Uupumus työhön

Täällä yksi joka väsynyt alaan. Yritän vielä jaksaa tällä alalla, mutta väsynyt ja ahdistunut olen. Monissa paikoissa kummallinen ilmapiiri mikä ainakin itseltä vie eniten voimia.

Yritän tällä hetkellä kerätä voimia edellisen kokemuksen jäljiltä. En edes tajunnut, miten itsetuntoni valui aina vain alemmaksi ja alemmaksi, syynä huono kohtelu. Ihmeellistä ilkeilyä, kieroilua, tiedon panttaamista, muiden haukkumista jne. Monella muulla alalla tuommoisesta saisi jo potkut.

Toivon vielä joku päivä löytäväni itselleni sopivan työyhteisön. Juuri nyt en tosin koe olevani kykenevä menemään uuteen paikkaan. Aika menee levätessä ja pohtiessa vaihtoehtoja. Voimat on todella vähissä. Jotkut päivät kuluvat sängyssä maaten ja väsyn jo muutaman tunnin "menoista". Itkettää, pyörryttää, särkee jne lähes päivittäin. En tiedä mitä tehdä.

Hoitoalan ihmisten työuupumus on vain entisestään lisääntynyt. Mutta jos työtä verrataan siihen mitä se oli ennen, nykyään on monet asiat paremmin. Hoitotarvikkeita ja läkkeitä ja apuvälineitäkin enemmän hoitotyötä helpottamassa. Silti nykyiset hoitajat ovat uupuneita, niin henkisesti, kuin fyysisesti. Kaikilla on tästä omat käsityksensä. Mutta, mitkä syyt teidän mielestänne johtavat tähän nykyiseen uupumiseen ja pitkiin sairaspoissaoloihin?

Aivan sama tilanne minulla. Hoitotyötä vuosia olen tehnyt, nyt alanvaihtoa mietin. Yhden päivän vapaita, kerran kuukaudessa viikonloppu vapaa, paljon iltavuoroja. Joustaa vielä pitäisi. Pienet lapset minullakin, raskas yhtälö on.

Kamalalta kuulostaa teidän asemanne töissä, ettekä varmaan ole ainoita. Noin nuorena jo olette uupuneita . Vielä pitäis jaksaa kotia ja pieniä lapsia hoitaa.. Olette vielä nuoria niin suosittelen opiskelemaan toiseen ammattiin jos vaan mielenkiintoa ja mahdollisuus esim. Taloudrllisesti siihen olisi. Itse olen yli 50 nen ja tässä iässä ajattelisin että jos olisin samassa tilanteessa lähtisin kyllä opiskelemaan uutta alaa, varmaankaan se ei monelle ole mahdollista mutta yksi vaihtoehto. Ammattinne on kutdumusammatti ja arvostan työtänne. Kamalaa, kun "ulkoiset puitteet " tekevät sen noin raskaaksi.. Tsemppiä ja jaksamista teille!

Kyllä jonkinlaista väsymystä on päällä, joka päivä tuntuu pahalta töissä ja en saa oikein iloa mistään. Olen päiväkodissa töissä ja niin täynnä koko työtä. Sitä aina vähätellään kuinka lastenhoitotyö on muka "helppoa työtä" ja palkkakin on työn vaikeuteen nähden tavattoman surkea. Voi vain leikkiä lasten kanssa muka, laulella ja piirrellä. Huoh, totuus on jotain aivan muuta. Nyt meidän ryhmässä on 4 autistista lasta ja muitakin erityislapsia sekä normaaleja lapsia kaiken kukkuraksi. Poikavoittoinen ryhmä, 4 tyttöä ja 8 poikaa. On lapsia jotka purevat, raapivat ja nipistävät hoitajia, joka päivä jotain hiuksista repimistä ja raapimista yms. lapsi saattaa tulla halaamaan ja sitten raapiikin mua niskaan. He eivät leiki ja vaeltelevat vain, saattavat karata ja heittelevät leluja ympäriinsä sikin sokin. Ei voida askarrella, muovailla tai piirtää, sillä lapset syövät ne kynät ja muovailuvahat. He eivät myöskään puhu lainkaan, ääntelevät vain. Eräs lapsi sotkee ulosteillaan huonekaluja ja seinät. Aikaa ei riitä normaaleiden lasten juttuihin, koska erityislapsi tulee heti keskeyttämään, jos esim. muovaillaan. Syövät sitten muovailuvahat yms. Ulkona täytyy vahtia koko ajan, etteivät mene väärälle alueelle, jota ei yllättäen ole edes aidattu. Edes lepohetki ei ole rauhallinen, kiljumista ja huutoa vain, ruokailukin on yksi perkele. Ei ehdi itse syödä, kun kakara tunkee sormia mun vesilasiini tai yrittää napata mun leipäni. Joka yö näen painajaisia töistä, ihan sama onko maanantai vai perjantai, aina tuntuu yhtä pahalta mennä sinne. Aina vielä jokin räkätauti päällä, kun autistit imevät kaikkia leluja.. Tunnen olevani ihan väärällä alalla, vaikka vasta valmistuin tähän lähihoitajan ammattiin. Etsin uusia työpaikkoja, mutta voi kun olisi niin yksinkertaista saada uusi työ. Juuri valmistuin ja heti tällaiseen paikkaan töihin.

mun vaimo onki tein hoitajien asiakas eli mielenterveyskuntoutuja ja tekee kassa töitä kahessa firmassa....aina eri kauppa ja muuta...työtunteja on 90h kahes viikos eikä koskaan valita.
miten te hoitajat aina jaksatte sit valittaa ku on olevinaan niin raskasta.
suosittelen teille et ostakaa s-marketista uus elämä tai jotain...

Olen sairaalahuoltaja , näen hoitajien kiireen , kohteliasn käytöksen oli tilanne mikä tahansa, eivät kohtele vaikeita epämiellyttäviä huonosti. Itse en pystyisi samaan. Hoitajilla on pyllyn pesut, vanhusten nostot sängystä ruokailutilanteeeseen, jatkuva kuuntelu asiakkaan toiveista , kun vanhus kutsuu hälyytysnapista on mentävä katsomaan mikä on hätänä, hätä on tosi suuri kun vanhukselta on pudonnut toinen sukka sängyn toiseen päähän, kyllä nämä puoli hoireisetvanhukset osaa nimenomaan hyppööttää hoitajia. Oma lukunsa on omaiset, on erittäin vaativia ja pienisieluista porukkaa jotka odottaa ihmeitä tapahtuvan. Mitä hienompia omaisia he toivovat täyden palvelun hoitoa, mutta eivät ole valmiita kohtaamaan pienintäkään vastoinkäymisiä. Nykyaikana luullaan hoitolaitoksen tekevän kuoleman sairaasta vanhuksesta terve elämän iloinen ihminen joka pärjää kotona . Jos hoito ei ole parasta , omaiset soittavat hankkima soiton. Kuka tälläistä työtä kehtaa tehdä jossa tekevät vuoro työtä , työtä jossa vapaapäivät menevät palautumiseen . Miettikää kukin pystyisittekö.