Väsymys ja masennus kuuluvat äitiyteen- ja ylipäätään elämään- vaan kun syynä eivät ole lapset vaan isä. Mieheni on hyvä isä ja lapsien rakastama, vaan parisuhde menee päin helvettiä.Tuntuu että kun lapset ovat nyt vähän isompia, niin olen saanut uuden vauvan tilalle.Pitäisi ymmärtää, kuunnella, rakastaa, tehdä kunnon ruokaa, kantaa kaljaa- ja sitä kuluu suorastaan järjettömiä määriä-olla iloinen, olla seksikäs ja halukas ympäri vuorokauden, aina kun herralle sopii.Ei siis minulle.Olen kuin hotellin huonepalvelu, tosin ilman liksaa.Kyllä äijä duunissa käy ja tienaa kunnolla ja on noin periaatteessa kunnollinen...Mutta kun väsyttää olla kynnysmattona koko ajan...Se jaksaa vittuilla mulle kaikesta, mitä teen, jopa tavastani harjata hampaita.Eikä se koskaan kysy, mitä sulle kuuluu, voitko hyvin, mitä sinä haluaisit.Aina vaan minä, minä, minä...No, kukapa meistä olis täydellinen,mutta minusta jos juo korin kaljaa päivässä, niin kärsii kyllä alkoholiongelmasta, jolle tarttis jotain tehdä.Vaan puheenaihe on kielletty, ei hänessä ole vikaa, ei hän tee mitään pahaa...Onhan siinä pojalle miehen mallia.Minä olen niin vihainen! Joskus me rakastettiin ja rakasteltiin, oltiin toisillemme tärkeitä.Meillä on ihanat,fiksut ja kauniit, jotka ansaitsis parempaa kuin tämä.
parisuhde-burnout
arha
92081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiedä mitä olet odottanut avioliitolta, mutta mittasi on täysi. Yritä hakeutua siitä eroon. Lasten riepottelu on tietysti epämiellyttävää, mutta mielenterveytesi on vaakalaudalla. Tee ratkaisusi.
Elin joskus kauan sitten samantapaisessa helvetissä, lisänä mulla kuulu tohon kaikkeen se et uhkailtiin mun ja lasten henkeä tai lasten huostaan otolla jos lähden. Lähde nyt hyvä ihminen pois kun/jos viä pystyt jo oman ja lasten mielenterveyden vuoksi,äläkä tee virhettä minkä minä eli roikuin suhteessa uskaltamatta lähteä ajoissa. Nyt vielä vuosia lähdön jälkeen käy lapset psykiatrilla traumojensa vuoksi (näkivät kun isä pätki mua turpii) Itselleni olen kasvattanut ns kovan kuoren jota ei hevillä rikota eikä kukaan tiedä mitä sen kuoren alla on. Sairasta tiedän, mut se on ollu ainut tapa selvitä elämän kolhuilta. Tsemppiä sulle!
Oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa ja sanonut miltä sinusta tuntuu ? ehkä kaikki selviää jos saatte kunnolla juteltua ja keksitte yhdessä ratkaisun .
Alkoholistin kanssa joka ei ogelmaansa tunnusta he he, minä kokeilin keskustelua nätisti ja rumasti n.4v ei toiminu kauniita lupauksia kyllä sain mut siihen se jäi. Katkolle äijä ja sitä kautta apua asioihin niin sit ehkä mut silti epäilen.
odotin, että oltaisiin perhe.Olen itse yksinhuoltajan ainoa lapsi ja minusta se oli tylsää.Halusin omilleni sisaruksia ja isän, joka on läsnä. Sanoin jo aikaisemminkin, että mieheni on hyvä isä ja lapsille rakas.Mutta meidän kesken ei mistään puhuta, varsinkaan ikävistä asioista.Silloin olen vittumainen,tyhmä nalkuttaja.Mulle mies ei kerro muuta kuin että töissä on kaikki päin helvettiä ja hän ei kestä enää- ja juo.. Olen sanonut, että jos on noin hirveää, niin ota lopputili, kyllä me aina jotenkin pärjätään.Vaan ei ota.Kaipa se on se tekosyy juomiseen..Ja tätä on jatkunut jo muutaman vuoden..Rakastan miestäni,enkä haluaisi erota, mutta ei kai muukaan auta..Omalle tyttärelleni en tälläistä suhdetta haluaisi.
Se työn oleminen päin.. on vain ja ainoastaan tekosyy että saa juoda.. viinanhimo saa juomaan, se on se oikea syy.. Sinulla ehdottaisen että hae kirjastosta Tommy Hellstenin kirja: Virtahepo olohuoneessa, siinä on juuri sellaista siaa jota sinun tulisi saada tietää, se auttaa näkemään tilanteen selkeämmin ja tekemään ratkaisun!
ehkä sinun kannattaisi erota ainakin hetkellisesti , ja muuttaa muualle lasten kanssa asumaan . Ehkä miehesi silloin huomaisi , kuinka tärkeitä olette ja kuinka tyhmällä asialla on elämäänsä pilaamassa . Kirjoittelustasi saa sen käsityksen että olet koittanut kaikki voitavasi ja ylitsekkin sen . Olet ansainnut paremman elämän , et voi pelkästään lastesi takia elää onnettomana . Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja toivottavasti asiat paranevat .
Kauheeta!
Sinä teet kotona tärkeää työtä ja mies on kuin joku alkkis-pummi siellä!
Potkaise sitä sen isolle beballe ja sano, että: "Nyt riitti, lapset saavat erittäin huonon mieskuvan sinusta, me lähdetään nyt!"
Menet vaikka vanhempiesi luo ensin ja hankit sitten uuden asunnon.
Ei se vaikeaa ole, pitää vain päättää.
Ei tässä maassa olla kuin ambomaalla, saat tukea ja apua kyllä kun vain pyydät.
Olen itse lähtenyt melkein samasta syystä pois, olihan se vaikea päätös näin kotiäidiltä mutta nyt olen todella iloinen että pojatkin voivat elää tasapainoista elämää. Minusta puhumattakaan.
Aloita uusi elämä hyvä ihminen!
Älä ainakaan sitä kaljaa suostu kotiin kantamaan; kantakoon mies itse kaljansa...
Itse en kyllä kauaa katselisi, kun toinen tuhoaa elämänne. Kaljan litkimiseen löytyy aina joku tekosyy, mutta MUISTA ETTÄ ET SYYLLISTÄ AINAKAAN ITSEÄSI SIITÄ!