Joskus kyllä tuntuu, että sijaisvanhemman ihmisarvo on hukattu johonkin. Oikeus elää, päättää omista ja perheensä asioista, tehdä päätöksiä koskien yksityiselämäänsä. vaikka sijaisvanhempi avaakin ovensa vieraille ja tekee työtä kotonaan, ei se mielestäni tarkoita sitä, että ulkopuoliset voivat sanoa miten tulee elää. Jos perheeseen sijoitetaan lapsi, pitäisi myös muiden hyväksyä se, että bioperheen täytyy sopeutua myös sijaisperheen rytmiin eikä päinvastoin ja sijaislapsi kuuluu (kuitenkin) sijaisperheeseen, koska jakaa heidän kanssaan arkielämänsä, ei siihen saisi tulla ulkopuoliset määräilemään (viittaan tällä erilaisiin "luvanvaraisiin" asioihin, matkailu, opiskelu ymym), vaikka olisivat kuinka synnyttäjiä tai muita verisukulaisia. Sossun pitäisi taata sijaisperheelle rauha ja tukea sijaisperhettä niin ettei sossua tarvitsisi kokea suorastaan viholliseksi tai ihmiseksi joka viimekädessä ei lapsen parasta kuitenkaan ymmärrä ajatella ja että bioperheillekkin asetettaisi jämäkät rajat siitä miten sijaisperhettä tulee lähestyä ja ettei sijaisperhe ole mikään laitos vaan itseasiassa ihan tavallinen, tunteva perhe. Joskus, minusta ainakin tuntuu, sijaisperhettä ei koeta ensisijaisesti perheenä, vaan laitoksena, jonka "työntekijät" pitäisi olla saatavilla 24h vuorokaudessa. Eihän se niin kuuluisi olla...
sijaisvanhemman ihmisarvo
Luna
4589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitat varmaan asiaa, kyllä sijaisperhe varmaan joutuu aikamoiseen pyöritykseen. Kumma, ettei sellaista itsemääräämisoikeutta enää anneta ihmisille, vaan joka taholta ollaan sanelemassa vaatimuksia ja ehtoja - olit sitten sijaisperhe, ydinperhe, uusperhe tai muu...
Olen miettinyt aivan samoja asioita.
Mielestäni tulisi homman mennä siten, että kun lapsi kerran on sijoitettu sijaisperheeseen. Siitä hetkestä lähtien sijaisperhe olisi OIKEASTI se lapsen perhe. Tarkoittaisi sitä, että sijaisperheen reviiri olisi oma reviirinsä.
Ei sinnekään pitäisi kekenkään miten tajhtoo tunkeutua tai täysin keikauttaa sijaisperheen elämää.
Tasa- arvoisuuden nimissä tulisi kaikki lapsen asiat hoitaa niin bio- kuin sijaisperheen välillä tasa-arvoisesti. Eli siten että lapsen asioihin olisi myös sijaisperheellä päätäntävaltaa. Sijaisperheessähän lapsi kuitenkin pääsääntöisesti asuu.
Mikäli sijaisperhe haluaisi matkustaa johonkin, niin miksi ihmeessä siinä vaiheessa (kun lapsi jokatapauksessa asuisi sijaisperheessä) pitäisi hakea lupaa biovanhemmilta?
Mielestäni nämä lupa asiat hoideltaisiin sosiaaliviranonaisten kanssa , eli heidän kanssaan voisi neuvotella että mitä mieltä he ovat matkasta ja sopiiko heidän mielestä lapselle?
(Sossuthan pääbastuussa sij.lapsesta).
Nurinkurista on vetää biovanhemmat mukaan, koska lapsi EI asu biovanhemmalla. Tässä tulee taas tämä ns. kieroutunut biovanhemman vallankäytön mahdollisuus.
Mikäli biovanhempi niin haluaa hän voi taas tässä kohtaa heilauttaa valtikkaansa ja *muka* löytää syitä miksei lapsi voisi vaikkapa matkalle lähetä. Loppuviimeksi mitään muuta syytä hällä/heillä ei olekkaan kuin se että he haluavat *määrätä* ja nauttivat siitä asemastaan omalla tavallaan.
Tämä on oma omiin kokemuksiini perustuva näkökatsaus.
teitä sijaisperheet: jo toisen lapsen ja yleensä moniongelmaisen lapsen kasvattaminen on vaikeaa. Sitten saatte vielä koko ajan taistella "sekoboltsibiojen" kanssa. Itse olen antanut huostaanottaa oman lapseni, joka on ADHD lapsi ja vaativa kasvatettava. Pakko oli nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa, että omat voimat ja keinot ovat loppu.
Huostaanottoprosessia minulle tehtiin selväksi, että kasvatusvastuu on nyt sijaisperheellä, ei minulla. Tämän olen myös tehnyt selväksi lapselle, ettei hänelle tule ristiriitoja, kuka määrää ja kasvattaa. Minulle ei tulisi mieleenkään olla koko ajan hankaloittamassa tätä teidän työtä. Kun lapsi tulee kotiin, meillä on omat säännöt, mutta ne eivät tietenkään poikkea radikaalisti sijaisperheen säännöistä. Esim. nukkumaan mennään meillä kotona myöhemmin, koska ei ole arkiaamuja, jolloin pitää nousta aikaisemmin. Korostan lapselle, että asioista puhutaan ensin sijaisperheen kanssa, minä en lupaile mitään.
Voimia teille kaikille, jotka toimitte sijaisperheenä.
On mukava kuulla,että biovanhemmilla voi kasvatusasioissa olla tällainen harkittu asenne. Ja hyvä tietää että sossu voi tukea tällaisella keskustelulla voimakkaasti sijaisperheen kasvatustehtävää. Toivottavasti sijaisperhekin on saanut tämän kanna tiedokseen etteivät turhaan ole varpaillaan ja odota jossain vaiheessa kasvatuserimielisyyksiä.