Tehäänpä oma aloitus kun ei saanut olla tuolla muussa isänpäivä-aloituksessa.
Mitä isäsi on merkinnyt elämässäsi? Minkälaisia eväitä elämääsi antanut.
Isän merkitys elämääsi
106
2902
Vastaukset
Isäni on kuollut jo.
Muistoni hänestä ja merkityksestään ovat henkilö-kohtaisia.
Eivät palsta-kohtaisia.
Kertokoon joku toinen, joka ei siitäkään välitä.
Ennen-kuin aloittaja alkaa taas höpöttää itselleen.
H.No voi pikku hunksz kun sinun ei todellakaan ole pakko täällä kertoa henkilökohtaisuuksia :). Saatikka laittaa omaa henkilökohtaista naamaasi profiilikuvan paikalle, viiksillä tai ilman. Ponnarilla tai ilman.
MINÄ en höpötä itsekseni sillä minusta se ei ole ollenkaan hauskaa. Hauskaa on saada vastineita omille kirjoituksille. Itsekin kiirehdit sormet syyhyten heti vastaamaan. Vielä ei ollut EOC:tä perässä.- Homoalikersantti
Oletpa lapsellinen!
- hmpff
Isäni on Hurmuri, joka tekee kaikki asiat intohimolla, oli sitten kyse lintujen ruokkinnasta, juuston höylääämisestä tai suklaan syömisestä. Hänellä on taito elää hetkessä ja tehdä ihan tavallisetkin asiat nauttien.
Periksiantamaton työmyyrä, ostimme hänelle kolmipyörän 80 vuotis lahjaksi, ja sillä hän pörrää kaupungissa sen aikaa kun ei voi mökillään puuhastella. Vaikka on polvet, selkä ja toinen hartija on entiset, sepelvaltimotauti. Kun päivittelin sitä, että meillä ei ollut varaa sähköpyörään, hän kauhistui - ei saakeli, se on vanhoja ihmisiä varten.Hyväksyi kuitenkin kolmipyörän. Minun 80-vuotis äitini ei ole vielä hyväksynyt itselleen rollaattoria, koska se on vanhojen ihmisten apuväline. Sen sijaan parempi on kulkea mustelmilla kun kaatuilee tämän tästä :D.
Eli sinun isäsi on antanut sulle mallia nauttia arjen pienistä asioista, se on taito se.- hmpff
siilenämää kirjoitti:
Hyväksyi kuitenkin kolmipyörän. Minun 80-vuotis äitini ei ole vielä hyväksynyt itselleen rollaattoria, koska se on vanhojen ihmisten apuväline. Sen sijaan parempi on kulkea mustelmilla kun kaatuilee tämän tästä :D.
Eli sinun isäsi on antanut sulle mallia nauttia arjen pienistä asioista, se on taito se.No ei isänikään hyväksy edes keppiä, vaikka tarpeen olisi kun selkä, lonkat ja polvet ovat loppuun kuluneet. Rollaattoristakaan ei kehtaa mainita sanaakaan. Häntä vaan epäilytti nousta monen vuoden jälkeen kaksipyöräiseen, meinasi että tasapaino ei enää riitä. Ihan viisas ajatus.
On siinä aika hyvä ajatuskin takana, kun lakkaa tsemppaamasta se kunto laskee kuin lehmän häntä. Siitäkin kokemusta, isäni vaimo on aika paljon nuorempi, kun hänen selkänsä alkoi oireilla, hän antoi periksi. On vuodessa vanhentunut todella paljon.
Minun isäni opetti että mieskin heikkouksineen on vain ihminen muiden joukossa. Hän ei välttämättä ole kypsä isäksi eikä aviomieheksi mutta silti hän oli ISÄ. Isänpäiväterveydeys siis hänen muistolleen.
Ja nyt aloittaja aloitti...
H.siilenämää kirjoitti:
Aloittaja yleensä aloittaa tai muutoin hän ei ole aloittaja. Kässääksä?
Tarvitko sinä isyyteesi muuta kuin siemenen kylvämisen?
- Psykoterapeutitar
"Isän" merkitys on merkityksetön ja lapsiani en edes viitsi "isänsä"päivästä muistuttaa! Toivon vain, että onnistuisivat omassa elämässään isistä merkityksen luomaan!
Minä kait kysyn aina omilta lapsiltani et ovatko muistaneet isäänsä. Heillä on oma luomansa suhde isäänsä ja minä en siihen puutu. Ja kohtuullisen hyvältä näyttää.
- Psykoterapeutitar
En tiedä muistavatko, enkä viitsi kuitenkaan muistuttaa!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
En tiedä muistavatko, enkä viitsi kuitenkaan muistuttaa!
Niin, mitäpä tuota. En minäkään muistta mutta kysäisen kuten muutoinkin että ovatko olleet yhteyksissä ja aina ovat. Eli välinsä hyvät.
- Pitkä.matka.haudalle
Hyvä aloitus, saa vähän nostalgoida. Muistan useita isän karuhkoja rakkaudenosoituksia, mutta yksi on aina tullut mieleen vaikeuksien kohdatessa ja olen varma että on auttanut myös selviytymisessä.
Lähdin kotoa omaan elämään 19-vuotiaana. Isä otti kädestä: "Nimeni, Sinä pärjäät aina, mutta jos et pärjää niin tule takaisin". Veikeä ristiriita tuossa, mutta olen kiitollinen lauseesta.Minun iäkin osoitti rakkautaan erikoisilla tavoille. Esimerkiksi piti lähteä hälle yöllä tupakinostoon kun isi palasi omilta virkistysreissuiltaan :D. Tosin maksoi se jonkun pennin siitä kun kannettiin hälle vettä kattilalla kun niin janotti ja riisuttiin pois kengät jalatsa kun oli ollu niin jalkojen päälle käypä reissu.
Hunksz, nyt mä vasta SILLEEN aloitin.- Se-elävä-isä
Vastasin jo muualla:
"Ukki isät ja oma isäni ovat hautojensa hallussa, olleet vuosikymmeniä, kaukana kukkieni ja kynttilöiden ulottumattomissa.
Isäni kuoli 2 pv isänpäivän jälkeen, silloin joskus. Sellaista ei unohda vaikka olin nuori."
Lisättäköön kuitenkin, niin ukit kuin isäni olivat malliesimerkkejä suomalaisesta työteliäästä perusmiehestä. Sitäkään en ole unohtanut - he kaikki sotaveteraaneja! Se-elävä-isä kirjoitti:
Vastasin jo muualla:
"Ukki isät ja oma isäni ovat hautojensa hallussa, olleet vuosikymmeniä, kaukana kukkieni ja kynttilöiden ulottumattomissa.
Isäni kuoli 2 pv isänpäivän jälkeen, silloin joskus. Sellaista ei unohda vaikka olin nuori."
Lisättäköön kuitenkin, niin ukit kuin isäni olivat malliesimerkkejä suomalaisesta työteliäästä perusmiehestä. Sitäkään en ole unohtanut - he kaikki sotaveteraaneja!Hienoa. Heitäkin on ja varmaan suurin osa.
- maissiiii
Paljon on isäni vaikuttanut omaan elämääni,
Pikkulikkana ihailin isääni ja monessa oli esikuvani,
viisviis vuotta saatiin yhteistä aikaa.
Hän opasti kotitehtävissä aikoinaan, kun laskuja en osannut ratkaista,
Yhdessä olohuoneen sohvalla istuttiin ja hänen vieressään nökötin,
laskut aina sain hänen opstuksellaan ratkaistua.
Muistan elävästi isän tuoksun tuossa hänen kyljessään istuessani.Minnunkin isäni opetti minut lukemaan viivivutias ollessani. Sylissänsä istuin ja yhdessä aapiskukkoa larattiin. Meidän tuoksu oli lähinnä punainen nortti :).
- hompsantuusa
siilenämää kirjoitti:
Minnunkin isäni opetti minut lukemaan viivivutias ollessani. Sylissänsä istuin ja yhdessä aapiskukkoa larattiin. Meidän tuoksu oli lähinnä punainen nortti :).
"Elukka" Miika Nousiainen "Pitääkö olla huolissaan" -ohjelmassa toivoi punaisen nortin julistettavan kansallistupakaksi. Punainen nortti kärysi minunkin isäni suupielessä. Joskus taisi olla pölliklubi holkissa. En tiedosta minkälaisia eväitä olisin isältäni saanut elämääni. Miettimisen paikka.h
siilenämää kirjoitti:
Minnunkin isäni opetti minut lukemaan viivivutias ollessani. Sylissänsä istuin ja yhdessä aapiskukkoa larattiin. Meidän tuoksu oli lähinnä punainen nortti :).
viivivutias= viisivuotias :).
- isä-erittäin-tärkeä-
Lukematta muitten vastauksia,
isä on aina tärkeä ihminen lapsen elämässä,
äidillä on myös oma tärkeä merkityksensä,
isä ja äiti ovat täysin erilaisia ihmisiä, se on hyvä asia, niin pitää ollakki,
arvostan molempia yli kaiken elämäni tärkeimpänä ihmisinä,
kylläki myös isovanhemmilla on valtavan suuri merkitys, ainaki omalla kohdallani,
mummon misto ja hyvät elämää kannattelevat neuvot ja opetukset kannatteli läpi elämän vaikenaki aikoina kymmeniä vuosia,- Psykoterapeutitar
Hyvä niin! Minulla ei ollut tärkeitä vanhempia, eikä isovanhempiakaan.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Hyvä niin! Minulla ei ollut tärkeitä vanhempia, eikä isovanhempiakaan.
Isä on isä, vaikka huoltosuhde olisi niin päin että lapset ja vaimo pitävät huolta keskenkasvuisesta isästä., niin kauan kuin mahdollista.Parempi kun hän lähti perheestämme minun ollessa 12-vuotias. Kyllä siskoni kanssa pidimme hänestä etäältä huolta. Eli huoltosuhde oli meillä toisin päin Täyspäisiä ollaan oltu ainakin tähän saakka ja kohtuullisen hyviä kansalaisia meistä silti kasvoi. Elämäntapansa vuoksi pääsi ikiuneen jo vuonna -85.
siilenämää kirjoitti:
Isä on isä, vaikka huoltosuhde olisi niin päin että lapset ja vaimo pitävät huolta keskenkasvuisesta isästä., niin kauan kuin mahdollista.Parempi kun hän lähti perheestämme minun ollessa 12-vuotias. Kyllä siskoni kanssa pidimme hänestä etäältä huolta. Eli huoltosuhde oli meillä toisin päin Täyspäisiä ollaan oltu ainakin tähän saakka ja kohtuullisen hyviä kansalaisia meistä silti kasvoi. Elämäntapansa vuoksi pääsi ikiuneen jo vuonna -85.
Ainiin. pitääkö teidän mielestä paikkansa että tyttö hakee itselleen tiedostamattaan isänsä kalstaista kumppania?
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Hyvä niin! Minulla ei ollut tärkeitä vanhempia, eikä isovanhempiakaan.
Vähänkin ajattelematonta.
Nehän ne ovat se kaikkein tärkein tekijä sinun elämäsi suhteen, sillä ilman heitä sinulla ei olisi elämää, sinua ei olisi olemassakaan edes pieruna Saharan autiomaassa.- Psykoterapeutitar
Tellukka kirjoitti:
Vähänkin ajattelematonta.
Nehän ne ovat se kaikkein tärkein tekijä sinun elämäsi suhteen, sillä ilman heitä sinulla ei olisi elämää, sinua ei olisi olemassakaan edes pieruna Saharan autiomaassa.Siittää voi melkein kuka vaan, mutta vanhemmaksi ei ole kenestä vaan!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Siittää voi melkein kuka vaan, mutta vanhemmaksi ei ole kenestä vaan!
Nii mut geenit sullakin on joltain tai joistain. Nitä et voi sulkea pois elämästäsi vaikka haluaisit.
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Nii mut geenit sullakin on joltain tai joistain. Nitä et voi sulkea pois elämästäsi vaikka haluaisit.
Mutta ei kiinnosta, enkä välitä tietää, eikä ole mitään merkitystä!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Mutta ei kiinnosta, enkä välitä tietää, eikä ole mitään merkitystä!
Ei muuta merkitystä kuin että sama veri soutaa sinunkin suonissasi joten kannattaa olla tarkka :).
- Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
Ei muuta merkitystä kuin että sama veri soutaa sinunkin suonissasi joten kannattaa olla tarkka :).
Minkä suhteen tarkka? Tonttuoven värinkö? Että tulee oikeaa joulunpunaista! Muuten on ihan oma veri. Se joulunpunainen!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Minkä suhteen tarkka? Tonttuoven värinkö? Että tulee oikeaa joulunpunaista! Muuten on ihan oma veri. Se joulunpunainen!
No jos nuo geeniperimäsi ansiosta siltä tuntuu niin mikäpä ettei :).
- vahikojasattuu
Isä Ihminen jolle olen ollut riippakivi ja pysyvä haitta. isä on patologinen valehtelija, narsisti.
tämä kertoo kaiken - Psykoterapeutitar
siilenämää kirjoitti:
No jos nuo geeniperimäsi ansiosta siltä tuntuu niin mikäpä ettei :).
Ja mitä merkitystä ja väliä on jollain "geeniperimällä", jos ei tunne edes koko tyyppejä?
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ja mitä merkitystä ja väliä on jollain "geeniperimällä", jos ei tunne edes koko tyyppejä?
Geenit on sinussa tunsit tai et.
Isä oli viisi vuotta sodassa, se jätti jälkensä.
Vein kynttilän haudalle.- Ihmettelivain
Minun isäni lähti lapsena sotaa pakoon, sekin jätti jälkensä. Niistä ei koskaan puhuttu eikä käsielty niitä, mutta kun vanhuuden sairaus alkoi, ne tulivat uniin ja pinnalle muutenkin. Eikä isäni ymmärtänyt, mistä 'tiesin' asioita, joita hän ei ollut ääneen sanonut.
- Varloy-41
Isä vainaan ainoa ulkomaanmatka päättyi yhdeksäntoista vuotiaana Varloyn kylään elokuussa -41 missä ryssät ampuivat rammaksi.- Rakastui sodanjälkeen,meni naimisiin ,osti pienen maatilan , piti huolta vaimosta ja viidestä lapsesta vaikka oli rampa .- R.i.P. :´-(
- hattujen.nostoa
Hän oli se kuuluisa Rakastunut Rampa, ei horjuva henrikson.
- remmillä
Isäni opetti minulle 2 asiaa
uimaan ja pelkäämään.
Molemmista taidoista hyötyä
Omat lapseni eivät ole nähneet minua ikinä humalassa
Uiminen on mukavaa aina.- OKsa-TON
Minunkin isä opetti minua uimaan samalla kun pelkäämään mitään huomionositusta häneltä. Äitipuoli sai siitä meinaa sellaisen raivarin että oksat pois.
minä en ole koskaan tuntenut isää henkilökohtaisesti ja minulle isällä ei ole ollut mitään merkitystä ja minulle hän ei ole antanut mitään eväitä elämääni hän ei koskaan välittänyt minusta ja ei tullut käymään vaikka lupasi. minä kaipasin siitä huolimatta isääni kovasti vaikka hän hylkäsi minut ja se on jättänyt sisimpääni syvät arvet ja ehkä pysyvän trauman. olin useita vuosia äärettömän katkera.
- Heikunkeikku
Meillä oli hautajaiset lauantaina. Laskimme äitin samaan hautaan isämme kanssa.
Eilen sunnuntaina lähdin nuorimman pojan kanssa viemään kynttilöitä haudoille.
Poika laittoi kynttilän isänsä haudalle ja minä kynttilän hautakiven sisälle miehelleni.
Sitten kävelimme mun äidin ja isän haudalle. Kukkavihkoja oli paljon puisen kannen päällä. Iso hiekkakasa haudan vieressä odottamassa haudan täyttämistä.
Minä laitoin oman kynttiläni isälle ja poika paapalle. Laitoimme myös kukkien keskelle kynttilät mun äidille ja pojan mummulle.
Apeina käveltiin parkkipaikalle autolle. Edellinen päivä kun vielä niin tuoreena muistissa.
Hautajaiset menivät hyvin, jos nyt ylipäätään hautajaisista voi sanoa, että hyvin meni.
On pitkä aika siitä, kun isäni kuoli.
Hän oli kova laskemaan leikkiä. Hän oli positiivinen tyyppi.
En osaa sanoa, että mikä Merkitys isälläni on elämässäni.
Ei oikeastaan tule mitään merkittävää mieleen.- Heikunkeikku
Lisäys edelliseen kommenttiini.
Olen aika höperö, kun kirjoitin, että ei oikeastaan tule mitään merkittävää mieleen.
Hyvänen aika sentäs, isäni ansiosta minä saan tehdä tätä työtäni. Työtä, jota rakastan.
Isäni oli jääräpäinen kun mikä, kun päätti ostaa minulle pianon. Äitini pisti hanttiin ihan satasella. Yks sukulainen toi vanhan pianohaitarin pianon korvikkeeksi. Kaikki olivat sitä mieltä, että mitä sitä nyt kallista pianoa ostaman.
Isäni ei antanut periksi ja niin sitten sain joululahjaksi pianon.
Koskaan, eikä ikinä, isäni sanonut, että älä nyt harjoittele pianonsoittoa, koska nyt tulee televisiosta uutiset. Uutisten aikaan kaikkien piti ehdottomasti olla hiirenhiljaa.
Paitsi mun, mikäli tahdoin soittaa pianoa uutisten aikaa.
Myönnän, että joskus tein niin, että kun kuulin, että uutiset alkaa, niin kirmaisin pianon ääreen.
Ihan tyhmää, mutta se tuntui kivalta, että ei enää tarvinnut olla hiirenhiljaa niinku ennen :) - hmpff
Heikunkeikku kirjoitti:
Lisäys edelliseen kommenttiini.
Olen aika höperö, kun kirjoitin, että ei oikeastaan tule mitään merkittävää mieleen.
Hyvänen aika sentäs, isäni ansiosta minä saan tehdä tätä työtäni. Työtä, jota rakastan.
Isäni oli jääräpäinen kun mikä, kun päätti ostaa minulle pianon. Äitini pisti hanttiin ihan satasella. Yks sukulainen toi vanhan pianohaitarin pianon korvikkeeksi. Kaikki olivat sitä mieltä, että mitä sitä nyt kallista pianoa ostaman.
Isäni ei antanut periksi ja niin sitten sain joululahjaksi pianon.
Koskaan, eikä ikinä, isäni sanonut, että älä nyt harjoittele pianonsoittoa, koska nyt tulee televisiosta uutiset. Uutisten aikaan kaikkien piti ehdottomasti olla hiirenhiljaa.
Paitsi mun, mikäli tahdoin soittaa pianoa uutisten aikaa.
Myönnän, että joskus tein niin, että kun kuulin, että uutiset alkaa, niin kirmaisin pianon ääreen.
Ihan tyhmää, mutta se tuntui kivalta, että ei enää tarvinnut olla hiirenhiljaa niinku ennen :)Meillä on myös ollut musiikki läsnä isäni ansiosta, oli vaikka mitä soittimia. Olen saanut kokeilla balalaikkaa, kitaraa, haitaria, nokkahuilua, ja sellaista pientä sähköpianoa, sillä on varmaan oma nimikin kun vaan muistaisin... Oli viimeisen päälle levysoitin ja kaijuttimet, vaikka äippä joskus pisti hanttiin. Älppäreitäkin riitti kiitettävästi.
Lämmin osanottoni, Heikku. - Taikuritässä
Sama täällä. Isä lupasi soittimen, jos opin soittamaan lainasoittimella kappaleen. Korvakuulolta opettelin ja soittimen sain. Musiikki on merkinnyt paljon. Murrosikäisenä saattoi tunteitaan purkaa soittamalla.
Myöhemmin tuli kaikkea muuta jännää, niin jäi vähemmälle - jotenkin sellaisessa taitteessa, kun olisi pitänyt jatkaa. No hyvä harrastus säilyi kuitenkin.
Isässä oli tärkeää luottamus. Oli hän auktoriteetti, myös jäärä.
Olin isän tyttö. Monet elämää kantaneet piirteet ovat mielestäni häneltä.
Heikku. Jaksamista.
- mimmimum-..mi
Hyvin ei alkanut tämän isänpäivän jälkeinen maanantai ...isällä joka puukotti oman poikansa leikkipuistossa....ei saanut kolmevuotias tuntea isänsä merkitystä....Miksi lyödä puukolla 3vuotiasta lasta? Surullinen uutinen pistää aivan ällikällä.
https://www.youtube.com/watch?v=YOXdyTuzjbQ- mimmimum-..mi
Tämä isänsä puukotuksen uhri oli tyttö....eikä poika niinkuin olin kirjoittanut.
- 6255
Hän kuoli, kun olin alle kouluikäinen. Mutta uskon, että välitti meistä kaikista. Jotkin tapahtumat muistan kuitenkin.
- lacucaracha
Vähäksi on jäänyt, koskapa isäni kuoli, kun olin 10-vuotias ja sitäkin ennen oli alkoholisminsa ja tarttuvan keuhkotautinsa vuoksi jotakuinkin näkymätön. Positiivisesti katsottuna, hän ei siis ainakaan ollut konkreettisesti paha ihminen eikä paha isäkään. Olisi välittänyt lapsista, jos olisi ollut siinä kunnossa, mutta näin nyt meni. Lahjakas tyyppi sinänsä, mutta kuoli jo 35-vuotiaana, rauha hänelle. Geeniperintönä en saanut alkoholismia ja tuberkuloosikin on jäänyt kokematta.
- fimsf
Ihan varhaisia muistoja isästä kun virran ja kosken rantamllla asutttiin
- uimaan piti oppia ja opittiinkin - opetti kalareissullakin tuntemaan jatietämään virtaukset vedessä ja uvenet - paikat missei saanut sukeltaa kosken ja lammen partaalla - ees tukkilaisten ja muutkaan alueen ipanat. Selitti mitä tarkoitti esm keskipakoisvoima niissä veden virtauksissa.. - Erokakara
Porukat eros noin 30v sitten, eikä isukki ole kyllä mun elämässä näkynyt enää.
Parin kolmen eka vuoden aikana näkyi ja kuului jonkun kerran joskus ja tiedän kyllä, että oli faijalle kova paikka tavallansa ainakin, vaikkei tosiaan tapellut tapaamisoikeuksiensa puolesta jne.
Rakasti kuitenkin varmasti meitä jokaista lasta aidosti.
Viimeksi ja vika kerran nähtiin oltiin kuulolla vuonna 1996 loppupuolella. Juteltiin kyllä asioista ja eipä mulla mitään katkeruutta ole häntä kohtaan eikä asioiden tiimoilta muutenkaan. Syytä ehkä olisi, muttei tarvetta eikä halua. Vaikka on varmaan kipeäkin juttu mulle mutta silti,en koe tarvetta mihinkään negatiiviseen vaikka "aktiivista" kaipuuta ja pahoinvointia ei olekaan ollut vuosikausiin. Ja sanoin kyllä silloin faijalle, ettei mun puolelta ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa mistään.
Vaikka olisihan se kiva, jos faija olis kuvioissa mukana. Kakarana olis tarvinnut pakonkin takia varmaankin, nyt olis vaan mukava juttu jakaa asioita oman isän kanssa.
Nyt on ehkä vain ihminen muiden joukossa. Kun kyllä sukulaisuussuhteetkin kuihtuvat vuosikymmenien saatossa, jos niitä ei huolehdi ja pidä säännöllisesti yllä.
Muistoja on niiltäkin ajoilta, kun porukat oli kimpassa vielä. Osa todella ihania ja osa huonompaa, niin kuin varmaan kaikissa perheissä.
Ihmisenä itse koen olevani aika ok ja ehjä kuitenkin. En ainakaan usko, että olisin parempi ihminen, jos isä olisi ollut mukana arjessa kaikki nämä vuodet, mutta tosiaan muuten olisi ollut varmasti hyvä asia jos olis ollut.
Toki juureton ehkä olen jossain määrin ja oman polun kulkija. Tiedä sitten, kuinka paljon siitä on tämän "isättömyyden" ja kuinka paljon itse elämän ja sen kulun syytä.- aito_Turo
Toteat, ettei faijasi "tosiaan tapellut tapaamisoikeuksiensa puolesta". Oletko ajatellut, että eihän siinä mitään tappelemista pitäisi koskaan ollakaan, vaan molempien vanhempien tulisi tukea myös toisen vanhemmat vanhemmuuden jatkumista eron jälkeisessä tilanteessa. Jotenkin se, että äidit sulkee isiä pois lasten elämästä, on niin tavallista, ettei vihaa toisen vanhemman menettämisestä tuollaisen toiminnan seurauksena osata kohdistaa äiteihin. Ihmettelen todella. Mä sanosin, että sellainen on suorastaan anteeksiantamatonta toimintaa.
- Psykoterapeutitar
Kyllä vaan tappelivat ja miespuolinen sai "huoltajuuden" ja hävisi kuvioista. Me alaikäiset lapset jatkoimme itsemme huoltamista, niinkuin ennenkin.
- Erokakara
aito_Turo kirjoitti:
Toteat, ettei faijasi "tosiaan tapellut tapaamisoikeuksiensa puolesta". Oletko ajatellut, että eihän siinä mitään tappelemista pitäisi koskaan ollakaan, vaan molempien vanhempien tulisi tukea myös toisen vanhemmat vanhemmuuden jatkumista eron jälkeisessä tilanteessa. Jotenkin se, että äidit sulkee isiä pois lasten elämästä, on niin tavallista, ettei vihaa toisen vanhemman menettämisestä tuollaisen toiminnan seurauksena osata kohdistaa äiteihin. Ihmettelen todella. Mä sanosin, että sellainen on suorastaan anteeksiantamatonta toimintaa.
Ei pitäisikään olla mutta minkäs teet?
Mutsi nyt onkin ihan eri juttu ja omaa luokkaansa. Mutta se on eri asia.
Ja tuohan on ihan täyttä arkea, että mies eron aikana suljetaan pois lapsenkin elämästä. Oli sitä jo 30v sitten, vaikka maailman piti olla jo silloin muuttunut tuon asian suhteen.
Ja se on tuota arkea vielä tänäkin päivänä. vaikka maailman pitäisi olla erilainen nyt viimeistään. Tiedän sen omasta ystäväpiiristänikin. Perheellisiä ystäviäni on eristetty ja yritetty eristää lapsistaan ex-vaimojen toimesta/aloitteesta. Ihan jopa perättömillä insesti-syytöksillä/vihjailuilla. Siitä näkee myös, kuin sairasta loppuviimeksi maailma ja ihmisten käytös on.
Ja se, et mulla ei ole katkeruutta isää kohtaan ja olen muutenkin sinut porukoiden eron takia, ei todellakaan tarkoita sitä, että toisen vanhemman sulkeminen pois lapsensa elämästä on oikein ja oikeutettua. Tai sen poissuljetun täytyy ainakin olla todella paha ihminen. Sadisti, lasten raiskaaja tms.
Mutta alunperinkin, isästä tässä ketjussa kait enempi olikin kyse.
Häntä kohtaan ei ole todellakaan mitään negatiivista siitä huolimatta, että olen käytännöllisesti katsoen joutunut elämään ikäni isättömänä vaikka onkin elossa.
Mutsin jutut ei tähän keskusteluun kuulu varsinaisesti. Olen kyllä tehnyt selväksi vuosia sitten, että vihatkoon faijaa vaikka miten ja olkoon mun puolesta niin katkera että silmätkin mätänee päähän, mutta mulle on faijasta turha rutista mitään. Eikä haukkua sanallakaan mitään.
- Sotatrauma
Isäni kantoi sotilasasetta 6 vuotta aikanaan, mikä jätti jälkensä. Ollessani 15vuotias jouduin lyömään isääni, kun alkoi heittelemään isohkoja kiviä äitiäni kohti selvin päin.Kommunikointi olikin sen jälkeen aika vajavaista. Onneksi välit paranivat n 15v. ennen kuolemaansa.
- Taikuritässä
Samoin ajattelen. Lapsi vaan ei sitä ymmärrä.
Mitä kauheuksia.... - Näkemysjakokemus
Vaikka menneitten sotien kauheuksia lapset eivät voikaan ymmärtää, niin he kuitenkin ymmärtävät kaiken sen minkä kuulevat ja näkevät. Selitys niille voi tulla vuosikymmeniä myöhemmin kun ymmärrys alkaa yltää. Tai ainakin toivon mukaan alkaa ...
- SUOMI100kannattaa
Näkemysjakokemus kirjoitti:
Vaikka menneitten sotien kauheuksia lapset eivät voikaan ymmärtää, niin he kuitenkin ymmärtävät kaiken sen minkä kuulevat ja näkevät. Selitys niille voi tulla vuosikymmeniä myöhemmin kun ymmärrys alkaa yltää. Tai ainakin toivon mukaan alkaa ...
https://tpc.googlesyndication.com/simgad/12809266386273730828
Ota siitä!!! - 8234
SUOMI100kannattaa kirjoitti:
https://tpc.googlesyndication.com/simgad/12809266386273730828
Ota siitä!!!** ÄLÄ KLIKKAA EDELLISTÄ LINKKIÄ! **
Sisältää jonkin haittaohjelman. - 1262...meninuuskaks
Kiitos. Onneksi luen näitä sivuja kuten lehtiäkin; lopusta alkuun päin.
- vhims
Kyllähän sodat jätti jälkensä kaikkiin sen ajan ihmisiin raskaan työn ohella
- äitini oli 36v kahdeksan alaikäisen yksinhuoltaja isän kuollessa verten lentoon. - tatse
Isä on antanut paljon! Itse olen tämän huomannut vasta nyt paremmin, kun itselle kertynyt elettyä vuosia. Sitkeä sissi tuo oma iskä. Me tässä rämpi vielä reilusti yli 80 kymppisenä moottorisahan ja kepin kanssa. Periksi ei anneta on yksi hyvä esimerkki ja paljon muuta. Rakkautta ei tuon ikäinen mies oman sukupolvensa edustajana osaa samoin jakaa, mutta teoissa kyllä. Uskon, että kyyneltä ja hikea on häneltä vuotanut paljon perheen eteen. Sisua ja tarmoa sekä Jumalan armoa sitä tämä kansa tarvitsee edelleen.
- Veräjä
Isäni ei merkinnyt minulle yhtään mitään, eikä koskaan. Hän oli varakas maailmaa kiertänyt joutomies,jolla oli nuorena ranskalainen kotiopettaja. Äijästä tuli armoton juoppo Pariisin nousukaspiireihin ja kuoli tapaturmaisesti vuonna 1945. Rahat ja kaksi jugent kivitaloa Helsingin keskustassa katosivat juhlan humussa.Äitini ,veljeni ja minä asuimme Rööperissä 16 neliön hellahuoneessa, Vielä vanhana äijänä harmittaa koko ukko. Terveiset aurinkoisesta Floridasta
- Taikuritässä
Rankka kirjoitus lyhykäisyydessään.
Isänpäivä voi tuoda mieleen kaikenlaista.
Terv. Etelä-Suomesta, 2, pimeää, ei sada. - Keskenkasvuista
"Rankka"? Minusta se kertoo vain siitä, että ei ole omena kauas puusta pudonnut. Jos on kuitenkin Floridaan asti päässyt niin luulisi että jotain olisi matkalla omasta isästään(kin) oppinut käsittämään.
- Taikuritässä
En voi arvioida ollenkaan tapahtunutta.
Ehkä kirjoittaja on selaillut tätä palstaa ja aloittajan tekstiin ja muille kommentoinut omia tuntemuksiaan.
Mistä sinä tiedät, jos hän on isä, miten omiinsa suhtautuu.
Minusta tuntuu, että sinua todella korventaa tuo kun hän ilmoittaa olevansa Floridassa.
Kateusko teki sinut katkeraksi.
Voi poijjaat.
Onhan tässä muitakin kirjoituksia, missä ei ole tanssittu kultalusikka suussa
ruusuilla,
Et pikkasen hienotunteisuutta, jos kirjoittaa noin. - Suoraanselkeästi
Ei voi tietää, mutta oletan, että kommenttinsa perusteella hän ei ole isä. Jos olisi, hän olisi kekannut jotain elämästä, isyydestä ja vanhemmuudesta matkansa varrella. Nyt hän on katkeroitunut vanha joka köllöttää auringossa ikävät ajatukset seuranaan. Miksi helweetessä olisin kade?
- Taikuritässä
No, jos et tunne, niin älä oleta mitään ja rupea kirjoittelemaan tarinaa, jota ei ole.
Don't Push the buttom. Mieti. - Snaijaatko-han
En keksi tarinoita. Kerroin vain hänen ensimmäisen kommenttinsa tunnelmasta.
- Taikuritässä
Snaijaan. Se on hänen privaatti tunteensa.
Mutta snaijaatko sä.
Sulla ei ole kliffa asenne nyt. - Enoletaikuri
Jaaa, no aina ei woi olla.
Isäni kuoli kesällä 100v , hän sai olla loppupäiviin asti selkeä- ym ym
Meitä on varmasti useita samoin ajattelevia, kun muistamme jälkipolvina häntä.
Arvot, joista toisten kunnioittaminen on tärkein- tehdään se mikä täytyy tehdä, mikä on oikein,siilenämää kirjoitti:
Kunnioitettava ikä. Meneekö nuo arvot tuon ikäpolven mukana unholaan?
Eivät mene, ne kulkevat mukana ja ovat kantava voima kun omaa aikaamme elämme . Mehän ikäänkuin sovellamme käytännön asioissa etc.
kawe kirjoitti:
Eivät mene, ne kulkevat mukana ja ovat kantava voima kun omaa aikaamme elämme . Mehän ikäänkuin sovellamme käytännön asioissa etc.
Niin mutta ajattelinkin meitä nuorempia ja sitä nuorempia .).
Nähtäväksi jää, isäni ehti nähdä kolmessa polvessa jälkeläisiään. Kun hän täytti sata vuotta, nuorin lapsenlapsenlapsi oli vuoden, eli ikäero 99v- heistä on otettu kuva, nyt arvossaan.
Se on sellaista arvokasta käyttäytymistä, samalla luentevaa. Kyllä nykyihmisetkin osaavat, tuossa vaan on sen pitkän elämän koko sisältö, muuttuneessa maailmassakawe kirjoitti:
Nähtäväksi jää, isäni ehti nähdä kolmessa polvessa jälkeläisiään. Kun hän täytti sata vuotta, nuorin lapsenlapsenlapsi oli vuoden, eli ikäero 99v- heistä on otettu kuva, nyt arvossaan.
Se on sellaista arvokasta käyttäytymistä, samalla luentevaa. Kyllä nykyihmisetkin osaavat, tuossa vaan on sen pitkän elämän koko sisältö, muuttuneessa maailmassaEntäs toisten kunnioottaminen, huomioonottaminen minä minän sijaan?
- virve.80
isä on aina isä nuorena oli jääräpää ja meneväinen ja nyt kun on lähellä 70 ensi vuonna kesäkuussa täyttää 70.v niin luonne tasaantunut mulla aina ollut hyvät välit isään ja isästä on tullut suvaitsevainen ja hällä on elämän kokemusta kun on nuorena tehnyt omat virheensä ja oppinut niistä
- ikäluokka
Minkä ikäinen olet?
- Vääräosoite-ko
Keneltä sinä kysyt ja miksi?
- poika.vm1948
Elatusavun oottelu tulee isästä mieleen. Ooteltiin useinmiten turhaan ja se näkyi ruokapöydässä. Ei ollut suuri raha mutta merkitsi leivän päälle ohusti voita ja vähän parempaa soosia sunnuntaina. Vähälläkin rualla kasvaa. kokonaan katos isä pitkäks aikaa.Kun olin valmis ihminen jolla perhe ja talo, isä ilmaantu maisemii, sanoi että on sen ikänen äijä että tarvii pojan. Mutta minä olin ohi sen iän että isää enää tarvitsin. Poikani kans piti yhteyttä taikka kehui itseensä, kuoli sitte viinan jälkitauteihi. Jostain kuulin. Eli isästä tulee mieleen että älä oo kuin isä, vaan ole omilles Isä.
- Ihankylmää
Ei tullut ensimmäistäkään elatusapumaksua.
Siksi jouduin kiertämään sukulaisillani ruokaa saamassa. Myös sukulaiseni ostivat minulle vaatteet. Lähes kaikki aina siihen asti kun täytin 17 ja menin töihin.
Usein oli ilman ruokaa kokonaisen vuorokauden.
Minulla oli 4 nuorempaa sisarpuolta.
Myöhemmällä iällä otin yhteyttä isääni, mutta se oli ihan turhaa. P. . . a mikä p. . . a.
Hän kuoli muutama vuosi sitten ja vähän ennen kuolemaansa oli realisoinut omaisuutensa ja antanut rahat kavereilleen.
En mennyt hautajaisiin. Aion käydä jossain vaiheessa haudalla, pimeään aikaan. Väännän sinne kummulle päivän "tortut". Otan vielä varmuudenvuoksi riisiniöljyä, että tulee sitten kunnon keltaiset siivut.
Toivottavasti kärvistyy helvetissä.
- Kärsimystäkokoelämä
Oma isäni kuoli 28.1.1995 Eipä ole paljon juoposta kerrottavaa.Pahoinpiteli äitiä sekä meitä lapsia. Parempi vaan että kuoli maksakirroosiin.
- Hankala-ankka
Minun isäni on merkinnyt minulle lähinnä hankaluuksia, stressiä ja itsetunto-ongelmia. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni hän juopotteli ja oli aika ikävä ihminen kännissä. Hän ei antanut minun tai äitini koskaan nukkua ja välillä pelkäsin, että hän tappaa meidän koiramme. Ei hän väkivaltainen ollut, ainakaan yleensä, mutta koiraa hän esimerkiksi nosti kaulapannasta ilmaan niin että se kakoi henkeä. Minua isä löi pari kertaa, mutten puhuisi mistään systemaattisesta hakkaajasta.
Ja silloin kun hän ei ollut kännissä, hän oli liiaksi keskittynyt omiin intresseihinsä välittääkseen meistä muista. Kun olin tarhaikäinen kakara, saatoin "minun on nälkä" -toteamuksillani häiritä isää, jolloin hän viskoi tavaroita päälleni ja huusi kuin mielipuoli, kuinka "pilasin" sen mitä hän oli tekemässä.
Siitä asti taas, kun olen ollut 12-vuotias, on isä halunnut vaatinut kehottanut pukeutumaan kuin yleinen huora, jotta saan "miesten huomion". Tämä johti siihen, että käytin koko nuoruuteni mahdollisimman isoja collegehousuja, jotten varmasti saisi mitään huomiota.
Koko ikäni isä on myös uhkaillut itsemurhalla, ellen ole samaa mieltä hänen kanssaan. Jos olen ollut eri mieltä mistä tahansa asiasta, hän on todennut, että "olen niin turha ihminen, että tapan itseni. Sinäkin haluaisit, että kuolen." Tämä taas on johtanut siihen, etten uskalla ilmaista omia mielipiteitäni ollenkaan ja päädyn vähän väliä itselleni epäedullisiin lupautumisiin, kompromissiratkaisuihin ja omalla kustannuksellani tekemään vain asioita, joita en oikeastaan edes halua tehdä.
Kun aloin seurustella, isä suuttui minulle, koska nyt minä sain mieheltäni enemmän huomiota kuin isäni (he etäisesti tunsivat entuudestaan). Vittuilua asiasta jatkui nelisen vuotta, ja vieläkin isä toteaa vähän väliä, että olen kauhea ihminen ja mieheni kärsii kanssani. Tämä on johtanut siihen, etten tässä suhteessanikaan kunnolla tuo mielipiteitäni esiin ja mukaudun nätisti kaikkeen, mitä mies haluaa. (Suhde ei ole huono, vaan huonoa on oma epävarmuuteni omien mielipiteideni julkituomisen suhteen. Ei parisuhteessa pitäisi joutua miettimään, mitä voi sanoa ääneen.)
Isällä on myös tapana änkeä kaikkiin ihmissuhteisiini todistelemaan, kuinka paljon parempi ja kiinnostavampi hän on kuin minä. Usein kyllästyn tähän ja luovun kyseisistä ihmissuhteista. Tällä hetkellä minulla ei ole ystäviä eikä kavereita, koska en halua isän tunkevan itseään niihinkin suhteisiin.
Hän on useita kertoja kertonut minulle, kuinka olen itsekäs, inhottava ja kylmä ihminen. En varsinaisesti koe itseäni sellaiseksi, mutta pelkään olevani. Välillä mietin, että olisi parempi ilman parisuhdetta tai harrastuksia, koska en halua olla "ikävä ihminen" sellaisille, jotka koen mukaviksi. Isällä on myös kova tarve määritellä, mistä tykkään ja mistä en. Jos sanon, etten pidä asiasta, josta hän väittää minun pitävän, hän loukkaantuu, eikä sitä paitsi usko minua. Seuraavan kerran hän saattaa suhtautua näin: "Minä tykkään tästä asiasta (josta sinunkin olisi pitänyt tykätä koska minä sanon niin), vaikka sinä vihaatkin minua tämän takia."
Koen, että silloin hän tarvitsee minua, kun jokin ikävä asia pitää hoitaa, tai kun pitää olla edustuskulissit kunnossa. Hän tahtoisi minun esimerkiksi tulevan työpaikkansa edustustilaisuuksiin minihame päällä kaatelemaan kahvia vanhoille äijille.
Kaiken kaikkiaan välitän hänestä, mutta hänen kanssaan on uskomattoman hankalaa ja raastavaa olla tekemisissä. Toisinaan tuntuu, kuin myös vihaisin häntä, mutta koen syyllisyyttä siitäkin.- Taikuritässä
Mielestäni voisit harjoittaa uhmaikää jo. Olet aikuinen. Isät voivat tyttäristään olla mustasukkaisia, eivätkä ikinä tunnusta tätä ja yrittävät todistaa olevansa parempia kuin tyttärien kumppanit. Mutta se on heidän ongelmansa, ei tyttärien. Itsenäistyminen edellyttää mielestäni tulppien laittamista korville ja omien valintojen kanssa elämistä, meni syteen tai saveen, silläkin uhalla, että kuulee - mitäs minä sanoin. Sinun ongelmaksesi isä tulee, kun päästät hänet vaikuttamaan epämiellyttävällä tavalla. Minun mielestäni on vähän perverssiä elämääsi puuttuminen ja sinun elämääsi eläminen.
Kovetapas vähän itseäsi ja ajattele, että papparainen tekee itseään tärkeäksi.
Varmasti hän sinusta välittääkin, mutta överiksi menee.
Yritä asettaa hänet omalle paikalleen. Huumorillakin voit työntää häntä etäämmälle, ettei hengitä niskaasi.
Sinun pukeutumisesi on sinun asiasi ja sinun persoonallisuuttasi. Se ei kuulu kellekään.
Omista valinnoistasi älä luovu: kumppanistasi, ystävistäsi, jne.
En ole psykologi tms. Arkiajattelija vain. Saa olla erimieltä. - Taikuritässä
Siilenämää: Kenelle kommentoit?
siilenämää kirjoitti:
Tälle Hankala-Ankalle.
Alkoholistien aikuisille lapsille on omat toipumisohjelmansa.
http://www.aal.fi/- Taikuritässä
Mistä tiedät, että kyse on alkoholistin lapsesta?
Arvaus? - Taikuritässä
Kysyinpä tyhmästi.
Anteeks molemmille.
En jauha enää. Tai kysele. Taikuritässä kirjoitti:
Mistä tiedät, että kyse on alkoholistin lapsesta?
Arvaus?No kertomuksestaan päättelin :).
- pirremiinapa
Kuulostaapa pahalta, voisitteko muuttaa asuinpaikkaa kauemmaksi isästäsi, eihän tuollaista tarvitse sietää, ..vaikka kuinkin rakastaisikin häntä.
Otat vaan topakasti asian esillemie g esi kanssa, tuota..et kai tottele ja laita minihmeita tarjoillessas 😕?
- lapsuusko
isä hakkasi koko lapsuuden kerta viikko remmillä, oli juoppo ja selvinpäin huusi lyhytpinnaisena
minulla oli ns. viikonloppuisä, viikot töissä toisella paikkakunnalla ja viikonloppuna kävi kotona perheen luona. tuohon aikaan lauantaikin oli työpäivä ja vuosilomat lyhyitä, joten tuon takia jäin aika vieraaksi isän kanssa, aikaa yhdessä olemiseen kun ei juuri ollut. isä oli sellanen auktoriteetti jolla meitä lapsia peloteltiin olemaan kiltisti, tai ei hyvää seuraa kun isä kotiin tulee. aikuisena kun kävin vanhempieni luona, vetäytyi isä usein toiseen huoneeseen omiin oloihinsa, eikä huomioinut minua tai lapsiani. vasta äitini kuoleman jälkeen alkoi isä hakeutua lapsiensa seuraan, tunsi itsensä varmaan yksinäiseksi. siinä vaiheessa ei sitten enää kovin vahvaa suhdetta saatu syntymään, mutta tutustuin kuitenkin niiden vuosien aikana enemmän isääni. suuri kiitos on isälle annettava siitä, että hän duunaripalkallaan koulutti kaikki lapsensa ammattiin, eikä meidän lapsien tarvinnut velalla kouluja käydä.
Hän oli syntynyt tsaarin alamaisena ja kuoli EU-Suomessa. Hänen maailmansa oli erilainen, karu, jossain määrin hallitsematon ja pelottava. Hän erehtyi paljossa mutta omista lähtökohdistaan hän halusi minulle parasta mitä tiesi. Lepää rauhassa kipujen mies.
- happypoju
erittäin hyvä ja opettavainen oli isävainaani. sodan jaloista kasvanut kohti aikuisuutta. hyvin vähillä eväillä alkanut perheen perustamisen. ja silloin tehtiin vielä lauantainakin työtä. oli opettajana kaikessa mikä kuuluikin jättää isältä pojalle.
- isäntyttöjä
Isä oli rakastava, reilu, suojeleva, luotettava , turvallinen kallio joka opetti mikä on oikein ja mikä väärin. Säälittää nykyajan lukuisat isättömät lapset.
- älä_lyö
Täytyy kyllä sanoa, että en isääni rakastanut, selkääni sain sen verran usein.
Jos nykyisin isä pahoinpitelee lapsiaan, lastensuojelu puuttuu asiaan. Ennen diihen ei kukaan puuttunut.
- isätö
Lapsuuteni elin isättömänä 70 luvulla ja siitä sain aina kärsiä .Minua nimiteltiin milloin huoran pannuksi milloin äpäräksi ym,..silti tiesin että minulla on isä.Hän vain ei elänyt meidän kanssa,oli oma perhe.Kärsin suunnattomasti isättömyydestä.Itkin monesti itseni uneen miettien miksi minulla ei ole isää.Hän kyllä kävi joskus mutta ei ollut oikeesti läsnä.Kadehdin muita kavereitani joilla oli isä.Jouduin myös huolehtimaan paöjon siskostani joka oli minua nuorempi.en koskaan ole saanut tuntea isän rakkautta minua kohtaan ja sen takia tunne olevani vajavainen .Eno kyllä yritti kkorvata isän paikkaa ja arvostin häntä suuresti.Mutta isätön olen,neljän lapsen isä.Toivottavasti olen sen paikan täyttänyt,
- pirremiinapa
Hyvä etten itkua pullauttanutviestiäsi lukiessa, on se ollut raakaa isättöömän lapsen elämä silloin, onneksi siitä on jo päästy, nimittelystä ja muusta vähättelystä.
Onneksi sait korja kurssia omien lasten kanssa, ison kukkasen ansaitset isänpäivänä 🙌.
- pirremiinapa
Ainakin geeni perimä 10 sukupolvae taaksepäin, ja olihan hän olosuhteittensa ja kasvuympäristönsä tuote.
Minulle isä.oli hyvin tärkeä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173846
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1782346Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731567Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231037- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42872Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73831Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800- 100799