Miten kitkeä rescue koiran haukkuminen?

Vähän asiallisempaa vastausta odotellessa...

Jaa Panda-Jaana

Jokainen rakastakoon ketä huvittaa.Eihän se muita kiinnosta, eikä sitä ole tarve tuoda esille, eihän?
Jos on tarve tuoda esille että minä nyt niin kovin rakastan, niin eihän siinä ole mitään esille tuotavaa.Jokainen ihminen pystyy rakastamaan.Eli et ole muita kummempi.No,ehkä tuo kohteesi on.Itse pidän kovasti koiristani, ja itken jokaisen perään, kun vahuuden vuoksi niistä olen joutunut luopumaan.Mutta, en rakasta niitä kuten miestäni tai lapsiani.Tottakai kaipaan kaikkia edesmenneitä sukulaisiani, mutta en arjessa heitä jatkuvasti sure.Eihän omaa elämäänsä kannata uhrata jatkuvaan kuolleiden muistelemiseen, se ei ainakaan paranna oman elämän laatua.Onhan kuolema osa normaalia elämää, ja meidän jokaisen kohdalla se tulee kokoajan vaan lähemmäs.
Minulle koirat ovat perheessä tärkeitä lemmikkejä, mutta kuitenkin eri asia kun ihmiset.Enkä mitenkään koe tämän asian vuoksi olevani muita parempi, tai huonompi ihmisenä ;)

Ja haukkuvan reckuen kanssa hakeutuisin koirankouluttajan luo.Ja ehkä ottaisin hankaluuksista opiksi, ja hankkisin jatkossa sesseni suomesta ;)

Olen muuten aika sekaisin

Trolli näköjään esiintyy täällä nimimerkilläsi.
Älä vastaa sille!.... ei pidä antaa mitään huomiota noin ala-arvoiselle KOiraHululle Trollille ;)
Huomiottajättämine, ja hänen kommentteidensa ohittaminen, on parasta Trollihoitoa hänelle ;)

Oletko kokenut koiraihminen, jolla on koirankäsittelytaito tuollaisen pelokkaan ja stressaantuneen eläimen käsittelemiseen? On pari vaihtoehtoa.

A) Se on syntyjään haukkuherkkä koira. Sitä ei saa kitkettyä koirasta pois, mutta osaava ihminen voi ohjata koiran elämään hiljaisemmaksi. Tällainen koira ei siis hauku pelkoa, epävarmuutta tai stressaantuessaan, vaan on jalostettu haukkumaan (esim. suomenpystykorva).
B) Se reagoi huonovointisena ollessaan haukkumalla. Tämä on todennököisempi vaihtoehto, koska se vaikuttaa epävarmalta, pelokkaalta ja stressaantuneelta. Voi olla pelokas. Voi olla teidän laumaanne soveltumaton. Voi olla taustaltaan sellainen, jolla ei ole edellytyksiä kerrostaloelämään, koska sitä ei kukaan ole pentuna sosiaalistanut sellaiseen elämään. En tiedä miksi otitte tuollaisen koiran itsellenne. Häätö voi olla teille todennäköinen reaktio naapureiltanne, ja sitten te keräätte tavaranne ja rakkaan ongelmakoiranne ja mietitte minne muutatte, jotta ette saa seuraavastakin paikasta häätöä. Alkakaan katsella vuokrattavia omakotitaloja, jotta pääsette sen kanssa sopivampaan ympäristöön, jos se ei saa päätään kasattua ajoissa.
C) Pitäkää se oikeankokoisessa kaulapannassa ja taluttimessa. Kiristävä (kuristuspanta) tai riittävän kireälle säädetty nahkapanta. Pilasitte tuon koiran, kun puitte sille valjaat. Ei se ole pentuna oppinut valjaissa olemaan, valjaat ovat varmasti sille maanpäällinen helvetti. Vaihtakaa sille kaulapanta. Koira saattaa rauhoittua heti, kun leikkelette valjaat pieneksi silpuksi ja siten poistatte sen elämästä hirvittävän pelottavan ja ahdistavan asian. Koira saattaa lakata haukkumasta, jos lopetatte sen valjaiden pukemisen. Miten jollain voi tulla mieleen pukea rescue-koiralle valjaat... Älkääkä tehkö sitä virhettä (valjaiden lisäksi) että alatte pukea sille haalareita ja mantteleita.

Jos koira on tapaus, joka ei ole perheessä pienehkössä asunnossa kasvanut, kerrostalossa elänyt pentuna ja nuorena, eikä ole tottunut pitämään päällään valjaita, olette tämän koiran elämän muuttaneet painajaiseksi. Jos olisitte ottaneet 8 viikkoa vanhan kotimaisen vahinkopennun (sekin on rescue-koira koska sitä ei ole tähän maailmaan toivottu), olisitte saaneet paljon helpomman koiran itsellenne. Onnea valitsemallenne tielle. Koira parka.

Kerron vielä omista kokemuksista.

Mulla oli rivarissa koira jossa oli karjalan karhukoiraa. Se oli mun eka koira, joten en osannut opettaa sitä kovin hyvin - se pääsi mun pomoksi. Yksi millä se mua pomotti, oli haukkuminen. Kun se oli 10vuotias päätin että nyt tämä riittää.

Puoli päivää jätin koiraani huomioimatta, en katsonut sitä, en silittänyt, en käskenyt mitenkään. Käytiin lenkillä ja koira sai ruokaa, siinä kaikki. Kun koira jossain vaiheessa alkoi tapansa mukaan haukkumaan naapureista tulleita ääniä, en reagoinut mitenkään. Alkuun koira jatkoi haukkumista, mutta hekten päästä se tuli perässäni, haki silmäkontaktia ja haukkui. Käännyin pois. Haukut harventui, koska se ei hyödyttänyt mitään, koira oli selkeästi hämillään - ja hetken päästä se lopetti kokonaan.

Ja mitä parasta tässä, koira alkoi olemaan rennompi. Sille oli selkeästi etu siitä ettei sen tarvinnut vahtia joka liikettä. Sulla on nuori koira, se tarvitsee lisäksi ihan muita virikkeitä ja liikuntaa jotta pystyy muulloin rentoutumaan.