Miten tuo yhteiset arvot vaikuttavat parisuhteen tulevaisuuteen tai siihen, kenestä kiinnostuu.
Ja myös tuo samanlaisuus ja erilaisuus. Olen kyllä kuullut monta kertaa sanottavan selityksen: "ollaan liian erilaisia". Netissäkin ihmiset voivat löytää vaikka millä mitalla samanlaisuutta, muuta kun lopultakin tapaavat, ei vain toimi. Olen kuullut, että jopa puhelimessa puhuessa ovat saattaneet huomata, ettei toimi. Itselläkin on kokemusta tuosta jo puhelimessa puhumisen osalta, vaikka netissä kirjoittelun perusteella löytyis yhteistä.
Jotkut sanoo, että yhdistää yhteiset arvot, mutta olen myös kuullut toisenlaisiakin näkemyksiä.
Tämä keskustelu lähti alunperin liikkeelle, kun aikasemmin pohdin ikäeroa ensin siten, että mies vanhempi ja nainen nuorempi, sitten toisinpän, lopulta tuli mielenkiintoinen keskustelu arvoista, samanlaisuudesta ja erilaisuudesta.
Tuossa nuo aikaisemmat keskustelut
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15064037/ikaero--enta-jos-mies-on-aarimmaisen-kokematon
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15065241/vanhempi-nainen-ja-kokematon-25-30-vuotias-mies
Arvomaailmat, samanlaisuus ja erilaisuus
26
360
Vastaukset
- jaettukansa
No en kyllä mitään hyysäriä alkaisi katselemaan. Ikävä homma vaan, että naisista valtaosa tuntuu olevan vihervasemmistolaisia maailmanparantajia.
- todellavaikeeta
Tuli vastaus, jossa tuomitaan vihervasemmistolaiset. Onko puolueet hyvin vahva kriteeri?Sanotaanko vasemmisto ja kokoomus. Toimiiko?
Lisäksi otin puheeksi myös edellisessä keskustelussa tuon ammattikysymyksen. Jos on insinööri ja taiteilija, varmaankaan ei pahitteeks, jos insinööri olisi kiinnostunut taiteestakin. Ja tuo ongelma myös, että jos mies on oman alansa asiantuntija, etkä ole kiinnostunut mistään muusta, voi olla vaikea löytää naista, jos omalla alalla on vähän naisia. Sama toimii varmaan toisin päinkin.
Luin myös jostain suomi24 keskustelusta, joissa puhutaan nörteistä. Ongelma on, että jos naiset ovat vähemmistöjä jollakin alalla, melkein kaikki ovat varattuja. - Nainen39vee
Mikä ihmisiä sitten yhdistäisi? Jos ei mitään samanhenkisyyttä haettaisi, niin silloinhan jäisi jäljelle lähinnä ulkonäkö. Se tuskin riittää ihmisille suhteen sisällöksi. Kyllähän ystävyyskin syntyy sellaisten ihmisten välille, joilla on jotain yhteistä ja lisäksi vielä synkkaa kanssakäymisen tasolla. Aluksi, kun toista ei tunne, tuollaisten kautta pääsee lähemmäs. Ja parisuhteessa liiallinen erilaisuus juuri tärkeissä kysymyksissä (maailmankatsomus, arvot, ajattelutavat) voi aiheuttaa sen, ettei toista pysty ihailemaan sillä lailla kuin kumppania kaiketi pitäisi, jos tämän ajattelussa on vaikka jotain, mikä omasta itsestä tuntuu vääränlaiselta.
Kopioin tähän saman, jonka kirjoitin toiseen ketjuun tästä aiheesta (Tässä on osittain toistoa ylläolevaan, mutta en jaksa editoida):
Mutta jotain yhteistähän sitä on pakko olla. Mun on vaikea keksiä, mihin ihmissuhde, parisuhde muuten perustuisi, jos mitään yhdistävää ei löydy. Ei ihmisille yleensä riitä teknisesti toimiva seksi ja ulkonäkö suhteen koko sisällöksi, vaan kyllä siinä yleensä kaivataan vähän syvällisempää kohtaamista ja myös henkisellä tasolla.
Kaikki luultavasti tietävät tunteen, että jonkun ihmisen (ei siis deittikumppanin, vaan vaikka työkaverin) kanssa vaan tuntuu ettei tulla yhtään juttuun tai ei keksi mitään puhuttavaa, tai muuten kanssakäyminen on kankeaa. Silloin usein koetaan, että ollaan vaan niin erilaisia. Samalla lailla se erilaisuus voi olla este parisuhteen syntymiselle.- EdesUnissa
Minulla on tähän hiukan erilainen näkökulma. Minua naisissa kiehtoo ehkäpä juuri se että he omaavat erilaisen maailmankuvan. Josko mina olen hyvin looginen, liki tunteeton ongelmanratkaisija, niin naisystäväni ovat useasti epäloogisia ja tunteenomaisesti asioihin suhtautuvia. Eroamme kuin yö ja päivä liki kaikilta ominaisuuksiltamme.
En kuitenkaan näe tässä suurta ongelmaa, se tekee jokapäiväisestä elämästä hiukan raskaampaa, mutta toisaalta toinen yllättää sinut vielä vuosien päästäkin. Ja itse olen jopa oppinut arvostamaan sitä toisen erilaisuutta, vaikka se joskus tuntuu raskaalta ja hämmentävältä.
Ihmisen ei tarvitse luopua omasta maailmastaan eläessään erilaisen ihmisen kanssa. Ne voidaan sovittaa yhteen.
- Gnuk
Fanaattisuus on totaalisen nounou. Edusti sitten vihervasemmistolaisuutta tai kokkarilaisuutta. Tai ihan mitä tahansa. Tuottaa suunnattomasti vaikeuksia sietää moista tyhmyyttä isompina annoksina. Pieninä annoksina pienessä sievässä sopivan etäisyyden päässä jotenkin menee, mutta muuten ei. :)
- kettineskustelija
Yhden arkinen normaalius on toisen fanaattisuutta. Riippuu ihan mistä kulmasta katsoo. Ketkä kuvittelevat olevansa neutraalisti keskellä, eivät vaan tajua omaa erilaisuuttaan suhteessa muihin.
- Gnuk
kettineskustelija kirjoitti:
Yhden arkinen normaalius on toisen fanaattisuutta. Riippuu ihan mistä kulmasta katsoo. Ketkä kuvittelevat olevansa neutraalisti keskellä, eivät vaan tajua omaa erilaisuuttaan suhteessa muihin.
Ei muuten ole. Fanaatiko ymmärtää toista fanaatikkoa. Mutta fanaatikon voi olla vaikeaa ymmärtää itseensä ja elämäänsä rennosti suhtautuvaa henkilöä. Törmäyskurssilta ei voi välttyä.
Mutta sitten kaksi rentoa keissiä tulee yleensä aina hyvin juttuun, vaikka kuin erilaisia ihmisinä olisivat. Heiltä löytyy ymmärrystä toisilleen siinä miksi ovat mitä ovat eivätkä ole arvostelemassa toistensa valintoja, vaan pystyvät rennosti elämään nooden kanssa.
Ikävää tässä maailmassa on vaan se, että fanaatikot ovat runsaassa enemmistössä... :(
- Kaisanoasaa
Mitä samanlaisuutta on naisilla ja jännämiehillä kun ne jännämiehet ja naiset aina ovat parisuhteessa.
- Nainen39vee
Pitäisi varmaan määritellä sana jännämies. Sehän tuntuu tällä palstalla tarkoittavan ketä tahansa miestä, joka on suhteessa. Jossain ketjussa sellaiseksi mainittiin paitsi rikolliset, myös esim. taiteilijat. Joten ota tuosta nyt sitten selvää.
- Gnuk
Jos nyt ymmärrän oikein mitä jännämiehillä tarkoitetaan niin sanoisin, että jonkinasteiset mielenterveysongelmat yhdistää...
- parisielunpuolikas
Gnuk kirjoitti:
Jos nyt ymmärrän oikein mitä jännämiehillä tarkoitetaan niin sanoisin, että jonkinasteiset mielenterveysongelmat yhdistää...
... ai jännämiestä ja ätmiä?
Nooh, yksi arvomaailma asia on vaikkapa se, haluaako kumpikin pareista perheen. Lapsen. Vai onko toiselle lapset ehdottomasti EI! Ja mitä syitä sille syyksi perusteleekaan. Ja toiselle koko parisuhteen idea on saada lapsi tai useampi. Koko ajan mielessä ja unelmien täyttymys.
Eikös siinä jo ole melko oleellisesti eroava arvomaailman arvo?- crux
Elämme ihan ylipolitisoitunutta aikaa. Jytkyn aikoihin kai se alkoi kun ihmiset huomasivat että oikeastaan kaikki mielipiteet ovat ok. Sitten tuli vastareaktio ja "sivistyneistö" alkoi paasata omia ajatuksiaan samanlaisella vimmalla. Eiköhän siinä puoliväkisin mukaan kiskottu monia keskitien kulkijoitakin, jompaan kumpaan leiriin. Tämä kaikki näkyy myös ihmissuhteissa ja varsinkin jos pitäisi solmia parisuhde. Harrastukset pitäisi tietysti osua yhteen, mutta myös nämä kärjistyneet mielipiteet. Eipä ihme ettei enää juuri kukaan löydä kumppania.
Tuo on varmaan totta, viimeistään matuinvaasio jakoi kansan kahteen leiriin. Ennen invaasiota sitä olisi voinut hyväksyä liberaalinkin naisen mutta nykytilanteessa niiden tyhmyys yököttää niin paljon ettei jaksaisi katsella.
- TotuusSattuuQXQX
Harmaaritari kirjoitti:
Tuo on varmaan totta, viimeistään matuinvaasio jakoi kansan kahteen leiriin. Ennen invaasiota sitä olisi voinut hyväksyä liberaalinkin naisen mutta nykytilanteessa niiden tyhmyys yököttää niin paljon ettei jaksaisi katsella.
"Ennen invaasiota sitä olisi voinut hyväksyä liberaalinkin naisen mutta nykytilanteessa niiden tyhmyys yököttää niin paljon ettei jaksaisi katsella."
Minusta tuntuu että näiden eri puolilla olevien ihmisten inho toisiaan kohtaan on nykyään suurelta osin sitä että siihen toiseen ääripäähän projisoidaan kaikki mahdollinen jota itse eniten halveksii. Se on siis itse luotu karikatyyri, ei mikään todellinen ihminen tai todellisen ihmisen ajatukset.
Kun ihmiset kohtaavat kasvotusten niin hyvin harvoin ne ajatukset ovat niin äärimmäisiä kun halutaan väittää. - Nainen39vee
TotuusSattuuQXQX kirjoitti:
"Ennen invaasiota sitä olisi voinut hyväksyä liberaalinkin naisen mutta nykytilanteessa niiden tyhmyys yököttää niin paljon ettei jaksaisi katsella."
Minusta tuntuu että näiden eri puolilla olevien ihmisten inho toisiaan kohtaan on nykyään suurelta osin sitä että siihen toiseen ääripäähän projisoidaan kaikki mahdollinen jota itse eniten halveksii. Se on siis itse luotu karikatyyri, ei mikään todellinen ihminen tai todellisen ihmisen ajatukset.
Kun ihmiset kohtaavat kasvotusten niin hyvin harvoin ne ajatukset ovat niin äärimmäisiä kun halutaan väittää.Voihan se olla. Tai siis on minullakin tuttavina ihmisiä, joilla on täysin päinvastainen poliittinen kanta, ja kyllähän he voivat olla mukavia naapureita, rentoja työkavereita ja kivoja tuttavia. Mutta kun Suomessa on kuitenkin on miljoonia ihmisiä, niin ei ole kai mitään erityistä syytä yrittää väkisin pariutua juuri sellaisen kanssa, jonka kanssa menee joissain tärkeissä kysymyksissä ajattelut pahasti ristiin. Toki, jos nyt tutustuisi ihmiseen ja huomasi sitten ihastuneensa, niin kaipa se mahdollista on. Mutta en minä ainakaan lähtisi treffeille ennestään tuntemattoman kanssa, joka vaikuttaisi olevan täysin eri linjoilla - mieluummin panostaisin sellaisiin ihmisiin tutustumiseen, joiden kanssa on mahdollisimman todennäköistä, että ajattelutavat osuvat yksiin.
Arvot. Niitähän poliitikotkin mantraa.
Mutta moni voi sanoa vaikka mitä, mutta todelliset arvot toisessa vaan tuntee ajallaan.. ne on kuin värien sävyt. Ne maistetaan, kuullaan....tunnetaan. Ja minusta niitä juuri toisista halutaan oppia tunnistamaan. Toisaalta jokainen näyttää ne eritavalla...ensin pitäisi oppia tuntemaan ihminen.- todellavaikeeta
Itse olen ihmisistä oppinut sen verran, että ne "hyvät tyypit" jotka tulee kaikkien kanssa toimeen ja kaikilla on heidän kanssa hauskaa, kaikki haluais olla heidän kavereita tms. Olen itse joutunut jokatapauksessa myös pettymään. Kyllä arvot lopulta aina ihmisestä ennemmin tai myöhemmin paljastuu.
Miten olette yleensä toimineet, oletteko sanoneet naiselle, mitä puoluetta kannatatte esimerkiksi silloin, kun olette päässeet juttelee tuntemattomalle naiselle tai naisporukalle (naisethan usein liikkuu porukoissa), ja olette sanotaanko vaikka 10 minuuttia ehtineet jutella erilaisista asioista eli toisin sanoen ette olleet ainakaan siihen mennessä vielä tulleet torjutuksi? Mulla on kokemusta hyvin alkaneesta juttelusta, joka johti noin 10 minuutin sisällä poliittiseen väittelyyn ja kyllä mulla ainakin keitti aivan tavattomasti sen keskustelun jälkeen. Yksin toki menin kotiin kärsimään ja kyllä se hankala keskustelu pyörikin mulla ties kuinka monta tuntia päässä.
No tiesinpä välittömästi väittelyn jälkeen, että en ikinä halua kyseiseen naiseen tutustua, josta aluksi olin kyllä kiinnostunut Hän oli porukassa ja vaikutti kaikin tavoin kiinnostavalta. Eli pakko sanoa, että ulkonäkö ainakin miellytti minua ja muutenkin vaikutti kiinnostavalta. Mutta sen poliittisen väittelyn jälkeen kaikki se hyvä, jota aluksi oli, oli poissa.
Tuo ylipolitisoitunut aika, josta täällä mainittiin näkyy varmasti jossain määrin parisuhteen muodostumisissa, kuten jo mainitsinkin omasta esimerkistäni. Olen todella pohtinut tuota kysymystä, kuinka paljon pystyy loppujen lopuksi sietää jotain mielipidettä ja kuinka paljon pitäis pystyä sietää, vaikka löytäisitkin aluksi todella kiinnostavan naisen ja teillä ainakin olis riittävä määrä yhteisiä harrastuksia. Ihan 100% varmasti pystytte ajatelee monessa asiassa samalla tavalla, mutta sitten joissain menee sukset ristiin. Tuohon voi olla todella vaikee antaa selvää vastausta. Joku täällä totesi, että tulee toimeen hyvinkin erilaisen ihmisen kanssa. Itsekin olen huomannut, että naisessa myös erilaisuus kiinnostaa. Omalla kohdalla voin sanoa suoraan, että en haluaiskaan liian samanlaista naista. Joissain asioissa samanlaisuus voi jopa ärsyttääkin.
Tuosta varmaan kannattaa yrittää pitää kiinni, että ei luovu omasta maailmastaan eläessään erilaisen kanssa ja yrittää sovittaa, jos mahdollista. Tästähän on paljon puhuttu, että kiltit miehet eivät ole naisten mieleen. Mutta onko sellainenkaan nainen kovin kiinnostava pitkän päälle, joka aina myötäilee miestä.
Tämä on kiinnostava keskustelu ja lisää mielipiteitä. Tiedän ainakin sen, kun lukee näitä netti kirjoituksia, voi havaita kyllä liiankin hyvin tuon populismi vihervasemmisto vastakkain asettelun. Eli toimiiko populistin ja vihervasemmiston parisuhde?- todellavaikeeta
Oikeastaan näin, toimiiko parisuhde, jossa toinen kannattaa perussuomalaisia ja toinen vasemmistoliittoa? Aluksi kysyin, toimiiko vasemmisto ja kokoomus.
- todellavaikeeta
Tuossa on muuten mielenkiintoinen radio-ohjelma populismista ja elitismistä.
https://areena.yle.fi/1-2068899 - todellavaikeeta
Vielä unohdin sanoa, että kun teette naisiin tuttavuutta, ehkä olen sillä kannalla, että kannattaa tuo poliittinen väittely jättää naisen kanssa myöhemmälle. Tosiaan tiedän kokemuksesta, kuten sanoin edellisessä viestissä. Se määrä mitä nyt on elämän aikana lukenut erilaisia artikkeleja ja oppaita, joissa annetaan ohjeita parisuhteen löytämiselle, on jäänyt mieleen tuo neuvo politiikasta puhumisesta, josta ei kannata heti puhua uuden ihmisen kanssa. Tulee helposti erimielisyyksiä. Olen kyllä lukenut keskusteluja täällä ja kerran törmäsin johonkin small talk aiheiseen keskusteluun ja joku ehdotti small talk aiheeksi esimerkiksi pakolaispolitiikkaa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14633674/hyvia-small-talk-aiheita
Siinäpä taito, uskaltaa kuitenkin etsiä sopiva kumppani, jonka kanssa tavoitteena elää loppuelämä ja osata varautua monenlaisiin riskeihin arvomaailmojen eroavaisuuksien suhteen. Olen sitä mieltä, että parisuhde todellakin vaatii monenlaisia taitoja. - Jgndjjx
... Joidenkin puolien hyväksyminen edellyttää kypsyneisyyttä, aikuismaisuutta. Toki jos ei pysty näkemään (edes harvoja) hyviä elämänkatsomuksen pointteja tai edes etsimään uutta näkökulmaa keskusteluun siten, että kumpikin saa olla antavana osapuolena (esim puolueiden ihmiskuva), niin ihmiseen ei kannata sitoutua. Mitä siitä tulisi, jos toinen heittelisi ilkeyksiään toisen ostaessa kalliin mutta eettisen FairPhonen? Ja toinen ei kostoksi enää kiittelisi ruuanlaittajaa, koska raaka-aineet ovat halvat ja kastike kaupan valmiskastiketta...? Aivan turhia juopan aiheita, mutta niiiin kovin inhimillisiä...
- Nainen39vee
todellavaikeeta kirjoitti:
Oikeastaan näin, toimiiko parisuhde, jossa toinen kannattaa perussuomalaisia ja toinen vasemmistoliittoa? Aluksi kysyin, toimiiko vasemmisto ja kokoomus.
"Oikeastaan näin, toimiiko parisuhde, jossa toinen kannattaa perussuomalaisia ja toinen vasemmistoliittoa? Aluksi kysyin, toimiiko vasemmisto ja kokoomus."
Sehän riippuu ihmisistä. Se riippuu siitä, mitä asioita he omassa ajattelussaan painottavat ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Ei parisuhde automaattisesti edellytä nimenomaan samaa puoluekantaa, mutta aika usein täysin vastakkaisten puolueiden kannattajat ajattelevat monista keskeisistä asioista hyvin eri tavoin. Voi olla myös todella turhauttavaa ja kuluttavaa, jos normaalissa arjessa joutuu jatkuvasti vääntämään joistain arvomaailmaan liittyvistä asioista tai jos tosiaan kaikista yhteiskunnallisista kysymyksistä tulee poliittinen väittely. Toisaalta turhauttavaa ja kuluttavaa on sekin, jos joitain aiheita joutuu välttelemään. Mutta se on aina ihmisestä kiinni, mitkä asiat ovat siedettäviä ja mitkä ei. - Nainen39vee
"Olen todella pohtinut tuota kysymystä, kuinka paljon pystyy loppujen lopuksi sietää jotain mielipidettä ja kuinka paljon pitäis pystyä sietää, vaikka löytäisitkin aluksi todella kiinnostavan naisen ja teillä ainakin olis riittävä määrä yhteisiä harrastuksia. Ihan 100% varmasti pystytte ajatelee monessa asiassa samalla tavalla, mutta sitten joissain menee sukset ristiin. Tuohon voi olla todella vaikee antaa selvää vastausta. Joku täällä totesi, että tulee toimeen hyvinkin erilaisen ihmisen kanssa. Itsekin olen huomannut, että naisessa myös erilaisuus kiinnostaa. Omalla kohdalla voin sanoa suoraan, että en haluaiskaan liian samanlaista naista. Joissain asioissa samanlaisuus voi jopa ärsyttääkin."
Pitää muistaa, että arvot ovat muutakin kuin vain poliittista kantaa. Jokaisen kohdalla se vaihtelee, mikä painoarvo millekin arvomaailman kysymykselle annetaan. Itse sanoisin kyllä, että nimenomaan ajatusmaailma ja arvomaailma, maailmankatsomus, ovat niitä tärkeitä asioita. Samat harrastukset eivät vielä kanna suhteeseen asti. Ihminen, jolla on samoja harrastuksia, mutta täysin erilainen arvomaailma, voi olla kiva treenikaveri, mutta ei siitä oikein suhteeksi ole. Sen sijaan ihminen, jonka kanssa ajattelee samanhenkisesti, voi olla täydellinen kumppani, vaikka kumpikin harrastaisi ihan eri asioita. Oma kokemukseni on se, että kun toinen on samanhenkinen, ajatusmaailmaltaan samantyyppinen ihminen, silloin erilaisuus muissa asioissa on juuri sitä puoleensa vetävää tai kiinnostavaa.
Ei voi sanoa, että kuinka paljon jotain mielipidettä pitäisi pystyä sietämään. Ihminen sietää jos sietää ja jos ei siedä niin ei siedä. Mutta usein kyse ei ole yksittäisistä mielipiteistä, joihin jokun juttu kaatuu, vaan laajemmista kokonaisuuksista ja yleensä siitä henkilön arvomaailmasta. Mutta aika usein se on kyllä molemminpuolista: tuskin näissä sellaista tilannetta tulisi, että joku perussuomalainen muka haluaisi ihan kauheasti suhteeseen vasemmistolaisen kanssa, jonka kanssa mielipiteet uskonnosta, kasvissyönnistä, feminismistä, seksuaalivähemmistöistä ja sosiaalipolitiikasta menisi täysin ristiin. Eikä sellainen suhde lopulta voisi varmaan kovin hyvin toimia - tässähän ei ole kyse vain siitä, millaisen yhteiskunnan puolesta äänestää, vaan arvomaailma tulee osaksi omaa arkea: esim. vastakkainen käsitys feminismistä heijastelee todennäköisesti sitä, miten haluaa sukupuoliroolien menevän omassakin suhteessaan.
- TotuusSattuuQXQX
Oman (vähäisen) kokemukseni mukaan se ratkaisevin arvomaailma ei tule välttämättä ammatista tai puoluekannasta, vaan lapsuuden kokemuksista. Siis siitä millainen on ollut lapsuuden perhe, missä on asuttu (maalla/kaupungissa/etelässä/pohjoisessa), mikä on ollut perheen sosiaalinen asema, suhtautuminen koulutukseen, uskontoon yms.
Jos lapsuuden kokemukset ovat hyvin samankaltaiset, löytyy usein myös muuten yhteinen "maaperä" sille miten elämää eletään. Kuten jo ruotsiksikin sanotaan "lika barn leka bäst".
Vaikka kuinka sanotaan että sosiaaliluokkia ei enää ole, kummallisesti se samanlainen tausta silti yhdistää ihmisiä enemmän kuin mikään muu. Se näkyy samoissa tavoissa suhtautua perheeseen, juhlapyhiin, koulutukseen, kulttuuriin jne. En siis tarkoita että jokin sosiaaliluokka olisi toista parempi, on vain hankalampi elää yhdessä jos toiselle itsestään selvät tavat elää ovat toiselle ihan kummallisia.- todellavaikeeta
Tuo sosiaaliluokkakysymys on mielenkiintoinen. Jos ihminen on koko ikänsä kuulunut johonkin sosiaaliluokkaan, joka on yhteiskunnassa annettu ymmärtää jollain tavalla huonommaksi, hänen koko elämänsä on yhtä taistelua oikeuksistaan ja hän joutuu kokoajan pohtimaan, miten kyetä rajoitteistaan huolimatta elämään arvokasta elämää. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi vammaisen kohdalla. Vaikka olisikin tosiasia, että jollain henkilöllä on jokin selvä rajoite tai rajoitteita, ei hän välttämättä halua todellakaan luokitella itseään vammaiseksi. Muuten, jos haluatte aiheesta lisää tietoa, suosittelen lukemaan kirjan Simo Vehmaksen Vammaisuus. Erittäin realistinen.
On äärimmäisen helppo olla miettimättä tuollaisia asioita, jos on elämässä lapsuudesta asti aina kaikki sujunut, kuten yhteisö odottaa: koulu mennyt hyvin, on aina ollut koulukavereita ja vähän joutunut kokee kiusaamista, on ollut hyvä monessa sellaisessa asiassa, jota yhteisö arvostaa, peruskoulun jälkeen lukio mennyt mutkattomasti, lukion jälkeen yliopistoon ja jopa päässyt ennen 20 ikävuotta naimisiin ja hankkinut lapsia.
Tuossa paljon negatiivisiakin ajatuksia herättäneessä Neil Straussin Pelimies kirjassa kerrotaan se selviytymis tarina miehistä, joilla vaikeuksia naisten saannissa ja jotka kovalla harjoittelulla pystyivät merkittävästi parantamaan asemaansa. Oli tavallista, että hekään eivät halunneet samanlaista naista kuin mitä olivat itse silloin kun olivat vielä "huono-osaisia", mutta olivat siinä onnekkaita, että onnistuivat parantamaan kovalla harjoittelulla merkittävästi asemaansa saadakseen toisenlaisia naisia kuin itsensä kaltaisia. Nythän Neil Straussilla on jopa perhekin.
Toki hän ei ongelmittakaan ole selviytynyt. Jokatapauksessa tällaisessakaan tapauksessa on kyllä paha mennä väittämään, että sellainen mies, joka on tehnyt valtavasti töitä parantaakseen asemaansa, jotenkin vähättelis huonossa asemassa olevia, koska varmasti tällainen mies tietää heidän kärsimyksensä. Jos tällainen huonosta asemasta menestyjäksi löytääkin sitten menestyneen naisen, joka on aina ollut menestyjä, on hänellä paljon myös suhteessa annettavaa tällaiselle naiselle. Mun mielestä on paremminkin kiinnostavaa, että ihmiset eivät ole eläneet ainakaan liian samanlaista elämää tai sanotaanko näin, senhän vasta tietää kun tutustuu tarkemmin, mutta siinä vaiheessa kun yleensäkin teen tuttavuutta naiseen, odotan kyllä sitä, että ainakaan ensimmäisillä treffeillä ei ainakaan kovin paljoa tulis naisessa esiin ne ssamanlaiset ongelmat, jonka kanssa itse olen kokoikäni kamppaillut. Tiedän, ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä - kaikilla on jotain ongelmia, mutta kaikilla on myös joitakin vahvuuksia, joista todellakin kumppaninkin on mahdollista saada oli sitten ollut elämässä "huono-osainen" tai "menestyjä". Tuo on sitten hankala kysymys, kuinka paljon kumpikin sitten joustaa joissain arvokysymyksissä. Haluan kuitenkin muistuttaa, jos tulee vääntöä joissain arvoihin liittyvissä asioissa, kannattas kuitenkin yrittää keskittyä kuuntelee, mitä toisella on sanottavaa ja miksi hän nyt toimii niinku toimii jossain tilanteessa. Antaa toisen perustellusti esittää näkemyksensä. Täytyy aina muistaa, että toinenkin voi myös oppia toiselta jotain. Tämä koskee tietysti molempia sukupuolia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881194
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511016En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse52716Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14700Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60674
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107660En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42614Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57602Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?36588