Olen väsynyt omaan ikävöintiini..

Kaipaan kaiketi rakkautta kovasti.

Olen mies joka harvoin tapaa naisia jotka herättävät tunteita. Kaiken lähtökohtana minulla näyttää ihastumisessa ja rakastumisessa että toinen ottaa avoimesti vastaan sekä pystyy huumorintajuiseen eläväiseen keskusteluun. Muuten tunteita ei vain synny.

Toki ulkonäkökin vaikuttaa ja nuorempi hoikahko nainen antaa minulle voimakkaan suojeluntarpeen.

En vain enää jaksa sitä että kun tällainen tulee vastaan niin harvoin jonka jälkeen olen monta päivää pää pyöräklä jos kohtaamisia on siis useita.

Pitäisi käydä treffeillä mutta suomessa naiset ovat nyrpeitä ja jo etukäteen tulee olo että kyse on jostain kylmästä kaverisuhteesta.

Pääni ja sydämeni jää sitten ikävöimään näitä hatvija tapauksia siten että saan työt tehtyä mutta kaikki muu tuntuu raskaalta ja maailma tyhjältä.

Jotenkin helpompi kun ei koskaan törmäisi johonkin kivaan.

Ikää kuitenkin jo reilusti 30 niin ei vain enää viitsisi leijua ja sitten pudota alas kalliolta kun siivet ei kanna.
Viimeisin oli varattu joten tavallaan sitä tajusi heti että mitään ei tule mut silti menee aikaa selvitä kun maailma heittää ympyrää.

Mitä tälle voi tehdä vai onko kyse vain vetovoimasta ja biologiasta jne.?
11017
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Se ei voi loppua mitenkään muuten kuin lopettamalla vastaanvuoroinen chattali muu vastavuoroinen toiminta ja ajattelu, kuten sen näkeminen. Etkö huomaa, että se haluaa sinun olevan riippuvainen, kun ei saa huomiota, alkaa sitten joku hösläys. Mielestänin sen oma etu olisi se vanhempi psykologiaa ymmärtävä mies, koska hän voi tukea tyyppiä ja muut saisivat olla rauhassa.Rajoja e se tulee uupumus, mies ei selvästi kykene hallitsemaan käytöstään vapaa-aikanaan, ainoastaan työpaikalla, jonka jälkeen kaikki revähtää pahasti. Puhuu, että muut ovat haasteellisia, mutta se on itse täysin rajaton, ei se lopeta. Rajat siinä tapauksessa tulevat ulkopuolelta, onko se holhous, vararikko tai muu, nöin siinä voi käydä.

Romantiikka on aina rajattu juttu, eikä voi jatkua tässä tyylissä, asiat on konkretisoitava, uramies on uramies, ei se tarvi sun lempee, rajaton puhuja, kiimailija, marilyn monroe. Olet tekemisissä "hulhtaneen" ajatusmaailman kanssa, et osaa kanavoida tästä ulos itseä. Kaikki alle 30 tai jopa paljon vanhemmat, voivat kihahtaa, kun on höynähtänyt lemmestä itseen ja sen tilan ylläpitoyritys.

Puhu sinäkin, että rakastat elämääsi, ei se tule muista. Kun opit asoita, tuntuu mielssäkin hyvältä, eikä hae naisia tai miehiä, se on tuhon tie luonteelle, maineelle ja omalle psyykelle. Vanheneminen tulee kaiken aikaa ja kotiolto parasta kaikesta huolimatta. Niistä pidetään kiinni, vaikka puolison kanssa olisi joskus riitaakin. Ne ohittuvat, kärsi olosuhteissa. Ennen 1980-luvulla helsingissä tarjottiin vuokralle huoneita, joissa oli hellahuone ja puulämmitteinen uuni ja toinen huone (kamari) , yksi vesi, siis kylmä veti tai sitten kaksi hanaa kylmä tai lämmivesihana, muita ei ollut. Nämä olivat halvimpia tai sitten nykyaisempi, jossa oli monta henkilöä samassa huoneessa, 2-5.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kokemuksenrintaääni kirjoitti:

Kaipaan kaiketi rakkautta kovasti.

Olen mies joka harvoin tapaa naisia jotka herättävät tunteita. Kaiken lähtökohtana minulla näyttää ihastumisessa ja rakastumisessa että toinen ottaa avoimesti vastaan sekä pystyy huumorintajuiseen eläväiseen keskusteluun. Muuten tunteita ei vain synny.

Toki ulkonäkökin vaikuttaa ja nuorempi hoikahko nainen antaa minulle voimakkaan suojeluntarpeen.

En vain enää jaksa sitä että kun tällainen tulee vastaan niin harvoin jonka jälkeen olen monta päivää pää pyöräklä jos kohtaamisia on siis useita.

Pitäisi käydä treffeillä mutta suomessa naiset ovat nyrpeitä ja jo etukäteen tulee olo että kyse on jostain kylmästä kaverisuhteesta.

Pääni ja sydämeni jää sitten ikävöimään näitä hatvija tapauksia siten että saan työt tehtyä mutta kaikki muu tuntuu raskaalta ja maailma tyhjältä.

Jotenkin helpompi kun ei koskaan törmäisi johonkin kivaan.

Ikää kuitenkin jo reilusti 30 niin ei vain enää viitsisi leijua ja sitten pudota alas kalliolta kun siivet ei kanna.
Viimeisin oli varattu joten tavallaan sitä tajusi heti että mitään ei tule mut silti menee aikaa selvitä kun maailma heittää ympyrää.

Mitä tälle voi tehdä vai onko kyse vain vetovoimasta ja biologiasta jne.?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu