Moikkelis ja koikkelis. ♥
Jos sinulla on antipatioita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, niin älä vaivaudu lukemaan pidemmälle.
En keksinyt tälle sopivaa aloituspaikkaa, mutta tämä liittyy rakkauteen, koska rakastan häntä niin paljon ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en sillä perinteisellä tavalla.
Emme kuulu kirkkoon, emmekä muutenkaan ole hengellisiä ihmisiä. Kirkkohäät toki ovat kauniit, mutta en niitä itse halua vain sen takia, että ne ovat satumaiset ja kauniit ja että sen vain häiden takia liittyisin kirkkoon, vaikken usko Jumalaan.
Lisäksi olen transgender. Olen syntynyt poikana, mutta nyt vuoden verran korjannut sukupuoltani hormonikorvaushoidolla ja nimenikin on Maistraatinkin mukaan naisen nimi. Sukuelinkirurgiaan en aijo mennä. Silti olen ja tunnenkin itseni naiseksi. Niin myös miesystäväni minut naiseksi kokee ja tunnustaa ja harrastamme seksiä siinä missä muutkin parit, joilla vielä on aktiivinen seksielämä. Minulla on tosin vain yksi reikä, mutta ei se nautintoa estä. Kerron nämä kaikki erikoisetkin tiedot teille nyt sen takia, koska kuten mainitsin - niin minä rakastan häntä todella paljon ja hän rakastaa minua samalla mitalla. Meidän elämämme ennen ensitapaamistammekin on ollut hyvin samankaltainen ja olemme kokeneet samankaltaisia asioita todella paljon. Tuntuu, että olemme sukulaissieluja, vai mikä se hieno ilmaus olikaan. Kun puhutaan ihmisistä, jotka tuntuvat ymmärtävän täysin toisiaan, eikä sanojakaan läheskään aina tarvita. Hän sanookin, että "meillä on sama mieli". Kun olemme hieman massasta poikkeavia persoonia. Muutenkin tunteellisia ja luovia, niin tänän rupesin sitten miettimään, että kuinka minä pyytäisin häntä jakamaan elämänsä kanssani. Tietenkään ilman liturgioita ja omaisuuden jakamista. Emme ole sellaisia ihmisiä ja sen jo kerroinkin. Avoliitto taitaa olla se ainoa virallinen metodi, jossa olemme siis käsittääkseni silloin pari, mutta ilman avioliiton lisäkiemuroita.
Haluaisin kuitenkin keksiä jotakin omaperäistä. Olemme luonnonläheisiä, joten olisiko siinä mitään, että pyytäisin häntä jonnekin luonnon muovaamalle ainutkertaiselle "seremoniapaikalle"? Minä, hän ja tyyni tähtitaivas. Kertoisin hänelle, että rakastan häntä ja haluaisin jakaa elämäni kauniin syystalven taivaanrannan alla vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Ja sitten pitäisi olla myös jokin omalaatuinen esine, minkä ojentaisin hänelle samalla, kun kysyisin häneltä elämämme jakamisesta ja seuraavalle tasolle siirtymisestä... Alkoi jo perhoset pörräämään mahassa, kun fantasioinkin esim. tuon kaltaista "kosimista".
Mielestäni tuokaan riitti ei ole huonompi vaihtoehto. Itse olisin ikionnellinen, jos hän tekisi jotakin noin romanttista minulle, mutta tässä suhteessa olen ikävä kyllä se "romanttisempi" puolisko, vaikka osaa hänkin olla hyvä kaikella tapaa... =)
En tosin keksi mitään esinettä tai jotakin muuta vastaavaa, josta olisi kummallekin oma kappale ja joita voitaisiin säilyttää jossakin. Itse ehkä haluaisin jonkinlaisen riipuksen, johon sitten kiinnittäisimme ne esineet (kumpikin omaansa), joita en ole vielä keksinyt.
Kaikenlaiset ehdotukset otetaan vastaan. Ja tämä on ihan tosissaan kirjoitettu, vaikka kerroinkin itsestäni sellaisia asioita, mitä ei ihan joka tytön vartalosta löydy. x')
Olemme molemmat noin kolmekymmentä vuotiaita.
Ja vaikka ehkä keksinkin sen "pariutumisriitin" ja jonkin kivan lahjan hänelle, että minulle, niin toden totta - romantisoikaa tekin ja auttakaa tällaista hieman erilaisempaa rakkaustarinaa kohti seuraavaa tasoa... =) Ja suosittelen kaikille muillekin kivassa suhteessa oleville, että tehkää jotakin ikimuistoista! Ja mielellään positiivisessa mielessä ikimuistoista. xD
Kiitos ja niiaus.
Poistun takavasemmalle odottelemaan potentiaalisia rakkauden niksipirkkoja vai oliko ne nyt pirkkaniksejä.. ;3
- leidi X
Jos sinulla on antipatioita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, niin älä vaivaudu lukemaan pidemmälle.
En keksinyt tälle sopivaa aloituspaikkaa, mutta tämä liittyy rakkauteen, koska rakastan häntä niin paljon ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, mutta en sillä perinteisellä tavalla.
Emme kuulu kirkkoon, emmekä muutenkaan ole hengellisiä ihmisiä. Kirkkohäät toki ovat kauniit, mutta en niitä itse halua vain sen takia, että ne ovat satumaiset ja kauniit ja että sen vain häiden takia liittyisin kirkkoon, vaikken usko Jumalaan.
Lisäksi olen transgender. Olen syntynyt poikana, mutta nyt vuoden verran korjannut sukupuoltani hormonikorvaushoidolla ja nimenikin on Maistraatinkin mukaan naisen nimi. Sukuelinkirurgiaan en aijo mennä. Silti olen ja tunnenkin itseni naiseksi. Niin myös miesystäväni minut naiseksi kokee ja tunnustaa ja harrastamme seksiä siinä missä muutkin parit, joilla vielä on aktiivinen seksielämä. Minulla on tosin vain yksi reikä, mutta ei se nautintoa estä. Kerron nämä kaikki erikoisetkin tiedot teille nyt sen takia, koska kuten mainitsin - niin minä rakastan häntä todella paljon ja hän rakastaa minua samalla mitalla. Meidän elämämme ennen ensitapaamistammekin on ollut hyvin samankaltainen ja olemme kokeneet samankaltaisia asioita todella paljon. Tuntuu, että olemme sukulaissieluja, vai mikä se hieno ilmaus olikaan. Kun puhutaan ihmisistä, jotka tuntuvat ymmärtävän täysin toisiaan, eikä sanojakaan läheskään aina tarvita. Hän sanookin, että "meillä on sama mieli". Kun olemme hieman massasta poikkeavia persoonia. Muutenkin tunteellisia ja luovia, niin tänän rupesin sitten miettimään, että kuinka minä pyytäisin häntä jakamaan elämänsä kanssani. Tietenkään ilman liturgioita ja omaisuuden jakamista. Emme ole sellaisia ihmisiä ja sen jo kerroinkin. Avoliitto taitaa olla se ainoa virallinen metodi, jossa olemme siis käsittääkseni silloin pari, mutta ilman avioliiton lisäkiemuroita.
Haluaisin kuitenkin keksiä jotakin omaperäistä. Olemme luonnonläheisiä, joten olisiko siinä mitään, että pyytäisin häntä jonnekin luonnon muovaamalle ainutkertaiselle "seremoniapaikalle"? Minä, hän ja tyyni tähtitaivas. Kertoisin hänelle, että rakastan häntä ja haluaisin jakaa elämäni kauniin syystalven taivaanrannan alla vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Ja sitten pitäisi olla myös jokin omalaatuinen esine, minkä ojentaisin hänelle samalla, kun kysyisin häneltä elämämme jakamisesta ja seuraavalle tasolle siirtymisestä... Alkoi jo perhoset pörräämään mahassa, kun fantasioinkin esim. tuon kaltaista "kosimista".
Mielestäni tuokaan riitti ei ole huonompi vaihtoehto. Itse olisin ikionnellinen, jos hän tekisi jotakin noin romanttista minulle, mutta tässä suhteessa olen ikävä kyllä se "romanttisempi" puolisko, vaikka osaa hänkin olla hyvä kaikella tapaa... =)
En tosin keksi mitään esinettä tai jotakin muuta vastaavaa, josta olisi kummallekin oma kappale ja joita voitaisiin säilyttää jossakin. Itse ehkä haluaisin jonkinlaisen riipuksen, johon sitten kiinnittäisimme ne esineet (kumpikin omaansa), joita en ole vielä keksinyt.
Kaikenlaiset ehdotukset otetaan vastaan. Ja tämä on ihan tosissaan kirjoitettu, vaikka kerroinkin itsestäni sellaisia asioita, mitä ei ihan joka tytön vartalosta löydy. x')
Olemme molemmat noin kolmekymmentä vuotiaita.
Ja vaikka ehkä keksinkin sen "pariutumisriitin" ja jonkin kivan lahjan hänelle, että minulle, niin toden totta - romantisoikaa tekin ja auttakaa tällaista hieman erilaisempaa rakkaustarinaa kohti seuraavaa tasoa... =) Ja suosittelen kaikille muillekin kivassa suhteessa oleville, että tehkää jotakin ikimuistoista! Ja mielellään positiivisessa mielessä ikimuistoista. xD
Kiitos ja niiaus.
Poistun takavasemmalle odottelemaan potentiaalisia rakkauden niksipirkkoja vai oliko ne nyt pirkkaniksejä.. ;3
- leidi X
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi, tuli hieman epäselvä ja oikolukematon viesti, kun olen nukkunut viime yönä liian vähän ja nyt olen sen lisäksi vielä valvonut liian kauan... =)
Kullallani oli tänään huono ilta, kun asiat temppuilivat hänellä vastaan - joten lähdin hänen luotaan omaan asuntooni, jotten häiritse häntä, mutta minulle jäi ahdistunut olo. Olen tätä miettinyt välillä - siis tätä jonkinlaista riittiä ja rakkaudenosoitusta. Sellaista meidänlaistamme, mutta kuitenkin sellaista, että molemmat ymmärtävät, että tilanne ei ole kuitenkaan mitään "me vain seurustellaan", vaan että se olisi vähän syvempää. Se merkitsisi minulle paljon.
Hän itsekin yllätti minut illalla positiivisesti eräällä lahjalla, vaikken sinällään lahjoja haluakaan tai tarvitse. Mutta hänen kanssaan olen kokenut asioita, joita en ole koskaan elämässäni kokenut ja tuo lahja tulee olemaan yksi niistä.
Lopetan nyt tämän aiheen ohi kirjoittelemisen ja jään mietiskelemään jotakin mukavaa hänelle, että myös minulle. Aah. ♥