Vuonna 2003 syksyllä oli ekan kerran lehdessä ilmoitus, miten iso kaupunki hakee sijaisvanhempia. Soitin ja meistä oltiin tosi kiinnostuneita, koska olen perhepäivähoitaja ja hoidossani on ollut niin vuorohoitoa tarvitsevia, sairaita, vammaisia kuin maahanmuuttajiakin.tälläkin hetkellä on hoidossa huostaanoton uhan alla oleva lapsi.hoitajana olen ollut kohta kymmenen vuotta. Ennestään minulla on kokemuksia tarhoissa työskentelystä. Työnantajalta olen saanut kehua siitä, etten lkieltäydy erilaisista lapsista vaan otan kaikki lapset lapsina vastaan.
Näiden lasten takia olen ollut tekemisissä kehitysvammaohjaajan, fysioterapeutin, puheterapeutin, erityislastentarhanopettajan, sosiaalihenkilöiden yms kanssa ja he tietävät kuulemma ertyislasten kanssa osaamiseni.
Tässä välissä olen soitellut ja keskustellut sosiaalityöntekijöiden kanssa todella paljon. Olen kertonut kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tammikuussa laitoimme paperit vihdoin ja viimein. Eilen saimme soiton: emme sovi sijaisvanhemmiksi, koska mieheni menneisyydessä yli kymmenen vuoden takaa löytyy mm. alkoholiongelma (nyt jo taaksejäänyttä elämää), toimeentulotuen hakua sekä alkoholismin takia sairaseläkkeellä oloa.
Nykyään mieheni on raitis, työelämässä ollut kohta yhdeksän vuotta ja maksanut kaikki ulosottonsa pois, koska perusti viisi vuotta sitten oman firman. Oma yritys toimii nykään hyvin.
Puheluissa nämä asiat olivat ok, koska niistä oli niin kauan aikaa. Sanoipa jopa sossu että "ihminen, jolla on takanaan tuollaisia kokemuksia, voi usein jopa antaa lapselle enemmän kuin ns. normaali ihminen". papereihin kirjoitin nämä asiat, ja kun he saivat ne, he kysyivät kotikaupungiltamme miten asiat ovat. sen jälkeen asiat tyssäsivät siihen paikkaan. En voi käsittää, miten yli kymmenen vuoden takaiset asiat painavat niin paljon, varsinkaan kun näyttöä uudemmista vaikeuksista ei ole.
olemme lapseton pari ja molemmat työelämässä. asumme omistusasunnossa ja muutenkin elämämme on kaikin puolin ok. jos meillä olisi jotain hämärää, enhän saisi edes hoitolapsia itselleni. vapaapäivinään mieheni auttaa minua lastenhoidossa. hän on ollut iso apu minulle. olen vain katkera ettemme voi saada biologisia lapsia... silloinhan emme olisi suurennuslasin alla...
Näiden lasten takia olen ollut tekemisissä kehitysvammaohjaajan, fysioterapeutin, puheterapeutin, erityislastentarhanopettajan, sosiaalihenkilöiden yms kanssa ja he tietävät kuulemma ertyislasten kanssa osaamiseni.
Tässä välissä olen soitellut ja keskustellut sosiaalityöntekijöiden kanssa todella paljon. Olen kertonut kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tammikuussa laitoimme paperit vihdoin ja viimein. Eilen saimme soiton: emme sovi sijaisvanhemmiksi, koska mieheni menneisyydessä yli kymmenen vuoden takaa löytyy mm. alkoholiongelma (nyt jo taaksejäänyttä elämää), toimeentulotuen hakua sekä alkoholismin takia sairaseläkkeellä oloa.
Nykyään mieheni on raitis, työelämässä ollut kohta yhdeksän vuotta ja maksanut kaikki ulosottonsa pois, koska perusti viisi vuotta sitten oman firman. Oma yritys toimii nykään hyvin.
Puheluissa nämä asiat olivat ok, koska niistä oli niin kauan aikaa. Sanoipa jopa sossu että "ihminen, jolla on takanaan tuollaisia kokemuksia, voi usein jopa antaa lapselle enemmän kuin ns. normaali ihminen". papereihin kirjoitin nämä asiat, ja kun he saivat ne, he kysyivät kotikaupungiltamme miten asiat ovat. sen jälkeen asiat tyssäsivät siihen paikkaan. En voi käsittää, miten yli kymmenen vuoden takaiset asiat painavat niin paljon, varsinkaan kun näyttöä uudemmista vaikeuksista ei ole.
olemme lapseton pari ja molemmat työelämässä. asumme omistusasunnossa ja muutenkin elämämme on kaikin puolin ok. jos meillä olisi jotain hämärää, enhän saisi edes hoitolapsia itselleni. vapaapäivinään mieheni auttaa minua lastenhoidossa. hän on ollut iso apu minulle. olen vain katkera ettemme voi saada biologisia lapsia... silloinhan emme olisi suurennuslasin alla...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voiko toimeentulotuen hakeminen johtaa sijaisvanhemmuuden eväämiseen? Kuulostaa tosi kummalliselta!
Sinun kannattaa lähestyä omaa paikkakuntaasi, josta hoitolapsesikin ovat, ja kertoa toiveesi sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä. Siellä tuntevat sinut ja miehesi, luottavat varmasti paremmin ja voisitte aloittaa sijais- tai tukiperheenä.
Vieraammille sossuille ei kannata kaikesta menneestä ja selvitystä kovin juurta jaksaen kertoa, koska muodostavat siitä omia käsityksiään ja ehkä ajattelevat, ettei tuo ole vielä toipunut, kun haluaa tuota noin korostaa.
Niin että suosittelen siis puheissa tiettyä pidättyväisyyttä ja puheen ja ajatusten suuntaamista mieluummin nykyisiin resursseihin ja hyviin puoliin ja tulevaisuuden jaksamiseen jos sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä keskusteluja käytte.
tuntuu vaan siltä, että kyllä se sijoittava kunta on tainnut maineen jo tahria kotipaikkakunnallakin, se käy nopeasti.Kannattaa silti olla yhteydessä muihinkin paikkakuntiin ja ehkä parempi olla hiljaa siitä vanhasta ongelmasta, se kun ei enää vaikuta tähän päivään. Rikoksetkin vanhenevat 10 vuodessa. Tuli vaan aasinsiltana mieleeni tuttu, joka on nyt sijaisvanhempana, mutta jolla on ollut pidätyksiä 12 vuoden takaa rikosepäilyistä. En todella halua kertoa tarkemmin, ettei asianosainen itse tunnista itseään, mutta kuitenkin. Hän EI kertonut menneisyydestään, eikä tarvinnut koska rekisterit oli silloin jo vanhentuneet. Että sillai...
vain olla rehellinen, ettei sen perusteella että olisin tahallani pimittänyt jotakin oli evätty hakemusta. tuntuu vain todella uskomattomalta että joku toimeentulotuki tekee kiusaa, kun sitä ei ole haettu vuosiin enään.
samoin muuten mieheni halusi itse pois eläkkeeltä, koska tunsi olonsa taas työkuntoiseksi ja on sitä ollutkin. johan oman firman pyöritys sitä vaatiikin.
no onneksi tulee oman kunnan sossut meille hoitolapsen takia niin voin jutella heidän kanssaan. auttaa kyllä kivasti mieltä piristymään kun sai teiltä vastauksia. kiitos!!
Kirjoituksista aivan "paistaa läpi" se AHNEUS, kyllä lapsia saa hoidettavakseen vaikka kuinka paljon, jos pitää lapsista ja haluaa lasten kanssa olla, mutta
SE RAHA
tuosta jostain luin että Sijaiskoti saa
kulukorvaus n 350e/kk
hoitopalkkio n 550e/kk
lapsilisä
saisipa yh-isä/äiti tuollaiset summat, vois vaikka ajatella moni pitävänsä lapsensa,
mutta tää yhteiskunta ei taida tehdä mitään oikein
nyt on taas pastan pikkuinen bioprovo vaatimassa oman lapsensa hoidosta sijaislapsen hoitokorvauksia.
toistan taas kerran: jos sijaisvanhemmuus kiinnostaa, niin tule remmiin. käy pride, tule hyväksytyksi ja ota suoraan kerralla neljän sisaruksen sarja 4X900 lapsilisät omista ja sijoitetuista.
ja ala ajelemaan tiimistä toiseen. luovu omasta elämästäsi sijaislasten hyväksi. työnnä biolapsesi sivuun ja anna lämpösi ja rakkautesi sijoitetuille. ryntää kellokortti kädessä terapiasta toiseen. aja tukka putkella lasta satoja kilometrejä tapaamaan bioa, joka ei juuru nyt joudakaan lasta tapaamaan. katsotaan ensi viikolla..
Meillä ei tiedetä,
mikä on pridekurssi
mikä on yksilövalmennus
on vain täytynyt hoitaa lapset.
tai siksi aikova ei sinun tarvitsekkaan tietää koska todennäköisesti/toivottavasti sinun lapsillasi ei ole tai tule olemaankaan samanlaisia ongelmia kuin sijoitetuilla lapsilla.En minäkään biolasteni hoitamiseksi tarvitse mitään kursseja/koulutusta kyllä se sujuu ihan maalaisjärjellä.
Maalaisjärkeä täytyy käyttää kyllä paljon sijoitettujen lastenkin kanssa mutta niin valitettavan harvoin se pelkästään riittää,niin moninaiset ja rankat on nykypäivänä sijaisperheisiin tulevien lasten ongelmat,käytöshäiriöt ja sairaudet.
Bioja hyysätään liian kauan ja annetaan yrittää jos heistä olisi pitämään lapsesta huolta ja tästä kaikesta vitkastelusta koituu lapselle kuukausien ja vuosien mittaan yhä enemmän ja enemmän ongelmia ja turvattomuutta ym joita sitten sijaisperheet terapeuttien ja lääkäreiden avulla ja tuella korjaavat parhaansa mukaan kun lapsi sijaisperheeseen muuttaa.
tosta toimeentulotuesta,meille selitettiin ettei viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana saisi olla toimeentulon hakua.ehkä sos.toimi pyrkii näin ehkäisemään ns.rahan takia lapsen kotiinsa haluavat.
mutta enpä ole kuullut että 10 vuoden takaisia alkoholi ongelmia olis lähdetty syynäämään.
outo päätös.
meillä käy ns.viikonloppu lapsi kerran kuussa ja lomilla on sitten pitempiä aikoja,omia lapsiakin on.hienosti on meillä sujunut ja suosittelen kaikille sellaisille perheille joilla olisi mahdollisuus antaa pariksi päiväksi kuussa paikka lapselle,ihan tavallisesta perheestä.
näin myös lapsen yh äidillä tai isällä on mahdollisuus antaa itselleen aikaa että jaksaa lapsensa kanssa arjen.
tsemppiä sulle ja kysele vielä päätöksen perusteista
tuestanne. kyllä aion vielä soittaa sinne ja kysellä mikä meni vikaan. haluan perusteellisen vastauksen koska ymmärrykseni ei riitä siihen, että hoitolapset saavat olla meillä kyllä ja työnantajani tietää mieheni menneisyydestä kaiken. ikinä ei silti ole kyseenalaistettu kotiani hoitokotina.
sinulle provo, joka väitit kaiken takana olevan rahan: luuletko, että joku todella ottaa kotiinsa lapsia, tietäen että oma aika menee, saat takuuvarmasti heräillä öisin lasten takia, lapset tuovat tullessaan vatsataudit, kuumeet, korvasäryt, muista jo psyykkisistä ongelmista puhumattakaan ilman että he ovat kiinnostuneita lapsista ja ovat lapsirakkaita? sitä saan tehdä jo työssäni ja silti olisin valmis ottamaan ja täyttämään työni ulkopuolisenkin ajan lapsilla ja heidän asioillaan.
ja vielä: ihmettelen jos sinulla on omia lapsia ja silti päästät suustasi tuollaista: jos sinulle annettaisiin se rahamäärä, jonka sijaisvanhemmat saavat lapsesi 24h/vrk hoidosta, luulenpa että se menisi aika alta yksikön kurkusta alas tai johonkin muuhun yhtä tyhjänpäiväiseen kuin oman lapsesi hyvinvointiin...
..jatkaa pehepäivähoitajan työtäsi sijaislapsen tulon jälkeen? Jos uskot sen olevan mahdollista, niin ihmettelen. Itselläni oli hoitolapsia 2 kpl 1 oma 5-vuotias, kun meille tuli sijaislapsi. Niin kova mylläkkä oli ensimmäiset 2 vuotta, että perhepäivähoitajan työtä en pystynyt tekemään. Erityislapsi vie huomion ja imee mehut aivan varmasti! Lapsi oli tullessaan 3-vuotias. Hän sai vähän väliä pienimistäkin turhautumista kiinnipidettäviä raivareita (pyrki satuttamaan itseään), jotka pelottivat muita lapsia, häntä piti kanniskella KOKO ajan. Jos laittoi maahan välillä, tuli taas raivari. Pöytätapoja ei ollut, lapsi söi sormilla ja ahmi ruoan, olisi syönyt niin paljon kuin olisi annettu, hän oli täysin vaipoissa! Ei minulla ollut aikaa omalle eikä vieraille kun lapsi tuli. Kyllä omakin alkoi haluamaan päiväkerhoon aika pian, että pääsi pois kotoa. Mieti kaksi kertaa, onko se oikeasti NIIN suuri vahinko, että te ette "kelpaa" sijaisvanhemmiksi, itsetunnon päälle se toki käy ja loukkaa.
Itse välillä toivon, että meille olisi aikoinaan sanottu niin...
kyllä jatkaa työssäni mutta olisin pitänyt ensin vaikka puoli vuotta tai vuoden sapattivapaata, jotta uusi lapsi olisi tottunut ja arki alkanut. sitä sosiaali-ihmisetkin suosittelivat alkuun meille. ymmärrän kyllä ettei se ole kaikille taloudellisesti mahdollista, mutta minun kohdallani se olisi onnistunut. onneksi on tällä hetkellä hoitolapsia (10kk, 1,5v, 2v ja 4v sekä osa-aikainen 4v)kaikki poikia. rakkautta kyllä riittäisi silti...
muuten sanoa että meillä päin ainakin myös sijaislapset lasketaan ns "omiksi lapsiksi", joten esimerkiksi hoitolasten ryhmä pienenisi sijaislapsia vastaavalla määrällä. eli jos saisin yhdenkin sijaislapsen, voisin ottaa enää hoitoon 3 kokopäiväistä ja 1 puolipäiväisen lapsen jne. eli silloin myös palkka pienenisi.
suhtaudu asioihin noin mustavalkoisesti.Tiedän yhden sijaisäidin joka on entinen alkoholisti.Tosin tämä hänelle sijoitettu lapsi oli hänen sisarensa poika,en tiedä paljonko se sijoitukseen vaikutti.
Itsekkin olemme saaneet toimeentulotukea joskus aikoinaan ja silti olemme sijaislapsen saaneet eikä siihen sijoitusvaiheessa takerruttu millään tavalla.
Jos aletaan kaivelemaan kaikki asiat menneisyydestä niin jokaisella sijaisperheellä kuten muillakin on varmasti jotain johon voisi "takertua"jos niin haluaa mutta vastoinkäymiset usein tai ainakin toivottavasti jalostavat ihmistä ja niistä selvittyään ihmisistä tulisi avarakatseisempia ja hyväksyvämpiä.
Jos linja olisi ollut sama kuin teidän kohdalla niin tuskin mekään olisimme sijaislasta saaneet koska omat vanhempani ovat alkoholisteja ja sen avoimesti sossuille kerroin,kuten myös sen miten olen vanhempien alkoholismista selvinnyt.
Olivat sitä mieltä että että kokemuksistani on hyötyä sijaisvanhempana toimimisessa koska tiedän ja olen kokenut omakohtaisesti sen,millainen ryöpytys sellainen kokemus lapselle voi olla ja millaisia tunteita aiheuttaa ja nyt jo vuosia sijaisvanhempana oltuani voin allekirjoittaa täysin sossujen sanat.