Kaikkien kyökkioivallusten äiti taas...

...tuossa jutussa:

https://www.voice.fi/suhteet/a-154130?utm_source=ampparit&utm_medium=rss&utm_campaign=rss

"Minulla oli illuusio, että löydän jonkun, joka rakastaa minut ehjäksi. Sitä ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin onnistut tekemään sen itse itsellesi. Tyhjä astia ei täyty toisesta ihmisestä. Se on ensin täytettävä itse. Vihaan sitä, kun sanotaan, että "löysin toisen puolikkaani". Ei se niin mene. Täytyy olla ensin kokonainen jo ennen sen toisen ihmisen rakkautta."

"Baareista ja maailmalta löysin vain miehiä, jotka vain toistivat omaa rakkaudettomuuttani. Monilla saattoi jopa olla ihannenaisestaan lista, että "kun nämä kriteerit täyttyvät, niin sitten..."

"Minun piti lopulta olla kauan yksin, että opin olemaan siinä ja rakastamaan itseäni niin, että minun on hyvä olla itseni kanssa. Kun sain siitä oivalluksesta kiinni, on elämästä tullut turvallisempaa ja rakkaudellisempaa."


Onhan näitä "suuren totuuden" oivaltajia täällä palstallakin nähty ihan jonkin verran. Minusta jokseenkin huvittavaa että aina tuo sama kaava toistaa itseään ne kaikki myös päätyy tuohon samaan loppupäätelmään. Sitten"oivallettuaan" ne tohkeissaan alkavat neuvomaan meitä sinkkuja "kokemuksen" syvällä rintaäänellä vaikka me tiedettiin sama asia jo ensin, ilman että tarvitsi rännälöidä tekemässä itsestään ilmaista huoraa, julkista omaisuutta kaikille halukkaille.

Miksi h...sä sitä ensin pitää tehdä itsestään pelle ennen kun voi keksiä nuo asiat? vai onko se toiminta ihan tarkoituksellista, halutaan jakaa ensin itseä ja sitten vasta kun tunnetaan itsensä riittävän saastaisiksi keksitään itsestä uusi puoli, muututaan ikään kuin paremmaksi ihmiseksi tuosta noin vaan ja pyyhitään panorinkelöinnit mielestä ja sielusta pois, "nyt ollaan parempi ihminen, minussa ei ole mitään jäljellä siitä itseään jakavasta lutkasta", paitsi että on, kerran lutka aina lutka.

17

256

    Vastaukset 17

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Gnuk

      Tavallaan tämä on totta. Täytyy ensiksi oppia olemaan itsensä kanssa. Sen jälkeen on helpompaa myös suhteessa. Siinä on vaan yksi mutta... mutta kun se tuppaa aina olemaan yksipuolista. Ehjän ihmisen seuraan hakeutuu yleensä aina ne rikki äiset, jotka toivovat eheytymistä ehjän avulla. Se voisikin onnistua, jos ne rikkinäiset pyrkisi eheyttämään siinä itse itsensä. Mutta enimmäkseen siinä käy niin, että rikkinäisten eheytyminen on riippuvaista ehjän eheydestä, ei niinkään heistä itsestä. Eli en suosittele yhdellekään ehjälle ihmiselle vakavampaa suhdetta rikkinäisen kanssa. Ellei sitten ole hc-altruisti. Tosin voiko silloin itseään ehjäksi edes sanoa...? :)

      Tässäkin pätee se, että samankaltaiset lapset leikkii parhaiten toistensa kanssa. Rikkinäiset rikkinäisten ja ehjät ehjien... :)

      • No joo, onhan se noin ja voi se toki onnistua jos sillä ehjällä riittää kärsivällisyyttä sen rikkinäisen korjaamiseen mutta monestihan ei niin ole jos se rikkinäinen on sekaisin kuin seinäkello. Ei se kyllä oikein hyvä ole se rikkinäistenkään keskenään leikkiminen kun siitä sitten helposti seuraa vaan lisää rikkoontumista molemmin puolin. Paras ois varmaan joku pakollinen karanteeni liitoistaan eronneille, että sitten vasta kun pää alkaa olla suurinpiirteinkään kasassa saa lähteä uusia etsimään.


      • Gnuk
        Harmaaritari kirjoitti:

        No joo, onhan se noin ja voi se toki onnistua jos sillä ehjällä riittää kärsivällisyyttä sen rikkinäisen korjaamiseen mutta monestihan ei niin ole jos se rikkinäinen on sekaisin kuin seinäkello. Ei se kyllä oikein hyvä ole se rikkinäistenkään keskenään leikkiminen kun siitä sitten helposti seuraa vaan lisää rikkoontumista molemmin puolin. Paras ois varmaan joku pakollinen karanteeni liitoistaan eronneille, että sitten vasta kun pää alkaa olla suurinpiirteinkään kasassa saa lähteä uusia etsimään.

        Samalla tavalla voi ehjilläkin tulla illuusioita siitä, että kykenee korjaamaan rikkinäisen. Silloin ehjälläkin rikkoutumisen vaara, jos ei osaa pitää varansa. Samalla tulee rikkinäiselle illuusio eheytymisestä. Ikävästi se tuppaa aina loppumaan. Jos minulta kysytään, jokaisen pitäisi ehjätä itse itsenä. Se on varmin tapa, ei tosin ainoa. Muissa tapauksissa onnistumisen mahdollisuudeton vaan paljon vähäisempiä.

        Tiedä siitä karanteenistakaan. Toisille hyväksi, toisille ei. Yleensä ihmiset pitää parhaiten yhdessä riippuvuus toisesta. Eikä siinä mitään pahaa tai väärää ole. Kunhan se sopii kummallekin. Ehjien ja itsenäisten ihmisten tapauksessa on vaan hyvin harvinaista, että kohtaavat toisensa. Kun se opposites attrack ja niin päin pois... :)


      • Gnuk kirjoitti:

        Samalla tavalla voi ehjilläkin tulla illuusioita siitä, että kykenee korjaamaan rikkinäisen. Silloin ehjälläkin rikkoutumisen vaara, jos ei osaa pitää varansa. Samalla tulee rikkinäiselle illuusio eheytymisestä. Ikävästi se tuppaa aina loppumaan. Jos minulta kysytään, jokaisen pitäisi ehjätä itse itsenä. Se on varmin tapa, ei tosin ainoa. Muissa tapauksissa onnistumisen mahdollisuudeton vaan paljon vähäisempiä.

        Tiedä siitä karanteenistakaan. Toisille hyväksi, toisille ei. Yleensä ihmiset pitää parhaiten yhdessä riippuvuus toisesta. Eikä siinä mitään pahaa tai väärää ole. Kunhan se sopii kummallekin. Ehjien ja itsenäisten ihmisten tapauksessa on vaan hyvin harvinaista, että kohtaavat toisensa. Kun se opposites attrack ja niin päin pois... :)

        Joo no tuo kyllä ihan totta, varmaan ennenpitkää rikkinöinen tosiaan tekee siihen ehjäänkin runtuja, ehkä jopa korjaamattomia. Tuo ihan hyvä että kaikki saisi hoitaa itsensä kuntoon ensin ennen kuin edes haaveilevat mistään.

        Joo, järjellinen riippuvuus & molemminpuolinen hyötyminen on varmaan hyvä juttu kun sen kumpikin ymmärtää, monesti vaan tahtoo varmaan mennä niin että tunnepohjaisilla ratkaisuilla ennemminkin minimoidaan niitä hyötyjä.


      • Gnuk
        Harmaaritari kirjoitti:

        Joo no tuo kyllä ihan totta, varmaan ennenpitkää rikkinöinen tosiaan tekee siihen ehjäänkin runtuja, ehkä jopa korjaamattomia. Tuo ihan hyvä että kaikki saisi hoitaa itsensä kuntoon ensin ennen kuin edes haaveilevat mistään.

        Joo, järjellinen riippuvuus & molemminpuolinen hyötyminen on varmaan hyvä juttu kun sen kumpikin ymmärtää, monesti vaan tahtoo varmaan mennä niin että tunnepohjaisilla ratkaisuilla ennemminkin minimoidaan niitä hyötyjä.

        Kyllähän sitä tunnettakin tarvitaan. Eikä järkeäkään kannata jättää käyttämättä.


      • semmotiiiiis
        Gnuk kirjoitti:

        Kyllähän sitä tunnettakin tarvitaan. Eikä järkeäkään kannata jättää käyttämättä.

        Ei niinkään, et vastakohdat viehättäisivät, vaan turvallisesti kiintyneet pariutuu helpoimmin ja yleensä toisten turvallisten kanssa. Näitä turvallisen kiintyystyylin tyyppejä on vähtein markkinoilla.

        Eniten on turvattomia tyyppejä, draamailijoita, jotka hakee suhdetta mut draamailee ne piloille. Sit on torjuvat, jotka ehkä haluis jotain mut omalla käytöksellään tajuamatta itse torjuu kaiken.


      • Gnuk
        semmotiiiiis kirjoitti:

        Ei niinkään, et vastakohdat viehättäisivät, vaan turvallisesti kiintyneet pariutuu helpoimmin ja yleensä toisten turvallisten kanssa. Näitä turvallisen kiintyystyylin tyyppejä on vähtein markkinoilla.

        Eniten on turvattomia tyyppejä, draamailijoita, jotka hakee suhdetta mut draamailee ne piloille. Sit on torjuvat, jotka ehkä haluis jotain mut omalla käytöksellään tajuamatta itse torjuu kaiken.

        Minusta suurin ongelma on siinä, että lähes jokaisella on jonkinlainen mielikuva siitä mitä suhteelta ja kumppanilta odottaa. Ja silloin kun odotukset ei vastaakaan todellisuutta, alkaa ongelmat. Ja se ongelma nähdään yleensä aina kumppanissa, harvemmin itsessä ja omissa odotuksissa.

        Sen sijaan voisi lähteä suhteeseen puhtaalta pöydältä ja antaa sen rakentua omanlaiseksi. Lähtökohdaksi siihen riittäisi se, että kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja viihtyy hyvin toistensa seurassa...


    • Nainen39vee

      Onhan se totta, ettei oivallus ole sinänsä uniikki eikä oivallus ja ymmärrys edellytä aina samaa käyttäytymiskaavaa sitä ennen. Mutta tuo nyt on viihteellisen sivun viihteellinen juttu - on niitä analyyttisempiä ja syvällisempiäkin julkaisualustoja, ja niissä voi todennäköisemmin tulla vastaan jotain uusia ja persoonallisempia ajatuksia.

    • aivanoikeinmenee

      Nimenomaan ihmisen pitää osata olla ja elää yksin. Vasta sen oppimisen jälkeen sitten haluta mahdollista parisuhdetta.. jos vielä siltä tuntuu.

    • Gnuk

      Tuli vaan vielä mieleen siitä itsensä kanssa sovussa olemisesta...

      Mä en tiedä muista, mutta minua ei ainakaan häiritse ne "2000"- luvun naiset ja heodän valinnat. Minun puolestani saavat olla mitä ovat. Seuraukset heidän valinnoista ei ole minun taakkoja, joten en vaivaa mieltäni sillä asialla.

      Ja siihen itsensä kanssa sovussa olemiseen liittyy aika olennaisesti myös se, että hyväksyy ihmiset ympärillään sellaisina kuin ne on. Ei pahemmin arvostele niitä eikä missään nimessä yritä muuttaa niitä. Kuin moni ehjäksi ja itsenäiseksi itsensä luuleva voi rehellisesti sanoa olevan sellainen...? :)

      • Samaa mieltä tuosta muuttamisesta, ei se ole mahdollista niin siksihän se onkin vittumaista kun ehdointahdoin itsensä pilataan ja sitten tullaan määkymään että ollaankin ok kun ei olla eikä tulla enää semmoisiksi. Niin kuin nyt tuo linkin nainenkin, vaikka se väittää muuttuneensa ei mikään enää pyyhi siitä panorallien lutkaa pois vaikka se itse niin kuvitteleekin.


      • Gnuk
        Harmaaritari kirjoitti:

        Samaa mieltä tuosta muuttamisesta, ei se ole mahdollista niin siksihän se onkin vittumaista kun ehdointahdoin itsensä pilataan ja sitten tullaan määkymään että ollaankin ok kun ei olla eikä tulla enää semmoisiksi. Niin kuin nyt tuo linkin nainenkin, vaikka se väittää muuttuneensa ei mikään enää pyyhi siitä panorallien lutkaa pois vaikka se itse niin kuvitteleekin.

        Eli ei mielestäsi ansaitse mahdollisuutta?

        Ainoa, mikä näissä tapauksissa aina epäilyttää, on ne julkiset avautumiset. Ne on aina vähän niin ja näin. Itse näen parempana vaihtoehtona olla hiljaa ja nauttia siitä uudesta alusta. Ei ainakaan niitä julkisia avautumisia netissä. Sellaiset uudet alut tuppaa aina menemään vituiks. Niillä luodaan liikaa paineita ja ennakko-odotuksia onnistumisilleen. Oppiminen alkaa vasta oivalluksen jälkeen eikä ihan heti lopu... :)

        Mut en mä silti jaksa mieltäni vaivata näiden tapauksien kanssa. Heidän valintansa ja onnea matkaan. Ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä minussa... :)


      • Gnuk kirjoitti:

        Eli ei mielestäsi ansaitse mahdollisuutta?

        Ainoa, mikä näissä tapauksissa aina epäilyttää, on ne julkiset avautumiset. Ne on aina vähän niin ja näin. Itse näen parempana vaihtoehtona olla hiljaa ja nauttia siitä uudesta alusta. Ei ainakaan niitä julkisia avautumisia netissä. Sellaiset uudet alut tuppaa aina menemään vituiks. Niillä luodaan liikaa paineita ja ennakko-odotuksia onnistumisilleen. Oppiminen alkaa vasta oivalluksen jälkeen eikä ihan heti lopu... :)

        Mut en mä silti jaksa mieltäni vaivata näiden tapauksien kanssa. Heidän valintansa ja onnea matkaan. Ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä minussa... :)

        Niin no, ne julkiset avautumiset varmaan tulee kun itse uskotaan siinä hetkessä niin kovasti siihen juttuun että halutaan julistaa koko maailmalle sitä löytynyttä onnea, monestihan siinä vaan sitten saattaa käydä niin että se julkisuus ja pakkositoutuminen ennen aikojaan saattaa alkaa ahdistamaan sitä toista osapuolta niin paljon että sekin edesauttaa sen huomaamista ettei ihan niin sopivia toisilleen oltukaan. Hyvä esimerkki se häät ensinäkemältä ohjelma, vain yksi pari onnistui mutta jossain oli juttu ohjelmaan valitusta mutta ei päässeestä parista joka taustalla oli onnistunut pariutumaan ja lapsenkin jo saanut, heitä varmaan auttoi kun ei ollut mitään onnistumisen pakkoa yhteiskunnan edessä olemassa siinä kuviossa.


      • Gnuk
        Harmaaritari kirjoitti:

        Niin no, ne julkiset avautumiset varmaan tulee kun itse uskotaan siinä hetkessä niin kovasti siihen juttuun että halutaan julistaa koko maailmalle sitä löytynyttä onnea, monestihan siinä vaan sitten saattaa käydä niin että se julkisuus ja pakkositoutuminen ennen aikojaan saattaa alkaa ahdistamaan sitä toista osapuolta niin paljon että sekin edesauttaa sen huomaamista ettei ihan niin sopivia toisilleen oltukaan. Hyvä esimerkki se häät ensinäkemältä ohjelma, vain yksi pari onnistui mutta jossain oli juttu ohjelmaan valitusta mutta ei päässeestä parista joka taustalla oli onnistunut pariutumaan ja lapsenkin jo saanut, heitä varmaan auttoi kun ei ollut mitään onnistumisen pakkoa yhteiskunnan edessä olemassa siinä kuviossa.

        Mut jos nyt palaan vaikka aloituksen naiseen ja karsitaan siitä pois se julkinen avautuminen niin minulle hänen tapauksessa se menneisyys ei tuottaisi ongelmia. Se olisi menneisyys, joten no problem. Antaisin mahdollisuuden. Mutta siinä jutun naisessa on eräs toinen ongelma kuin se menneisyys. Heh, hän ei ole ulkoisesti sen verran silmääni miellyttävä, että hänen kanssa suhteeseen alkaisin. Se olisi paljon suurempi puute kuin se menneisyys... :)


      • Gnuk kirjoitti:

        Mut jos nyt palaan vaikka aloituksen naiseen ja karsitaan siitä pois se julkinen avautuminen niin minulle hänen tapauksessa se menneisyys ei tuottaisi ongelmia. Se olisi menneisyys, joten no problem. Antaisin mahdollisuuden. Mutta siinä jutun naisessa on eräs toinen ongelma kuin se menneisyys. Heh, hän ei ole ulkoisesti sen verran silmääni miellyttävä, että hänen kanssa suhteeseen alkaisin. Se olisi paljon suurempi puute kuin se menneisyys... :)

        Olikohan edes itse siinä kuvassa? Mutta joo, minua häiritsisi sekä menneisyys että jos sen kuvanoloinen niin myös se eli heti menee jo niissä metsään, sitten jos ajatellaan että pitäisi sekä olemuksen että menneisyyden olla sovelias eihän niitä oikeasti taida olla, tai jos on niin niin harvassa että ihan turha kuvitella että voisi mitään parisuhdetta edes löytää ikinä.


      • Gnuk
        Harmaaritari kirjoitti:

        Olikohan edes itse siinä kuvassa? Mutta joo, minua häiritsisi sekä menneisyys että jos sen kuvanoloinen niin myös se eli heti menee jo niissä metsään, sitten jos ajatellaan että pitäisi sekä olemuksen että menneisyyden olla sovelias eihän niitä oikeasti taida olla, tai jos on niin niin harvassa että ihan turha kuvitella että voisi mitään parisuhdetta edes löytää ikinä.

        Minä taas suhtaudun suopeammin menneisyyteen, koska minullakin on sellainen. Eli olen elänyt ja elän edelleen. Elän vaan toisenlaista elämää kuin menneisyydessä... :)

        Mutta joo. Olen ennenkin kirjoittanut mielipiteitäni niistä avautujista. Ne avautumiset on paljon isompi miinus kuin menneisyys. Mutta kai näköjään jokaiselle ottaja on ja hyvä niin. Minä en vaan kuulu niiden avautujien ottajiin enkä niiden otettavaksi...


    • No itse voisin jutusta allekirjoittaa montakin kohtaa.

      Ensinnäkin se, että pitää erota, että voi oivaltaa jotain uutta itsessään: Koska suhteessa on aina se toinen. Sitä ei saa monikaan käännettyä päässään, että muuttaisi itseään vain itsensä takia, vaan siinä on aina se toinen ja "oman minuuden-puolustusmekanismit" alkavat sotia vastaan muutosta, siitä tulee toisen takia muuttumista.

      Ja tuo itsensä rakastaminen, se on tärkeää, että hyväksyy itsensä ja on omasta mielestään hyvä ihminen, sellainen, että tietää, että se toinen nauttii juuri siitä, eikä mistään hyvistä teoista tai sanoista. Muuten niitä alkaa punnitsemaan myös toiselta. Vastavuoroisuus saa toisenlaiset mittarit ja suhde vääristyy jo alkujaan.

      Oma elämä on oltava omissa käsissä ja siitä on nautittava, että siihen voi ottaa toisen jakamaan sitä. Muuten siitäkin tulee vertailukamaa....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pyhäjärvi syvällä kusessa

      Pyhäjärvi ei tule selviämään millään tästä alhosta. Ollaan aivan liian syvällä. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pyha
      Pyhäjärvi
      142
      1660
    2. Oivallus

      Mitä olet oivaltanut viimeksi?
      Ikävä
      154
      1134
    3. Miten voi sinun

      tunteet yhtäkkiä kuolla kuin napista painamalla? Et enää vilkaisekaan minuun päin vaan jos vahingossa näet minut käännät
      Ikävä
      70
      980
    4. Miksi naiset haluavat itseään vanhemman kumppanin? Vai haluavatko?

      Tuolla toisessa ketjussa tuli esille tämä kysymys ja se on mielestäni hyvä kysymys. Kiitos scrg:lle tämän kysymyksen esi
      Sinkut
      345
      977
    5. Mistä arvasit,että kaivattusi on täällä?

      😊
      Ikävä
      68
      753
    6. PYHÄJÄRVEN KAUPUNKI VALTIOVARAINMINESTERIÖN ARVIOINTIMENETTELYYN..TE

      ...siinä se nyt on, mitä tässä enää vikistään. Uutiset Yle, 14.8. Klo 20.30, ei tunnu mukavalta.
      Pyhäjärvi
      56
      743
    7. Väleistä

      Minkälaiset välit sinulla on kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      69
      701
    8. Rakastan sinua mies

      Siksi haluankin vain sinun kanssa sitä.
      Ikävä
      38
      654
    9. Ernest Lawson rehellisenä vaikeasta TTK-tilanteesta: "Vain harvan ja valitun henkilön tiedossa"

      Tanssii Tähtien Kanssa tulee syksyn iloksi ja tiedossa on suosikkisarjan 19. kausi. Tulevalla kaudella nähdään iso uudi
      Tanssii tähtien kanssa
      7
      621
    10. Missä vaiheessa

      Unohdit minut? Onko sinulla oikeasti mies jota rakastat? Tiedän että möhlin ja odotin liikaa. Ei tarvitse vastata jos et
      Ikävä
      33
      591
    Aihe