Koulun ja itsetunto

Kuvitellaan asiaa nyt koulun kannalta hetki. Jos kaikki olisivat samalaisia, niin kaikki pukeutuisvat samalla tavalla. Jos ei pukeutuisi niin itsetunto olisi huono jos eroittuisi yhtään joukosta. Jos tulevaisuuden kannatlta ajatellaan, niin mitä uskot, että kävisi, jos kaikki hakeutuisivat opiskelemaan peruskoulun jälkeen vaikka sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Lopputuloksena olisi tulva sähkö- ja automaatioasentajista, mutta esimerkiksi vaativan fysiikan, kemian ja bilsan vaativa lääketieteelliseen ei olisi hakijoita, koska kaikki olisivat liian peloissaan opiskella kyseisiä aineita ja täten ei pääsisi tuohon kouluun. Kommentissani on teitenkin vähän kärjistetty tilannetta, mutta vain, että olisi helpompi tajuta koko jutun idea.
Lyhyesti ei saisi mennä narsismiin, eikä tuohon esimerkkini suuntaan, vaan pitäisi löytää se kuuluisa kultainen keskitie. (kuten monessa muussakin asiassa)

Hei

Ajattelen niin, että itsetunto ja narsismi ovat kaksi täysin eri asiaa. Narsistinen persoonallisuushäiriö todetaan vain harvoilla, vaikka siitä onkin tullut muotisana mitä toisten lyttäämiseen tulee.
Jotta voisi välittää muista ihmisistä, on ensin tykättävä itsestään. Hyvä itsetunto on sitä, että arvostaa itseään ja kokee olevansa tärkeä ja arvokas ihminen. Silti ei ole kyse siitä, että olisi joku maailman napa ja tärkeämpi kuin muut. Kun tykkää itsestään, osaa tykätä myös muista ihmisistä.

Mukavaa päivää sinulle!

Pappi Elisabet

Kuitenkin osa yläkoulu ikäisistä ihmisistä on huonon itsetunnon omaavia. Narsismi on parempi kuin itsensä tappaminen :)

Vittu rasismi kamalaa yhyy

Näitä keskustelunkulkuja! :D Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena, että itsetunto ei ole itserakkautta. Itse t u n t o tarkoittaa sitä että tuntee itsensä -vahvuutensa ja heikkoutensa. Arvostaa itseään ja arvostaa muita. Se on kuule hyvä vaan oppia viimeistään siellä koulussa. :)