhän käräjäoikeuksia aiotaan karsia, kuten Skillan kertoi. Olen ollut käräjillä pari kertaa. Oma asiani oli kauan sitten, kun vuokraisäntä esitti suuren vuokrankorotuksen. Kieltäydyin sitä maksamasta. Silloin oli olemassa vuokrasäännöstely. Muutamien vaiheiden jälkeen tulin haastetuksi käräjille. Voitin sen jutun. Toisen kerran olin todistajana tappojutussa. Satuin olemaan paikalla ja kuulusteluissa kerroin tietoni. En kyllä ollut ainoa, joka tiesi, mutta tyhmin kai haastettiin todistajaksi. Yhteen aikaan kävin myös melko usein kuuntelemassa oikeudenistuntoja.

Ikkunastani näkemäni on, että kadut ja jalkakäytävät ovat sulia, vain lumiraitoja vaaleampana näkyy. Eipä tässä meikäläisellä muuta, teille hyvää jatkoa! (ei hyväsynyt kirjautumista- poisti!)

Pirtin valot ne vaan loistavat marraskuun myteränä päivänä vuorokauden ympäri kuin majakka. Lunta kuitenkin enemmän kuin koristeeksi, tunnelmaksi asti.
Paikallinen lehti ennusti että alueemme säästyy pahimmalta myräkältä. Niin ehkä tekikin. Kuitenkin jatkuva sateen vitkettely on tehnyt tiet pöppyräisiksi.

Edelliset lumet oli vasta aurattu yöllä tällä kotitiellä. Kuuluu kai aurausluokituksessa häntä päähän.
Nyt meni lopullisesti överiksi noiden päiväunien kanssa. Kaksi tuntia pötkötin yhtä päätä. Kertoo vaan että unirytmiä pitäisi muuttaa. Hyvältä tuntuu kyllä tarpeeksi levänneenäkin.

Nyt telkkariruudun tekstipuolella lukee että sää notkahtaa plussan puolelle. On se lykättävä lumet pois ettei loskaa tarvi kolata.

Menin liikkeeseen ihmettelemään, miksi minun perusnokialaiseni pyytää kuvausyrityksessäni jotain muistikorttia.
Se pitää sinun ostaa. Neuvoivat paikankin johon se kortti sitten lykätään. Niin aina. Uskon että ensikuussa 20 vuotta automobiili on yritettävä käynnistää.

Hä hää. Ostin uuden akun takapenkin väliin. Vaihdan sen jos virta 6 vuotta vanhassa ei enää riittäisi. Toinen keino on jättää auto katokseen latautumaan verkkovirralla yöksi.
Ja mahotonta; huomen illalla se viikonvaihde aktiivisella väellä alkaa. Meikällä se menee sitä yhtä pötköä. Jaksellaan!

Huomenta, aurojen kolinasta ja niiden herätyksestä jo viideltä, kovin on intoa täynnä auramiehet, kun tuntuu että jyystävät asfaltinkin.
Ei tuota lunta nyt niin hirveästi edes tullut ja lupailivat että sulaa tuota pikaa, kaiketi aurojen piti päästä tehoaan kokeilemaan.
Toivoisi nyt myös hiekkaa hieman tiputeltavan, saattaa liukkaaksi mennä ennen sulamista, nollassa mittari.

Olisikohan parasta nukkua silloin kun uni maistaa, liian tarkat aika taulutukset saattavat vaikuttaa unen laatuun ja sitten väsymistä kokee nukkumisen jälkeenkin.
Kyllä se seitsemän tuntia yöunta pitäisi riittää, joillekin se päivä nokosten otto on sopivaa ja ehkä tarpeellistakin.
Voi olla, että Hurskaisen unen tarve on suurempi, joten ihan hyvillä mielin sitä unta kerää, onhan se tärkeää se hyvän olon tunne.
Niin loppuviikko taas käsillä, joulu lähestyy ja sitten sitä touhua ainakin joillakin riittää.
Neljän viikon päästä jo aatto, huhheijaa.

Eilen sen verran kyselytuntia seurasin, että keskustelua käytiin myös tuosta käräjäoikeus asiasta, kaupunkini edustaja Semi sitä peräsi, mutta aika juuri loppui ja jäi sikseen.
Noita Soten mukanaan tuomia juttuja alkaa myös ilmaantua, on terveyden hoito asiat hyvin sekaisin ja niissäkin siirtoja sinne ja tänne tehdään.
Leikkaukset uhkaa loppua paikkakunnaltani ja siitä on nyt myös tullut kismaa valtakunnan tasolla, pyyhkeitä on tullut siitä, kun ymmärrykseni mukaan leikkaukset olisi täällä siirretty yksityiseen terveystaloon.
En asiasta ole selvyyttä saanut, joten en sen enempää, mutta joku häikkä kuitenkin asiassa on.
Onhan se pitkä matka jos Kuopioon kaikki pienetkin haaverit joutuu viemään, tähän asti on Kuopiosta esimerkiksi kaihi leikkaukset käyty tekemässä.
Tottahan toki on käytävä ajelulla siinä metrossa, kun siellä lähimailla asustaa, täältä en ehkä tule lähteneeksi, vaikka voisi maailman kuvaa avartaakin;)

Olen melkoisesti ulkona niin metrosta kuin niiden asemista, puhumattakaan Emmasta.
Onhan siellä monia paikkoja missä en ole käynyt, voisi käydä jo nähtävyyksien kierroksesta, jos sinne pääkaupunki alueelle eksyisin.
Mikähän kun minulla ei mitään vetoa sinne tunnu, läpi ajaminen riittää, auton ikkunasta katseluun olen tyytynyt ja siihen se varmaan jääkin.
Minulla ei sukulaisia siellä ole, joten kylä reissutkin on pois mahdollisuudesta tulla käymään.
Aukkoja sivistyksessä on paljonkin, mutta näillä mennään ja tyytyväinen olen.

Katuvalot taas sammui, sen merkki. että päivään alkaa tunnit siirtyä, joten niin teen minäkin, vielä on ainakin kaksi kaappia siivousta vailla, roskiin sain aika paljon tavaraa ja hyllytilaa syntyi.
Miten sitä tuota tavaraa kertyykin, no tuttua on se, että talteen, jos hyvinkin tarvitsee.
Tuuli näkyy melko reippaasti puhaltavan, olisiko painoja kassiin laitettava, kun kaupalle lähtee, mukavaa päivää kaikille.

Huomentapäivää!
Se on sitten vesikeli.
Eilen oli melko talvisen näköinen sää, josta kirjoitin tilannekatsauksen,
Todennäköisesti olen tölvässyt you tuben pääpomoa, koska sen kanssa näyttää tulevan päivittäin yhteenottoja, jotka minä häviän. Kun se ei muuta keksi, se huitaisee taivaan tuuliin tekstini, vaikka kirjoitus ei pitkä olisikaan.

Eikä tässä muuta kuin parhaat mahdolliset jatkot Kahvipirtin porukalle!

Päivää päivää!

Kirjoitan muutaman lauseen minulle epätavalliseen aikaan. Möllötänhän kuitenkin Pirtissä.
Voihan olla hiton sumuinen ja tihkuinen aamupäivä. Pyörittelen tässä peukaloitani ja yritän ajatella mitä teen. Ei innosta market matkatkaan, kun ei ole leivän hätä.

Toimettomaksi taidan jäädä, päätoimisekseksi peukalonpyörittäjäksi ainakin vähäksi aikaa. Nyt kokeilen, jaksaa tämä aparaatti pitää kirjautumiseni, eikä läppäse sitä samalla hiiteen kun yritän lähettää. Näinhän on tarpeettoman usein viimeaikoina käynyt. Koetetaan pärjäillä...

Voi tätä pimeyttä! Jo näin aikaisin iltapäivällä on kuin yö. Eilen aamulla oli vielä maassa ja puissa lunta, illalla jo kaikki pois sulaneet ja tänäaamuna mittari näytti 7 astetta.
Päivä ja yö meinaavat mennä sekaisin tätä menoa. Pohjois-Suomessa ja kai idässä ja kaakossakin olla valoisampaa lumen ansiosta.
Nyt en ole vielä ulkoilemassa käynyt, pitääpä mennä pimeään kulkemaan, onhan onneksi nuo katuvalot.

No mutta hurskainen. Olisimpa minäkin tehnyt noin?

"Hä hää. Ostin uuden akun takapenkin väliin. Vaihdan sen jos virta 6 vuotta vanhassa ei enää riittäisi. Toinen keino on jättää auto katokseen latautumaan verkkovirralla yöksi."

Minäkin jo ostin uuden akun ja menin sitä hakemaan, mutta sieltä kehoitettiin, että ei sitä kannata autossa pitää, joten tule se sitten laitattamaan ja sehän tietenkin jäi, kuten jäi latauttaminenkin lapseni luona, joten auto simahti. Onneksi vävyni tuli aamulla ja antoi virtaa ja naureskeli, että sehän lähti, kuin peura valoista ja ajoin heille lataukseen, joka kesti 5 tuntia!!!

Onneksi otin kirjani mukaan ja lueskelin vain sitä, vaikka vävylleni olin jo sanonut, että paidat ei sility, jos et tule minua auttamaan. No, tyttäreni nukkui myös ja kun sitten heräsi lapsiaan hakemaan koulusta, niin naureskeli, että mitäs täällä on tehty, johon tietenkin sanoin, että samaa kuin sinäkin. Ei mummin aina tarvitse olla työntyngässä kiinni, jonka hän hyvin ymmärtää.

Nyt vain täytyy tarkkailla säätä ja varata se aika akun vaihtoon,koska liukaalla ja lumisateella en ajele. Siihen meni sekin eilinen myräkkä, kun lupailtiin 30 cm lunta ja täällä ei tullut hiventäkään.

ja entäs tämä hurskainen:
"Uskon että ensikuussa 20 vuotta automobiili on yritettävä käynnistää."

Minun Nissani täyttää jo 30-vuotta, joten ei mikään teini enää ja toivon, että se minun elinaikani kestääkin, koska en voi sitä myydä, sillä olen vain haltija, en siis omistaja.

Pari päivää sitten oli lumi työt, tänään on kesä ja eräs puskas kukkii?

Huomenta, märkää ja pimeää, yksi aste lämmintä, eipä houkuta oikein mikään.
On se tuo sää aikamoinen vaikuttaja mielialaan.
Pitäisi nyt keksiä jotakin piristävää, ainakin Kaijat juhlivat nimipäiväänsä, pitää muistaa onnittelut lähettää.
Viikon perästä on ensimmäisen adventin aatto ja silloin syttyy jouluvalot, noita pimeän valoja jo runsaasti onkin laitettu.
Katselin kalenteria ja joulukuuksi on kertynyt menoja liki joka päivälle, onkohan loppukirin aika?

Auto olisikin kai parin vuoden välein vaihdettava, näin sanoo he joilla on tietoa asiasta, taitaa siinä kaupassa parempi tuotto olla.
Lumet suli, ihan turhaan tuli maksettua aura miehille, hukka työn tekivät;)

Onhan niistä vävyistä apua, minua myös ajeluttaa paikasta toiseen, kun jonnekin pidempi matka on.
Eläkkeellä on vävykin, joten aikaa riittää minunkin avustamiseen.

Niinpä asuivat Hurskaisen mainitsemat henkilöt täällä ja Kahila jopa nuoruusajan kaveripiirissä liikkui.
Esan poika yritti jotakin touhua tehdä, mutta ei pelkkä isän maine nostanut, sinne etelään se leivän hankinta sitten siirtyi.
Esan vaimolla oli hattuliike.

Kaikki "hämärät" sieltä rapakon takaa pitää tänne tuoda, no eipä tuosta mitään haittaa, alennuksen sain kaupoistani ja sehän ei pahaa tee.
Kyllä noita uutisia tulee päivän mittaan paljon, usein kun telkkarin edessä istuu, tuntuu kuin joka tunnin päästä uutisia tulisi.

Lämmintä on Turun puollella, toivottavasti sen verran talvea tulisi edes jouluksi, että valkeana olisi maa joulu julistuksen aikaa, ei taida useinkaan näin ollut?

Minulle tuo telkkari on melkoinen seuralainen, aina sieltä jotakin tietoa päähänkin jää ja aika rattoisasti menee hyppien kanavalta toiselle.
Eipä nuo huolet 2020 enää minua haittaa, mistä Kristiina 23 mainitsit;)

Jokohan kirjautumis ongelmat on ohi Venlastiinalla ja ynnämuulla, kun komeasti oikea nikki näkyy?
Sumussa elämme varmaan koko maassa, ei päivä paista, ei kuu kumota, mutta toivossa, vielä ne esiin tulee molemmat.

Nyt tyypillisiin lauantai päivän hommiin, siinä se aika menee ja illan kohokohta on käsillä, saunaan viikon harmit unohtamaan.
Pirteätä mieltä yrittämään ja hymyä vaikka kyynelten läpi;)

Hämäräperjantai tarjosi iloisen yllätyksen, kun laadukkaan tiskikoneen sai 30 %:n alennuksella. Pakko oli juuri nyt ostaa, kun 13 vuotta palvellut sanoi sopimuksensa irti. Eivät taida nämä nykyiset digitaaliset hipaisutekniikkaiset lähes tietokoneet kestää kymmentäkään vuotta. Minäkin uskaltauduin vielä pyörällä käymään kirjastossa, kuraantui vaan mokoma, se oli jo puunattu talviteloille.

Minullakin on joulukuu aika täyteen buukattu, on monta konserttia, muutama jouluruokailu, joulumarkkinat , piparitakoot ja synttäreitäkin osuu joulukuulle. Meidän aatonaaton pikku sankaritar täyttää 11 vuotta, ja aina hänelle eri lahjat annetaan, kaverisynttärit eivät siihen aikaan onnistu. Tämä marraskuu on jo voiton puolella, täytyy vaan hämäränhysssyssä möllöttäen (hurskaisen ja ynnämuun ilmaisuja lainaten) sallia itselleen ylellistä laiskottelua , olla vaan , puuhailla pieniä mieluisia juttujaan. Olen järjestellyt valokuvatiedostojani, ladannut lomakuvia ja etsinyt sopivia joulukortteihin. Suunnittelen myös uutta valokuvakirjaa, Ifolorilla teetän edullisesti ja helposti. Siinä aika kuluu mukavasti. Paljon tulee kuunneltua musiikkia tässä tietsikalla, kirjoiteltua sähköpostia, ankea sää unohtuu.
Jokos Kaisan kaljamissa ollaan, onneksi etelärannikolla ei ole liukastumisvaaraa, kun 7-8 plusastetta pitää sateet vetenä ja maan sulana. Katriinalle vien kauppareissulla kukkakimpun.

Viikkosiivoukset tein jo eilen, otin uunin, lieden alusen ja sivut tehokäsittelyyn samalla kun putsasin tiskipöydän alakaapin uuden tiskikoneen asennusta varten. En tee koko huushollin suursiivousta kerralla, vaan pilkon osiin, niin on kevyempi . Tosin usein käy, että kun yhden paikan puunaa, vieressä alkaa näyttää nuhruiselta. Kauppareissulla ajateltiin syödä lounaaksi muurikkamuikkuja marketin pihalla , ja taidankin pestä saunan ennen illan saunomista.Harmi, ettei saa lauteita ulos aurinkoon tähän aikaan. Löylyveteen ripautan hieman koivuntuoksua pullosta, ei passaa sotkea saunaa koivuvastalla ennen joulua.

Voikaa hyvin !

Talvi kävi kurkistamassa. Lähti pois. Oli liian lämmintä.
Jouluksi menee Etelään. Luultavasti.

lauantai päivää eletään. Syksyn kujeet; lumet tulee vedet menee päivä paistaa räntää sataa Tuuli puskee, .. siinähän niitä elememttejä alkuun jo onkin. Näillähän näkyy pärjäävän jo pitkälle.

Ramoonalla on paljon kivempia hommia... minun taas pitäisi pitkään "työlistalla" ollutta sukkalaatikkoa alkaa penkomaan. Joka ikiseen "kissanristiäiseen" nuoriso tuo uusia sukkia isälleen- aina muutamat kerralla. Ne vaan viskataan sukkalaatikkoon entisten lisäksi. Uusia on niin päljon että vaikka satavuotiaaksi eläisi ,uudet sukat riitäisi, ja vielä jäisikin. Olen ajatellut käydä laatikon läpi, ja heittää pois kaikki vähänkin "epämääräiset "yksilöt. Mitä,, siisti sisätyö. eipähän vaan saa alkaneeksi hommaa.... no, varmaan joskus sekin on vuorossa.
Tänään on leipomispäivä. Pullaa rullattu sarviksi, osassa on luumutäyte ja osassa omene marmelaadi täyte. Voin jättää maistiaisia pirttiin päiväkahville. meillä ne hyvin tekivät kauppansa. juuri tuli viimeinen pelti uunista ulos........
Tässäpä tämän hämäräpäivän tähän astiset kiireisimmät kuulumiset,, nähdään taas !

hurskaiselle:
"Katleija vois tietää tähän keinon kun yotube musiikkia soittaessani se kuvavideo-osuus on ruudulla kaventunut puoleen."

Tokko osaan ongelmassasi auttaa, mutta vieppä hiiren nuoli videokuvan alareunan oikeaan nurkkaan ja klikkaa sitä oikeapuoleista kokonäytön merkkiä.
(kokonäytöstä pääsee pois klikkaamalla esc näppäintä)

Se oli taas juhlapäiväni, löylypäivä. Vähän aikaa sitten tulin niistä "juhlistani." Ihanhan siellä tuli sellainen yleväolo.

Hurskainen arvuuttelee, että onkohan minulla oikein kulkuneuvona MB. Ei puhettakaan! En ole selaista edes kurkotellut autovanhuksenakaan. Fiat on, kymmenes vuosi menossa. Ei se erikoisempi laatumerkki ole, mutta kulkuneuvoksihan se onkin tullut hankittua. Sen homman se on hoitanut, laakista ovat katsastukset menneet. Ainoa korjaus on ollut jarruhihna irtosi liimauksestaan. Harmi sekin, mutta eihän se paljon ole, ainahan tuppaa jotakin tulemaan.

Tänään oli valoisampi päivä. Jopa aurinkokin vilahteli. Lumet ovat häipyneet tarkkaan, kasatkin.
Enpä tässä pitemmälle jaarittele, kunhan ilmoittautumiseni uurastin. Taidan jatkaa saunajuhlia ja ottaa yhden napanterin maiskuteltavaksi. Jatkelen tuota tuonnempana!(en tänään)

Sunnuntaiaamua, maa valkoinen, mutta mittarissa nolla, eipä taida tämäkään valkeus kestää.
Katuvalossa näkee lumisateen, muuten sininen hämärä jatkuu.

Saunan nautinnot vielä muistissa minulla myös ja uni maistui hyvin, ihme aamu, ei tuntunut tavanomaista selän kipua, taitaa ihme parantuminen tapahtua;)
En ole koskaan ollut naapurin autosta kateellinen, hyvä auto oli se, joka ei tielle jättänyt, olihan niitä meillä useita merkkejä, hyviä kaikki, vaikka uutena vasta viimeinen ostettiin.
Yksi oli ylitse muiden siinä oli niin hyvät istuimet, olikohan se Talbot Horisont, en noista merkeistä osaa tietää, ajo ominaisuuksista en tiedä.

Taitaa tuon ennustuksen mukaan jäädä 2020 näkemättä Hurskainen;)
Onhan se hyvä jos tuon kaksivuotisen vielä jaksaisit, saisit velattoman paperit, vaikka eipä karhukirjettä perään tule.

Pullaa paistoin minä myös ja eka kerran ilman hiivaa, no eihän se leivinjauheelle mihinkään kohonnut, tiukka jänttiä, mutta kyllä se syötyä tulee.
Nyt seuraavalla kauppareissulla mukaan lähtee kuivahiiva, jo kolme hiivaa olen hihnalle jättänyt, huolimaton olen.
Jos käyttökelpoisia sukkia löydät meri-kukka, vie ne ja liiat diakonissa keräyksiin.
Meillä täällä paikallinen keräys käynnissä ja sinne aion omia suhtkoht siistejä vaatteita viedä.
Käsityö kerhostakin sinne osan tuotteitamme viemme.

Niinhän se talvi ruukkaa temppuilla, mutta tuskin etelään menee, kyllä me talvestamme sen verran haluamme itse nauttia;)
Uskotaan ja toivotaan, että talven näemme, eihän Suomi ole mikään Suomi ilman talvea;)

Tuo saunan pesu ja lauteiden ulos vienti oli mieleinen aikoinaan mökillä ja entäs se tuoksuvan, puhtaan saunan löylyt, ei taida enää niitä tuoksuja tavoittaa.
Kohtalotoveri siellä Ramoonan kotinurkilla, onnea vaan 11- vuotiaalle, kyllä ne syntymäpäivät jotenkin hankalat on noin lähellä joulua.
Kaikilla joulukiireet ja vaikka kahvitella tahtoisi, ei raaski ihmisiä kiusata kesken joulukiireiden, minä sitten joulun jälkeen tarjoan kahvit lähisuvulle ja ystäville.
Pitäisi minun myös noiden kuvien kanssa opetella koneella toimimaan, voisi vaikka lahjaksi sellaisen kirjan teettää.
Hidas olen oppimaan ja aikaa se veisi, jostakin muusta nykyisestä hommasta olisi se aika pois, siis aika ei riitä, vaikka päivät pitkät itselleni vaan elän.
Liukkaudesta en tiedä, eiköhän se sohjoa ole tuskin ainakaan vielä liukkautta, mutta jos pakastaa, sitten voi olla.

Mukava on ikkunasta katsella räntäsadetta, niin taitavat tehdä toisetkin, kun liikettä ei näköpiirissä, ei edes oravat seikkaile;)
Satakoon, hyvä on kotona olla ja vaikka laiskotellen päivä viettää.
Taitaa melko laajalla olla tämä pilvisyys, Katleijan maisemiin jopa aurinkoa näytettiin, näin tänään, voikaa hyvin ja iloitkaa sunnuntai päivästä;)

Musta perjantai jatkuu koko viikonvaihteen yli. Niinpä vaeltelin suuressa kauppakeskuksessa kolme tuntia nuuskien ideoita joululahjoiksi. Hirveän vaikeaa joka vuosi.
Lähtökohtana on, että rahaa ei saa kulua kuin kohtuudella. Se karsii alennusmyynneissäkin mielihaluja, sillä prosenttien jälkeenkin hinnat voivat olla liikaa kukkarolleni.
Aikaisemmin saatoin ostaa lapenlapsille pyjamat joka joulu. Niitä oikein odotettiin, vaikka olikin pehmeä paketti.
Nyt saavat hoitaa yökamppeensa omin avuin. Ja nyt on puolisot kaksinkertaistamassa lahjojen vastaanottajia, sillä kun porukka viettää yhdessä joulun, niin tasapuolisuuden nimissä on kaikkia muistettava. Mielelläni muistankin, jos keksin vain, miten!

Mutta pitäähän elämässä olla haasteita. Ajan kanssa niistä selvitään. Kuukauden kuluttua viimeistään asia on ratkennut.

Oletko innokas neuloja, Makriina ? Villasukat ja lapaset eivät paljoa tule maksamaan, ja niitä saa myyjäisistäkin edullisesti. Tytöille voi neuloa pitkiä, kirjoneuleisia polvisukkia ja säärystimiä. Meillä alkaa kuitenkin olla se tilanne, että kun mummoja on useita, villasukkia on kertynyt yli tarpeen, eikä nykyisissä lämpimissä asunnoissa niitä tarvita.Vaatelahjoja en uskalla nuorisolle edes ostaa, en tiedä tarkkaa kokoa enkä varsinkaan makua. Elämyslahjoja meidän suvussa harrastetaan paljon , nuorille elokuvalippuja, aikuisille teatteriin . Itse olen tyttöjä vienyt balettiin, lähtenyt itse seuraksi, mutta kovin halpaa huvia se ei ole.

Meillä teinit pitävät tuoksuvista lahjoista, tietenkin vakoilen äideiltään merkin. Ueheilevat pojatkin tuoksuvat miehekkään hyvälle, suihkugeeli ja deodorantti kauniissa lahjapakkauksessa odottaa tänä jouluna kahta poikaa, merkkinä Tommy Hilfiger. Harrastuksiin liittyvät lahjat ovat mieluisia, partiolaisille korkealaatuinen suomalainen retkipuukko tai termosmuki. Hevosharrastajille heppalehden vuosikerta tai vaikka yksi lehti, myös hevosaiheinen kirja on haluttu. Ostin isoja tosi laadukkaita, upeanvärisiä kylpypyyhkeitä, opiskelijatyttö ja lukiolaistyttö saavat nyt sellaiset.

On minullakin päänvaivaa lahja-asioissa, kun lastenlapsia on 8, iältään 10-19. Meitä on vielä kaksi ideoimassa ja rahoittamassa, mielelläni näen vaivaa ilahduttaakseni, on niin kiva seurata sitä pakettien availuakin. Ainakin toinen perhe viettää jouluaaton kanssamme, joulupöytään laitan kystä kyllä vuosikymmenten rutiinilla. En pidä tätä hössötyksenä, vaan mieluisena mahdollisuutena rakkaitteni hemmotteluun, toistaisksi intoa ja kuntoa on riittänyt.

on helpottanut jouluaikaa antaessaan aina vain pienen rahalahjan jokaiselle viidelle lapsenlapselle, entiset lahja-ajat ovat ohi nyt kun nuorin lapsenlapsi ohitti 10 vuotta.
Pienen lahjani annan suoraan jokaisen omalle pankkitilille. Rahalahjaan liitän aina toivotusten lisäksi pyynnön, että lahjan saaja ostaisi itselleen jotain, mitä tarvitsee, mistä iloitsee, mistä pitää, koska itse hän sen nykytilanteensa parhaiten tietää.
Yritän tällä tavalla estää turhain tavarain kasaantumista kaappeihin, sillä lahjaksi saamaani hyväntahtoista lahjaa minun ainakin on tosi vaikea heittää pois, vaikka en voisi sitä käyttää!
Vaikka tapaamme usein, niin tavarat ovat sivuosassa keskusteluissamme, harvoin niistä puhumme.
Olen myös antanut kiellon tuoda tänne mitään tavaraa, pois saa jotain viedä.
Yksi lapsenlapsista lauloi 12-vuotiaana Tierna-poikain kaikki roolit, hän kuului silloin pieneen 4-hengen ryhmään, joka esitti niitä juhlissa, ja kaikki osat olivat siinä tulleet tutuiksi.
Myöskin pianoesityksiä on joulujuhlassamme ollut.
Ja ruoka on perinteistä jouluun kuuluvaa, painotukset tietenkin ajan mukana muuttuvat.
Yhdessä pöydässä istuminen on ihana hetki, se tuo lapsuuden ajan mieleen minullekin.
Joulukukkia haen itse ja usein saan niitä myöskin lahjaksi.
Hyvää sunnuntain jatkoa!

Pilvipoutaa on nyt ja lämpötila ihan tasapainossa, eli 0-astetta.
Mukavaa on, kun lumisateet ei vielä ole tulleet, toivottavasti ei kovin runsaina tulekaan!

Eilen iltasella olin hienolla puolikuu-kävelyllä. aivan kuin postikorttimaisema.
Kelpasi siinä lenkkeillä, ei ollut liukkautta, ei mitään negatiivistä , harviaista talvisäätä.

No, nyt on tullut kerrottua säästä, taas huomaa, kuinka tärkeä asia se on, varsinkin maaseudulla asuville.
Pihakuusen hakureissu on taas pian ajankohtainen. Kannattaisi sen kyllä mitä pikimmin hakea, ennenkuin tulee liukkautta. Moni on siinäkin jäseniänsä loukannut!

Joululahjoja en minäkään, Ramonan tapaan enää osaa ostaa nuorille, no, ehkä pyjama olisi eräs sellainen, joka voisi olla mieleinen.

Entistä varemmin mielestäni kaupat ovat laittaneet jouluvalot ja onhan se aivan hyvä, hienosti
ne valaisee tätä pimeyttä!

Hyvää sunnuntain jatkoa!

Iltapäivä kahvin aika on😊!
Auringon kajo loistaa ikkunaan tässä työpöydän äärellä. Nyt se onkin niin matalalla, ettei enää paista suoraan silmiin.
Kahvia aikaistamaan teki mieleni, ruokailtuani hiljattain.
Kaikenlaista puuhastelua täytetyistä lahjakasseista nimikointiin, on liittynyt omiinkin valmisteluihini, mieluista puuhaa kaikkiaan, vaikka en jouluriimejä nimikortteihin saanutkaan aikaan.
Väsymys ruuan jälkeen jo hillitsi, joten kahvitauon☕️ ihanuus tuli taas 🍒todettua ☕️🗝


Auringon viime säteiden myötä,... 😍, terkkuja kaikille !

Lunta ja räntää sataa rytkytteli melkein koko päivän. Taitaa sulahtaa lumet pois ennen aamua. Sen nämä ilma teki, että tuli tupapäivä. Eipä siitä suurta harmia tullut, voihan väliin ottaa letkeämminkin.
Rukan kisoissa - tv:n välityksellä - hupeni muutamia tunteja. En nyt koko päivän ohjelmaa seurannut. Tietysti mäkikisan katsoin. Olenhan minäkin mäessä hyppinyt. Onhan siitä aikaa lähes 70 vuotta. Sellaisia yli kymmen metrin leiskauksia minäkin sain aikaan. Rukalla tuli muutamia yli 140 m hyppyjä.

Jouluvarustelusta ja lahjoista olette kirjoitelleet. Mikäpäs siinä kun on perinteet ikääkuin velvoittamassa. Minun nuoruuteni kotioloissa ei juuri kovin paljon jouluakaan juhlistettu. Ehkä ne paremmat housut valittiin päälle ja saattoi känttyäkin olla paremmin pöydässä. Varsinaisia lahjajakelua en muista tapahtuneen. Eipä noita osannut odotellakaan. Tuskinpa sen takia mitään vahinkoa tapahtui, vaikka vaatimattomasti pyhät menivät.

Täällä on nuorempi sukupolvi pikkujouluja kyhännyt. Olemmehan niissä jutustelemassa käyneet. Lahjajärjestelyjäkin on ollut. Tavoitteena on ollut, että lahjan arvo on alle 10€. Kukin tuo yhden lahjan ja ne sitten jaetaan. Aivan pienimmille on vähän erikeen "räätälöity". Minusta se hyvin passaa, vähentäähän se huomattavasti pressaantumista ja myös turhan arvokkaan rojun kerääntymistä nurkissa pyörimään.

Eipä muuta kuin hyvää jatkoa teille kaikille myös tulevaan arkeen!

Kovin on nuo naisihmiset joulusta ja lahjoista puhuneet, kyllähän tuota joulua aina meilläkin on jotenkin vietetty. Muistan kun kotikyläni asunnossa elettiin sota-aikaa ja varmaan sitäkin ennen sitä joulua on vietetty joulukuusi kotona aina oli, lahjoja ei tainut silloin paljon saada ehkä jotain vaatteita. Sen muistan jouluksi kasvatettiin sika joka teurastettiin aina ennen joulua.
Kaksi joulua olen ollut poissa kotoa, kun olin armeejassa, ei päässyt lomalle, olisi pitänyt olla naimisissa. mukavaa sielläkin oli jouduin myös olemaan joulupukkina kapiaisille.
Myöhemmin jouduin kerran olemaan sairaalassa joulun. onhan noita jouluja jo kertynyt hirveä määrä ja kohta se taas tulee.
Meillä pojat aina käyneet aattona tai viimeistään joulupäivänä, varmaan taaskin käyvät ja heidän lapsensa mukana. ennen lahjat jaettiin meillä, mutta nykyisin vain nuoremmille joko rahaa tai jotain pientä.
Eilen oli valkoinen maa, mutta iltaakohti häipyi lumi, tänään sama juttu aamulla oli taas maa valkoinen, nyt taas musta.
Eiköhän sitä lunta vielä tänäkin talvena tule en ainakaan muista yhtää lumetonta talvea olleen.
Pimiää on joten ehkä sellainen pien kerros lunta olisi sopiva.
Taas näyttää etten ole kirjautunut, vaikka varmaan olin.

Siinä kun Kansanradio oli päättynyt, erikoinen tekemätön homma alkoi ahistaa. Ne nuohoojan turvatelineet pitäisi hakea pois katolta.
Kyllähän siellä sadeasussa, paljon villaista alla, saattoi touhuta. Tietysti ne olivat lionneet sateissa painaviksi.
Älytöntä hommaa helpotti räystäälle peltiseppien asentama lumieste. Köydellä saattoi laskea tellingin ja pukit sen esteen varaan.
Sattui kovapohjaiset kengät jalkaan. Se piipun ohittaminen niillä oli pahin koskaan kun katto oli rännästä märkä.

On siihen saatava alumiinista tai rosterista pysyvä teline. Liian vaarallista. Vaikka siihen lumiesteeseen pysähtyiskin, sitä liukua ei ehkä pumppu kestäis. Tai horjahtais talon taakse melko varmaan hengenlähtöön. Ei sieltä kukaan osais etsiä.

Voi että hyvältä tuntui laskeutua Äiti Maan kamaralle aladobi-tutisevilla jaloilla. Hain vielä linnuille aamuksi kauraa aitasta, metallipytystä.
Hiiri poloinen oli mennyt lossaan. Jo 14:s tänä syksynä. Päivä oli pulkassa.

Huomenta, uusi viikko uudet kujeet, näin voi hyvin olla, säätila vaan ei muuttumista osaa aloittaa, nollan tietämillä on mittari juuttunut.
Eilen satoi räntää lähes koko päivän ja niinpä tänään tai jo yöllä aurojen ryminään heräsin.
Sohjoa on ja kai se vaikeuttaa liikkumista jalan kuin autollakin.

Marraskuu lopuillaan ja alkaa se monelle rasittava joulukuu, itse tykkään joulun ajasta.
Makriina pohti lahjojen ostoa ja sen vaikeutta, kun ajoissa suunnittelun ja etsimisen aloittaa, voi osua oikeisiin ja saajaa tyydyttäviin lahjoihin.
Olen ostanut neljään perheeseen seinälautasen 100- vuotis vuoden muistoksi ja sitten kirjekuoren perheen yhteisiin ostoihin laitan pienen summan, saavat itse päättä itsekukin mikä on tarpeen.
Yöasuja olen ostanut jo muutamat, heille joille on vaikea muuta antaa ja kiva kuitenkin on tämä pois jätettäväksi sovittu päätös taas rikkoa;)
Ramoonan tapaan yritän miettiä myös sellaista, mikä ei tavara määrää kartuta, mutta hyvän mielen aikaan saa.
Tokihan voisin neuloa jokaiselle jotakin, mutta luulen mitan jo olevan täyden niillä tarpeilla.

Miia sanoit, että saatuja lahjoja ei voi pois laittaa, niin se on ja siksi kai sitä tavaraa vaan aina meinaa lisää karttua.
Meillä on ystävien kanssa tullut tavaksi juhlijoita muistaa jollakin hoitoja antavalla lahjakortilla ja se on mukava tapa.
Hyöty on iso, kun vaikka hierojan käsiin patistavat;)

Neeassa totesit noista jouluvaloista ja kaupan joulun aikaisemmin aloittamisesta, on siinä hyvät puolensa, suunnittelua pystyy kauemmin tekemään.
Itse en kyllä kaupassa viihdy, syynä se väsyminen, kävellä pitkiä käytäviä etsien milloin mitäkin, tuotteita hyllyillä vaihtavat kovin usein, mikä varmaan on heille tarpeellista.

Joulukortit olen jo tehnyt, nyt se ikävämpi asia osotteiden kirjoitus, sekin vaan on tehtävä.
Kaikki tuollainenkin väsymyksen aikaan saa, sini-sirkku saman totesi.

Ei se joulu kovin rikas sota aikana, ei heti sen jälkeen ollut meilläkään, mutta aina kuitenkin erottui muusta arkisesta elämästä.
Ainahan äiti yritti ruokaa enemmän pöytään saada ja joulukuusen isä hankki, koristeina kynttilät jaloissaan ja suomenlippu nauha, muutama karamelli kauniissa kääreessään.
Muistan kun kynttilät eivät pystyssä pysyneet ja steariini valuin oksille ja lattialle, kai se tulipalon vaarakin oli aika suuri.
Vaatimatonta, kuten ynnämuu myös sanoi, mutta joulu joka tapauksessa.

Puolikas sika se meillekin hankittiin ja siitä sitten kinkku ja muut jouluksi tarvittavat aikaan saatiin.
Alatoopiakin äiti teki ja oli se hyvää, lipeäkalasta en tykännyt.
Ehkä juhlaksi vielä teki joulun se, kun myöhemmin kaikki lapset perheineen samaan ruoka pöytään istuttiin.
Sitten jo vähän reilumpaa muutenkin, elettiin jo 50 luvun loppua.

Aikamoista seikkailua tuo Hurskaisen elämä, eikö nyt nuorempaa naapuria olisi pyytää tuohon katolla kiipeilyyn.
Minulle lähetettiin kysely kaavake, miten pärjään omatoimisesti ja nyt torstaina tulee henkilö omin silmin toteamaan kuntoni, kaupungin ikäihmisille tehtävä toimenpide.
Varmaan siellä sinunkin kotipaikassani on näitä apuja tarjottavana Hurskainen?
En vielä apua tarvitse, mutta hyvä on saada tietoa tulevaisuuden eteen.

Käsityökerho tänään, kuudet sukat aikuisille olen viikon aikana neulonut, sen muotoinen keräys nyt käynnissä meiltä syöpäsairaalaan.
Lankoja on saatu lahjoituksina runsaasti ja niistä saadaan jonkinmoinen paketti sukkia jalkoja lämmittämään.
Nyt taitaa merkit loppua, on pakko lopettaa, vaikka asiaa olis vaikka miten;)
Jaksetaan nyt tätä räntäsade aikaa, kyllä se talvi tulee, sitä mieltä oli Latekin;)

Ehtoota ! Kyllä tuttua on tuo joulukeräyksiin erilaisten siistien tavaroiden vienti. Punaisen ristin, lähetystyön, ja kirpputorilla oleviin erilaisiin keräyksiin laitan joka vuosi hyviä kestäviä vaatteita. Ja kadun kulmissa oleviin joulupatoihin lähtee aina ylimääräiset vaatteet. Jos niistä olisi jollekin apua niin hyvä on.
Joskus laitoin Paksun, pienellä käytöllä olleen kelsiturkin venäjän sortavalan erääseen sairaalaan. perille viejä toi suuret kiitokset--eräs sairaanhoitaja oli sen heti napannut itselleen. Ja oli iki-kiitollinen. Aikaa siitä on- olin silloin vielä työelämässä.

Nyt on menossa sellainen kausi että sukkien ja lapasten lisäksi olen neulonut kolmet mustat sormikkaat. Minun tuntemat nuoret ( 20-30 välillä ) pitävät kyllä hyvin mielellään villa asusteita. On pipot ja paksut kaulaliinat moninkertaisina kaulassa on villasukkaa ja lapasta käsissä ja hanskoistakin pitävät. Onhan ne lämpimät, ja mikä ihana muoti. Kauniin värisiä säärystimiä on pitänyt tytölle tehdä koreista villalangoista. Neiti, työssä käyvä, 21v ja kyllä mummon villaiset asusteet kelpaa. Pojatkin käydessään kysyvät: sattuisko niitä lapasia olemaan ?? Näkyvät Tampereellakin kelpaavan opin ahjossa.
Joten eikun vaan sormille liikettä ja aina telkkua katsoessa puikot kyllä saavat liikettä.

Muistan minäkin nuo sodan jälkeen olevat joulut. Ero on kuin yöllä ja päivällä nykyiseen kaikenkattavaan hyvinvointiin verrattuna. Eipähän sitä paremmasta tiennytkään. Mutta silti se joulun odotus ja se tunnelma siinä oli jotain suurta ja juhlallista, sitä tunnetta ei koskaan saa takasin. Nyt pienet lapset laskee päiviä jouluun että silloin minä saan paljon lahjoja, kaikenlaista mitä olen toivonut ja halunnut. Ikäänkuin ei muuta joulua olisikaan- vain lahjat !
Meillä vanhemmilla on taas se "muu joulu" tärkeintä. Ne läheiset ja ystävät ja heidän kanssa vietetty yhteinen aika. Sitäpä jäädään oottelemaan. !! Vielä sitä ennen on monta tehtävää edessä....

Näin ne lumet häipyivät, tänään ei ollut edes merkiksikään missään näkyvissä. Lämmintäkin oli lähes 5 C. Pilvisenä kuitenkin pysyi, vain vilaus auringosta ehti näkyä.

Tulipa tänään käveltyäkin ihan riittävästi. Asiareissuja aina ilmaantuu ja kun ei sadellut en kiusannut autoani. Siinähän meni hiljalleen tossua toisen eteen siirrellen ihan useita kilometrejä. Se oli korvaus eilisestä, silloin pysyttelin sisällä.

Minulta joulunpyhät ja niihin valmistautuminen menee hienosti sanottuna "matalalla profiililla."
Sellaisina on pysyneet kohdallani aina. Työelämän aikoina suurin anti oli useampi lepopäivä. Niin...ne sodan jälkeiset ajat, kyllä sen niukkuuden ja tiukkuuden tunsin minäkin, vaikka ikäni oli vajaa kymmenen. Siihen sattui vielä sekin, että isäni terveys horjahteli sotareissun jälkeen.
Hankalinta oli vielä 40-luvun loppu. Selvittiinhän niistäkin...oppihan kunnioittamaan ruokaa, oli se sitten mitä tahansa. Enpä nyt enää kovin usein edes muistele niitä aikoja, se on turhaa.

Tuli minullekin sellainen" ikäkutsu", taisi olla jo 75v täytettyäni. Kutsun muoto oli siihen malliin, että " jos tuntuu tarpeelliselta" vaikka keskustella. Jäipähän käymättä. Olen kyllä terveyskeskuksessa ja labrassa pyörähdellyt asian vuoksikin. Syöpäkontrolli on vähintäin kerran vuodessa - nyt ei ole moneen vuoteen aiheuttanut ongelmia. Pumppu eli sydäntukimus on ollut parin vuoden välein jo monta kertaa. Ei siinäkään ihmeempiä, jotain pientä rahinaa, mutta ei sen takia toimia, eikä rajoituksia elämänmenoon. Joten kyllä varmaan ovat saaneet tietoa, missä vaiheessa on menoni. Toistaiseksi entiseen malliin koetan taivaltaa:)) Hyvää jatkoa illalle ja aamuun!( ropottitesti siitä tuli!)

Huomenta, samanlaisena jatkuvaan säähän mikä on jo viikon ainakin ollut ja muutosta ei vaan tapahdu.
Kaksi astetta lämmön puolella ja lumet melkein hävinneet, turhasta työstä on auramiehille maksettu.

Hurskainen kertoi miten apua voi saada vaikka veroilmoitusten täyttöön, minä en sitä apua tarvitse, valmiit paperit tulee ja sen mukaan mennään, muutaman kympin olen takaisin useimmin saanut, aika iso onkin prosenttini millä verottavat.
Minä Telian asiakas olen ja en vaihdosta innostu, kyllähän tarjouksia tulee, voisi saada edullisimmin, mutta en tykkää niistä muutoksista, vähän kehnoja kokemuksia on.
Torstai aamuna saan minäkin arvioitsijan tätä eloani tenttaamaan, tuskin mikään kuitenkaan muuttuu, itse haluan vielä olla oma määrääjäni.

Eilen yli kaksikymmentä pakettia käärimme joulukuusen alle, mistä ne lähtee tarvitseville.
Kolmas kassi jo tänä syksynä avustusten keräyksiin.
Aloitin eilen pitkiä kirjovartisia sukkia myyjäisiä varten, parit ajattelin tehdä, kun ne on nyt niin pop nuorison keskuudessa.
Jospa rupeaisi laajemmin tuo lapas ja sukka buumi leviämään, kun katselee paljas jalkaisia nuoria, pelkät tennarit jaloissa, voi hyvin kuvitella mitä ikä tuokaan tullessaan.
Sotavalaan on täältäkin lähtenyt tavaraa ja mukana olleena tarpeen todeksi huomasin.

Ei ole noita terveyskeskuksen penkkejä ole tullut paljonkaan kulutettua, ihana asia, sillä se ei ole ainakaan kaikin omasta itsestään lähtöisin, vaan on saanut elää sellaisten onnen tähtien alla, että ei ole tarvinnut paljon lääkäreihin turvautua.
Viisitoista vuotiaana olin silmäsairaalassa, antoivatko sellaisen lääkityksen, että tänne asti olen ilman sairaalassa oloa säilynyt.
Kyllä se silloin pakolliseksi seuranta tulee, kun joku vaiva ilmenee ja pitää sanoa, että onneksi näin on.
Lääkäri on tilattu ja jotakin vaivaakin on, saapa nähdä mikä siitä sitten seuraa.
Eipähän tässä suurempia toiveita ole, kun vaan saisi tässäkin kunnossa olla, varmaan monen toive tällä iällä.
Joulu menee varmaan ihan hyvin, vaikka ei suurempia haasteita laitakaan, nyt ainakin pyhiä paljon, ehtii sitä tavalla jos toisella joulun tuntuun päästä.
Eihän siitä mihinkään pääse, kun joka puolen joulua toitotellaan.

Tänään laulamaan ja sitten puikot kilisemään loppu päiväksi, näyttäsi aivan kuin kirkastuisi tuo ilma, jospa se vaikka tyyliä vaihtaisi;)
Mukavaa päivää itse kullekin toivotan.

Sellainen hämärä päivähän tämä oli. Kuivavana sain sentään marketissa käydä. Siis normaali myöhäissyksyn päivä.

Olin minulle harvinaisen pitkän pätkän yhtä soittoa tässä läppäriäni rääkkäämässä. Pari tuntia lueskelin ja selailin tauotta. Enpä tiedä, viisastuinko mitään. Eihän lukeminenkaan pahasta ole.
Minulla on taloyhtiön yhteisliittymä, se tulee perusnopeudella jokaiseen asuntoon, käyttipä tai ei. Aika helppo vastata nettiliittymän tyrkyttäjille, että ei teiltä taida halvemmalla saada. Kyllähän tämäkin firma sitkeästi tyrkyttää lisänopeuksia, suorituskykyä liittymään. Tietysti eri maksusta. Minulle riittää hyvin tämä perusjuttu.

Kiinnitin huomiota SkillaNin kirjoittamaan mietteesen ..."itse haluan vielä olla oma määrääjäni." Sellainen taitaa olla minukin tyylini. Vieläpä nuorempana ärhäkkäästikin, että menin väliin" yliampujaksikin". Kyllähän ne kokemukset ja iän karttuminen muuttikin ajatustapojani jonkin verran. Monista jutuista ja erilaisilta ihmisiltä aina murun kerrallaan oppii ajattelemaan ja harkitsemaan, ettei turhaan ja tuloksetta "hakkaa päätään seinään." Tai ainakin harvemmin. Säilyyhän niitä vanhoja lunteenpiirteitä matkassa mukana ja mielestäni hyvä niinkin. Sitähän en tiedä, että kuinka härkäpäiseksi ehdin tulla jos kunnolla dementikoksi ehdin. Turhaapa sellaistakaan on miettiä:) Taisin saada ylläkirjoittamaani vaikutteita siitä, kun tein tuon laajan lukukatsaukseni .

Nyt tuli aika puraista vähän iltapalasta ja siitä pikkuhiljaa viivytellen pehkuihin. Heippa!

Sateinen päivä tästäkin tuli ei aivan aamusta, mutta loppupäivän kuitenkin. Sateita lupaavat jatkossakin. ihan tulviakin voi tänne etelään tulla.
Minä kun olen noissa yhteiskunnallisissa luottamushommissa ollut, usein oli otettava lusikka kauniiseen käteen ja tyytyä vain jonkinlaiseen kompromissiin. Joskus täytyi kuitenin omakin mielipide sanoa, se ei useinkaan saanut kaikkien kannatusta, mutta itselle jäi hyvä mieli.
Onhan minulla hyviä muistoja omistakin esityksistä, jotka tulivat hyväksytyksi.
Näissä kotioloissa on vähän sama tilanne ei täälläkään voi mikään diktaattori olla. Hyvin kuitenikin olemme pärjäilleet, pitkä taipale tätä yhteistä elämää. Maaliskuussa tuli 60 vuotta täyteen. Kun 1952 tavattiin ensikerran, siitä se pikkuhiljaa kehittyi. vuonna1957 muutimme yhteen kun tuomari oli kysynyt tahdotko.
Sisähommia jonkinverran harrastanut, marketit jääneet väliin, en usko huomenakaan mihinkään meneväni.
Pimeetä on ja vain pimeemäksi menee, ellei lunta tule niin vasta 21 joulukuun jälkeen alkaa päivä pidetä.
Jouluna vähän valoisampaa, niin silloin palaa kaikki jouluvalotkin.

Sama tulos taas kuin ynnämuullakin.

Muutama viikko vain tätä hämärää, - niin päivä on taas jo kukonaskelta pitempi!
Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu.

Isäni ja enoni muistan ajaneen aina yhdessä koulun johtokunnan ja valtuuston kokouksiin,
minusta oli ikävää kun isän piti aina olla poissa, joko töissä tai jossain kokouksissa.
Polkupyörillä ajoivat, heittivät jalan ylitse takakautta, eri tavalla kuin me tytöt.

Lapsuudenaikaisia asioita voi nykyisin päästää tietoisuuteensa toisin kuin ruuhkavuosina.
.
.

Tänään oli tehokas päivä kotitöiden kanssa, aamulla kävin vain pienellä pyörälenkillä
ja sitten sain paljon valmista aikaan, tyytyväinen olen nyt.

Hyvää illanjatkoa! Mia.

Oli vähän talvea, sitten tuli kesä.

Huomenta, niin voi taas sanoa talvi tuli, mutta nollaa näyttää mittari, ehkä ei iltapäivällä talvesta tietoakaan.
Näyttävät ennustelevan, että joulun aikaan sitten lumessa kahlataan.
On se hyvä, että aina on riittänyt innokkaita ja vastuun tuntevia ihmisiä, on asioita monella tapaa eteenpäin viety, tämän ikäpolven aikana.
Sodasta on selvitty, suuri määrä kansaa sijoitettu, sotavelat (suuret) maksettu ja nyt elämä melkoisen hyvässä jamassa, tässä armaassa kotimaassa.
Ainahan ongelmia ilmenee, mutta verrattuna osaan maapallon väestön oloista, meillä kaikki hyvin.
Hyvällä tahdolla ja kakun oikein jakamalla ne puutteet korjattaisiin, mitä nyt on.

Ehkä elämä on nöyryyttänyt minun luonnetta myös, mutta itsenäisyys tavoittelu on kyllä edelleen pinnalla ja voisihan sitä vaikka itsepäisyydeksi nimetä, tai vaikkapa väärän laisesta ylpeydestä myös syyttää.
Pärjättävä vaan on, ei luonnettaan kaiketi voi koskaan kokonaan muuksi saada, perisyntinä seuraa.
Nopea on minunkin koneeni, tuo valokaapeliko sen sellaiseksi teki.

Uskoni näihin miehiin laitan, kirjoittelun jatkumisista, naisilla kaiketi alkaa ne joulu kiireet.
Tavaksi on minulle tullut tämä aamun viestittely, kai se joskus loppuu, mutta eipä sitä nyt surra, viestiä vaan laittamaan niin naiset kuin miehetkin;)
Niin se on, hyvistä päätöksistä huolimatta, jää tavaroita niille kuulumattomille paikoille ja etsimistä riittää.
Toivottavasti Hurskainen asiasi siellä silmäklinikalla hyvin hoituu, sanotaanhan, että silmäkulta viimeiseksi.

Pitkä on yhteinen taival Laten ja Venlastiinan taival, meillekin viime pyhänä 71 vuotta olisi täyttynyt.
Muistan yleislakon aikoihin kihloihin mentiin ja saman vuoden lopulla sitten yhteinen taival aloitettiin.
Nuoria oltiin, meripoika tuli ja hurmasi, ja osa syyllinen kohtaamisellemme oli sota, joka mieheni toi näihin maisemiin.
Noita lautakunta paikkoja olen minä myös jokusen kokenut ja yrittihän sitä päätöksiin vaikuttaa, mutta eihän yhden ääni niissäkään suurta muutosta aikaan saa, niin kuin Latekin totesi enemmistö äänin valinnat hyväksyttiin.
Toivoisi innokkaita päättäjiä löytyvän ja laajemman kansan osa pääsisi vaikuttamaan hyviin päätöksiin.

Nyt sivusta voi seurata ja arvostellakin miten asioita hoidetaan ja onhan se joskus pään pyörityksen aihe.
Sitä ainakin sellainen mieli on, että ennen asiat paremmin hoidettiin joiltakin osin.
Joskus tuntuu, että aivan pieniä asioita paisutellaan ja niistä tehdään tärkeitä ja oikeat asiat sitten menee, miten menee.

Tänään kerhopäivä itsenäisyys päivän merkeissä, vähän juhlavammat puitteet ja ohjelmakin arvokkaampaa.
Räntää sataa, ei kyllä houkuta lähteä sateen sekaan, mutta uskollisuus lauluryhmään osallistumisesta velvoittaa.
Eihän suomalaista voi lumi ei pakkanen estää, joten tuonne vaan ulkoilmaan, yrittäkää myös toiset samaa tyyliä;)

Suunnilleen samanlaisina nämä päivien ilmat jatkuvat: hämärää päivälläkin ja sade roikkuu ilmassa ja myös ripauttelee. Alkaa jo yksitoikkoiselta tuntumaan.

Ajelin Porttipuistossa ja totesin samalla, että tämä hämärä keli ja ennenkaikkea ikä taitaa vaikuttaa ajelemiseen. Kyllä sen itse vaistoaa, että kaikki ei suju kuin ennen. Ei kuitenkaan vaaratilannetta tullut, mutta kömpelyyttä kyllä. Se nyt oli sellainen kamojen katselumatka ja pientä vaihtelua asumiskaverilleni, jonka kanssa on oltu tutustumisvaiheessa vuodesta v.-57 alkaen ja pari vuotta myöhemmin säännöllisesti. Siinäpä sitä aikaa on opetellessa mennyt ja jatkuu.

Taisi SkillaNilta lipsahtaa vuosiluku (71vuotta) pikkasen pitkäksi. Sori, että takerrun, mutta saanpahan näyttää, että viestikirjoitus on luettu.

Kun kuulin uutisista, että Finlandia - kirjallisuuspalkinto on jaettu, hain netistä lisätietoa. Aikamoinen kritiikki tuli yleisökeskusteluissa. Palkinnon saajan lause puheessa - lukekaa juntit ruotsia - tuntui erikoisesti ärsyttäneen. Enpä sen enempää, koska minulla ei ole tietoja palkitusta teoksesta. Ehkä siihen tulee myöhemmin tutustuttua ja tulee muutakin tietoa.

Olisi vielä pientä näpräämistä, sanotaanko "puhdetyötä", joten täytyy vaihtaa hommaani. Heippa!

Ei tuoksu kahvi.
missä pirtin väki on?
Huomenta kuitenkin.

Myöhäishuomenet, kun aamulla yritin kirjoitustani tekemään, ilmoitettiin, että tyhjä koko palsta, ajattelinkin, että nyt merkki siitä, lopettakaa höpinät;)
Onhan tuo mieleen tullut, josko jo olisi aika laittaa pirtin ovi säppiin?

Mukavalta kuitenkin tuntui, kun joku ehti huomioimaan tyhjän pirtin;)
Sattui silmääni ketju, jossa kovasti moitittiin pirttiä ja emäntääkin, ehkä aihetta onkin, ei sitä kaikkia voi miellyttää.
Esittivät omaa paikkaa mihin pirtti pitäisi laittaa, ettei palstan tilaa veisi, kuitenkin vain yhden ketjun verran häiriötä aiheutamme, suvaitkaa ihmiset.

Katselin itsekin oudoksuen tuota 71, mutta en sitten kuitenkaan tarkemmin ajatellut, kyllä se kymmenellä yli meni;)
Mitäpä sitä paria vaihtamaan, kun tavat on tutut ja aika yhdessä hyvin sujuu, sanotaanhan niinkin, että ei vaihtaen parane, onnea vaan jatkossa yhdessä tulevaan aikaa ynnämuu .
Jostain anteeksi pyynti kehotuksesta minä myös havainnon tein tuon voitto kirjan tekijän suhteen, en ole mitään sen paremmin lukenut,
Ehkä niitä nimittelyjä silloin tällöin tulee sieltä kulttuurin tekijöiltäkin.

Ymmärsinkö oikein Hurskainen, sinulla kävi vieras, jonka läsnäolo säryt sinulta vei?
Jos näin oli kutsu toki useimmin tämän laatuinen vieras luoksesi.
Kyllä ne mittaukset on silmälääkärin tehtävä, kun leikkaus on ollut, ehkä ammatti takaa tarkkuuden .
Silmä kulta viimeksi, on niitä vahinkoja sattunut myös silmäsairauksien kanssa, tosissaan on hoitoihin suhtauduttava.

Minulla kävi haastattelija ja totesi kaikki hyvin olevan, samaa mieltä minä myös.
Sää on kehno, kuinkas muuten, taitaa ihan vetenä tuo sade tulla.
Viimeinen päivä marraskuuta jo hyvässä vauhdissa ja alkaa ne jouluun liittyvät puuhat.
Vävy toi eilen kuusen ja siihen alan lamppuja asettelemaan, parvekkeella sitä adventin alusta alan polttelemaan ja kyntteliköt ikkunoilla antavat sen perinteisen tunnelman.
Nyt tämä omassa" liemessä" kiehuva emäntä lopettaa ja jatkaa täällä oikeassa elämässä elämistä, voikaa hyvin !

Päevee,märkee semmosta.

Oisko kellään vanahoo verkkoo,minä taijan haleta;))

Taloyhtiö tarjos puurojuhlan ja tietysti sitä ahneuksissaa söi ihtesä ähkyy;)

Kyllä nyt on tuo ilima ihan mahotonta..
Onneks ei tarvii lähtee minnekkää.

Ei pistetä pirttiä ainakaan vielä kiinni.
Suur kiitos Skillanille että olet jaksanut pirttiä vetää.

näkyillään...

"Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo..." Isossa padassa keitetty riisipuuro onkin maittavaa ja jos täysmaitoon keittää, hyvin täyttävää. Mihin mahaan sitä on väskynäsoppineen joskus aattoillan aterian jälkkäriksikin tarjottu ! Minua hymyilytti kaupassa käydessäni viime viikolla, kun huononäköinen vanha pappa tiiraili hyllyjä ja kyseli, missä on makaryynit. Miksei tosiaan ole makaryyni, kun on riisi-, manna- ja kauraryyni !

Finlandia-palkittu kirja on aiheeltaan hyvin kunnianhimoinen, mutta en usko sen tyylin ja varsinkaan huumorin minuun purevan. Vähemmistökieli tuskin saa lisäsympatioita haukkumasanoilla, anteeksipyynnön Hurme kuittasi toivomalla kulttuuriministerille kaksi kokoa isomman pipon joululahjaksi. Ruotsin kielen asema on jo perustuslain suojaamana erittäin vahva, turhaa tuollainen kärjistys.

Nyt on ihan kaksi prinssiä vierailulla Helsingin Slush-tapahtumassa, kotoisasti sanoen Ruotsin Taneli ja Englannin Viljami, sympaattisia nuoria miehiä ja perheenisiä molemmat. Helsingin neljäsluokkalaisilla on tänään kaupungin järjestämä hieno itsenäisyysjuhla, ja espoolaisetkin koululaiset saavat omansa. Upeita sinivalkoisia juhlavalaistuksia nähdään, esimerkiksi Olavinlinna , Saanatunturi ja Finladiatalo, koteihinkin valotaidetta rohkaistaan järjestämään. Olemme säästäneet rakennusaikaisen tehokkaan työmaavalaisimen, suunnataan se tontin aidan takana metsän puolella kasvaviin vanhoihin mäntyihin, sammalseinäinen kallio taustanaan. Vettä sataa ja tihkuttaa täälläkin vuorotellen, ei tule valkeaa maata varmaan edes suuren juhlapäivän kunniaksi.

Huomenna herätäänkin jo joulukuuhun!

Kohta saadaan marraskuu pakettiin ja siirretään historiaan. Päälimäisenä jäi mieleen pimeys, päivien hämäryys, vesi-ja lumisateet, sohjot, rapaiset tiet ja kadut.
Etelä-suomessa taitaa olla mustat maat, täällä itäsuomessa lunta aika paljon ja lisää sataa koko ajan. Lisäksi sopivasti väliin vesisadetta, että paikat on sulat ja rapaiset ja jopa liukkauttakin löytyy- ainakin auran jäljistä !
Oikein varustautuneena ei se ulkoilua estä. Sen verran että veri suonissa kiertää.
Lukuisia kertoja on ollut tuo Finlandia voittaja, Hurme esillä. Toistellut sanomisensa ja oudon anteeksipyyntönsä. Adventtirauhaa toivotellen ja pari numeroa isompaa pipoa Sampo Terholle toivoi pukin tuovan.
Kohtahan se alkaa tuo riisipuuron syönti. Hyväähän se onkin joskus syötynä.

Monesti olen minäkin joutunut kaupassa avustamaan kun joku papparainen etsii hyllyjen välistä jotain tiettyä "makaryyniä". Kerran eräs mies antoi hyvin pienen lapun nenäni eteen ja sanoi: voisinko selventää mitä siinä lukee, kun emäntä kirjoitti kauppalapun ja hän ei tiedä mitä ne on... Yhdessä me sitten yritettiin selvitellä mitä heille tarvitsisi....... En tiedä menikö ihan oikein ??? Kuitenkin pappa tykkäsi että hyvä kun tuommoisia kauppa-enkeleitä on vielä olemassa !
Toisaalta saa välillä isoissa marketeissa etsiä itsekkin milloin mitäkin.
Mutta ei hätää, nythän on "älykärryt" tulossa markkinoille. Niissä on navigaattorit jotka ohjaa..... mutta, mutta, pitää tosin ensin osata käyttää niitä.
Ulkolaisille opiskelijoille ja suomalaisillekin ,ne ovat varmaan ihan hyvät. Nuorille joilla tuo älylaitteiden näppäily on hallussa ja jokapäiväistä !

Taitaa venyä ja vanua pituutta tähän ,pitää välillä kokeilla vieläkö posti ottaa tämän jakoon , kirjautuneena vai joudunko taas liikennettä sun muita autoja laskeskelemaan todistaakseni etten ole robotti vaan M. K

Iltapäivää!

Samaa iltaahan täällä on ollut koko päivän. Pilvistä hämärää ja tihkusadetta on tihuutellut. M-K:lle paikallisilmoitus lumitilanteesta. Lunta ei ole täällä missään, ei edes aikaisemmissa kasoissa. Nekin ovat tarkkaan sulahtaneet.

Olihan se aika puhallus Finldia kirjallisuuspalkinnon saneen puhe. Se oli brutaali hyökkäys. Puheen loppuosassakin tuli ymmärtämättömille tärkeää sanottavaa:" Opetelkaa ruotsia, juntit." Sitä ennen oli ruotsalaisuuden ylistys ainoana sivistyksen tuojana. Apinoiksi nimittelyäkin tuli ja kohde kävi selväksi. Täällähän pyörii keskusteluissa eräs, joka toistaa yhtenään "apinavirttään." Hän on esittäytynyt jo kauan sitten Ruotsiin muuttaneeksi suomalaiseksi. Onkohan Hurmemainen "ruotsalaisuus" tarttunut? Mitä apina- vertailuihin tulee, ymmärrän hyvin sen , jos sitä käyttää evoluutioterian yhteydessä liittyviin pohdintoihin.
Tässä yhteydessä Hurme hurmaantui omaan ääneensä ja meni hukkateille röpelikköön. Eihän tuo nyt maailmaa entisestään mullistava tapaus liene. Ja saattaahan ko. kirjassa asiaakin olla. En kuitenkaan osta, mutta jos kirjastosta löytyy, voin ainakin selailla.

Tänään tapahtui vahinko. Mikroaaltouuni lopetti työsuhteensa. Kyllä se päivittäiset aamupuurot keitti, teki ruokien lämmityset ja osittain myös koko valmistuksenkin. Kyllä se nöyrästi toimi ohjeitten mukaan 29 vuotta. Tänään kävin katselemassa "uutta palvelijaa." Tarjouksesta saa kolmellakympillä, ei paha. Aika hankala olisi ollut kantamalla retuuttaa kotia.
Huomenna täytyy käynnistää kulkuneuvoni.

Hyvää hämärän illan jatkoa teille, nyt ryhdyn murkinalle. Saa nähdä, rekisterissä olen...

Hammaslääkärissä käynti oli tänään. Nyt on kaikki kunnossa . Muistuu mieleen, kun tyttöni noin 8 vuoden ikäinen silloin, tuli hammaslääkäristä ja huusi kohta ovella :" Ei reikiä"! , vielä oli saanut hammaslääkäriltä jonkun pienen lahjan, jota tuli heiluttaen.

Onhan se suun ja hampaiden terveys tärkeää. Moni tulehdus voi sieltä lähteä, jollei niistä huolehdi. Perusteellinen puhdistus aamuin illoin saa hymyn säteilemään!

Pienen iltakävelyn tein, lauhaa ja kosteaa on nyt ilma, siitä hyvä, ettei ole liukkautta.
Pirtistä tuli hyvä kahvin tuoksu ja tässäpä nyt istun ja juon kahvia, sekä hedelmäkakkua,
kuka lienee leiponut?
Hienoa, tätä voi näin syödä, eikä hampaitakaan tarvi sen jälkeen pestä!!

Leppoisaa iltaa!

Ei tässä mitään kiireitä ole ollut koko päivänä, ruuanlaittokin sujui nopeasti, oli osin eilistä ja kaikenlaisia lisukkeita, jotka olivat nekin nopeasti valmistettu. Kehut sain aikaansaannoksistani,
no ruuan jälkeen otin pienet torkut. Kahvit maistuivat nokosten jälkeen hyvältä, senjälkeen suoritin vielä vähän kotiaskareita, mielihommani on tiskaus käsin, ei meillä nykyään muuta tiskikonetta olekkaan kuin minä.
Sateinen päivä ja olisikohan aste lämmintä ja pimeys täydellinen ei pisaraakaan lunta.
Aamulla kun herätään saattaa taas olla vähän valoisampaa. Tuskin silti vieläkään talvi, saatikka pysyvä lumikaan tulee.
Aamulla saatetaan herätä joulukuun aamuun, no sen tietää ken herää. Tässä jo paljon kirjoituksia niin ajattelin tähän minäkin puumerkkini laittaa.
minähän se

viestiä tajunnut, ettei hampaita tarvi pestä hedelmäkäkun & kahvin jälkeen!
Vasta sitten tämä Kahvipiryin virtuaalisuus kirkastui: on todella helpompaa kuin livessä.
Hyvä oivallus!

Huomenta ja nyt siihen joulukuuhun mikä joidenkin maailman mullistaa, ehkä minunkin;)
Maa on ohuen lumikerroksen alla, mutta mittari - nollaa näyttää, ei oikein lupaavalta näytä talven tulo, mutta kauankos se ilma muutosta hakee, huomenna saattaa jo hanget korkeat olla.
Ei kai nyt kumminkaan.

Noin se on, tämä niitä pirtin erikoisuuksia, kaikkea voi syödä ja juoda, ei liho, ei krapulakaan iske, hampaitakaan ei tarvitse pirtin syömisten vuoksi pestä;)

Leppoisia nämä eläkeläisten päivät usein ovat, jos ei kolota ja masu on täynnä, maailman murheet ei mieltä masenna, niin hyvähän meidän on olla.
Usein tiskaan minäkin, kun koneeseen olisi aina kerättävä täysi lasti ja eihän yhden ihmisen astioiden kulutus suuria ole.

Olen poimintoja kuullut tuon kirjan ja kirjailijan tiimoilta ja ei kovin mairittelevia ole, mutta palkinnon kuitenkin sai.

Minun haastattelija hoitaja sanoi, tai merkkasi papereihinsa, että ei tarvitse yhteyden ottoa hänen puoleltaan, jos tarvitsen itse soittelen.
Hyvä kuitenkin tietää mistä sitä apua löytyy, kun se tilanne eteen tulee, kohdallani on kaikki palvelut saatu ja lisää mitä tarvitsen osaan etsiä.
Tuo hedelmäkakku mitä Neeasa maisteli, olisi ihan kiva jouluksi tehdä, kestää kauan hyvänä.

Kauan olet onnistunut mikrosi kanssa yhteistyötä saanut tehdä ynnämuu, kun nykyään nuo sähköiset vehkeet aika lyhyen ajan palvelevat.
Eikös apinoista joidenkin uskomusten mukaan olla kehitytty, sama koskee ruotsalaisia apinoita myös, ollaan vaan ylpeitä suomalaisia apinoita, vaikka junttejakin;)

Ensi tiistaina eka joulupuuro lauluryhmän kanssa ja sitten loppuviikko jouluruokailujen kanssa, eipä taida kotona tarvita ruokaa laittaa.
Adventti rauhaa soisi kaikille tulevan pipon kanssa tai ilman;)
Huomenna sytytän jouluvalot, eilen taistelin kuusen kynttilöiden kanssa, oksilla ovat, tosin heiveröisen näköisinä, painavat ohuita oksia liikaa.
Aatto juhlista jaloin ja näin toteutan oman joulun odotusten teon.

Katsoin tai satuin näkemään Olavinlinnan valaistuksen, hieno oli ja varmaan Ramoonan piha valojen kanssa maiseman koristaa, muutenkin luulen melko satumaiseman sinne sinun laittavan, olethan niin kätevä kaikkea kaunista aikaan saamaan.
Perinteitä varmaan teilläkin kaikista juhlista, mitä vuoden mittaan juhlitaan.

Muoriseni, jaksamisesta ei ole kyse, tulee vaan joskus haluton olo ja eihän nuo lukemani viestit palstalla aina innosta, mutta jatketaan vielä, kun sormet näppäimillä pelaa ja jotakin tuolla pääkopassa raksuttaa.

Taitaa olla tuo naisseura Hurskaiselle semmoista herkkua, että jo näkeminen vaivat vie, saatikka jos jutustelukin onnistuu.
Toivotaan että tuon sorttisia vieraita useimmin kävisi.
Yllätykset on muutenkin kivoja,,,, useimmin, voi niitä joskus niitä ikäviäkin tulla.
Aika paljon teidän toisten kirjoittajien mukana olosta se minun jaksaminen riippuu, kiitoksen sana paikallaan myös kaikille teillekin.

Nyt kauppaan, pitää ottaa pyöräkärri mukaan ja ostella varaston täydennykset ja vähän erikoisuuksia sitä joulun tuloa enteillen.
Iloitaan joulun ajan alkua ja odotellaan mitä tuleman pitää tuon sään kanssa.

Odotan vierasta sekä tänään että viikonloppuna. Aamulla mietin, että on käytävä ostoksilla ennen kuin sade alkaa, ja niin lähdin jo klo 9.00 liikkeelle. Eihän se muiden mielestä ole aikaisin, mutta minun mielestäni kyllä. Lumisade alkoi kuitenkin ja kasteli minut ja peräkärryn. Kärryn pyörät tuskin pyörivät, kun niihin pakkaantui suojalumi kamaliksi makkaroiksi. Matkaa lähimpään kauppaan on knafti kilometri, joten olin ihan uuvuksissa, kun palasin kärryineni keikalta.
Pitää ottaa päiväunet!
Tämäkään lumi ei taida jäädä maahan. on se niin märkää, ja mittari näyttää lämpöasteita.
Hyvää viikonlopun alkua kaikille. Talvea pukkaa! Luultavasti.

Lumisade terveiset ! menneillään "sininen hämärä", eipä juuri muuta olekkaan.
Näin nämä "tekemiset" alkaa jäädä joululomalle.Maanantaina olisi yhdet pikkujoulut, puuroineen ja torttukahfeineen . Seuraavalla viikolla toiset jouluruokineen. Sitten voikin jo keskittyä omaan jouluun. Kaikenlaista saa valmiina, ettei tarvitse liikaa rasittua valmistelujen kanssa. Mutta aina jotain pientä ja perinteistä .

Sehän on iloinen asia kun lääkäri reissulla ei anneta uutta aikaa. Vaan sitten kun tarve on oman harkinnan mukaan. Skillanilla onkin merkittävä kuukausi. Pitäisi meidän alkaa jo harjoitella sinulle hienoja lauluja , runoja, miks;ei näytelmää. Ja oisko tanssit paikallaan pirtissä tuossa merkkipäivän läheisyydessä. Mutta kuka jouluna joutaa ? Toisaalta meidän esitykset pirtissä esitettyinä ei tarvitse olla niin loppuun hiottuja. tai käydessään pirtissä laulaa lurauttaa tai lausuu runon ,mitä vaan ???? Voihan sitä tanssinkin esittää juhlan kunniaksi. Nythän on joulun pyhiä ja lauantaita ja "pyhäpäivän jouluaattosunnuntai" vaikka mitä, joten päivät eivät ainakaan lopu kesken.

Harvoin tulee vierailtua toisilla palstoilla. Silloin harvoinkin käydessä ,ei ainakaan innosta. Aina on jonkin asteinen kina menossa tai pirtin meininki jonkun hampaissa mutta ehkä heillä ei tosiaankaan ole muuta puhumista !
Nyt alan toijottaa ikkunasta melkein vaakasuoraan lentäviä lumihiutaleita. Niiden lomasta näkyy kyllä monta kynttelikköä ikkunoilla ja kauniit lumipeiton alla taipuvat valkoiset puun oksat
Kaunista !

Lunta tulvillaan on raikas talvisää.
Aamulla herätessäni tuskin ennätin katsoa ulos, kun nuo sanat alkovat soida sisälläni.
Nyt on tämän vuoden ensimmäinen kunnon talvi, ja lunta tuiskuaa kaiken aikaa lisää niin sakeasti, ettei valkosta unelmieni huvilaa pyryn takaa kunnolla näy. Sen musta kattokin on täysin valkoinen.
Oikeastaan ikkunoista aukeava näkymä voisi olla oma mielialani. Autoliikenne on vilkasta, ja jo kaukaa erottaa valkoisen tuiskun seasta letkan kaksittaisia kirkkaita valopisteitä. Kun autot menevät vastakkaiseen suuntaan, letka muodostuu punaisista takavaloista.

Mieli tekisi mennä rypemään lumikinoksiin, mutta rollaattorin kanssa siitä touhusta olisi ilo kaukana. Vaikka menomatkalla myötätuuli vauhdittaisikin kulkua, olisi palatessa vastaavan voimakas vastatuuli.
Rukouskaan ei auttaisi, kun en kuulu ev.lut. kirkkoon.
Entisen miehen rukoukseen tuli vastauskin. Ukko souteli kirkkoon kovassa vastatuulessa, ja rättiväsyneenä hän pääsi perille hiukan myhästyneenä. Rovasti sanoi juuri"Rukoilkaamme", ja uupunut soutaja risti oitis kätensä ja ryhtyi hiljaa mielessään rukoilenaan, että taivaallinen korkeus kääntäisi tuulen. Koko jumalanpalveluksen ajan hän rukoili , että hänen rukouksensa
toteutuisi. Ja toteutuihan se: paluumatkalla oli tosi kova vastatuuli!

HÄH?
Minne se pyry hävisi? Sillä aikaa kun kirjoitin tuon entisen miehen tarinan, loppui lumen tulo.
No, minkä kirjoitin, sen kirjoitin.
En mene vannomaan kenen sitaatti tuo on. Saattaisi on Lutherin, kun hän naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen.

Joko pirtin pikkujoulut on pidetty?

Lunta rytkytteli koko päivän. Juuri sen verran lämpimän puolella, ettei jäätännyt. Kävin nuhrukelissä hakemassa sen mikrouunin. Autohan siihen kuljetukseen täytyi putsata ja käynnistää. Vaikka ei ole kuin reilun 10kg "murikka, ei sitä kehtaa kantaa.

Hävitin välillä auton avaimenkin. Olin jo pari tuntia ollut kotona, kun huomasin ettei avain olekaan "sovitussa" paikassa. Siitä alkoi etsintä, alkuun ei hyvältä näyttänyt. Sisältä sitä ei löytynyt. Eikun kumisateeseen ja auton ympäristöstä hakemaan. Kuinka sattuikaan, se viimeinen katsaus auton ympäristöön ja avain oli takakontin lukossa kiinni. Nämä ovat sellaisia
etsintöjä, että jos usein sattuu - ja sattuuhan sitä - alkaa itseluottamus horjua. Ehkä tästä vielä henkseleiden paukuttelulla toipuu:)

M-K kertoi jotain, että olisi juhlanaihetta. Jos te Pirtin "vanhat" vinkkaatte, saatan olla mukana.
Minulla nyt ei ole valmiiksi harjoiteltua ohjelmaa esitettäväksi, laula en, mutta ehkä jotain höpinää.

Hyvä juttuhan Puskasuleimalta tuli. Ehkä oli ihan tositapus. Minulla on mökillä kilometrin soutumatka järven yli lakka- ja karpalosuolle, myös kala-apajat ovat sillä reunalla järveä.
Tietysti olen satoja kertoja soutanut järven yli. Kummallista on se, että aina on vastatuuli mennen tullen...eihän se pidä paikkaansa. Se vain on siltä tuntunut, vastapuhurin muistaa, myötänen menee huomaamatta. Rukouksilla en ole yrittänyt tuulen suuntaa käännellä. No joo...tänä menneenä kesänä en soudellut millään kelillä. Näin jäi käymättä eka kerran 30 vuoteen. Ensi kesästä en tiedä.
Huomiseksi saattaa ilmat vähän selkiintyä. Täällä on taas markkinat. "Sään salliessa" tulee markkinoita käytyä kuten aina ennenkin. Hyvää jatkoa teille itsekullekin!

Testaan että saako rekisteröimisen jäämään. Samalla korjaan tekstistäni: po. lumisateeseen - ei sentään kumisateeseen!

Eipä mittää,,hauskaltahan tuo kumisadekin kuulostaa ja mielenkiintoiselta. Vaikka varmaan jokainen tajusi että k-kirjain oli lipsahtanut L-kirjaimen kohdalle.
Tuosta tarinasta tuli mieleen meidän parin vuoden takainen ulkomaan matkalle lähtö. Päivällä oli lähtö, mutta sanoin laukun viejälle: pitäisköhän näin aamuhämärissä viedä nuo laukut autoon
valmiiksi. ei niin herättäisi kiinostusta että "mihin ne taas ovat laukuineen röijäytymässä".
Niin hän meni laukkuineen autokatokseen viemään ilman suurempaa huomiota, ja asetteli ne paikoilleen.
Ovikello soi ja avain kotiin oli jonnekin hävinnyt sillä matkalla. Auton hän oli jo etsinyt. Ja sen ympäristön. Lopulta rappujen edustaa käsin haravoitiin, kun yöllä oli satanut uutta pehmeää lunta 10cm verran. Että jos taskusta olisi tipahtanut. Siinä oli kaikki ulos tulijat ja ohikulkijat ja sisään pyrkijät "haravoimassa pihaa. Jopa hallituksen puheen johtaja sattui paikalle kuin tilattuna.
miten sitä lähtee kotoaan jos kodin avain on ties missä ? Ja kaikki vielä tiesivät että kateissa on. Lopulta se kuitenkin löytyi auton penkin alta perimmäisestä sopukasta. On siellä yllättävän hyvät piilot... Niin että se siitä salaisesta lähdöstä.. Ja sekin vielä että kaikille sattuu ja päivät menee muuten kivasti kun on aina jotain etsimistä ja päivittelemistä että missähän sekin taas on. Otsalla olevia lasejakinkysytään:Ootko nähnyt miun silmälaseja ja näenhän minä.......................

Huomenta, lauantai ja viikonloppu, jotenkin tuntuukin kuin maailman lopulta, tuo juhla humu alkaa jo kyllästyttää, niin hieno asia vaikka onkin kysymyksessä, kuin 100 vuotta täyttävä Suomi.
Juhlintaa jo koko vuosi ollut tavalla tai toisella, sini/valkea väri on ollut lähtökohta kaikelle, jopa meillä täällä aitakin pitkältä matkalta koristeltuna virkatuin kukkasin.
Kaunista ja kunnioitettavaa on tämä huomiointi, mutta alkaa jo liialta tuntua, kohtahan se huipennus sitten on.

Tuo etsiminen on tuttua täälläkin, melko usein on joku tavara kateissa ja ei löydy, sitten sattumalta eteen ilmestyy.
Minulla ei edes ketään kuulolla, kelle voisin etsintääni tuskailla ja apuakin ehkä saada,

Pikku-joulua kyseltiin, en tiedä onko ainakaan minusta puuha ihmiseksi, niin on tuo vakavamielisyys sijaa ottanut, että kaikenlainen juhliminen on pannassa.
Meri-kukka mainitsi että olisiko jotenkin erikoinen tämä kuukausi, no onhan se, mutta poistun joulun alla ja tulen sitten pyhien jälkeen maisemiin, joten nekin juhlimiset voi unohtaa.
Hieman arveluttaa eka joulun poissa olo kotoa, näinköhän itkuksi menee?
Pikku joulua voisi nämä nuoremmat alkaa suunnitella, kyllä kekkereihin mukaan tulen, vaikka kontaten;)

Olisin minä myös ollut äkäinen hellan pois viemisestä, on se niin mukavan tuntuinen laitos ja kätevä, antaa lämpöä ja voi valmista ateriat suurellekin porukalle.
Säästöä sen myötä olisi talouteen tullut.
Isot puut eivät ole suotavia talon lähellä, sen kaatamisen saat suosiolla anteeksi Hurskainen;)

Hyviä juttuja on hölmöläistarinat, niitä vaan harvoin nykyisin kuulee ja olihan se täällä päin Kuikka-Koponen joka silmänkääntö temppuja teki, tarinan aiheita häneltäkin.
Kirkkoon kuulun , harvoin siellä käyn, nyt kuitenkin meille ikäihmisille synttärikahvit tarjoavat, sinne menen ja kauneimmat joululaulut myös kutsuu.

Kärryä perässä minäkin aamusta heti kaupalle lähdin ja ei ollut tiet vielä loskaiset, mutta kärrissä oli silti vetämistä, painoi melko paljon, kun perunasta lähtien kaikki puuttuvat keräsin.
On se harmi, kun ei kellareita ole mihin voisi perunat ja juurekset säilöön laittaa, nyt tuntuu aina niitä puuttuvan.
Pakkasessa on muutama pussi, mutta säästän erikoisia tapauksia varten.

Nyt sitten adventin aatto ja tänään syttyy minun kotona jouluvalot.
Sitkeästi olen perinteisiä tapoja jaksanut pitää, en sortunut laittamaan jouluvaloja aiemmin.
Kyntteliköt ja kuusi vanhan tapani mukaan, vaikka nyt on paljon uusia virityksiä, minä vaan näitä vanhoja vuosia jo käyttämiäni tapoja noudatan.
Minulla on vielä avioliiton alku ajoilta paperisia joulunaiheisia seinä tauluja nekin aina vaan paikan löytävät, niillä minä joulu tunnelmaan pääsen.
Perinteiden säilyminen on mielestäni tärkeä ja sitä olen nuorisolle yrittänyt tuputtaa.
Nyt niinkin arkiseen puuhaan kuin siivoamiseen ja sitä tehden pullan paistoon ja taitaa pitää kakkukin tehdä, vaikka tämän itsenäisyyden juhlistamiseksi.
Mukavaa päivää teille pirtin ystävät.

Helposti voin olla samaa mieltä SkillaNin kanssa, että tuo 100 - vuotisjuhlajutut lieveilmiöineen alkaa jo ennen loppuhuipennusta kyllästyttää. En sinänsä vastusta juhlia, mutta joku kohtuus huiskeessa voisi olla.

Yön seutuna oli lunta rykyttänyt lisää, tänään oli poutaa ja aurinkokin näyttäytyi. Ihan se tuntui siltä, kuin olisi ollut piristävä vaikutus. Pikku pakkanen oli kohmettanut lumen niin, että kävellessä rouske kuului. Nyt illasta on jo hiukan plussan puolella.

Kävimme markkinoilla. Kuten arvata saattoi, merkittävän vähiin olivat kuppiaat huventuneet. Se eilinen ja yönsudun ilma on pistänyt tavaroiden tarjoojia puntaroimaan tilannetta varsinkin kauempaa aikoville. Eipä silti, olihan siellä mielestäni ihan riittävästi sille yleisöjoukolle tarjolla erilaista tavaraa. Täällä on näitä markkinoita aika usein.

Rannekelloni lakkasi "kävelemästä." Epäilin pariston uupuneen. Olihan se jo useamman vuoden ollutkin. Kun kellosepänliike osui kohdalle, menin kelloani huollattamaan. Yhtään asiakasta ei ollut ja myyjä otti kellon työn alle. Aika kauan se kesti ja tulos oli, että kello ei käynnisty uudellakaan paristolla. Kaiken varalta tarjosin vaivanpalkkaa, mutta myyjä ei halunnut ottaa, koska työ ei tuottanut tulosta.

Useimmiten olen itse vaihtanut kellon paristot. Muistin kyllä, että minulla on paristojakin - mutta ne ovat jo usean vuoden vanhoja. Kotiin tultuani päätin kuitenkin kokeilla paristoja. Eikö mitä, kello lähti käyntiin ja ajassa on puoli päivää pysynyt. Minulle jäi epäselväksi, miksi se ei hoitunut kellosepän liikkeessä. No eihän se kelloseppä ollut yrittämässä, mutta ei vaihdonkaan pitäisi olla mitään" rakettitiedettä". Siitä on todiste kun se minultakin onnistuu:))

Vesisadetta ja lämmintä tänne ennustelevat- siis palataan entiseen. Meneehän se niinkin!

Mukavantuntuinen päivä, ilma ehkä aamulla pakkasen puolella, mutta illansuussa jo nollaa näytti.
Ajelimme ennen pimiää naapurikylissä, kävimme ensin minun kotikylässä, ihan siinä entisen kotini vieressä on sellainen vanhan saunan raunio johon kunta nyt laittanut ison luonnonkivipaaden, siinä itsenäisyyspäivänä paljastetaan muistolaatta. Siinä ennen olleessa saunassa säilytettiin punavankeja jotka oli tuomittu kuolemaan paikallisen tuomioistuimen toimesta. Kolmena peräkkäisenä päivänä ne vietiin parinkilomerrin päässä olevaan hiekkakuoppaan jossa teloitettiin ampumalla, kaikkiaan 37 punikkia.
Siellä on Itsenäisyyspäivänä paaden paljastustilaisuus muistolaatalla varustettuna. Sinne mekin olemme menossa, liippaa se niin läheltä meitäkin.
Sitten taas jatkoimme kotiseutuoppia ja ajoimme toiseen kylään Klaukkalaan siellä menimme Tokmannille kyllä sieltäkin taas jotain tarttui ainakin kasa kynttilöitä ja konvehteja ja jotain muutakin.
Menomatkalla aurinko hienosti paistoi taivaanrannassa juuri ennen laskeutumista.
Kotimatkalla jo sen verran hämärää jotta kaunis melkein täysikuu paistoi pilvien raosta.

Adventti se ensimmäinen käsillä, aina se jotenkin koskettaa vaikka ei niin uskonnollinen olekaan, kyllä kirkon meiningin myös kuuntelen, se on kai niitä perinteitä, joita kerroin vaalivani.
Kuusen kynttilöiden kanssa epäonnea, astuin yhden lampun päälle seuraukset arvaatte, ketju olisi kyllä palannut, mutta minä täydellisyyden tavoittelija päätin lampun tilalle laittaa.
Kanta olikin aika vaikea saada irti ja niinpä hieman kovakouraisesti sitä yritin irti, lähti, mutta kaiketi jotain muuta lähti myös, ei palanut lamppu ei koko ketju.
Nyt turvaudun led valoihin, huomenna käyn muutaman ketjun lisää.
Aika kallis sarja se kynttiläsarja oli, yhden kerran jo korjattiin, kun lampun rikoin, kai joka joulu sama homma.

Hurskaisella noita putkiakin riittää, aina joku aukaistavana, sitä se on omakoti talon asukkaan elämä, minä huoltomiehelle vaan soitan ja apu tulee, onnekseni en monesti ole tarvinnut.
Vanha talo tämäkin, kai putket täynnä edellisten asukkaiden jäänteitä, minä hyvin tarkoin seuraan mitä viemäriin kaada.
Mökilläni oli pieni puuhella, siis puilla lämmitettävä, ( ettei puuhellaa uskota minun tarkoittavan) oli kyllä maan mainio, sinne kun hellauuniin laatikot laittoi jopa maistui.
Hellan päällä sitten pystyi muuta ruokaa laittamaan ja tiskivesi aina kuumaa, kun vaan puita muisti pesään laittaa.

Kiitollinen ollen suomen itsenäisyydestä ja kunnioitan ihmisiä jotka sen meille on hankkinut, heidän muisto on arvostuksen ansainnut, juhlimisen ymmärrän, mutta mielestäni hohto hiipuu juhlimisesta, jos liikaa hehkutetaan.
Eilen katsoin Oulusta tulleen juhlan ja täytyy sanoa, että yli meni hienoudessaan, muutama lauluesitys ja joku muukin taitaja mukana oli, mutta muuten liian korkea tasoinen.
Kai tuohonkin ihailijoita löytyy, mutta näin arkisen ihmisen ymmärrykseen ei mahtunut.
Täällä meillä markkinat vain kaksi kertaa vuodessa ja ani harvoin tulee silloinkaan käytyä
Minulta loppui patteri myös kellosta, liikkeessä aina on vaihdettu, minulla on näitä eri tilauksia kertynyt kelloja useampia, aina jossakin patteri toimii.
Aika tarkkaa aikaa näyttävät, vaikka kylkiäis kelloja kaikki.
Pattereissa olen hinta eroja huomannut, liikkeestä riippuen.
Olen ruvennut noita hintoja tarkkailemaan ja huomannut suuria eroja ruoka kaupoissakin, kannattaa vertailla.

Mukavaa tuollainen kotiseutujen muistelo vaikka autoillen, täälläkin on joukkohauta puna vangeilla, heitä on täällä kuolemaan joutunut liki kaksisataa.
Muistomerkki on yhteis haudalla joskus viime vuosisadan lopulla laitettu.
Toinen yhteishautamerkki on viime vuosisadan alun nälkään kuolleiden haudalla, olivat kanava työmaalla, ympäri suomea heitä siellä oli työn etsintään tulleita.
Surullisia muistoja onneksi ei enää nälkään suomessa kuolla.

Sininen hämärä on harmaaseen päivään valkenemassa, kahden asteen lämmössä nämä kyntteliköt saavat valoa ulos loistaa.
No toki lämmintä sisällä enemmän, ei kynttilät kohmetu;)
Oikein hyvää ensimmäistä adventtia, siitä se joulun odotus alkaa.

Tänään tuli otettua suosiolla tupapäivä - vain roskapussin kävin heittämässä. Siinä tuli ehkä n. 40 m. ulkoilu. Sisätöissähän päivä meni, vaikka eihän tämä työpäivä olisi ollutkaan. Pölyimurin kuljettajana toimin ja vähän luutturättiäkin käyttelin. Kyllä se päivä pitemmältä tuntuu, kun ei kunnolla ulkona aikaa vietä. Sadetta sopivasti tihuutteli, joka riitti selitykseksi itselle.

Minulle ei "adventit"oikeasti merkitse mitään, en kovin tarkkaan tiedä edes merkityksiä. Sama pätee melkeinpä jouluunkin. Kirjoitin "melkeinpä" koska tuleehan joulu esille kuitenkin kaupoissa, mainoksissa ja yleisessä kiireen tohinassa. Kunpahan keplottelen jotenkin sujuvasti ohi nämäkin tulevat pyhät. En ainakaan tunne mitään haikeutta siitä, että jätän näiltä osin touhotukset sivuun. Sehän on valintani johon on oikeus, samoin tietysti toisinpäinkin. Minulla oli aikoinaan yökaverina jehovantodistaja. Hän ei viettänyt joulua jouluna. Siinä asiassa olimme melkein yksimielisiä, mutta ei muussa. Kyllä hän yritti myös valistustyötäkin tehdä, mutta tein sen yhdeltä istumalta selväksi, että en ole käännytettäväsi sopiva. Oikein hyvinhän me työkavereina toimeen tultiin.

Pistänpä jo nyt tämän lähetykseen. Saa nähdä säilyykö nyt näkyvissä oleva rekkeutuminen. Heippa!

Odottelen, että sivu vaihtuisi uusille lukemille !Skillan "ia odotan ,että taas uusi sivu aukee nopeammin .
Anteeksi, kun heti rohkenen "vaatia " --mutta kun ne isot Tanssiaisetkin on 6 päivä . Ja sillon kaikki haluaa ainakin katsella , kunka tanssit käy Presitentiltä ja hänen kauniilta ja hyvin
Presitentille sopivalta Rouvalta .
Nähtiinhän me jo viime vuonnakin , että hyvin se kävi .

Mutta tämän sivun kelaminen otta jo vaikeuksia -Luen kaikki kirjoitukset ka ,tykkään tästä Kahvipirtistä ,ylikaiken . Lopetuksesta ei saa edes ajatella .

Kirjoittelenhan joskus täällä 70 ja 80 Mutta nykyään aina harvemmin .
Kyllä minulla aina adventti kynttilätkin palaa --vaikka en tiedä minkä takia -- Tykkään Joulustakin ja Joululaulut on ihania Kotona kuunnella -, ei kauppakeskuksissa .
U.M

Huomenta, nyt se sitten tapahtui, unohtaminen, muistin viestin kirjoittaneeni ja kun rupesin palstaa selailemaan, eipä ollut pirtissä minun viestiä.
Rupeaako tätä nyt enemmänkin tapahtumaan?

Ullamirjami pitkästä aikaa, sinun viestittely on todella harventunut, en 80 :siä käy lukemassa.
Olen tapana pitänyt sen kaksisataa viestiä ja sitten uusi, jospa jaksaisit vielä vähän aikaa.
Onhan niillä adventti kynttilöillä oma merkitys, mutta ei kai haittaa vaikka ei sitä tiedä, tapana kuitenkin kiva kun kynttilät laittaa.
Mukava on kuulla, että pirtin viestit kiinnostaa, yritetään vaan yhteisvoimin pirtti pystyssä pitää.
Mukavaa joulun odotusta sinne naapurimaahan.

Eipä onnistunut ynnämuun rekkaus, on se kumma miten kiusaa tuokin asia.
Näyttäisi siltä, että päivä kirkastuu, eilen olikin kovasti pimeää ja satoi koko päivän.
Lumet on kadonneet, vain auraus kasoja näkyy säilyneen, mittarissa on pyöreä nolla.
Kyllähän se joulu menee siinä missä muutkin päivät, ehkä Ei joulu ihmiselle tämä asia on rasite, mutta hujaus vaan ja taas ja se on ohi.
Jehovan todistajia käy minun ovella, en raaski jyrkästi kieltää, pienen tovin siinä tarinoidaan,,, oven raossa.

Ymmärrän niiden putkien tärkeyden ja myös sen, että auki ne on pidettävä, jos hyödyn meinaa saada.
Halvaksi nyt sitten tulikin se kruunun korjaus, pelkällä säikäyksellä pääsit Hurskainen.
Ehkä lähtöhinta ostettavissa tavaroissa on niin korkea, että sitten alennetuin hinnoinkin voittoa tulee, en usko että tappiolla myyvät.

Nyt yritän tämän päivän saada käyntiin, vielä vaan ihmettelen tuota "unohdusta",oli niin selkeä se kuva, että viestin laitoin.
Tämmöistä hölmöilyä tänä aamuna, jospa teillä toisilla muisti pelaa, heippa!

Lauantai-illan Oulun Suomi 100-juhlien kaikista numeroista en minäkään pitänyt, varsinkin tanssin ilmaisu tuntui vieraalta. Korkeatasoista varmaan omassa tyylilajissaan, mutta kaikista tyyleistä ja muodeista ei tarvitse pitää. Enemmän olisin perinteistä musiikkiakin kaivannut. Lopun Finlandia oli upea, kun Oulun musiikkiluokkalaiset yhtyivät lauluun. Myös pieni tyttö ja poika kansallispukuihin puettuina sulattivat sydämet. Näitä jhallisuuksia on ollut pitkin vuotta, kiihtyy vaan kohti loppuvuotta, on jokaiselle jotain ja joka Suomen kolkassa. Kun näitä televisioidaan kaikelle kansalle, alkaa tulla jo yliannostusta. Linnanjuhlatkin on varmaan tavallistakin loistokkaampi tapahtuma, pitäähän siihen osallistua kotisohvalla ja nostaa kuohuva maljakin. Joulukonserteista saan tunnelmalatausta jouluun.

Kun avasin oven , pirtin ikkunasta taisi lehahtaa keiju , pöydällä on kukkakimppu ja ruusuisia kuppikakkuja. Nyt maistuukin nimipäiväkahvit...onnitteluhalit kultaiselle Skillanille !

https://www.jacquielawson.com/sendcard/preview?cont=1&hdn=5&fldCard=3469308&path=83546&pmode

Näinhän se kävi rekkaumisen kanssa eilen, kuten monesti ennenkin. Rekisteröintini näkyi, kun painoin" Lähetä" nappulaa siinä samassa rekisteröintini häipyi. Tilalle tuli kuin ilkkuen, "et ole kirjautunut." Tulee mieleeni, että haluaako ylläpito, että olen mieluummin kirjautumatta ja arvuuttelen vain suosiolla kuulusteluruudukosta autoja ja liikennemerkkejä.

Kyllä se minunkin muistini pätkii, vaikea itse sanoa mikä on normaalin puitteissa ja mikä on "ikälisää". Luultavasti kumpaakin. Jaan lääkkeiden napsimisen kahteen erään: aamu ja iltapäivään. Aika usein iltapäivän eväät unohtuu turhan myöhäiseksi. Se on auttanut kun aamulla järjestän päivän satsin ja illan annos on pienessä lasissa pöydällä näkösällä. Niin...muistan hyvin, että olin nuorempana ja riskimpänäkin usein "hajamielinen" - sehän oli selitys , kun vanhuutta ei voinut vielä syyttää.

Tänään oli melko poutainen päivä ja aurinkokin näyttäytyi. Pieni lumipyrähdys tuli kuin kiusanteoksi. Olin auton ovitiivisteitä voitelemassa silikonilla, ettei pakkanen pääse puraisemaan ovia kiinni. Sain kuitenkin hommani tehtyä.

Ramoona onnitteli SkillaNia. Muistelin... ja muistin, että jossakin asiayhteydessä olen nimen nähnyt, enhän muuten tunne niin hyvin. Onnittelut! Ja nyt koetan miten lähetys menee.

Mukava kuiva päivä. Olin varma että otin kaulaketjuun laitettavan avainketjun mukaan kun menin aamupäivällä riisipussiin lohkolämmitintä verkkoon kytkemään.
Löin oven perässäni kiinni. Ennen ajoon lähtöä kopaisin sen kaulaketjun paikkaa. Piti mennä lukottomaan liiteriin etsimään vara-avainta.
Muuten nyt se löytyi villapaitojen välistä, ketju kaulan ympärillä. Se ottaa pannuun ettei väliin taskuistakaan löydä.

Olen varma siitä että olen jo viidettä vuotta yliajalla. V. 2012 sairastin pahan suolistosairauden. Sen jälkeen, viikkojen jälkeen toivuttuani huomasin että ihan selvä alamäki on alkanut.
Tänäänkin puolenkymmentä muistihöperöintiä. Mut sitä antaa anteksi hirrrrmuisen iän takia.
Eipä eilisestä täyskuusta juuri pilvien takia mitään näkynyt. Ehkä sitten tulevina päivinä.

Meinasi tulla tenkkapoo, ei oikein ajatus lährenyt liikkke. Niin tosiaan aurinkokin paistoi ainakin hetken illansuussa juuri vähän ennen sen laskeutumista, pimeää siellä nytkin on, jos olisi pilvetön taivas niin aika iso kuu siellä möllöttäisi. No kuitenkin illat ja aamut vain pimenee vielä reilut kaksiviikkoa.
Sitten sen huomaa kun joulu on kunnolla ohi niin päivät senkun vain vaalenee.
Lohta ostin aika vonkaleen siinä sitä on vähänaikaa hommia ennenkuin fileet uuniin laittaa. Toinen puolikas jäi vielä varastoon ja saihan siitä taas niitä lohisoppa aineta pakkaseen laitoin.
Lääkkeitä meilläkin nautitaan kyllä niiden kanssa joskus vaikeuksia ilmenee. Minulla sellainen dosetti johon laitan viikon annokset aamuksi ja illaksi. kyllä ne ajat aika paljon vaihtelee, mutta harvoin minulta ne unohtuu.

Muisti on aika vekkuli, joitain asioita muistaa oikein hyvin, mutta joskus se muisti palaa pättkittäin.
Ulkoilu oli tänäänkin aika pientä, aamupäivällä vei sen roskapussin ja iltapäivällä kävin tuossa lähikaupassa ostamassa mm sen lohen, tietysti aina tarttuu jotain muutakin.
Täytyy minunkin kokeilla tuota lähettämistä usen minullakin se epäonnistuu joten on tyydyttävä melkeilateen.
Katsotaan. No eihän se oikein lähtenyt.

Huomenta pieneen pakkaseen, koivut ohuen huurremekon päälleen vetäisseet.
Tavallista vilkkaampi aamu kaduilla, juhlan aattohan sen teettää, tavaraa kauppojen hyllyille rekat rahtaa ja pitäähän sitä tarjolla olla, veronpalautukset tilille napsahtaa.
Vajaa neljäkymppisen saan minä, radio tiedotti että 700 euroa keskiarvo palautuksista, hyvät joulurahat kerrassa.
Jouluruokaa sillä saa jo moneksi päiväksi ja isolle porukalle.
Minä en osaa ajatella joulua perinteisesti, kun olen muualla pois kotoa joulun pyhät, kai se minun jouluni on sitten uusi vuosi.

Ulkoilu taitaa aika monelta jäädä vähiin, kun ei pakottavaa tarvetta ole, ei pienikään lenkkikään innosta.
Lohitarjous oli tuossa lähikaupassa, mutta ei oota sain vastauksen, kun sitä kyselin, oli muutamassa tunnissa mennyt kahden päivän tarpeet.
Olisi sitä kraaviksi pakkaseen hommattava.

Hyvä että varaavain on saatavilla, minulla ei sille paikkaa talosta löydy joten puheenjohtajaa hätistelen avaimen unohtuessa, onneksi aika harvoin on unohdus tapahtunut.
Maksullinen aukaisu aina mahdillinen.
Hurskainen aika kaukana on se sata vuotta, mikä kaiketi nykyisin jo tavoite;)

Kiitos ynnämuu kun muistisi lokeroista löytyi aihe onnitella, eihän sitä muuten tuntemusta ole, kuin viestien arvailusta jotain tuttua löytyy ja ehkä jopa yhtäläisyyksiä asioiden suhteen.
Tuo auto se vaan aina jotain puuhaa teettää, jos sillä meinaa talvisäällä ajoon lähteä.
Ikävä on jos kiirettä pukkaa ja vaikka ovi on jäätynyt, ei auta voima sanatkaan, malttia sulatukseen tarvitaan, eli hyvä on ennakointi tässäkin asiassa.
Hyvää suunnittelua tarvitsee tämän iän saavuttanut ihminen kaikkeen elämänsä eteenpäin menemiseen, kiireellä ei mikään onnistu.
Kerroin kynttilän päälle astumisesta ja kuusesta niitä pois ottaessa piti vielä yhden kynttilän päälle astua, ei näy oppi ja varovaisuus tarttuvan.
Vävylle tarjoan sarjaa, jos käyttäisi sähkömiehellä, ehkä joku niitä tarvitsee jos en minä.
Voisi kuvitella, että koneesi noita temppuja tekee, tuskin ylläpito viitsii ilkeillä sopuisalle kirjoittajalle, kun antaa toisaalla kaikille ilkeilijöille viesti mahdollisuuksia.

Kiitos Ramoona linkistä ja onnitteluista, kaunis oli kattaus linkissä, sinulta olen joskus aiemminkin tuollaisen ihanan linkin saanut, minä ei tuon kaltaisia osaa edes löytää, saati niitä lähettää.
Tietenkin sen paremman osan jätin katsomatta siitä Oulun juhlasta, varmaan oli lasten suoritus ihana, harmi että lopetin katsomisen.
Jouluisia touhuja sinne sinun maisemiin, tiedän, että joulu kodissasi on yhtä juhlaa;)

Posti on minunkin nykyisessä kaupassa, samalla kertaa tulee ne asiat hoidettua, ei huono juttu ollenkaan.
Lihasoppa on hyvä ruoka, mutta jatkuvasti ei sekään maistu, jotain muuta on väliin saatava, pari päivää ka taas maistuu;)
Kukat vettä kaipaa ja aina ne nuutuneeksi asti ehtii, että muistaa kastelun, olisiko lämmityksellä jotain osaa nopeaan kuivumiseen.
Talvella nuo kukat yleensä pienemmälle huomiolle jäävät.

Nyt on lähdettävä kahvitarjousta hakemaan, yksi paketti enää varastossa.
Oikein mukavaa itsenäisyyspäivä aaton aikaa, huomenna sitten juhlavaa meininkiä kaikille tarjolla, vaikka vaan telkkarin välityksellä, kutsua juhliin en saanut, mutta en olisi halunnutkaan;)

Hiukan oli tänään pakkasen puolella. Pieniä lumen rippeitäkin näkyi, melkoisesti olivat kadut kuivahtaneet. Tulin kävelleeksi vähän eilisenkin edestä. Jostain syystä tuntuu selkäni ärsyyntyneen - no se entinen vaivahan pullistelee esiin. Tätä on niin usein ehtinyt tapahtua, ettei hätkäydä. Parin päivän päästä voi vaiva olla ohi.

Tänään tuli uutisissa, että Paavo Väyrynen on saanut nimet kerättyä ja on tulossa pressaehdokkaaksi. Eipä se minusta mitenkään hassumpaa ole, ehkä antaa värikkyyttä vaaleihin. Minusta Väyrynen on kyllä "mainettaan parempi." Onhan hänellä myös kokemustakin ja tietoa. En kyllä Väyrystä äänestä, mutta eipä hänen ehdokkuutensa haittaakaan.

Huomenna on sitten "kättelykarnevaali" linnassa. Voi olla, että ainakin vähän vilkaisen, koko juttua tuskin kestän. Aika yksitoikkoiseksi se kuivahtaa - parin tuhannen kättely. Tennisottelua seuratessa sentään käännellään päätä pelaajien suuntaan:)

Hyvää illanjatkoa lähes vuoden pimeimpään iltaan!

Olin jotain kuulevinani Yle-alueuutisten toimittajalta että Suomen lipun olisi saanut vetää jo salkoon tänään ja pitää sitä valaistuna vaikka läpi yön.
Tämä poikkeus Suomen 100 vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Olen joskus nuorempana valaissut lipun valonheittäjillä. Ehkä huomen illalla sitten jos tuulee eikä sada. Ainakin se vanha 100 watin valaisija kai särkyy jos siihen kuumaan lasiin sataa?
Mukava päivän mullake tämäkin. Ynnämuulla selkä uhittelee. Mitä pitempi henkilö, sitä enemmän ongelmia, jotkut uskoo.

Synnynnäiset tai pienestä pitäen opitut ryhtiviat vielä erikseen. Rtg-kuvautin koko selkärankani -70 luvulla. Oli kolmenlaista skolioosia jo silloin.
Nyt viime yönä heräsin nukkumasta oikealla kyljelläni. Luulin että päivästä tulee kivulias. Ei mitään oireita tällä kertaa.

Pidän tukirankaa liikekannalla venyttelemällä sitä napakalla alustalla joka ilta. Näin jo 15 vuotta. Raskaita töitä se ei enää kestäisi juur ollenkaan.
Sekin on soma juttu että jos ihan lossiks pistää niin ennen pitkää ne ulkopuoliset hoitopaikan henkilöt kääntelee sellaista vaaterieläjää.

Riippu fiilaimesta kestääkö päre sitä kättelyjuhlaa huomen illalla. Maksullisella kanavalla saattaisi löytyä jotain nohevampaa.
Huomiseen.Illanjatkoa.

Onnellista Itsenäisyys päivää kotimaalle ja sen asukkaille.
100-vuotta on pitkä aika, siihen aikaan mahtuu meidän maamme kohdalla paljon kuolemaa, tuskaa ja surua.
Tänä päivänä voimme kuitenkin iloita vapaudesta, mistä jouduimme maksamaan mittavan hinnan, monen nuoren miehen ja naisen elämä päätyi taisteluun tämän itsenäisyytemme säilyttämiseen.
Kaksikymmentä vuotta nuorempana kuin itsenäinen Suomi, olen nähnyt paljon tuskaa ja menetyksiä, moneen kotiin suruviesti tuotiin, mutta sinnikkäästi kaikki jaksoivat ja henki kaveria ei jätetä eli ja sai lopulta meille itsenäisen kotimaan säilytetyksi.
Omasta puolestani sydämestä lähtevä kiitos ja kunnioitus heille jotka tämän vapauden meille taisteli.
Kotirintaman panosta ei voi unohtaa, täällä naiset hoitivat heille tulevat velvoitteet, itkivät itkunsa mutta jaksoivat kaiken, hoitivat kodit ja toimeentulon, lohduttivat lapsia isän poissa ollessa ja ehkä suruvietin tullen vieläkin vaan jaksoivat.
Tämän kaiken saavutuksen johdosta voimme nauttia vapaudesta, kauniista luonnosta ja hyvinvoinnista mikä on saavutettu, tämä velvoittaa jatkamaan saman hengen voimin, yhdessä rakentaen, maamme ja kansamme hyvinvointia yllä pitää.

Suomenliput tangoissaan eivät liehu, harmaana tämä päivä valkeni, mutta se ei himmennä juhlan tuntua ja koko päivän riittää juhlintaa varmasti ympäri maata, seurattavaa meille joilla ei voimia ole yhteisiin rientoihin lähteä.
Yhden asteen miinusta näyttää mittari ja se sininen hämärä vaan jatkuu.
Tuo voimistelu tai venyttelyksi sanot Hurskainen on minunkin tapani, aamuisin parikymmentä minuuttia itseäni liikutan voimisteluksi voi sanoa.
En tiedä onko suurtakaan apua, mutta lopettaakaan en tohdi, voi olla, että en sängystä ylös pääsisi.
Onhan sitä jonkun aikaa katsottava juhlaa ja kättelyä, mutta muilla kanavilla on ohjelmia joita yritän katsoa myös.

Väyrynen tuo väriä tuohon presidentti kilpaan, muuten melko selvä lopputulos on ja en vastaan pistä minäkään.
Vanha konkari, monessa liemessä keitetty on Väyrynen ja sinnikäs jaksaa vielä vaan olla.
Tuo selkä minua myös joka aamu muistuttaa, välilevyn pullistuma siellä yrittää sitkeästi liikunta kykyä heikentää, voi olla, että kiusaa vaivalle teen sillä niin sanotulla voimistelulla;)

Nyt tämän juhlapäivän viettoon edellytyksillä mitä tarjolla on, ainakin ohjelmaa tulee joka laitteesta, kyllä se tarttuu vanhaankin täällä omassa kodissa.
Olkaamme onnellisia kauniista maastamme ja sen itsenäisyydestä.

Juhlamieli ja liput korkealle, malja rakkaalle isänmaalle !

🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮🇫🇮

Iloa, rakkautta ja rauhaa sydämiin.
Luonto juhlistaa päivää vitivalkoisissaan .

❄️❄️❄️❄️❄️❄️❄️❄️❄️❄️❄️

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikelle kansalle; erittäinkin Pirtin väelle !
Juhlallisuuksia on kaikki tulvillaan, aihettakin on.
Tulee kuitenkin mieleen että hyvähän meidän on täällä kauniita puheita ja kehumisia ladella, kaikenlaisia juhlia vietellä. Kun toiset ovat henkensä ja omaisensa sen vuoksi menettäneet. Toiset terveyden, mielen tasapainon, kodit, kaiken. Me vaan juhlimme !!!!
Tämä tämän asian toinen puoli.
Liput sai tosiaan olla eilisestä 18:sta tähän iltaan mutta valaistuna.
Hyvin modernia oli tuo Oulun juhla tilaisuus. Onhan näitä---samoin kun sota-ajan ja itsenäisyys ajan elokuvia tulvimalla ja niitä juhlia.....joka paikka tulvillaan.
Hyvää ja juhlallista itsenäisyys päivää. Ilman paljoja juhlia arvostan ylikaiken hyvää itsenäistä maatamme ! Linnanjuhlat katsotaan ilmanmuuta !

Kauniin päivän päätteeksi tulin sopivasti illaksi kotiin ystävien luota. Miten hieno ilma oli jo aamusta, ennen klo 13.00 olin jo Suvisaaristossa, missä näkymä rannalta taivaan selkenevään sineen oli mieltä juhlistava.
Pientä puuhailua keittiössä, kukin sovelsi tuomisiaan kattauksessa ja niin istuimme lounaspöytään.
Hieman hiljensi suru ja huoli lasten isän vanhemmasta veljestä, sotaveteraanin tajuttomuudesta Kaunialassa.

Tuo ystäväpiiri on kulkenut mukana elämässäni, jo yli 60 vuotta, illan isäntä sentään korkeasta iästään huolimatta virkeä vanhus.
Linnan juhlien kättelyä katselen tässä tovin, päivän muistelut ja vilkas seurustelu on verottaneet voimia, mutta kuppi kahvia on nyt paikallaan, ettei nukahda alkuillasta.

Lasillisen pirskahtelevaa nostan:

Onnea itsenäiselle isänmaalle 🇫🇮

Kamelia alkaa kukkimaan 3kk liian aikaisin, ei mitään kukkii 2 kk. Avage alkaa myös tehdä kukkaa, ehkä liian lämmintä ja valoisaa kasvihuoneessa. Valo on paljon halvempaa kuin muu lämpö.

Vain tiedoksi en halua vastauksia.

Hyvää itsenäisyyspäivää vain kaikille pirttiin kurkkaaville!
Olen tässä ollut jo yksissä juhlissa siellä kotikylässä, veimme pari ruusua sinne muistokivelle joka paljastettiin tänään.
Siellä muisteltiin 1918 tapahtumia, eipä nyt enempää siitä asiasta, mutta sekin oli tärkeä huomionosoitus kunnalta.
Sitten kävimme kälyni koton illallisella ja joimme kunnon kahvit päätteeksi.
Kotona katselimme linnan juhlia, mutta meidän mielestä niissä ei ollut mitään erikoista aikasempiin verrattuna. No paljon uusia ihmisiä ja tutummat vanhentuneet meidän mukana, joten vaikeaa oli tuntea niitäkin. Oliham se Sofi Oksasen kampaus vähän omituinen, mutta ainahan se on ollut samanlainen.
Eipä tässä paljon muuta ole tapahtunutkaan joten jatkoja vain itsenäisyydelle.

Juhlat juhlittu, arki koitti ja elämä jatkuu, huomenta vaan.
Kolmen asteen pakkasessa mennään ja sama harmaus jota jo alkaisi riittävästi olla.
Ihmisten voimin ei tätä tilannetta voi muuksi muuttaa, pimeää ja ankean tuntuista, ei edes nuo juhlien katselut mieltä nostattanut.
Katselin ensimmäisen tunnin ja siirryin muualle, sitten muutaman haastattelun myöhemmin katsoin, tanssin alun ja sitten nukkumaan.
Hienot oli puitteet ja juhlijat.

Yli minun ymmärryksen nuo kampaukset joskus menee, mutta eipä niitä kaiketi ymmärrettäväksi ole tarkoitettu, huomiota kyllä saavat.
Monelle muistomerkille kukkasia vietiin, hyvä niin, ei vielä unohtuneet kokonaan.

Tieto on saatu ja vastaanotettu.

Aika monessa kodissa lasi itsenäisyydelle kohotettiin, minulta sekin jäi tekemättä, mutta lämpimin ajatuksin kuitenkin mukana ja Tuntemattoman sanoma tuli taas kerran katsottua.
Milloinka ihmiset ymmärtävät, miten kauheaa sota on?

Kelpaahan juhlia pitää, mutta kalliisti on ne lunastettu, siksi toivoisikin, että tämä sanoma nuorten ja päättäjien korviin kantautuisi ja antaisi kykyä toimia oikein tulevaisuudessa, että näitä uhrauksia ei tarvittaisi.

Aika harvinaista on, että löytyy koteja, missä ei telkkaria ole, kyllä sen katselu aikaa vie ja voi pois olla sekin aika jostakin tärkeämmästä, vaikka serustelusta sukunsa kanssa.
Minulle se on tuiki tärkeä, monia sarjoja katson ja dokumentteja myös, aina jotakin mielen liikkeitä avartaa, paljon joutavaakin tulee seurattua.

Valkoisena oli täälläkin maa, tosin hyvin heikosti lunta oli, mutta yleisilme harmaa kuitenkin.
Kansan rikkautta toivoisi ja rakkautta toisiamme kohtaan, pysyvää rauhaa maapallolle.

Niin ne suunnitelmat muuttuvat ja kaiketi olikin ihan suotavaa, että sisähommat aikasi vei, kyllä ne ulkona työt odottaa, tänään vaikka niihin hommiin Hurskainen;)
Liikenainen Lenita on ja pintansa hänkin pitää.

Nyt minun arkeen kuuluu piparkakun leipomoinen, taikina odottaa.
Lehdistä ja tiedotus välineistä saamme halutessamme eilisen juhlinnan tarkemmat uutiset, jopa juoruja, jos niitä kaipaamme.

Tämäpäivä on minulle toipumis-lepopäivä eilisestä, sillä telkkarin edessä istuminen vei illalla kuusi tuntia ja aina välillä päivälläkin tuli 'kohti linnan juhlia' ja sotilasparaatia ym. seuratessa.
Suomenlippu taas olohuoneen pöydältä kirjahyllyn päälle siirretty ja kynttilät säilöön laitettu.
Ja niinhän siinä kävi ettei unikaan tuon savotan jälkeen tullut kuin vasta 03.00 paikkeilla.

Nyt kun on paljon tv:ssä tullut historiaa sota-ajoista ja mieleeni on palautuneet lapsuus ja evakkoajat. Kymmenen vuotta kului (1939 - 1949) kunnes saimme ikioman pienkalastustilan, johon sellainen tyypillinen sodan jälkeisen standardimallinen puolitoistakerroksinen omakotitalo rakennettiin.
Omasta metsästä puut, jotka kiertävällä sirkkelisahalla laudoiksi sahattiin. Minäkin niitä rimoja olin kasaamassa kädet pihkassa. Lautatapulin laittoon ei lapsia kelpuutettu, sillä se oli tarkkaa työtä jotta laudat saatiin suorina pysymään ja kuivamaan rakentamista varten.

Vaikka olin vasta 3-vuotias Seiskarista evakkoon lähdettäessä, niin kuullun perusteella on syntynyt kuva kaikista vaiheista sekä myös omakohtaisista muistoista. Lähdöstä muistan että siinä höyrylaiva Suursaaressa oli hyvin ahdasta istua siinä ihmisten puristuksissa.
Ensimmäisenä talvena meidät sijoitettiin äitini, minä 3v. ja veljieni 1v. ja 15v. toisen seiskarilaisperheen kanssa Kannusjärvelle maalaistaloon. Perheen isät olivat rintamalla. Äitini aina muisti heitä lämmöllä, niin hyviä olivat. Minulla vain yksi muistikuva kuinka olin keskellä isoa tuvan lattiaa ja minulle annettiin lämmin sekavoileipä, jonka päältä heti suli voi ja minä uutta voita sille pyysin. Kun toista kertaa eivät sitä sulamisen jälkeen laittaneet paha mieli tuli ja kovaan itkuun pyrskähdin.

Kannusjärveltä Kustavin seurojentalolle meidät koottiin ja jaettiin sijoituspaikkoihin. Merimaskussa kahdessa paikkaa vähän aikaa asuttiin (jossa vesikuoppaan olin hukkua, tekohengityksellä virkosin). Sieltä naapurikuntaan Rymättylään, josta siirryimme toivorikkaana Karjalaan päin eli Haminan seutuville. Karjala menetettiin ja oma kotimmekin lopullisesti samantien.
Me toisen perheen kanssa isän jahdilla lehmä ruumassa purjehdimme Merimaskuun ja sieltä lopulta sinne omaan kodin rakentamiseen Naantalin maalaisseurakuntaan.
Koville otti isäni sydämelle, kun kolme vuotta ehti siinä omassa kodissa asua ennenkuin kuoli 52 vuotiaana.
No senpituinen se. Monenlaista on elämään sisältynyt tuon alun jälkeenkin.

Näky sankarihaudoilla käydessämme oli koskettava, kunniavartiossa seisoi kunkin sankarivainajan ikäinen henkilö ja koko hautausmaa loisti kynttilämerenä. Maailman eri puolilta lähetettiin televisiokuvaa sinivalkeista valoteoksista : siltoja, rakennuksia, hyppyrimäki, vesiputoksia. Kunpa tätä itsenäisyydestä , rauhasta ja demokratiasta iloitsemista riittäisi seuraavalle sadalle vuodelle ja jatkuen katkeamattomasti, ja myös kaikille kansoille. Joulun rauhan sanoma on myös ajankohtainen, mutta ihmiskunnan sotiminen ei ota laantuakseen, joudumme me rauhassa elävät kansatkin olemaan kaikessa maailmanmenossa osallisia.

Juhlallisia ja liikuttavia hetkiä linnasta välittyi kaiken turhankin näyttämisen ja loistamisen lomassa. Kuorojen Finlandia-hymni ja Maamme-laulu, johon koo yleisö yhtyi, oli kohokohta. Jenni loisti tulevan äitiyden tyyntä valoa, asu elävine kieloineen sopi hänelle hyvin. Jollain daamilla oli merestä kerätyistä pulloista tehtyä kangasta puku, jollain lohennnahasta muokattu laukku, oli kansallispukuja, värikkyyttä ja arvokkaan mustaa. Nyt lehdet arvuuttelevat linnan kuningatarta ja pukuluomuksia ruoditaan ainakin loppuviikko.

Mukava ulkoilusää täällä, hiukan pakkasen puolella ja ohut lumikerros, hyvä hengittää raikasta ilmaa . Piparileipojaisia mummolassa pidetään useammat, erilaisilla kokoonpanoilla. Jopa opiskelijatyttö Kanadaan lähtiessään paistoi ja koristeli rasiallisen sinne tuliaisiksi. Piparimökki tehdään molempiin nuoriin perheisiin , lastataan karkkikoristeilla ja kääritään sellofaaniin, ettei tule syötyä ennen joulua. Itse nautin piparin tuoksusta, en niitä juuri nakertele, ehkä pari glögin kanssa . Taatelikakun leivon aina, se on nii kätevä tehdä yhdessä isossa kattilassa, säilyy mehevänä pitkään. Torttuja teen valmistaikinasta , ehkä annoksen tai kaksi.

Lahjat on jo paketeissa, kortit pitää vielä kirjoittaa. Kiirettä eikä sen tuntua edes ole, nautin kaikesta pikkupuuhasta ja tunnelmista, kun saa tehdä omassa tahdissaan eikä viimetingassa. Kukka-astelmia ja kransseja voisin tehdä vaikka myyntiin, niin kivaa touhua se on, ja olen lasten jalkapallotempauksiin niitä askaroinutkin.

Mukavaa arkea kaikille !

Arjesta ihan iloitsi aamulla, niin paljon tunteisiin vetoavaa oli poiminta ohjelmistosta. Ei "normaalitkaan" maanantait työelämän aikanakaa olleet vastenmielisiä, päinvastoin. Levänneenä sitä kiiruhti intoa täynnä Kaisaniemestä kävellen joka aamu, ja (ilta toisinpäin) Lönkan loppupäähän.

Mietin miten kirkaskin lohihyytelö katkoilla oli suosittu tuliaisena, tilli ja munaviipateet antoi väriä, pitkään olen tehnyt smetanan ja kerman kanssa. Saaressa ei kermoja ollut kuin harvoin, jos kuorin 3 litr. maitokannusta, siellähän vaihteluksi opettelin haukea hyytelöimään. Valmiiksi perattuna kun .sai lapsetkin syömään halulla.

Tänään on ollut ihan lepopäivä, mitä nyt meikkipussini pesin sisältä ja päältä, pari pensseliäkin saman tien.

Iltapäivällä tuin Tiedelehden artikkeliä mielen tyhjennyksestä, jollakin kemiallisella aineella on saatu hyviä tuloksia masennuksesta kärsiville.
Mitä kun napostelin samalla pientä sinihomejuusto kolmiota, juhlaillaksi varaamaani, mieto josta osa meni kastikkeen mausteeksi, ja niin se vaan hävisi muutaman rypäleen kera 😋 Oli niin sopivan suolainen, ei liikaa, niinkuin Aura Gold.

Loput rypäleet meni just äsken, enkä tarvitse kuin unen keinuntaa Teeman filmin jälkeen .

Jouluruuanlaitosta aatoksi säästyn, ollen kutsuttuna pojan pöydän äärelle, siellä onkin pieniosallitujen runsauden kato tänävuonna, isäntäparin helpotukseksi. Ehtivät syventyä joulurauhaan hekin paremmin oletan.

Rauhallista illanviettoa suurten tunteiden jälkeen.

Iltaa!
Hiukan pakkasen puolella oli tänään keli. Aivan hyvä ilma. Kävin kevelemällä labrassa. En ole siellä ennen nähnyt niin paljoa jonottajia. Oli myös henkilökuntaakin varattu , mutta kyllä se yli puolitoista tuntia odotus kesti. Varmaan vaikutti se, kun eilen oli itsenäisyyspäivä. Tavallaan kahden päivän tarpeethan niistä muodostui.

Itsenäisyyspäivä meni omissa puuhissani ja menoissani. Vajaan tunnin katselin ohjelmaa. Onhan tuota päivän juhlintaa ollut nähtävissäni Kekkosen ajoista lähtien. Suurin piirtein samaa "mielenkohotusta", jossa nyt en ole ennenkään "täysin rinnoin" mukana pysynyt. Mielestäni on myös olemassa "arkikin". No, tämä tästä!

Hyvää illan jatkoa teille!

Uusi pirtti aloitettu, sinne tervemenoa, kiitos tämän pirtin mahdollistaneille.