Kyllä herätti unesta tää foorumi. Jos en olis lukenut tätä foorumia niin olisin varmaankin perunu varatun neuvola-ajan ens viikolla. Olen epävarma ja yksin enkä tiä teenkö nyt väärin kun teen lapsen vaan yksinäisyttäni. Pelkään että lapsenmurha vaikeuttaa asioita ja opiskeluja vielä ja eristää mut lisää muista enkä saa enää kunnollista ihmissuhdetta. Olen ollu masentunut ja pelänny väliin kun on vastoinkäymisiä ja rahavaikeuksia että sekoon enkä jaksa opiskellakaan. Poikakaveriki jätti, siis lapsen isä. Pelko on osa mun elämää, ehkä kotitaustan vuoksi. Pelkään sekä lapsensaamista että murhaamista.
Kävi jo mielessä että vaikka survoisinkin lapsen tapettuna viemäriin että jospa selviän kuitenkin ja sais jotain apuja syyllisyystrauman kans. Synnytys ei oo mikään helppo ajatus mulle. Olen kerran jo ollu käsi luurilla perjantaina enkä saa nukuttua kun en tiä mitä teen.
Sitten luin näiden ihmisten ja kirjoittajien kimppuun hyökkäävistä haukkujista ja toisten silmille pskaansa heittelevistä murhanpalvojista jotka haukkuu täällä kaikki jotka yrittää jotain keskustella. Niin en helvetti soikoon halua tollaseksi kilahtaa ainakaan! Toi on jotenkin niin sairasta tekstiä. Jos teillä on kerran "naisen oikeus" jos se on kerta noin kauheeta ja katkeraa niin ei hirveesti rohkaise joutua samaan. Oletteko katuneet noin paljo valintaanne että syypäitä onnetomuuteenne onkin lasten suojelijat ja viattomat lapsiuhrit? Itseännehän syyttää saatte. Ei muita. Kun olis itekin lapsenkin helposti saanut, niin valitsitte toisin. Eikö valinta tehny teitä onnelliseksi? Haukutte toisia kiihkomielisyydestäkö? Onko oma elämänne sitten helvettiä ja vihaatte sitä kun olette valinneet väärin ja tajuutte sen? Vai mistä tuo viha? Ihmiset joiden pitäis puhua hupitappamisen hyvistä puolista istuu päivät haukkumassa niitä joilla on muitaki murheita. Tuleeko teistä hirviöitä lastenmurhien takia!?? Meneekö abortissa järki vai katkesko joku piuha? En hitossa uskalla peruuttaa neuvola-aikaa, enkä ikinä todellakaan haluu mukavuustappaa lapsia. Kiitti kovasti teille vältyin tekemästä elämäni suurinta virhettä!
Kävi jo mielessä että vaikka survoisinkin lapsen tapettuna viemäriin että jospa selviän kuitenkin ja sais jotain apuja syyllisyystrauman kans. Synnytys ei oo mikään helppo ajatus mulle. Olen kerran jo ollu käsi luurilla perjantaina enkä saa nukuttua kun en tiä mitä teen.
Sitten luin näiden ihmisten ja kirjoittajien kimppuun hyökkäävistä haukkujista ja toisten silmille pskaansa heittelevistä murhanpalvojista jotka haukkuu täällä kaikki jotka yrittää jotain keskustella. Niin en helvetti soikoon halua tollaseksi kilahtaa ainakaan! Toi on jotenkin niin sairasta tekstiä. Jos teillä on kerran "naisen oikeus" jos se on kerta noin kauheeta ja katkeraa niin ei hirveesti rohkaise joutua samaan. Oletteko katuneet noin paljo valintaanne että syypäitä onnetomuuteenne onkin lasten suojelijat ja viattomat lapsiuhrit? Itseännehän syyttää saatte. Ei muita. Kun olis itekin lapsenkin helposti saanut, niin valitsitte toisin. Eikö valinta tehny teitä onnelliseksi? Haukutte toisia kiihkomielisyydestäkö? Onko oma elämänne sitten helvettiä ja vihaatte sitä kun olette valinneet väärin ja tajuutte sen? Vai mistä tuo viha? Ihmiset joiden pitäis puhua hupitappamisen hyvistä puolista istuu päivät haukkumassa niitä joilla on muitaki murheita. Tuleeko teistä hirviöitä lastenmurhien takia!?? Meneekö abortissa järki vai katkesko joku piuha? En hitossa uskalla peruuttaa neuvola-aikaa, enkä ikinä todellakaan haluu mukavuustappaa lapsia. Kiitti kovasti teille vältyin tekemästä elämäni suurinta virhettä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.